Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla terveydenhuollon lähiesimiesten kokemuksia ennakoivasta päätöksentekosta työssään. Ennakointi on tärkeää ja ilman sitä työn suunnittelu on haastavaa. Ennakoiva päätöksenteko on lähiesimiehelle tärkeä työkalu toimintaa suunnitellessa. Aineistona käytettiin kirjallisuuskatsausta ja kymmenen (n=10) lähiesimiehen haastattelua. Haastattelujen analyysi tehtiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustehtävä oli seuraava: Minkälaisia mahdollisuuksia terveydenhuollon lähiesimiehillä on ennakoivaan päätöksentekoon työssään? Tutkimuksessa tuli esille ennakoinnin tärkeys lähiesimiehen työssä. Ennakointi on arkipäivää. Kun muutoksia tulee paljon ja nopeassa aikataulussa, lähiesimieheltä vaaditaan kykyä reagoida muutoksiin nopeasti. Mahdollisuudet ennakoivaan päätöksentekoon ovat pääsääntöisesti hyvät. Lähiesimiehellä on paras tieto oman yksikkönsä vahvuuksista ja heikkouksista ja näitä tietoja hän pystyy hyödyntämään ennakoinnissa. Oman esimiehen antama tuki vaikuttaa suuresti ennakoivaan päätöksentekoon. Jos yhteistyö oman esimiehen kanssa toimii huonosti, päätöksentekomahdollisuudet koetaan heikkoina. Hyvä yhteistyö oman esimiehen kanssa puolestaan helpottaa ennakoivaa päätöksentekoa. Myös kollegiaalinen tuki ja moniammatillinen yhteistyö koetaan ensiarvoisen tärkeäksi työssä. Ilman näitä ennakoiva päätöksenteko on hankalaa ja työhyvinvointi heikkenee. Haasteena lähiesimiehet kokevat heikon tuensaannin omalta esimieheltä, arvoristiriidat, henkilökunnan odotukset ja suuren työmäärän. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää yhteistyön kehittämisessä ja ne voivat nostaa lähiesimiehen työn arvostusta. / This qualitative study focuses on immediate superiors’ experiences of applying anticipatory decision making in healthcare. Anticipatory decision making in superior’s work is important. Without it, planning the work would be challenging. It can be considered as an important tool for the immediate superior when planning the course of actions. The material consisted of a literature review and ten (n=10) interviews with immediate supervisors. Content analysis was applied to examine the interviews. The research question was as follows: How are immediate superiors in healthcare able to apply anticipatory decision making in their work? The study pointed out the importance of anticipation in the work of one’s closest superior. It is part of everyday routines. In general, the possibilities of applying anticipatory decision making are good. A great number of changes emerge with a tight schedule and thus, the immediate superior must be able to react quickly to them. The immediate superior has the best knowledge of the strengths and weaknesses of his/her unit, and this knowledge can be utilized in anticipatory action. Getting support from one’s own superior has a great influence on decision making. If the level of cooperation with one’s superior is not good, possibilities to make anticipatory decisions are weak. On the contrary, good cooperation makes anticipatory decision making easier. In addition, collegial support and multiprofessional collaboration are deemed important in work. Without these, anticipatory decision making is cumbersome and wellbeing at work declines. On the other hand, weak support from one’s own superior, value conflicts, personnel’s expectations and extensive work loads are considered as challenges. The results of the thesis may be used to advance collaboration and to increase the status of the work of immediate superiors.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla terveydenhuollon projektipäälliköiden näkemyksiä vaikuttavuudesta käsitteenä ja ilmiönä. Tutkimuksessa haastateltiin avoimella haastattelulla kymmenen (n=10) projektipäällikköä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena vaikuttavuus käsitteenä nähtiin muutoksena, joka ilmenee projektin tavoitteiden mukaisessa kohdeorganisaatiossa tai useissa kohdeorganisaatioissa. Vaikuttavuus sisältää useita näkökulmia ja se kohdentui esimerkiksi talouteen, toimintaa, työtapoihin tai ihmisten asenteisiin. Ilmiönä vaikuttavuus nähtiin suunnitelmallisuutena, tavoitteiden konkreettisuutena, sitoutuneisuutena, sekä pitkäaikaisena työskentelynä vaikuttavuuden todentamiseksi. Vaikuttavuuden lähtökohtana ovat konkreettiset tavoitteet ja vaikuttavuutta todennetaan suhteessa projektin tavoitteisiin. Vaikuttavuus on kiinteä osa projektia, mutta välineet sen todentamiseksi ovat puutteellisia. Vaikuttavuus myös jää usein taka-alalle projektityöskentelyssä. Sosiaali- ja terveysalan projekteissa vaikuttavuus on sidoksissa myös projektin resursseihin, kuten aikatauluun ja rahoitukseen sekä projektissa työskentelevään henkilöstöön. / The aim of this study was to investigate project managers’ experiences of effectiveness in large-scale social and health care projects. The data were collected with unstructured interviews from social and health care project managers (n=10). The data were analysed using qualitative content analysis. As the main result of this study, effectiveness was seen as a change that can been seen in target organisation or organisations and is in line with project objectives. Effectiveness can be seen from multiple aspects in economics, activities, working methods and attitudes. As a phenomenon, effectiveness can be seen as systematic work, tangible objectives, commitment and persevering work to verify objectives. A premise to effectiveness are tangible project objectives, and effectiveness is verified in relation to objectives. Effectiveness is an integral part of projects, but the tools to verify it are still inadequate. Effectiveness is also often forgotten in the background. In social and healthcare projects, effectiveness is closely interrelated to project resources such as timetable and funding, but also to the personnel working with the project. In conclusion, effectiveness is seen as a highly important part of project work but it is still left in the background. Effectiveness should be taken into account in projects already when planning objectives. Verifying effectiveness requires hard work from everyone involved both during and after projects.

Tämän tutkielman tarkoitus oli kuvailla varahenkilötyötä erikoissairaanhoidossa tekevien hoitajien työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä heidän omien kokemustensa kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa työhyvinvoinnista erikoissairaanhoidossa varahenkilötyötä tekevän hoitajan näkökulmasta. Varahenkilöllä tarkoitetaan pysyväisluonteisessa työsuhteessa olevaa vakituista sijaista. Työhyvinvointi määritellään olevan yhteisöllistä ja kohteeseen sidottua hyvinvointia, jolle on ominaista palkitsevuus suhteessa työhön. Tutkimus toteutettiin erään erikoissairaanhoidon organisaation varahenkilötyötä tekevien hoitajien esimiehen kanssa käymien kehityskeskustelujen pohjalta. Kehityskeskustelujen dokumentoidut lomakkeet (n=25) tutkittiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Teoreettisten lähtökohtien kirjallisuuskatsauksen ja kehityskeskustelulomakkeiden sisällönanalyysin jälkeen tehtiin puolistrukturoitu teemahaastattelu (n=10) esiin nousseiden teemojen pohjalta. Tässä tutkielmassa käytetty teemahaastattelurunko (liite 4), joka perustui dokumentoitujen kehityskeskusteluiden sisällönanalyysin pohjalle, oli laadittu antamaan lisätietoa tutkittavasta ilmiöstä. Haastateltaviksi (n=10) valikoitui ne kymmenen ensimmäistä kehityskeskusteluihin osallistunutta varahenkilöä, jotka olivat teemahaastattelun ajankohtana aamuun ajoittuvissa työvuoroissa. Tutkimustuloksen perusteella varahenkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät jakautuivat neljään yläkatekoriaan: varahenkilötyön tekeminen, hoitotyön tekeminen varahenkilönä, varahenkilöiden työyhteisö ja varahenkilöstön johtaminen (kuvio 2). Varahenkilötyön tekemisessä työhyvinvointi rakentuu monipuolisesta, vaihtelevasta ja vastuullisesta työstä sekä omasta elämänhallinnasta, joihin vaikuttavat työyksiköiden määrä ja varahenkilötyötä tekevien hoitajien ja työyksiköiden joustavuus sekä työn sisäistäminen. Hoitotyön tekemisessä varahenkilön työhyvinvointi muotoutuu moniosaamisen, potilaspalautteen, potilasturvallisuuden ja työnjaon erilaisuuksien kautta hallittavasta ammattitaidosta. Varahenkilöiden työyhteisön työhyvinvoinnin kokemus rakentuu irrallisuuden, toimeen tulemisen ja yhteenkuuluvuuden kautta yksilön sijoittumisesta työyhteisöön. Varahenkilöstön johtamisessa varahenkilötyötä tekevien hoitajien työhyvinvoinnissa korostuu työvuorosuunnittelu, työilmapiiri, perehdytys ja palkkaus, joiden kautta varahenkilöiden työnkuva sisäistetään. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä varahenkilötyötä tekevien hoitajien työolosuhteita siten, että heidän viihtyvyytensä varahenkilötyössä lisääntyy ja siten, että ymmärrys ja arvostus heidän työtäänsä kohtaan nousisivat. / The purpose was to describe the workplace well-being of substitute nursing staff in specialised health care through their own experiences. The aim was to generate information of workplace well-being from the viewpoint of substitute nursing staff in specialised health care. Substitute nursing staff refers to regular substitute staff with a permanent employment contract. Workplace well-being refers to communal and location-based well-being characterised by a sense of reward in relation to work. The study was conducted based on performance appraisals with a person acting as superior for substitute staff in specialised health care. The documented forms (n=25) used in the performance appraisals were investigated with content analysis. Following a literature review of the theoretical framework and content analysis of the performance appraisal forms a semi-structured themed interview (n=10) was conducted based on the themes that emerged. The interview framework (attachment 4) used, which was based on the content analysis of the documented performance appraisal discussions, was drawn up to provide more information about the phenomenon under study. The interviewees (n=10) comprised the first ten substitute nurses who took part in the performance appraisals and who were on morning shift on the day of the interviews. Based on the findings, the factors affecting substitute staff’s well-being were divided into four main categories: working in a substitute capacity, doing nursing work in a substitute capacity, the workplace community of substitute staff, and management of substitute staff (Fig. 2). In working as a substitute, workplace well-being consists of work that is many-faceted, varied and entails a lot of responsibility, and of personal life control, affected by the number of work units and the flexibility of substitute nurses and work units and the internalisation of tasks. In doing nursing work as a substitute, workplace well-being is formed by professional competence that is managed through multiple skills, feedback from patients, patient safety and diversity in division of tasks. The workplace well-being among substitute staff is based on the grounding of the individual in the workplace community through a sense of detachment, coping and a sense of community. In management of substitute nursing staff, key aspects for workplace well-being are planning of shifts, workplace atmosphere, job orientation and salary, through which substitute staff internalise their job description. The information provided by the study may be used in developing the working conditions of substitute nursing staff so that their job satisfaction as substitute staff improves and understanding and appreciation towards their work increases.

Lähijohtajien moniammatillinen yhteistyö on väistämätön ja moniulotteinen haaste terveydenhuoltoalalla. Moniammatillista yhteistyötä pidetään keskeisenä välineenä vastata asiakkaiden tarpeisiin. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla terveydenhuollon lähijohtajien kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä ja sen kehittämistarpeista. Aineistona käytettiin kirjallisuuskatsausta ja yhdeksän (n=9) lähijohtajan haastattelua. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustehtäviä oli kaksi: 1. Millaisia kokemuksia lähijohtajilla on moniammatillista yhteistyötä edistävistä ja haastavista tekijöistä? 2. Millaisia kokemuksia lähijohtajilla on moniammatillisen yhteistyön kehittämistarpeista? Tutkimuksessa tuli esille moniammatillisen käsitteen monimuotoisuus. Lähijohtajat näkivät moniammatillisen yhteistyön välttämättömänä ja keskeisenä keinona tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeäksi nähtiin avoin vuorovaikutus ja itsensä tiedostaminen. Keskeistä oli yhteisen tavoitteen tunnistaminen, toiminnan suunnittelu yhdessä sekä yhteinen päätöksenteko. Lähijohtajien yhteistyötä edistivät organisaation viralliset rakenteet, hyvä ammatillinen itsetunto ja hyvät vuorovaikutustaidot. Fyysiset työtilat nousivat suureen arvoon. Haasteita toivat motivaation puute johtamistyöhön, toiminnan monimuotoisuus, osaston epätasaiset kuormitustilanteet sekä aikaresurssit. Keskeisimmät kehittämistarpeet liittyivät säännöllisiin kokoontumisiin, kokonaisvaltaiseen työn hallintaan ja kollegiaalisuuden kehittämiseen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää eri ammattiryhmien käytännön työssä terveydenhuollossa sekä potilaan, että yksittäisen lähijohtajan kuin organisaation parhaaksi. / Interprofessional collaboration between first-line managers is an inevitable and multidimensional challenge in health care. Interprofessional collaboration is considered a key means of responding to clients’ need. The aim of this qualitative study was to describe first-line managers’ experiences of interprofessional collaboration and the development needs associated with it. The material consisted of a literature survey and interviews with nine (n=9) first-line managers. The interviews were analysed using content analysis. There were two study questions: 1. What kind of experiences do first-line managers have of the factors that promote and hinder interprofessional collaboration? 2. What kind of experiences do first-line managers have of the development needs associated with interprofessional collaboration? The multidimensional nature of the concept ‘interprofessional’ came out in the study. First-line managers saw interprofessional collaboration as a necessary and key means of achieving goals. Open interaction and self-awareness were seen as important. Identification of a common goal, joint planning of activities and making decisions together were considered key elements. The factors promoting collaboration between first-line managers were official structures, high professional confidence and good interactive skills. The importance of physical workspaces was emphasized. Lack of motivation for managerial work, the multifaceted nature of activities, uneven distribution of the workload in the ward and time resources were factors that posed challenges. The most central development needs were related to regular meetings, overall management of work and development of collegiality. The results of the study may be utilized in the practical work of various professional groups within health care for the good of the patients, individual first-line managers and the organization.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata johtajien käsityksiä vaikuttavuudesta ja vaikuttavuuden arvioinnista sekä vaikuttavuustiedon käytöstä terveydenhuollon johtamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, millaisia käsityksiä terveydenhuollon johtajilla on vaikuttavuudesta, vaikuttavuuden arvioinnista ja vaikuttavuustiedon käytöstä johtamisessa sekä lisätä vaikuttavuuden arviointiprosessin läpinäkyvyyttä terveydenhuollon johtamisessa. Tutkimuksen aineisto koostui perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon johtajien (n=10) teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin deduktiivis-induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Muihin tuottavuutta kuvaaviin lähikäsitteisiinsä helposti sekoittuva vaikuttavuus käsitetään moninaisesti ja se ymmärretään usein taloudellisten näkökohtien kautta. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteina nähdään sekä arviointiin liittyvät tiedolliset että terveydenhuollon toimintaympäristöön liitetyt vuorovaikutukselliset haasteet. Vaikuttavuuden arviointia olisi kehitettävä edelleen muun muassa mittaamisen sekä toimijoiden yhteistyön ja asiakkaiden osallistamisen osalta. Vaikuttavuuden arviointi pitää eri vaiheissaan sisällään monia erilaisia arvovalintoja, jotka tulisi tehdä näkyviksi. Vaikka vaikuttavuustietoa arvostetaan johtamisen tukena, ei vaikuttavuuden kuitenkaan nähdä konkreettisesti tulevan esille organisaatioiden strategioissa. Strategian nähdään ohjaavan vaikuttavuuden arviointia lähinnä erilaisten painotusten ja tavoitteiden suuntaamisen kautta. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, millaisia käsityksiä terveydenhuollon johtajilla on vaikuttavuudesta, vaikuttavuuden arvioinnista ja vaikuttavuustiedon käytöstä johtamisessa. Tutkimus lisää vaikuttavuuden arviointiprosessin läpinäkyvyyttä avaten vaikuttavuuden arviointiin liittyviä haasteita sekä siihen liittyvää arvokeskustelua. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välistä yhteistyötä ja asiakkaiden osallistamista tulisi edelleen kehittää niin, että vaikuttavuuden arviointi mahdollistuisi kokonaisuutena asiakaslähtöisesti. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon johtamisessa, asiantuntija- ja kehittämistyössä sekä terveydenhuollon koulutuksessa. / The purpose of this study was to describe health care managers’ views on effectiveness, its evaluation, and the use of information on effectiveness in health care management. The research material consisted of interviews with health care managers (n=10). The data were analyzed using deductive-inductive content analysis. The concept of effectiveness is difficult to comprehend in a unified manner and is often confused with the concepts of productivity and efficiency. It is also mainly understood as cost-effectiveness. The challenges related to the evaluation of effectiveness include both poor quality of information and lack of interaction between health care actors. Evaluation of effectiveness should be further developed toward a customer-oriented and co-operative approach, and the process itself should also be developed. Evaluation of effectiveness includes many ethically problematic decisions, which should be made open and transparent. Effectiveness knowledge is considered very important in managerial decision making but is not visible in future strategies of health care organizations. However, strategy steers the evaluation of effectiveness and highlights what is considered important. It also helps in setting goals for the evaluation. The aim of this study was to provide information on what kinds of perceptions health care managers have on the effectiveness, evaluation of effectiveness, and use of information on effectiveness in health care management. The aim was also to increase the transparency of the effectiveness evaluation process. In particular, there is a need to develop cooperation between health care and social operators and using a customer-oriented approach. The results of this study can be used in health care management, planning and development, and education.

Tämän laadullisen hoitotieteen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien kokemuksia nopeutetun hoidon malleista ja niiden tuomista muutoksista hoitotyöhön ja sen tavoitteisiin. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen malleja käyttävän kirurgisen vuodeosaston sairaanhoitajan teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Sairaanhoitajien kokemukset nopeutetun hoidon malleista koostuvat potilaiden hoidosta ja mallien tuomista muutoksista hoitotyöhön. Potilaiden hoidon tavoite on nopeampi kotiutuminen. Tavoitteen saavuttamiseksi kirurgisella vuodeosastolla käytetään hoitotyön toimintoina potilasohjausta, tiimityötä, mobilisaatiota, kivunhoitoa ja ravitsemuksen hoitoa. Mallien tuoma muutos hoitotyöhön mahdollistuu resursseilla ja yksilöllisyyden säilyttämisellä. Resursseihin kuuluu koulutus sekä henkilökuntamäärä. Sairaanhoitajat kokevat, että mallien toteutuminen edellyttää koulutusta niin käyttöönottovaiheessa kuin myöhemminkin. Mallien mukainen hoitotyö edellyttää myös riittävää hoitohenkilökunnan määrää. Yksilöllisyyden ja potilaslähtöisyyden toteutuminen voi vaaraantua, mikäli malleja ei sovelleta tapauskohtaisesti. Tulevaisuudessa mallit tulevat laajenemaan kaikkiin potilasryhmiin ja eri erikoisaloille, kunhan potilaskohtaiset rajoitukset huomioidaan. Tutkimus antoi tietoa sairaanhoitajien kokemuksista malleista, ja sen tuloksia voidaan käyttää hyväksi mallien mukaisen hoitotyön kehittämisessä. / The aim of this qualitative nursing science study was to describe nurses’ experiences on fast track protocols and the changes they bring to nursing and nursing goals. The material consists of ten theme interviews with nurses from surgical wards where the protocols are in use. The material was analyzed using inductive content analysis. Nurses’ experiences on fast track protocols consist of patient care and the changes in nursing that the models bring. The aim of patient care is a faster discharge. To accomplish this aim, the surgical ward nurses use patient education, team work, mobilization, pain care and nutrition care as nursing interventions. The changes in nursing that the models bring are accomplished by sufficient resources and maintaining patient individuality. Resources consists of education and personnel quantity. Nurses experience that the actualization of the models require education in the implementation stage of the models, as well as later. Nursing according to the models also requires a sufficient personnel quantity. Patient individuality is at risk, if the models are followed too strictly. In the future the models will expand to all patient groups and surgical specialties, as long as the patient limitations are noted. This study gave information on nurses’ experiences on fast track protocols, and the results can be used to improve patient care according to these models.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kätilötyön lähijohtajuutta, kätilöiden voimistumista ja työyhteisöjen hyvinvointia erikoissairaanhoidossa voimaannuttavan johtamisen viitekehyksen kautta. Tavoitteena oli tuottaa henkilöstön näkökulmasta uutta tietoa kätilötyön lähijohtajuudesta ja kätilöiden hyvinvoinnista työyhteisössä. Tutkimus toteutettiin webropol-kyselynä 28 synnytyssairaalan kätilöyksiköiden kaikille kätilöille (N=2112) helmi–maaliskuussa 2013. Vastauksia saatiin 605 kätilöltä vastausprosentin jäädessä matalaksi (29 %). Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 19 ohjelmistolla. Kätilöiden vastauksia tarkasteltiin frekvenssi- ja prosenttijakaumina sekä sairaaloittain luokittelun aineiston avulla ristiintaulukoinnilla. Tilastollisia merkitsevyyksiä tutkittiin χ²-testin sekä tarvittaessa Fisherin-testin avulla. Tutkimukseen osallistuneet kätilöt arvioivat voimaannuttavan johtamisen eri osa-alueiden toteutuvan keskimäärin tyydyttävästi. Erot erikokoisten sairaaloiden välillä olivat kuitenkin tilastollisesti erittäin merkittäviä. Kätilöiden voimistumisen taasen arvioitiin olevan kiitettävää tasoa. Vain ammatillisen osaamisen osa-alueelta löytyi tilastollisesti erittäin merkittäviä eroja. Tulokset työyhteisöjen hyvinvoinnin osalta olivat kokonaisuudessaan hyvällä tasolla. Sairaalaluokittain esiintyi huomattavan paljon eroja siinä, miten vastaajat arvioivat työyhteisön hyvinvointia. Erityisesti pienet <750 synnytystä vuosittain hoitavat sairaalat korostuivat heikoimmissa arvioissa. Kätilötyön lähijohtajat voivat hyödyntää tutkimustuloksia pyrkiessään kehittämään omaa johtamistaan ja kätilöiden työhyvinvointia. Erityisesti tulisi huomioida voimaannuttamista tukevien ja asiantuntijaorganisaation johtamisessa tarvittavien johtamiselementtien, kuten osallistavan ja asiantuntijuutta arvostavan johtamisen toteutumiseen. Arvoperustainen ja tunneälykäs ihmisten johtaminen nousevat myös erittäin merkittäviksi tekijöiksi kätilötyön johtamisessa. Työhyvinvoinnin kehittämiseen kannattaa keskittyä, sillä työhyvinvoinnilla on tutkimusten mukaan todettu olevan selkeä yhteys henkilöstön motivaatiotasoon, sitoutumiseen työhönsä, tuloksellisuuteen ja viime kädessä hoidon laatuun. Kätilötyön lähijohtajat voivat hyödyntää tutkimustuloksia pyrkiessään kehittämään omaa johtamistaan ja kätilöiden työhyvinvointia. Erityisesti tulisi huomioida voimaannuttamista tukevien ja asiantuntijaorganisaation johtamisessa tarvittavien johtamiselementtien, kuten osallistavan ja asiantuntijuutta arvostavan johtamisen toteutumiseen. Arvoperustainen ja tunneälykäs ihmisten johtaminen nousevat myös erittäin merkittäviksi tekijöiksi kätilötyön johtamisessa. Työhyvinvoinnin kehittämiseen kannattaa keskittyä, sillä työhyvinvoinnilla on tutkimusten mukaan todettu olevan selkeä yhteys henkilöstön motivaatiotasoon, sitoutumiseen työhönsä, tuloksellisuuteen ja viime kädessä hoidon laatuun. / The purpose of this study was to examine frontline leadership in midwifery, the empowerment of midwives and job satisfaction in a specialised care setting through the framework of empowering leadership. The aim was to generate new information about frontline leadership in midwifery and about midwives’ job satisfaction from staff members’ point of view. The study was conducted as a Webropol survey aimed at all midwives (N=2,112) working in the midwifery units of 28 maternity hospitals in February–March 2013. The response rate was low (29%), with 605 midwives responding to the survey. The data were analysed using IBM SPSS Statistics 19. The responses provided by the midwives were analysed using frequencies and percentages, and cross-tabulation of the data classified by hospital. Statistical significance was determined by Chi Squared test and, if necessary, by Fisher’s test. On average, the midwives taking part in the survey assessed the different areas of empowering leadership to be satisfactorily realised. However, the differences between hospitals of different sizes were statistically very significant. The level of midwives’ empowerment was assessed as being excellent. Statistically very significant differences were only found in the area of professional competence. The results concerning job satisfaction were on the whole on good level. There was a significant amount of variation in the respondents’ assessment of the level of job satisfaction. Particularly small hospitals handling <750 deliveries per year were highlighted in the weaker assessments. Frontline managers in charge of midwifery can make use of the findings in attempting to improve their own competence and midwives’ job satisfaction. Special attention should be focused on leadership elements that support empowerment and are needed in expert organisation leadership, such as implementation of participatory leadership that values expertise. The great importance of leadership based on values and emotional intelligence is also highlighted in midwifery leadership. Development of job satisfaction pays off, as studies have shown job satisfaction to have a clear association with staff’s motivation level, commitment to work, results and, ultimately, the quality of care.

Ikääntyvien hoidon ja palvelujen painopiste on siirtynyt laitoshoidosta ikääntyneen kotiin ja erityisesti ennakoiviin palvelumuotoihin. Hoitotyön johtamisen tulee luoda edellytykset ikääntyvien tarpeita vastaaville ja laadukkaille neuvontapalveluiden kokonaisuudelle. Ikääntyvien neuvontapalvelut ovat hyvinvointia ja terveyttä edistävää neuvontaa ja ohjausta. Ikääntyvällä tarkoitetaan eläkeiän saavuttanutta, keskimäärin yli 65-vuotiasta henkilöä. Neuvontapalvelujen asiakas on kotona asuva tai itsenäisesti tai vähäisten tuen ja palvelujen avulla kotioloissa asuva henkilö. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön johtajien näkemyksiä hoitotyön johtamisesta ikääntyvien neuvontapalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa hoitotyön johtamisesta ikääntyvien neuvontapalvelujen näkökulmasta ja hyödyntää tietoa johtamiskäytäntöjen kehittämisessä. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja haastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Siihen osallistui neljän eri organisaation ikääntyvien neuvontapalveluista vastaavat hoitotyön johtajat (N=10). Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Hoitotyön johtajille suunnattujen haastattelujen perusteella ikääntyvien neuvontapalveluissa korostui ennakoiva toiminta ja itsenäisen elämän tukeminen. Organisaatioissa oli ikääntyneiden neuvontapalvelut liitetty yleensä vanhuspalveluiden yhteyteen, muuten käytännön toiminnan organisoinnissa oli eroavaisuuksia. Hoitotyön johtaminen ikääntyvien neuvontapalveluissa edellytti laaja-alaista johtamisosaamista. Lisäksi tutkimus toi esille, että neuvontapalveluiden toimiva hoitotyön johtaminen koostuu työn päämäärän tunnistamisesta ja hyvistä työn edellytyksistä sekä hyvästä johtamisesta. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön johtamisen kehittäminen ja uudistaminen ikääntyvien neuvontapalveluissa vaatii avointa vuorovaikutusta ja osallistavaa johtamista. Lisäksi se edellyttää yhteistyön ja verkostoitumisen kehittämistä sekä johtamisen suunnitelmallisuuden kehittämistä. Hoitotyön johtaminen ikääntyvien neuvontapalveluissa on hyvin laaja-alaista ja monipuolista osaamista vaativaa. Osallistava tiedolla johtaminen soveltuu ikääntyvien neuvontapalveluiden hoitotyön johtamiseen. Siinä korostuu henkilöstön kunnioitus ja arvostus sekä avoin vuorovaikutus ja lisäksi päätöksenteko perustuu tietoon. Hyvin toteutetulla osallistavalla ja tietoon perustuvalla johtamisella voidaan vaikuttaa hoidon tehokkuuteen ja laatuun sekä niiden kautta tuoda taloudellisia säästöjä organisaatiolle. / The focus of care and services for aging people has shifted from institutional care to aging at home, particularly to proactive forms. Nursing management should create the preconditions for high-quality counselling services that take the needs of aging people into consideration as a whole. Aging counselling services comprise advice and guidance on well-being and health promotion. Here, an ‘aging’ person refers to having attained the age of retirement, on average, more than 65 years of age. The clients of counselling services are persons living at home independently, or who live in the home environment with the aid of minor support and services. The purpose of this study was to describe nursing leaders’ views on the nursing management of aging counselling services. The aim was to produce new information on nursing management counselling services from the perspective of aging people and to use the knowledge obtained to develop the management practices. The study was qualitative, and theme interviews were used as a semi-structured interview method. The participants were nursing managers (N=10) from four different organizations responsible for aging counselling services. The interviews were analysed using content analysis. On the basis of the interviews with nursing directors working in aging counselling services, a proactive approach and support for independent living were emphasized. In the organizations, aging counselling services were usually linked to services aimed at aging people; otherwise, there were a lot of differences in the practical organization of the work. Nursing Management of aging counselling services required extensive management skills. In addition, the study revealed that effective nursing management of counselling services consists of identifying the purpose of work, good work conditions and good management. The results show that development of nursing management and renewal of aging counselling services requires open interaction and participatory management. In addition, it requires the development of co-operation and networking, and development of management planning. The nursing management of aging counselling services is an extensive area that calls for broad expertise. Management with participatory knowledge is suitable for the management of nursing in aging counselling services. It emphasizes respect and appreciation of staff as well as an open interaction; in addition, the decision-making is based on knowledge. Well-implemented participatory and knowledge-based management can contribute to the efficiency and quality of care, and through them, bring economic savings to the organization.

Tulehdukselliset suolistosairaudet eli IBD yleistyvät tuntemattomasta syystä maailmanlaajuisesti, myös lapsilla. IBD:llä tarkoitetaan Crohnin tautia ja colitis ulcerosaa eli haavaista paksusuolen tulehdusta, jotka ovat kroonisia eli parantumattomia sairauksia. Vanhempien rooli lapsen IBD:n hoidossa on merkittävä, ja tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla vanhempien selviytymisvaatimuksia ja selviytymiskeinoja lapsen IBD:stä. Tutkimus toteutettiin internet-kyselyllä vanhemmille, joilla on alle 17-vuotias IBD:tä sairastava lapsi. Saatekirje ja linkki kyselyyn julkaistiin Crohn ja Colitis ry:n verkkosivuilla ja suljetulla IBD:tä sairastavien lasten vanhempien Facebook-ryhmässä. Kyselylomakkeessa oli kuusi monivalintaista taustakysymystä ja viisi avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselyyn vastasi 31 vanhempaa, josta suurin osa oli äitejä. Aineiston analyysissä muodostettiin kaksi pääluokkaa vanhempien selviytymisvaatimuksista, joista sisäisinä selviytymisvaatimuksina oli huoli, pelko ja epävarmuuden tunne. Ulkoisia selviytymisvaatimuksia olivat vaikutukset perheen elämään ja lapsen hoitoon liittyvät selviytymisvaatimukset. Vanhempien selviytymiskeinoista muodostettiin kaksi pääluokkaa, joista sisäisiin voimavaroihin kuului positiivinen ajattelu, lapsen sairauden hyväksyminen ja oman ajan ottaminen. Toiseen pääluokkaan, ulkoisiin voimavaroihin, kuului sosiaalinen tuki ja yhteiskunnallinen tuki. Tutkimuksen aineiston koko oli suhteellisen pieni, mutta tällä laadullisella tutkimuksella ei tähdätty yleistettävyyteen. Terveydenhuollolle on tärkeää tietää, millaisista asioista vanhempien pitää selviytyä ja miten he selviytyvät silloin kun heidän lapsellaan on IBD, jotta he voisivat paremmin tunnistaa ne vanhemmat, jotka tarvitsevat apua selviytymiseensä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää niin, että terveydenhuollossa kiinnitetään huomiota koko perheen hyvinvointiin silloin kun perheessä on IBD:tä sairastava lapsi, jotta vanhemmat saavat tukea lapsensa hoitoon ja mahdollisilta ongelmilta vältyttäisiin.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli kuvailla hammaskuvausten laatua panoraamatomografiakuvauksissa. Tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin hyvän kuvan kriteerit toteutuvat otetuissa panoraamatomografiatutkimuksissa. Tarkoitus oli myös selvittää, mitkä olivat suurimmat haasteet laadullisesti hyvän panoraamakuvauksen toteuttamiselle. Tämän tutkimuksen lähestymistapa on kvantitatiivinen. Empiirinen aineisto kerättiin erään organisaation sisällä 10 eri paikkakunnalla otetuista panoraamakuvauksista ajallisena otoksena. Tutkimuksen otokseksi tuli 968 panoraamakuvausta. Tutkimusmittarina käytettiin hyvän kuvan kriteerien muodostamaa mittaria. Tutkimustulokset analysoitiin Excel-taulukkolaskentaohjelman avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan hyvän kuvan kriteerit toteutuvat kohtalaisen hyvin panoraamakuvauksissa. Suurimmat haasteet hyvän panoraamakuvauksen ottamisessa esiintyy kuvausprojektion asettelussa. Suurin haaste potilaan asettelussa on, että ylä- ja alaleuan hampaat erottuvat tarkasti kuvautuvassa kerroksessa. Haasteena kuvausprojektion onnistumisessa on myös, että leukanivelet ovat samalla horisontaalisella tasolla, kova suulaki projisoituu yläleuan hampaiden juurten yläpuolelle ja ylä- ja alaleuan hampaiden juuret ovat tarkasti kuvautuvassa tasossa Hammasröntgenkuvausten määrä EU:n alueella on kolmannes kaikista kuvantamistutkimuksista. Tämän tutkimuksen avulla voidaan parantaa säteilyn lääketieteellistä käyttöä hammaskuvauksissa, optimoida kuvanlaatua, vaikuttaa potilasannoksiin sekä auttaa itsearvioinnin suorittamisessa hammaskuvauksissa tietoa lisäämällä.