Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut Oulun yliopiston julkisuutta ja tieteen kehystämistä verkkomedioissa. Olen tutkinut, millä verkkosivuilla ja minkälaisten tekstilajien kautta Oulun yliopistoa käsitellään. Lisäksi olen perehtynyt siihen, mitkä toimijat ja tieteenalat verkkojulkisuudessa näkyvät ja miten Oulun yliopistossa tehtävää tiedettä verkkoteksteissä representoidaan erilaisten kehysten välityksellä. Tarkoituksenani on ollut selvittää, minkälaisia eroja eri toimijoiden ja tieteenalojen verkkomediavälitteisessä julkisuudessa ilmenee. Aineistooni kuuluu 644 kappaletta vuoden 2015 helmi-, touko-, elo- ja marraskuissa internetissä julkaistuja tekstejä. Määrällisellä sisällön erittelyn menetelmällä olen järjestänyt aineiston luokitusrunkoon ja tarkastellut julkaisupaikkojen, tekstilajien, yliopiston roolin, toimijoiden ja tieteenalojen näkökulmasta Oulun yliopiston verkkojulkisuuden piirteitä. Kehysanalyyttiseen tarkasteluun olen valinnut 60 tekstiä, joissa käsitellään pääasiallisesti Oulun yliopistoa ja siellä tehtävää tiedettä. Menetelmien taustalla vaikuttavat agenda-setting-teorian periaate median asettamasta puheenaiheiden tärkeysjärjestyksestä sekä kehysteoreettinen näkemys valikoivasta kontekstualisoinnista. Oulun yliopiston verkkojulkisuus keskittyy alueellisiin ja Oulun seudun paikallisiin verkkomedioihin. Ehdoton enemmistö teksteistä on uutisia. Useimmiten Oulun yliopisto vain mainitaan teksteissä, eikä kaikissa teksteissä keskitytä käsittelemään pelkästään Oulun yliopistoa. Yleisimmät toimijat ovat kasvoton yleistoimija, tutkijat ja opiskelijat. Tieteenalojen julkisuutta hallitsevat lääke- ja terveystiede, tekniikka sekä luonnontieteet, jotka yleisimmin esitetään ilman varsinaista mainintaa tieteenalasta. Eroja verkkojulkisuudessa ilmeneekin siinä, kirjoitetaanko tieteenaloista ala mainiten vai rivien välissä luonnollisena olettamana. Eniten varsinaisia mainintoja keräävät kasvatustieteet, humanistiset tieteet ja lääketiede. Lääketiede hallitsee myös tieteen kehystämistä. Kaksi yleisintä kehystä ovat kansanterveyden ja kilpailukyvyn kehykset. Laadullinen kehysanalyysi tuo aineistosta esiin piirteen, joka määrällisellä erittelyllä ei ilmennyt: taloudellinen toiminta- ja suorituskyky liitetään tieteeseen. Yleisimmin verkkoteksteissä Oulun yliopiston tieteeseen yhdistetään terveyteen ja rahaan liittyvät konkreettiset aiheet. Kolmanneksi yleisin kehys on kulttuurisen sivistyksen kehys ja neljänneksi yleisin luonnon vaalimisen kehys, joissa keskitytään abstrakteihin ilmiöihin ja perustutkimukseen. Oulun yliopiston sekä sen tieteenalojen ja tutkimuksen julkisuus verkossa liittyvät yliopistojen kolmanteen tehtävään eli yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Suomen hallituksen tuoreimmissa tiedepoliittisissa linjauksissa korostetaan tutkimuksen ja opetuksen taloudellista tuottavuutta sekä sitä, että yliopistojen tulisi keskittyä vain tiettyihin aloihin. Koska internet on merkittävä viestintäkanava, yliopistojen, tieteen ja moninaisten tieteenalojen vaikuttavuutta sekä olemassaolon oikeutusta luodaan verkon välityksellä.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on bibliografisen valvonnan uudet tuulet. Keskeisenä tarkastelun kohteena ovat uusi luettelointisäännöstö, RDA (Resource Description and Access), ja uusi kehitteillä oleva luettelointiformaatti, Bibframe (Bibliographic Framework Transition Inititive). RDA:n taustalla vaikuttava FRBR (Functional Requirements for Bibliographic Records) on bibliografisten suhteiden osoittamista varten kehitetty malli, joka on tärkeässä roolissa bibliografisen valvonnan kehityksen kannalta. Tutkimuksessa pohditaan yhtäältä FRBR:n idean toteutumista RDA:n mukaisessa luetteloinnissa ja RDA:n luetteloinnille mahdollisesti tuomaa lisäarvoa suhteessa AACR2-pohjaisiin luettelointisäännöstöihin sekä toisaalta Bibframen potentiaalisesti tuomaa lisäarvoa suhteessa nykyisin käytössä olevaan MARC-formaattiin. Tutkimuksen aineisto koostuu pääosin viimeisen viiden vuoden aikana julkaistusta aihepiiriä koskevasta tutkimuskirjallisuudesta ja havainnollistavista esimerkeistä. Tutkimusmenetelminä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta ja demonstraatiota. Demonstraatiot toteutettiin Bibframe.org-sivuston demonstraatiotyökalun avulla, rikastamalla MARC-tietueita RDA-elementeillä ja rekonstruoimalla Bibframen tietuerakenteita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että FRBR:n mukainen luettelointi toteutuu varsin pitkälle RDA.ssa, sillä se ohjeistaa yksityiskohtaisesti teosten, ekspressioiden, manifestaatioiden ja kappaleiden kuvailua ja tunnistamista. RDA tuo myös potentiaalisesti runsaasti lisäarvoa kirjastoluettelointiin hierarkkisuudellaan, spesifisyydellään ja koneluettavuudellaan, mutta potentiaalin saavuttamisen esteenä on ennen kaikkea MARC-formaatin käyttö. Demonstraation avulla osoitetaan, että MARC-tietueiden rikastaminen RDA-elementeillä vie tietueita hieman enemmän kohti FRBR:n ideaa, mutta suurin hyöty jää silloin saavuttamatta. MARC-formaatti on nähty pitkään vanhentuneena ja nykyajan kirjastoon huonosti soveltuvana luettelointiformaattina. Uutena luettelointiformaattina Bibframen on tarkoitus olla joustava ja käyttäjien kannalta aineiston löytämistä, tunnistamista, valitsemista ja käytettäväksi hankkimista edistävä. Bibframe pyrkii osoittamaan bibliografisia suhteita FRBR:n ja RDA:n tavoin. Tämä tapahtuu linkitetyn datan avulla, jonka myötä tietueita voidaan linkittää toisiinsa ja bibliografiset suhteet tulevat näin ollen selkeästi esille. Bibframe demonstraatiossa havainnollistetaan sitä, miltä Bibframen tietuerakenne voisi mahdollisesti näyttää ja miten se toimii käytännössä. Jatkotutkimusta tarvittaisiin, mikäli pyritään selvittämään perinpohjaisesti millainen on hyvä ja kompakti kirjastojärjestelmä kaikkia tulevaisuuden tarpeita ja uusia tuulia silmällä pitäen.

Tutkielma käsittelee suomalaisissa aikakauslehdissä esiintyvien lääkemainosten vaikutuskeinoja. Tutkielman painopiste on lääkemainosten retoriikassa. Tutkielmassa tarkastellaan niitä vaikutuskeinoja, joilla mainostaja herättää kuluttajan huomion ja suostuttelee kuluttajaa valitsemaan heidän tuotteensa. Lääkemainokset ovat tuotemainontaa, jolla pyritään edistämään tuotteen myyntiä. Suomessa lääkemainontaa säätelevät lait ja asetukset, joiden toteutumista viranomainen seuraa. Myös lääketeollisuus itse sääntelee ja tarkastelee mainonnan toteutumista. Tutkielma sivuaa lyhyesti myös aihetta medikalisaatio ja lääkemainonnan eettisyys. Tutkielman kohteena ovat kuluttajille suunnatut itsehoitolääkkeiden mainokset. Tutkielman aineisto koostuu 24 erilaisesta lääkemainoksesta, jotka esiintyivät neljässä suomalaisessa aikakauslehdessä vuoden 2012 aikana. Mainosten lääkkeet jakautuivat kymmeneen eri lääkeluokkaan. Aikakauslehdissä esiintyvät mainokset rakentuvat tekstistä ja kuvista, jolloin on perusteltua tutkia niissä molemmissa käytettyjä argumentaatiokeinoja. Tutkielma on laadullinen ja hypoteesiton. Käytetty tutkimusmenetelmä, retorinen analyysi, perustuu pääasiassa Chaïm Perelmanin käsitykseen uudesta retoriikasta. Perelmanin mukaan argumentoinnilla pyritään useimmiten lisäämään toiminta-alttiutta. Perelman korostaa teoriassaan yleisön huomioimisen merkitystä retorisen puheen rakentamisessa. Mainokset on suunnattu tietylle kohdeyleisölle, jolloin valitut myyntiargumentit esitetään kohteelle sopivin keinoin. Valittujen argumenttien tulee myös olla kohdeyleisössään hyväksyttäviä ja uskottavia, jotta niillä saavutettaisiin toimintaa. Analyysi osoittaa, että lääkemainoksissa käytetään paljon retorisia vaikutuskeinoja, kuten toistoa ja metaforia. Molempia esiintyi runsaasti sekä verbaalisessa että visuaalisessa ilmaisussa. Mainoksista erottuu retoriikalle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten puhujan identiteetin rakentaminen yleisölle sopivaksi ja yleisön tunteiden herättäminen. Useimmissa tapauksissa mainostaja on valinnut myyntiargumentikseen tuotteen yhden ominaisuuden, jota mainoksessa tuodaan voimakkaasti esille sekä tekstissä että kuvassa. Tutkimus osoittaa, että lääkemainoksissa vedotaan hedonistisiin ja vitaalisiin arvoihin, kuten iloon ja mielihyvään sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Järkiperäiset perustelut, kuten tutkimustieto ja tilastot, puuttuivat mainoksista lähes täysin.

Kiistat ravintorasvoista ja käsitykset ruoan terveellisyydestä ovat tuoneet vähähiilihydraattisen ruokavalion suosijat, eli karppaajat viime vuosina median uutisaiheiden keskiöön. Erityisesti kansallisista ravitsemussuosituksista on kohistu niin lehdissä kuin tv:ssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisten eri puhetapojen avulla Karppaus.info -keskusteluryhmä haastaa viranomaisten laatimat ravitsemussuositukset. Lisäksi pyrin hahmottamaan millaisia retorisia vakuuttamisen keinoja keskustelijat käyttävät eri puhetavoissa sekä mikä on tieteen rooli keskusteluryhmän keskusteluissa. Tutkimukseni aineiston muodostaa Karppaus.info -nimisen sivuston keskusteluryhmästä kerätyt viestit. Tutkimusmenetelmiäni ovat diskurssianalyysi sekä retorinen analyysi. Pienimuotoisen linkkianalyysin avulla pyrin selvittämään millaisiin linkkeihin ryhmän keskustelijat viittaavat sekä millaisia tieteen asiantuntijoita näiden linkkien taustalta löytyy. Havaitsin aineistoni perusteella, että Karppaus.info -keskusteluryhmästä nousi esille neljä erilaista karppauksen puhetapaa: tieteellinen puhetapa, kriittinen puhetapa, valtaistumisen puhetapa sekä ravintokriittinen puhetapa. Karppaus.info -keskusteluryhmä haastaa viralliset ravitsemussuositukset sekä yhteiskunnassa hegemonisessa asemassa olevat käsitykset ruoan terveellisyydestä asettamalla tieteen toimintatavat ja tulokset kyseenalaisiksi, mutta myös luottamalla omiin kokemuksiinsa karppauksen toimivuudesta terveyden parantamisessa ja ylläpitämisessä. Keskustelijat käyttävät argumentoinnin tukena karppauksen puolestapuhujien lausuntoja sekä ”tosiasiat puhuvat puolestaan” -tyyppistä retoriikkaa. Valtaistuneet yksilöt puolestaan luottavat eniten omiin kokemuksiinsa. Karppausdiskurssista on löydettävissä yhtäläisyyksiä esimerkiksi populismidiskurssiin. Karppusdiskurssilla oma tehtävänsä rasvakiistan julkisessa keskustelussa, sillä se on saattanut herättää ihmiset pohtimaan tarkemmin omia ruokailutottumuksiaan. Karppauksen saama julkisuus mediassa on kenties myös saanut viranomaiset osallistumaan tehokkaammin ruoasta käytyyn julkiseen keskusteluun.

Tämän pro gradu -työn aiheena on ammattietiikka kirjastoalalla. Tutkimuksen kohteena ovat Suomen yleisissä kirjastoissa työskentelevät kirjastoalan ammattilaiset. Tutkimukseen valittiin kolmen yleisen kirjaston työntekijät. Ammattietiikkaa kirjastoalalla ei ole juurikaan tutkittu Suomessa aiemmin, joten aiheen tutkiminen on perusteltua. Ammattietiikan tehtävänä on arvioida ammatillisia käytäntöjä, puuttua ongelmakohtiin ja kehittää ammatillista toimintaa entistä paremmaksi. Ammattieettisten ongelmien ratkaiseminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista, koska eettisten ongelmien määrittely voi olla haastavaa. Eettiset asiat ovat aina jossakin määrin subjektiivisia ja ammattialojen sisäisiä, jolloin niitä ei voi sellaisenaan soveltaa muualle. Tutkimuksessa selvitettiin yleisissä kirjastoissa työskentelevien näkemyksiä ammattietiikasta, ja kartoitettiin millaisia eettisiä ongelmia erilaisissa työtehtävissä nousee esille. Lisäksi selvitettiin, miten kohdattuja ongelmia käsitellään työyhteisössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä. Kvantitatiivisesta menetelmästä huolimatta tutkimus painottui laadullisesti. Aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisten menetelmien lisäksi sisällönanalyysia ja kriittisten tapahtumien tekniikkaa. Tutkimuksen avulla saatiin selville erilaisia eettisiä ongelmatilanteita, jotka liittyivät usein asiakaspalveluun, aineistonvalintaan ja tekijänoikeuksiin. Eettisiä ongelmia pyrittiin usein ratkaisemaan keskustelemalla työtovereiden tai esimiehen kanssa. Ratkaisua haettiin myös kirjaston yleisistä toimintaohjeista.

Pro gradu -tutkielmassa selvitetään pakolais- ja turvapaikanhakija-asiakkaan tiedonhankintakäyttäytymistä sekä vuorovaikutteisen tiedon tarjoamis- ja vastaanottamistilanteen luonnetta. Tätä kautta luodaan kuvaa tiedontarpeiden ja -tarjonnan keskinäisistä suhteista ja tarjotaan virikkeitä kotoutumista edistävien informaatiopalveluiden kehittämiseen. Asiakkaan tiedonhankintakäyttäytymistä systematisoi sovellettu, nk. skemaattinen tiedonhankinnan malli (Haasio & Savolainen 2004, 43–46). Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluin neljältä Oulun kaupungin ohjaus- ja neuvontapalveluiden työntekijältä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan pakolais- ja turvapaikanhakija-asiakkaan tiedontarpeet ovat ensisijaisesti praktisia arkipäivän ongelmia. Lisäksi esiintyy henkisen ja sosiaalisen tuen tarpeita. Merkittävimmiksi tiedonlähteiksi ja -hankintakanaviksi osoittautuvat alkuvaiheen ohjaus- ja neuvontapalvelut, joista etenkin maahanmuuttajapalvelut koetaan tärkeäksi. Tietoa tarjotaan tiedontarpeeseen perustuen joko yksilöpalvelussa tai informaatiotilaisuudessa. Tiedon tarjoamisen ja vastaanottamisen tilanteessa korostuu ensisijaisesti kieli, kulttuuri ja luottamus. Riittävä toistaminen ja havainnollistaminen lisäävät asiakkaan tiedonhankinnan aktiivisuutta parantaen hahmottamista, ymmärtämistä ja kiinnostuneisuutta. Työntekijöiden mielestä kotoutumisen kannalta tärkeintä on saavuttaa yksittäisten praktisten tietojen sijasta elämään orientoivaa tietoa. Riittävän tiedonsaannin myötä yhteiskunnan tuntemus lisääntyy, itsetunto paranee, voimaannuttavat kokemukset lisääntyvät ja kotoutuminen edistyy. Haastateltujen työntekijöiden näkemykset ovat samansuuntaisia taustatutkimuksissa esiin tulleiden maahanmuuttajien kokemusten kanssa. Palveluiden järjestämisen näkökulmasta oululaiset palvelut toteuttavat tiedon tarjontaansa EU:n ja kansallisten periaatteiden mukaisesti. Kohdennetuilla palveluilla on paikkansa, mutta myös integroitujen palveluiden kehittämistä pidetään tärkeänä. Koska kyseessä on laadullinen, niukkaan empiiriseen aineistoon perustuva tutkimus, ei tutkimustuloksia voida yleistää. Läpinäkyvän tutkimuksen toteutuksen ja saatujen tulosten ansiosta yksittäiset näkemykset voidaan kuitenkin hyväksyä konsensukseen perustuvan totuusteorian mukaisesti. Käytäntöä ajatellen arvokas, pragmaattinen tutkimuksen lopputulos muodostuu suhteuttamalla empiria sitä selittävään ja täydentävään teoriataustaan sekä omaan pohdintaan. Pro gradu -tutkielman tuloksien pohjalta ehdottamaani pakolais- ja turvapaikanhakija-asiakkaan tiedonhankinnan viitekehystä voidaan hyödyntää sellaisenaan tai soveltaen maahanmuuttajille suunnattujen neuvontapalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.

Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee kirjavinkkaamista lukemaanhoukuttamismenetelmänä ja neljäsluokkalaisten lukutottumusten muuttajana. Tavoitteena oli tutkia, muuttuvatko neljäsluokkalaisten lukutottumukset kirjavinkkaamisen myötä. Huomiota kiinnitettiin myös sukupuolten välisiin eroihin sekä vastaajien suhtautumiseen kirjavinkkaamista kohtaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Mukaan valittiin Lukuinto -projektin kevään 2013 pilottikoulujen joukosta neljä koulua eri puolilta Suomea. Vastaajiksi valikoitiin koulujen neljänsien luokkien oppilaat. Kirjavinkkaamista tutkitaan erityisesti markkinoinnin teorioiden, mutta myös kiinnostuksen heräämisen teorian kautta. Kirjavinkkaaminen voidaan nähdä lukemisen markkinointina ja sen tavoitteena on saada kuulijat ostamaan eli lukemaan kirja. Kiinnostuksen heräämisen teorian kautta tarkasteltuna kirjavinkkaaminen ohjaa lukemisen äärelle ja herättää kiinnostuksen kirjoja ja lukemista kohtaan. Aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia sekä avoimien vastausten osalta teemoittelua. Kirjavinkkaaminen muuttaa neljäsluokkalaisten lukutottumuksia. Esimerkiksi lukutiheys sekä kuukauden aikana luettujen kirjojen yhteenlaskettu sivumäärä lisääntyivät. Luettujen kirjojan määrä ei kuitenkaan näytä kirjavinkkaamisen myötä muuttuvan. Sukupuolten välillä lukutottumukset muuttuvat osittain eri tavoin. Muun muassa 0-lukijoiden määrä tytöillä laskee kirjavinkkaamisen myötä, pojilla se lisääntyy. Kirjavinkkaamiseen suhtaudutaan positiivisesti. Poikien suhtautuminen kirjavinkkaamiseen on kuitenkin hieman tyttöjä negatiivisempaa. Kirjavinkkausta voidaan pitää lukemisen markkinointina, mutta se toimii vain osalle kuulijoista ja on rajoittunut myymään ainoastaan vinkattuja kirjoja. Kirjavinkkaus herättää kiinnostusta lukemista kohtaan. Kirjavinkkaaminen näyttää toimivan jo entuudestaan lukevien kohdalla. 0-lukijoihin kirjavinkkaaminen ei vaikuta. Lukemaanhoukuttamismenetelmiä olisi käytettävä monipuolisesti, jotta erilaiset lapset ja nuoret intoutuisivat lukemaan. Kirjavinkkaaminen ei sulje pois muita menetelmiä. Esille nousseiden lukutottumusten muutosten pysyvyyden selvittämiseksi on tehtävä uusi tutkimus.

Tämän pro gradu -työn aiheena on kirjastojen ja kirjastonhoitajien kuvaaminen lasten kuvakirjoissa. Tutkimuksen kohteena ovat sellaiset lasten kuvakirjat, joissa on esitetty joko kirjasto, kirjaston henkilökuntaa tai molemmat. Aikaisempaa tutkimusta aiheesta on tehty esimerkiksi elokuvista, romaaneista sekä sarjakuvista. Kuvakirjallisuudesta sen sijaan ei ole aiemmin tutkittu kovin laajasti kirjastojen ja kirjastonhoitajien representaatioita, joten tutkimus on sen vuoksi tarpeellinen. Tutkimusaineiston muodostaa yhteensä 28 kuvakirjaa, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1989 ja 2012 välillä. Tutkimusmenetelmänä käytetään Peircen pragmaattisen semiotiikan sekä sisällönanalyysin yhdistelmää, jotka soveltuvat hyvin kuvakirjojen tutkimiseen. Tutkimuksessa ovat mukana sekä kirjastoihin sijoittuvat kuvitukset että kuvakirjan tekstimateriaali, koska ne täydentävät toisiaan ja niiden erottaminen aiheuttaisi aineiston kapenemisen. Tutkimuksen 28 kuvakirjassa esiteltiin yhteensä 29 erilaista kirjastoa sekä yksi kirjastoauto. Kirjaston tunnistaa kirjastoksi sekä tekstin että kuvituksen kautta, jossa kirjaston tunnistamista helpottavat paitsi erilaiset kyltit, myös paikan ikoninen visuaalinen ilme, joka muistuttaa kirjastoa. Kuvakirjoissa esille tulevat kirjastot ovat kaikki julkisia kirjastoja. Ulkopuolelta kuvattuna kirjastot jakautuvat kahteen tyyppiin. Toinen on katutasossa sijaitseva, moderni kirjasto ja toinen koristeellisempi, erilaisia portaikkoja ja pylväitä sisältävä kirjasto. Sisätiloista on kuvattu perinteisten täysien kirjahyllyrivien lisäksi myös erilaisia muita tiloja, kuten satutunneille varattuja alueita, lasten osastoja sekä lukualueita. Tässä tutkimusaineistossa kirjastossa työskentelevistä henkilöistä enemmistö on naisia, joista suurin osa on kuvattu kirjastonhoitajan työhön. Kirjasto on myös paikka, jossa sekä lainataan että palautetaan kirjoja, mutta myös opiskellaan, vietetään aikaa tai osallistutaan erilaisiin tapahtumiin. Tutkimusaineisto on melko pieni otos kaikista kuvakirjoista, joissa kirjastoja tai kirjaston henkilökuntaa esiintyy, joten saadut tutkimustulokset eivät ole suoraan yleistettävissä muihin kirjastoaiheisiin kuvakirjoihin. Jatkotutkimuksessa aineistoa voisi laajentaa koskemaan myös varhaisempaa materiaalia, jolloin nähtäisiin mahdollinen kehitys kirjastojen kuvissa, henkilökunnassa sekä heidän työtehtävissään. Myös tutkimuksen kohdistaminen lasten helppolukuisien kirjojen välittämään kirjastokuvaan voisi olla mielenkiintoista.

Pro gradu -tutkielmassa selvitetään digitaalisen julkaisutoiminnan kehittämistä toimintatutkimuksen teoriaa soveltamalla (Engeström 2004, 10). Tutkimuskohteena on Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n (SVT) Kielisilta-jäsenlehti. Toimintajärjestelmän rakennemallin avulla tutkitaan sitä, miten toiminnan elementit muuttuvat lehden digitaalisen arkiston sekä verkkojulkaisun toteutuksen ja ylläpidon myötä. Lisäksi tarkastellaan lukijoiden informaatiotoimintoja sekä tehdään niihin liittyvä luettelointi ja sisällönkuvailu jo painetuille ja julkaistuille Kielisilta-lehdille. Digitaalisen arkiston toteutus jää tämän työn ulkopuolelle. Empiirinen aineisto muodostuu Kielisilta-jäsenlehden toimituksen ryhmähaastattelusta, johon osallistui viisi henkilöä, sekä kahdesta Skype-palaverin muistiinpanoista. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Lisäksi 22 Kielisilta-lehden sisältö jäsennettiin dokumentaatiokielten eli luetteloinnin ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan digitalisoinnin myötä Kielisilta-lehden toimituksen välineistä eniten muuttuvat paino ja postitus. Uusia välineitä ovat muun muassa videokamera ja matkapuhelin. Kielisillan tekijöiden roolit muuttuvat siten, että toimittajat päivittävät digitaalista arkistoa ja lisäävät blogiin joka viikko uusia julkaisuja. Myös lukijat voidaan ottaa tekijöiksi. Yhteisössä tapahtuu suuri muutos. Lukijoiden tiedonhankinnan mahdollisuudet laajenevat ja mainostajia voidaan ottaa uudella tavalla mukaan. Viittomakieliseen yhteisöön saadaan myös uusia jäseniä. Työnjaon osalta vastuut jaetaan uudelleen arkiston ja verkkojulkaisun osalta. Sääntöjä joudutaan muuttamaan, koska verkkojulkaisemisessa täytyy noudattaa eettisiä sääntöjä eri tavalla kuin paperisen lehden julkaisemisessa. Tutkimustuloksia ei voi yleistää, koska tämä laadullinen tutkimus perustuu niukkaan empiiriseen aineistoon. Saatujen tulosten perusteella yksittäiset näkemykset voidaan kuitenkin ottaa huomioon Kielisillan digitaalisen arkiston suunnittelussa ja toteutuksessa sekä lehden verkkoversion suunnittelussa. Tutkimuksen tuloksena käynnistettiin digitaalisen arkiston toteutus ja tehtiin arkistoon tuleville Kielisilta-lehdille luettelointi ja sisällönkuvailu.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen liittyvää kirjoittelua Kalevassa ja Helsingin Sanomissa. Tehtävänä oli selvittää, miten vanhoillislestadiolaisuudesta on kirjoitettu sekä miten tiede ja tieteilijät näyttäytyvät lehden jutuissa. Keräsin aineistoksi Kalevassa ja Helsingin Sanomissa vanhoillislestadiolaisuutta käsitelleet tekstit vuoden 2010 tammikuun ja vuoden 2015 maaliskuun välisenä aikana. Aineistona on yhteensä 182 juttua, 24 pääkirjoitusta, 6 asiantuntijakirjoitusta ja 42 mielipidekirjoitusta. Tutkimukseni metodi on kehysanalyysi, jonka avulla saan hahmoteltua kuvaa, joka Kalevan tai Helsingin Sanomien lukijalle vanhoillislestadiolaisuutta koskevia juttuja lukiessa piirtyy. Tavoitteenani oli saada selville, millaisten toistuvien teemojen tai kehysten avulla vanhoillislestadiolaisuutta ja liikkeen kannalta kielteisiä tapahtumasarjoja jutuissa käsitellään. Lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, miten ja kuinka paljon tiede ja tieteilijät ovat esillä noissa jutuissa. Jaottelin vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevät jutut ensin teemoihin, joita ovat hyväksikäyttötapaukset ilmiönä sekä lyhyinä uutisina, naispappeus, hoitokokoukset, uskonnollisten auktoriteettien ulostulot, fiktiivisten kirjojen pohjalta syntyneet jutut, suviseurat, politiikan ja lestadiolaisuuden yhteydet sekä vanhoillislestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) toiminta vallankäyttäjänä sekä siihen liitetyt sisäiset valtakamppailut ja epäily tiedotusyhteistyöstä poliisin kanssa. Toisaalta jaoin jutut yli teemarajojen uhrin, vallan ja yhteisön kehyksiin, joista uhrin kehys jakautuu vielä alakehyksiin lapsi uhrina, nainen uhrina ja väärin uskova uhrina. Uhrin kehyksessä keskiössä on tavalla tai toisella vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen oppien tai sosiaalisen hierarkian uhriksi joutunut ihminen. Vallan kehyksessä joku ihminen tai toimija, yleensä SRK tai sen johto, käyttää valtaa. Yhteisöllisyyden kehys puolestaan korostaa vanhoillislestadiolaisen yhteisön positiivisia puolia kuten voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta tai ahkeruutta. Tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisuudesta kirjoitetaan Kalevassa ja Helsingin Sanomissa pitkälti samojen teemojen ympärillä, joskin vanhoillislestadiolaisten vuosittaisesta päätapahtumasta, Suviseuroista, Kaleva uutisoi paljon ahkerammin. Kehyksiä vertailtaessa vallan ja uhrin kehykset edustavat selvästi enemmistöä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhoillislestadiolaisuus näyttäytyy lukijoille liikkeen kannalta enimmäkseen todella kielteisessä valossa. Vähiten käytetty kehys on yhteisön kehys, mutta toisaalta se myös erottelee Kalevaa ja Helsingin Sanomia voimakkaimmin: Kalevan jutuissa vanhoillislestadiolaisten yhteisöllisyys korostuu huomattavasti enemmän kuin Helsingin Sanomissa. Lisäksi molemmat lehdet käyttävät asiantuntijoina pitkälti samoja, vastikään lestadiolaisuudesta tutkimustuloksia julkaisseita yliopistotutkijoita, joista ylivoimaisesti eniten ääneen pääsee Johanna Hurtig.