Tarkastelen tässä kandidaatintutkielmassa hetero- ja homoyhteisön rajankäyntiä Sofi Oksasen teoksessa Baby Jane (2005). Keskeisiä yhteisöjen rajankäynnin paikkoja ovat romaanissa teoksen päähenkilöiden harjoittama seksibisnes, yhteisöjen väliset suhteet sekä minäkertojan siirtyminen yhteisöstä toiseen. Tutkimukseni kannalta relevantteja teoreettisia orientaatioita ja lähestymistapoja tarjoavat queer-teoria ja intersektionaalisuus.

The paper focuses on the construction of traumatized self in the poems of Richard Siken presented in Crush (2005). First, the analytical approach is formed by taking a look at the historical continuum of queer death and theorizing the link between homophobia and tragic outlook on life through topics of violence and hierarchic reality of men. The discussion about the difference between heterosexist and queer representative narration of death is touched on. After the analytical basis is examined, the poems are interpreted within the frameworks of violence and loss of agency; the two topics are identified as the main building blocks of the traumatized self in this particular research paper. The object of analysis is mainly the multilayered subject that is present in the poems. The final part of the analysis focuses on overcoming trauma; and, eventually, what the overcoming means in the larger framework of queer literature and representation of homophobia.

No description available.

No description available.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani ahdistuneisuuden ulottuvuuksia Mary Shelleyn teoksessa Frankenstein, or, the modern Prometheus (1818). Pääsääntöisesti keskityn teoksen kahden henkilöhahmon, Victor Frankensteinin ja hänen luomansa hirviön kokemaan ahdistukseen ja sen syihin. Tutkimuksessani kuvaan sitä, millaisena ahdistuneisuus teoksessa näyttäytyy ja mitkä sisäiset ja ulkoiset ilmiöt sitä synnyttävät tarkastelemissani henkilöhahmoissa. Karkeasti luokitellen teoksessa esiintyy omaan minuuteen ja sisäisiin ristiriitoihin nivoutuvaa psykologista ahdistusta sekä olemassaoloon liittyvää eksistentiaalista ahdistusta. Keskeisenä psykoanalyyttisena menetelmänä tutkielmassani käytän Sigmund Freudin teorioita ihmisen persoonallisuuden jäsentymisestä, piilotajunnasta, torjunnasta, ahdistuksesta, surusta ja melankoliasta. Teoksen sisältämän eksistentiaalisen ahdistuksen tarkastelussa sovellan Martin Heideggerin olemisen tapoja käsittelevää ajattelua sekä hänen teoretisointiaan olemassaolon mielettömyydestä ja ”maailmaan heitetystä” ihmisestä, ihmisen keskeneräisyydestä, saatavasta ja kuolemasta. Ahdistuneisuus näyttää Victor Frankensteinin tapauksessa nivoutuvan torjuttuihin ja tiedostamattomiin mielensisältöihin sekä niistä aiheutuviin sisäisin ristiriitoihin ja mielen sairastumiseen. Tarkastelen ahdistusta Victor Frankensteinin osalta janana, jonka lievin muoto on eräänlaista elämän perusahdistusta, joka voidaan nähdä myös freudilaisena elämänviettinä tai heideggeriläisenä huolena. Ahdistuneisuuden voimistuminen päähenkilössä johtaa pakkomielteiseen työhön uppoutumiseen, alkaa sen myötä kuormittaa psyykeä liiallisesti ja muuttuu lopulta maniaksi, jota seuraa loppuun palaminen ja depressio, johon taas liittyvät erilaiset pelkotilat, syyllisyydentunteet ja traumaattiset muistot. Frankensteinin hirviön ahdistuneisuus liittyy sen olemassaolon alussa niin ikään elämän perusahdistukseen, joka tässä tapauksessa merkitsee ravinnon, lämmön ja suojan etsimistä, toisin sanoen elossa pysyttelemistä. Kun olento tulee tietoiseksi itsestään ja olemassaolostaan maailmassa, sen ahdistus suuntautuu heideggeriläisittäin heitteisyyteen ja kodittomuuteen: siihen ettei se löydä olemassaololleen syytä tai tarkoitusta eikä paikkaansa maailmassa. Olento ponnistelee rakentaessaan omaa identiteettiään ja merkityksiään, mutta sen omakuva on ristiriidassa sen kanssa, mitä muut siitä ajattelevat ja sen on lopulta omaksuttava muiden näkemys itsestään. Hirviön ajatus elämän merkityksellisyydestä näyttäytyy ystävyyden, rakkauden ja myötätunnon ominaisuuksissa, mutta se epäonnistuu toistuvasti niitä tavoitellessaan, jolloin siinä heräävät kateuden, katkeruuden, vihan ja kostonhalun tunteet. Hirviön halu ja tahto eivät toteudu niissä asioissa, joita se eniten toivoo ja ahdistus syntyykin tässä tapauksessa minän ja maailman välisestä ristiriidasta.

Kandidaatintutkielmani pääaineistoksi olen valinnut Siri Kolun teoksen Me Rosvolat vuodelta 2010. Teoksessa tutkin perhekuvausta ydinperheen käsitteen näkökulmasta. Teos on suunnattu peruskouluikäisille ja teoksen päähenkilönä ja kertojana toimii kymmenvuotias Vilja Vainisto. Tämä fokalisaatio tarkoittaa tutkimuksen kannalta sitä, että tulkinnat ovat Viljan näkökulmasta tehtyjä. Erityisesti keskityn ydinperheen käsitteen määritelmän perheen rakenteisiin ja valtasuhteisiin. Teen analyysiä lähiluvun avulla. Teen tulkintoja teoksesta sosiologian alan kirjoitusten ja etenkin kriittisen perhetutkimuksen avulla. Käytän Katja Yesilovan (2009) teosta ydinperheestä tutkimukseni pääasiallisena lähteenä, koska mielestäni teos on edelleen ajanmukainen, ja hänen tekstinsä antaa tietoa myös ydinperheajattelun tutkimuksesta. Me Rosvolat ei noudata ydinperheajattelun rajattua muotoa, vaikka siihen kuuluvaa ajatusmallia on teoksesta tulkittavissa. Tutkielmani paljastaa, kuinka perhemallit tulevat esille jokaisen kohdetekstin henkilöhahmon sosiaalisissa suhteissa ja yksilöllisissä kokemuksissa.

abstract: "Modernist Vintages" considers the significance of wine in a selection of modernist texts that includes Oscar Wilde's Salomé (1891), Dorothy Richardson's Honeycomb (1917), James Joyce's Ulysses (1922), and Evelyn Waugh's Brideshead Revisited: The Sacred and Profane Memories of Captain Charles Ryder (1945). The representations of wine in these fictions respond to the creative and destructive depictions of wine that have imbued the narratives of myth, religion, and philosophy for thousands of years; simultaneously, these works recreate and reflect on numerous wine-related events and movements that shaped European discourse in the nineteenth and twentieth centuries. The modernists use wine's conventional associations to diverse and innovative ends: as the playwright August Strindberg writes, "New forms have not been found for the new content, so that the new wine has burst the old bottles." Wine in these works alternately, and often concurrently, evokes themes that were important to the modernists, including notions of indulgence and waste, pleasure and addiction, experimentation and ritual, tradition and nostalgia, regional distinction and global expansion, wanton intoxication and artistic clarity. This project also discusses various nineteenth- and twentieth-century contexts that informed these works and that continue to shape our reading of them, including the propagation of restaurant culture; the development of a gastronomic literary tradition; the condemnation of alcohol by temperance strategists; the demarcation of wine as a "luxury good"; the professionalization and slow democratization of wine drinking and buying; the rise of popular, philosophical, and professional interest in the psychological and physiological effects of intoxication; and the influence of war on wine markets and popular attitudes toward wine. "Modernist Vintages" aims to demonstrate that the inclusion of objects like wine in modernist fiction is purposeful and meaningful, and thus inspires new and fruitful discussion about the works, writers, and nature of literary modernism in Europe. / Dissertation/Thesis / Ph.D. English 2013

abstract: What does it mean to be human or for that matter, posthuman, according to a cyberpunk? This paper navigates the experience of being human in the dystopian and highly technologized future worlds found within the cyberpunk literary tradition of the 1980s and early 1990s. This work explores the implication of what it means to be posthuman in these worlds, which are comprised of virtual realities and disembodied identities. This project first addresses posthumanism as a critical theory and its destabilization of the traditional concept of humanism with particular attention to the relationship between the human being and technology. After building a theoretical framework of posthumanism based on works by Martin Heidegger, Jacques Derrida, and Bernard Stiegler, this paper then offers a survey of the cyberpunk tradition and the key themes developed and examined within the genre. The project then investigates two seminal works of the cyberpunk movement, William Gibson's 1984 novel, Neuromancer, and Neal Stephenson's 1992 work, Snow Crash, in order to trace a becoming posthuman as it is found within cyberpunk. As this paper further explains, the process of uncovering the posthuman within these texts produces a sense of loss and also nostalgia for a previous experience of being human which was already posthuman. The cyberpunk tradition and these novels in particular, reveal that there has always already been a degree of indeterminacy surrounding the question of what it means to be human. Through destabilizing traditionally held conceptions of humanism, cyberpunk and posthumanism offer the potential to rethink ourselves and our comportment towards the world knowing that technology always already informs our experience of being human. / Dissertation/Thesis / M.A. English 2013

abstract: This dissertation considers the literary and cultural response of the labor-class poets to the emerging forces of Foucauldian biopolitics in early modern Britain to shed new light on the cultural impacts of biopower upon the rural community in early modern Britain. The analysis demonstrates how the labor class literary response is characterized by an exterior experience with the nonhuman in an alternative mode to the Wordsworthian experience of the interior. I then use labor-class poets to counter Wordsworthian notions of the immaterial State population through a critical expose of state-Subject, subject-object, and human nonhuman exterior relations as they are depicted in the labor-class poetry of late eighteenth and early nineteenth century Britain. Employing an object-ontological reading of community, I explore how the effects of biopower were inscribed in the literary artifacts of the labor-class. As a final consideration, I explore the response to postcolonial biopolitics in J.M. Coetzee's 1999 novel, Disgrace. The research takes a focused historical view, surveying a range of literary, political, and historical texts between 1760-1840 to offer new readings of Robert Bloomfield, Robert Burns, John Clare, William Cobbett, Ebenezer Elliott, Olivier Goldsmith, James Hogg, and William Wordsworth. In complement, the research offers a new reading of postcolonial biopolitics in the contemporary work of J.M Coetzee. / Dissertation/Thesis / Ph.D. English 2013

abstract: New Pastoral journeys through the altered states of the American West. Readers witness dream-fields at harvest time, watch humans become agro-industrial test subjects, and overhear an exchange of letters set in an alternate (?), [more] dystopian present. Fractured, fragmented, leaping, and stitched, the poems use disjuncture, within and/or between poems, to see with clarity and complexity a landscape that is increasingly all ecotone. In addition to environmental violence, this work explores disclosure and secrecy, intimacy and estrangement, voyeurism, political policing, and, inevitably, the mysteries of making art. Pastoral landscapes have often been compared to patchwork. Now, heavy with guilt, we walk a wounded quilt, searching, with little hope, for bandages. / Dissertation/Thesis / M.F.A. Creative Writing 2014