In a cellular network with small cells, where all the communication resources are shared, the inter-cell interference becomes a limiting factor of performance. The strategies for mitigating the inter-cell interference has been quite extensively studied lately. One of the promising candidates is coordinated beamforming/scheduling, where a certain number of cells is allowed to cooperate such that the transmission from each cell takes into account the interference it would cause to the users of other cells. In this thesis, the performances of different signaling strategies which perform the weighted sum rate maximization in time division duplex multi-cell multi-user MIMO downlink system are studied. The strategies consist of iterative decentralized algorithms, aiming at reduced pilot signaling overhead and faster convergence. The required control information between the cells is provided via uplink reference signals and a backhaul. Uplink reference signals include sounding reference signals and busy bursts. Based on the earlier work, the strategies have now been extended to a larger cellular system in which the frequency selectivity and the uncertainty of the channel information are also taken into account. The ability of the strategies to handle the large network can be seen from the simulation results. It is shown that even when there is strong inter-cell interference, the strategies utilizing parallel cell-specific iterations offer practical convergence speed. It is also noticed that the joint optimization over many frequency blocks brings a minor improvement on the sum rate performance, meaning that it could also be utilized with the same order of computational complexity compared to the frequency flat case. Finally, the robustness of the centralized strategy to the imperfect channel state information is shown and the trade-off between the CSI uncertainty and multi-user diversity is stated. / Solukkoverkossa, jossa solujen koot ovat pieniä ja kaikki käyttävät samoja taajuuksia, solujen välinen häiriö rajoittaa verkon suorituskykyä. Viime aikoina on laajasti tutkittu strategioita, joilla häiriötä saataisiin vähennettyä. Yksi lupaavista menetelmistä tähän tarkoitukseen on koordinoitu keilanmuodostus/skedulointi, jossa tietty ryhmä soluja voi koordinoida keskenään ja näin ottaa huomioon lähetyksestä aiheutuvan häiriön toisia soluja kohtaan. Tässä diplomityössä tutkitaan erilaisten painotetun summadatanopeuden maksimoivien signalointistrategioiden suorituskykyä aikajakodupleksoidussa usean solun ja käyttäjän moniantenniverkossa, jossa dataa lähetetään tukiasemasta käyttäjille. Strategiat perustuvat iteratiivisiin hajautettuihin algoritmeihin, joiden tarkoituksena on vähentää opetussignaloinnista aiheutuvaa kuormitusta ja nopeuttaa suppenemista. Kontrolli-informaation signaloimiseen verkossa käytetään käyttäjiltä tukiasemille lähetettäviä opetussignaaleja ja taustayhteyttä tukiasemien välillä. Työ perustuu aiemmin tehtyyn tutkimukseen, josta strategiat on nyt laajenettu suurempaan solukkojärjestelmään, ottaen huomioon myös taajuusselektiivisyyden ja kanavainformaation epävarmuuden vaikutukset. Simulointitulosten perusteella voidaan sanoa, että strategiat toimivat usean käyttäjän ja solun verkossa. Tuloksista nähdään, että rinnakaisia solukohtaisia iteraatioita hyödyntävillä strategioilla voidaan saavuttaa käytännöllinen suppenemisnopeus, vaikka solujen välinen häiriö on voimakasta. Taajuusselektiivisen kanavan tuloksista huomataan, että yhteisoptimointi usean taajuuslohkon yli parantaa vähän suorituskykyä verrattuna yhden taajuuden tapaukseen. Yhteisoptimointia voitaisiin siis myös hyödyntää, koska laskennallinen monimutkaisuus on samaa suuruusluokkaa verrattuna yhden taajuuden tilanteeseen. Epävarman kanavatiedon vaikutusta tutkitaan keskitetyllä optimointimenetelmällä, joka selvästi laskee suorituskykyä verrattuna täydellisen kanavan tapaukseen, mutta antaa kuitenkin selkeän parannuksen alkuperäiseen algoritmiin verrattuna. Koska opetussignaalien teho jaetaan käyttäjien kesken, tulokset näyttävät kompromissin kanavatiedon epävarmuuden ja monikäyttäjädiversiteetin välillä.

Demands for wireless communication are ever growing and researchers and engineers at the field of telecommunications all over the world are working to meet those demands. There is a great deal to improve and even more ways to accomplish those improvements. This Master’s Thesis is focused on one of those demands that should be fulfilled to achieve the Fifth Generation (5G) wireless system requirements. TheMaster’s Thesis is a study of pilot structure optimization for high-speed scenarios. Pilot symbols, also known as reference symbols, are multiplexed with data symbols. Pilot symbols do not carry data. Instead, pilots help to retrieve information about frequency- and time-selectivity type of channel properties affected, e.g., by User Equipment (UE) speed. These channel properties are essential to channel estimation. If the pilot structure is not optimized to report accurately enough of them, channel estimator functions poorly. Pilot structure optimization is performed for a channel model, which has the most similar scattering environment compared to high-speed train channel scenario, which is one possible scenario where high UE-speed is realistic. International Telecommunication Union’s (ITU) Rural Macro Line-of-Sight (RMaLOS) is the closest reference channel model applicable to the high-speed scenario. When UE speed is high (hundreds of kilometers per hour) channel is tend to flatten in frequency. This fact explains why RMA channel model is the closest reference for actual high speed channel. Optimized pilot structure has to be able to estimate channel at lower UE speeds, where channel can be extremely frequency-selective. This implies that optimized pilot structure has to have frequency-tracking properties. Pilot structure optimization is carried out by simulating the performance of several pilot structures. The performance of a selected pilot structure can be evaluated via performance of the channel estimation where the chosen pilot structure is deployed. A Wiener-filter channel estimator has been implemented to enable accurate performance simulations. Several pilot structures were compared against each other and two superior structures were found. Superiority of these two structures is based on dense Doppler-tracking while maintaining a few crucial pilots in frequency domain to ensure channel estimation in frequency-selective channels. Both structures perform quite equally through the simulations and thus the structure with a smaller overhead was chosen as the most optimal pilot structure. / Vaatimukset langattomalle tiedonsiirrolle kasvavat päivä päivältä. Tutkijat ja insinöörit ympäri maailmaa työskentelevät uusien teknologioiden parissa, yrittäen löytää uusia ratkaisuja, joilla nämä vaatimukset voitaisiin täyttää. Parannusvaatimuksia uusiin teknologioihin on paljon, ja tekotapoja vielä enemmän. Tämä diplomityö keskittyy ratkaisemaan yhtä näistä vaatimuksista, joita langattomien järjestelmien viides sukupolvi (5G) asettaa. Tämän diplomityön aiheena on pilottisymbolirakenteen optimointi suurnopeusskenaarioon. Pilottisymbolit, myös referenssi-symbolit, on limitetty aika-taajuus-tasoon yhdessä datasymbolien kanssa. Pilottisymbolit eivät kuitenkaan kuljeta dataa, vaan auttavat arvioimaan radiokanavan taajuus- ja aikaselektiivisyysominaisuuksia, joihin vaikuttaa mm. päätelaitteen nopeus. Jos pilottisymbolirakennetta ei ole optimoitu informoimaan kanavaestimaattoria niistä tarpeeksi tarkasti, toimii kanavaestimaattori huonosti. Optimointi tehdään kanavamallille, jonka säteily-ympäristö soveltuu parhaiten suurnopeusjunalle. Valittu kanavamalli on Kansainvälisen Televiestintäliiton (ITU):n Rural Macro Line-of-Sight (RMaLOS). Kun päätelaitteen nopeus on suuri (satoja kilometrejä tunnissa), on kanavalle ominaista muuttua tasaiseksi taajuustasossa. Tällä voidaan selittää, miksi RMa referenssi-kanava on lähimpänä oikeaa korkeanopeuskanavaa. Optimoidun pilottirakenteen täytyy pystyä estimoimaan kanava myös matalissa päätelaitteen nopeuksissa, jolloin kanava voi olla erittäinkin taajuusselektiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että optimoidussa pilottirakenteessa täytyy olla pilotteja myös taajuustasossa. Pilottirakenteen optimointi suoritetaan vertailemalla useiden pilottirakenteiden suorituskykyjä. Pilottirakenteen suorituskyky tulee parhaiten esille vertailemalla eri pilottirakenteilla toteutettujen kanavaestimaattorien suorituskykyjä. Työssä on toteutettu Wiener-suodatinta käyttävä kanavaestimaattori, jotta kanavaestimointi olisi mahdollisimman tarkka. Simulaatio-osiossa useita eri pilottirakenteita verrattiin toisiinsa. Näiden simulaatioiden avulla löydettiin kaksi ylivoimaisesti parasta pilottirakennetta. Näiden pilottirakenteiden ylivertaisuus perustuu suureen määrään pilotteja aikatasossa, allokoiden kuitenkin tarpeeksi pilotteja myös taajuustasoon, jotta kanavaestimointi taajuusselektiivisessä kanavassa olisi mahdollista. Molemmat rakenteet suoriutuivat lähes yhtä hyvin kaikista simulaatioista, ja niinpä rakenne jolla on pienemmät pilottimääristä johtuvat kustannukset valittiin optimaalisimmaksi.

As use of printed electronics is going towards expansion in near future, researchers are studying methods for development of printed components, and also procedures for driving them. Few low speed but low cost, and flexible stand alone systems e.g., some sensor systems and displays; have already made their way to market after competing conventional, high speed, high cost, and rigid silicon electronics. At present, there are different type of printed sensors and display matrices, which have been developed but not being used in stand alone systems. Thus, there was a need for demonstrating ‘developed printed electronic components’ in such a way, that they are integrated with other core electronic circuits like embedded systems, to assure their ability to replace individual conventional component. In the thesis, some experiments were conducted to drive printed electronic components while overlooking their manufacturing details; i.e., the circuit used to drive the printed components was not a part of printed technology (e.g., printed processing, memory units), rather a conventional system (e.g., microcontroller and microprocessor boards available in market) is used. Particularly for this project the printed components are meant to be capacitive sensor matrix, resistive touch screen, organic light emitting diodes (OLED) matrix, electrophoretic display matrix, and electrochromic display matrix. These components were interfaced using embedded system in such a way that they can be driven meaningfully e.g., resistive touch screen can control display option for OLED matrix. Embedded Linux has significant advantages over previously used OS and non-OS based solutions as it is robust, scalable, and manage resources efficiently. Such a system with backbone of Linux processing was a part of design, which handled a separately designed interface board capable of interfacing 13 capacitive sensor (maximum 8 pF) inputs, a four wire resistive touch screen (with few hundred ohm resistance between terminals), a current driver with 50 mA segment current for 10 x 10 display matrix and voltage range from 0 to 5 V, voltage driver for two led segments capable of dissipate 40 mA at 5 V, finally a voltage driver for separate 10 led segments capable of dissipating 40 mA from 0 to 15 V or a 10 x 10 display matrix with power rating of maximum 16.9 mA at 0 to 15V. So, in this way different displays or individual led segments can be interfaced with a system which can download their display configuration from HTTP client based user interface, and upload the capacitive sensor and resistive touch screen readings back to user. The device was capable of changing demonstration parameters e.g., blinking, animation for displays via user interface, and program structure was kept convertible so that minor changes can create completely new demonstration: interfacing different components. Design included a power board capable of providing stable 1A supply current at 5V. A Current-Voltage (I-V) characterizing board was part of design which can measure I-V curve of printed solar cells. Printed electronic components were interfaced with embedded systems without much problem, making one comfortable in conclusion that these individual components are ready to replace conventional components in non-standalone systems at-least.

In this thesis, a 10 GHz multiple-input multiple-output radio channel measurement system using four port vector network analyzer and virtual antenna arrays in both transmitter and receiver ends is presented. The channel measurement system measures each single antenna channel separately. The radio propagation environment is assumed to be static during the recordings. As an antenna element, a dual polarized patch antenna with two feeding ports is used. Linear stages and programmable stepper motors are utilized to build an XY-gantry to move the antenna element in a plane. The stepper motors and the vector network analyzer are controlled by the same measurement control software. The basic principles of the control software are also presented along the measurement system. Three channel measurement scenarios and their initial results are presented to verify the system operation and to demonstrate the system in different cases. A verification measurement is performed in an anechoic chamber to verify that the system does not cause internal spurious responses to the results. The next measurement is performed in a classroom to demonstrate the multipath propagation environment. Furthermore, an indoor wall penetration loss measurement from the classroom to another is made to show that the measurement system can also be applied for the measurements requiring an accurate antenna shifting between the measurement points. The results measured with this setup can be applied angular domain algorithms to estimate the direction of arrival and departure, respectively. / Tämä diplomityö esittelee moniantenniradiokanavan mittausjärjestelmän, jossa mittauslaitteena käytetään vektoripiirianalysaattoria ja kahta virtuaalista tasoantenniryhmää. Järjestelmä mittaa jokaisen antennielementin välisen kanavan erikseen. Etenemisympäristö on oletettu staattiseksi radiokanavan tallennuksen aikana. Antennielementtinä käytetään kaksoispolaroitua mikroliuska-antennia, jossa on omat syöttöportit molemmille ortogonaalisille lineaarisille polarisaatioille. Antennielementtiä siirretään tasossa käyttämällä ohjelmoitavia askelmoottoreita ja lineaariyksiköitä. Kaikkia mittausjärjestelmän laitteita ohjataan samalla ohjausohjelmistolla, jonka toimintaperiaate on myös esitetty tässä työssä. Mittausjärjestelmän toiminta varmistetaan ja sitä demonstroidaan suorittamalla kanavamittauksia erilaisissa etenemisympäristöissä. Varmennusmittaukset suoritetaan kaiuttomassa huoneessa, jotta voidaan varmistua siitä, ettei järjestelmä tuota sisäisiä harhatoistoja, jotka vaikuttaisivat mittaustuloksiin. Monitie-etenemisympäristöä demonstroidaan kanavamittauksilla luokkahuoneessa. Myös luokkahuoneiden välistä etenemisvaimennusta mitataan. Mittaustuloksia voidaan käyttää muodostettaessa erilaisia radiokanavamalleja ja niitä voidaan soveltaa myös aallon tulo- ja lähtökulman estimointiin käyttämällä siihen tarkoitettuja algoritmeja.

This thesis is a comparison of different mobile antenna solutions suitable for three band downlink carrier aggregation in long term evolution (LTE) systems. The most important comparable performance metric is the total efficiency including the required RF front end configuration. Also, the total volume occupied by the antenna elements and the transmission lines from the front end to the antennas is compared. Additionally, designed antennas should meet the set performance requirements antennas through specified frequencies for total efficiency, matching and envelope correlation coefficient of multiple input, multiple output (MIMO) antennas. Two antenna configurations are presented in this thesis. The first presented model has separate antenna elements for all three bands using carrier aggregation. This solution is given with two different front end configurations. In the second solution, low and high frequency antennas are using a common antenna element. The comparison of the designs is done by simulating the chosen structures implemented in a simple phone model with a time domain electromagnetic field simulator. Free space and hand grip situations are modeled and results are presented. The results indicate that both proposals have similar total efficiencies. However, usage of separate antenna elements for all bands reduces the total antenna volume. Number of transmission lines needed in front end can be reduced from a total of six to four with a slight decrease in total efficiency to conserve space inside the device. / Tässä työssä vertaillaan erilaisia kolmen kantoaallon yhdistämiseen soveltuvia matkapuhelinantenniratkaisuja LTE (long term evolution) -järjestelmissä. Työssä vertaillaan ensisijaisesti antennien sekä kunkin ratkaisun vaatiman RF-etuasteen kokonaishyötysuhdetta, antennien vaatimaa kokonaistilavuutta sekä ratkaisuihin liittyvien siirtolinjojen lukumäärää. Lisäksi toteutettujen antennien tulee täyttää asetetut vaatimukset kokonaishyötysuhteelle, sovitukselle ja MIMO (multiple input, multiple output) -antennien verhokäyrien korrelaatiolle. Työssä esitellään kaksi erilaista antenniratkaisua. Ensimmäisessä ratkaisussa kaikille yhdisteltäville kantoaalloille varataan erilliset antennit. Tämä ratkaisu toteutetaan kahdella erilaisella etuasteella. Toisessa antenniratkaisussa alimmat ja ylimmät yhdisteltävät taajuudet käyttävät samaa antennielementtiä. Toteutuksia verrataan simuloimalla yksinkertaiseen puhelinmalliin sijoitettuja antenniratkaisuja aikatasossa sähkömagneettisella kenttäsimulaattorilla. Vapaan tilan suorituskykyä on verrattu todelliseen käyttötilanteeseen simuloimalla esitetyt ratkaisut myös vasemman ja oikean käden otteissa. Simulointien perusteella molempien antenniratkaisujen kokonaishyötysuhde on samaa luokkaa. Erillisiä antenneja käyttämällä saavutetaan kuitenkin sama kokonaishyötysuhde pienemmällä antennien kokonaistilavuudella. Tilan säästämiseksi RF-etuasteessa tarvittavien siirtolinjojen määrää voidaan vähentää kuudesta neljään pienellä kokonaishyötysuhteen heikennyksellä.

Thesis (M.S.)--Boston University

The global mobile data traffic has increased tremendously in the last decade due to the technological advancement in smartphones. Their endless usage and bandwidth-intensive applications will saturate current 4G technologies and has motivated the need for concrete research in order to sustain the mounting data traffic demand. In this regard, the network densification has shown to be a promising direction to cope with the capacity demands in future 5G wireless networks. The basic idea is to deploy several low power radio access nodes called small cells closer to the users on the existing large radio foot print of macrocells, and this constitutes a heterogeneous network (HetNet). However, there are many challenges that operators face with the dense HetNet deployment. The mobility management becomes a challenging task due to triggering of frequent handovers when a user moves across the network coverage areas. When there are fewer users associated in certain small cells, this can lead to significant increase in the energy consumption. Intelligently switching them to low energy consumption modes or turning them off without seriously degrading user performance is desirable in order to improve the energy savings in HetNets. This dynamic power level switching in the small cells, however, may cause unnecessary handovers, and it becomes important to ensure energy savings without compromising handover performance. Finally, it is important to evaluate mobility management schemes in real network deployments, in order to find any problems affecting the quality of service (QoS) of the users. The research presented in this dissertation aims to address these challenges. First, to tackle the mobility management issue, we develop a closed form, analytical model to study the handover and ping-pong performance as a function of network parameters in the small cells, and verify its performance using simulations. Secondly, we incorporate fuzzy logic based game-theoretic framework to address and examine the energy efficiency improvements in HetNets. In addition, we design fuzzy inference rules for handover decisions and target base station selection is performed through a fuzzy ranking technique in order to enhance the mobility robustness, while also considering energy/spectral efficiency. Finally, we evaluate the mobility performance by carrying out drive test in an existing 4G long term evolution (LTE) network deployment using software defined radios (SDR). This helps to obtain network quality information in order to find any problems affecting the QoS of the users.

Software (SW) systems are becoming more and more complex due to the need of functionalities in the systems. In the component-based SW design approach, the software is modeled as software components and these components are becoming too extensive to be able to model a SW feature efficiently. A service-based approach can offer an alternative for solving the rising problem of an inefficiency among the component-based SW modeling. Instead of being responsible for the different SW components, in the service-based approach, the SW functionalities are divided into one or more services and further into micro-services. In this thesis, the possibility of replacing the component-based software modeling approach with the service-based SW modeling approach is studied. In this work, an existing set of SW features, that are modeled with a component-based approach, is modeled using the service-based approach. Model-driven software development (MDSD) methods, such as Model Driven Architecture (MDA) and domain-specific modeling (DSM), are utilized to create a service-based solution. The aim of this thesis was to implement a functional service-based model from which the reports can be generated as an output. The created domain-specific modeling language (DSML) and the different abstraction layers of the created model are described in detail. The modeling language and the proposed metamodel were created using MetaEdit+ metamodeling tool provided by MetaCase. The code generators were implemented using MetaEdit+ reporting language (MERL) which is an object-based scripting language. The created service-oriented architecture and the modeling language were evaluated based on the theory, user experience and the reviews of the SW specialists. The evaluation of the proposed metamodel, modeling language and the service-oriented architecture (SOA) stated that the created modeling language and the service-based approach for the SW modeling fulfils the requirements of the DSML and SOA. However, some questions emerged concerning the size of the service and the possibility to create functional entities simultaneously in a faster and efficient way. Due to the promising results of this thesis, future work could investigate the suitable size of a service that the component-based approach can be replaced by the service-based approach by means of efficiency. / Erilaisten toiminnallisuuksien ja ominaisuuksien kasvanut tarve tekee ohjelmistoista yhä vaativampia toteuttaa. Komponenttipohjaisessa lähestymistavassa ohjelmistosuunnittelussa ohjelmistot on mallinnettu komponentteina. Näiden komponenttien sisältö on tullut liian laajaksi, jotta niitä voidaan hyödyntää tehokkaasti erilaisten ohjelmistotoiminnallisuuksien mallintamiseen. Myös eri komponenttien yhtäaikaisesta hallinnasta on tullut haasteellista komponenttien rakenteen vuoksi. Palvelupohjainen lähestymistapa voi tarjota ratkaisun komponenttipohjaisen lähestymistavan tehottomuuteen toiminnallisuuksien mallintamisessa. Palvelupohjaisessa lähestymistavassa ohjelmistotoiminnallisuudet on jaettu eri palveluihin, joista jokainen on vastuussa yhdestä laajemmasta osa-alueesta. Tässä diplomityössä tutkitaan mahdollisuutta korvata nykyinen komponenttipohjainen ohjelmistosuunnittelun lähestymistapa palvelupohjaisella lähestymistavalla. Työssä mallinnetaan olemassa oleva komponenttikohtaisella lähestymistavalla mallinnettu toiminnallisuusjoukko palvelukohtaisella lähestymistavalla. MDSD-menetelmiä (Model-Driven Software Development), kuten MDA (Model Driven Architecture) sekä DSM (Domain-Specific Modeling), on hyödynnetty luomaan palvelupohjainen ratkaisu. Diplomityön tavoite on toteuttaa toimiva palvelupohjainen malli käyttäen aluekohtaista mallinnuskieltä, josta koodigeneroinnin avulla voidaan generoida raportteja. Luotu aluekohtainen mallinnuskieli ja luodun metamallin eritasoiset abstraktiokerrokset on kuvattu yksityiskohtaisesti. Metamalli ja mallinnuskieli on kehitetty käyttäen MetaCase:n tarjoamaa MetaEdit+-metamallinnustyökalua. Koodigeneraattorit on luotu olio-ohjelmointiin perustuvalla MERL-ohjelmointikielellä (MetaEdit+ Reporting Language). Luodun palvelupohjaisen arkkitehtuurin ja mallinnuskielen arviointi perustui niiden taustalla olevaan teoriaan, käyttäjäkokemukseen sekä ohjelmistoasiantuntijoiden katselmointikommentteihin. Luodun metamallin ja mallinnuskielen arviointi osoitti, että molemmat täyttivät hyvin niille asetetut vaatimukset. Arviointi herätti myös kysymyksiä koskien palveluiden kokoa ja mahdollisuutta luoda yhtäaikaisesti useita toiminnallisia ohjelmistokokonaisuuksia nopeammin ja tehokkaammin. Lupaavien tulosten myötä jatkossa voitaisiin tutkia palveluiden laajuutta ja mahdollisuutta löytää optimikoko palveluille, jotta nykyinen komponenttipohjainen lähestymistapa voitaisiin korvata palvelupohjaisella lähestymistavalla, jolloin mallinnuksesta tulisi tehokkaampaa.

Avec les premières avant-gardes et l'art contemporain du XX e siècle, nous avons vu proliférer les artistes et les mouvements artistiques qui ont critiqué les circuits traditionnels de l'art en redéfinissant les notions d'objet d'art et de public. L'oeuvre d'art n'est aujourd'hui plus nécessairement un objet fini, sacralisé et exposé dans un musée ou une galerie, elle peut être un évènement auquel le public actif peut participer, qui s'actualise grâce à ses actions, ses interprétations et ses contributions. Le Net art est l'un de ces nouveaux types de production artistique qui a émergé avec l'arrivée du Web dans la deuxième moitié des années 1990 et qui est spécifiquement conçu pour le réseau Internet. Interactive, collective et en construction perpetuelle, l'oeuvre de Net art est le fruit d'une collaboration des membres d'un "réseau d'actants humains et non humains" qui travaillent de concert à sa constante actualisation. Le public est mis au centre de l'oeuvre par un artiste qui devient le spectateur de cette oeuvre en mouvement. Dans cette recherche, nous avons souhaité identifier les stratégies d'intéressement mises en oeuvre par les artistes du Net art pour permettre "un enrôlement" du public à l'oeuvre. Plus simplement, nous avons voulu voir comment les artistes parviennent à faire participer le public à l'oeuvre en train de se faire. La question qui guide la recherche est la suivante: Quelles sont les stratégies mises en oeuvre par les artistes du Net art pour permettre un enrôlement du public? Au niveau théorique, nous prenons appui sur la théorie de l'acteur-réseau de Latour et Callon en la faisant migrer vers le terrain empirique qu'est l'étude de l'oeuvre en acte. Ce modèle d'analyse nous permet de concevoir la constitution d'une collectivité, notamment en suivant la formation de controverses, ou les membres deviennent co-auteurs de l'oeuvre grâce à la mise en place de dispositifs d'intéressement. Les travaux de Fourmentraux nous ont servi de point de départ pour esquisser une typologie des stratégies d'interessement, notamment en termes de communication rituelle et d'adressage personnalisé. Nous mobilisons aussi la théorie des actes de langage d'Austin, Searle et Kerbrat-Orecchioni pour analyser les énoncés identifiés sur les pages des sites des oeuvres de Net art et pour montrer comment l'artiste instaure une relation interpersonnelle avec chacun des membres du public pour les intéresser et, éventuellement, les enrôler dans la construction d'une oeuvre d'art sur Internet. Nous nous intéressons enfin à la dimension ludique de l'oeuvre de Net art en montrant comment l'action des internautes sur les mécanismes ludiques intégrés dans l'oeuvre nous permet d'effectuer un rapprochement entre le jeu video et l'oeuvre de Net art au plan des stratégies vidéoludiques. Au niveau méthodologique, la démarche de recherche mise en oeuvre est de type qualitatif. Plus spécifiquement, pour répondre à la question de recherche proposée, nous avons procédé à une étude de cas multiples réalisée selon une approche ethnographique, à savoir les sites Web Mouchette.org de l'artiste Mouchette, le Générateur Poïéetique d'Olivier Auber et Je suis ton ami(e)...tu peux me dire tes secrets de Nicolas Frespech. Nous avons effectué l'analyse de l'environnement d'interaction et l'analyse des documents disponibles sur les sites des oeuvres, investi les espaces d'interaction synchrones et asynchrones des sites par l'observation participante et mené des entrevues semi-dirigées auprès des trois artistes dont les oeuvres sont à l'étude. Les résultats de cette recherche nous révèlent que les Net artistes déploient un éventail de stratégies visant à intéresser les internautes pour les enrôler dans la construction de l'oeuvre: stratégies discursives, stratégies de fidélisation et stratégies vidéoludiques. Ces stratégies ne fonctionnent pas indépendamment les unes des autres, mais s'inscrivent plutôt dans une stratégie globale d'intéressement ou la prise de rôle par les actants du réseau, la dimension performative du langage, la fidélisation du public, le caractère rituel de la communication et le jeu jouent un rôle crucial dans l'actualisation et la pérennisation de l'oeuvre de Net art. Mots-clefs. Net art, stratégies d'intéressement, méthode qualitative, ethnographie, étude de cas multiple, Net artistes.

Abstract not available.