This thesis investigates South African history teachers’ understandings of citizenship education while it is being reconceptualised in post-apartheid curriculum change. The main purposes are to examine how teachers understand citizenship education and thereby identify what concept of citizenship emerges as central in their understandings. It finally seeks to establish whether or not teachers’ conceptualizations of citizenship education match citizenship education as conceptualized in the present Curriculum and Assessment Policy Statement (2011). This thesis uses a qualitative methodological approach that includes semi-structured interviews to collect the data from the teachers’. It further uses discourse analysis in order to identify central discourses in teachers’ understandings of citizenship education. The thesis shows that teachers’ understandings of citizenship education include elements of nationalism, national identity, learning to act in the interest of the wider society, addressing past issues related to apartheid and the struggle for democracy, the law, rights and the constitution. The Curriculum and Assessment Policy Statement that is now in use in South Africa focuses on issues central to citizenship education, such as the learner as an individual, citizen identity, learners acting in the interest of their own life, addressing current issues in society, promotion of knowledge and skills in local contexts. This shows an important difference, where teachers’ understandings of citizenship education are mainly promoting citizenship as a legal and passive concept, while the curriculum holds a focus on citizenship education which promotes citizenship as a moral concept. The main conclusion of this thesis is that there are differences of understandings of citizenship education between the teachers and the curriculum, and consequently the meanings and purpose of the emerging concept of citizenship is being pulled in different directions. This indicates a need to make the curriculum citizenship education agenda more explicit as well as a need for the development of teachers’ professional awareness of what is to be expected from them regarding citizenship education. This thesis uses both primary and secondary sources to arrive at these conclusions.

The focus of my study is on two history textbooks intended for the 7th grade, one retired from the Puerto RicanDepartment of Education (PRDE) in 2002, titled “Puerto Rico: Tierra Adentro, Mar Afuera” (Picó & Rivera, 1991) and the textbook that replaced it, “Historia y Geografía de Puerto Rico 7” (Cardona, Mafuz, Rodríguez, et al. 2002), currently in use within of the PRDE. Using critical pedagogy as my theoretical lenses, I analyzed how the Puerto Rico-United States historical relationship is conceptualized within these two history textbooks, released under the administration of two different political parties. The historical events chosen for analysis match the beginning of the Puerto Rican-United States’ political relations until its current state of affairs. These events are: the United States’ invasion to Puerto Rico in 1898; the Foraker Act of 1900; the Jones Act of 1917; and the Organic Law 600 (or “Estado Libre Asociado”) in 1952, which defines today’s political relations between the two countries. I refer to the work of three historians (Alegría et al, 1988; Silvestrini & Luque de Sánchez, 1988; and Scarano, 2000) as a mirror to explore how the events are conceptualized within the analyzed textbooks and how these are conceived and written by historians. I analyzed the selected textbooks utilizing the Norman Fairclough’s (1989, 2003) approach to critical discourse analysis. Critical discourse analysis (CDA) is the study of written and spoken texts to reveal the discursive sources of power, dominance, inequality and bias. I compared how the selected historical events are described within the work of Puerto Rican historians, versus how these are conceptualized within the textbooks selected for analysis. During the process I examined the wording used, events included, events omitted, and the nature and extent of details provided for each, among other linguistic features. The analysis suggest that the conceptualization of the Hispanic-American War and the 54 years after US invasion to Puerto Rico correlates to the political agenda of the political parties in power at the moment of the production of each history textbook. Moreover, I aimed to explore how the conceptualization of the PR-US relations might participate in the self- destructive discourses among the Puerto Rican population, as identified by other researchers on the field of psychology and sociology. / Mi estudio analiza dos libros de texto para estudiantes del 7mo grado, uno retirado del Departamento de Educación de Puerto Rico (DEPR) en año 2002, titulado “Puerto Rico: Tierra Adentro, Mar Afuera” (Picó & Rivera, 1991) y el texto que le remplazó, “Historia y Geografía de Puerto Rico 7” (Cardona, Mafuz, Rodríguez, et al. 2002), actualmente en uso dentro del DEPR. Utilizando la pedagogía crítica como el marco teórico de mi investigación, analizo cómo se conceptualiza la relación histórica entre Puerto Rico y Estados Unidos en ambos libros de texto, ambos distribuidos bajo la administración política de partidos políticos diferentes. Los eventos históricos analizados pretenden abarcar el comienzo de las relaciones políticas entre ambos países hasta su relación actual. Estos eventos son: La guerra Hispano-Americana en 1898; la Ley Foraker, en 1900; la Ley Jones, de 1917; y la Ley Orgánica 600 (o “Estado Libre Asociado”) en 1952. Como ventana hacia los eventos históricos analizados, me refiero al trabajo de tres historiadores puertorriqueños (Alegría et al, 1988; Silvestrini & Luque de Sánchez, 1988; y Scarano, 2000) y comparo cómo estos eventos son escritos y conceptualizados por historiadores, versus cómo son representados en los libros de texto escolares. El análisis se llevó a cabo utilizando el modelo de análisis de discurso crítico de Norman Fairclough (1989, 2003). Análisis del discurso crítico es es el estudio de texto escrito o hablado a fin de de-construir discursos de poder, dominancia, inequidad y prejuicio. Durante el proceso se examinó el lenguaje utilizado en ambos textos, eventos incluidos, eventos omitidos, y la naturaleza y detalles provistos para cada uno de ellos, entre otras características lingüísticas. El estudio sugiere que la conceptualización de la Guerra Hispano-Americana y los 54 años posteriores a la invasión estadounidense en Puerto Rico están correlacionados con la agenda política de los partidos políticos en el poder al momento de la distribución de los libros de texto analizados. Adicionalmente, exploro cómo la percepción de las relaciones políticas entre PR y EEUU pudiera participar en discursos auto-destructivos presentes en la población puertorriqueña, como han identificado otros investigadores en el campo de la psicología y la sociología.

This thesis researches teachers as civic actors. The thesis begins with defining civic activity with the help of related terms. Next civic education is discussed first from a historical perspective and then in today’s context. The roles of socialization and schools in civic education will be contemplated in order to situate the teacher as a civic actor to a surrounding context. Teachers as civic actors are then studied from the critical pedagogy point of view and lastly from a practical perspective. In the end of the theoretical part civic activity’s role in teacher education is discussed and two examples of previous studies on teachers as civic actors are presented. The aim of the research is to study the characteristics of teachers as civic actors both from the theoretical point of view and through empirical research. The methodological choice is analysis of narratives and as data there are narratives written by teachers who have been active during their studies. It can be concluded that teachers who are civic actors promote civic activity through being a role model to their students and other people around them. These teachers are, as Giroux would define, transformative intellectuals, who are critical thinkers and active agents of change. They believe in themselves, want to influence decision-making and voice their opinions in wide societal debate. Teachers as civic actors emphasize action through their example, and encourage their students to participate as well. In practice they accomplish this by creating opportunities for being active by introducing or generating arenas for influencing. Open discussion is another important tool; these teachers inspire their students to think critically and use their voice by hosting debates and using real life references that the students can relate to. Both the theoretical and the empirical part demonstrate that civic activity is important for the growth of teachers as civic actors. The civic activity experiences of the participants have transformed them as people, but also as teachers and organizational experts. They narrate that they undeniably are better teachers today because of being active and argue that the skills they acquired through organizational activities are in use every day as teachers as well. Today civic activity still has only a tiny role in teacher education even though it should prepare teachers that will raise children and youth to become future-oriented active citizens. Based on the theory and the findings of the research it can be concluded that teacher education should have a bigger effect on the future teachers in regards to being active. Teacher education should provide for the needs of future generations by ensuring that future teachers are well equipped civic actors. Teacher students need to be introduced to various arenas of influencing in and outside the faculty by their teacher educators. More importantly, they need to be encouraged to participate in action, think critically, and have belief in their ability to influence. Today’s active teacher students are tomorrow’s teachers as civic actors. / Tämän tutkielman aiheena ovat opettajat kansalaistoimijoina. Tutkimus alkaa kansalaisvaikuttamisen määrittelemisellä lähikäsitteiden avulla. Seuraavaksi tarkastellaan kasvatusta aktiiviseen kansalaisuuteen ensin historiallisesta ja sen jälkeen nykypäivän näkökulmasta. Sosiaalistamisen ja koulujen roolia aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamisessa pohditaan, jotta saadaan käsitys siitä asiayhteydestä, missä opettaja kansalaistoimijana toimii. Sen jälkeen aiheeseen otetaan kriittisen pedagogiikan ja käytännön näkökulmat. Teoreettisen osan lopussa tarkastellaan kansalaisvaikuttamisen roolia opettajankoulutuksessa ja esitellään kaksi esimerkkiä aikaisemmista tutkimuksista. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sekä teorian että empirian avulla, mitä ominaisuuksia on opettajilla, jotka ovat kansalaisvaikuttajia. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen analyysi ja aineistona sellaisten opettajien narratiiveja, jotka ovat olleet aktiivisia kansalaisvaikuttajia opintojensa aikana. Yhteenvetona voi sanoa, että opettajat, jotka ovat kansalaisvaikuttajia, innostavat esimerkkinsä kautta oppilaitaan ja muita ihmisiä ympärillään kansalaisvaikuttamiseen. Nämä opettajat ovat, kuten Giroux kuvaa, transformatiivisia intellektuelleja, jotka ajattelevat kriittisesti ja ovat aktiivisia muutoksen edustajia. Opettajat, jotka ovat kansalaisvaikuttajia korostavat käytännön toiminnan merkitystä ja kannustavat oppilaitaan osallistumaan. Käytännössä he luovat mahdollisuuksia aktiivisuudelle esittelemällä ja järjestämällä erilaisia vaikuttamisen kanavia. Avoin keskustelu on myös tärkeä työkalu; nämä opettajat inspiroivat oppilaitaan järjestämiensä väittelyiden avulla ajattelemaan kriittisesti ja ilmaisemaan mielipiteitään. Sekä teoreettinen, että empiirinen osa tutkielmaa osoittavat, että kansalaisvaikuttaminen on tärkeä osa kasvussa aktiivisuutta kannustavaksi opettajaksi. Osallistujien kansalaisvaikuttamiskokemukset ovat muokanneet heitä ihmisinä, mutta myös opettajina ja järjestötoimijoina. He kertovat olevansa epäilemättä parempia opettajia nyt aktiivisuutensa takia. He perustelevat, että ne taidot mitä he oppivat kansalaisvaikuttamisen kautta ovat olleet hyödyksi opettajan ammatissa. Nykyään kansalaisvaikuttamiselle on vain pieni rooli opettajankoulutuksessa, vaikka sen kuuluisi kouluttaa opettajia, jotka kasvattavat tulevaisuuden aktiivisia kansalaisia. Teorian ja tutkielman tulosten perusteella voi todeta, että opettajankoulutuksella pitäisi olla suurempi osa tulevaisuuden kansalaisvaikuttajien valmentamisessa. Opettajankoulutuksen tulisi esitellä erilaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja kanavia opiskelijoille tiedekunnan sisällä ja sen ulkopuolella. Tärkeintä olisi, että opettajaopiskelijoita kannustetaan osallistumiseen ja kriittiseen ajatteluun ja saadaan heidät uskomaan, että he pystyvät vaikuttamaan. Tämän hetken aktiiviset opettajaopiskelijat ovat tulevaisuuden kansalaisvaikuttajia.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten ammatilliseen kuntoutukseen valikoitujen, työelämässä olevien ihmisten yksilölliset, työhyvinvointia uudistavat oppimisprosessit etenevät ammatillisen kuntoutuksen kehittämishankkeessa toteutetussa kokonaistilanteen analyysissä. Analyysi on tehty kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan ja kehittävään työntutkimukseen perustuvilla välineillä. Kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria on myös tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Sen keskeinen käsite on kohdeorientoitunut toiminta, joka muuttuu jatkuvasti eriasteisten kehitysristiriitojen ratkaisemisen myötä. Parhaimmillaan ristiriitojen ratkaiseminen johtaa ekspansiiviseen oppimiseen. Toiminnan teorian kolmannessa aallossa on tutkittu erityisesti yhteisöllisiä oppimisprosesseja mutta yksilöllisiä oppimisprosesseja ei tutkimuksissa juuri avata. Tässä tutkimuksessa teen yhteenvetoa yksilöllisen oppimisprosessin toiminnanteoreettisista lähtökohdista ja laajennan näkökulmaa työelämässä olevien oppimisesta työelämän ulkopuolella oleviin hyödyntämällä uudistavan oppimisen teoriaa. Tarkoituksena on selvittää mitä vaiheita oppimisprosesseihin sisältyy, missä järjestyksessä vaiheet etenevät ja mitä oppimistehtäviä kuhunkin vaiheeseen sisältyy. Tutkimusaineistona käytän Kelan työhönkuntoutuksen hankkeen yhteydessä kerättyä haastatteluaineistoa, josta olen valinnut viiden haastateltavan litteraatit tutkimuksen kohteeksi. Tutkimus on teorialähtöinen, empiristinen diskurssianalyysi, jossa käytän tutkimusmenetelminä foucaultilaista diskurssianalyysiä ja diskursiivista psykologiaa. Menetelmät kiinnittävät uudistavan oppimisen vaiheet positioihin, joissa ihmisillä on erilaisia toiminnan rajoitteita ja mahdollisuuksia. Lisäksi ne tuovat esille tulkinnalliset repertuaarit, joissa kuuluvat ihmisten käsitykset omista mahdollisuuksista ja rajoitteista eri positioissa. Viiden haastattelun analyysi tuo esille johdonmukaisen ja vahvan diskurssin, jossa ihmisten tulkinnalliset repertuaarit kytkeytyvät työtoiminnan muutoksiin ja yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin muutoksiin. Diskurssista kuuluvat myös uudistavan oppimisen vaiheet, jotka etenevät määrätyssä järjestyksessä. Tarvetilassa oppimistehtävänä on historiallinen analyysi ja tilanteen arviointi, ja vaihtoehtojen etsimisen vaiheessa haetaan konkreettisia ratkaisuja. Ristiriidan kärjistymisen valintatilanteessa punnitaan hyötyjä ja haittoja sekä mahdollisia seuraamuksia. Tämän jälkeen voi rakentaa mallin tulevasta toiminnasta, omaksua sen toteuttamiseen liittyvät tiedot ja taidot ja vakiinnuttaa ja arvioida omaa kehitystä. Tutkimuksessa täyttyvät diskurssianalyyttisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnin tekniset, praktiset ja kriittiset edellytykset. Tutkimusprosessi menetelmävalintoineen, epistemologisine ja ontologisine lähtökohtineen on läpinäkyvä ja huolellisesti kuvattu. Viiden henkilön otos on pieni, joten tulosten yleistettävyyteen on syytä suhtautua kriittisesti. Tuloksia ei voi myöskään suoraan yleistää koskemaan työelämän ulkopuolella olevien uudistavia oppimisprosesseja.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mistä toiminnoista Oulun normaalikoulun alaluokkalaisten päivä koostuu fyysisen kokonaisaktiivisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa kartoitettiin lasten vapaa-ajan toimintoja, ohjattuja ja omatoimisia harrastuksia sekä välimatkaliikuntaa. Koulupäivän ajalta kartoitettiin ainoastaan välituntitoimintoja. Tutkimuksessa vertailtiin sukupuolten ja luokka-asteiden välisiä eroja. Tutkimusaineisto (n=243) kerättiin kaikilta Oulun normaalikoulun 1.−6.-luokkalaisilta joulukuussa 2011. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen survey-tutkimus. Se toteutettiin käyttäen strukturoitua kyselylomaketta, jonka oppilaat täyttivät kotona yhdessä huoltajan kanssa. Tällä pyrittiin herättämään keskustelua kotona ja saamaan todenmukaisempia vastauksia. Tutkimusaineisto käsiteltiin ja analysoitiin IBM SPSS Statistics -ohjelman avulla. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään fyysisen aktiivisuuden käsitettä, lapsen fyysistä aktiivisuutta ja fyysisen aktiivisuuden tilaa. Tämän jälkeen esitellään fyysisen aktiivisuuden suosituksia sekä alan aiemmista tutkimuksista saatuja tuloksia. Lisäksi siinä tarkastellaan alakoululaisen päivän kokonaisaktiivisuutta välimatkaliikunnan, kouluajan fyysisen aktiivisuden ja vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden kautta. Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus on jaettu järjestettyyn ja omaehtoiseen liikuntaan. Tutkimus osoitti, että sukupuolten ja luokka-asteiden välillä oli jossain määrin eroja. Suurimmassa osassa vapaa-ajan toimintoja tytöt olivat poikia aktiivisempia. Pojilla päivittäistä ruutuaikaa kertyi enemmän kuin tytöillä ja he pelasivat tyttöjä selvästi enemmän tietokone- ja videopelejä. Niin ohjattuihin harrastuksiin osallistuminen kuin omatoiminenkin harrastaminen oli yleisempää ylemmillä luokka-asteilla ja harrastamattomien lasten osuus väheni iän myötä. Yleisimmin kouluun kuljettiin vuodenajasta riippumatta pyörällä ja ohjattuihin harrastuksiin autokyydillä. Yli puolet alakoululaisista leikki liikuntaleikkejä ja jutteli kavereiden kanssa kaikilla välitunneilla. Tutkimustuloksia hyödynnettiin toisessa pro gradu -tutkielmassa, jossa kartoitettiin vähän liikkuvien lasten toiveita koulupihan suhteen. Lisäksi tulokset antavat tietoa oppilaiden huoltajille sekä normaalikoulun henkilökunnalle alakoululaisten fyysisen kokonaisaktiivisuuden tilasta.

Social media are technologies that have been widely appropriated in students’ daily lives. This has resulted in increasing research interest in the potential supportive role that social media can offer in learning contexts. To date a lot of research in the area of technology in education in general and social media in particular, has concentrated in the global north. This thesis contributes to the discussion offering a global south perspective from a small-scale study, but still of insightful significance. The aim of the research was to investigate student teachers’ relationships with social media with the focus on their conceptions and uses of social media in their daily lives and how they perceive the potential of adopting social media to support their learning. This is a qualitative study using Phenomenography as a research approach. Data was collected through focus group interviews using open-ended questions. The theoretical framework employed in the study combined technology appropriation theory and learning theory from Vygotsky’s sociocultural perspective as well as the concept of networked learning. Technology appropriation was used to conceptualise how social media was appropriated by students in their daily lives, while the sociocultural and networked learning theories provided the theoretical lenses for interrogating the adoption of social media in learning. The participants in this study were student teachers at a university in Namibia. They were identified using the purposive sampling method, and they represented two different teaching programmes and three different year groups. In total, 19 students participated through 3 focus group interviews. The research findings show that research participants conceptualise social media as mainly social platforms for communication, bridging social relationships and for expanding social networks. Their use of social media reflects their conceptions, while also showing tensions regarding online and real-life identities. There were variations in perceptions of online identities, with some participants viewing them as separate from real-life identities, and others considering social media identities to be direct representations of real-life behaviour. The findings also show that social networking sites like Facebook were the dominantly used types of social media, and mainly accessed through mobile phones. Students’ perceptions of social media as supportive learning tools show recognition of the learning affordances that the technologies offer, with evidence that students were already informally using social media to support their own and their peers’ learning. Futhermore, findings show how students recognise the supportive role of social media in lifelong learning and their professional development as teachers. They indicated how social media can be used to create learning communities and supportive professional networks to foster collaboration amongst themselves as teachers. Issues of appropriate usage of social media on the basis of exposure to and sharing of content were identified. Concerns about lack of control over content shared and about privacy were additional findings. The limitations of this research lie in the fact that it was limited to a small group of participants. The purposive sampling method used to identify research participants may also have led to bais in favour of only students who used social media and were interested in talking about it. However, this was necessary for methodological reasons since only participants with actual experience in using social media were in a position to share such experiences. Conclusions highlight how the research findings corroborate previous research, that students predominantly use social media for social purposes, and the popularity of the social networking site Facebook. Conclusions further suggest that decisions on the use of social media in formal learning should be guided by pedagogical goals and learning needs that the technologies can meet. Pedagogical interventions to articulate the learning affordances of social media are suggested and cautions about the conceptual tensions between the nature of social media and the practices of formal education are highlighted. Critical media literacy is recommended to equip students with competencies to critically deal with content consumption and sharing on social media. Future research is recommended to focus on pedagogical and learning appropriation of social media.

The shift from the industrial to the post-industrial era, as well as the infiltration of the neoliberal ideology into the higher education sector, have brought with it ramifications with regards to the tasks of higher education, and the idea of quality and quality assessment in higher education. In the industrial era, tangible factors of production such as land and money were considered the key factors of economic development. However, in the 21st century post-industrial era, knowledge has emerged as the key driver of economic development. Knowledge is no longer seen as stuff, which could be stored away for future use and codified into disciplines, rather, it is seen as factor that is defined by the results it achieves. Neoliberalism is an ideology that sees the market as having the potential to produce a wide range of beneficial outcomes for individuals in a competitive market environment. Inspired by neoliberalism, governments around the world have put in place competitive performance-based funding schemes, by which higher education institutions are funded, not on the basis of intake, but on production, efficiency, and effectiveness. Central concepts of neoliberalism include: efficiency, productivity, effectiveness, and quality, along with their assessment. The present use of the term quality is a concept that emerged from the manufacturing industry and infiltrated into higher education, with implications for what the tasks of higher education are, and how quality is defined and assessed in higher education. Higher education has had its own traditional understanding of quality and quality assessment, which relied more on peer review to ascertain the quality of its work. In the four dominant archetypal models of the university; the Napoleonic, Humboldtian, Newmanian, and Deweyan, a common feature was that the university was an institution for the state by the state, and it was to promote collective good, and foster values such as democracy, equality, and critical thinking, One thing that is inherent in the neoliberal ideology is that it provides a narrower conception of what the tasks of higher education are, as well as a skeletal definition of quality in higher education. This research involved interviews with university staff, and sets out to answer two questions: 1) How do the participants perceive the tasks of the University of X? 2) How do the participants perceive quality and quality assessment at the University of X? This research aims to find out the impact of neoliberal values on the perceptions of quality and quality assessment among academics at a Finnish education institution (given the pseudonym the University of X in this research). The research participants comprises of a teacher, junior researcher, professor, professor emeritus, and an academic in a managerial position. Phenomenography, a qualitative methodological approach which studies the perceptions of individuals was used in this research. Data was collected using semi-structured phenomenographical thematic interviews, and was analysed using the phenomenographical method of data analysis. The findings of this research revealed that, the participants perceived that research and journal article publication are the main tasks of the University of X, while the institution’s societal and teaching tasks are not a primary focus. This research also established that, quality is conceived of as, and assessed more in terms of productivity, efficiency, effectiveness and reputation, rather than in terms of process, educational value, content, or human well-being. The participants also felt that, the performance-based funding scheme instituted by the Finnish government and the neoliberal market values which has swept over Europe, play vital roles in the University of X’s narrowed conception of what its tasks, quality and quality assessment are The participants expressed an awareness of the role of neoliberalism in narrowing the University of X’s tasks to economic instrumentality, and reducing its conception of quality and quality assessment to quantitative performance indicators, to the exclusion of non-quantitative educational and societal indicators of quality.

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää millaista on opiskelu kolmannessa iässä. Tutkimuskysymykset ovat ”Mitä ikääntyvät kuvataideopiskelijat kertovat opinnoistaan?” ja ”Millaista on opiskelu ikääntyvänä?” Kirjallisuuskatsauksesta selviää kuinka elinikäiseen oppimiseen liittyvää tieto keskittyy työssä jaksamiseen ja työurien pidentämiseen. Ikääntyvien formaaleista opinnoista löytyy tietoa ainoastaan ikäihmisten yliopistotoiminnasta, sillä toiminta kolmannessa iässä painottuu vapaaehtoistyöhön. Kolmannella iällä tarkoitetaan eläkeiän alkupäätä, työiän ja varsinaisen vanhuuden väliin jäävää elämänvaihetta. Elinikäisen oppimisen muodot olen jakanut tässä työssä formaaliin, nonformaaliin, informaaliin ja satunnaisoppimiseen ja tarkastelen niitä eri elämänvaiheissa. Kolmatta ikää elävien oppiminen painottuu nonformaaliin oppimiseen. Tutkimusaineiston kokosin Väri-nää varttuneiden kuvataidekoulun jatkoryhmästä. Väri-nää on ikääntyville suunnattu, tavoitteellisesti etenevä pitkäkestoinen kuvataidekoulu, joka toimii Lapinlahdella, Pohjois-Savossa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan ikääntyvää naista, jotka ovat syntyneet vuosina 1939–1950. Olen valinnut laadulliseen tutkimukseeni kerronnallisen lähestymistavan. Kerronnallisuus tässä työssä tarkoittaa sekä ikääntyvien kuvataideopiskelijoiden suullista kerrontaa että taiteen avulla tuotettua kuvallista kerrontaa. Ensimmäisessä tiedonhankinnan vaiheessa kuvataideopiskelijat maalasivat elämänpolkunsa ja/tai opiskelupolkunsa kuusi ja puoli metriä pitkälle tapettirullalle. Toisessa vaiheessa he kertoivat polkunsa suullisesti koko ryhmälle. Tiedonhankinnan kolmas vaihe oli ryhmäkeskustelu. Tiedonkeruun neljänneksi vaiheeksi muodostui keskustelu, joka lähti liikkeelle spontaanisti opiskelijoista itsestään. Aineiston käsittelyssä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tarkoitus on antaa ääni ikääntyville kuvataideopiskelijoille itselleen. Analyysin tuloksena keskeiset vastaukset tutkimuskysymyksiin ovat seuraavat: Työelämästä pois jääminen on ollut ikääntyville kuvataideopiskelijoille suuri elämänmuutos ja kuvataidekouluun pääseminen merkittävä asia elämässä. Yhdessä tekemistä ja viihtymistä korostetaan ikääntyvien opiskelussa keskeisenä piirteenä, vaikka sosiaalisiin suhteisiin hakeutuminen ei ole varsinainen opiskelumotiivi. Taideopinnoilla on vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Erona aikaisempiin tutkimuksiin on, että ikääntyvien kuvataideopiskelijoiden pyrkimyksenä ei ole yhteiskunnallisten muutosten ymmärtäminen, vaan itsensä kehittäminen. Näitä opinnäytetyön tuloksia voisi käyttää ikääntyville tarkoitettujen palvelukeskusten ja niissä tapahtuvan toiminnan suunniteluun. Myös yksityisten palvelujen tarjoajat voisivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia erilaisten aktiviteettien suunnittelussa ostovoimaiselle ikääntyvälle väestölle.

Gender has a strong impact on individual’s entire life course. However, this impact is also shaped by the culture and society the individual lives in. For girls (and for boys) the consequences of being of certain gender may be positive as well as negative. This master’s thesis focuses on the factors that contribute to the well-being of girls, and more generally, on how girlhood is experienced. These factors are divided according to the biopsychosocial approach, but it is acknowledged that girlhood is constructed culturally and socially too, which guides the research process. Research context is here seen as ‘geography’ according to the theory deliberated in the book Geographies of Girlhood(2005), edited by Paula Bettis and Natalie Adams, in which several authors speak for the diversity of girlhood. Research on girls’ empowerment is part of girlhood studies aiming at empowering the girls holistically; through empowerment girls are equipped to act upon their own well-being. In the study girlhood and girl empowerment are observed through the lens of biopsychosocial theory, taking into consideration the girls’ living environment, i.e. the geographical context (Western, North American society). It is argued that many of the biopsychosocial challenges of girlhood might best be solved with empowerment theory turned into practice. The theoretical discussion on girlhood and girl empowerment is supported by a case study of one of the North American girl empowerment organizations, GENaustin,Texas, where ethnographic data was collected. Based on the analysis of the data, the researcher evaluates how successful the project of empowering the girls was and also, what were the challenges people working for this organization needed to cope with. The conclusions drawn from the theoretical consideration and the case study show that the empowerment of girls is of vital importance for their well-being and further, that in order to get good results, the geographical perspective should be recognized; this became obvious when analyzing the challenges that the organization needed to solve, such as the homogeneity of the local girl groups and prerequisites for funding set by the sponsors. / Sukupuoli vaikuttaa yksilön elämänkulkuun voimakkaasti koko eliniän ajan. Tämä vaikutus muokkautuu sen kulttuurin ja yhteiskunnan mukaan, jossa yksilö elää. Tytöille (kuten pojillekin) tämä aiheuttaa sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nimenomaan tyttöjen hyvinvointiin ja ylipäätään tyttöyden kokemisen vaikuttavia tekijöitä, jotka on jaoteltu biopsykososiaalisen teorian mukaan. Tyttöyden katsotaan olevan kuitenkin myös kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentunutta, mikä ohjaa tutkimusprosessia. Tutkimuskontekstista puhutaan myös maantieteenä; tyttöyden maantieto -teoria perustuu Paula Bettisin ja Natalie Adamsin (2005) teokseen Geographies of Girlhood, jossa useat tutkijat puhuvat tyttöyden moninaisuuden puolesta. Tyttöjen voimaantumisen tutkimus on osa tyttötutkimusta ja siihen perustuvan toiminnan tavoitteena on tyttöjen kokonaisvaltainen voimauttaminen niin, että he pystyvät itse edistämään hyvinvointiaan. Tässä tutkimuksessa tyttöyttä ja erityisesti tyttöjen voimauttamista tarkastellaan biopsykososiaalisen teorian kautta, johon tyttöjen elinpiirin, maantieteellisen kontekstin (länsimainen, pohjoisamerikkalainen yhteiskunta) huomioon ottaminen. Tutkielma suosittaatyttöyteen liittyvien biopsykososiaalisten haasteiden kohtaamiseen voimaantumisen teoriaa ja sen soveltamista käytäntöön. Tyttöyden ja tyttöjen voimaantumisen teoreettista vahvistetaan yhden organisaation, texasilaisen GENaustinin, tapaustutkimuksella. Tutkija on kerännyt organisaation toiminnasta etnografisen aineiston, jonka perusteella hän arvioi tyttöjen voimaanuttamisen onnistumista ja niitä haasteita, joita tämän organisaation toimijat työssään kohtaavat. Teoreettisen tarkastelun ja tapaustutkimuksen perusteella päädytään painottamaan tyttöjen voimaantumisen tärkeyttä hyvinvoinnin edistäjänä; parempaan tulokseen tässä työssä päästään ottamalla huomioon maantieteellinen näkökulma, mikä ilmenee myös haasteissa, joita organisaatio kohtaa, kuten paikallisten tyttöryhmien homogeenisyys ja sponsorien mahdolliset rahoitukselle asettamat ehdot.

This research work examined the perceptions’ of teachers towards the study — leave with pay policy and its impact on teacher recruitment, motivation and retention in Ghana. The main purpose of the study is to find out how the studyleave with pay policy is impacting teacher recruitment, motivation and retention in Ghana. The perennial vacant teaching post being created in the Ghana Education Service (GES) on daily basis has attracted my research interest into this study. In this study, (12) interview questions were used to solicit teachers’ view on the study leave with pay policy and its impact on teacher recruitment, motivation and retention. Three research questions were drawn up in order to meet this research aim: 1. How do teachers’ perceive the study leave with pay policy and its impact on teacher recruitment into initial teacher colleges of education? 2. How do teachers perceive the study leave with pay and its impact on teacher motivation in Ghana Education Service? 3. How do teachers perceive the study leave with pay and its impact on teacher retention in Ghana Education Service? Simple Random sampling was used to select (10) teachers, who have been on the study- leave with pay policy, 5 from each university for interviewing. The empirical data is collected using thematic interviews of (10) teachers. The study made use of phenomenographic research approach since the study concerns itself with teachers’ perception. The theoretical framework under which this study was carried out emanated from two major sources namely the interpretive approaches to policy and policy analysis. Data analysis was done using interview transcribing techniques. The key findings from this study are: 1. There is a strong perception among teachers studied that the conditionalities attached to study with pay is causing low recruitment into Initial Teacher College of Education, 2. The low motivation among teachers studied is attributable to the study leave with pay policy and 3. Most of the study leave with pay policy conditions function as a limitation to teacher retention in Ghana education service. On the basis of the findings, there seems to be some weakness in the policy and will therefore suggest a possible look at the policy again. The study suggests that government discontinue with the study leave with pay policy in that it continues to deprive the teaching profession of valuable assets. It recommends to government to shift policy completely by means of redefining teacher education thereby lifting teacher education to where it belongs.