Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, miten kunnan hyvinvointijohtaminen muuttuu kunnanjohtajien näkökulmasta tulevan sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen myötä. Hyvinvointijohtaminen on tärkeä osa kunnan johtamista ja sen vaikutukset näkyvät kuntalaisten hyvinvointina. Tutkimustehtävä oli: millaisia näkemyksiä kunnanjohtajilla on kunnan hyvinvointijohtamisen muuttumisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen myötä? Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin kunnan hyvinvointijohtamista ja siihen liittyviä haasteita. Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelun avulla tammi- ja helmikuussa 2017. Haastattelu oli muodoltaan teemahaastattelu. Tutkimusjoukkona olivat kunnanjohtajat (n=10). Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Analyysin tuloksena muodostui kaikkia tuloksia yhdistäväksi tekijäksi kunnan hyvinvointi. Tutkimustulosten mukaan hyvinvointijohtaminen koettiin tärkeäksi osaksi kunnan johtamista. Hyvinvointi tarvitsee kuitenkin kunnan omakohtaisen määritelmän, mitä se tarkoittaa omassa kunnassa. Kunnanjohtajat kokivat hyvinvoinnin käsitteen hyvin laajaksi ja se on otettava huomioon kunnan jokaisella toimialalla. Kunnan hyvinvointijohtamisen haasteina ovat talous- ja henkilöstöresurssien vähäisyys tulevaisuudessa. Kunnanjohtajat kokevat, että verkostot liittyvät hyvinvointijohtamiseen tulevaisuudessa. Yhteistyötä tullaan tekemään niin naapurikuntien kuin tulevan maakunnan kanssa kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hyvinvointiasiat on otettava strategiseksi painopisteeksi ja kunnan on tehtävä konkreettisia hyvinvointitavoitteita. Kunnan hyvinvointityön haasteena on tulevaisuudessa löytää ne kuntalaiset, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Kunnanjohtajien mukaan erilaisilla järjestöillä olisi merkittävä rooli hyvinvoinnin edistäjänä, mutta haasteena on saada nuoret mukaan järjestötoimintaan. Tutkimuksen avulla voidaan kehittää kunnan hyvinvointijohtamista sekä herättää keskustelua hyvinvoinnin tärkeydestä. Tutkimus myös nostaa esiin kunnan hyvinvointijohtamisen tutkimuksen tärkeyden. / The purpose of the study is to describe how the welfare management of the municipality is changed from the municipal manager’s perspective after the future social and health service reform. Well-being management is an important part of municipality management. It affects the well-being of the residents. The research task was as follows: what kinds of views have municipal managers regarding the change occurring on the well-being management due to the social and health service reform? The theoretical framework of the study inspected the well-being management of the municipality and its challenges. The research data for the qualitative study was gathered by performing interviews in January and February, 2017. The interviews were performed as theme interviews. The study set consisted of municipal managers (n=10). The research data was analysed by using inductive content analysis method. The analysis showed that the well-being of the municipality was a common denominator. According to the results, welfare management was considered an important part of the municipality management. However, the term welfare requires a separate definition in each municipality. The municipal managers experienced that the concept of well-being is very broad, and that it must be observed in each industry of the municipality. The main challenge in municipal well-being management is the lack of future financial and human resources. The municipal managers feel that networks relate to well-being management in the future. Cooperation will take place with neighbouring municipalities, as well as the future province, in order to facilitate the welfare of the residents. Wellbeing-related matters must be a strategic asset, and the municipality must set concrete well-being objectives. The upcoming challenge of welfare activities of the municipality is to find the residents who are in the risk of being excluded. According to the municipal managers, various organisations would play an important part in promoting the well-being, but it would be difficult to involve youth in organisational activities. The study helps develop the well-being management of municipalities and grab attention to the importance of well-being. The study also brings up the importance of studying the well-being management of municipalities.

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata ikääntyvän kotihoidon asiakkaan osallisuutta kuntoutumiseensa kotiympäristössä heidän itsensä arvioimana. Tutkimus kysymyksinä olivat: millaisia kokemuksia ikääntyneellä ihmisellä on osallisuudestaan omaan kuntoutumisen suunnitteluun kotihoidossa, mitkä tekijät edistävät ikääntyvän ihmisen osallisuutta omaan kuntoutumiseen ja mitkä tekijät estävät ikääntyvän ihmisen osallisuutta omaan kuntoutumiseen kotihoidossa. Tutkimuksessa käytettiin laadullista lähestymistapaa. Aineisto hankittiin teemahaastattelulla ja analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Haastateltavina olivat Pohjanmaalla asuvat (n=10) yli 65-vuotiaat ikääntyvät henkilöt. Tutkimuksen tuloksena nousi esille ikääntyvien ihmisten omaa kuntoutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä. Edistäviä tekijöitä olivat sosiaaliset tilanteet, fyysinen ympäristö, fyysinen liikkuminen ja toiminta, kulttuuriharrastukset, osallisuus oman terveyden hoitoon, ja lääkehoidon onnistunut toteutuminen. Estäviksi tekijöiksi ikääntyvät kokivat sairaudet, pelot, kuntoutumisen suunnitelman puutteen, säätilan ja yksinäisyyden. Jatkotutkimusehdotuksina nousi esille ikääntyvän ihmisen kokemuksia omasta osallisuudesta suunnitella omaa kuntoutusta, virtuaalinen tuki ikääntyvän ihmisen kuntoutumista tukevana menetelmänä ja moniammatillinen tiimi yhdessä ikääntyvän ihmisen kuntoutumisessa. Ikääntyville ihmisille sosiaalisen tuen merkitys oman kuntoutumisen osallisuuden suhteen on tärkeää. Yhdessä tekeminen ja osallistuminen vähentävät yksinäisyyden tunnetta ja virkistää. Ikääntyvä ihminen haluaa osallistua oman kuntoutumisen suunnitteluun ja vaikuttaa näin omaan kuntoutumiseensa edistävästi. / The purpose of the thesis was to describe the involvement of an aging home care customer in their home rehabilitation. An inductive approach was used and the research was qualitative. The material was acquired by theme interviews and analyzed by means of content analysis. The interviewees were older people living in Ostrobothnia (n = 10) aged 65 and over. The result of this study was the understanding of older people about involvement in their own rehabilitation in home care. The material turned out to be a factor in promoting and preventing aging people’s own rehabilitation. Promoting factors were: social situations, the physical environment, physical movement and activity, cultural hobbies, involvement in one’s own health, and the successful completion of drug treatment. Blocking factors: Diseases, fear, lack of rehabilitation plan, weather and loneliness. Suggestions for further research were: the experience of aging people about their involvement in planning their own rehabilitation, virtual support for aging rehabilitation and a multiprofessional team together with the rehabilitation of aging people. For older people, the importance of social support for the involvement of their own rehabilitation is important. Together, the act of attending and attending reduces the sense of loneliness and refreshes. An aging person wants to participate in the planning of their own rehabilitation and thus contributes to their own rehabilitation.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, mitä ja millaista asiakaslähtöisyys on julkisen terveydenhuollon fyysisen ympäristön suunnittelussa sekä millaisia asiakaslähtöisiä toimintatapoja suunnittelussa hyödynnetään. Tutkimuksen aineisto koostui kymmenen (n=10) julkisen terveydenhuollon fyysisen ympäristön suunnittelun asiantuntijan haastattelusta. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu ja haastattelemalla saatu aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimus auttaa ymmärtämään asiakaslähtöisyyttä ilmiönä terveydenhuollossa ja sen fyysisen ympäristön suunnittelussa. Tämä tutkimus luo pohjaa asiakaslähtöisyyden johtamiselle ja kehittämiselle terveydenhuollossa ja sen fyysisen ympäristön suunnittelussa. Tutkimuksen mukaan asiakaslähtöisyys on terveydenhuollon fyysisen ympäristön suunnittelussa sellaisia arvoja ja asenteita, jotka asettavat asiakkaan edun ja tarpeet ensisijaiseksi, ja joihin fyysisen ympäristön suunnittelulla pyritään vastaamaan, sekä näihin arvoihin pohjautuvaa moniammatillista ja moniasiantuntijuudessa toteutuvaa suunnittelu-, kehittämis- ja johtamistoimintaa. Lisäksi se on asiakaslähtöisten, asiakkaita osallistavien toimintatapojen käyttöä suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon asiakaslähtöisyyden sekä erityisesti terveydenhuollon fyysisen ympäristön suunnittelun asiakaslähtöisyyden kehittämisessä. / The aim of this study was to describe, what customer orientation is like and what kind of customer-oriented methods are used in the design of the health care physical environment. The data of this study was formed of interviews of ten (n=10) public health care physical environment design experts. The research method used was a semi-structured interview and the data was analyzed by using the qualitative content analysis. This study will help to understand the phenomenon of customer orientation in health care and in the design of the health care physical environment. This study lays a foundation for managing and improving customer-orientation in health care and in the design of the health care physical environment. According to the study customer orientation represents values of the kind and approaches that put the customers’ interest and needs first, and which the design of the health care physical environment strives to meet. It is shared partnership and multidisciplinary design as well as development activity and management, based on these values. In addition, customer orientation includes methods that participate customers in to design. The results of the study can be utilized in improving customer orientation in health care and in the design of the health care physical environment.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla kuntaliitosten yhteydessä toteutettuja perusterveydenhuollon organisaatioyhdistämisiä asiakkaan näkökulmasta. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia kuntaliitosten yhteydessä toteutetut perusterveydenhuollon organisaatioyhdistämiset ovat asiakkaan näkökulmasta. Tutkimuksen kohderyhmän muodistivat erään kaupungin perusterveydenhuollon asiakkaat. Kaupungissa on toteutettu muutamia vuosia sitten kuntaliitos, jonka myötä eri alueiden terveyskeskuspalvelut on yhdistetty hyvinvointikeskuksiin. Tutkimuksen kohderyhmässä oli mukana edustajia perusterveydenhuollon eri asiakasryhmistä (n=10). Tutkittavien ikäjakauma oli 28–85 vuotta ja keskimäärin he käyttivät perusterveydenhuoltopalveluja 2,45 kertaa kuukaudessa. Tutkimusaineisto kerättiin avoimilla yksilöhaastatteluilla alkuvuodesta 2016. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan terveyskeskusten organisaatioyhdistäminen koettiin mittavana ja tunteita herättäneenä uudistuksena. Asiakkaiden kokemusten mukaan organisaatioyhdistämisen myötä syrjäseutujen palvelut olivat hiipuneet, ja palvelut keskittyneet suureen palvelukeskukseen. Asiakkaat kokivat hoidon laadun edelleen hyvänä, mutta asiakkaan ja perusterveydenhuollon suhteen koettiin etääntyneen. Organisaatioyhdistämisen ajateltiin vaikeuttaneen hoitoon pääsyä, mutta toisaalta tuoneen uusia palvelumuotoja. Asiakkaiden mielestä organisaatioyhdistäminen oli lisännyt asiakkaiden välistä eriarvoisuutta ja asiakkaan vastuuta omasta hoidostaan. Asiakkaiden kokemusten mukaan taloudelliset tekijät olivat vaikuttaneet liikaa organisaatioyhdistämispäätökseen. Organisaatioyhdistämiset ovat perusterveydenhuollossa tavallisia, ja terveydenhuollon haasteet aiheuttavat tarpeen yhdistää organisaatioita myös jatkossa. Asiakkaan näkökulmasta organisaatioyhdistämisiin liittyy kuitenkin monia ongelmallisia tekijöitä. Organisaatioyhdistämisiä suunnitellessa ja toteuttaessa on tärkeä huomioida, että uudistukset mahdollistavat yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut kaikille kunnan asukkaille. / The purpose of this study is to describe, from a customer perspective, the integrations of primary health care organisations that have taken place due to municipal mergers. The research task involves studying the customer perspective on integrations of primary health care organisations induced by municipal mergers. The target group of the study consists of primary health care customers in an unnamed town. Following a municipal merger a few years ago, health centre services in the various areas of the town are now managed centrally by wellbeing centres. A number of primary health care customer groups are represented in the target group of the study (n =10). The research subjects are between 28 and 85 years old, and they use primary health care services 2.45 times per month on average. The research data has been collected with unstructured personal interviews in early 2016 and analysed through discourse analysis. The results show that integrations of primary health care organisations are seen as substantial, even emotion-charged reforms. Customers feel that due to integrations, services in more remote regions have slowly disappeared and centred around large service centres. Customers say that the quality of care remains up to standard, but the relationship between them and primary health care services has become more distant. Integrations are thought to have made access to care more difficult, but they have also made available new forms of service. Customers are of the opinion that integrations have increased inequality between customers and their responsibility for their own care. They also feel that economic considerations have played an unnecessarily large part in integration decisions. Integrations of primary health care organisations are not uncommon, and challenges faced by health care services make it necessary to continue integrations in the future. From the customer perspective, integrations involve several problematic elements. When planning and implementing integrations, it is important to ensure that reforms make it possible to provide equal, high-quality services to all citizens in a municipality.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla kotiympäristössä asuvan muistisairaan henkilön ulkona liikkumista ja siihen liittyvää katoamisalttiutta muistisairaiden henkilöiden itsensä, muistisairaiden henkilöiden omaisten sekä muistiasiantuntijoiden kuvaamana. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimusaineistona (n=10) on käytetty kolmen muistisairaan henkilön, neljän muistisairaan henkilön omaisen ja kolmen muistiasiantuntijan teemahaastettua. Aineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysia. Kodin ulkopuolella tapahtuva ulkona liikkuminen merkitsee muistisairaalle henkilölle tämän itsenäisyyteen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Muistisairaan henkilön ulkona liikkumisen ongelmat katoamisalttiuden näkökulmasta ilmenevät muistisairaan henkilön tietoisuutena omasta tilanteestaan ja sairauden aiheuttamasta katoamisriskistä, sosiaalisen ympäristön huolestumisena, väsymisenä ja kuormittumisena, muistisairaalle henkilölle tapahtuvina eksymisinä sekä muistisairaan henkilön itsenäisen liikkumisen turvattomuutena. Muistisairaan henkilön turvallista ulkona liikkumista tukevia ja katoamista ennaltaehkäiseviä tekijöitä ovat; turvateknologian käyttö, muistisairaan henkilön fyysinen, sosiaalinen ja symbolinen ympäristö, jotka ehkäisevät katoamista ja tukevat muistisairaan henkilön ulkona liikkumista sekä muistisairaan henkilön itsenäiseen liikkumiseen vaikuttaminen rajoitteita käyttämällä. Muistisairaan henkilön sairaudestaan johtuvalle katoamiselle altistaa yhteiskunnan tarjoamien palveluiden saamisen estyminen tai viivästyminen ja muistisairaan henkilön terveydentilaan liittyvät tekijät kuten kognitiiviset haasteet sekä yleisterveydentilaan ja lääkitykseen liittyvät tekijät. Muistisairaan henkilö ympäristöstä johtuvat ja katoamisella altistavat tekijät liittyvät ympäristön hahmottamisen haasteisiin, muuttamiseen sekä muistisairaan henkilön tarpeeseen lähteä ja päästä turvalliseksi kokemaansa kotiin. Lisäksi turvateknologisten laitteiden käyttö ei ole aina muistisairaan henkilön kohdalla mahdollista. / This thesis aims to describe outdoor activity and getting lost behavior in community-dwelling people with dementia as experienced by the persons with dementia, their family caregivers and memory experts. The thesis is conducted as a qualitative interview study. The research data (n=10) consists of semi-structured interviews, which have later been analyzed both inductively and deductively by using content analysis. Altogether four persons with dementia, three family caregivers and three memory experts have been interviewed for the thesis. Outdoor activity is connected to factors relating to the independence and well-being of people with dementia. The problems related to the getting lost behavior in people with dementia manifest themselves in various ways. People with dementia may be aware of their tendency to get lost and the risks involved, and it might be unsafe for them to move outdoors independently. Getting lost behavior in people with dementia may be burdening and tiring for their social environment. Factors which promote safe outdoor activity and prevent a person with dementia from getting lost are: using assistive technology, adapting the physical, social and symbolic environment to better suit the person’s needs and restricting the person’s independent outdoor activities. Factors which predispose a person with dementia to getting lost behavior are insufficient or delayed public services, and health-related issues such as cognitive challenges and problems with general health or medication. Environmental factors which may prompt getting lost behavior in a person with dementia include a difficulty in perceiving the environment, moving home and a need to return to a home where the person with dementia has previously felt safe. Furthermore, assistive technology cannot always be utilized.

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaiden saamia säteilyannoksia ERCP:ssa ja sen yhteydessä tehtävissä toimenpiteissä, arvioida deterministisen vaurion riskiä ERCP:ssa ja sen yhteydessä tehtävissä toimenpiteissä sekä kartoittaa säteilyn käyttötapoja sappi- ja haimateiden endoskooppisessa kuvantamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa potilaan säteilyaltistuksen tasosta ERCP:ssa sekä endoskooppisen läpivalaisutoiminnan erityispiirteistä. Tutkimuksessa hyödynnettiin aineistotriangulaatiota. Potilaan säteilyaltistuksen tasoa ERCP:ssa selvitettiin keräämällä potilasannoksia kymmenestä eri sairaalasta Suomessa. Deterministisen vaurion riskiä ERCP:ssa arvioitiin yhdessä sairaalassa suoritettujen pinta-annosmittausten (ESD) perusteella. Säteilyn käyttöä endoskopian kontekstissa kartoitettiin kyselyn avulla kymmenestä eri sairaalasta. Kokonaisuudessaan tutkimusaineisto koostui 227 potilasannoksesta, 13 pinta-annosmittauksesta ja 10 kyselylomakkeen vastauksesta. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin vaiheittain kevään 2011 ja kesän 2012 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics -tilasto-ohjelmalla. Tulosten mukaan potilas sai keskimäärin 5,15 Gy∙cm² suuruisen säteilyannoksen ERCP:n ja toimenpiteiden yhteydessä. Keskimääräinen läpivalaisuaika ERCP:ssa oli 2,4 minuuttia ja röntgenkuvien lukumäärä 2,5. Annoksen ja pinta-alan tulon (DAP) sekä läpivalaisuajan välillä todettiin voimakas lineaarinen riippuvuus. Terapeuttisessa ERCP:ssa potilas sai suuremman säteilyannoksen diagnostiseen ERCP:n verrattuna. Potilaan pinta-annoksen keskiarvo ERCP:ssa oli 10 mGy ja efektiivisen annoksen keskiarvo 1 mSv. Säteilyannokset ERCP:ssa ja sen yhteydessä tehtävissä toimenpiteissä vaihtelivat merkittävästi tässä tutkimuksessa, samoin läpivalaisuajan ja röntgenkuvien lukumäärän vaihtelu oli kohtuullisen suurta. Säteilyä käytetään endoskopian kontekstissa hyvin monipuolisesti. Endoskooppista läpivalaisutoimintaa harjoitetaan Suomessa sekä röntgenosastoilla että endoskopiapoliklinikoilla. ERCP toimenpiteineen toteutetaan osittain myös ilman säteilyn käytön asiantuntijoita. Säteilyn käyttötavoissa, kuten potilaiden säteilysuojauskäytännöissä sekä potilasannosten dokumentoinnissa ja seurannasta, oli eroa sairaaloiden välillä. Potilasannosten selvittämisellä, deterministisen riskin arvioimisella ja toimintatapojen kartoittamisella luodaan edellytykset potilaan säteilyaltistuksen optimointiin ja säteilytoiminnan arviointiin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää organisaatiotasolla toiminnan kehittämisessä, säteilysuojelun edistämisessä, läpivalaisulaitteiden laadunvarmistuksessa sekä sisäisissä säteilysuojelukoulutuksissa. / The purpose of this study was to determine the radiation doses received by patients during ERCP and related procedures, to estimate the risk of deterministic effect in ERCP and its’ procedures and to research the uses of radiation on endoscopic imaging of bile and pancreatic ducts. The aim of the study was to produce new information about the level of patient’s radiation exposure in ERCP and on the special characteristics of endoscopic fluoroscopy operations. Data triangulation was used in the study. The patient’s level of radiation exposure in ERCP was examined by collecting patient doses from ten different hospitals in Finland. The risk of deterministic effect in ERCP was evaluated based on entrance surface dose (ESD) measurements implemented in one of the hospitals. The use of radiation in context with endoscopy was researched by a questionnaire in ten different hospitals. Thus, in total, the research data consisted of 227 patient doses, 13 entrance surface dose measurements and the answers of ten questionnaires. The collection of research data was carried out in phases between spring 2011 and summer 2012. The data was analysed with the IBM SPSS Statistics software. According to the results, patients received on average of 5.15 Gy∙cm² of radiation dose during ERCP and related procedures. The average fluoroscopy time in ERCP was 2.4 minutes and the number of x-ray images 2.5. A strong linear correlation was observed between the dose area product (DAP) and fluoroscopy time. In therapeutic ERCP, the patient received a larger radiation dose compared to diagnostic ERCP. The average patient’s entrance surface dose in ERCP was 10 mGy and the average effective dose 1 mSv. The radiation doses in ERCP and procedures varied significantly in this study. Consequently, the range of fluoroscopy times and the numbers of x-ray images was also quite large. In the context of endoscopy, radiation is used in many various ways. ERCP studies and procedures in Finland are carried out both in x-ray departments and endoscopy units. ERCP and its procedures are implemented partly without the experts of medical use of radiation. The methods of using radiation, such as radiation protection policies for patients and documentation and monitoring of patient doses, varied between the different hospitals. Finding out the patient dose, evaluating the deterministic effect and researching the operational methods create the requirements for optimizing the patient’s radiation exposure and evaluating the radiation operation. The results of the study can be utilized on the organizational level to develop the operations, promote radiation protection, and ensure the quality of fluoroscopy equipment and, additionally, for internal radiation protection training.

Väestön ikääntymisen myötä yhä useamman vanhuksen, pitkäaikaissairaan ja vaikeavammaisen hoiva pyritään järjestämään kotona omaisten avun turvin. Omaishoitajien rooli hoitajana ja terveydenhuollon osana ovat vielä melkoisen selkiytymättömiä. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuinka terveydenhuolto kuuntelee ja ottaa huomioon kotona omaistaan hoitavia henkilöitä. Aineistona käytettiin kuuden omaishoitajan ja neljän terveydenhuollon asiantuntijan teemahaastatteluja. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Tutkimustehtäviä oli kaksi: 1. Miten terveydenhuollon henkilöstö antaa tietoa omaisen hoitoon liittyvissä käytännön asioissa? 2. Miten omaishoitajat kokevat tulleensa kuulluiksi ja ohjatuiksi läheisen sairastuttua? Omaishoitajaa käsiteltiin terveydenhuollon puitteissa resurssina, jonka varaan laskettiin kotona olevan hoidettavan koko hoito. Terveydenhuollossa ohjeistettiin omaishoitajaa kuten yhtä terveydenhuollon työntekijää liiemmin kuuntelematta omaishoitajan mielipidettä. Toiminnan tuloksellisuus edellyttää kuitenkin omaishoitajan entistä parempaa huomioon ottamista toimintoja suunniteltaessa. Terveydenhuollon asiantuntijat kokivat antavansa omaishoitajille tietoa ja ohjausta niissä puitteissa kuin ajan rajallisuus huomioiden on mahdollista, joskin he tiedostivat oman tietämyksensä vajavuuden tukipalveluasioissa. Omaishoitajat tunsivat olevansa hoitajia käytännön pakosta ja kokivat, että heitä ei juurikaan kuunnella eikä oteta huomioon hoitotilanteita suunniteltaessa. Keskeisimmät kehittämistarpeet liittyvät omaishoitajuuteen kouluttamiseen, sektoreiden väliseen yhteistyöhön sekä omaishoitajien jaksamisen tukemiseen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää omaishoitajien jaksamisen tukemiseen ja tätä myötä omaishoidon tehokkuuden lisäämiseen. / As the population is aging, an increasing number of elderly, chronically ill and severely disabled are taken care of at their homes with the help of family caregivers. Their role as carers and as a part of the health care system are still quite undefined. The purpose of this qualitative study is to find out how the heath care system listens to and takes into consideration those caring for their family member at home. The material used is focused interviews of six caregivers and four health care experts. The data were analyzed using content analysis. The study had two tasks: 1. How do health care staff provide information about the practical matters? 2. How do caregivers feel that they are heard and supervised when the family member is taken ill? Caregivers were treated within the health care system as a resource, upon which was entrusted the whole care of the family member. In health care the family caregivers were instructed as health care workers without listening to the opinion of the caregiver. Operational efficiency, however, requires better consideration of the caregiver when planning the activities. Health care experts felt that they gave the caregivers enough information and guidance within the limited time, although they were aware of their own poor knowledge of disability support issues. Caregivers felt that they became carers under compulsion, and that they were not listened to or taken into consideration when planning the care. The key development areas are training of the caregivers, co-operation between the sectors and supporting the family caregivers to cope. The research results can be used to help family caregivers to cope with their workload and thus increase the efficiency of home health care.

Tutkielman aiheena on moniammatillinen yhteistoiminta Oulun yliopistollisen sairaalan aivovammapoliklinikan kahdessa työryhmässä. Tavoitteena on selvittää työryhmien jäsenten käsityksiä moniammatillisesta yhteistoiminnasta. Tutkielman aineistona ovat kymmenen työryhmien jäsenen teemahaastattelut, jotka analysoitiin fenomenografisella menetelmällä. Tutkielman tuloksena ovat 1) moniammatillisen yhteistoiminnan käsitteen kuvauskategoriajärjestelmä, 2) moniammatillista yhteistoimintaa luonnehtivat kaksi kokonaiskäsitystä ja 3) kolme mallia toimijoiden suhteista moniammatillisessa yhteistoiminnassa. Lisäksi tuloksissa esitetään malli aivovammapotilaan prosessista aivovammapoliklinikalla. Moniammatillista yhteistoimintaa luonnehtivat viisi kategoriaa ovat: substanssin hallinta, asiantuntijuuksien kirjo, riittävät resurssit, yhteistyö ja jaetut roolit. Toisena tuloksena saadut kaksi moniammatillisen yhteistoiminnan kokonaiskäsitystä ovat: 1) eri alojen mahdollisuus konsultoida toisiaan ja 2) eri alojen välisen yhteisen keskustelun kautta tuotettu yhteinen näkemys, joiden yhdistelmä: ”yhteinen keskustelu, jonka pohjalta lääkäri muodostaa näkemyksen ja laatii lausunnon”, vastaa kutakuinkin käytännön toteumaa. Kolme mallia toimijoiden suhteista moniammatillisessa yhteistoiminnassa esittävät potilaan, lääkärin ja työryhmän suhteita, ja ne ovat analogisia teoriaosuudessa esitetylle eri alojen yhteisen toiminnan aste-eroille. Moniammatillisen yhteistoiminnan ongelmaksi koetaan resurssipula, joka vaikeuttaa toiminnan suunnittelua ja toisten jäsenten työnkuviin perehtymistä, mikä puolestaan lisää päällekkäistä työtä ja vähentää toimintaan sitoutumista. Keskeistä on tietoisuuden lisääminen työryhmässä, sairaalassa ja suhteessa sairaalan ulkopuolisiin toimijoihin, mikä kehittää myös potilaslähtöisyyttä sekä vastuunottoa ja -jakamista eri toimijoiden kesken. Tulosten perusteella suositellaan perusteellisen suunnitelman tekemistä sopivasta työmallista, johon kuuluu työryhmien jäsenten kouluttaminen. / The subject of the thesis is multiprofessional cooperation in two teams of clinic for traumatic brain injury at the Oulu University Hospital. The aim of the study is to research the conceptions of multiprofessional cooperation the team members have. The material of the study consists of ten team members’ theme interviews which were analysed using a phenomenographic approach. The results of the study are 1) categories of description for the concept of multiprofessional cooperation, 2) two general conceptions characterising multiprofessional cooperation, and 3) three models for actors in multiprofessional cooperation. In addition, there is a model for the process of traumatic brain injured patient at the clinic. The five categories characterising multiprofessional cooperation are: mastery of the substance, spectrum of expertises, sufficient resources, collaboration, and shared roles. The two general conceptions characterising multiprofessional cooperation are: 1) the possibility of different fields to consult each other, and 2) a joint view produced by a joint discussion between different fields, the combination of which, i.e. “a joint discussion, upon which a doctor forms a view and compiles a medical certificate” more or less matches with actualisation in practice. The three models for actors in multiprofessional cooperation set forth the relationships between a patient, a doctor and a team, and they are analogic to the degree difference of different fields’ common activity presented in theory part of the study. Interviewees see the shortage of resources to be the problem in multiprofessional cooperation. The shortage of resources complicates the planning of activity and the familiarisation with the work of other team members, which for its part, increases overlapping work and decreases commitment to activity. One central idea is to increase knowledge within the team, inside the hospital, and in relation to third party agents, which develops also patient-centred care, as well as responsibility taking, and sharing responsibility between different actors. Based on the results of the study, it is recommended that the clinic makes a comprehensive plan about the appropriate working model, which includes education of the members of the teams.

Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä ja kuvata palliatiivisen hoidon käsitettä kotiympäristössä. Tavoitteena oli selkiyttää palliatiivisen hoidon käsitettä kotiympäristössä. Tutkimuksen aineisto haettiin EBSCO Cinahl, Ovid Medline, Ovid PsykINFO, Medic ja Arkkinen sähköisistä tietokannoista. Hakusanoina käytettiin palliative care AND home (home care, home care services, home nursing), palliative nursing AND home, end of life care AND home, place of death (terminal care) AND home, palliati*, hoi*, kot*, saattoh*, hospice*. Valintakriteerinä oli, että tieteellisten julkaisujen artikkelit käsittelivät palliatiivista hoitoa kotiympäristössä. Tutkimukset rajattiin suomen- tai englanninkielisiin tutkimuksiin vuosilta 2009–2013 (current). Tutkimusten tuli käsitellä palliatiivista hoitoa kotona tutkimusaineiston esille tuomien näkökulmien kuvaamana. Tutkimusten laadunarvioinnin jälkeen mukaan valittiin 18 tutkimusta. Tutkimusaineistolle tehtiin induktiivinen sisällönanalyysi sekä Walker ja Avantin (1992) käsiteanalyysi tutkimustehtävien mukaisesti. Tutkimustulosten mukaan palliatiivinen hoito kotiympäristössä voidaan jakaa kuolevan potilaan, hänen omaishoitajansa, perheensä ja hoitohenkilökunnan tuomiin näkökulmiin. Palliatiivista hoitoa kotona edeltävät päätöksenteko siirtymisestä kotiin, kotihoidon aikana ja kuoleman jälkeen. Kuolevan potilaan fyysinen ja psykososiaalinen hyvinvointi tulee huomioida palliatiivisen kotihoidon yksilöllisessä suunnittelussa. Palveluiden järjestämisellä ja tarpeen arvioinnilla on keskeinen merkitys palliatiivisen kotihoidon onnistumisessa. Kuoleman kohtaaminen perheen yhteisenä kokemuksena omassa kodissa on palliatiivisen hoidon päämäärä. Kuoleva potilas, hänen omaishoitajansa ja perheensä ja hoitohenkilökunta ovat elämän loppuvaiheen hoidossa kotona keskeisessä asemassa. Palliatiivista hoitoa kotiympäristössä voidaan kutsua elämän loppuvaiheen hoidoksi kotona, joka perustuu potilaan toiveeseen saada kuolla omassa kodissaan. Palliatiivisen kotihoidon edellytyksenä ovat potilaan, perheen ja hoitohenkilökunnan välinen vuorovaikutus ja kokonaisvaltainen hoidon suunnittelu. Haasteellisen fyysisen ja psyykkisen hoitoympäristön huomioiminen vaatii osaamista ja oman arvomaailman selkiyttämistä. Saattohoidolla tarkoitetaan kuolevan potilaan viimeisiä hetkiä, johon hyvällä palliatiivisella kotihoidolla pyritään. Palliatiivinen, aktiivinen ja kokonaisvaltainen kotihoito on kuolevan potilaan saattamista saattohoitoon kotiympäristössä. Tutkimustulokset kertovat, että palliatiivisessa hoidossa kotona korostuu kokonaisvaltainen kuolevan potilaan elämän loppuvaiheen hoito. / The purpose of this study was to identify and describe the concept of palliative care home environment. The aim was to clarify the concept of palliative care in the home environment. The research data were collected from EBSCO Cinahl, Ovid Medline, Ovid PsycINFO, Medic and Arkkinen electronic databases. The following search words were used: palliative care AND home (home care, home care services, home nursing), palliative nursing AND home, end of life care AND home, place of death (terminal care) AND home, palliati*, hoi*, kot*, saattoh*, hospice*. The studies that had been published as articles in academic journals and that dealt with the palliative care at home environment. The research was limited to studies conducted between the years 2009–2013 (current). The research material described the studies. After the methodological quality of the studies was appraised, 18 articles were included in the review. The data were analysed by inductive content analysis and as well as Walker & Avant’s (1992) concept analysis in accordance with the research tasks. The results showed that palliative care in the home environment could be divided into a dying patient, his family carers, their families and the nursing staff brought about by aspects. Palliative care in the home prior to making the transition to home, home care, during and after death. The dying patient’s physical and psychosocial well being should be considered palliative home care individual planning. Services for the organization and the need for assessment play a key role in the success of palliative home care. Facing death the family as a common experience in your own home is the goal of palliative care. A dying patient, his family carers and their families and medical staff are the life of the final stage of the treatment at home plays a key role. Palliative care in the home environment can be called the end of life care at home, based on the patient’s wish to die in their own homes. Palliative home care is a prerequisite for the patient, family, and the interaction between the medical staff and comprehensive treatment planning. Challenging physical and psychosocial care environment requires consideration of know-how and its own set of values clarification. Hospice care means a dying patient last moments with a good home palliative care seeks to achieve. Palliative care as active and comprehensive home care of the dying patient placed on palliative care in the home environment. The results indicate that the palliative care in the home emphasizes holistic life of a dying patient with end of life care.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja kartoittaa päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton toimivuutta asiakkaan näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa asiakkaiden tyytyväisyydestä päivystävän sairaanhoitajan vastaanottoon ja tuottaa tietoa kehitettäessä päivystävän sairaanhoitajan asiakkaiden hoitotyön käytäntöä perusterveydenhuollossa. Tutkimusaineisto (n=112) kerättiin maaliskuussa vuonna 2015 strukturoidulla kyselylomakkeella Oulun seudun kolmen eri kunnan terveyskeskuksesta. Kohderyhmän muodostivat päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton asiakkaat. Tutkimukseen vastasi 112 päivystävän sairaanhoitajan vastaanotolla käynyttä asiakasta. Aineisto analysoitiin SPSS 22 -tilasto-ohjelmalla. Tutkimustuloksia tarkasteltiin prosentti- ja frekvenssijakaumilla, joita havainnollistettiin taulukoilla ja kuvioilla. Lisäksi taustatekijöiden ja asiakkaiden tyytyväisyyden yhteyttä tutkittiin ristiintaulukoimalla ja kaksisuuntaisella χ²-riippumattomuustestillä. Tutkimuksen kvalitatiivinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Tutkimuksen tulosten mukaan vastaajat olivat tyytyväisiä päivystävän sairaanhoitajan vastaanoton toimintaan. Tyytyväisiä oltiin sairaanhoitajilta saatuun hoitoon ja ohjaukseen. Sairaanhoitajia pidettiin ammattilaisina, joilta sai asiantuntevaa hoitoa. Taustatekijät eivät tulosten mukaan vaikuttaneet tyytyväisyyteen. Tulosten perusteella kehittämistarpeeksi nousi ajanvarauksen saatavuuden parantaminen. Tässä tutkimuksessa saatua tietoa voidaan käyttää sairaanhoitajan vastaanottotoiminnan edelleen kehittämiseen asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. / The purpose of this study was to describe and identify the functionality of emergency nurse receptions from the patients’ perception. The goal of this study was to determine the level of patient satisfaction with emergency nurse receptions and to provide information that can be utilized in the further development of the emergency nurses’ work practice in primary healthcare. Data (n=112) was collected through a structured questionnaire survey from three separate regional health centres around the nearby regions of Oulu in March 2015. The target group consisted of patients who had been cared for by emergency nurses who held receptions. A total of 112 patients replied to the questionnaire. The data was analysed by using the statistical program SPSS 22. The results of this study were examined by percentage frequency distributions and are displayed as charts and figures. In addition, the relationship between different background factors and patient satisfaction were examined through cross tabulation and a two-way χ²- test for independence. This study’s qualitative data was analysed by inductive content analysis. The results of this study indicate that patients who responded to the questionnaire were satisfied with the functionality of the reception held by emergency nurses. The patients were satisfied with the care and guidance given by nurses. Patients considered the emergency nurses as professionals who provide professional treatment and care. Based on the results of this study, different background factors did not have an effect on the satisfaction of the patients. The study findings indicate that improving appointment availability is an area that needs the most development. The information gathered in this study can be used to improve the functionality of the emergency nurse reception to better correspond to the needs of the patient.