Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Aku Ankka -sarjakuvalehden persoonamuotoisia verbejä ja niiden semantiikkaa. Koulumaailmassa Aku Ankka -lehteen, ja erityisesti sen kieleen, suhtaudutaan vaihtelevasti. Kieltä on pidetty köyhdyttävänä ja yksinkertaisempana verrattuna esimerkiksi kirjoihin. Kuitenkin Aku Ankka -lehti on saanut Helsingin yliopiston Kielihelmi-tunnustuksen monipuolisesta kielenkäytöstä. Tällaiset eriävät mielipiteet Aku Ankan kielestä antoivat innostuksen tutkimuksen tekemiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä vuoden 1964 Aku Ankka -lehdestä ja viidestä vuoden 2014 lehdestä. Tutkimuksessa hyödynnetään Anneli Pajusen luomaa verbien semanttista luokittelua. Tämän luokittelun perusteella selvitetään, millaisiin semanttisiin luokkiin Aku Ankka -lehtien predikaattiverbit voidaan jakaa, ja painottuvatko aineiston verbit johonkin tiettyyn ryhmään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, ovatko aineistossa esiintyvät verbit tiheä- vai harvafrekvenssisiä. Tutkielmassa verrataan eri vuosikymmentein aineistoja toisiinsa ja pyritään selvittämään, onko sarjakuvalehden kieli nykyisin monipuolisempaa kuin viisi vuosikymmentä sitten. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, voiko Aku Ankka -sarjakuvalehtien lukeminen laajentaa alakoulun oppilaiden sanavarastoa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Aku Ankka -sarjakuvalehdessä käytetään verbejä monipuolisesti eri merkitysryhmistä. Kummankin vuoden aineistossa esiintyy enemmän konkreettisia asiaintiloja kielentäviä verbejä kuin mentaaliverbejä. Eniten aineistoissa esiintyy liikeverbejä. Harvafrekvekvenssisten verbien määrä on lisääntynyt viiden vuosikymmenen aikana. Tutkimustuloksista voidaan tehdä varovaisia päätelmiä siitä, että Aku Ankan monipuolinen kieli voi rikastuttaa lasten sanavarastoa.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomalaisten Japani-harrastajien slangia. Japani-harrastajilla tarkoitan henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneet japanilaisesta popkulttuurista, kuten animaatiosta ja sarjakuvasta. Olen tutkinut, miten slangisanat jakautuvat sanaluokkiin, miten slangisanoja muodostetaan, millaisissa konteksteissa slangisanoja käytetään ja miten slangin avulla rakennetaan Japani-harrastajaidentiteettiä. Aineistoni koostuu kyselylomakkeella kerätyistä slangisanoista ja ryhmähaastattelusta, johon on osallistunut viisi informanttia. Olen luokitellut slangisanat sanaluokittain ja sanastolähteittäin. Suurin osa Japani-harrastajien slangisanoista, noin 92 prosenttia, on substantiiveja. Toiseksi suurin sanaluokkaryhmä on verbit. Japani-harrastajien slangin suurin sanastolähde on lainasanat, joista valtaosa on lainattu englannista ja japanista. Toiseksi suurin sanastolähde on itse muodostetut sanat, joita on lähes kolmasosa koko slangisana-aineistosta. Loput sanat ovat vanhoja, äänneasua muuttamalla muodostettuja sanoja ja vanhoja sanoja uudessa merkityksessä. Olen hyödyntänyt ryhmähaastattelun analyysissä sisältölähtöistä diskurssianalyysiä ja tarkastellut, miten slangisanoja käytetään puheessa ja kirjoituksessa, millainen funktio slangisanoilla on, miten sanasto uusiutuu ja millaisia nimityksiä Japani-harrastajista käytetään. Japani-harrastajat käyttävät slangia sekä puheessa että kirjoituksessa, mutta esimerkiksi kuvalautojen kieltä käytetään vähemmän puheessa. Slangia käytetään erilaisten harrastajien nimeämiseen ja erittelemiseen, oman harrastajuuden määrittelyyn ja ei-harrastajista erottautumiseen. Japani-harrastajien slangissa uudet sanat elävät vanhempien sanojen rinnalla, mutta sanastoon syntyy uusia sanoja esimerkiksi uusien animaatiosarjojen kautta sekä lainaamalla sanoja muista kielistä ja harrastajayhteisöistä. Japani-harrastajien nimitykset ovat usein itseironisessa käytössä, mutta joukossa on myös paljon negatiivisia nimityksiä, jotka kertovat erilaisuuden tunteesta. Käyttämällä slangisanoja rakennetaan kansainvälistä, yhteenkuuluvuutta korostavaa ja erilaisuutta arvostavaa Japani-harrastajaidentiteettiä.

Tässä tutkimuksessa tavoitteenani on ollut selvittää, miten lukiolaiset suhtautuvat lainasanoihin ja niiden käyttöön kirjallisissa teksteissä. Tutkimukseni on osa kansanlingvististä tutkimusta ja kieliasennetutkimusta. Olen tutkinut ennen kaikkea lukiolaisten tunnepitoista asennoitumista lainasanoja kohtaan, mutta myös heidän tiedollisia käsityksiään lainasanoista sekä käyttävätkö he lainasanoja kirjoittaessaan. Lisäksi olen vertaillut, miten maalla ja kaupungissa asuvien lukiolaisten käsitykset ja asenteet eroavat toisistaan.

Tässä kandidaatintutkielmassa olen käsitellyt Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoitten käsityksiä Oulun seudun murteesta. Tutkimukseni keskeisin tavoite on ollut selvittää, mitä piirteitä Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat käsittävät Oulun seudun murteeseen kuuluviksi. Olen lähestynyt aihetta kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Olen selvittänyt, mitä murrepiirteitä opiskelijat käsittävät Oulun murteessa olevan, miten opiskelijat käsittävät yleiskielen ja Oulun murteen erot ja miten murrepiirteen elävyys vaikuttaa sen käsittämiseen. Koska tutkin maallikkojen murrekäsityksiä, tutkimukseni on kansanlingvistinen ja tarkemmin määriteltynä kansandialektologinen. Tutkimusaineisto on kerätty tammikuussa 2015 kyselylomakkeen avulla luokkahuonetilanteessa. Kyselylomake sisälsi informanttien taustatietoihin liittyviä kysymyksiä, murrepiirteisiin, murresanoihin ja murresanontoihin liittyviä kysymyksiä sekä murrekäännöstehtäviä. Tutkimuksessani olen tarkastellut murrekäännöstehtävien vastauksia eli sitä, miten informantit ovat kääntäneet yleiskieliset lauseet Oulun murteelle. Käännettäviä lauseita oli 14. Tutkimukseen on osallistunut 21 Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijaa, joista 19 on naisia ja kaksi miehiä. Olen käyttänyt murrekäännöstehtävien analysointiin kvantitatiivista kuvaustapaa, eli olen laskenut tarkastelemieni murrepiirteitten suhteelliset osuudet vastauksissa, minkä jälkeen olen kommentoinut saamiani tuloksia ja pohtinut niitten syitä. Murrepiirteen käsittäminen Oulun seudun murteeseen kuuluvaksi vaikuttaa saamieni tutkimustulosten perusteella riippuvan murrepiirteen elävyydestä. Parhaiten Oulun seudun murteen ominaispiirteiksi käsitetään nimittäin laaja-alaiset puhekielisyydet ja yleistyvät puhekielen piirteet, joihin tarkastelemistani piirteistä kuuluvat yleisgeminaatio, svaavokaali ja ts-yhtymän vastineet tt ~ t. Näitten piirteitten lisäksi korkeimman edustuksen vastauksissa ovat saaneet yksikön 2. persoonan pronominin nää- ja sää-variantit. Huonoiten Oulun seudun murteen ominaispiirteiksi käsitetään piirteet, joilla on yleistymässä olevia kilpailijavariantteja Oulun seudun murteessa. Nämä piirteet ovat t:n heikon asteen vastineet j ja v sekä yksinäis-s:llinen inessiivi. Oulun seudun murteen analogisen imperfektimuodon edustus vastauksissa on matala, mikä on hieman yllättävää, sillä se luokitellaan eläväksi paikallisuudeksi. Elävien oululaisuuksien käsittäminen Oulun seudun murteen piirteeksi näyttäisi riippuvan siitä, kuinka hyvin piirre tunnetaan muualla Suomessa, sillä tunnetun nää-pronominin edustus vastauksissa on kuitenkin hyvin korkea. Voi olla, että huonoiten Oulun seudun murteeseen kuuluviksi käsitetyt piirteet katoavat ajan myötä Oulun seudun murteesta, ja niitten tilalle tulevat tällä hetkellä yleistymässä olevat variantit. Aiheen tutkimista voisi jatkaa tallentamalla ja tutkimalla oululaisten puhetta aidoissa vuorovaikutustilanteissa. Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää, mikä on murrepiirteitten edustus oululaisten puhekielessä.

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Oulun seudulla asuvien ihmisten mielikuvia henkilönnimistä. Tutkimuksessa selvitetään, miten tietoisia vastaajat ovat siitä, mihin alueisiin tietyt sukunimet yhdistyvät ja milloin tietyt etunimet ovat olleet suosittuja. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä keksittyä etunimi + sukunimi -yhdistelmää, joita vastaajat ovat assosioineet. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, kuinka samankaltaisia vastaajien mielikuvat ovat. Tutkielman aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, ja vastaajina ovat toimineet Oulun seudulla asuvat henkilöt. Viidensadan vastauksen aineistosta on suodatettu 50 ensimmäistä vastausta ja aineisto on kerätty vuoden 2016 syksyllä tätä kandidaatintutkielmaa varten. Tutkimuksessa aineisto on käsitelty kokonaan kvantitatiivisesti ja tulokset on esitelty erilaisten kuvioiden avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että Oulun seudulla asuvien nimitietous on melko hyvä, sillä kahdeksasta suomalaisesta sukunimestä viisi on assosioitu nimelle tyypilliselle asuinalueelle ja kymmenestä etunimestä kahdeksan on assosioitu saman ikäiseksi kuin Väestörekisterikeskuksen mukaan nimi on ollut suosituimmillaan. Lisäksi tutkielmasta käy ilmi, että vastaajilla on syntynyt useasta etunimi + sukunimi -yhdistelmästä hyvin samankaltaisia ikä- tai asuinalueassosiaatioita, vaikka assosiaatio ei aina vastaisikaan todellisuutta.

No description available.

Kandidaatintutkielmassani olen tarkastellut, miten torniolaiset yläkoululaiset ja eläkeläiset arvioivat maahanmuuttajien puhumaa suomen kieltä, millaisia kieliasenteita informanttiryhmillä on ja miten kulttuurinen stereotypia vaikuttaa arviointeihin. Tutkielmani on vertailututkimus Heidi Niemelän (2016) pro gradu -tutkielmalle, jossa Niemelä (2016) tarkastelee oululaisopiskelijoiden asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan. Tutkimukseni aineisto koostuu 45 informantin kyselylomakevastauksista, jotka he ovat täyttäneet kuuntelutestin aikana. Informanteista 19 on torniolaisia kahdeksasluokkalaisia nuoria, ja 26 on eläkeläisikäisiä torniolaisia. Kuuntelutestissä informantit ovat kuulleet neljä lyhyttä puhenäytettä eri maista kotoisin olevilta maahanmuuttajilta: somalialaisilta, iranilaiselta ja pakistanilaiselta. Lisäksi informantit ovat kuulleet kuuntelutestissä kaksi puhenäytettä englantilaiselta ja yhdysvaltalaiselta. He edustavat tutkimuksessani länsimaalaisia maahanmuuttajia. Tutkimukseni teoreettinen ja metodinen viitekehys on yhdistelmä sosio- ja kansanlingvistiikkaa sekä kieliasennetutkimusta. Kandidaatintutkielmani aineiston olen kerännyt kuuntelutestin ja kyselylomakkeen avulla. Kuuntelutestin aikana informantit ovat täyttäneet kyselylomakkeeseen Likertin asteikon sekä jokaisesta puhenäytteestä Osgoodin skaalan. Osgoodin skaalan avulla analysoin informanttiryhmieni evaluaatioita maahanmuuttajien puhumasta suomen kielestä. Likertin asteikon avulla analysoin informanttien asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomea, suomen kielen variaatioita ja ylipäänsä kielitaitoa kohtaan. Tutkimustulokseni osoittavat, että yläkoululaisten ja eläkeläisten arviot maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan ovat hyvin samantapaiset. Molemmat ikäryhmät arvioivat yhdysvaltalaisen, pakistanilaisen ja englantilaisen puhetta kaikkein positiivisimmin, joten myös heikoimmat arviot osuvat molempien ikäryhmien kohdalla somalialaisille ja iranilaiselle. Aineistoni perusteella puheen selkeydellä on vaikutusta siihen, miten informantit arvioivat maahanmuuttajien puhetta. Lisäksi molemmat ryhmät liittävät eri maahanmuuttajaryhmiin erilaisia kulttuurisia stereotypioita. Suomen kielen opiskelu on aineistoni perusteella erittäin tärkeässä asemassa maahanmuuttajien kotouttamisessa, sillä lähes kaikki tutkimukseni informantit uskovat suomen kielen osaamisen vaikuttavan maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksiin ja palkan määrään. Maahanmuuttajien kotoutumiseen vaikuttavat kielitaidon lisäksi kuitenkin valtaväestön asenteet maahanmuuttoryhmiin ja maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan. Tämän vuoksi on mielestäni tarpeellista tutkia, millaisia asenteita eri ikäisillä suomalaisilla on maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan.

No description available.

No description available.

Tutkin kandidaatintutkielmassani videoblogien aloitusosioita ja sitä, millaisia videoblogeille tyypillisiä rakenteita aloituksista on löydettävissä. Perehdyn näihin rakenteisiin tarkemmin kieliopin kannalta ja selvitän myös videoblogin genrelle ominaisia piirteitä. Lähestyn aineistoani keskustelunanalyysin pohjalta, mutta tutkin vuorovaikutuksen lisäksi myös videoiden puheen kielioppia, joten osittain tutkimukseni sivuaa myös vuorovaikutuslingvistiikkaa. Tarkoitukseni on erottaa ja ryhmitellä aineistostani ne eri osa-alueet, joista videoblogien alut muodostuvat. Aineistokseni olen valinnut kolme Suomen suosituimmista videoblogeista, ja jokaisesta videoblogista olen ottanut aineistokseni viisi videota. Videoiden aloituksissa olen tarkkaillut tervehdyksiä, itsensä esittelyä, videon aiheen esittelyä sekä siirtymälauseeksi kutsumaani lausetta, jolla videobloggaaja kehottaa katsojaa siirtymän videon seuraavaan osioon. Näiden piirteiden yleisyyksiä olen selvittänyt jokaisen videoblogin kohdalla erikseen. Tutkielman tulokset osoittavat, mitä videoiden rakenteita ja piirteitä voidaan pitää tyypillisinä videoblogin genrelle ja minkä vuoksi. Yksi kaikkia aineistoni videoita ja videoblogeja yhdistävä rakenteellinen piirre ja samalla tärkein tekemäni huomio tutkielmassani on se, että jokaisesta aineistoni videosta löytyy jotain sellaista, mikä tekee videobloggaajasta ja hänen videoblogistaan persoonallisen ja tunnistettavan.