Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata nuoren anoreksiaa sairastavan perheen tarvitsemaa psykoedukaatiota. Käypä hoito 2015 suosituksen mukaan syömishäiriötä sairastavan nuoren perheen mukaan ottaminen hoidon eri vaiheissa on oleellista, sillä perhe tarvitsee tukea ja informaatiota syömishäiriöstä sairautena. Perheelle tulee antaa riittävästi tietoa ja heidän tulisi saada vertaistukea samassa tilanteessa olevilta läheisiltä. Kirjallisuuskatsauksen tietokantahaku toteutettiin loka- ja marraskuussa 2016 kolmeen tietokantaan CINAHL:iin, Scopus:een ja Mediciin. Varsinaiseen tulososioon sisällytettiin kolme tieteellistä artikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä nousi esille, että anoreksiaa sairastavan nuoren perhe tarvitsee psykoedukatiivista tukea. Perheiden tarvitsema psykoedukatiivinen tuki on tiedon antamista sairaudesta sekä emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen vahvistamista. Perheet tarvitsevat tietoa anoreksiasta sairautena, sen oireista ja sairauden ennusteesta. Perheet tarvitsevat tukea, jotta pystyisivät selviytymään sairauden aiheuttamista haastavista tunnekokemuksista, ja oppisivat paremmat vuorovaikutustaidot tunteidensa ilmaisuun. Lisäksi perheet tarvitsevat ohjausta, kuinka oppia rakentamaan parempi keskustelutaito perheenjäsenten kesken ja anoreksiaa sairastavan kanssa. Kun perheet saavat psykoedukatiivista tukea, se vähentää perheiden tunnekuormaa ja perheet pystyvät paremmin tukemaan nuorta toipumisessa. Tämän tutkimuksen mukaan perheille annettu psykoedukaatio mahdollistaa nuoren paremman toipumisen anoreksiasta.

Terveydenhuoltoalalla on tarve löytää tehokkaampia tapoja allokoida henkilöstöresursseja. Leikkausosasto on sairaalan kalleimpia osastoja ja suurin osa leikkausosaston kustannuksista muodostuu henkilöstökustannuksista. Tästä syystä leikkaussairaanhoitajan työn allokointia ja siihen liittyvää päätöksentekoa on tärkeää tutkia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata leikkaussairaanhoitajan työtä leikkauksen intraoperatiivisen vaiheen aikana ja kuvata leikkaussairaanhoitajan työn allokointiin liittyvää päätöksentekoa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensin havainnoitiin leikkaussairaanhoitajan työtä leikkausosastolla neljässä (n =4) elektiivisessä laparoskooppisessa sappirakon poistossa Tengvallin (2010) havainnointilomaketta soveltaen. Seuraavassa vaiheessa teemahaastateltiin hoitotyön johtajia (n = 5), jotka osallistuvat leikkaushoitotyön allokointiin. Elektiivisessä laparoskooppisessa sappirakon poistossa leikkaushoitotyön intensiteetti vaihteli leikkauksen intraoperatiiviseen vaiheeseen sisältyvien kuuden jakson mukaan. Sekä valvovan että instrumentoivan leikkaussairaanhoitajan työ jaksottui niin, että leikkaushoitotyön intensiteetti oli korkeimmillaan jaksossa, leikkaus loppui – potilas pois salista. Valvovan hoitajan työssä leikkaushoitotyön intensiteetti oli matalinta jaksossa, leikkaus alkoi – leikkaus loppui. Instrumentoivan hoitajan työssä leikkaushoitotyön intensiteetti oli matalinta jaksossa, potilas valmis leikkaukseen – leikkaus aloitettu. Päätöksenteko leikkaushoitotyön allokoinnista perustuu tutkimuksen kohteena olevassa organisaatiossa käytössä olevaan perinteiseen työpanoslaskelmamalliin, jossa yhtä leikkaussalia kohden allokoidaan kaksi leikkaussairaanhoitajaa. Leikkaushoitotyön esimiehet korostivat allokointipäätösten taustalla olevan tavoitteen potilaslähtöisen leikkaushoidon toteuttamisesta, henkilökunnan työhyvinvoinnin huolehtimisesta ja resurssien riittävyyden varmistamisesta. Leikkaussairaanhoitajan työtä on mahdollista allokoida uudella tavalla leikkauksen intraoperatiivisessa vaiheessa, esimerkiksi siten, että kahdella leikkaussalilla on yksi yhteinen valvova hoitaja erityisesti jakson, leikkaus alkoi – leikkaus lopetettu aikana. Tutkimuksen perusteella hoitotyön johtajat tarvitsevat päätöksenteon tueksi leikkaushoitotyönkuormituksen mittareita. Allokointipäätöksiä tehdessä potilasturvallisuuden varmistaminen on etusijalla. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisen ja leikkaushoitotyön allokoinnin kehittämisessä. / In the field of health care, there is a need to find more effective ways of allocating human resources. The operating theatre is one of the most costly units in a hospital, and most of the costs of the unit are made up of human resource costs. This is why it is important to study the allocation of the work of the operating room nurse and related decision-making. The purpose of this study is to describe both the work of the operating room nurse during the intraoperative stage of the operation and the decision-making related to the allocation of the work of the operating room nurse. The study was carried out as a qualitative study. The study data was collected in two stages. First, the work of the operating room nurse was observed in the operating theatre in four (n =4) elective laparoscopic cholecystectomies, applying the Tengvall (2010) observation form. In the next stage, a focused interview was conducted with nursing managers (n = 5) who take part in the allocation of operating room nursing. In the elective laparoscopic cholecystectomies, the intensity of operating room nursing varied according to the six phases within the intraoperative stage. The work of both the supervising and the instrument nurse was paced so that the intensity of the operating room work was at its highest in the phase ‘operation over – patient out of the operating room’. In the work of the supervising nurse, the intensity of the operating room work was at its lowest in the phase ‘operation started – operation over’. In the work of the instrument nurse, the intensity of the operating room work was at its lowest in the phase ‘patient ready for operation – operation started’. Decision-making regarding allocation of operating room nursing is based on the traditional workload calculation model used in the organisation under observation, with two operating room nurses allocated to each operating room. Operating room nursing supervisors stressed that behind the allocation decisions, the aim is to carry out patient-centred operating room nursing, take care of the occupational wellbeing of the personnel, and ensure the sufficiency of resources. It is possible to allocate the work of the operating room nurse in the intraoperative stage of the operation in new ways, e.g. having two operating rooms share one supervising nurse, especially during the phase ‘operation started – operation over’. The study suggests that nursing managers need instruments measuring the operating room nursing workload to support their decision-making. In making decisions regarding allocation, ensuring patient safety takes priority. The findings from the study may be used in developing nursing management and allocation of the work of the operating room nurse.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvailla terveystieteiden opettajaopiskelijoiden kokemuksia opetusharjoittelusta. Tutkielman lähestymistapa oli laadullinen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kaikki vuonna 2008 opintonsa aloittaneet terveystieteiden opettajankoulutusohjelman opiskelijat (N=10) yhdessä yliopistossa. Aineisto kerättiin opetusharjoittelun jälkeen esseillä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Opetusharjoittelun kokemukset muodostuivat arvioivan ajattelun kehittymisestä ja opetustyöstä oppimisesta. Arvioivan ajattelun kehittyminen ilmeni ajattelun apuvälineiden käyttämisenä sekä oman osaamisen ja kehittymisen arviointina. Ajattelun apuvälineiden käyttämisessä opiskelijat kokivat kokonaissuunnitelman hyödyllisenä, mutta haastavana opetuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Myös teemasuunnitelmaa opiskelijat pitivät oppimista tukevana, vaikkakin haasteellisena, opetusta suunnitellessa ja sen toteutuksessa. Ajattelun apuvälineenä käytettiin myös käsitekarttaa, joka koettiin mielekkäänä opetussisällön jäsentämisessä. Oman osaamisen kehittymisen ja opettajaidentiteetin arviointi ilmeni opiskelijoilla tavoitteiden saavuttamisena, ammatillisena kasvuna ja jatkuvana kehittymishaasteiden arviointina, sekä innostuneisuutena opettajan työhön ja epävarmuutena omasta opettajan roolistaan. Opetustyöstä oppiminen muodostui opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa oppimisesta, sekä ohjauksen ja arvioinnin kautta oppimisesta. Opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa opiskelijat oppivat opetuksen suunnittelun merkityksellisyyttä, opettaja-opiskelijasuhteen luomista, teorian soveltamista käytäntöön ja keskinäistä kollegiaalisuutta sekä opettajan pedagogisen osaamisen merkityksen ja opettajan persoonan välittymisen ymmärtämistä opiskelijoille. Ohjauksen ja arvioinnin kautta oppiminen ilmeni ohjaajien palautteiden ja tuen, vertaisarvioinnin ja oppilaspalautteiden kautta oppimisena. Tutkielman tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä terveystieteiden opettajan koulutusohjelmaa opetusharjoittelun osalta. Koulutusohjelman opiskelijat voivat myös hyödyntää tuloksia, valmistautuessaan opetusharjoitteluun, tai arvioidessaan omia kokemuksiaan opetusharjoittelun jälkeen. / The purpose of this master thesis was to describe experiences of health sciences student teachers in teaching practice. A qualitative approach was used, and the target group consisted of all those students (N=10) who, in 2008, had started their studies in the teacher education programme within health sciences at one university. The material was collected after teaching practice by using essays and interpreted by inductive content analysis. The experiences of teaching practice consisted of the development of evaluative thinking and of learning from teaching. The development of evaluative thinking manifested itself in the use of thinking tools as well as in evaluating one’s personal competence and development. In using thinking tools the students considered a comprehensive plan to be useful but challenging in the planning and evaluation of teaching. A thematic plan was also regarded by the students as supporting teaching but as challenging in the planning and implementation of teaching. A concept map was also employed as a thinking tool and found meaningful in analyzing the contents of teaching. The evaluation of developing personal competence and a teacher’s identity manifested itself in the achievement of goals by the students and in their professional growth as well as in the continuous evaluation of development challenges as well as in enthusiasm for a teacher’s work and in uncertainty of one’s role as a teacher. Learning from teaching included learning in the planning and implementation of teaching as well as learning by counselling and evaluation. In the planning and implemention of teaching the students learnt about the significance of planning teaching, about the creation of a teacher student relationship, about the application of theory to practice, about mutual colleagiality, and about the understanding by the students of the significance of a teacher’s pedagogical competence and personality. Learning by counselling and evaluation manifested itself in learning through feedback and support from counsellors, peer evaluation and feedback from the students. The findings of the thesis can be used in developing the teacher education programme in health sciences for the part of teaching practice. Students in the teacher education programme can also use the findings to prepare for teaching practice or to assess their personal experiences after the completion of that practice.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hammaslääkäreiden kokemuksia suun terveydenhuollon julkisen ja yksityisen sektorin välisestä kumppanuudesta sekä erityisesti siihen liittyviä mahdollisuuksia ja esteitä. Sektoreiden välisen kumppanuuden vahvistaminen on yksi hallitusohjelman sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksen painotusalue. Myös Sosiaali- ja terveysministeriön asettama ”Suun terveyttä koko väestölle 2013” -kehittämistyöryhmä vahvistaisi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta ja yhteistyötä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat yksityisellä sektorilla itsenäisinä yrittäjinä ja julkisella sektorilla johtavana tai vastaavana toimivat hammaslääkärit (n=13). Aineisto kerättiin helmi-maaliskuussa 2015 teemahaastatteluilla ja analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Tulokset osoittavat, että suun terveydenhuollon sektoreiden välille kaivataan enemmän kumppanuutta yhteistyötä lisäämällä. Toteutunut yhteistyö ei ole ollut tarkoituksenmukaista tai tehokasta. Kumppanuuden haasteena on ylikuormittunut julkinen sektori sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteyden puuttuminen. Sektoreiden välisen kumppanuuden kehittyminen ja lisääntyminen vaatii hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia sekä asennemuutosta. Myös yksityisen sektorin toimijoiden roolin kasvattaminen on tärkeää, jotta yhteistyö olisi tavoitteellista, pitkäaikaista ja mielekästä. Tulevaisuudessa suun terveydenhuollon kumppanuus nähdään avoimena, arvostavana, yhteisenä tahtotilana sekä selkeänä työnjakona. Suun terveydenhuolto tarvitsee koordinoitua palveluverkostoa sekä palvelurakenteiden ja sektoreiden välisen kumppanuuden kehittämistä vahvistaen yksityisen sektorin roolia tasavertaiseksi kumppaniksi julkiselle sektorille. Hallinnollisilla tasoilla, organisaatioiden sisällä ja julkisuudessa tulisi lisätä tietoisuutta kumppanuuden mahdollisuuksista, jotta toimintaa voidaan kehittää asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. / The purpose of this study was to describe dentists’ experiences regarding partnership between the public and private sectors in oral health care, particularly the opportunities and hindrances involved. Enhancing cross-sector partnerships is one of the focal points of the social and health care reform set down in the Government Programme. The working group “Suun terveyttä koko väestölle 2013” instituted by the Ministry of Social Affairs and Health would also like to strengthen the partnership and cooperation between the public and private sectors. The focal group of the study consisted of dentists (n=13) working as independent entrepreneurs in the private sector, and as chief dentists or dentists in charge in the public sector. The data were gathered in February and March 2015 through focused interviews, and analysed using deductive content analysis. The findings show that there is a wish to see more partnership between sectors in oral health care in the form of increased cooperation. The cooperation already taking place has not been efficient, nor has it fit its intended purpose. Challenges to partnership are posed by an overloaded public sector and a lack of connection between the public and private sectors. In order to develop and increase cross-sector partnership, administrative and structural renewals and changes in attitude are required. Additionally, increasing the role of actors in the private sector is important in order to achieve goal-oriented, long-term cooperation that serves its purpose. In the future, partnership in oral health care is seen as an open, appreciative, joint desired state, and as a clear-cut distribution of duties. Oral health care requires a coordinated service network and the development of partnership between service structures and sectors, enhancing the role of the private sector as an equal partner to the public sector. Awareness of the opportunities involved in partnership should be promoted on administrative levels, within organizations and in public discourse in order to develop activities to meet the needs of the clients.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla monilääkittyjen ikäihmisten kokemuksia lääkehoidosta, osallistumisesta lääkehoidon suunnitteluun sekä ajatuksia lääkehoitoon liittyvän palvelun kehittämisestä kotihoidon kontekstissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena eräässä neljän kunnan kuntayhtymässä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoidun haastattelulomakkeen avulla kymmentä (n = 10) kotihoidon asiakasta, joilla oli merkittävä monilääkitys. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tässä tutkimuksessa monilääkittyjen ikäihmisten kokemuksia lääkehoidosta kuvattiin neljällä ulottuvuudella: vointi, lääkkeisiin liittyvät kokemukset, lääkehoidon ohjaus ja neuvonta sekä lääkekustannukset. Monilääkityt ikäihmiset eivät osanneet yhdistää erilaisia oireita ja tuntemuksiaan lääkkeisiin liittyviksi haittavaikutuksiksi vaan pitivät oireita ikääntymiseen tai sairauksiin liittyvinä. Ikäihmisillä ei ollut riittävästi tietoa käyttämiensä lääkkeiden vaikutuksista ja haittavaikutuksista, jotta he olisivat voineet yhdistää oireita lääkkeisiin. Kotihoidossa lääkeinformaation antaminen ei ollut riittävää ja asiakkailla ei ollut todellisia mahdollisuuksia osallistua lääkehoitonsa suunnitteluun. Lääkekulut koettiin kohtuuttoman suuriksi. Ikäihmiset toivovat saavansa enemmän tietoa lääkkeiden käyttötarkoituksesta ja vaikutuksista. Säännöllinen lääkehoidon tarkistus nähtiin tarpeellisena. Tutkimus on tuonut uutta tietoa ja ymmärrystä merkittävän monilääkityksen vaikutuksesta ikäihmisten elämänlaatuun ja arjessa selviytymiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää ikäihmisten lääkehoidon suunnittelussa ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ohjausosaamisen kehittämisessä. Kotihoidon työn organisoinnissa tulisi kiinnittää huomiota resursseihin ja hoidon jatkuvuuteen, mikä mahdollistaisi lääkehoidon tarkistuksen, seurannan ja asiakaslähtöisemmän hoidon. / The purpose of this study was to describe the experiences with the medication treatment of the elderly people with polypharmacy, their participating in the planning of the medication and thoughts about developing the service in home care context. The study was conducted as a qualitative study in an area of four municipalities. The research method was a thematic interview. Ten clients (n = 10) in home care with significant polypharmacy were interviewed in the study. The material was analyzed using an inductive content analysis. In this study the experiences of the elderly people with polypharmacy were described in four different dimensions: the health condition, experiences with the medicines, guidance and advice concerning the medication and the costs of the medication. The elderly people who had many medicines did not connect different symptoms and feelings to the side effects of the medicines but considered them as symptoms due to their age or illness. The elderly people did not have enough knowledge about the effects and side effects of the medicines in order to be able to connect the symptoms to the side effects. The amount of the information on the medicines was not sufficient in home care, and the clients did not have real possibilities of planning their medical care. The costs of medication were considered excessively high. The elderly people hoped to get more information on the purposes and effects of the medicines. Regular checking of the medication was seen necessary. The study has brought more information and understanding of the influence of the polypharmacy on elderly people’s quality of life and coping with their everyday lives. The results can be utilized in planning the medication elderly people and developing the guidance of the professional employees in health care. When organizing home care, the attention should be paid to the resources and the continuity of the care, which would enable to check and control the medication, and as a result to have a more customer-oriented approach.

Väestön ikääntyminen on globaali ilmiö ja se asettaa vaatimuksia tulevaisuuden vanhustyön ja erityisesti kotihoitopalveluiden asiakaslähtöisyyden kehittämiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla kotihoidon lähijohtajien käsityksiä asiakaslähtöisen johtamisen arvoista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoidun haastattelulomakkeen avulla kuuden eri kunnan tai kaupungin kotihoidon kymmentä (N=10 ) lähijohtajaa. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Asiakaslähtöisellä johtamisella tarkoitetaan sitä, että välitetään asiakkaiden kokemuksista ja tarpeista. Asiakaslähtöinen johtaminen on yhteydessä terveydenhuollon tehokkuuteen ja täten sillä on yhteys toiminnan arvosidonnaisuuteen sekä asiantuntijuuden korostumiseen. Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan asiakkaan ehdoilla toimimista, luottamusta, asiakkaan kunnioitusta sekä asiakkaalta palvelusta antaman palautteen kuuntelemista. Kotihoidon lähijohtajat kuvasivat asiakaslähtöisyyttä työssään omana arvonaan eli asiakas on siinä keskiössä, josta kaikki johtamisen perusta lähtee. Asiakaslähtöisyys koettiin johtamistyössä itsestäänselvyytenä ja vahvana ideologiana, joka vie lähijohtajan työtä eteenpäin. Asiakaslähtöisyys arvona ohjasi lähijohtajan työtä hoito- ja palvelusuunnitelman laadinnasta lähtien, kattaen koko työn suunnittelun kautta linjan. Lähijohtajat toivoivat, että asiakaslähtöisyys arvona näkyisi kaikissa kotihoidon palveluissa. Palvelujen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus olivat tärkeitä arvoja asiakaslähtöisyydessä. Asiakkaasta lähteviä arvoja, jotka nousivat tutkimuksessa esille olivat asiakkaan osallisuus, kuuleminen, itsemääräämisoikeus, yksilöllisyys ja kunnioittaminen. Organisaatiossa määritellyt yhteiset asiakaslähtöiset arvot antavat yhtenäisen kuvan palveluista. Organisaation määrittelemää vanhuskäsitystä voitiin pitää yhtenä asiakaslähtöisen johtamisen arvona ja lähtökohtana lähijohtajan työssä. Lähijohtajan oma persoonallisuus ja arvot vaikuttivat asiakaslähtöisen johtamisen arvoperustaan. Oman työideologian selkiyttäminen ja sisäistäminen auttoivat lähijohtajaa jaksamaan työssään. Lähijohtajat näkivät, että henkilökunta tietää asiakaslähtöisen palvelun keskeiset prosessit ja arvoperustan, koska ne luovat pohjan johdonmukaiselle, sujuvalle ja tehokkaalle asiakastyölle. Tämän tutkimuksen avulla voidaan kehittää kotihoidon asiakaslähtöistä johtamista. / The aging of the population is a global phenomenon and it imposes requirements for the development of the customer orientation of elderly care, especially home care services. The purpose of this study is to describe the perceptions of frontline home care managers regarding the values of customer-oriented management. The study was conducted as a qualitative study. The research method was thematic interview. Ten frontline home care managers of different municipalities and cities were interviewed with the aid of a semi-structured interview form (N=10). The material was analyzed by means of content analysis. Customer-oriented management refers to caring about the experiences and needs of customers. Customer-oriented management is linked to the effectiveness of health care and therefore it has a connection to how operations are tied to values and how expertise is emphasized in operations. Customer orientation refers to acting on the customer’s terms, trusting, respecting the customer and listening to feedback from customers about service. Frontline home care managers described customer orientation in their work as a separate value e.g. the customer is at the center from which the whole basis of management arises. Customer orientation was taken for granted in management work and was considered a strong ideology that moves the work of a frontline manager forward. Customer orientation as a value steered the work of a frontline manager, beginning with drawing up a care and service plan, and covering all of the planning of the work throughout. Frontline managers hoped that customer orientation as a value could be seen in all home care services. The fairness and equality of services were important values in customer orientation. Values arising from the customer that emerged in the study were participation by the customer, listening to the customer, and the autonomy, individuality and respect of the customer. The common customer-oriented values that are defined in an organization provide a unified view of services. The perception of the elderly as defined by an organization can be considered as one value of customer-orientated management and as the starting point in the work of a frontline manager. The personality and values of a frontline manager affected the value basis of customer-oriented management. Clarifying and internalizing one’s own work ideology helped a frontline manager cope with his or her work. Frontline managers felt that staff members need to know the key processes and value basis of customer-oriented service because they form the foundation for consistent, smooth and efficient customer work. This study can be used to develop the customer-oriented management of home care.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien näkemyksiä huumorista muistisairaiden ihmisten hoitotyössä. Tutkimuksessa selvitettiin huumorin merkitystä hoitajille, hoitajien huumorin käyttöä ja sen vaikutuksia muistisairaisiin ihmisiin. Tutkimusaineisto kerättiin avoimilla kysymyksillä (n = 6) ja teemahaastatteluilla (n = 6) Muistiliiton paikallisyhdistysten hoitajilta touko–kesäkuussa 2013. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä, jossa aineisto luokiteltiin ylä- ja alakategorioihin. Hoitajien mielestä huumorilla oli suuri merkitys niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Huumori toimi voimavarana, jonka avulla selviydyttiin hankalista tilanteista ja jaksettiin paremmin työssä. Muistisairaiden ihmisten hoitotyössä hoitajat kokivat huumorin olennaiseksi osaksi vuorovaikutusta. Huumorin avulla hoitajat suoriutuivat hoitotoimenpiteistä paremmin ja pääsivät vaikeista tai noloista tilanteista eteenpäin, niin ettei kenellekään jäänyt nolouden tunnetta. Hoitajien mielestä heidän käyttämänsä huumori vaikutti muistisairaisiin ihmisiin elämänlaatua ja vuorovaikutusta parantavasti. Huumori sopi hoitajien mukaan muistisairaiden ihmisten hoitoon erittäin hyvin, kunhan sillä ei loukattu eikä naurettu muistisairaiden ihmisten kustannuksella. Tutkimustulosten perusteella hoitajat käyttävät huumoria muistisairaiden ihmisten hoitotyössä kuten muidenkin potilaiden kanssa. Huumorilla ja naurulla on muistisairaiden elämänlaatua parantava vaikutus. Hoitaja voi käyttää huumoria tietoisesti luomaan parempaa mieltä ja iloa muistisairaiden ihmisten elämään. Jatkossa olisi tärkeä tutkia laajemmin huumoria muistisairaiden ihmisten hoitotyössä sekä tutkia huumoria muistisairaiden ihmisten läheisten näkökulmasta. / The aim of the study was to describe nurses’ views on humour in nursing people with dementia. The study examined the significance of humour for nurses, nurses’ use of humour and its effects on people with dementia. The material was collected with open questions (n = 6) and themed interviews (n = 6) from nurses of local chapters of the Alzheimer Society of Finland in June 2013. The material was analysed using content analysis and classified into super- and sub-categories. According to the nurses, humour had a significant role both in the workplace and off-duty. Humour was a resource that enabled nurses to manage with difficult situations and helped them cope better at work. In nursing people with dementia, nurses felt humour to be an integral part of interaction. With the aid of humour, nurses were able to manage nursing procedures better and able to move on from difficult or embarrassing situations so that nobody was left feeling embarrassed. The nurses felt that the humour they used improved the quality of life of the patients with dementia and facilitated interaction with them. According to the nurses, humour was very well suited for nursing people with dementia, provided that it was not used to hurt or to laugh at the expense of the patients. The findings showed that nurses used humour when nursing patients with dementia in the same way as with other patients. Humour and laughter improve the quality of life of patients with dementia. Nurses can employ humour in a conscious effort to cheer up patients with dementia and bring joy into their lives. In future, the use of humour in nursing people with dementia should be studied more extensively. Humour should also be looked at from the point of view of friends and family of people with dementia.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koululaisten tehohoitoon liittyviä pelkoja ja niitä lievittäviä tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tieteellistä tietoa kouluikäisten lasten kokemista tehohoitoon liittyvistä peloista ja pelkoa lievittävistä tekijöistä sekä kehittää saadun tiedon avulla yksilö- ja perhekeskeistä hoitotyötä lasten tehohoidossa ja parantaa hoidon laatua. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä erään yliopistollisen sairaalan lasten teho-osastolla hoidossa ollutta 7–13-vuotiasta koululaista. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti erillisten kriteerien mukaisesti. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset osoittavat koululaisten pelkäävän tehohoidon aikana. Pelkoa aiheutti turvattomuuden, kivun ja epätietoisuuden kokeminen. Turvattomuus johtui vanhemmista erossa olemisesta, tuntemattomien ihmisten kohtaamisesta sekä omatoimisuuden rajoittumisesta. Kipua aiheuttivat pistäminen, lääkkeiden antaminen laskimokanyyliin, asennon vaihtaminen sekä sairauden tai vamman tuottamat muutokset. Koululaisten kokemusten mukaan vieras hoitoympäristö, tehohoidossa tehdyt tutkimukset ja toimenpiteet, asennon vaihtaminen ja mahdolliset hoitokomplikaatiot aiheuttivat epätietoisuutta ja pelkoa. Tutkimustulosten mukaan pelkoa voitiin lievittää koululaisten omien, vanhempien tai hoitohenkilökunnan käyttämien erilaisten keinojen avulla. Yleisimmin pelkoa voitiin lievittää suuntaamalla huomio toisaalle, luomalla turvallisuuden tunnetta, ilmaisemalla pelkoa sekä tuen tai rauhoittavien lääkkeiden avulla. Koululaisten kuvaamat pelot ja pelkojen lievittämiskeinot olivat hyvin samansuuntaisia iästä tai sukupuolesta riippumatta. Pelkojen ja niiden lievittämiskeinojen tunnistaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä pelottavien ja ahdistavien kokemusten on todettu voivan lisätä kivun kokemista, kipu- ja sedaatiolääkkeiden tarvetta, pidentää toipumisaikaa sekä aiheuttaa pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisen lisäksi opiskelijoiden ja uusien työntekijöiden perehdyttämiseen sekä lasten ja vanhempien ohjaamiseen. Myös hoitotyön opettajat voivat hyödyntää tutkimustuloksia osana lasten ja nuorten hoitotyön koulutusta tai täydennyskoulutusta. / The aim of the study was to describe the fears and anxiety of schoolchildren associated with intensive care and the relieving factors thereof. The goal was to produce new scientific information about intensive care related anxiety experienced by school age children and the factors that relieve anxiety, and to develop individual and family-centred care work in pediatric intensive care based on the information received and improve the quality of care. The research material was collected by interviewing ten schoolchildren aged 7–13 being treated in a university hospital’s pediatric intensive care unit. The interviewees were chosen using discretion, based on separate criteria. The material was analyzed using inductive content analysis. The results indicate that schoolchildren experience anxiety during intensive care. Anxiety was caused by feelings of insecurity, pain, and uncertainty. Insecurity was caused by being separated from parents, meeting unfamiliar people, and restrictions on independent initiative. Pain was caused by injections, providing medication through a venous cannula, shifting position, and changes brought on by illness or injury. According to the experiences of the schoolchildren, unfamiliar care environment, examinations and operations performed during intensive care, shifting position, and potential complications produced uncertainty and anxiety. According to the findings, anxiety could be relieved through various methods used by the schoolchildren themselves, parents or health personnel. The most generally applicable methods for relieving anxiety were directing attention elsewhere, creating sense of security, expressing fear, and providing support or sedatives. The fears and anxiety and the methods for relieving them described by the schoolchildren were very similar regardless of age or gender. Identifying fears and methods for relieving them would be extremely important, because frightening and oppressive experiences have been found to increase the sensation of pain and demand for pain relieving and sedative medicine, lengthening recovery, and causing longterm negative effects. In addition to care work development, the research results can be utilized for familiarizing students and new employees, and to instruct children and parents. Care work teachers can also utilize the results as part of pediatric and youth care work education or continuing training.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla Suomessa 2000-luvulla tehtyä aikuispsykiatrisen hoitotyön hoitotieteellistä tutkimusta sekä aikuispsykiatrisen hoitotyön kehittämishaasteita ja jatkotutkimusaiheita. Lisäksi kuvailtiin suomalaisen aikuispsykiatrisen hoitotyön hoitotieteellisen tutkimuksen painopisteet sekä sen tämän hetkinen tilanne. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistona käytettiin Suomessa vuosina 2000–2015 julkaistuja hoitotieteellisiä tutkimusartikkeleita, väitöskirjoja sekä hoitotieteen pro gradu- tutkielmia ja lisensiaattitutkimuksia (n=78). Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysiä soveltuvin osin. Analyysin tuloksena muodostui yhteensä 29 pääkategoriaa, joista 5 kuvasi aikuispsykiatrisen hoitotyön hoitotieteellisen tutkimuksen aiheita, 12 tutkimusten tuloksia, 5 tutkimuksissa esitettyjä kehittämishaasteita ja 7 tutkimuksissa esitettyjä jatkotutkimushaasteita. Tutkimustuloksissa aikuispsykiatrista hoitotyötä koskevan tutkimuksen metodologinen painopiste oli laadullisissa tutkimusotteissa ja -menetelmissä. Julkaisufoorumina yleisin oli pro gradu -tutkielma. Tutkimusaiheina painottuivat käytännön toimintatapojen sekä pakkotoimenpiteiden ja väkivaltaisuuden tutkimus. Psykiatrista hoitotyötä oli kuvattu runsaasti psyykkisen sairauden sekä henkilökunnan työolojen näkökulmista. Kehittämishaasteita oli nimetty eniten psykiatrisen hoitotyön interventioiden ja käytännön toimintatapojen tasolla. Interventioihin kohdistuvissa haasteissa painottuivat eristämishoidon ja väkivaltaisuuden hoidon sekä perhekeskeisen psykiatrisen hoitotyön kehittäminen. Jatkotutkimusaiheina korostuivat käytännön hoitotyön lisätutkimus hoidon ja hoidon vaikuttavuuden näkökulmista. Jatkossa tutkimusta tulisi kohdistaa määrällisten tutkimusten ja kirjallisuuskatsausten tekemiseen sekä interventioiden vaikuttavuuden arviointiin ja lisätä aikuispsykiatrisen hoitotyön hoitotieteellisen tutkimuksen näkyvyyttä kotimaisissa julkaisuissa. / The purpose of the study was to describe Finnish nursing research, development challenges of nursing practice and further research suggestions within adult psychiatry in the 21st century. Focuses of Finnish nursing research within adult psychiatry and the current situation of adult psychiatric nursing were also described in this study. Descriptive literature review was used as research method. Research articles, Doctoral Theses, Pro Gradu Theses and Licentiate Theses published in Finland during 2000–2015 were used as data. Data consisted of 78 original publications. The data analyzed by using inductive content analysis as method’s applicable parts. The result of analysis consisted of 29 head categories: 5 head categories described subjects, 12 described findings, 5 described development challenges and 7 described suggestions for further research. According to the results, the methodological focus in publications was in qualitative research methods. Most common publication format was Pro Gradu Thesis. Focus of the subjects was in adult psychiatric nursing practice and in violence and coercive measure. The most of the findings described mental illness and personnel working conditions in context of psychiatric nursing. The most of the development challenges were on the field of psychiatric nursing interventions and practical procedures. Seclusion, violence and family-oriented nursing were emphasized in nursing interventions. The emphases of further research suggestions were in nursing and effectiveness of nursing interventions. In the future the nursing research on adult psychiatry should focus on quantitative research and systematic literature reviews and evaluation of effectiveness. The visibility of nursing research on adult psychiatry should be increased among national publications of nursing science.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata terveydenhuoltoalan ammattilaisista hoitajien asenteita ja näkemyksiä terveydenhuollossa käytettyjä vieritutkimuksia kohtaan. Suurin osa terveydenhuollon eri palveluyksiköissä määritetyistä vieritutkimuksista on nimenomaan hoitajien määrittämiä. Laboratoriotutkimusprosessi kattaa sekä preanalyyttisen vaiheen, analyyttisen vaiheen sekä post-analyyttisen vaiheen. Kirjallisuuskatsauksen teoreettisessa viitekehyksessä kuvataan yleisesti vieritutkimusten käyttöä terveydenhuollossa sekä käyttöön liittyviä mahdollisia virheitä. Kirjallisuuskatsauksen tietokantahaku toteutettiin lokakuussa 2016 kolmeen tietokantaan, Mediciin, Scopus:een sekä CINAHL:iin. Varsinaiseen tulososioon sisällytettiin neljä vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Preanalyyttisen vaiheen aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä nousi esiin hoitajien oman työskentelyn reflektointi, sekä tietojen että taitojen osalta. Analyyttisen vaiheen aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä nousi esiin, ettei laadunvarmistustyö kytkeydy potilasturvallisuus näkökulmiin. Post-analyyttisen vaiheen yksi tärkeimmistä osatekijöistä eli määritettyjen tulosten (sekä potilas että kontrollinäyte) tallentaminen nähdään tämän tutkimuksen perusteella niin sanotusti ylimääräisenä työnä tai työnä jonka voi ”unohtaa” tehdä. Tämän tutkimuksen mukaan hoitajien asenteet ja näkemykset yleisesti vieritutkimuksia kohtaan ovat kokonaisuudessaan varsin positiivisia, kun mietitään vieritutkimustulosten mahdollistamaa käytännön hoitotyön joustavuutta.