Tässä kandidaatintutkielmassa kartoitetaan synnynnäisesti sydänvikaisten lasten vanhempien tiedontarpeita ja -lähteitä sekä sitä, miten luotettavaksi he eri lähteistä saadun tiedon kokevat. Teoreettisena pohjana toimii Dervinin sense-making- näkökulma, jossa tiedonhankinnan ongelmatilanteita kuvataan kuilumetaforan avulla. Lisäksi empiirisen tutkimuksen tuloksia tarkastellaan Williamsonin ekologista mallia apuna käyttäen. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat synnynnäisesti sydänvikaisten lasten vanhemmat, jotka on tavoitettu Sydänlapset ja -aikuiset ry:n kautta. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2015 lopussa strukturoidun kyselyn avulla (n=66). Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tärkeimmiksi synnynnäisesti sydänvikaisten vanhempien tiedontarpeiksi nousivat oman lapsen sydänvika, ennusteet, vertaistuki ja sosiaaliturva sekä Kelan tuet. Tiedon löytämistä pidettiin helpoimpana vertaistuesta, vaikeimpana ennusteista ja sosiaaliturvasta sekä Kelan tuista. Tietoa kaivattiin eniten lisää ennusteista, oman lapsen sydänviasta ja sosiaaliturvasta sekä Kelan tuista. Tiedonlähteistä tärkeimmiksi koettujen ja eniten käytettyjen joukkoon kuuluivat terveydenhuollon ammattilaiset, Sydänlapset ja -aikuiset ry, muut sydänvanhemmat, verkkosivut ja sosiaalinen media. Luotettavimpana tiedonlähteenä pidettiin Sydänlapset ja -aikuiset ry:tä ja epäluotettavimpana lähipiiriä. Tämän tutkimuksen perusteella internetillä on suuri merkitys tiedonlähteenä synnynnäisesti sydänvikaisten lasten vanhemmille. Vaikeimmin ylitettävät tiedolliset kuilut koskivat sydänvian ennusteita ja sosiaaliturvaa sekä Kelan tukia. Ekologinen malli voidaan tässä tutkimuksessa nähdä lähes päinvastaisena, sillä tiedonhankinnan ympäristöjen tärkeysjärjestys käyttäjälle suuntautuu synnynnäistä sydänvikaa koskevassa tiedonhankinnassa mallin uloimmasta kehästä sisempään.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen koulukirjaston roolia osallisuuden edistäjänä. Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tapaustutkimus ja tutkimukseni kohteena on Oulun normaalikoulun Linnanmaan yksikön alakoulun koulukirjasto. Tutkimukseni tavoitteena on tutkia koulukirjaston roolia tutkittavan koulun toiminnassa sekä sitä, kuinka koulukirjasto lisää tai voisi lisätä oppilaiden osallisuutta. Tutkimukseni aineistonkeruumenetelminä ovat haastattelu sekä kysely ja tutkimusaineistoni koostuu kahden koulun opettajan haastattelusta sekä kolmentoista kuudesluokkalaisen oppilaan kyselyvastauksista. Tutkimusaineistoa analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan tutkittavalla koulukirjastolla on merkittävä rooli koulun toiminnassa. Kirjasto on tärkeä osa koulun arkea ja sen tarjoamia mahdollisuuksia pyritään huomioimaan opetuksessa. Koulukirjastotoimintaa halutaan kehittää aktiivisesti ja toimintaa pyritään kehittämään siihen suuntaan, että koulukirjasto toimii koko koulun keskuksena, jossa kaikilla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan ja osallistumaan. Koulukirjastolla on tärkeä rooli myös oppimisympäristönä ja merkityksellisten oppimiskokemuksien tuottajana sekä lukemaan innostajana. Koulukirjastotoiminta lisää oppilaiden osallisuutta ja toimintaan osallistumista pidetään tärkeänä. Oppilaiden osallisuus lisääntyy koulukirjastotoiminnan myötä, koska kaikilla oppilailla on mahdollisuus päästä vaikuttamaan ja osallistumaan toimintaan. Oppilaat pääsevät vaikuttamaan koulukirjaston toimintaan esittämällä omia ideoitaan ja mielipiteitään, jotka pyritään ottamaan huomioon toimintaa suunniteltaessa. Suunnittelutyöhön osallistumisen lisäksi oppilaat otetaan mukaan myös toiminnan toteutukseen. Tämän myötä oppilaat pääsevät ottamaan vastuuta, joka vahvistaa koulukirjaston osallistavaa roolia ja antaa oppilaille mahdollisuuksia hoitaa luotettavuutta vaativia tehtäviä. Koulukirjastotoiminnan osallistava rooli nähdään erityisesti oppilaille merkittävänä. Koulukirjaston osallistava rooli voisi vahvistua, mikäli kirjaston olisi mahdollista olla auki nykyistä enemmän, siellä työskentelisi henkilö kokopäiväisesti ja siellä järjestettäisiin vielä enemmän toimintaa. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, koska kyseessä on tapaustutkimus, mutta tutkimuksesta saatiin uusia näkökulmia tutkittavan koulun koulukirjastotoimintaan sekä kirjaston tarjoamiin mahdollisuuksiin oppilaiden osallisuuden lisäämiseksi. Jatkotutkimuksissa koulukirjastojen asemaa ja osallistavaa roolia tulisi tutkia laajemmassa kontekstissa, jotta tulosten yleistäminen olisi mahdollista.

Tämän tutkimuksen aiheena on tehdä perusselvitys teoriasidonnaisen sisältöanalyysin kautta siitä, miten suomalaiset yliopistot käyttävät Twitteriä viestinnässään. Analyysitapoina tutkimuksessa on käytetty luokittelua, teemoittelua ja tyypittelyä. Aineistoni koostuu kahdentoista suomalaisen yliopiston julkisista Twitter-profiileista sekä helmikuun 2017 Twitter-julkaisuista. Tutkittavia julkaisuja oli yhteensä 1079 kappaletta. Teoreettisena viitekehyksenä on viestinnän eri osa-alueiden teoriat. Yliopistoja tarkastellaan viestivinä organisaatioina. Niin organisaatioviestinnässä kuin tiedeviestinnässäkin kannustetaan sosiaalisen median käyttöön. Sosiaalisen median viestinnässä on perinteistä viestintää suurempi merkitys vuorovaikutteisuudella ja kaksisuuntaisuudella. Tässä tutkielmassa perehdytään siihen, toteutuvatko ne yliopistojen Twitter-viestinnässä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yliopistot ovat suhteellisen aktiivisia Twitter-viestijöitä, mutta vuorovaikutus ja kaksisuuntaisuus eivät toteudu. Julkaisut eivät kannusta keskusteluun tai reagointiin. Monipuolisempi viestintä, jossa käytetään tehokeinoina kysymyksiä, kuvia ja videoita, voisi johtaa vuorovaikutteisempaan Twitter-viestintään.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kaupunkiarkeologiaa koskevaa sanomalehtikirjoittelua Kalevassa Turun Sanomissa sekä Helsingin Sanomissa vuosina 2001–2010. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia tulkintakehyksiä kaupunkiarkeologia saa lehtikirjoittelussa. Tässä tutkimuksessa kaupunkiarkeologialla tarkoitetaan arkeologian osa-aluetta, jossa arkeologisin menetelmin tutkitaan Suomessa ennen 1700–lukua perustettujen kaupunkien muinaismuistolain rauhoittamaa aluetta. Toisena päämääränä on tarkastella Kalevan internet-sivuilla vuosina 2009–2010 ilmestyneiden kaupunkiarkeologiaa käsittelevien juttujen lukijakommenttien kautta yleisön tekemiä tulkintoja kaupunkiarkeologiasta suhteessa sanomalehden ehdottamiin tulkintoihin. Tutkimusaineisto koostuu kaikkiaan 192 uutisesta, artikkelista ja mielipidekirjoituksesta sekä 409 lukijakommentista. Tutkimusmetodina on käytetty kehysanalyysiä, joka on yleisesti käytetty metodi mediatutkimuksessa. Kehysanalyysillä on selvitetty, millaisten teemojen ja tarinalinjojen kautta sanomalehdet uutisoivat kaupunkiarkeologiasta, ja millaisia tulkintoja ne ehdottavat aiheesta yleisölle. Tutkimusaineistosta hahmottuu neljä kehystä: viihde, suojelu, paikallisuus sekä kiista. Osa jutuista on kehyksettömiä. Yleisimmäksi kehykseksi nousee viihde, kun taas suojelun, paikallisuuden ja kiistan kehystä esiintyy lehdestä riippuen vaihtelevasti. Kiistan kehystä lukuun ottamatta kehykset jäsentävät positiivista kuvaa kaupunkiarkeologiasta. Lukijakommenteista olen löytänyt vielä yhden kehystyypin, uhan, jossa kaupunkiarkeologia tulkitaan uhaksi taloudelliselle kehitykselle. Kehykseen liittyy olennaisesti arkeologisen tutkimuksen sekä aineettomien ja kulttuuristen arvojen väheksyminen. Juttujen kehyksistä riippumatta lukijakommenteissa esitetyt mielipiteet ovat voimakkaasti polarisoituneita, jolloin kaupunkiarkeologiaa kohtaan syntyy vahvoja puolesta–vastaan-asetelmia.

Tutkimuksen aihe on visuaalinen tiedeviestintä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvailla, millainen tieteellisen tiedon visualisointiprosessi on ja antaa apuvälineitä tutkijoille oman tieteellisen tiedon visualisointiin. Tutkimus määrittelee hyvää visuaalista tiedeviestintää, sen toiminta-arvoja ja toimintaverkostoa sekä kuvailee millaisena alan tulevaisuus nähdään. Tutkimukseen haastateltiin kuutta alan ammattilaista, joiden tehtäväalueeseen kuuluu visuaalinen tiedeviestintä. Haastattelut olivat avoimia syvähaastatteluja. Tämän ohella tutkimuksessa tehdään yleiskatsauksellinen analyysi Helsingin Sanoman ja Tiede-lehden kuvalähteisiin. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina voidaan todeta: visualisointiprosessi on tapauskohtainen ja toimintaympäristöstä riippuvainen. Prosessin takana on aina tarve ja idea, josta prosessi etenee luonnoksiin ja viestin muokkaamiseen. Prosessi kulminoituu julkaisuun, jota seuraa suuren yleisön reagointi, palaute ja virheistä oppiminen. Tutkimus on suppea, koska haastateltavia oli ainoastaan kuusi. Kuitenkin edustetut tahot antavat laajan kuvan tieteen tämän hetkisestä visualisointiprosessista. Tutkimuksen tulokset hahmottuivat haastatteluista ja ammattilaisten arjesta. Tutkimusta olisi hyvä jatkaa syvempään sisältöanalyysiin lehdissä ja laajentaa tutkimusta tutkijoiden visualisoinnin arkeen. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia, voiko tieteellinen kuva toimia itsenäisesti ilman tekstiä. / The subject of the study is a visual science communication. The aim of this study is to describe scientific data visualization process and provide tools for researchers in visualizing their own scientific data. The study defines good visual scientific communication, its values ​​and the network operation and describes how in the future the sector can be seen. The study interviewed six industry professionals, whose activities include both visual and science communication. The interviews were open-ended in-depth interviews. In addition, the study carried out Synoptic analysis of image sources represented in the media. The main outcomes of the study can be concluded: visualization of the process is ad hoc and dependent on the operating environment. Behind the process there is always a need and an idea which the process proceeds to draft and edit the message. The process culminates in the publication, which is available to the general public response, feedback and learning from mistakes. The study is limited because there were only six interviewees. However, the represented parties give a broad view to the current scientific visualization process. The results to the study came from interviews with professionals and their professional everyday life. The study should be continued to a deeper analysis of the content in newspapers and expanding research into researchers visualization in everyday life. It would also be interesting to explore whether the scientific picture could act independently without the text.

Tutkimuksen aiheena on Savon Sanomien terveysjournaslismin muutos vuodesta 1992 vuoteen 2012. Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen niistä on Savon Sanomien terveysaiheisten artikkeiden määrällinen analyysi ja toinen yhdeksän esimerkkijutun sisällönanalyysi. Tutkimusaineistona ovat Savon Sanomien terveysaiheiset artikkelit jokaisen tutkittavan vuoden syyskuulta, eli mukana ovat syyskuun 1992,2002 ja 2012 Savon Sanomat. Tästä kolmelta eri vuosikymmeneltä kerätystä aineistosta selviää, kuinka jutut ovat muuttuneet ja onko niiden lukumäärässä tapahtunut lisäystä tai laskua. Juttumäärien laskun jälkeen vuorossa on sisällönanalyysi. Jokaiselta tutkimukseen valitulta syyskuulta sisällönanalyysiin tulivat yksi taloudellinen, yksi tieteellinen ja yksi inhimillinen terveysjournalistinen artikkeli. Määritelmät taloudellinen terveysjournalismi, tieteellinen terveysjournalismi ja inhimillinen terveysjournalismi ovat peräisin Ulla Järven vuonna 2011 julkaistusta väitöskirjasta Media terveyden lähteillä. Miten sairaus ja terveys rakentuvat 2000-luvun mediassa. Määrillinen analyysi osoittaa, että terveysaiheiset jutut ovat 1990-luvulta 2010-luvulle lisääntyneet. Syyskuussa 1992 terveysartikkeleita julkaistiin Savon Sanomissa 57 kpl, syyskuussa 2002 82 kpl ja syyskuussa 2012 86 kpl. Vuosina 1992 ja 2002 tästä määräastä eniten oli taloudellista terveysjournalismia. Vuonna 2012 eniten oli tieteellistä terveysjournalismia. Inhimillistä terveysjournalismia löytyi kautta vuosien kaikkein vähiten. Sisällönanalalyysin mukaan juttujen aihepiirit eivät vuosien saatossa ole paljoa muuttuneet. Jokaisena vuonna eniten oli perusuutisia,joissa haastateltavina ovat alan asiantuntijat, tutkijat tai poliitikot. Tutkimus kertoo toki vain Savon Sanomien terveysjournalismin muutoksesta tai muuttumattomuudesta. Tulokset ovat todennäköisesti sovellettavissa mihin tahansa Suomessa ilmestyvään seitsemänpäiväiseen sanomalehteen. Tutkimuksesta nousi esiin useita mahdollisia uusia tutkimusaiheita. Ensinnäkin tällainen tutkimus on sovellettavissa mihin tahansa sanoma- tai aikakausilehteen. Mahdollista oli tehdä myös esimerkiksi tätä tutkimusta huomattavasti laajempi määrällinen analyysi jonkin lehden terveysaiheisista artikkeleista useammalta vuodelta. Graduni on osa isompaa tutkimusta: Ulla Järvi tutkii elokuun 2011 terveysaiheisten juttujen syntyprosessin ja Mervi Rytkönen (Joensuun yliopistosta) tutkii niiden ymmärtämistä lukijoiden keskuudessa.

Tässä pro gradu-tutkimuksessa tutkitaan digitaalisten pelien sisällönkuvailua. Niitä tarkastellaan kolmen erilaisen sisältötiedon tuottajan tekemien sisällönkuvailujen kautta. Ne edustavat kaupallista, voittoa tavoittelematonta ja säilyttämiseen pyrkivää näkökulmaa. Kaupallista tahoa edustaa pelipalvelu Steam, voittoa tavoittelematonta Suomen maakuntakirjastot ja säilyttämiseen pyrkivää verkkoarkisto Allgame. Tutkimusaineistona toimi näistä kerätty pelimateriaali, jota käsitellään teoriapohjaisen sisällönanalyysin keinoin. Teoriana toimii toisaalta muistiorganisaatioiden sisällönkuvailun teoria, erityisesti sisällönkuvailun prosessi tavoitteineen, toisaalta pelitutkimuksen puolelta pelin rakenteet. Yksi tärkeä osa ovat myös erilaiset ikäluokitusjärjestelmät, jotka tuottavat elokuvien ja pelien sisältötietoa ikäluokitusten ja haitallisesta sisällöstä kertovien symbolien avulla. Tutkimuksessa on kaksi tutkimuskysymystä: 1) mitä digitaalisten pelien sisällönkuvailussa kuvataan ja 2) mitä eroja ja yhteneväisyyksiä sisällönkuvailuissa on. Sisällönkuvailuista tarkastellaan sekä ulkoisia että sisäisiä kuvailutietoja teorian pohjalta luotujen teemojen avulla. Teemoja on neljä: 1) Sisältöä kuvaavat tiedot, 2) Ulkoasua kuvaavat tiedot, 3) Aineistolajia kuvaavat tiedot ja 4) Muut tiedot. Teemalle 1 annettiin lisäksi alateemoja, jotta sen sisältöä voitaisiin eritellä tarkemmin. Tutkimusaineisto koostui 290 pelitietueesta. Pelejä oli 34 konsolille. Tuloksista kävi ilmi, että pääpiirteissään kaikki tutkimuskohteet kuvailivat peleistä samanlaisia asioita sekä ulkoisista tunnistetekijöistä että sisällöstä. Suurin ero oli kuvailun syvyydessä. Steamin ja Allgamen kuvailut olivat aineistolähtöisiä, maakuntakirjastoilla käyttäjälähtöisiä. Kuvailuista paljastui, että etenkin maakuntakirjastoilla oli epäloogisuuksia ja selkeitä puutteita kuvailutiedoissaan, ja esimerksiki genremerkintä puuttui toistuvasti. Käytetyissä asiasanoissa oli lisäksi epäjohdonmukaisuutta ja selviä eroja kirjastojen kesken. Steamin ja Allgamen kuvailut olivat yhtenevämpiä, mutta molemmilla oli osa-alueita, joita ei ollut kuvailtu lainkaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä mikroyrittäjien informaatiokäytännöistä ja -käyttäytymisestä. Tutkimusympäristönä olivat suomalaiset pienlevy-yhtiöt. Selvitin, millä tavalla informaatiokäytännöt ja -käyttäytyminen ilmenevät pienlevy-yhtiötoimijoiden käytännön toiminnassa. Informaatiokäytännöt ja -käyttäytyminen tässä tutkimuksessa kattoi tiedontarpeet, -hankinnan, -lähteet, -käytön sekä tiedon tallentamisen ja jakamisen. Selvitin voiko Savolaisen (2008) informaatiokäytäntöjen mallin sovellusta käyttää tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä mikroyrittäjyyden ja pienlevy-yhtiötoiminnan tutkimiseen. Pienlevy-yhtiötoiminnan vahvasti sivutoimiseen yrittäjyyteen perustuva epämuodollinen luonne antoi aihetta soveltaa yhtiöiden toiminnan tutkimiseen arkielämän informaatiokäytäntöjen mallia. Tutkimusaineiston keräsin laadullisin menetelmin. Pääasiallisena tutkimusaineistona käytin seitsemää teemahaastattelua ja täydentävinä aineistoina haastattelujen yhteydessä keräämiäni tiedonlähteiden horisonttipiirroksia sekä tutkittavien levy-yhtiöiden kotisivuja. Laadullisen tutkimusaineiston analysoin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittavat, että informaatiokäytännöt ja -käyttäytyminen ilmenevät pienlevy-yhtiön toiminnassa hyvin monin tavoin, ja ne ovat merkittävässä roolissa toiminnan harjoittamisessa. Tietoa tarvitaan levyjen julkaisemiseen, mutta myös julkaisun jälkeen tapahtuvaan toimintaan. Tiedonlähteinä internet ja tuttavat koetaan tärkeimmiksi ja levy-yhtiöiden välinen vuorovaikutus on vahvaa ja toiminta on hyvin yhteisöllistä. Muiden mielipiteitä ja omaa kokemusta pidetään tärkeimpinä tiedon arviointitapoina. Tutkimuksessa käytetty teoreettinen viitekehys soveltui pienlevy-yhtiötoiminnan tutkimiseen toiminnan epämuodollisen luonteen johdosta. Se ei kuitenkaan välttämättä sovellu yleisesti mikroyrittäjyyden tutkimiseen. Pienlevy-yhtiötoiminnasta tuli esille piirteitä, jotka vahvistivat oletusta pienlevy-yhtiötoiminnan epämuodollisesta luonteesta, mutta myös muodollisia piirteitä oli havaittavissa. Laadullisin menetelmin kerätty aineisto oli sopiva tämän tutkimuksen tarpeisiin. Haastattelujen suurempi määrä tai laadullisten ja määrällisten menetelmien yhdistäminen voisi tuottaa mielenkiintoisia tuloksia. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voitaisiin keskittyä tarkemmin jonkin informaatiokäytäntöjen osa-alueen tutkimiseen tai testata tämän tutkimuksen viitekehystä jonkin muun alan mikroyrittäjyyden tutkimiseen.

Tässä tutkielmassa selvitetään, millaisia sisältöjä diabetesaiheisen verkkokeskustelupalstan keskustelussa esiintyy ja millaisia kokemuksia käyttäjillä on keskustelupalstasta vertaistuen ja informaation lähteenä sekä sen vaikutuksista heidän omaan hoitokäyttäytymiseensä etenkin pitkäaikaissairauden jokapäiväisessä hoidossa. Tutkimusmenetelminä käytetään Suomen Diabetesliitto ry:n keskustelupalstan viestien sisällönanalyysia sekä sen käyttäjiin kohdistuvaa kyselyä, joiden avulla on laadullisen analyysin kautta tarkoitus tuoda esille erityisesti ihmisten omia kokemuksia. Keskustelussa esiintyi määrällisesti eniten kokemusten jakamista, mutta myös muita sisältöjä, kuten tunteiden jakamista, empatiaa ja informaatiota, oli merkittäviä määriä. Vastaajat vaikuttavat pääosin tyytyväisiltä keskustelupalstaan sekä informaation että vertaistuen lähteenä. Erityisesti vertaisuuden merkitys korostui vastaajien kertomuksissa. Toisaalta jotkut vastaajat esimerkiksi kaipasivat enemmän keskustelua tutkimuksesta ja virallisesta informaatiosta ja jotkut kokivat hankalaksi päästä sisään varsin tiiviiksi, ja monille tärkeäksi, muodostuneeseen yhteisöön. Erityisen mielenkiintoisina tuloksina voidaan pitää vertaistuen ja -informaation erittäin hämärää rajaa käyttäjien kokemuksissa, sillä vaikka tiedollinen tuki on hyvin tunnettu käsite, informaation merkitykset näkyivät yllättävänkin laajasti. Vaikutukset hoitokäyttäytymiseen näkyivät selkeimmin hoitomotivaation kasvuna, mutta myös rohkaistuminen hoidossa ja vaikutukset päätösten tekoon olivat selkeästi näkyvissä. Keskustelupalstan sisältöjen osalta tulokset ovat varsin selkeästi linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Kaksi tutkimusmenetelmää tuotti varsin samansuuntaisia tuloksia, mutta ne tarjosivat hieman erilaisia näkökulmia ja näin tukivat toisiaan. Keskeisimpien teemojen osalta saturaatiopiste selvästi saavutettiin sekä keskustelupalstan analyysissä että kyselyssä. Erityisesti kyselyn vastaukset sisälsivät runsaasti tutkimuskysymysten kannalta relevantteja kertomuksia käyttäjien kokemuksista.

Tieteen ja politikan kohtauspinta tiedeviestinnän näkökulmasta muodostaa tutkielman kattoteeman. Tutkimuskohteena on Suomen ilmastopaneeli sekä erityisesti lähtökohdat sen roolille tieteen ja politiikan välisessä vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on tunnistaa tutkijoista koostuvan ilmastopaneelin sekä ilmastopolitiikan toimijoiden välisen vuorovaikutuksen nykytilanne ja ominaispiirteet, onnistumisen edellytykset sekä kipupisteet. Tutkimus ajoittuu paneelin ensimmäiselle toimikaudelle: työn valottamia näkökulmia ja tuloksia voidaan hyödyntää sen toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä. Tutkimusaineisto on kerätty kahdessa vaiheessa. Suomen ilmastopaneelin sisäisiä näkemyksiä ja toimintatapoja kartoitettiin paneelin jäsenten ryhmähaastattelulla. Vuorovaikutuksen toista osapuolta, eli ilmastopolitiikan toimijoita kuvaava aineisto kerättiin kyselytutkimuksella. Sen kohdejoukko rajautui ilmastopoliittista valmistelutyötä tekeviin ministeriöiden virkamiehiin ja erityisavustajiin. Tutkimuksessa valitut näkökulmat ja kysymykset pohjautuvat erityisesti (tiede)viestinnän ja ilmastopolitiikan tutkimuskirjallisuuteen. Tulokset johdettiin aineistoista sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Tulosten mukaan Suomen ilmastopaneelin omakuva on selkeä perustavoitteen osalta: tieteellisestä materiaalista kootaan monitieteisen prosessin tuloksena selvityksiä päättäjien käyttöön. Asialähtöisyys korostuu paneelin työssä, ja monitieteinen asiantuntijayhteistyö on koettu toimivaksi. Tahto tiedon yleistajuistamisen suuntaan on olemassa, mutta paneelin sisältä siihen ei nähdä löytyvän valmiuksia. Ilmastopoliittista valmistelutyötä tekevät virkamiehet mieltävät Suomen ilmastopaneelin ja sen käsittelemät teemat hyödyllisiksi. Toistaiseksi sektoritutkimus on ollut heidän keskeisimpiä tietolähteitään, mutta jos Suomen ilmastopaneeli onnistuu kehittämään viestintäänsä, on sillä tämän tutkimuksen tulosten perusteella potentiaalia nousta merkittäväksi virkamiesten hyödyntämäksi tietolähteeksi. Monipuolisuudessa, tiedon tulkittavuudessa ja vuorovaikutushalukkuudessa Suomen ilmastopaneeli arvioidaan korkeammalle kuin tutkijat yleensä, mikä on teorian perusteella odotettu tulos ja linjassa paneelin asettamisen yhteydessä määriteltyjen tavoitteiden kanssa. Tulokset osoittavat, että hajontaa esiintyy sekä paneelin sisäisissä käsityksissä että vuorovaikutuksen toisen osapuolen odotuksissa koskien paneelin roolia ja viestinnän tyyliä. Paneeli pyrkii olemaan liikkuva ja mukautuva tehtävänannosta riippuen, mutta selkeämmän imagon luominen ja johdonmukaisuus kannanottojen tyylissä erityisesti informatiivisuuden / toimenpiteisiin suostuttelevuuden osalta voisi edesauttaa viestin vaikuttavuutta. Tarve aktiivisemmalle tiedottamiselle, näkyvyyden lisäämiselle, roolin selkeyttämiselle sekä viestinnän määrälliselle ja laadulliselle kehittämiselle on ilmeinen.