This thesis calls attention to a previously unexplored phenomenon: leadership programmes for educators in support of education reforms. Such programmes, appearing nowadays in different parts of the world, are designed to enable educators to carry out certain activities, and to change their perceptions about newly introduced policies. This study analyzes such a programme for university leaders, initiated and supervised by Russian Ministry of education and science. Theoretically the study builds on a concept of New Public Management (NPM), arguing that this concept is relevant to both Russian education reforms and the programme contents. NPM refers to a complex phenomenon of introducing private sector mechanisms into the public sphere. This thesis shows how Russian higher education reforms since early 1990s are going along the lines of NPM, but at the same time paradoxically combine it with planned economy approaches and tight state control. Apart from internal contradictions, the reforms implementation in Russia is also impeded by public resistance and lack of leadership in universities. The study suggests that the programme in focus served as a means of NPM reform implementation, and provided a concentrated version of the local higher education narrative. Research aims were formulated as follows: 1) to uncover the specifics of NPM narrative in Russian context; 2) to discuss the programme as an instrument of facilitating higher education reform in Russia. Methodologically this research is a qualitative case study. Transcripts of the programme lectures served as the primary data for analysis, complemented by interviews and field notes. The data was processed through a theory-guided qualitative content analysis procedure. The results of analysis show that 80 per cent of the contents were in line with the NPM narrative, which was justified primarily through international competitiveness argumentation. The study reveals the ambiguous role of the state, which was positioned as the main controller or customer, but was also addressed as a barrier for development. It shows how student-centeredness lacked from the narrative, while industries and regions were pictured as important stakeholders. The study also uncovers contradictions within the narrative that can explain difficulties in reform implementation: the call for cooperation contradicts enhanced competition; the orientation to the global market contradicts local functions of universities; and suggested NPM means contradict humanitarian missions of higher education. Basing on a single case with the corresponding limitations to generalization, this thesis contributes to the body of research on NPM, studying it in the previously uninvestigated context of Russian higher education.

Nonformal education (NFE) and training is quite widespread in Europe nowadays, and is considered a tool for empowerment for youth and other individuals. Nonformal education was founded in the late 1960s as a response to the failure and limitations of formal systems, and was supposed to replace the bureaucracies practiced by such institutions within those. One of NFE’s aims is to empower learners through achieving un-met learning needs, and programmes should be tailored to meet their own interests. Thus throughout the years, the values related to NFE have developed into a different dimension and its educational programmes have been employed to serve political agendas. It has also been attributed to economic and neoliberal discourses. Having said that, this study examines how NFE and the concept of empowerment evolved through critically analyzing discourses in the Europe 2020 Strategy. Since the EU’s major objective is to become the most competitive knowledge-based economy of the world, the study will attempt to critically examine what influence does this objective have on youth empowerment, and whether NFE is being exploited to transfer the knowledge favored by the Strategy, thus contributing towards hegemonic ways of thinking and acting. The focus of this study is to reveal the power of language in policies and its influence on shaping empowerment, utilizing Fairclough’s Critical Discourse Analysis as the methodology to help in analyzing the significant discourses in the Europe 2020 Strategy. Accordingly, two narratives were identified and analyzed: a Transformation narrative that bisects into two sub-narratives of ‘Information Society’ and knowledge transformation towards a ‘Knowledge-Based Economy’. The second is an Adapting Skills narrative that has transformed the competencies of individuals to contribute to the former narratives. This has helped in exposing how ideologies and power through the language conveyed in the Strategy govern social change and youth’s interest towards a collective educational pathway. This study argues that the policy lacks a critical approach, as it focuses its attention on building an information society that requires lifelong learners to be educated and empowered within certain domains. It could be noticed that it mobilizes educational programmes to promote determined objectives that marginalize other knowledge and competencies, also contributing to building ‘class’ and privileges among learners. Using Critical Theory and empowerment theory as the theoretical framework, suggests that transforming the society should result in improving the human condition, allowing not only for empowerment according to political interests, but most importantly for emancipation.

The interest in consumer education by international organizations as well as the German government has dramatically increased throughout the last ten years. At the same time the critical voices regarding the negative implications of consumption as a dominant cultural practice are getting louder. Here, the current economic consumption discourse as well as consumer education is argued to be colored by the neo-liberal ideology that contributes to social and environmental exploitation. As such critical research suggests that there is a need to engage more critically with the current promotion of consumer education that is predominantly educating students to function within the neo-liberal system instead of challenging it for the sake of collective well-being. Specifically for the German context different NGOs (foodwatch, LobbyControl) have pointed out to how the current promotion of consumer education in Germany is colored by economic argumentation. The objective of this qualitative study was to question and challenge the hegemonic ways of thinking about consumption and consumer education and to contribute to a more critical discussion of consumer education and its implications for the society. As social transformations are increasingly manifested through and visible in discourse in the ‘new times’ this study, therefore, analysed a policy for consumer education as a product of the ‘new times’ that was published in 2013 in Germany. The goal was to investigate which discourses the policy is drawing from, how they are worked together in the policy and whether the text is doing ideological work in terms of sustaining the current economization of society. The two main research questions were: 1. What discourses are included into the policy for consumer education and how are they ordered? 2. Does the text do ideological work in terms of working towards the stabilization and spread of neo-liberalism and consumerism? The study was conducted using Fairclough’s approach to Critical Discourse Analysis that draws from postmodern, poststructuralist as well as neo-marxist theories. It combines critical social science with sociolinguisticcs and as such offered a suitable framework for critically studying the policy text. By applying this methodological framework it was possible to combine the analysis of language, discourse and the social environment which are considered to be dialogically related to each other. This research showed that the education policy text draws on the neo-liberal, social-democrat and critical consumption discourse where it could be determined that the neo-liberal discourse is dominant and marginalizes the other discourses. Furthermore, it could be shown how the policy text fosters ideological transformation by partially promoting an education that works towards the spread of neo-liberal ideology. This ideological work is majorly achieved through fostering a lack of imagination and acceptance of current changes instead of offering view-points that also challenge the current transformations in society. As a result the policy fosters a consumer education that educates students to function within the system instead of drawing from the critical pedagogy discourse that calls for emancipation and empowerment for the sake of collective well-being. However, the policy is not entirely dedicated to the neo-liberal project and together with the insights from this research gives space for a more critical interpretation and implementation.

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan ennakkokäsityksiä ja käsitteellistä muutosta teknologiakasvatuksen kontekstissa yksinkertaiseen virtapiiriin liittyen. Tutkimusongelmina ovat ”Miten ennakkokäsitykset muuttuvat opetuksen aikana?” ja ”Miten käsitteet muuttuvat yksinkertaisen virtapiirin opetuksen myötä?”. Teorian pohjalta on luotu empiirisen tutkimuksen viitekehys. Tutkimuksen kannalta on tärkeää perehtyä käsitteen muodostumisen ja käsitteellisen muutoksen teoriaan, koska ennakkokäsitysten muuttuminen on nimenomaan käsitteellistä muutosta. Ennakkokäsitysten muuttumista ei voi tutkia perehtymättä käsitteelliseen muutokseen. Virheellisten ennakkokäsitysten muuttamista pidetään haastavana. Oppilailla olevat ennakkokäsitykset eli arkikäsitykset saattavat sekoittua tieteellisten käsitysten kanssa. Yksinkertaisen virtapiirin yleisimpinä ennakkokäsityksinä on se, että sähkö kuluu. Yleensä sähköpari ymmärretään sähkövirran antajaksi ja komponentit, kuten lamppu, moottori tai summeri, sähkövirran kuluttajiksi. Komponenttien kaksinapaisuutta ei ymmärretä eikä sen vaikutusta virtapiirin toimintaan. Opettajan tulee kiinnittää huomiota oppilaiden ajatteluprosessiin ja pyytää heitä selittämään ajatuksensa. Ennen varsinaisen opetuksen alkua jokaisen oppilaan käsitykset perusterminologiasta tulisi tarkistaa ja tarvittaessa korjata oikeiksi tieteellisiksi käsitteiksi. Tutkimus on toteutettu fenomenografisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistukturoiduilla haastatteluilla, jotka toteutettiin Oulun Normaalikoulun 1.-2.-luokassa. Tutkimukseen osallistui 8 toisen luokan oppilasta. Oppilaat haastateltiin kaksi kertaa kevään 2012 aikana. Haastatteluiden välissä pidettiin osana tutkimusta oleva opetustuokio. Opetustuokion aluksi oppilaiden ennakkokäsitykset kerättiin käsitekartaksi, jota korjattiin ja täydennettiin myöhemmin. Opetus toteutettiin leikin ja konkreettisten sähkösarjan osien avulla. Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että opetuksen myötä oppilailla tapahtuneet käsitteelliset muutokset johtivat kohti tieteellisesti oikeaa käsitettä. Eniten käsitteellistä muutosta tapahtui komponenttien nimeämisessä ja tunnistamisessa, virtapiirin toimintaperiaatteen ymmärtämisessä sekä sähköparin kaksinapaisuuden ymmärtämisessä. Ennakkokäsitysten tietämisellä näyttää olevan iso merkitys käsitteellisen muutoksen tapahtumiseen. Tapaustutkimuksen pienen otannan vuoksi tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää. Aikaisemmat tutkimukset ovat antaneet samankaltaisia tuloksia. Tästä voidaan päätellä, että vastaavanlaisia tuloksia saisi myös isommalla otannalla. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää arkipäivän opettajan työssä.

Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee kielikylpypedagogiikkaa, suomalaista kielikoulutusta ja kaksikielisen peruskoulutuksen käyneiden henkilöiden käsityksiä omasta kaksikielisestä koulutuksestaan. Tavoitteena on selvittää kielikylpykoulutuksen teoreettista pohjaa ja soveltaa teoriaa tutkimalla kielikylpypedagogiikan toteutumista käytännössä. Kielikylpypedagogiikkaa on Suomessa toteutettu 80-luvun loppupuolelta lähtien ja sitä on tutkittu paljon muun muassa Vaasan yliopistossa. Kielikylpykouluissa valtakieltä äidinkielenään puhuvat lapset saavat opetusta toisella kielellä, minkä seurauksena kielilylpykouluissa lasten toinen kieli kehittyy kuin huomaamatta muiden ainesisältöjen ohella. Haaparannalla on kaksisuuntaista kielikylpypedagogiikkaa toteuttava peruskoulu, jossa puolet oppilaista tulee Haaparannasta ja puolet Torniosta. Teoriaosuudessa kielikylpypedagogiikkaa peilataan eurooppalaisiin kielipoliittisiin malleihin ja pyritään etsimään yhtäläisyyksiä ja samansuuntaisia tavoitteita niiden väliltä. Teoreettisen osion tavoitteena on selvittää, miten kielikylpypedagogiikka ja kaksikielinen koulutus voivat tukea Eurooppalaisen viitekehyksen määrittelemiä linjauksia kielikoulutuksen monipuolistamiseksi. Empiirisessä osiossa pyritään selvittämään kielikylpykoulutuksen vaikutusta käytännön elämään; sen vaikutusta opintopolkuun, työelämään, arkeen, kielten oppimiseen ja äidinkielelliseen kehitykseen. Pyrkimyksenä on selvittää, vaikuttiko kaksikielinen koulutus opiskelupaikan ja työpaikan valintaan ja millainen merkitys ruotsin kielitaidolla on kaksikielisen koulutuksen läpikäyneen arkielämässä. Lisäksi etsitään vastauksia kysymyksiin: onko kaksikielinen koulutus innostanut entisiä kielikoululaisia opiskelemaan muita kieliä ja miten kaksikielinen koulutus on vaikuttanut äidinkielen opiskeluun tai oppimiseen. Kyseessä on fenomenografinen tutkimus ja aineisto on kerätty Haaparannan kielikoulun käyneiltä, vuonna 1989 syntyneiltä henkilöiltä. Aineiston kerääminen tapahtui 2012 loppuvuodesta ja se toteutettiin strukturoidulla verkkokaavakkeella. Fenomenografisella tutkimuksella ei saavuteta lopullista totuutta, vaan sen avulla pystytään kartoittamaan tietyn ihmisryhmän käsityksiä tietystä aiheesta. Näin ollen tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta osviittaa ne antavat aiheeseen liittyen. Tuloksina voidaan pitää kuitenkin sitä, että yli puolet aineiston informanteista suhtautui kielikoulutukseensa erittäin positiivisesti tai positiivisesti. Lisäksi aineistosta nousi esille erilaisia teemoja ja niistä tärkeimpinä mainittakoon raja-alueella asuminen, positiivinen diskriminaatio, työllisyys, kielen kehittämisen halu, metalingvistisyys sekä kielten tarjonnan ja valinnan yhteys. Näitä teemoja käsitellään aineiston ja teorian vuoropuheluna.

The thesis focuses on history textbooks in the contemporary Anglophone Cameroon and aims at studying what kind of history consciousness and national identity is promoted in the textbooks. History is essential for the forming of national identity. School textbooks reveal officially recognised historical truths in a country, and therefore provide a fruitful source for studies on historical consciousness and national identity. Eurocentrism and western traditions of historiography are essential to take into account in the African context. Also in Cameroon, the schooling was originally established by colonial regimes and aimed at colonizing the mind of the natives. Colonial heritage has shaped the history writing in the African context until the present day and has its effects also on the analysed Cameroonian textbooks. The production of a nationally distinguished publishing house Anucam Educational Books (ANUCAM) was chosen, because of the vast potential that lays in the national publishing industry in African countries, including in Cameroon. The levels of education covered primary (classes 4–6) and lower secondary education (forms 1–5) where the enrolment rates are higher than in the upper secondary education. The historical consciousness is likely to have a more significant basis in these levels of education. Both quantitative (space analysis) and qualitative content analysis (imagology) were used in analyzing the textbooks. I first sketched quantitative tables on the geographical division of the textbook contents into world history, regional history (history of Africa and Europe) and the national history (history of Cameroon). The majority of contents discusses national history (32 %) and the history of Africa (32 %). With a share of 15 %, the history of Europe has a significant role in the textbooks. As regards the timely periods, the contemporary history is almost totally absent. For example, the past 30 years of the history of Cameroon, hence the period under the rule of president Paul Biya, is covered with only 5 %. In the qualitative analysis it will be examined, how the “self” and the “nation” are perceived in the textbooks In examining the image provided of the “self”, the narratives examined are: the origins of Cameroon and the Cameroonians, the “exterior self” and the relation of the “self” with the Western civilisation. The entire formation of Cameroon is seen as a European creation, terminology stemming from the colonial interpretations, is used in descriptions on the Cameroonians and the image of the Western civilisation is loaded with positive connotations of development. In examining the image of the “nation”, the narratives were linked with the state-produced discourse of “national unity”. The process of becoming independent was examined as well as images of leading historical figures and the presidents of Cameroon. Achieving independence appears as a destined historical thread in the textbooks. Leading historical figures are represented necessary for the national unity, which again is seen central for the prosperity of civilisations. Mostly without any criticism or analytical reflection, the presidents are presented as creators of this national unity in Cameroon. Taking into account the central role of history in the forming of national identity, it seems surprising that textbook content analyses in the African context are largely absent. When aiming at improving the quality of education, it is not enough to focus on increasing the access to textbooks. As the international discourse on educational development goals Post-2015 is increasingly tuned to learning, more attention should be paid also to the quality of learning materials. Textbook content analysis can support national efforts of improving the quality of learning materials — an objective explicitly expressed also by the government of Cameroon in its educational policy lines.

Tutkimukseni kertoo kehittäjämentoritoiminnasta, joka toteutettiin Lapsen hyvä arki 2 -hankkeen kehittämistyön juurruttamista, levittämistä ja syventämistä varten. Juurruttamisen menetelmänä käytettiin vertaisryhmämentorointia ja toimintaa varten koulutettiin kehittäjämentoreita vuoden 2012 aikana. Vertaisryhmämentorointiryhmät aloittivat syksyllä 2012. Tutkimuskysymykset muotoutuivat tutkimuksen edetessä seuraaviksi. Millaiseksi kehittäjämentorin tehtävä muotoutuu vertaisryhmämentoroinnissa? Miten vertaisryhmämentorointi toimii osallistujien työn tukena? Miten vertaisryhmämentorointi tukee kehittämishankkeen juurruttamisprosessia ja miten se näkyy arjessa? Vertaisryhmämentoroinnin käyttö varhaiskasvatuksessa on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Opettajien keskuudessa sen hyödyt on todettu kiistattomasti. Menetelmän käytöstä kehittämishankkeiden juurruttamisessa tai levittämisessä ei myöskään ole paljon kokemuksia. Näistä molemmista saatiin tutkimuksessani uutta tietoa. Kiinnostavuutta tutkimuksessa lisäsi myös se, että kaikki kehittäjämentorit olivat esimiehiä mentoroinnin osallistujille. Keräsin aineistoani osallistuvalla havainnoinnilla, kerronnallisilla haastatteluilla ja tutkimuksessani oli toimintatutkimuksellinen lähestymistapa. Tutkimukseni aineisto muodostui videoiduista koulutuspäivistä, tutkijan kenttämuistiinpanoista, konsultaatiotapaamisten ja yhden mentorointi-istunnon videoinneista sekä kehittäjämentoreille ja osallistujille suunnatuista kyselyistä. Tutkimukseni on narratiivinen tutkimus, jonka tulososa koostuu kehittäjämentoreiden ja vertaisryhmämentorointiin osallistujien tarinoista. Tuloksissa kuvataan kehittäjämentorin tehtävän muotoutumista. Siinä keskeistä oli mentorin esimiesasema organisaatiossa, mentorointi-istuntojen suunnittelun merkitys ja hyvä valmistautuminen mentorointitapaamisiin. Osallistujien ammatillinen kehittyminen muodostui kokemusten jakamisesta, kollegoiden tuesta, ammatillisesta dialogista ja reflektoinnista. Juurruttamistyössä nähtiin onnistumisia, mahdollisuuksia, pulmia ja epäonnistumisia. Tutkimuksen tuloksista selviää, että koulutuskokonaisuus koettiin onnistuneeksi ja se vastasi kehittäjämentoreiden odotuksia. Vertaisryhmämentorointi koettiin hyväksi toimintatavaksi uusien asioiden levittämisessä. Esimiehen toimiminen mentorina alaisilleen ei välttämättä ole huono asia, mutta se ei ole ongelmatonta. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että menetelmä toimi juurruttamistyössä varsin hyvin. Uusia käytäntöjä syntyi ja toiminnan arviointia tapahtui. Joitakin esteitä juurruttamistyön onnistumiselle oli, muun muassa työyhteisön innottomuus työn kehittämiseen. Toiveikkuus muutoksen onnistumiseen kuitenkin näkyy sekä kehittäjämentoreiden että osallistujien tarinoissa. Vertaisryhmämentorointiin osallistujat kokivat saavansa kollegiaalista tukea ja olivat tyytyväisiä saadessaan hetken rauhassa syventyä aiheeseen kerrallaan. Juurruttamistyön onnistumisessa oli vaihtelua riippuen työyhteisön valmiudesta oppia uutta ja osallistujan mahdollisuuksista viedä ideoita eteenpäin. Jatkossa vertaisryhmämentoroinnista aiotaan organisaatiosta tehdä pysyvä toimintamenetelmä ja käyttää sitä erilaisissa tilanteissa, kuten uusien työntekijöiden, eri ammattiryhmien ja tiimien kehittämismenetelmänä.

The first half of the 20th century was filled with a lot of conflict situations all over the world. In order o keep international security and organize contact with the rest of the World, The United Nations was organized in October 1945. First years after the Second World War were very important in the way of making progress in peace setting and further conflicts preventing. Exactly in this period to fulfil these purposes such international organization as UNESCO was founded and The Universal Declaration of Human rights was signed. Whole Europe was recovering from the War consequences, and people, suffered from military actions, needed not only peace for their future, but also the understanding that in order to keep this peace — everybody should have joint vision on the further development of human civilization. The present research emphasize the importance of UNESCO organization in delivering Global Citizenship ideas and promoting Global Citizenship Education in the after war period. The ideas of Global Citizenship were very wanted that time and they needed some agent who had to deliver them to people. UNESCO has become this agent and played great role in spreading basic ideas of Global Citizenship and Global Citizenship Education. Evaluating the role of UNESCO in shaping of Global Consciousness in the minds of nations, I analyse UNESCO’s Courier publications as valuable source of the organization activities. Research questions: Why was it so necessary to take action in new course of Global Citizenship? What was the role of UNESCO in moulding Global Citizenship attitudes in people’s minds? What kind of Global Citizenship values did UNESCO promote during professional activity? Research tasks: Describe the role of UNESCO in Global Citizenship concept developing. To identify the positions of UNESCO in the concept of Global Citizenship. Evaluate the activities of UNESCO in Global Citizenship education. The value of the present research consists of independent look at the concept of Global Citizenship during the time period when this concept needed to be set as a primary vision of a current societal structure. Through this research, the reader will be able to evaluate the methods of Global Citizenship concept implementation by UNESCO and track similarities in the modern approach of Global Citizenship concept studying not only in UNESCO but by any other author writing about the topic.

Oulun kaupunki on ylläpitänyt usean vuoden ajan Action-liikuntapalvelua, joka tarjoaa 13–18-vuotiaille nuorille ohjattua, maksutonta ja monipuolista liikuntaa. Actionin vaikutusta oululaisnuorten liikunnallisuuteen ei ole ennen tutkittu, joten aiheen kartoittaminen oli ajankohtaista. Suuri osa suomalaislapsista ja -nuorista liikkuu liian vähän, ja liikunnallisuuden on todettu vähenevän murrosiän aikana. Siksi oli erityisen keskeistä selvittää, voitaisiinko Actionin kaltaisella maksuttomalla ja vapaamuotoisella toiminnalla edesauttaa liikunnan harrastamista läpi nuoruusvuosien ja kannustaa myös lähtökohtaisesti vähän liikkuvia nuoria liikunnan pariin. Tutkimuksessa selvitettiin, miten Action on vaikuttanut sekä nykyisten 13–18-vuotiaiden kävijöiden että entisten kävijöiden liikkumistottumuksiin. Aineistoina hyödynnettiin nykyisten ja entisten kävijöiden kyselylomakevastauksia sekä entisten kävijöiden laatimia kirjoitettuja kertomuksia. Kertomusten tarkastelussa sovellettiin juonianalyysiä sekä holistis-sisällöllistä ja holistis-muodollista lähestymistapaa, jotka kuuluvat narratiivisen tutkimusmetodin piiriin. Tutkimusongelmat olivat seuraavat: 1) Miten Action on vaikuttanut nykyisten kävijöiden fyysiseen aktiivisuuteen? Miten nykyiset kävijät suhtautuvat Actioniin ja miten he ovat hyödyntäneet palvelua? 2) Miten Action on vaikuttanut entisten kävijöiden fyysiseen aktiivisuuteen? Millaisia liikkujia entiset kävijät ovat nykyään ja miten he suhtautuvat Actioniin? 3) Miten entiset Action-kävijät kuvaavat kertomuksissaan liikunnallisuuttaan ja siinä tapahtuneita muutoksia? Millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja kertomuksissa esiintyy? Tutkimus osoitti, että nykyiset ja entiset Action-kävijät olivat keskimäärin hieman aktiivisempia liikkujia Actionin aikana kuin ennen Actionia. Lisäksi lähtökohtaisesti vähän liikkuvien lukumäärä väheni Actionin myötä. Actioniin suhtauduttiin enimmäkseen myönteisesti ja toiminnan parhaana puolena pidettiin maksuttomuutta. Kehittämisehdotuksia kohdistettiin eniten lajitarjontaan. Entisten kävijöiden kertomuksista ilmeni, että Action-toiminta on vaikuttanut lievän positiivisesta merkittävän positiivisesti kertojien liikunnallisuuteen. Vaikka kertojat ovat hyödyntäneet Actionia eri tavoin, jokaisella oli yleisesti ottaen myönteisiä kokemuksia toiminnasta ja he puolsivat sen jatkamista. Actionin myönteisistä vaikutuksista liikunnallisuuteen ei voida tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä tämän tutkimuksen perusteella, sillä tutkittava otos oli melko pieni, eikä tutkimuksessa käytetty verrokkiryhmiä. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että Action on toiminut mahdollisena kannustimena monen nuoren liikkumiselle ja auttanut vähintään ylläpitämään harrastetun liikunnan määrää. Jotta nämä tulokset vahvistuisivat, jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tarkastella laajempia aineistoja. Luotettavuuden kannalta olisi keskeistä kartoittaa myös sellaisten nuorten liikunnallisuuden kehitystä, jotka eivät ole koskaan osallistuneet Actioniin.

Neoliberalism is a socio-political economic movement spreading over the world, supported by an institutional framework, and influencing many spheres, including education. There is an impact on the purpose of education, the role of teachers and teaching. In the Canadian context, there are many indicators of these influences being felt. In this thesis, neoliberalism is not only considered as a political philosophy, it is also extensively examined as a part of the social imaginary of people, giving neoliberalism the status of ‘common sense’ rather than ideology. In this way, it becomes ‘normal’ to expect the system to work following neoliberal principles, and to find neoliberal solutions to problems — even in spheres that it had previously never impacted. This thesis investigates high school teachers’ experiences and perceptions of the influence of neoliberalism in the Canadian school systems. In so doing, the main aim is to give a voice to teachers, so they can describe their experiences regarding neoliberal influences, in order to identify the problems as they perceive them. The study establishes how neoliberalism affects their work, their identity as professionals and the purpose of education. This research is a phenomenographic study, using Skype interviews from seven high school teachers having worked in Yellowknife, the capital city of Northwest Territories. The analysis identified an outcome space where teachers’ experiences and perceptions were associated with neoliberal influences on education. A discrepancy between the rather liberal ideals and the neoliberal reality of the teachers was described as a problem. The corporate way of managing education was experienced as detrimental. Economy based agendas, and accountability for teachers were felt to be especially harmful. Neoliberal norms such as efficiency, competition, image, measurement, labels and performance were all perceived as negative influences on the profession and on education in general. The thesis considers how the neoliberal social imaginary has created problems and disjuncture in education. This imaginary has become the new ‘reality’ for people, making problems look ‘normal’, ‘natural’, ‘inevitable’ or ‘common sense’. The participants saw problems triggered by neoliberalism, and most of them desired corrective changes, yet none of them were involved in instigating deep changes in education. To an extent, some of the problems perceived by the teachers have been integrated into their reality and normality; alternatives are difficult to imagine. The thesis concludes that problems caused by neoliberalism were commonly identified and perceived by the teachers, and this is the first step towards sustainable reforms implemented from the teacher level up. The thesis also concludes that if teachers gained a critical awareness of the neoliberal social imaginary, it could help them engage more with changes, shaping or reconstructing the social imaginary themselves, to make it more relevant to their own professional ideals.