Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus, jossa tarkastellaan JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän hallinnolliseen päätöksentekoon liittyvää viestintää organisaation sisällä. Tässä tutkimuksessa on yhdistetty organisaatioviestinnän näkökulmaan informaatiokäyttäytymisen näkökulma tarkasteltaessa JIK ky:n työntekijöiden päätöstiedon hankintaa ja siihen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään, miten organisaation jäsenet saavat tietoa hallinnollisista päätöksistä. Kohdeorganisaatio JIK ky tarjoaa kolmen kunnan alueella peruspalveluita niiden asukkaille. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Metodeina on käytetty kyselyä, puolistrukturoitua haastattelua sekä dokumenttianalyysiä. Tutkimusaineisto kerättiin Webprobol-kyselyllä sekä haastattelemalla JIK ky:n työntekijöitä sekä tarkastelemalla JIK ky:n verkkosivuiltaan löytyviä sekä valittuja organisaation sisäisiä dokumentteja. Tutkimuksessa käytettiin aineistotriangulaatiota, jonka avulla vertailtiin saatuja tuloksia, minkä avulla saatiin laajempi kuva tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimustuloksista ilmenee, että JIK ky:n työtekijät saavat vaihtelevasti tietoa hallinnollisista päätöksistä. Keskeisimpänä tiedonhankinta- ja viestintäkanavana on esimies, jolla on yleensä eniten tietoa organisaatiossa. Tuloksista ilmenee, että henkilöiden oma motivaatio on keskeinen tekijä tiedon hankinnalle ja saamiselle. Tuloksissa on yhteneväisyyksiä aikaisempien organisaatioiden sisäisen viestinnän tutkimuksiin sekä terveydenhuollon piirissä toteutettuihin tutkimuksiin. Tutkimustulokset antoivat hyvän, mutta rajallisen kuvan kohdeorganisaation sisäisen viestinnän toimivuudesta päätöstiedon välittymisessä ja jakamisessa. Koska kyseessä on tapaustutkimus, koskevat tulokset vain tapaustutkimusorganisaatiota. Tulokset herättivät mielenkiintoa jatkotutkimukselle, joka kohdistuisi työntekijöiden motivaation ja siihen vaikuttavien tekijöiden tarkasteluun.

Tutkimus on tapaustutkimus Oulun kaupunginkirjasto–maakuntakirjastossa sijaitsevasta UBI-näytöstä sekä sitä koskevista asiakkaiden ja henkilökunnan näkemyksistä ja toiveista. UBI-näytöt ovat eri puolille Oulua sijoitettuja interaktiivisia kosketusnäyttöjä ja ne ovat osa Oulun yliopiston koordinoimaa monitieteistä UrBan Interactions -ohjelmaa. Tämä tutkimus on ensimmäinen kerta, kun UBI-näyttö räätälöidään sen sijaintipaikan mukaan, sillä tähän asti näytöt ovat olleet sisällöiltään identtiset. Tutkimuksen metodina on puolistrukturoitu haastattelu. Aineisto kerättiin haastattelemassa Oulun kaupungin pääkirjastossa 91 kirjaston asiakasta, minkä lisäksi tehtiin asiantuntijahaastattelu, jossa haastateltiin kolmea kirjaston henkilökunnan jäsentä. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysilla ja määrällisen tutkimuksen keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että haastatellut kirjaston asiakkaat käyttävät kirjastoa hyvin samaan tapaan kuin aikaisemmat kirjastonkäyttötutkimukset kuvaavat. Poikkeuksena on ajanviettäminen kirjastossa, joka ei noussut suosituksi kirjastonkäyttötavaksi tavallisella kirjastokäynnillä. Kirjastossa kuitenkin myös vietettiin aikaa silloin kun piti odottaa jotain. UBI-näytön käyttäjät olivat haastatelluista vähemmistössä ja käyttö oli suurimmalla osalla jäänyt kokeiluksi, vaikka näyttöihin suhtauduttiinkin enimmäkseen positiivisesti. Ei-käyttäjät eivät olleet kokeneet tarvetta lähestyä näyttöjä tai eivät olleet niistä tietoisia. Molemmat ryhmät toivoivat UBI-näyttöön muun muassa tapahtumista tiedottamista, kirjastojen aukiolotietoja ja kirjaesittelyitä. Kirjasto toivoi mahdollisuutta esittää tapahtumajulisteita näytöllä sekä näytön parempaa kytkeytymistä kirjastomaailmaan. Lisäksi kirjasto toivoi helppoa tapaa päivittää näytön sisältöä. Tulos-luvussa on hahmoteltu mahdollisia uusia sisältöjä UBI-näyttöön kirjastonkäytön ja UBI-näyttöön liittyvien tulosten perusteella. Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia uudistetun UBI-näytön käyttöä ja uudistamisen onnistuneisuutta haastattelujen, UBI-näytön käyttödatan ja havainnoinnin avulla.

Viestintäteknologian kehittyminen ja viestinnän murros koskettavat sekä ihmisiä että organisaatioita. Internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat kiinteä osa ihmisten päivittäistä elämää, ja niiden käyttö on nostanut esiin maineen merkityksen ja sen herkästi muuttuvan luonteen. Epävakaa taloudellinen tilanne koskettaa sekä liikeyrityksiä että oppilaitoksia, ja maine on tärkeä menestystekijä kiristyvässä kilpailussa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tapauskohtaisesti yhden oppilaitoksen, Oulun Aikuiskoulutuskeskus Oy:n (OAKK) maineen tila opiskelijoiden näkökulmasta ja viestinnän mahdollisuudet opiskelijarekrytoinnissa. Tavoitteena on kartoittaa, millainen maine OAKK:lla on opiskelijoiden mielestä, ja muuttuuko mielikuva opiskelukokemusten myötä. Maineenhallinnan ja viestinnän kehittämiseksi selvitetään myös opiskelijoiden toiveita viestintään ja tyytyväisyyttä OAKK:n palveluihin. Määrällisen mainetutkimuksen taustateoriana sovelletaan RepMap™ -menetelmää ja siihen sisältyviä maineen kuutta ulottuvuutta osatekijöineen. Tutkimuksessa teorian pohjalta muotoiltua mittaria käytetään aikuisoppilaitoksen maineen tutkimiseen opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimusaineisto on kerätty OAKK:n opiskelijoille suunnatun kyselyn avulla. Tulosten analysoinnissa maineen ulottuvuudet ja kriteerit pisteytetään, ja niille annetaan arvosanat asteikolla 0–3. Tulosten perusteella OAKK:n maine on keskiarvoltaan hyvä 2,29. Parhaiten toteutuvat maineen ulottuvuuksista yrityskulttuuri ja johtaminen, yhteiskuntavastuu sekä tuotteet ja palvelut. Eniten kehitettävää jää tyydyttävän arvosanan 1,89 saaneelle julkisen kuvan ulottuvuudelle, ja etenkin johdon tunnettuutta voidaan vielä parantaa. Kaikki muut ulottuvuudet saivat hyvän arvosanan. Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden mielipiteet OAKK:sta ovat parantuneet kokemuksen myötä opiskelujen käynnistyttyä. Mielikuvia ja mainetta voidaan kohentaa kehittämällä palveluita ja korostamalla viestinnässä hyvin toimivia ja arvostettuja palveluita. Eniten voidaan kehittää opetus- ja taukotiloja, opetuksessa käytettäviä välineitä ja kalustoja sekä ruokailun toteutumista. Opettajien pätevyys ja opintojen henkilökohtaistaminen arvostetaan tulosten mukaan korkealle, joten viestinnässä voidaan korostaa OAKK:n asiantuntijuutta, laadukasta opetusta ja aikuisille opiskelijoille räätälöityjä yksilöllisiä opiskelupolkuja. Näin voidaan myös tavoitella toimialan suunnannäyttäjän asemaa, jonka avulla voidaan parantaa medianäkyvyyttä, tunnettuutta ja julkisuuskuvaa, ja siten koko organisaation mainetta julkisen kuvan ulottuvuuden osalta. Viestinnän kehittämiseen tulokset antavat hyviä suosituksia. Sähköisiä viestintäkanavia, kuten OAKK:n nettisivuja kannattaa jatkossakin hyödyntää ja niiden kautta sujuvaa tiedonsaantia helpottaa. Erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa sosiaalisen median käyttöä suositellaan viestinnän väyläksi.

Tämän pro gradu -työn aihe on syöpäjournalismi suomalaisessa lehdistössä. Tutkielmassa selvitetään, miten syöpää kehystetään ja millaisia metaforia siitä käytetään sekä pohditaan journalismin syövästä antamaa kuvaa. Tutkimuksen aineistona on kuuden lehden syöpää käsittelevät artikkelit (166 kpl) yhden vuoden ajalta. Viestinnän kehysanalyysin apuvälineenä on käytetty Sinikka Torkkolan terveyden ja sairauden kolmen ulottuvuuden mallia (2008) ja Ulla Järven terveysjournalismin lajijaottelua (2011). Metafora-analyysi pohjaa George Lakoffin ja Mark Johnsonin teoriaan metaforista abstraktin ajattelun välineinä. Syöpäjournalismi jakautuu kolmeen pääkehykseen, jotka ovat tiedeusko, potilastarina ja kollektiivinen syöpä. Tiedeusko valaa toivoa syövän parannettavuudesta, kun taas potilastarinat antavat realistisemman kuvan syövän todellisuudesta. Kollektiivisen syövän kehyksessä yksilön ongelmat nostetaan yleiselle tasolle ja yhteisön kohtaamaan syövän uhkaan etsitään ratkaisuja yksilön tasolta. Kuolema on syöpäjournalismissa kuin kansantarinoiden karhu, jonka oikeaa nimeä ei saa mainita, ettei se vain tule manatuksi esille. Syövän aiheuttama kuoleman uhka kuvataankin suoran ilmaisun sijasta sotametaforilla ja henkilöllistämisellä, jotka korostavat syövän vaarallisuutta sekä valmistavat yhteisöä ja yksilöä taisteluun sitä vastaan. Kokonaisuutena journalismi siis kuvaa syövän vihollisena, jota vastaan taistellaan lääketieteen keinoin ja hoito on matka, jonka päämääränä on paraneminen. Tutkielmassa pohditaan kehysanalyysin tuloksen kautta myös terveysjournalismin tehtäviä. Alan teorioissa toistuu kolmijako, joka oli havaittavissa myös tässä aineistoanalyysissa. Kolmijaon perusteella voidaan terveysjournalismin tehtävinä nähdä sairauden uhan hallinta tieteen avulla, yksilön elämän hallinnan tukeminen ja sairastamisen yhteisvastuullisuuden ylläpito.

Tutkielman aiheena on asiakkaiden osallistaminen kirjaston kehittämiseen Kemin kaupunginkirjastossa. Kyseessä on Kemin kirjastoa koskeva tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää, millä tavoin asiakkaita on osallistettu Kemin kaupunginkirjastossa ja muissa Lapin kirjastot -ryhmän kirjastoissa ja millaisia kokemuksia kirjastojen henkilökunnalla on asiakkaiden osallistamisesta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan asiakasraateja, kirjastojen laputustempauksia ja verkkopalautetta asiakkaiden osallistamisen menetelminä. Kuten tapaustutkimukselle on tyypillistä, tutkimusaineisto koostuu monesta osasta ja toisiaan täydentävien aineistojen avulla pyritään luomaan kattava käsitys tutkitusta aiheesta. Asiakkaiden osallistamisen tapoja ja asiakkaiden osallistamiseen liittyviä kokemuksia Lapin kirjastoissa on selvitetty Lapin kirjastojen johtajille suunnatun kyselyn avulla. Kemin kirjaston osalta tutkimusta on syvennetty teemahaastattelulla. Sekä kyselyaineisto että haastattelu analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin. Kemin kirjastossa käytettyjä asiakkaiden osallistamisen menetelmiä on tarkasteltu analysoimalla kyseisillä menetelmillä kerättyjä aineistoja niin ikään aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että asiakkaita on osallistettu kirjastojen kehittämiseen Kemin kaupunginkirjastossa ja muissa Lapin kirjastoissa monin eri tavoin. Lapin kirjastoilla ei ole yhtenäistä linjaa asiakkaiden osallistamisessa, mutta yhteisesti on sovittu, että asiakkaita osallistetaan esimerkiksi perustamalla asiakasraateja. Henkilökunnan kokemukset asiakkaiden osallistamisesta ovat pääosin positiivisia. Erityisen hyödylliseksi asiakkaiden apu koettiin tilojen suunnittelussa. Kemin kaupunginkirjastossa käytetyistä asiakkaiden osallistamisen menetelmistä erityisesti asiakasraatien kanssa käydyt ryhmäkeskustelut nousivat esiin vuorovaikutteisena ja aidosti asiakkaiden osallisuutta lisäävänä osallistamisen muotona. Asiakasraadit tarjoavat asiakkaille mahdollisuuden tuoda esiin ajatuksiaan, toiveitaan, ideoitaan ja kysymyksiään kirjaston toimintaan liittyen. Samalla henkilökunta voi kertoa kirjaston palveluista. Asiakkaiden osallistamisen haasteena koettiin Lapin kirjastoissa se, että asiakkaita ei aina saada innostettua mukaan kirjastojen kehittämiseen. Erityisesti ei-käyttäjien tavoittaminen on hankalaa. Asiakkaiden toiveiden toteuttamisessa ongelmaksi voi muodostua rahoituksen puuttuminen. Asiakkaiden osallistaminen on kuitenkin kirjastoille myös työkalu, jolla voidaan perustella rahoituksen tarve. Asiakkaiden osallistamisesta hyötyvät niin kirjastot kuin asiakkaatkin. Kirjastot saavat asiakkailta arvokasta tietoa heidän tarpeistaan ja toiveistaan ja asiakkaille kirjaston kehittämiseen osallistumisella voi olla osallisuuden kokemusta lisäävä vaikutus. Osallisuuden edistäminen on tärkeä osa kirjastojen toimintaa, joten asiakkaiden osallistaminen ei ole kirjastoille vain mahdollisuus vaan myös velvollisuus. Tässä tutkimuksessa asiakkaiden osallistamista tarkastellaan tapaustutkimuksen näkökulmasta ja tutkimus keskittyy Kemin kaupunginkirjastoon. Laajempi tutkimus aiheesta voisi auttaa kirjastoja löytämään parhaat käytännöt ja toimintatavat asiakkaiden osallistamiseen. Olisi myös hyödyllistä selvittää, miten asiakkaat kokevat kirjastojen kehittämiseen osallistumisen ja miten kirjasto voisi parhaiten osallistaa eri asiakasryhmiä.

Tutkielman aiheena on maahanmuuttajien representaatio suomalaisessa mediassa. Keskityn uutisjournalismin ulkopuolisiin representaatioihin. Tarkastelen maahanmuuttajista tehtyjä henkilöhaastatteluita ja kysyn, miten ne esittävät päähenkilönsä. Tutkimusaineisto koostuu kahdessa sanomalehdessä, Kalevassa ja Aamulehdessä, julkaistuista henkilöhaastatteluista. Aineisto on kerätty vuosilta 2011–2016. Lähestyn tutkimuskohdetta laadullisena ilmiönä. Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysiä. Etsin henkilöjutuista säännönmukaisesti toistuvia puhetapoja eli diskursseja, jotka koskevat maahanmuuttajia. Lisäksi tarkastelen, millaisia toiminnan mahdollisuuksia nämä diskurssit tarjoavat kohteilleen. Tässä tarkastelussa hyödynnän subjektiposition käsitettä. Tunnistin maahanmuuttajien henkilöjutuissa kuusi diskurssia, joista neljä esiintyi suhteellisen usein. Nämä neljä diskurssia ovat ahkeruus-diskurssi, ennakkoluulojen vastustamisen diskurssi, voitetut vaikeudet -diskurssi sekä Suomen ihailu -diskurssi. Selvästi harvemmin aineistossa esiintyivät menestymisen diskurssi ja piilotetun paljastaminen -diskurssi. Diskurssien pohjalta tunnistin neljä subjektipositiota, joita henkilöjutuissa tarjotaan maahanmuuttajille: itseensä luottava osallistuja, Suomen ihailija, oman alansa taituri ja suomalaisten herättelijä. Maahanmuuttajista tehdyissä henkilöjutuissa on usein hyvin positiivinen tunnelma. Positiivisuus ilmenee juttujen suhtautumisessa päähenkilöön sekä siinä, miten päähenkilön kerrotaan suhtautuvan Suomeen. Positiivisuutta voi selittää se, että valtamedia on sitoutunut monikulttuurisen yhteiskunnan arvoihin. Kielteisiksi miellettyjä aiheita, kuten rasismia, käsitellään maahanmuuttajien henkilöjutuissa tämän tutkimuksen perusteella harvoin.

Tutkimuksessa tarkastellaan kelluvaa kokoelmaa kirjastoissa ja sen vaikutuksia niin kokoelmalle kuin työntekijöille ja asiakkaille. Lisäksi selvitetään sitä, kuinka kelluva kokoelma on otettu käyttöön suomalaisissa kirjastoissa. Kelluvalla kokoelmalla viitataan julkisten kirjastojen organisointimalliin, jossa kokoelmalla ei ole omistavaa kirjastoa. Tässä tutkimuksessa kelluva kokoelma liitetään osaksi informaatiotutkimuksen alan kokoelmatutkimusta, kokoelmien kehittämisyhteistyötä ja käyttäjäkeskeistä, kustannustehokasta linjausta. Tutkimuskohdekirjastoiksi valikoitiin Espoo, Tampere, Vantaa ja Ylitornio eli nykyinen Tornionlaakso. Tutkimus kohdistui pää- ja lähikirjastoihin. Tutkimusmenetelmiksi valittiin kvantitatiivinen kysely käyttäen Likertin asteikkoa ja puolistrukturoitu haastattelu, jonka kohteet valittiin eliittiotannalla. Kyselyllä haettiin lisäksi kvalitatiivista aineistoa avoimilla kysymyksillä. Kvalitatiivinen aineisto käsitellään teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksen perusteella kelluvaan kokoelmaan on enemmistö tyytyväisiä. Siitä saadut hyödyt korvaavat mahdolliset haitat. Kelluttaminen vaatii erityisesti huomiota kokoelman tasapainottamiseen. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että kelluvan kokoelman vaikutukset vaihtelevat kirjastokohtaisesti. Toiset kirjastot kärsivät aineiston kasaantumisesta ja toiset aineiston hajaantumisesta. Lisäksi osalle työntekijöistä kelluttamisen tuomat muutokset kokoelmatyöhön toivat hankaluuksia. Tutkimus vahvistaa myös oletuksen siitä, että kellutusta on alettu toteuttaa vähäisellä tietopohjalla, lähinnä kokemustiedon varassa. Enemmistö kirjastoista sulki osia kokoelmasta kellutuksen ulkopuolelle. Muutoksessa on koettu kuitenkin onnistuneen ja ongelmiin on löydetty ratkaisut. Kellutusta auttaa toimintojen keskittäminen ja aineiston ja toimintatapojen yhtenäistäminen. Koska tulevaisuudessa kelluvat kokoelmat ovat entistä laajempia ja kattavat isompia maantieteellisiä alueita, tätä olisi hyvä tutkia. Lisäksi kelluvaa kokoelmaa tulisi tutkia sen käyttäjien näkökulmasta. Kellutuksen tueksi pitää kehittää myös sitä palvelevia uusia kirjastojärjestelmiä.

Tutkielman päämääränä on lisätä ymmärrystä kirjastolain ilmentämästä kirjaston roolista yhteiskunnassa. Tavoitteena on tarkastella diskurssianalyysin avulla sitä, millaisia kirjastokäsityksiä vuoden 2017 alussa voimaan tulleeseen kirjastolakiin sisältyy. Aineistona käytän hallituksen esitystä uudeksi kirjastolaiksi, siitä annettua sivistysvaliokunnan mietintöä, kirjastolaista eduskunnassa käytyä lähetekeskustelua sekä yhteenvetoa asiantuntijalausunnoista, jotka annettiin hallituksen esitysluonnoksesta uudeksi kirjastolaiksi. Tutkielmassa määritän kolme kirjastokäsitystä, jotka perustuvat kirjaston yhteiskunnallista roolia käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat traditionaalinen kirjasto, tietoyhteiskunnan kirjasto ja sosiaalinen kirjasto. Näistä käsityksistä uusi kirjastolaki ilmentää pääosin käsitystä kirjastosta sosiaalisena kirjastona. Uuden kirjastolain mukainen sosiaalinen kirjasto on luonteeltaan osallistava. Kirjaston yhteiskunnallinen rooli sisältää yhteisön tiedollisen sekä kulttuurisen hoivan ja uusintamisen lisäksi sosiaalisen hoivan ja uusintamisen ulottuvuudet. Kirjaston keskeiseksi tehtäväksi määrittyy mahdollistaa yksilöille toimiminen uusliberalistisina yrittäjäkansalaisina. Kirjaston legitimiteetti pohjautuu toisaalta perustuslakiin ja toisaalta uusliberalistisen rationaliteetin mukaisiin näkökulmiin kirjaston tuottamista hyödyistä yksilöille ja yhteiskunnalle. Kirjasto voi roolissaan toimia sekä uusliberalistisen rationaliteetin mukaista toimintaa tukevana hallinnan välineenä että emansipatorisena ja avata mahdollisuuksia uusliberalistisen hallinnan haastamiseen. Jatkotutkimuksessa voisi tarkastella kirjastokäsitysten välisiä suhteita ja jännitteitä sekä perehtyä yksityiskohtaisemmin käsitysten taustalla vaikuttaviin ideologioihin, erityisesti niiden sisältämien demokratia- ja vapauskäsitysten osalta. Lisäksi tutkielman tulosten suhdetta käytännössä toteutettavaan kirjastotoimintaan olisi mielenkiintoista selvittää.

Tässä laadullisessa pro gradu -tutkielmassa on tarkoitus lisätä ymmärrystä ja tarkastella sitä, millaisia haasteita ja ongelmia ikäihmiset kohtaavat käyttäessään tablettitietokonetta. Tutkimuksessa selvitetään ikäihmisten osalta myös tabletin käyttöön liittyvää oppimista sekä sitä, millainen oppimispaikka kirjasto on ikäihmisten tabletin käytön opettelussa. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia ongelmia ja haasteita ikäihmisillä on tabletin käytön suhteen? 2. Millaista tabletteihin liittyvä oppimisen tarve on ikäihmisillä? 3. Millainen oppimispaikka kirjasto on ikäihmisten kannalta? Yhteiskunnan tarjoamat julkiset palvelut tapahtuvat yhä enenevissä määrin internetin välityksellä, joten myös ikäihmisten on saavutettava tabletin käytön osalta tietynlainen taso pärjätäkseen arjessa ja pystyäkseen saavuttamaan tarvitsemansa palvelut. Mikäli ikäihminen on käyttänyt tablettia vähän tai ei ollenkaan, niin usein he tarvitsevat sen opetteluun opastusta. Eräs vaihtoehto oppia ja saada opastusta on kirjasto. Tutkimusta voivat hyödyntää esimerkiksi laitevalmistajat ja ottaa huomioon ja kehittää tablettia ikäihmisille sopivammiksi tai vaikkapa kirjastot, jotka järjestävät ikäihmisille suunnattuja opastustapahtumia. Yhtenä tärkeänä hyötynä on keskustelun jatkuminen perinteisten ja sähköisten palvelujen osalta. Empiirinen tutkimus toteutettiin ikäihmisten tabletinkäyttöön liittyvien haasteiden ja ongelmien kartoittamiseksi havainnoimalla kolme eri opastustapahtumaa Oulun kaupunginkirjaston pääkirjastossa ja Myllyojan kirjastossa vuosina 2016–2017. Lisäksi haastateltiin samojen kirjastojen henkilökuntaan kuuluvia, jotta saatiin selville, millaista tabletteihin liittyvä oppimistarve on sekä millaisia oppimispaikkoja kirjastot ovat ikäihmisten kannalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ikäihmiset kohtaavat tabletin käytön osalta paljon haasteita ja ongelmia, erityisesti tabletin perustoimintojen ja sovellusten osalta. Tabletti ei ole vielä tutuksi tullut laite ikäihmisille ja sen käytölle täytyy olla jonkinlainen tarve käytön vakiintumiseksi. Kirjastojen ikäihmisille suunnatut, tabletteihin liittyvät opastustapahtumat ovat yleinen tapa hakea apua kohdatuissa haasteissa ja ongelmissa sekä oppia tabletin käyttöä. Tuen tarpeen tärkeys ja henkilökohtainen opastus nousivat tärkeiksi tekijöiksi tabletin käytön opettelussa. Opastustilaisuuksissa on tärkeää edetä tarpeeksi hitaasti, jotta ikäihmiset ehtivät kysyä neuvoa ja omaksua opittavat asiat. Tablettiin liittyville opastustilaisuuksille on selkeästi tarvetta. Ikäihmiset mieltävät kirjastot paikoiksi, joissa uskaltaa kysyä neuvoa ja joissa voi oppia yhdessä vertaisten kanssa. Mikäli kirjastoilla olisi enemmän resursseja, opastustilaisuuksia voisi järjestää myös niissä kirjastoissa, joissa opastuksia ei vielä ole ollut. Tarvetta olisi opastuksien lisäksi myös digitaaliseen lukutaitoon ja tietoturvaan liittyvälle tiedolle. Kirjastojen opastustilaisuuksiin tulleet ikäihmiset olivat kiinnostuneita opettelemaan tabletin käyttöä haasteista huolimatta. On kuitenkin muistettava, että kaikki ikäihmiset eivät välttämättä pysty tai halua ottaa tablettia käyttöönsä, joten myös tämä täytyisi huomioida palveluja suunniteltaessa.

No description available.