Väestö ikääntyy ja hampaallisten ikäihmisten määrä kasvaa. Ikäihmisten kotona asuminen on nyky-yhteiskunnassamme tavoite ja heidän kotihoidon tarve on kasvussa. Ikäihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kotona asumista tukee suuhygienistien ja kotihoidon työntekijöiden moniammatillinen yhteistyö. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvailla kotihoidon työntekijöiden ja suuhygienistien arvioita moniammatillisesta yhteistyöstä ikäihmisen kotihoidossa. Tutkimus toteutettiin keskisuuressa sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä, käyttäen eläytymismenetelmää. Aineisto kerättiin suuhygienisteiltä (n= 6) ja kotihoidon työntekijöiltä (n= 12). Analyysimenetelmänä on käytetty induktiivista analyysiä. Tutkimustulosten mukaan moniammatillinen yhteistyö koetaan uuden oppimisen mahdollistajana ja vahvaa esimiestyötä vaativana toimintana. Toiminnan puutteellinen etukäteissuunnittelu ja ikäihmisten sekä työntekijöiden inhimilliset tekijät voivat olla moniammatillista yhteistyötä estäviä tekijöitä. Moniammattilisen yhteistyön onnistuminen vaatii henkilöstön voimavarojen ja osaamisen kartoittamista, vuorovaikutuksellista yhteistyötä ja toiminnan suunnittelua. Moniammatillisuus on haasteellinen, monivivahteinen ja tilannekohtainen käsite ja moniammatillinen yhteistyö vaatii vahvaa esimiestyötä ja tilanteen seurantaa. Onnistuessaan moniammatillinen yhteistyö on ammattiosaamista laajentavaa, potilaan parempaa, vuorovaikutuksellista hoitoa lisäävää toimintaa. / Our population is aging and the number of elderly who still have their own teeth is increasing. Our present-day society aims at having the elderly living at their homes and the need for home care is on the rise. Multiprofessional collaboration of dental hygienists and professional home carers within home care supports the comprehensive wellbeing of the elderly and their living in their homes. The purpose of this study was to describe the home care professionals’ and dental hygienists’ assessment of the multiprofessional collaboration within the home care of the elderly. The study was conducted in a medium sized federation of municipalities with joint social work and healthcare, using the method of empathy-based stories. Material was collected from 6 oral hygienists and 12 home care professionals. Inductive analysis was used as the method of analysis. According to the study results multiprofessional collaboration is seen as an activity that enables new learning and demands strong management. Insufficient pre-planning of work and human factors of both the elderly and the professionals may prevent multiprofessional collaboration. Successful multiprofessional collaboration demands mapping of staff resources and their skills, interactive cooperation and planning of activities. Multiprofessionalism is a challenging, eclectic and situation-specific concept and multi-professional collaboration demands strong managerial leadership and situation monitoring. When successful, multiprofessional collaboration broadens professional skills and adds to improved, interactive care of the patient.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvailla haastavia opiskelijaohjaustilanteita terveysalan opettajaohjaajan, opiskelijaohjaajan ja opiskelijan näkökulmista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa haastavista opiskelijaohjaustilanteista ilmiönä opiskelijaohjauksen kehittämiseksi. Tähän kirjallisuuskatsaukseen tutkimuksia haettiin Cinahl, Medline (Ovid), Scopus ja Medic tietokannoista ja aikarajaus tehtiin vuosien 2006–2016 välille. Sisäänotto kriteerinä olivat tutkimukset, jotka kuvasivat terveysalan opettajan, opiskelijan ja ohjaajan käsityksiä tai kokemuksia haastavista opiskelijaohjaus tilanteista. Lisäksi sisäänottokriteereinä olivat englannin tai suomen kieli, kokotekstin saatavuus ja tutkimuksen vertaisarviointi. Haku tuotti kaikkiaan 321 tutkimusartikkelia, joista sisäänotto- ja poissulkukriteereiden perusteella lopulliseksi aineistoksi muodostui kahdeksan tutkimusartikkelia. Löydetty kirjallisuuskatsausaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tässä laadullisessa kirjallisuuskatsauksessa terveysalan opettaja- ja opiskelijaohjaajat sekä opiskelijat kuvailivat haastavia opiskelijaohjaustilanteita yhdenmukaisesti. Haastavia opiskelijaohjaustilanteita kuvailtiin opiskelijoiden ominaisuuksien tai esitettyjen toimintatapojen kautta. Opiskelijoilla kuvailtiin olevan valmistautumattomia kliiniseen harjoitteluun ja heillä oli heikko motivaatio. Ongelmia kuvailtiin olevan sekä tiedon omaksumisessa, että sen soveltamisessa ja heiltä puuttui itseohjautuvuus ja kyky tehdä itsearviointia. Opiskelijoilla oli myös vaikeutta kommunikoinnissa ja heillä esiintyi epäammattimaista käytöstä. Haastaviin opiskelijaohjaustilanteisiin liittyi myös opiskelijaohjaajien omia kokemuksia liittyen ohjaajana toimimiseen. Ohjaajat kokivat kielteisiä tuntemuksia opiskelijaohjauksen aikana. He myös ilmaisivat tarvitsevansa tukea ohjaukseensa.

Kandidaatin tutkielman tarkoitus on kartoittaa aikaisempien tutkimustulosten pohjalta terveysalan opiskelijoiden ja potilaiden välistä suhdetta kliinisessä oppiympäristössä. Terveysalalla opintoihin kuuluu olennaisena osana oppiminen kliinisessä oppimisympäristössä. Kliinisessä oppimisympäristössä keskeisenä tekijänä on potilas. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on kuvata terveysalan opiskelijan ja potilaan välistä suhdetta kliinisessä oppimisympäristössä sekä terveysalan opiskelijan, että potilaan näkökulmasta, ja tavoitteena on lisätä ymmärrystä terveysalan opiskelijan ja potilaan välisestä suhteesta kliinisessä oppimisympäristössä. Kirjallisuuskatsaus on toteutettu mukaillen systemaattista kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto on hankittu hyödyntäen hoitotieteen viitetietokantoja Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL), PubMed, Medic, Ovid Medline ja Google Schoral. Aineistoon valittiin tutkimusartikkeleita (n=8), joiden keskeisenä aiheena oli terveysalan opiskelija ja potilas, ja heidän välissä oleva suhde. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkeleiden tulosten mukaan voidaan todeta, että opiskelijan ja potilaan välissä tapahtuva suhde kliinisessä oppimisympäristössä koettiin positiivisena molempien näkökulmasta. Molemmat kokivat saavansa hyötyä suhteesta ja opiskelijat kokivat omien ammatillisten- ja ihmissuhdetaitojen kehittyvän suhteen aikana. Opiskelijan ja potilaan välissä tapahtuvaa suhdetta on tutkittu hoitotyön puolella enemmän kuin muiden terveysalojen. Hoitotyön puolen tutkimuksista nousi esille tarve tutkia myös muita terveysaloja, joten tämä kirjallisuuskatsauksen aihe nousi sieltä. Tämä kirjallisuuskatsauksen hyöty on lisätä tietoa myös muista terveysalan opiskelijoiden ja potilaan suhteesta kliinisessä oppimisympäristössä.

Keskosille tehdään useita kipua aiheuttavia toimenpiteitä heidän ollessaan hoidossa vastasyntyneiden teho-osastolla. Verinäytteiden ottaminen kantapäästä on yksi yleisimmistä kipua aiheuttavista toimenpiteistä, joita keskosille tehdään teho-osastohoidon aikana. Toistuvat kipukokemukset altistavat keskoslapsen monille kivun aiheuttamille lyhyt- ja pitkäaikaisseuraamuksille. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvailla kirjallisuuskatsauksen avulla, miten keskosen kipua arvioidaan ja miten vanhemmat voivat osallistua keskosen kivunlievitykseen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa ajantasaista tietoa keskosten parissa työstentelevien terveydenhuollon ammattilaisten ja opiskelijoiden käyttöön keskosen kivun arvioinnista ja vanhempien roolista keskosen kivun lievittämisessä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin syksyllä 2016. Tietokannoiksi valittiin Medic ja Ebsco. Etukäteen määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteereiden perusteella kirjallisuuskatsaukseen valittiin kaksi kotimaista alkuperäisartikkelia ja kolme kansainvälistä alkuperäisartikkelia. Artikkelit oli julkaistu vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa vuosina 2009–2014. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin narratiivistä sisällönanalyysiä. Keskosen kivun arviointiin käytetään NIPS- ja PIPP-kipumittareita. Vanhemmat voivat osallistua keskosen kivunhoitoon ottamalla lapsen kenguruhoitoon kivuliaan toimenpiteen ajaksi tai käyttämällä käsikapaloa kivunlievitysmenetelmänä. Nämä ovat tehokkaita kivunlievitysmenetelmiä keskosen kipuun. Kirjallisuuskatsauksesta saatuja tietoja voidaan hyödyntää perehdytettäessä uusia työntekijöitä ja opiskelijoita keskosten kivun arviointiin ja keskosen kivunlievitykseen.

Tutkimuksen tarkoitus oli kuvailla millaisia ovat vanhuspolitiikan johtamisen strategiat valtionhallinnon johtamisessa, ja mitä arvoja niihin sisältyy vanhusten näkökulmasta. Vanhuspolitiikka kattaa kaikki yhteiskunnalliset toimenpiteet, joilla julkisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa ja hyvinvointipolitiikassa huomioidaan vanheneminen ja vanhusten tarpeet. Vanhuspolitiikan strategioilla tarkoitetaan valtionhallinnon vanhustenhuollon johtamisen hankkeita, kehittämisohjelmia ja -suunnitelmia, joiden tavoitteena on vanhusten elinoloihin vaikuttaminen. Strategioiden taustalla vaikuttavat yhteiskunnan arvovalinnat. Strategiat ovat informaatiojohtamisen välineitä, joilla valtionhallinto toteuttaa vanhuspolitiikan strategioita. Laadullisen tutkimuksen aineistona ovat valtionhallinnon ja sosiaali- ja terveyspolitiikan instituutioiden keskeiset vanhuspolitiikan asiakirjat (n=15) vuosilta 2010–2015. Harkinnanvarainen otos kerättiin vapaasti saatavasta internet-aineistosta, koostuen raporteista, muistioista, ohjeista ja suosituksista, joiden tuottajia olivat Sosiaali- ja terveysministeriön, Valtiovarainministeriön, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen ja Valviran työryhmät. Aineiston koko oli 540 sivua, josta valittiin vanhuspolitiikkaa koskevat tekstin osat lopulliseen analyysiin. Tutkimuksen taustateoria oli sosiaalinen konstruktivismi, ja aineisto analysoitiin diskurssianalyysilla. Aineistosta rakennettiin viisitoista diskurssia, jotka kuvaavat vanhuspolitiikan johtamisen strategioita ja arvoja. Tulokset osoittavat, että vanhuspolitiikan strategiat tukevat hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamista kunnissa. Rakenneuudistuksen tavoitteena on siirtyminen laitoshoidosta kotihoitoon, sekä korvaavien palveluiden kehittäminen. Vanhuspolitiikan strategioilla halutaan tukea vanhusten itsemääräämisoikeutta, valinnanvapautta, itsenäisyyttä, osallistumista. Strategioissa laatu oli keskeinen tekijä, ja esiin nousi vanhuspolitiikan kahtia jakaantunut käsitys laadusta. Se heijastui myös muihin strategioihin. Kustannuksia painottava laskennallinen laatu ja perinteinen hoivan laatu olivat kilpailevia diskursseja. Diskurssit korostivat ikääntymisen vaikutuksia sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Vanhukset koettiin yhteiskunnan taakkana. Keskeisiä arvoja strategioissa olivat itsenäisyys, osallistuminen, valinnan vapaus, yhteiskunnallinen hyväksyminen ja sopeutuminen vanhusväestön lisääntymiseen, sekä kohdennetut palvelut ja hyvä hoiva. / The purpose of the study is to describe the kind of strategies there are in state-level elder care policy in Finnish elder care management and to describe the values included in these strategies from older people’s point of view. On government level, elder care policy covers all the practices aimed to provide healthy life and welfare for older people. It is part of a wider-level national social and health policy. Strategic documents are the tools used in the government’s steering by information focusing on municipalities’ elder care policy implementation. The qualitative study is based on the state government’s and social and health institutions’ documents between the years 2010–2015 concerning elder care policy and management. A purposeful sample of free-access documents was collected on the internet. These documents were aimed at supporting the implementation of the state government’s elder care policy goals. The documents (n=15) include reports, memorandums, information guides and recommendations, and they were produced by working groups associated with the Ministry of Social Affairs and Health, Ministry of Economic Affairs, Department of Health and Welfare and the National Supervisory Authority of Welfare and Health (Valvira). The material comprised 540 pages, of which the parts concerning elder care policy and management were chosen for the final analysis. The study was based on social constructivist theory and data were analysed through discourse analysis. Fifteen discourses were constructed, describing strategies and values involved in elder care policy. The results show that the strategic main goals are structural changes in elder care services, a shift from institutional care to home care, and development of new forms of compensatory care. There were some conflicting discourses. The division of the quality concept produced two competing discourses, which was also reflected in other strategies. The discourses highlight the effect of longevity on economic and societal sustainability and future care costs. Ageing of the population is seen as a burden in society, and societal acceptance and adaptation are necessary for coping with it. The core values in the strategies were linked to older peoples’ good health and quality of life. The key values include autonomy, healthy ageing, appropriate aid, person-centred caring, and freedom of choice.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli kuvata terveysalan henkilöstön osaamisen kehittämistä koulutusmallien avulla. Tavoitteena tuottaa tietoa, miten koulutusmalleja voidaan hyödyntää osaamisen kehittämisessä. Aineisto haettiin elektronisina tietokantahakuina käyttämällä Medic-, CINAHL-( EBSCO; ovid), PubMed- ja Scopus-tietokantoja. Hakusanoina oli osaamisen kehittäminen terveysalalla, koulutusmallit, näyttöön perustuva hoitotyö, koulutus, täydennyskoulutus ja haku rajattiin vuosien 2006–2017 väliselle ajalle. Se tuotti 572, jotka käytiin otsikoiden perusteella läpi. Aineiston muodosti viisitoista julkaisua (n=15). Tässä kandidaatin tutkielmassa käytetään koulutusmalli käsitettä täydennyskoulutuksista puhuttaessa sosiaali- ja terveysalalla, sillä terveydenhuollon täydennyskoulutuksille ei ole vakiintunutta käsitettä. Terveysalan osaamisen kehittämistä koulutusmalleilla tulisi suunnitella ja kehittää ennakoiden tarpeita sekä työyhteisön ja pedagogisen asiantuntijan yhteistyönä. Näin varmistetaan näyttöön perustuva hoitotyö, tietojen, taitojen hankinta, sisäistäminen, soveltaminen sekä uuden tiedon implementointi, tavoitteena elinikäinen oppiminen. Tutkielman johtopäätöksenä on että, terveysalan osaamisen kehittäminen vaatii pedagogisen osaamisen prosessien hallintaa ja työelämän yhteistyötä, jotta osaamista voidaan kehittää näyttöön perustuvasti. Arviointiin perustuvien taitojen osalta oli tärkeää hankitun osaamisen tunnustaminen ja tunnistaminen sekä näyttöön perustuvan työn osaaminen. Koulutusmallien käytössä tulisi tehdä yhteistyötä eri koulutukseen liittyvien tahojen kanssa kuten oppilaitosten, organisaatioiden ja työelämän välillä.

<p> Extensive research has been dedicated to resilience and its effectiveness as a transferable life-skill that facilitates efficacy. By definition, a resilient child is one who "works well, plays well, loves well, and expects well" (Garmezy, 1974; Werner &amp; Smith, 1982). An important, yet often overlooked issue when examining positive adaptation is the sociocultural context in which an individual operates (Schniraldi &amp; Glenn, 2011). Resilience is developed through self-evaluation of adversity and stress encounters (Bronfenbrenner, 1974; Werner, 2005). Although children that grow up under conditions of severe stress and adversity are at a higher risk to develop certain disorders, a greater percentage of the children become healthy, competent young adults after facing consistent adversity (Watt, 1984; Werner &amp; Smith, 1977). These child&rsquo;s perceived ability to take on responsibility within the home and develop characteristics associated with resilience is attributed to being more responsive, active and flexible since infancy while problem-solving (Demos, 1989; Werner &amp; Smith, 1982). Similar to the benefits adversity can have on youth development in low socioeconomic communities, young athletes are given the opportunity to develop resilience and efficacy by participation in sport and its structure (Bandura, 1997; Schniraldi &amp; Glenn, 2011). Sport participation directs an individual&rsquo;s attention, personal interest, intensity of involvement and intimacy into the community. </p><p> Research has also indicated a need to continue to understand the relationship between resiliency and sport participation. Therefore, the purpose of this study is to investigate the effect of socioeconomic status and sport participation on resiliency within a low-socioeconomic community. Two hundred and forty-two high school students completed written questionnaires regarding background information, history of sport participation and measures for socioeconomic status. There was no significant difference found between the relationship of socioeconomic status and resilience. Pearson correlations found a significant difference in the relationship between sport participation and resilience. No interaction was found between socioeconomic status and sport participation. Future research should examine adolescent self-reported resilience differences in neighboring communities who have significant contrast in community affluence. </p><p>

abstract: Larger people generally have more muscle mass and are stronger than smaller people. Muscular strength usually decreases with age, possibly as a function of increases in body fat percentage. However, the effect of age, body fat, and lean mass on peak muscular strength or muscular fatigue is not clear. This was an observational study to determine: a) the relationship of fat mass (FM) and fat free mass (FFM) to peak knee extensor strength and fatigue in young (Y) and middle-aged (MA) women, and b) to determine differences in peak torque between Y and MA women. Participants included 132 women from two age cohorts (Y: 18-33 yrs, n = 70 and MA: 45-65 yrs, n = 62). Data from the MA cohort were collected as part of a previous study and combined with data from the Y group. Both cohorts completed physical activity questionnaires and were measured for body fat using bioelectrical impedance analysis. Both cohorts used identical procedures and machinery to assess isokinetic knee extensor peak torque (PT) at 60°/sec and to determine fatigue index (FI). FI was calculated as the percent decline of PT during 50 maximal repetitions at 240°/sec. Data were assessed for normality, and appropriate Pearson or Spearman correlations were used to compare PT and FI with body composition variables. A one-way ANOVA was used to examine differences in PT and body composition indices between age groups. In Y, FFM and FM were strongly correlated with peak torque. The correlation of FM to PT disappeared when controlling for FFM. There were no significant correlations between FFM or FM and PT in MA. PT was negatively correlated with FI in the combined groups. PT normalized for body mass and FFM were similar between age groups, but decreased with increasing size. In conclusion, PT was positively related to FFM in the combined age groups. Higher FM was not detrimental to absolute PT in Y or MA, but was detrimental to relative PT in both groups. These data suggest that perhaps FM may attenuate the normal relationship between PT and body mass. / Dissertation/Thesis / M.S. Exercise and Wellness 2011

As the global burden of liver disease evolves, a need for noninvasive detection and diagnosis has emerged. For over fifty years biopsy has been the standard to which all other disease detection and confirmation methods have been compared. With the development of several noninvasive methods in the detection of liver disease, biopsy has come under scrutiny for its cost-effectiveness, reliability and safety. Serologic testing has proven useful but not specific overall for the determination of disease stages. Liver stiffness is a relatively new parameter used in the diagnosis and monitoring of hepatic disease. It is a quantifiable through the use of an ultrasound-based method of transient elastography using a tool Fibroscan. The implementation of transient elastography has changed the paradigm of liver disease diagnostics with a more cost effective, reproducible, reliable, and well-tolerated option. While the hepatitis C virus is the primary cause of fibrosis and cirrhosis, numerous studies of the application of liver stiffness measurement to varying disease etiologies have broadened the scope of the method. Optimizing reliability criteria has been the focus of many studies to find a standard by which cirrhosis may be ruled out and fibrosis staging may be accomplished. Novel non-interferon based HCV therapies are altering the course of disease progression and may affect the need for continued development of noninvasive monitoring procedures. However, globally the impact of advanced liver disease is rising with an increase in mortality by fifty million cases per year from 1990-2010 indicating the continued relevance and need for widely applicable noninvasive procedures for both diagnosing hepatic disease and informing treatment options.

Children with medical complexity (CMC) comprise a small amount of total pediatric patients but contribute to a large portion of total pediatric spending and health care utilization. As a result, there is great interest in creating innovations in their health care delivery systems to improve their quality of care and contain costs. One unique aspect of the health care of CMC is its fragmented nature. Since CMC commonly have multiple co-morbidities, they often receive care from several different specialists at any given time. The patient-centered medical home (PCMH) was previously suggested as a possible tool to improve the fragmented care of CMC. Although definitions of the medical home vary, common themes are its function to better coordinate and integrate the care of patients. Current studies suggest that many CMC do not make regular primary care visits or receive care that fulfills a majority of the components of a medical home. In addition, according to the limited studies that exist which examine CMC and other children with special health care needs (CSHCN), primary care and medical home usage amongst these populations may reduce the occurrence of preventable medical events like hospital readmissions or emergency department visits. Therefore, further research and work should be conducted to examine the feasibility and actions that must be conducted in order to increase the prevalence of these medical home programs amongst CMC.