Abstract This study focuses on a son's violence against his father. It consists of three substudies. The first substudy examines the incidence of patricide in Finland. The incidence was essentially the same in the beginning and in the end of 20th century: 0.07 and 0.06 cases of patricide per 100 000 per year respectively. At the same time the incidence of matricide increased from 0.01 to 0.07 per 100 000 respectively. The proportion of patricide and matricide of all homicides increased due to the decrease of all homicides in Finland during the study period. The incidences of parricides seem to be of the order of other western countries. In the second substudy, all the reports of 107 serious violent offences by a son against his father were extracted from among all the forensic psychiatric examination reports made in Finland in 1973-96. These index cases were compared to 107 control cases of homicide against other people. Various statistically significant differences were found between the groups. The controls had the following characteristics more commonly than the indexes: developmental problems (especially conduct disorders) in childhood, personality disorders, dependence on alcohol or drugs and criminal histories as adults. They were also married and left their childhood home before the crime more commonly than the indexes. The indexes had psychotic diseases and dependence on parents more commonly, but also better educational and professional success. The indexes were more commonly diagnosed as 'without legal responsibility' (33% vs. 12%) and the controls more commonly 'with diminished legal responsibility'. In the third substudy, five major predisposing factors for a son's violence against his father were identified (incidence in parenthesis): A son's dependence on his parents (70%), a son's tendency to violence (65%), psychotic disease of the son (31%), the fathers oppressive and violent behaviour against the son (36%), protection of the mother against the father's violence by the son (21%). One or more of these factors could be involved in any single case. It was found that oedipality could not explain the violence of a son against his father. Distant and aggressive fathering and close and caring mothering can be seen as predisposing factors both to violence against the father and to the claimed general high prevalence of oedipality in our culture. / Tiivistelmä Tämä työ koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkittiin pojan tekemän patrisidin eli isän surmaamisen esiintyvyyttä Suomessa. Patrisidin esiintyvyys pysyi suunnilleen samana, 0.07 ja 0.06 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa, 1900-luvun alussa ja lopussa. Sen sijaan matrisidin eli äidin surmaamisen esiintyvyys kasvoi 0.01:stä 0.07:ään tapaukseen 100 000 asukasta kohti vuodessa. Patrisidien ja matrisidien osuus kaikista henkirikoksista Suomessa kasvoi 1900-luvun aikana, koska yleinen henkirikoskuolleisuus aleni kyseisen jakson aikana. Patrisidin ja matrisidin esiintyvyys vastaa muissa länsimaissa havaittuja esiintyvyyslukuja. Työn toisessa osassa tutkittiin mielentutkimuksessa vuosina 1973-96 olleiden 107 isänsä surmanneen tai pahoinpidelleen pojan ja heidän 107 verrokkinsa teon taustalla olleita tekijöitä. Useita tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin: verrokit kärsivät indeksejä yleisemmin lapsuudessa kehitysongelmista, etenkin käytöshäiriöistä, ja aikuisena persoonallisuushäiriöistä ja päihderiippuvuudesta sekä tekivät yleisemmin rikoksia. He myös solmivat parisuhteen ja lähtivät kotoa ennen väkivallantekoaan yleisemmin kuin indeksit Indeksit olivat yleisemmin psykoottisia ja riippuvaisia vanhemmistaan, mutta menestyivät paremmin koulussa ja työelämässä kuin verrokit. Indeksit todettiin mielentilatutkimuksessa yleisemmin syyntakeettomiksi kuin verrokit ja verrokit taas yleisemmin alentuneesti syyntakeiseksi kuin indeksit. Tutkimuksen kolmannessa osassa isään kohdistuneelle väkivallalle todettiin viisi keskeistä altistavaa tekijää (tekijöiden esiintyvyys 107 indeksin joukossa suluissa prosentteina): Pojan riippuvuus vanhemmistaan (70%), pojan väkivaltataipumus (65%), pojan psykoottinen sairaus (31%), isän alistava ja väkivaltainen käytös poikaa kohtaan (36%), äidin suojelu isän väkivallalta (21%). Kuhunkin tapaukseen saattoi liittyä samanaikaisesti yksi tai useampia tekijöitä. Oidipaalisuuden ei havaittu olevan keskeinen altistava tekijä pojan väkivallalle isää kohtaan. Etäinen ja väkivaltainen isyys ja suojaava ja huolehtiva äitiys voivat olla altistavia tekijöitä paitsi isään kohdistuvalle väkivallalle myös aiemmissa tutkimuksissa havaitulle oidipaalisuuden yleisyydelle kulttuurissamme.