Human immunodeficiency virus (HIV) is a leading cause of morbidity among youth in the United States (US) and imposes substantial economic burden on the healthcare system. Youth account for more than 1 in 5 new HIV diagnoses annually, a two-fold increase since 2004. Annual direct medical costs associated with youth HIV care in the US range between $5.6 billion and $6.3 billion. Early sexual debut, high rates of condom nonuse, large numbers of sexual partners, and low rates of HIV testing drive the spread of HIV among this cohort. Emergence of depression during adolescence and young adulthood may exacerbate these issues. In order to reduce the incidence of youth HIV and curtail its burden on the healthcare system, it is critical to develop a comprehensive understanding of how depression impacts HIV acquisition and case detection. Three quantitative studies using nationally representative samples of American youth were performed to examine the relationship between depression and: (1) sexual debut; (2) inconsistent condom use and multiple sexual partners; and (3) HIV testing. Findings from these studies were used to offer recommendations to improve the delivery of sexual health counseling, HIV testing, and mental health services to youth in the US. Analysis on data from three large population databases suggested depression is an important mental health indicator to be considered in future youth HIV prevention efforts. Study 1 and Study 2 found depressive symptoms were associated with a greater likelihood of sexual debut before age 16 and condomless vaginal or anal sexual intercourse among 18 to 24 year olds. Study 3 found depression was associated with a higher likelihood of ever being tested for HIV but not associated with past year testing. Overall, these findings suggest a need for primary care providers to screen for depression during well child visits and provide sexual health counseling and mental health treatment referrals to youth exhibiting above threshold symptom levels. Youth HIV testing rates may be increased by promoting testing services at mental health treatment facilities and at offices of mental health professionals. Care coordination and organization are critical to the implementation of these recommendations.

Burnout among physicians has been associated with self-reported lower quality of care. To examine the relationship between burnout and objectively assessed quality of care, we examined adherence to best practices for acute back pain imaging and opioid prescribing in patients presenting with back pain to an Emergency Department (ED). We surveyed clinicians who provide care in the urgent care section of a large, urban hospital’s ED, from May-June 2017. Burnout was dichotomized using a validated single burnout item measure on the Mini-Z survey. We extracted data, 3 months pre- and post-survey date, from the electronic medical records of patients with the chief complaint of back pain who were cared for by the study providers. We had two primary outcomes: 1. Proportion of patients with opioid medication ordered during the visit and/or prescribed on discharge. 2. Proportion of patients in whom spinal imaging was ordered. We examined the association between burnout and the primary outcomes in unadjusted and adjusted analyses using logistic regression, controlling for patient age, sex, race/ethnicity, and history of depression, anxiety, or substance use. 31 (97% of eligible) providers completed the survey. Burnout was present in 20%. Of 1,337 unique ED visits for back pain, 4% of patients received opioids and 9% received imaging. None of the outcome measures showed statistically significant differences between providers who reported burnout and those who did not in either unadjusted or adjusted models. Compared to providers who did not report burnout, providers who reported burnout were no less likely to prescribe opioids while the patient was in the ED (adjusted odds ratio (AOR): 0.86, 95% confidence interval (CI) 0.33 to 2.21) nor upon discharge (AOR: 0.51, 95% CI 0.07 to 4.02), and no less likely to order diagnostic imaging (AOR: 0.94, 95% CI 0.32 to 2.73). We did not identify an association between provider burnout and adherence to guidelines for back pain care with respect to imaging or opioid prescribing; however, both were relatively uncommon in this ED. Further research in provider burnout utilizing objective outcomes is important to understand the impact of burnout on quality of care. / 2020-10-23T00:00:00Z

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla, mitä virtuaalisia materiaaleja käytetään fysioterapian käytännön potilastyössä ja minkälaisia kokemuksia niiden käytöstä fysioterapiassa on saatu. Tavoitteena oli, että tuloksia voitaisiin hyödyntää yksittäisen fysioterapeutin käytännön fysioterapian työssä sekä laajentaa perinteistä fysioterapian ajatusmaailmaa, käytännön työtä ja asenneilmapiiriä. Tämä kirjallisuuskatsaus toteutettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen ja aineisto haettiin Medic, Cinahl, PubMed ja Scopus tietokannoista. Tutkimukset ajoittuivat vuosien 2011–2017 väliin. Tutkimuksien piti sisältää fysioterapian ja virtuaalisen maailman kokemuksia. Sisäänottokriteerinä oli myös suomen tai englannin kieli, kokotekstin saatavuus ja tieteellisen julkaisun kriteerien piti täyttyä. Haku tuotti yhteensä 20 hakua, joista jäljelle jäi 11 artikkelia. Artikkelit olivat kansainvälisiä, monipuolisia ja koostuivat eri puolilta maailmaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat fysioterapian käytännön työssä käytettävien virtuaalisen työkalujen olevan monipuolisia. Virtuaalisen materiaalin käytön kokemukset voidaan jakaa sisäisiin tekijöihin ja ulkoisiin vaikuttajiin. Sisäisiin tekijöihin kuuluvat potilaan henkilökohtainen tuntemus ja hänen tieto- ja aistijärjestelmät. Ulkoiset vaikuttajat sisältävät virtuaalisen työkalun harjoittelun vaatimukset ja ulkoiset tekijät esimerkiksi ympäristön ja hoito- ja terapiasuositukset. Johtopäätöksinä virtuaalinen maailma jakaantuu useampaan menetelmään ja materiaaliin sekä terminologia on vaihtelevaa. Älypuhelimen tai tabletin avulla erilaisten applikaatioiden käyttäminen, video- tai konsolipelaaminen ovat suosituimpia ja helpoimpia virtuaalisen tekniikan käyttömateriaaleja fysioterapiassa. Lisäksi pelaaminen (videopelit, konsolipelit) tarjoaa positiivisia kokemuksia, osallistaa ja motivoi kuntoutumiseen, erityisesti nuoremmilla henkilöillä.

<p> Unhealthy weight loss behaviors (UWLB) are a prominent health compromising action that has been prevalent among college females. Depression is a variable that has demonstrated a direct relationship with UWLB. However, the reason why this linkage exists remains to be fully investigated. Based on past research connecting sleep difficulties to depression and UWLB, sleep difficulties may be one key mediating variable influencing the depression to UWLB pathway. To examine this possibility, survey data were obtained from a sample of 928 females attending one ethnically diverse southern California University. Mediation analysis was used to test the hypotheses that there would be: 1) a significant relationship between depression and UWLB, 2) a significant relationship between depression and sleep difficulties, 3) a significant relationship between sleep difficulties and UWLB, and 4) in the final mediation model, a relationship between depression and UWLB mediated by sleep difficulties. Results showed a significant association between depression and vomiting or laxatives to lose weight, but no significance was found between depression and dieting or diet pills. Those who had depression were more likely to experience more sleep difficulties. Sleep difficulties was significantly associated with dieting to lose weight. Mediation testing through logistic, linear regression, and RMediation revealed the depression to UWLB relationship was not mediated by sleep difficulties. Partial mediation was indicated in self-described weight and desire to lose weight in the RMediation model. The results suggest further research is needed to better understand the depression to UWLB pathway.</p><p>

This Master’s thesis demonstrates the analysis of the situation of domestic violence in the European North (Finland and Arkhangelsk region, European North of Russia). The objective is to find out features, socio-cultural characteristics of the Russian and Finnish social protection system and the system of prevention in situations of domestic violence. The practical part of the study consists of an analysis of the normative legal documents of the Russian and Finnish law systems, reports and publications. With the objective to collect statistical data about crimes committed inside the family on the Russian side, use was made of the reports of the Ministry of Internal Affairs of Russia, the Arkhangelsk Regional Bureau of Forensic-Medical Expertise, the Department for Oversight of Execution of Laws concerning Juvenile and Youth of the Prosecutor of Arkhangelsk region, the Regional Direction of the Investigative Committee of Russian Federation, the Committee of Public Health Services and Social Issues of The Regional Assembly of Deputies. For statistics on the Finnish situation, the following were used: the EU’s Fundamental Rights Agency, the Fundamental Rights Agency of Finland, the National Institute for Health and Welfare of Finland, the Ministry of Social Affairs and Health of Finland, the Advisory Board on Conciliation in Criminal Matters, Statistics Finland for the last five years. We formulated the next research questions: (1) are there any differences in understanding the term of ‘domestic violence’ in the Russian and Finnish societies? (2) what kind of attention is paid to the problem of domestic violence by both countries? (3) how is domestic violence addressed in the legislation of both countries? (4) are there any differences in the Russian and Finnish systems of assistance and systems of prevention in situations of domestic violence? Comparative analysis was used as the main method. The comparative criteria considered in this study were the following: (1) the understanding of term ‘domestic violence’; (2) reflections of the situation of domestic violence (data, statistics of sex offences in the private area); (3) the system of legal protection (the legislation mechanisms of protection in situations of domestic violence); (4) the organization of assistance in situations of violence (system of social services, social assistance, social mechanisms of protection in situations of domestic violence); (5) the organization of preventive work against domestic violence (the role of different kinds of specialist who render the services (medical, pedagogical, social, and legal) to the person). Besides, the main regulations on the theoretical concepts of application of modern social work methods with the victims of violence were considered. The received results confirm the importance and acute need to improve the system of inter-institutional cooperation (medical, pedagogical, social, and legal services) for early detection of domestic violence at least in the Arkhangelsk region, Russia.

Humans are exposed to chemical carcinogens and endocrine disruptors for instances through environment and diet they consume. Special attention should be paid to pregnant mothers in whom consumption of any harmful compounds can lead to adverse effects in a new born baby as it is believed that these compounds pass through the placenta. The developing foetus is vulnerable to toxic and teratogenic effects and the prenatal exposure of chemicals might lead to developmental changes or even increase in the risk of developing cancer later in life. The aim of this study was to systematically evaluate the transplacental transfer of perfluorinated compounds using ex-vivo placental perfusion methodology. Placental perfusion techniques are currently used to study not only the organ functions but also the transplacental transfer and placental metabolism of different compounds. In addition BeWo choriocarcinoma cell line to study the effect of PFOS and PFOA on ABCG2 transporter expression. Several placentas were perfused with PFOA and PFOS, but only 2 perfusions fulfilled the criteria for successful perfusion. It was shown that both PFOS and PFOA cross placenta although the transfer rate is relatively slow and clearly slower than with reference compound antipyrine which crosses placenta by passive diffusion. In conclusion our results suggest that foetuses are exposed to PFOS and PFOA which is in line with biomonotoring studies. Furthermore, neither PFOS nor PFOA significantly affected ABCG2 transporter expression in BeWo cells.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, kuvailla, selittää, tulkita, vertailla ja ymmärtää potilas- ja asiakas-sanojen käyttöä ja siten tuottaa uutta ja jäsenneltyä tietoa terveydenhuollossa käytettävän kielen merkityksistä ja funktioista etenkin terveydenhuollon johto- ja kehitystehtävissä toimiville. Tutkielmassa hahmotellaan sanojen käyttöä ylläpitäviä ja lisääviä tekijöitä. Aineisto muodostuu viiden julkis- ja viiden yksityissektorin terveydenhuollon organisaation verkkosivuilta kerätyistä potilas- ja asiakas-sanan sisältävistä virkkeistä (n = 400). Menetelmä on kielitieteellinen semanttisten roolien (kaikkiaan kymmenen) analyysi. Tulosten mukaan niin julkis- kuin yksityissektorin aineistossa selvästi yleisin semanttinen rooli on HYÖTYJÄ, joka ilmentää passiivista ja staattista hoidettavana olemista ja terveydenhuollollisten toimenpiteiden kohteena olemista. Potilas- ja asiakas-sanat sijoittuvat TEKIJÄN rooliin suurin piirtein samassa suhteessa, eli asiakas-sanan käyttö ei ilmennä mittavampaa tekijyyttä, saati luo sitä. Asiakkaan liikkumavara näyttäisi olevan suurempi kuin potilaan, joskaan sanojen käytössä ei usein ollut eroja. Sen sijaan julkis- ja yksityissektorin aineistojen välisiä eroja oli enemmän: esimerkiksi erityisesti asiakkaan osallistumista kielennettiin julkissektorin aineistossa selvästi enemmän, mikä kertonee julkissektorilla vallitsevasta arvon yhteistuottajuuden ideasta. VASTAANOTTAJAN rooliin sijoittuu niin ikään lähinnä asiakas, joka on aktiivinen ja osaa muun muassa hyödyntää tietotekniikkaa hoitonsa tukena. Tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, jonka mukaan potilas- ja asiakas-sanoja käytetään toisaalta rinnasteisesti ja synonyymisesti, toisaalta ambivalentisti ja epätarkasti. Potilas-sanan asema terveydenhuollon kielessä on asiakas-sanan yleistymisestä huolimatta vakaa. Merkitykset elävät jatkuvasti, ja ne ovat neuvoteltavissa. Potilas- ja asiakas-sanojen konnotatiiviset merkitykset olisivat samankaltaistumassa: kun potilas-sanaan liitetyt kielteiset merkitykset sementoituvat asiakas-sanaan, syntyy tarve alkaa miettiä sille korvaavaa ilmausta. Terveyspalvelujen käyttäjiä voi kohdella asiakkaina, vaikka heitä kutsuisi potilaiksi. / The purpose of this study was to chart, describe, explain, interpret, compare, and comprehend the way words patient and client/customer are written and, thus, generate new and analyzed information on the meanings and functions of the language used in health care. The factors maintaining and increasing the usage of both words were outlined. The research material comprised sentences (n = 400), including the words patient and client/customer gathered from five public- and five private-sector health care organization web sites. The data was analyzed using linguistic semantic role (altogether 10) analysis. According to the results obtained, the most common semantic role was clearly BENEFICIARY, both in the public- and the private-sector material. It embodies passive and static as nursed and medically cured. Patient and client/customer (words) are placed in an AGENT role approximately relatively: the usage of client/customer (word) did not embody more large-scale authorship, let alone create it. The leeway of client/consumer (word) seemed to be more extensive than patient (word), even though there were no differences worth mentioning in the usage of the words in general. Instead, there were more differences in the public- and private-sector material: for example, the involvement of clients/customers (words) in particular, was obviously more noticeable in the public sector material than in the private sector, which may indicate the idea of collaboration and active engagement with value-creation in the public sector. Client/customer (word) was also often seen as RECIPIENT, which is active and, for example, able to utilize communication technology as support in his/her care. The key findings demonstrate that the patient and client/customer words are used, however, appositively and synonymously and, then, ambivalently and imprecisely. The status of patient (word) in health care language is stable, despite the fact that client/customer (word) has become more common. The meanings differentiate constantly and are negotiable. The connotative meanings of patient (word) and client/consumer (word) seem to have become reminiscent: when the negative meanings attached to patient (word) affect client/consumer (word), an expression to replace it will be needed. Health care service users can be treated as a client/customer but be called patients. The results of this thesis can be most effectively utilized in health care management, planning, and development.

Tämän kandidaatin tutkiman tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millaisia vaikutuksia syväjohtajuudella on hoitohenkilöiden työhyvinvointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa aiheesta uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön työhyvinvoinnin edistämisessä. Aineisto on kerätty CHINAHL-, MEDIC- ja Scopus-tietokannoista. Kirjallisuuskatsaus on tehty kahdeksasta alkuperäistutkimuksesta, jotka täyttivät sisäänotto ja poissulkukriteerit. Syväjohtajuus edistää työhyvinvointia monipuolisesti. Johtajuutta terveydenhuollossa tulee kehittää jatkuvasti työhyvinvoinnin edistämiseksi. Syväjohtajuus vaikuttaa potilasturvallisuuteen, organisaatiotavoitteiden saavuttamiseen, työssä jaksamiseen, sairaslomien vähenemiseen ja työntekijä saavuttaa paremman työtuloksen innostavassa sekä työntekijää tukevassa työympäristössä. Tätä kandidaatintutkielmaa voidaan hyödyntää työhyvinvointia koskevissa jatkotutkimuksissa. Tutkimusta työhyvinvoinnin ja syväjohtajuuden välillä tarvitaan lisää, jotta optimaalinen tilanne toteutuisi.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla bulgarialaisten kolmevuotiaiden lasten vanhempien sitoutumista lastensa suun terveydenhoitoon sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla vanhempien suunhoitotottumuksia ja suun hoitoa koskevia uskomuksia. Tuotettua tietoa voi käyttää suunniteltaessa suun terveydenhuollon palveluita Bulgariassa, toisaalta tietoa voi soveltaa myös Suomessa suunniteltaessa hammashoidon palveluita maahanmuuttajille tai pohdittaessa tekijöitä jotka vaikuttavat hoitoon sitoutumiseen. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten muokatulla hoitoon sitoutumisen mittarilla pohjoisessa Bulgariassa sijaitsevasta kaupungista huhtikuussa 2015. Kyselylomake jaettiin kaikille kyseisen kaupungin päivähoidossa olleiden kolmevuotiaiden lasten vanhemmille (n=1055). Vastausprosentti oli 71. Tilastollisessa analyysissa käytettiin Khiin neliötestiä, Mann-Whitneyn U-testiä sekä Kruskall-Wallis-testiä. Bulgarialaiset pienten lasten vanhemmat ovat sitoutuneita lastensa suun omahoitoon. Puolison ja hammaslääkärin tuki edistävät suun omahoitoon sitoutumista. Sitoutumiseen ei vaikuta vastaajien ikä, koulutus tai elämäntilanne Naiset hoitavat suunsa terveyttä paremmin kuin miehet, ja korkeammin koulutetut auttavat lapsiaan hampaiden harjauksessa useammin. Korkeammin koulutetut ovat myös motivoituneempia suun terveydenhuoltoa kohtaan. Bulgarialaisten vanhempien suunhoitotottumukset eivät kuitenkaan täysin vastaa suosituksia. Heille tulisi jakaa tietoa suun sairauksista, ja kannustaa ehkäisemään niitä. Hammashoitolat olisivat luonteva paikka tällaiselle toiminnalle, ja sieltä bulgarialaiset yleensä tietoa tämän tutkimuksen mukaan saivatkin. Koska kaikki lapset eivät käy hammaslääkärissä, tulisi tietoa pitäisi viedä myös sinne, missä vanhemmat lastensa kanssa kulkevat ja oleskelevat. Myös fluorihammastahnojen käyttöä ja niihin liittyvää oikeaa tietoa tulisi korostaa vanhemmille. / The aim of this study was to describe Bulgarian parents’ adherence to their 3-year-old child’s oral health care and factors that are related to adherence. Furthermore, the aim was to describe parents’ habits and beliefs regarding oral health care. The information produced by this study can be used while planning oral health care services in Bulgaria. Additionally, the information can also be used in Finland while planning oral health care services for immigrants, or when considering the facts affecting adherence to treatment. The study was conducted with a modified adherence instrument in a city located in Northern Bulgaria in April 2015. The questionnaire was distributed to all parents of a three-year-olds that took part in municipal day care services (n=1055). The response rate was 71. Statistical relevance was examined by Chi square-test, Mann-Whitney U-test and Kruskall-Wallis-test. Bulgarian parents who have small children adhere well with the oral self-care of their children. The support from the spouse and from the dentist promote adherence. The respondents’ age, education level or sosioeconomic status do not affect adherence. Females are more likely to take bettter care of their own oral health, and those with higher education help their children brush their teeth more regularly. Also, those with higher education are more often motivated to oral self-care. Bulgarian parents’ oral self-care habits do not entirely match recommendations. Parents should have more information regarding oral diseases and their prevention. Dental settings would be the most suitable place achieve this, and according to this study, that is where Bulgarians usually obtain their oral health information. However, not all children visit the dentist. Therefore, oral health care information should also be available in places frequented by parents together with their children. This would include highlighting to parents the appropriate guidelines regarding the use of fluoridated toothpastes.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat yliopisto-opiskelijoiden yleisimpiä mielenterveysongelmia ja mitkä tekijät vaikuttavat mielenterveysongelmien ilmaantuvuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa yleisimmistä mielenterveysongelmista, joita yliopisto-opintojen aikana ilmenee ja selvittää vaikuttavia tekijöitä mielenterveysongelmien ilmenemiseen. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin neljään eri tietokantaan; Medic, Scopus sekä CINAHL ja yksi haku tehtiin manuaalisesti. Varsinaiseen katsaukseen valikoitui neljä alkuperäistutkimusta, jotka täyttivät asetetut sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan yleisimmin esille nousseet mielenterveysongelmat ovat masennus, ahdistuneisuushäiriöt, stressi sekä uniongelmat. Muita mielenterveysongelmia oli harvemmin tutkittu yliopisto-opiskelijoilla. Mielenterveysongelmien ilmaantuvuuteen vaikuttavia tekijöitä kirjallisuuskatsauksen mukaan ovat sukupuoli, ikä, vanhempien tausta, opintojen kesto ja opintojen ala. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää psyykkisten oireiden ennaltaehkäisyssä ja yliopiston terveyspalveluiden kehittämisessä.