No description available.

Tutkielmassani käsittelen postmodernia myöhäiskapitalismin kritiikkiä Harry Salmenniemen runoteoksessa Texas, sakset (2010). Teos on löytötekstien kollaasi, johon on sekoittunut tekstejä erilaisista lähteistä ja kielenkäyttötavoista. Teoksen keskeinen aihepiiri koostuu pahoinvoinnista hyvinvointiyhteiskunnassa: löytötekstit esittelevät mielenterveysongelmia, työtyytymättömyyttä, unettomuutta ja taloudellisia ongelmia. Kilpailua ja markkinoita korostava uusliberalistinen ajattelu esitetään diskurssina, jota rinnastetaan sotaan. Tutkimuksessani luen teosta osana postmodernin kokeellisen runouden traditiota. Esittelen suomalaisen postmodernin runouden taustaa ja nykykehitystä, ja peilaan teosta myös amerikkalaiseen postmodernismiin, erityisesti osana kielitietoisen language- eli kielirunouden perinnettä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän postmodernin teoriaa tarkoituksenani kontekstualisoida kohdeteokseni osaksi laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista kehystä. Tarkastelen postmodernin teoriaa erityisesti yksilön ja yhteisön suhteen näkökulmasta. Nojaudun tutkielmassani tunnettuihin postmodernin teoreetikkoihin, kuten sosiologi Zygmunt Baumaniin, kirjallisuudentutkija Linda Hutcheoniin, sekä erityisesti myöhäiskapitalismin kriitikkona tunnettuun Fredric Jamesoniin. Kahden jälkimmäisenä mainitun ajattelu on paikoin ristiriidassa keskenään, mutta olen tutkielmassani pyrkinyt hyödyntämään tätä ristiriitaisuutta. Erityisesti kiinnitän huomiota Jamesonin oireelliseen postmodernikäsitykseen, jonka taustalla vaikuttaa teoria myöhäiskapitalismista postmodernin kokonaisvaltaisen kulttuurisen ilmenemisen elinehtona, sekä Hutcheonin teoriaan postmodernin uudenlaista kriittisyyttä mahdollistavana tyylinä. Tämä kriittisyys näyttäytyy erityisesti representaatioiden kriittisenä uudelleenlukuna. Tämän teoksen kontekstissa erityisen hedelmällistä on myös tulkita kollaasin tuottamia yhdistelmiä. Tutkielmani nimi on lainaus kohdeteoksesta ja viittaa osuvasti markkinataloutta korostavaan julkiseen keskusteluun. Lause sisältää paradoksin kilpailun yhteisestä voitosta. Tutkielmassani tarkastellaankin kriittisesti juuri taloudelliseen retoriikkaan linkittyvää ja ideologista puhetta minuudesta, suurista kertomuksista ja ihmisestä yhteiskunnassa. Analyysiluvuissa luen teosta ideologiakriittisenä esityksenä yhteiskunnan järjestämisen ehdoista, talouden määräysvallasta, yksilön asemasta ja hegemonisten diskurssien purkautumisesta. Postmodernia taidetta sanotaan usein leimaavan yksilökeskeisyyden purkautuminen, ja tätä purkautumista tutkin myös tämän teoksen yhteydessä. Viimeinen analyysiluku lähtee liikkeelle teoksen nimestä ja liittää teoksen osaksi eurooppalaisen kirjoittamisen perinnettä. Tekstit ja kertomukset rakentavat kulttuureita, ja voittajan kirjoittaessa kanonisoidun kertomuksen, jää yksittäisen ihmisen taakaksi syrjään sysätyn todistajan osa. Yksilön mahdollisuuksia korostava ideologinen puhe rinnastuu sairauskuvastoon ja talous sotaan, eikä kumpikaan diskurssi ole ennallaan.

Pro gradu -työssäni tarkastelen yhdysvaltalaisen kirjailijan Edgar Allan Poen ainoata romaanimuotoista teosta The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket (Arthur Gordon Pymin selonteko) (1838/2006) sekä siinä rakentuvaa fiktiivisen ja faktuaalisen kerronnan koodia. Tutkimusnäkökulmani taustalla vaikuttaa havainto siitä, että Poe kirjoitti romaaninsa alun perin luettavaksi etelänavalle sijoittuvana faktuaalisena matkaselontekona. Tarinan kuitenkin pian paljastuttua huijaukseksi teosta on luettu pääasiassa fiktiivisenä kertomuksena. Tutkimukseni selvittääkin, millä tavoin Poe pyrki rakentamaan teokseensa faktuaalista kerronnan kuvastoa ja mitkä kerronnan elementit mahdollisesti heikentävät tarinan todellisuudentuntua. Koska nykyajan kontekstissa Poen romaanin lukeminen faktuaalisena esityksenä näyttäytyy väistämättä mahdottomana, yhtenä tavoitteenani on tarkastella romaanin aikalaisvastaanoton historiallista kontekstia, jossa myös faktuaalinen lukutapa näyttäytyy mahdollisena lukustrategiana. Pohdin myös, kumpi teoksen kahdesta kerronnallisesta strategiasta mahdollisesti nousee luentaa hallitsevaksi. Käsitteet faktuaalinen ja fiktiivinen hahmottuvat tutkimuksessani laajasti sekä itse tekstissä että sitä ympäröivissä kulttuurisissa rakenteissa rakentuvina kerronnallisina ilmiöinä. Hyödynnän tutkimuksessani sekä klassisen narratologian sekä tätä seuranneen jälkiklassisen narratologian teoretisointia ja käsitteistöä. Yhtäältä hyödynnän esimerkiksi Dorrit Cohnin ja Tzvetan Todorovin näkemyksiä fiktion ominaislaatuisista tuntomerkeistä. Toisaalta hyödynnän fiktio-pohdinnassani myös luonnottoman narratologian luomaa teoretisointia luonnottomista ja mahdottomista kertomuksista. Tutkimuksestani käy ilmi, että Poe hyödyntää romaanissaan useita erilaisia faktuaalisuutta tukevia kerrontastrategioita. Näiden kautta faktuaalinen lukustrategia näyttäytyy fiktiivisen kaltaisena varteenotettavana ja vaihtoehtoisena teoksen lukutapana. Faktuaalisten kerronnan keinojen erittely ja analysointi lisää toisaalta ymmärrystä myös siitä, minkä vuoksi useat lukijat Poen aikana erehtyivät pitämään tarinaa autenttisena matkareportaasina. Kuitenkin tarkempi perehtyminen sekä teoksen tarinamaailmaan että sitä rakentavaan Pymin henkilöhahmon kerronnalliseen ääneen paljastaa tarinasta kummallisuuksia, jotka alleviivaavat teoksen fiktiivisyyttä ja sen tarinamaailman reaalista mahdottomuutta. Selkeä fiktiivisyyden tuntomerkki on myös teoksen viimeisien lukujen kerronnasta hahmottuva myyttinen ja yliluonnollinen pohjavire, joka tekee teoksen lukemisen faktuaalisena esityksenä mahdottomaksi. Toisaalta pelkästään ristiriitaisiin ja mahdottomiin kerronnan elementteihin keskittyvä yliluonnollisen ja luonnottoman kerronnan strategia ei lopulta näyttäydy kaikin osin tyydyttävältä, sillä sen kautta ei vaikuta olevan paikannettavissa selkeää, varsinaisen tarinan taustalla vaikuttavaa piilevää kerronnan koodia. Näin ollen Pymin tarinan kerronta jääkin hybridinomaiseen välitilaan, jossa fiktiivinen ja faktuaalinen kerronnan koodi päätyvät käymään päättymätöntä vuoropuhelua.

No description available.

No description available.

Tutkimukseni kohteena on Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija (1952), ja tarkoituksenani on käsitellä teoksen päähenkilön Konsta Pylkkäsen tiedonmuodosta ja ajattelua. Tutkimukseni keskiössä on se, miten Konsta Pylkkäsen tiedonmuodostus tapahtuu, millaista hänen ajatustoimintansa on ja miten teoksen historiallis-yhteiskunnalliset taustat vaikuttavat hänen toimintaansa ja ajatteluunsa. Konsta on kainuulainen tukkijätkä 1950-luvun vaihteen Suomessa. Hänellä on kuitenkin verrattain mittava tietomäärä ja käsitys ajankohtaisista asioista, joten hänen voidaan nähdä olevan maalaismaailman ja sivistyneistön väliinputoaja. Teoreettisina lähtökohtinani toimivat klassinen ja kognitiivinen narratologia. Klassisen narratologian puolelta päälähteinäni toimivat Shlomith Rimmon-Kenan, Pekka Tammi ja Gérard Genette. Huovisen luennan kannalta olennaisimmat klassisen narratologian käsitteet ovat kertoja, fokalisaatio ja kerrontatyyli. Kerrontatyyleistä keskeisin Konstan tunteiden, ajatusten ja toiminnan havainnoinnin kannalta on vapaa epäsuora esitys, jossa kertojan ja Konstan äänet ikään kuin sulautuvat ja Konstan omat ajatukset ja tunteet tulevat ilmi hänen äänellään kertojan välittämänä. Kognitiivisessa narratologiassa pohjaan Monika Fludernikin kehittelemiin NÄKEMISEN, KOKEMISEN, TOIMINNAN, REFLEKTOINNIN ja KERTOMISEN kognitiivisiin kehyksiin. Niiden avulla on mahdollista tarkastella fiktiivisen Konsta Pylkkäsen mielen kognitiivisia toimintoja ja ulottuvuuksia sekä sitä, millaisena Huovisen luoma maailma näyttäytyy Konstan kognition kautta. Kognitiivinen narratologia tarkastelee kertomusta maailman kuvana ja ihmisen elämää koskevien ja siihen vaikuttavien tekijöiden kautta, mistä klassinen narratologia ei ollut kiinnostunut. Kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen mukaisesti myös lukijan kontekstit vaikuttavat teoksen vastaanottoon ja tulkintaan. Teoksen kirjoitus- ja julkaisuajankohtana maailman poliittinen tilanne oli epävakaa, Suomi oli sotienjälkeisessä murroksessa ja maalaisten ja kaupunkilaisten suhteet olivat muutoksessa. Nämä vaikuttavat myös Konsta Pylkkäsen ajatteluun, tiedonmuodostukseen ja toimintaan. Konsta on pääasiassa muodostanut tietojaan konkreettisesti luonnossa toimimalla. Hän on kuitenkin hankkinut myös kirjallista tietoa lukemalla pienehköä kirjakokoelmaansa ja saamalla tietoa tapahtuma-ajalle ajankohtaisista asioista eri viestintävälineiden, kuten sanomalehtien ja radion, kautta. Konstan ajattelu on värikästä, polveilevaa ja niin 1950-luvun vaihteen ajankohtaisiin kuin hänen omimman elinympäristönsäkin teemoihin liittyvää. Hänen ajatuksensa liikkuvat luonnon pienimmän osasen tarkastelusta aina avaruuden kiemuroiden pohtimiseen. Konsta kokee olevansa Havukka-ahossa tietojensa ja ajatustensa kanssa yksin muiden maalaisten parissa, joten Kainuuseen saapuvat kaupunkilaismaisterit tuovat hänelle haastavaa juttuseuraa, mahdollisuuden oppia uutta ja tuovat esiin sen, mitä Konstastakin olisi kenties voinut tulla ajan ja elinolojen ollessa toinen. Konsta on kuin uuden ajan symboli, josta löytyy sekä konkreettisen osaajan että itseoppineen kirjaviisaan puolta ja joka toiminnallaan ja olemuksellaan tuo kansaa ja herroja lähemmäs toisiaan.

Tutkielmassani käsittelen kapitalismin problematiikkaa Hubert Selby Jr.:n romaanissa Last Exit to Brooklyn (1964). Teoksen henkilöhahmoja ja -asetelmia tutkimalla erittelen teoksesta kapitalistisen talousjärjestelmän ja ideologian ongelmallisia elementtejä. Last Exit to Brooklyn kuvaa 1950-luvun Brooklynia ja sitä asuttavia ihmisiä, pääasiassa työväenluokkaa, työttömiä ja köyhiä. Teos kokoaa viiden itsenäisen mutta toisiinsa kietoutuvan tarinan avulla kuvan sellaisista yhteiskunnan pudokkaista, joiden hahmoissa oireilee vaikeasti selitettävä, alati purkautumaton turhautuneisuus ja raivo. Tutkielmassani oletan, että teoksen hahmot oireilevat nimenomaan heidän elämäänsä vaikuttavan kapitalistisen ideologian sekä talousjärjestelmän määräävien rakenteiden vuoksi. Tätä henkilöhahmoissa sekä -asetelmissa ilmenevää oireenomaista purkautumattomuutta tutkin pääasiallisesti marxilaisen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkijan Fredric Jamesonin dialektisen kritiikin teorian avulla, erityisesti poliittisen alitajunnan ja kognitiivisen kartoittamisen käsitteitä käyttäen. Jamesonilaisen poliittisen alitajunnan luennan avulla erittelen tekstistä allegoriseen muotoon piiloutuneita, tukahdutettuja poliittisia ja taloudellisia tilanteita. Nämä tilanteet saattavat olla joko olemassa olevaa ideologiaa kritisoivia tai orastavan utooppisesti suuntautuneita ehdotelmia ongelmallisten tilanteiden ylittämiseksi. Lisäksi käytän kognitiivisen kartoittamisen käsitettä tutkiessani henkilöiden luokkatietoisuuden tilaa, heidän toimintamahdollisuuksiaan sekä toimintansa rajoitteita. Tutkimus asettuu marxilaisesti määräytyneeseen viitekehykseen, joten sen tärkeänä lähdeaineistona ovat toimineet myös Marxin klassinen teoria sekä myöhemmät marxilaisuuteen pohjautuvat käsitteellistykset. Hahmojen kriisitiloja tulkitaan myös esimerkiksi sellaisten marxilaisittain erotettujen käsitteiden kuin vieraantumisen, tavaraistumisen ja reifikaation avulla. Kohdeteokseni asettuu vaikeasti määriteltävään tilaan kirjallisuuden kentälle. Se kuvaa modernin muodon kautta postmodernia subjektia, joka kipuilee ongelmallista asemaansa kapitalistisen tuotantotavan ja ideologian läpäisemässä maailmassa. Kiinnitän teoksen kuitenkin ennen kaikkea marxilaiseen realismikäsitykseen, jossa myös Jamesonin kognitiivisen kartoittamisen käsite on juuriltaan kiinni. Sekä kognitiivinen kartoittaminen että marxilaisittain käsitetty realismi toimivatkin molemmat reifikaation purkajina, esineistyneen ja kappaleistuneen maailman vastavoimana. Tutkielmassani osoitan todeksi sen seikan, että Last Exit to Brooklyn todella oireilee tukahdutettuja historiallis-taloudellis-poliittisia kriisitiloja, halkeamia subjektin eletyn elämän ja laajemman sosiaalisen todellisuuden välillä. Teoksessa erityisesti henkilöhahmojen kautta oireileva poliittinen alitajunta problematisoi, jopa kyseenalaistaa, toistuvasti kapitalistista tuotantotapaa ja ideologiaa. Romaanin voidaan orastavalla tasolla myös katsoa avaavan utooppisen impulssin mahdollisuuksia, ohimeneviä kapitalistisen järjestyksen potentiaalisesti ylittäviä hetkiä. Lisäksi teoksesta on luettavissa esiin myös ehdotus siitä, kuinka kognitiivisen kartoittamisen aste resonoi vahvasti sen kanssa, millaiset yksilön toimintamahdollisuudet maailmassa ovat.

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani ruotsalaiskirjailija Kerstin Ekmanin Vargskinnet-trilogian pohjoisen representaatioita. Trilogia koostuu romaaneista Guds barmhärtighet (1999), Sista Rompan (2002) ja Skraplotter (2003). Tarina sijoittuu suurimmaksi osaksi Pohjois-Ruotsiin, lähelle Norjan rajaa ja se kertoo usean sukupolven tarinan alkaen 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä ja päättyen lähelle nykyaikaa. Tutkin sitä, millaisia representaatoita pohjoisesta ja pohjoisuudesta esitetään teoksissa ja millaisilla keinoilla näitä representaatioita luodaan. Lähestyn pohjoista kulttuurimaantieteen näkökulmasta kuvitteellisena, kulttuurisesti tuotettuna alueena tarkan maantieteellisen rajaamisen sijaan. Olennaista on se, millaisia mielikuvia pohjoiseen paikkaan on liitetty, ja millaista pohjoisuuskuvaa nämä mielikuvat luovat. Pohdin erityisesti sitä, toistavatko Vargskinnetissä esitetyt representaatiot vakiintuneita, stereotyyppisiä käsityksiä pohjoisesta paikasta, luonnosta ja ihmisestä. Teoreettisena lähtökohtana tutkielmassani ovat kulttuurimaantieteellisen käsitteistön lisäksi postkolonialistisen kulttuurintutkija Edward Saidin ajatukset marginaalin ja keskuksen suhteesta sekä kulttuuristen erojen tuottamisesta representaatioiden avulla. Tarkastelen sitä, miten Vargskinnetissä käsitellään pohjoista kolonialismia ja miten pohjoista määritellään. Pohjoisen identiteetin representaatioita tutkiessani hyödynnän kulttuurintutkija Stuart Hallin näkemyksiä kulttuurisesta, konstruktiivisesta identiteetistä ja stereotyyppien rakentumisesta. Pohjoisen representaation tekstuaalisia keinoja avaan metafiktiivisyyden käsitteen avulla. Vargskinnetin pohjoisen representaatiot ovat hyvin moninaisia. Teoksissa painotetaan näkökulman merkitystä, ja pohjoinen näyttäytyykin erilaisena riippuen siitä, kenen henkilöhahmon kautta sitä kuvataan. Yleisesti pohjoiseen muualta tulleiden tai sitä muuten ulkopuolelta katsovien näkökulmista esitetyt representaatiot ovat stereotyyppisempiä kuin pohjoisen asukkaiden kautta esitetyt representaatiot. Erilaiset mielikuvat pohjoisesta asetetaan vuoropuheluun keskenään. Pohjoisen representaatioita kommentoidaan metafiktiivisellä otteella eri kertojaäänien kautta. Erityisesti saamelaistaustaisen päähenkilön Kristinin itsetietoisen kerronnan avulla kyseenalaistetaan stereotyyppisiä käsityksiä pohjoisen ihmisistä ja elämästä pohjoisella rajaseudulla. Metafiktiivisyyden ja henkilöhahmojen kulttuuristen taustojen moninaisuuden avulla osoitetaan, että kulttuuriset identiteetit ovat rajoiltaan häilyviä ja kulttuuristen rajojen vetäminen on hankalaa ja usein keinotekoista.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani homoeroottista slash-fanifiktiota. Työni koostuu kahdesta suomalaisessa tiedejulkaisussa julkaistusta artikkelista, joiden avulla kartoitan fanitutkimuksen laajaa kenttää ja pyrin yhdistämään fanifiktion roolin yleisön vastarintana uudempiin tulkintoihin fanifiktiosta kirjallisuutena. Artikkeleissa pyrin selvittämään, miten fanifiktio asettuu osaksi reagoivan fiktion genreä ja toisekseen, miten slash luo uusia utooppisia maailmoja, jotka toimivat vastapuheena vallitsevaa mediakulttuuria vastaan ja joiden avulla fanit voivat osallistua keskusteluun muun muassa mediarepresentaatioista ja vallitsevista sukupuolinormeista. Yhdistän slashin osaksi naisten luku- ja kirjoituspraktiikoita sekä osaksi naisten omilla ehdoillaan luomaa pornografiaa. Tarkastelen, miten eroottinen slash-fanifiktio toimii naisten pornografiana ja miten se poikkeaa valtavirtahomopornon konventioista. Tässä turvaudun pitkälti Richard Dyerin artikkeliin ”Yhteisymmärrys homopornosta” (2002). Fanifiktiotutkimuksen osalta tärkeimmät lähteeni ovat Henry Jenkinsin klassikkoteos ”Textual Poachers” (1992) sekä Karen Helleksonin ja Kristina Bussen toimittama teos Fan fiction and Fan Communities in the Age of the Internet (2006). Työni johdannossa esittelen aluksi fanifiktion yhteiskunnallista ja kulttuurista taustaa sekä avaan fanifiktiotutkimuksessa aikaisemmin käytettyjä tutkimusmenetelmiä. Sen jälkeen käyn läpi tutkimukseni aineistoa ja metodologista viitekehystä. Tutkin aineistoani muun muassa sukupuolisensitiivisen lähiluvun avulla kiinnittämällä erityistä huomiota tekstin pieniin nyansseihin sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden kuvauksiin ja niihin tapoihin, joilla slash voi dekonstruoida ja muokata median tarjoamia representaatioita. Fanifiktiotutkijana tasapainottelen yhtäältä kirjallisuudentutkimuksen, toisaalta mediatutkimuksen teorioiden ja metodien välillä. Fanifiktio on tiukasti kiinni nykyisissä mediasisällöissä ja -esityksissä ja sen avulla voidaan tarkastella muun muassa nykyisiä mediarepresentaatioita uudesta näkökulmasta. Samalla fanifiktio on perinteisiä kirjallisuudenlajeja jatkavaa ja uudistavaa kirjallisuutta, jota voidaan tarkastella kirjallisuudentutkimuksen työkaluin. Toisessa artikkelissa tutkin yhtä televisiosarja Supernaturalin pohjalta kirjoitettua slash-novellia homoeroottisena kaunokirjallisena teoksena. Suhteutan novellia pastoraalin elegian traditioon, jolla on pitkät perinteet miesten välisen rakkauden kuvaamisessa. Tämän lisäksi tarkastelen novellia esimerkkinä naisten omaehtoisesta pornografiasta ja pohdin, miten slashin homoeroottiset kuvaukset poikkeavat valtavirtahomopornon kuvista.

Tutkielmassa selvitetään, miten 1800-luvun loppupuolella alkanut kehitysromaanin murros ilmenee Juhani Ahon romaaneissa Papin tytär (1885) ja Papin rouva (1893). Kehitysromaani nousi keskeiseksi kirjallisuudenlajiksi modernin ihmiskäsityksen syntyaikoihin. Moderniin ihmiskäsitykseen kuului, ettei ihminen omaksunut valmista, perittyä elämänmuotoa, vaan etsi omaa identiteettiään ja paikkaansa yhteiskunnassa. Tätä kehitysromaanille tyypillistä, jo 1700-luvulta peräisin olevaa ajatusta alettiin kritisoida sata vuotta myöhemmin. Yksilöllisen kasvuprosessin murtuminen on lähtökohtana teosten tarkastelussa. Realismin aikakaudella henkilöhahmot olivat erityisesti mielenkiinnon kohteina. Molempien teosten päähenkilönä on Elli, jonka kasvu ja kehitys ovat tutkielmassa keskeisellä sijalla. Päähenkilö ei ole romaanissa enää juonta teenpäin vievä toimija, vaan ainutlaatuinen yksilö, jonka luonteen ymmärtämisestä riippuu koko teoksen ymmärtäminen. Henkilökuvaukseen läheisesti liittyvät arjen kuvaukset tuovat mukaan myös yhteiskunnallisen todellisuuden. Ellin kasvatuksesta ja koulutuksesta käydyt keskustelut liitetään 1800-luvun yleisiin käsityksiin sivistyksestä, kasvatuksesta ja koulutuksesta. Koska realistisessa kirjallisuudessa teosten väliset suhteet ovat tärkeitä teosten illuusioiden luomisessa, Papin tytärtä ja Papin rouvaa tarkastellaan myös intertekstuaalisesta näkökulmasta käsin. Papin tytär ja Papin rouva sijoittuvat murroskohtaan realismin aikakauden kehitysromaaniperinteessä. 1800-luvun lopussa suoraviivaisesti aikuisuuteen ja oman paikan löytymiseen etenevä kehitystarina alkoi väistyä toisenlaisen totuuden tieltä. Eheän identiteetin sijaan Ellille muotoutuu hajanainen, ristiriitojen repimä minuus.