Digitaalinen pelaaminen on kasvattanut suosiotaan tasaiseen tahtiin lähes kaikkialla maailmassa. Vastaavasti fyysisestä inaktiivisuudesta aiheutuvat terveydelliset ongelmat, kuten ylipaino, ovat lisääntyneet. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella nuorten fyysisen aktiivisuuden ja digipelaamisen yhteyttä. Lisäksi tutkielmassa haluttiin selvittää fyysisen kunnon ja aktiivisen digipelaamisen suhdetta digipelaamiseen. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineistona käytettiin kansainvälisiä tutkimuksia. Aineistoa etsittiin useiden tietokantojen kautta ja se kerättiin syksyn 2016 aikana. Aineisto analysoitiin kuvaillen. Tutkielmassa selvisi, että fyysisen aktiivisuuden yhteys digipelaamiseen on monimutkainen. Tuloksissa ilmeni ristiriitaisuutta eivätkä kaikki tilastot osoittautuneet tilastollisesti merkitseviksi. Digipelaamisen huomattiin heikentävän fyysistä aktiivisuutta tietyn pelimäärän jälkeen, mutta toisaalta tietokoneella pelaamisen todettiin jopa lisäävän fyysistä aktiivisuutta. Aktiivisen digipelaamisen eroja tavalliseen digipelaamiseen löytyi energiakulutuksen osalta. Aktiivinen digipelaaminen osoittautui digipelaamista kuormittavammaksi, mutta ei vastannut kuormittavuudeltaan urheilua tai aktiivista liikuntaa. Digipelaamisen yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu suhteellisen vähän, minkä takia lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään näiden kahden yhteyttä. Erityisesti fyysisen kunnon osalta digipelaamisesta tarvitaan lisää tietoa. Aktiivista digipelaamista on tutkittu enemmän ja sen on todettu olevan potentiaalinen väline nostamaan nuorten fyysistä aktiivisuutta ja toimimaan tulevaisuudessa jopa liikuntasuositukset täyttävänä aktiviteettina.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvailla säteilytutkimuksessa käyneiden potilaiden saamaa tai itse hakemaansa tietoa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa säteilytutkimuksen potilasohjauksen kehittämiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka aineisto kerättiin PubMed, CINAHL (Ebsco), Medline sekä Web of Science -tietokannoista (n=17). Ilmiön kannalta merkitykselliset seikat ryhmiteltiin synteesin avulla sisällöllisiksi kokonaisuuksiksi. Tutkimustulosten mukaan potilaat eivät saa riittävästi tietoa säteilytutkimuksien yhteydessä. Tulokset ovat saman suuntaiset tarkasteltuna potilaiden saamaa tietoa säteilyn käyttäjiltä, muulta terveydenhuoltoalan henkilöstöltä tai potilaiden itsensä arvioimana. Tutkimukseen liittyvistä annoksista, riskeistä, vaihtoehdoista ja hyödyistä ei kerrota riittävästi. Tutkimuksen tarkoituksesta, tutkimusmenetelmästä ja varjoaineeseen liittyvästä allergiasta potilaat saavat jonkin verran riittävämmin tietoa. Potilaat saavat säteilytutkimuksiin liittyvää tietoa myös Internetin ja sosiaalisen median kautta, kirjallisista tiedotteista, ystäviltään, perheeltä ja ottamalla yhteyttä tutkimuspaikkaan. Potilaat ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset kokevat säteilytutkimukseen liittyvän terminologian ja mittayksiköt monimutkaisiksi ja vaikeiksi ja säteilyyn liittyvä tietämys on puutteellista. Säteilyn käyttäjien tietämys ei ole todettu merkittävästi paremmaksi. Potilaan tietoinen suostumus jää usein toteutumatta ja tulosten perusteella voidaan olettaa, että säteilytutkimusten yhteydessä toteutunutta potilasohjausta ei ole arvostettu osana hoitotyötä, se ei ole riittävää, ei vaikuttavaa, eikä käytettävissä ole ollut asianmukaisia resursseja. Kansainvälisten ja kansallisten ohjeiden lisäksi tarvitaan tarkempia ohjeita, joissa otetaan huomioon organisaation toiminta ja potilaan hoitopolku kokonaisuudessaan. Potilaan hoitoon osallistuvien tahojen täytyy sopia työnjako ja vastuut potilasohjauksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää säteilytutkimusten potilasohjauksen kehittämisessä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa asiakasosallisuutta mahdollistavista, vahvistavista ja estävistä tekijöistä sähköisten terveyspalveluiden kehittämisessä ja käytössä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona käytettiin kattavasti eri tieteenalojen vertaisarvioituja julkaisuja. Asiakasosallisuutta on tutkittu monitieteellisesti usean vuosikymmenen ajan, mutta useimmiten tutkimuksen tavoitteet on asetettu hallinnon näkökulmasta, asiakasnäkökulman sijaan. Asiakasosallisuuden käsitteen määrittely ja käytännön toteuttamistavat eivät ole vakiintuneet, mikä mahdollistaa hyvin monenlaisten toimintatapojen nimeämisen asiakasosallisuudeksi sekä toiminnan suuntaamisen hallinnon lähtökohdista käsin. Käsitteen yhtenäisen käytön ja hallinnan lisäksi, asiakasosallisuuden toteutumiseksi ja vahvistamiseksi sähköisten terveyspalveluiden kehittämisessä ja käytössä on hyödyllistä kiinnittää huomiota asiakasosallisuutta tukevaan lainsäädäntöön, politiikkaan, organisaatioiden rakenteisiin, ammattilaisten toimintaan ja asenteisiin sekä tasa-arvoon perustuvaan dialogiin asiakkaiden ja ammattilaisten välillä. Asiakasosallisuutta voidaan vahvistaa asiakasyhteistyöhön panostamalla, asiakastuntemusta vahvistamalla sekä erilaisia, asiakastiedon keruuseen ja analysointiin tarkoitettuja menetelmiä kehittämällä. Asiakasosallisuus-käsitteen kattava määrittely ja määritelmän hallinta ovat keskiössä asiakasosallisuuden vahvistamiseksi sähköisten terveyspalveluiden kehittämisessä ja käytössä. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota asiakasosallisuutta tukeviin rakenteisiin ja asenteisiin sekä rakennettava tämän pohjaksi tasa-arvoon perustuvia asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistyön menetelmiä.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata, tuoko raskausaikana hoitoalalla työskentely riskejä naisen raskauden kululle, synnytykselle, sikiön kasvulle ja kehitykselle. Tutkimuksen tavoitteena on koota yhteen luotettavaa, tutkittua tietoa kohdeilmiöstä ja saada lisää tietoa käytännön työn ja työnjohtamisen avuksi. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin syksyllä 2016. Tietokannoiksi valittiin kotimainen Medic sekä kansainväliset Cinahl (EBSCO) ja SCOPUS. Ennalta määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen lopulliseksi aineistoksi valikoitui 13 kansainvälistä englanninkielistä alkuperäisartikkelia, joista jokainen on julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä vuosina 2007–2015. Aineisto analysoitiin narratiivisella sisällönanalyysilla. Sairaanhoitajana tai kätilönä työskentely ei automaattisesti lisää raskaus- tai synnytyskomplikaatioiden riskiä, ei ole suoraan yhteydessä vastasyntyneen matalaan syntymäpainoon, eikä se lisää automaattisesti vastasyntyneen riskiä syntyä raskausviikkoihin nähden pienikokoisena. Tietyt työperäiset altisteet voivat lisätä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Osa-aikainen työskentely vähensi ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Altistuminen anestesiakaasuille ja kemoterapialääkkeille voi vaikuttaa sairaanhoitajana työskentelevän naisen jälkeläisten synnynnäisten epämuodostumien esiintymiseen, mutta yhteys ei ole suoraan kausaalinen. Nykyaikana hoitoalalla työskentely ei ole merkittävä uhka raskaana olevan naistyöntekijän ja tämän kehittyvän sikiön terveydelle, koska mahdollisiin työperäisiin haittatekijöihin osataan varautua ja puuttua tarvittaessa hyvissä ajoin. Työtehtävien muuttaminen työturvallisuusohjeiden mukaan on osa nykyaikaista työelämää. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää käytännön työelämän ja työnjohtamisen apuna.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on saada tietoa Pohjoismaissa 2006–2016 tehdyistä anestesiasairaanhoitajaa ja/tai anestesiahoitotyötä koskevista tutkimuksista, niiden aihealueista ja metodologisista valinnoista. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, mihin anestesiahoitotyön tutkimusta tulisi tulevaisuudessa suunnata. Tiedonhaku toteutettiin CINHAL-tietokannasta vuosilta 2006–2016. Haku tuotti 22 viitettä, joista sisäänottokriteerit täyttivät loppujen lopuksi 4 tieteellistä tutkimusartikkelia. Näiden lisäksi mukaan otettiin manuaalisella haulla yksi tieteellinen artikkeli ja yksi väitöskirja. Aineisto analysoitiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen mukaisesti. Kirjallisuuskatsauksen mukaan anestesiahoitotyötä ja/tai anestesiasairaanhoitajan työnkuvaa on tutkittu pääsääntöisesti laadullisilla menetelmillä. Suosituin menetelmä oli haastattelu. Tutkimukset käsittelivät enimmäkseen anestesiasairaanhoitajan ja potilaan välistä vuorovaikutusta. Merkille pantavaa tutkimusten vähäisen määrän lisäksi oli tutkimusten kohdentuminen pääsääntöisesti hereillä oleviin potilaisiin. Isot ja vaativat leikkaukset tehdään potilaan ollessa unessa eikä tästä vaiheesta löytynyt yhtään tutkimusta. Anestesiahoitotyö kaipaa kipeästi lisää näyttöä anestesiasairaanhoitajan toimintamalleista isoissa ja vaativissa leikkauksissa.

Nykypäivänä syke- ja aktiivisuusmittarit ovat yleistyneet ja siksi niihin liittyvät tutkimukset ovat ajankohtaisia ja kannattavia. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli tehdä systemaattinen kirjallisuuskatsaus sykemittareiden ja aktiivisuusmittareiden hyödyistä ja käytöstä kuntokeskuksissa. Etsin ennalta määriteltyjen hakusanojen avulla tieteellisiä tutkimuksia, joissa oli tutkittu sykemittareiden ja aktiivisuusmittareiden vaikutuksia kuntosalilla käymiseen, siellä viihtymiseen sekä käyttäjän kehittymiseen harjoittamassaan urheilumuodossa. Käytettyjä tietokantoja olivat PubMed, Proquest, Google Scholar, Scopus, Medline ja Web of Science. Koska etsittiin niin monesta eri tietokannasta, tiedonhakua voidaan pitää laajana ja kattavana. Tiedonhaun tuloksena löysin kaksi tutkimusta, jotka analysoin tarkemmin. Kyseisissä tutkimuksissa käsiteltiin teknologian avulla luotua kilpailullista puolta spinning-tunneille sekä kuntosalilla kävijöiden vuorovaikutusta teknologian kanssa. Tutkimusten mukaan, teknologialla oikein käytettynä voidaan lisätä motivaatiota urheiluun, mutta se voi toimia myös epämotivoivana, jos siitä saatu informaatio tai tulokset eivät vastaa käyttäjän odotuksia. Jo tehtyjä tutkimuksia aiheesta löytyi todella vähän, ja uusien tutkimusten tekeminen olisi niin kuntokeskuksien kuin syke- ja aktiivisuusmittareita tuottavien yritysten kannalta kannattavaa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata miten sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat ovat muuttuneet Suomessa 2000-luvulla ja miten sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat heijastuvat erikoissairaanhoidon strategiaan ja johtamiseen. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan strategian käsitettä, sosiaali- ja terveyspolitiikan strategioiden erityispiirteitä, terveydenhuollon johtamisen erityispiirteitä, strategista johtamista ja strategisen osaamisen johtamista. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen eli kvalitatiivinen. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa Sosiaali- ja terveysministeriön 2000-luvulla julkaisemille sosiaali- ja terveyspolitiikan strategioille tehtiin sisällön analyysi, jonka avulla selvitettiin mitä muutoksia strategioissa on tapahtunut 2000-luvulla ja sisällön analyysin pohjalta muotoutuivat tutkimuksen toisen vaiheen teemahaastattelun teemat. Tutkimukseen valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla kymmenen (n=10) erikoissairaanhoidon johtajaa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan valtakunnalliset sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat eivät ole muuttuneet juurikaan 2000- luvun aikana. Ainoastaan sähköisten tiedonhallintajärjestelmien vaikuttavuutta on korostettu ensimmäisen sosiaali- ja terveyspolitiikan strategian julkaisemisen jälkeen. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat ovat osana erikoissairaanhoidon strategiaa. Johtamiseen sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat heijastuivat monin eri tavoin ja johtamisessa tarvitaan ymmärrystä strategiasta sekä strategisesta johtamisesta että strategisen osaamisen johtamisesta. Tutkimustulokset antavat tietoa sosiaali- ja terveyspolitiikan strategioista sekä niiden heijastumisesta erikoissairaanhoidon strategiaan ja johtamiseen. / The purpose of this study is to describe how social and health policy strategies have changed in Finland in the 2000s, and how social and health policy strategies are reflected in specialised health care strategy and management. The theoretical framework of the study looks at the concept of strategy, the special features of social and health policy strategies, the special features of health care management, strategic management and the management of strategic competence. The approach used in the study is qualitative. The study consisted of two phases. In the first phase, the contents of the social and health policy strategies published by the Ministry of Social Affairs and Health in the 2000s were analysed. Based on the analysis, changes in the strategies in the 2000s were examined, and themes for the themed interviews used in the second phase of the study were formulated. Ten (n=10) directors of specialised health care were selected for the study with purposeful sampling. The data were collected with themed interviews and analysed with deductive content analysis. According to the findings, national social and health policy strategies have undergone very little change in the early 2000s. The only change since the publication of the first social and health policy strategy is emphasising the impact of electronic data management systems. Social and health policy strategies are part of specialised health care strategy. Social and health policy strategies were reflected in management in many ways. That is why understanding strategies, strategic management and the management of strategic competence is needed in management.

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla röntgenhoitajien ulkoisen työkierron odotuksia ja mahdollisia esteitä kuvantamisyksiköissä. Aineisto kerättiin viideltä työkierrossa olleelta röntgenhoitajalta teemahaastattelulla, joka analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisella sisällönanalyysilla. Työkierrolta röntgenhoitajat odottivat saavansa työtyytyväisyyttä ja työyhteisöjen tukea. Tyytyväisyyttä heille toivat uudet ja monipuolisemmat työtehtävät ja erilaiset työyksiköt. Röntgenhoitajien työtyytyväisyyteen vaikuttivat myös hyvinvointi ja ammatillinen kasvu, jotka rikastavat työtä ja muuttavat omia asenteita työtä kohtaan. Röntgenhoitajat halusivat kehittää ammattitaitoa, opetella uusia kuvantamismenetelmiä ja -laitteita, laajentaa osaamista ja saada uusia tehtäviä. Röntgenhoitajat halusivat luoda sosiaalisia suhteita verkostoitumalla uusien työkavereiden ja työyksiköiden kanssa. Lisäksi röntgenhoitajat odottivat työkierron toteutuvan suunnitelman mukaan ja saavansa hyvän perehdytyksen työkierrossa. Työkierron esteitä olivat sen toteuttaminen ja työyhteisötuen puute; nämä sisälsivät työkiertoon pääsemisen, osaamattomuuden uudessa yksikössä, kustannuskysymykset sekä työnantajien ja sosiaalisen tuen puutteen. Työkierto parantaa röntgenhoitajien työssä jaksamista, työtyytyväisyyttä ja ammattiosaamista. Työkierto ehkäisee työuupumusta. Työkierron toteuduttua sekä työntekijöiden että esimiehien näkökulmasta katsottuna työkierto on onnistunut, kun sen avulla voidaan säästää yhteiskunnan varoja ja mahdollistaa yksikköihin ammattitaitoiset ja tyytyväiset röntgenhoitajat. Tutkielmaa voivat hyödyntää sekä työntekijät että esimiehet suunnitellessaan työkiertoa työyksikköihinsä. / The purpose of this study is to describe a radiographer’s external job rotation expectations and potential barriers at the imaging units. The data was collected from five radiographers that had been on job rotation using theme interviewing, which was analyzed by method of qualitative content analysis. The radiographers on job rotation were expecting to obtain job satisfaction and support from staff. They experienced job satisfaction from new and wider range of tasks and differing work locations. A radiographer’s job satisfaction was also affected by personal welfare and professional growth which were increased by enriching the work experience and by changing a person’s own attitudes towards work. The radiographers wanted to develop skills, learn about new imaging techniques and equipment, to expand their knowledge and gain new tasks. They wanted to create social relationships by networking with new colleagues and work units. In addition, the radiographers expected the job to take place according to the plan and to receive a good onboarding experience during the job rotation. Job rotation obstacles were its implementation and a lack of workplace support which included; lack of availability of job rotation, incompetence in a new unit, cost related inquiries as well as lack of employer and social support. Job rotation improves a radiographer’s job endurance, job satisfaction and professional skills. Job rotation prevents work fatigue. Upon completion, job rotation is seen as being successful, when with its help societal expenses can be reduced, and makes possible for skilled and content radiographers. The study can be beneficial for workers as well as their superiors in planning for job rotation in their units.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ensisynnyttäjien kokemuksia imetykseensä saadusta tuesta, sen erilaisista ilmenemismuodoista ja tuen antajista. Lisäksi tarkoituksena on kuvata toiveita tukimuodoista, joita äidit olisivat toivoneet saavansa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla (N=11). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Haastattelut toteutettiin Oulun ja pääkaupunkiseudun alueella. Tutkimustulosten mukaan kaikki ensisynnyttäjät olivat saaneet imetykselleen jonkinlaista tukea. Tuen muodot jakaantuivat sisällön analyysin perusteella seitsemään eri kategoriaan: vertaistuki, tiedollinen tuki, henkinen tuki, aktiivinen tuki, ohjauksellinen tuki ja konkreettinen tuki. Tukea antoivat suku, ammattilaiset, ystävät ja vertaistukijat, tärkeimmiksi tuen antajiksi äidit nostivat oman kumppanin ja sairaalan lapsivuodeosaston. Äidit toivoivat tuen saannista huolimatta enemmän tukea. Äitien tuen toiveet jakaantuivat sisällön analyysin perusteella kuuteen kategoriaan: toiminnallinen tuki, keskusteleva tuki, tiedollinen tuki, yksilöllinen tuki, henkinen tuki ja imetyksen mahdollistava tuki. Tukea toivottiin lisää virallisilta tahoilta, pääasiallisesti neuvolasta. Tuen antajan toivottiin olevan 1)oikealla asenteella varustettu, 2)kokenut tietäjä, 3)ymmärtäjä, 4)hyvä ihmistuntija, 5)kannustaja, 6)osaava toimija, 7)läsnä oleva tukija ja 8)tuttu tukija. Tutkimustulokset osoittavat ensisynnyttäjien saavan imetykselleen tukea, mutta kaipaavan sitä silti enemmän. Tuen vaikuttavuus ja tarpeiden kohtaavuus olivat äitien vastausten mukaan puutteellista ja erityisesti neuvolasta saatu tuki oli vähäistä, jopa väärää tietoa antavaa. Äitien vastauksista nousi esiin luottamuksen puute neuvolajärjestelmää kohtaan imetyksen tukijana. Äidit kokivat tuen saannin merkityksellisenä imetyksen onnistumiselle. Jatkossa tulisi kehittää imetyksen tukemisen malli, jonka vaikuttavuutta voisi tutkia interventiotutkimuksen avulla. Tuloksia voidaan hyödyntää niin julkisen kuin kolmannen sektorin imetyksen tukemisen käytäntöjen kehittämisessä. / The purpose of this study was to describe experiences of primigravidas on breastfeeding supporters and the breastfeeding support they received. The purpose was also to describe the breastfeeding support mothers needed. This study was qualitative study by nature and the research data was collected by means of a theme interview (n=11). Data was analyzed using inductive content analysis. Interviews were carried out in Oulu and Helsinki capital region. The findings of this study show that all the primigravidas receive some kind of breastfeeding support. Forms of breastfeeding support were categorized based on content analysis in to seven categories: peer support, informational support, mental support, active support, instructional support and tangible support. Breastfeeding support was given by family, professionals, friends and peer supporters. The most important supporters were the partners of the mothers and the support from the hospital. Despite mothers receiving support, they needed even more support. The support mothers needed was categorized based on content analysis in to six categories: functional support, discussional support, informational support, individual support, mental support and the support that enables breastfeeding. Breastfeeding support was needed more from official quarters, mainly from maternity clinic. The supporters of breastfeeding were needed to be 1)someone with right attitude, 2) experienced know-it-all, 3) sympathiser, 4)good judge of human nature, 5) someone encouraging, 6) skilful practicioner, 7) supporter who is present and 8)familiar supporter. The findings of this study show that primigravidas receive breastfeeding support, but still need more. The fact how breastfeeding support found the mothers as well as its effectiveness was seen as inadequate by the mothers. Especially the support received from the maternity clinics was seen as insufficient, even false. The answers reflected a lack of trust towards the maternity clinics as giver of breastfeeding support. Mothers perceived breastfeeding support significant to their breastfeeding success. In future, a model of breastfeeding support should be developed and its effectiveness should be tested through interventio research. The findings of this study can be used by both the public and third sector parties when developing the practices of breastfeeding support.

Lääketieteellisessä säteilynkäytössä on toteuduttava oikeutus-, optimointi- ja yksilönsuojaperiaatteet, jotta säteilytoiminta on turvallista ja hyväksyttävää. Leikkaussaleissa tehtävien läpivalaisuohjattujen tutkimusten ja toimenpiteiden määrät ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet. Tutkimusmäärien myötä on lisääntynyt myös huoli leikkaussalien säteilyturvallisuudesta ja leikkaussalihenkilökunnan säteilynkäytön osaamisesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisten leikkaussalien toimintatapoja säteilynkäytön eri osa-alueilla. Aihetta ei ole aikaisemmin Suomessa tutkittu. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen (STUK) kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2012 sähköisellä kyselylomakkeella, joka luotiin tätä tutkimusta varten. Kysely muodostui yhteensä seitsemästä osa-alueesta: Säteilynkäyttöorganisaatio, Säteilynkäyttö, Laitetekniikka, Henkilöannosten tarkkailu, Säteilysuojainten käyttö, Potilaan tai henkilökuntaan kuuluvan raskaus ja Säteilynkäytön turvallisuus. Vastaus saatiin 31 leikkaussaliyksiköstä (n=31). Mukana oli sekä julkisen että yksityisen sektorin yksiköitä. Vastausprosentti voitiin määrittää julkisen sektorin leikkaussaliyksiköiden osalta, koska niiden kokonaislukumäärä voitiin arvioida. Vastausprosentiksi saatiin näin ollen 35 %. Määrällinen aineisto analysoitiin määrittämällä muuttujien frekvenssit ja prosenttiosuudet. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönerittelyllä. Leikkaussaliyksiköissä tehtävien läpivalaisuohjattujen toimenpiteiden lukumäärät osoittavat säteilynkäytön olevan olennainen osa leikkaussalitoimintaa. Leikkaussalihenkilökunnan säteilysuojelukoulutuksessa ja säteilynkäytön osaamisessa näyttäisi kuitenkin olevan puutteita. Läpivalaisulaitetta ei käytetä niin optimoidusti kuin olisi mahdollista. Henkilöannostarkkailun epäkohtana ovat ryhmä- ja henkilöannosmittareiden puutteelliset käyttötavat. Potilaan tai henkilökuntaan kuuluvan raskaus huomioidaan melko hyvin leikkaussalin säteilytoiminnan yhteydessä. Tämän tutkimuksen perusteella leikkaussalihenkilökunnan tiedot ja taidot optimoida omaa tai potilaan säteilyaltistusta ovat puutteelliset. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää leikkaussalien säteilyturvallisuuden parantamisessa. / Three principles must be fulfilled in the use of radiation: principle of justification, optimization and limitation. Nowadays, radiation is used in operating theatres more than ever before. Therefore there is some concern about the radiation safety of the operating theatres, and the radiation know-how of the operating theatre staff. The aim of this thesis was to survey the way of using radiation in operating theatres. The topic has not been studied in Finland before. The study was implemented in cooperation with Radiation and Nuclear Safety Authority, Finland (STUK). The research data was collected in spring 2012 by an electronic questionnaire. The questionnaire was created for this study in cooperation with STUK. There were seven sections in the questionnaire: Radiation user’s organisation, Use of radiation, C-arm techniques, Radiation dose monitoring of the staff, Use of radiation shields, Radiation protection during pregnancy (patient or the staff member) and Safe use of radiation. Research data consists of 31 answers given by the operating theatre units (n=31). There were both public and private sector units among the respondents. It wasn’t possible to define the number of private sector units, and thus the response rate includes only the public sector units. The response rate was 35 %. The quantitative data was analysed by defining the frequencies and the percentage values of the variables. The open questions was analysed by content analysis. The use of radiation is an integral part of the work in operating theatres considering the number of procedures. There seems to be lack of training and radiation know-how. C-arms are not used as optimized as possible. Personal and group dosimeters are not correctly used. The pregnancy of a staff member or a patient is quite well taken into consideration in operating theatres. According to this study operating theatre staff has inadequate skills to optimize their own and patient radiation doses. The results of this study can be used in developing the radiation safety of operating theatres.