Suomen kielen /s/-sibilantista on olemassa vähän etenkin lasten tuottamaa normiaineistoa ja akustisten mittausten tuloksia. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kerätä normiaineistoa suomenkielisten lasten tuottamasta sibilantista sekä analysoida eri vokaalikontekstissa tuotettujen /s/-artikulaatioiden akustisia piirteitä. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli kahden eri ikäryhmän ja sukupuolten väliset erot /s/:n tuottamisessa. Tutkimusta varten kerättiin ääninäytteitä 20 suomenkieliseltä lapselta, joista 10 oli iältään 5–7-vuotiaita ja 10 9–11-vuotiaita. Molemmissa ikäryhmissä oli yhtä paljon tyttöjä ja poikia, ja lapset olivat kielellisesti tyypillisesti kehittyneitä. Lapset toistivat kehyslauseita, joissa /s/ esiintyi 12 eri vokaalikontekstissa. Kerätyt ääninäytteet segmentoitiin ja /s/-artikulaatiot analysoitiin akustisesti. Akustisessa analyysissa käytettiin hyväksi spektraalisia momentteja, joita ovat spektraalinen painopiste (M1), spektrin keskihajonta (M2), vinous (M3) ja huipukkuus (M4). Lisäksi /s/-artikulaatioista analysoitiin spektrihuipun sijainti ja artikulaation kesto. Sibilanttisegmentit arvioitiin myös visuaalisesti spektrogrammitarkastelussa. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että suomenkielisten lasten /s/-artikulaatiossa esiintyy paljon variaatiota ja se on akustisilta ominaisuuksiltaan erilainen kuin englanninkielisten lasten tuottama /s/. Vokaalikonteksti vaikuttaa merkitsevästi /s/:n akustisiin piirteisiin, mikä tukee muiden tutkimusten havaintoja. Lasten tuottamia artikulaatioita tarkasteltaessa kävi ilmi, että joissakin toistoissa etenkin korkeassa vokaalikontekstissa frikaatiokohina katkesi keskellä sibilanttiartikulaatiota, mikä voi olla osoitus lasten artikulaatioelinten motorisesta kypsymättömyydestä. Tarkasteltaessa ryhmien välisiä eroja havaittiin, että ikäryhmien välillä löytyi eroa /s/:n keston, spektraalisen painopisteen ja spektrihuipun sijainnin suhteen. Myös tyttöjen ja poikien artikulaation välillä löytyi merkitsevä ero. Pojilla vokaalikonteksti vaikutti /s/:n ominaisuuksiin enemmän kuin tytöillä. Tuloksista voitiin päätellä, että /s/:n akustiset ominaisuudet muuttuvat vielä kouluvuosien aikana, etenkin pojilla. Tämä tutkimus auttaa osaltaan määrittelemään suomenkielisten lasten tuottaman /s/:n tyypillisiä piirteitä, joiden perusteella voidaan päätellä, kuuluuko jonkun lapsen artikuloima /s/ normaalivariaation piiriin, vai onko syytä aloittaa kuntoutus. Lisäksi on huomioitava, että artikulaatio muuttuu vielä kouluvuosien aikana, kun lapsi mukauttaa sibilantin tuoton fyysisiin muutoksiin. Jotta suomenkielisten lasten /s/-artikulaation akustisista piirteistä saataisiin tarkempi kuva, tulisi normiaineistoa kerätä tätä tutkimusta laajemmin eri ikäryhmiltä ja kattavasti koko Suomen alueelta.

Ennenaikaisina syntyneillä lapsilla tiedetään olevan riski erilaisille kielen kehityksen ongelmille. Ennenaikaisina ja pienipainoisina syntyneiden lasten kielellistä kehitystä kerrontataitojen osalta on kuitenkin tutkittu vasta vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää hyvin ennenaikaisina syntyneiden lasten kerrontataitoja ja verrata niitä täysiaikaisina syntyneiden verrokkilasten kerrontataitoihin 9-vuoden iässä. Tutkimuksessani lasten kerrontataitoja tarkasteltiin kuvasarjakerronnan ja uudelleenkerronnan avulla. Tutkimuksessa käytettiin FM, puheterapeutti Minna Heikkisen hyvin ennenaikaisina syntyneiden lasten väitöskirja-aineistoa (n=87), josta omaan tutkimukseeni valittiin satunnaisesti kymmenen koehenkilöä. Tutkimukseni kontrolliryhmään valittiin niin ikään FM, puheterapeutti Lea Partasen väitöskirja-aineistosta (n=69) satunnaisesti kymmenen täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntynyttä lasta. Verrokkiaineisto on kerätty Oulun kaupungin alakouluista 2. ja 3. luokilta. Tutkimukseen osallistuneiden lasten kerrontataitoja tutkittiin ERRNI-testillä (Bishop, 2004), jolla arvioitiin lapsen kykyä tuottaa tarina kuvasarjan pohjalta ja kertoa se uudelleen muistinvaraisesti 10–30 minuuttia kestäneen tauon jälkeen. Lisäksi ERRNI :llä mitattiin lapsen kykyä ymmärtää tarina sisällöllisesti. Pro gradu -tutkielmassani tarkasteltiin myös lasten tuottamien ilmausten keskipituutta (MLUw) kuvasarjan pohjalta tuotetuissa tarinoissa sekä uudelleenkerrotuissa tarinoissa. Tulosten analysoinnissa ja ryhmien välisessä vertailussa käytettiin Mann-Whitneyn kahden riippumattoman otoksen U-testiä sekä graafisia esityksiä. Tutkimuksen perusteella hyvin ennenaikaisina syntyneiden keskoslasten ja täysiaikaisina syntyneiden verrokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kuvasarjan pohjalta tuotetuissa tarinoissa ja uudelleenkerrotuissa tarinoissa. Tutkimuksen perusteella keskoslapset tuottivat sisällöllisesti jopa hieman parempia tarinoita kuin verrokit. Tarinan sisällön ymmärtämisessä sen sijaan verrokkiryhmä suoriutui keskosryhmää paremmin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ilmausten keskipituudessa ei myöskään havaittu tilastollisesti merkitsevää ero ryhmien välillä. Tutkimustulokset ovat rohkaisevia, ja tukevat muita aiheesta tehtyjä tutkimuksia, joiden mukaan keskosena syntyneet lapset eivät eroa täysiaikaisina syntyneistä lapsista kerrontataitojen suhteen 9-vuoden iässä. Tuloksiin on suhtauduttava kuitenkin varauksella tutkimuksen pienen otoskoon vuoksi. Keskoslasten kerrontataitoja olisikin tärkeää tutkia lisää suuremmalla aineistolla. Kliinisessä työssä kerrontataitojen tutkiminen on tärkeää myös siksi, että kerronnan tutkimisen kautta saadaan monipuolisesti tietoa keskoslasten kielellisistä ja kognitiivisista taidoista.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää logopenisen afasian kielellisiä ongelmia ja siihen liittyvää neuraalista taustaa. Kandidaatintutkielma tehtiin kirjallisuuskatsauksena, joka perustui kahdeksaan tieteelliseen aikakauslehdessä julkaistuun tutkimusartikkeliin vuosilta 2004–2014. Neljässä tutkimusartikkelissa tarkasteltiin kielellisiä ongelmia ja neljässä artikkelissa siihen liittyvää neuraalista taustaa. Tutkimusten tuloksista kävi ilmi, että ongelmia ilmeni niin puheen tuotossa kuin ymmärtämisessäkin. Puheen tuotossa fonologiset parafasiat ja sanahaun ongelmat olivat merkittäviä. Sanojen toistamiskyky oli myös heikkoa sekä puheen ymmärrys oli heikentynyt erityisesti lausetasolla, mutta sanatasollakin oli kohtalaisia vaikeuksia. Myös työmuistin kaventumista havaittiin. Neuraalisen taustan tutkimuksissa havaittiin vasemman hemisfäärin ohimolohkon- ja ohimo-päälakilohkon alueilla kortikaalista atrofiaa. Kortikaalista ohenemista eli atrofiaa löydettiin samoilta aivoalueilta lähes kaikissa tutkimuksissa paitsi yhdessä tutkimusartikkelissa, jossa huomio kiinnittyi valkean aineen atrofiaan. Valkean aineen kielellisessä verkostossa ilmeni vaurioita laajastikin. Kortikaalisella ohenemisella ja valkean aineen atrofialla oli selkeä korrelaatio sananlöytämisvaikeuksien, toistamiskyvyn ja puheen ymmärtämisen kanssa.

<p>The Nasometer is a non-invasive acoustic measuring instrument that quantifies the ratio ofnasal resonance in speech. It can be used as a complement to perceptual judgment of speech impediments, for example, in patients with cleft palate and velopharyngeal insufficiency. Inorder to determine if a nasalance score is abnormal, it must be compared to norm data. The main purpose of the study was to collect reference nasalance scores in children between fourand five years of age in Linköping. An additional objective was to compare the results tonorm data collected in Umeå. The participants were 52 children aged between 4:2 and 5:11.Scores were recorded with a Nasometer at the children’s preschools. The speech materialincluded oral words, oral sentences, oronasal sentences, nasal sentences and the syllablesequence “ma-ma-ma”. The mean nasalance score was 18.1 % for the oral words, 14.2 % forthe oral sentences, 28.9 % for the oronasal sentences, 53.1 % for the nasal sentences and 65.1% for the syllable sequence “ma-ma-ma”. Significantly higher nasalance scores were recordedin boys during oral word production (p < .05). The nasalance scores in children fromLinköping were significantly higher than those recorded in children from Umeå during oralword production (p < .05).</p> / <p>Nasometern är ett icke-invasivt akustiskt mätinstrument som kvantifierar andelen nasalresonans i tal. Den kan användas som komplement till perceptuell bedömning av talavvikelserhos patienter med till exempel gomspalt och velofarynxinsufficiens. För att kunna ta ställning till om ett nasaleringsvärde är avvikande måste det relateras till jämförbara normvärden. Studien syftade till att utföra en normering av nasaleringsvärden hos barn i fyra- till femårsåldern i Linköping. Vidare jämfördes resultatet med normvärden från Umeå. Deltagarna var 52 barn i åldrarna 4:2 – 5:11. Nasometermätningen utfördes på barnensförskolor. Talmaterialet innehöll ord utan nasala fonem, meningar utan nasala fonem, meningar med få nasala fonem, meningar med flera nasala fonem och en stavelsesekvens "ma-ma-ma". Medelvärdet för nasaleringsvärdet var 18,1 % för orden utan nasala fonem, 14,2% för meningarna utan nasala fonem, 28,9 % för meningarna med få nasala fonem och 53,1% för meningarna med flera nasala fonem och 65,1 % för stavelsesekvensen "ma-ma-ma". Pojkarna hade signifikant högre nasaleringsvärden än flickorna vid produktion av ord utannasala fonem (p < .05). Barnen i Linköping hade signifikant högre nasaleringsvärden änbarnen i Umeå vid produktion av ord utan nasala fonem (p < .05).</p>

<p>A controlled recording in a studio is the basis of all voice treatment. However, this controlled way of recording voice patients' voices can be questioned. The voice use may be different in a natural environment. In children noise related voice problems are investigated in a study about voice and its development (BUG – Child voice and noise). Children are exposed daily to high background noise at day-care centers. The aim of this study was to see how representative a controlled voice recording of children repeating short sentences is compared to their voice use in spontaneous speech in a natural environment. Furthermore, it was to examine changes over the day in perceptual and acoustic terms. Eleven five-year-old children were recorded three times during a day at day-care. The speech material consisted of sentences containing at least three words selected from the spontaneous speech, times three. The recordings were randomized and analyzed acoustically and evaluated perceptually by listeners naïve to the material. The results were compared to measures on the adapted sentences for the same children. No significant differences were found in the recordings during the day in the spontaneous speech, neither acoustically nor perceptually. Furthermore the statistic calculations indicate that the adapted sentences are representative of spontaneous speech according to measures of fundamental frequency and perturbation excluding the morning recordings and perceptually only for hyperfunction and for hoarseness but only at lunchtime. The other perceptual parameters were not representative at all. For the voices in the present study acoustic measures were more stable.</p> / <p>En kontrollerad inspelning i studio är grunden för all logopedisk röstbehandling. Detta sätt att kontrollerat spela in röstpatienters röster kan ifrågasättas. Röstanvändningen kan vara annorlunda i en naturlig miljö. Bullerrelaterade röstproblem hos barn studeras i en undersökning om rösten och röstutvecklingen hos barn (BUG -barnröstens utveckling och genusskillnader). Barn utsätts dagligen för höga bullernivåer på förskolan. Syftet med föreliggande studie är att undersöka hur representativ en anpassad röstinspelning är jämfört med röstanvändning i spontantal i en naturlig miljö hos barn. Vidare var syftet att undersöka om det finns en förändring över dagen i perceptuella och akustiska termer. Elva femåringar spelades in tre gånger under en dag på förskolan. Talmaterialet bestod av meningar bestående av minst tre ord, utvalt från spontantalet och kopierat tre gånger. Inspelningarna har randomiserats och analyserats akustiskt och perceptuellt av lyssnare som var naiva för materialet. Analyserna har jämförts med analyser gjorda på tillrättalagda meningar av samma barn. Resultatet visade att det inte kunde påvisas några signifikanta skillnader i inspelningarna över dagen i spontantalet, varken akustiskt eller perceptuellt. Vidare tyder de statistiska beräkningarna på att de anpassade meningarna är representativa för spontantalet gällande de akustiska måtten grundtonsfrekvens och perturbation (exklusive morgon) och de perceptuella bedömningarna av hyperfunktion. För heshet erhölls endast representativitet för lunchinspelningen. Övriga parametrar skiljde sig genomgående. För rösterna i föreliggande studie var de akustiska måtten mer stabila.</p>

On children born with a complete cleft lip and palate (CLP) the repair of the alveolar ridge doesn´t take place before the children are about ten years old. This results in that they have a residual cleft in the alveolar ridge during their early childhood. This residual cleft, and the oronasal fistulas that may appear after the repair of the hard palate, can result in a negative influence on the speech of the children. Thereby it may be necessary with cover for examplewith a palatal plate or an obturator. At the Department of Orthodontics, at Linköping University Hospital, Sweden, some of the children with CLP undergo treatment with sustained palatal fistula obturation in order to cover fistulas or residual clefts. The aim of this study was to evaluate which effect this treatment has on the speech of the children. Outcome measures used were speech and caregivers opinion of the treatment. Potential relevant background factors as fistula size and timing of the treatment were investigated. This study included medical records, recordings of the speech of the children and dental study models of the maxilla from eleven children which had received treatment with sustained palatal fistula obturation. The parents of the children answered a parental report. In the perceptual evaluations of the speech recordings the results indicated that the articulation was improved after treatment in 81.8 % of the children and that the most common types of articulation errors before and after the orthodontic treatment were weak pressure consonants and retraction of dental plosives. It also appeared to be a connection between the age at which the children first had their obturator and how the speech was influenced. Regarding the parents ten of a total of eleven parents reported an improvement of their children´s speech- and/or eating ability and all of the parents would choose to let their children undergo the treatment again if they had the opportunity to choose. Conclusions drawn from this study is that treatment with sustained palatal fistula obturation is an applicable method for children with fistulas/residual clefts since most treated children´s speech benefitted from it.

Velopharyngeal insufficiency may affect resonance, articulation and thus how speech is perceived by other listeners. Velopharyngeal insufficiency is frequently found in the cleft palate population due to structural abnormalities of the palate. The pharyngeal flap is the most commonly used operation designed to improve velopharyngeal function. The aim of the present study was to compare speech before and after pharyngeal flap surgery by perceptual evaluation regarding nasality, articulation and deviant speech. The study includes preoperative and postoperative speech samples of 28 patients who underwent pharyngeal flap surgery at the University Hospital in Linköping between 2002 and 2007. The speech samples were phonetically transcribed and analysed regarding nasality and articulation by the authors. For comparison of results, naïve listeners and graduate students of speech-language pathology rated speech deviances. Speech was evaluated as less hyper nasal and with less maladaptive patterns of articulation after surgery. Articulation with maladaptive patterns related to velopharyngeal insufficiency, especially weak articulation, decreased more than other misarticulations. Naïve listeners as well as speech language pathology students rated speech as being less deviant postoperatively. Naïve listeners rated speech as being more improved in comparison with speech language pathology students. The results indicate that pharyngeal flap surgery leads to less deviant speech as well as reduced hypernasality and misarticulation, which support other studies. Furthermore, the results indicate that speech pathology training may influence the perception of deviant speech. When assessing the outcome of speech enhancing surgery in future studies, the authors recommend adding the opinion of naïve listeners. / Velofarynxinsufficiens kan påverka talets resonans, artikulation och därmed hur talet uppfattas av omgivningen. Den vanligaste orsaken till velofarynxinsufficiens är någon form av medfödd missbildning i gommen. För att hjälpa patienter med velofarynxinsufficiens erbjuds talförbättrande operationer, där den vanligaste är svalglambåplastik. Syftet med föreliggande studie var att perceptuellt bedöma talet före och efter svalglambåplastik beträffande nasalitet, artikulation och grad av avvikelse samt jämföra två lyssnargruppers skattningar av talets grad av avvikelse. Studien gjordes utifrån preoperativa och postoperativa talinspelningar av 28 patienter som genomgått svalglambåplastik på Universitetssjukhuset i Linköping mellan 2002 och 2007. Talmaterialet transkriberades och analyserades av författarna beträffande nasalitet och artikulation. Patienternas tal bedömdes vara mindre hypernasalt och innehålla färre artikulationsavvikelser postoperativt. Artikulationsavvikelser direkt förknippade med velofarynxfunktion, främst tryckreducerad artikulation, minskade mer än andra artikulationsavvikelser. Lyssnargrupperna utgjordes av logopedstudenter respektive naiva lyssnare. Både logopedstudenter och naiva lyssnare bedömde att talets grad av avvikelse hade minskat efter kirurgi. De naiva lyssnarna upplevde en större förbättring än logopedstudenterna. Resultatet tyder på att svalglambåplastik ger ett mindre avvikande tal såväl som minskning av hypernasalitet och artikulationsavvikelser vilket överensstämmer med tidigare forskning. Föreliggande studie visar även att utbildning i analys av talavvikelser kan påverka upplevelsen av talets grad av avvikelse. Författarna förespråkar därför att utvärdering av talförbättrande kirurgi kompletteras med naiva lyssnares uppfattning i framtida studier.

Communicative recycling, to repeat utterances uttered by oneself or others, is a common phenomenon in all societies and languages. The talk of persons with autism often features recycling. The aim of this study was to identify different forms of recycling in communication involving a boy with autism and to describe its functions. Communication between the boy with autism, who used Picture Exchange Communication System (PECS) to communicate, and his parents and teachers was videotaped. The conversations took place in familiar settings, in the boy’s home and at his pre-school. The theoretical approach in the present study was Conversation Analysis (CA). The results provide further support for other studies in that recycling is an important interactional resource for children with limited linguistic capacities. The boy recycled the conversational frames taught in PECS and accommodated these to fit the context. The use of frames also enabled him to communicate with sentences. The transcribed examples exhibited diect as well as delayed recycling of other persons utterances made by the boy. The communicative recycling found in this study fulfilled all parts of the five-folded definition of functions presented by Tannen (1987): facilitating production and comprehension, creating a sense of connection, being a communicative resource enabling interaction and creating coherence as interpersonal involvement. The communicative recycling enabled the boy and his conversational partners to share communicative conventions. The use of recycling in conversations by people with autism may be a step towards a more generative use of language.

The Nasometer is a non-invasive acoustic measuring instrument that quantifies the ratio ofnasal resonance in speech. It can be used as a complement to perceptual judgment of speech impediments, for example, in patients with cleft palate and velopharyngeal insufficiency. Inorder to determine if a nasalance score is abnormal, it must be compared to norm data. The main purpose of the study was to collect reference nasalance scores in children between fourand five years of age in Linköping. An additional objective was to compare the results tonorm data collected in Umeå. The participants were 52 children aged between 4:2 and 5:11.Scores were recorded with a Nasometer at the children’s preschools. The speech materialincluded oral words, oral sentences, oronasal sentences, nasal sentences and the syllablesequence “ma-ma-ma”. The mean nasalance score was 18.1 % for the oral words, 14.2 % forthe oral sentences, 28.9 % for the oronasal sentences, 53.1 % for the nasal sentences and 65.1% for the syllable sequence “ma-ma-ma”. Significantly higher nasalance scores were recordedin boys during oral word production (p &lt; .05). The nasalance scores in children fromLinköping were significantly higher than those recorded in children from Umeå during oralword production (p &lt; .05). / Nasometern är ett icke-invasivt akustiskt mätinstrument som kvantifierar andelen nasalresonans i tal. Den kan användas som komplement till perceptuell bedömning av talavvikelserhos patienter med till exempel gomspalt och velofarynxinsufficiens. För att kunna ta ställning till om ett nasaleringsvärde är avvikande måste det relateras till jämförbara normvärden. Studien syftade till att utföra en normering av nasaleringsvärden hos barn i fyra- till femårsåldern i Linköping. Vidare jämfördes resultatet med normvärden från Umeå. Deltagarna var 52 barn i åldrarna 4:2 – 5:11. Nasometermätningen utfördes på barnensförskolor. Talmaterialet innehöll ord utan nasala fonem, meningar utan nasala fonem, meningar med få nasala fonem, meningar med flera nasala fonem och en stavelsesekvens "ma-ma-ma". Medelvärdet för nasaleringsvärdet var 18,1 % för orden utan nasala fonem, 14,2% för meningarna utan nasala fonem, 28,9 % för meningarna med få nasala fonem och 53,1% för meningarna med flera nasala fonem och 65,1 % för stavelsesekvensen "ma-ma-ma". Pojkarna hade signifikant högre nasaleringsvärden än flickorna vid produktion av ord utannasala fonem (p &lt; .05). Barnen i Linköping hade signifikant högre nasaleringsvärden änbarnen i Umeå vid produktion av ord utan nasala fonem (p &lt; .05).

A controlled recording in a studio is the basis of all voice treatment. However, this controlled way of recording voice patients' voices can be questioned. The voice use may be different in a natural environment. In children noise related voice problems are investigated in a study about voice and its development (BUG – Child voice and noise). Children are exposed daily to high background noise at day-care centers. The aim of this study was to see how representative a controlled voice recording of children repeating short sentences is compared to their voice use in spontaneous speech in a natural environment. Furthermore, it was to examine changes over the day in perceptual and acoustic terms. Eleven five-year-old children were recorded three times during a day at day-care. The speech material consisted of sentences containing at least three words selected from the spontaneous speech, times three. The recordings were randomized and analyzed acoustically and evaluated perceptually by listeners naïve to the material. The results were compared to measures on the adapted sentences for the same children. No significant differences were found in the recordings during the day in the spontaneous speech, neither acoustically nor perceptually. Furthermore the statistic calculations indicate that the adapted sentences are representative of spontaneous speech according to measures of fundamental frequency and perturbation excluding the morning recordings and perceptually only for hyperfunction and for hoarseness but only at lunchtime. The other perceptual parameters were not representative at all. For the voices in the present study acoustic measures were more stable. / En kontrollerad inspelning i studio är grunden för all logopedisk röstbehandling. Detta sätt att kontrollerat spela in röstpatienters röster kan ifrågasättas. Röstanvändningen kan vara annorlunda i en naturlig miljö. Bullerrelaterade röstproblem hos barn studeras i en undersökning om rösten och röstutvecklingen hos barn (BUG -barnröstens utveckling och genusskillnader). Barn utsätts dagligen för höga bullernivåer på förskolan. Syftet med föreliggande studie är att undersöka hur representativ en anpassad röstinspelning är jämfört med röstanvändning i spontantal i en naturlig miljö hos barn. Vidare var syftet att undersöka om det finns en förändring över dagen i perceptuella och akustiska termer. Elva femåringar spelades in tre gånger under en dag på förskolan. Talmaterialet bestod av meningar bestående av minst tre ord, utvalt från spontantalet och kopierat tre gånger. Inspelningarna har randomiserats och analyserats akustiskt och perceptuellt av lyssnare som var naiva för materialet. Analyserna har jämförts med analyser gjorda på tillrättalagda meningar av samma barn. Resultatet visade att det inte kunde påvisas några signifikanta skillnader i inspelningarna över dagen i spontantalet, varken akustiskt eller perceptuellt. Vidare tyder de statistiska beräkningarna på att de anpassade meningarna är representativa för spontantalet gällande de akustiska måtten grundtonsfrekvens och perturbation (exklusive morgon) och de perceptuella bedömningarna av hyperfunktion. För heshet erhölls endast representativitet för lunchinspelningen. Övriga parametrar skiljde sig genomgående. För rösterna i föreliggande studie var de akustiska måtten mer stabila.