Abstract Biomechanics are especially important when it comes to the lower third of the face which is composed of a single load-bearing structure, the mandible. Implementation of recent developments in image processing, material sciences and computational technology allows the verification of these principles defining the appropriate practice. The studies listed in the thesis, benchmark from the simple to the more complicated mandibular surgical procedures. The aims were to build patient specific, custom made, composite reconstructions using newly learned techniques. Cross-sectional imaging with Cone Beam Computer Tomography was used to build bone models. The mandible at various ages, undergoing minor oral surgery, partial cross-section reduction with or without reinforcements and complete transection were simulated under biting conditions. Industry standard free form modelling, reverse engineering techniques and Finite Element Analysis were used. Internal and external validations of certain modelling elements were introduced. The mandible became stiffer with increasing age. Minimization of the reduction of the main load-bearing structures was noted to be crucial. The External Oblique Ridge was one such a structure. Partial thickness defects were best spanned by Dynamic Compression Plates. If the remaining amount of bone was insufficient or the bone quality was poor then Locking Compression Plates were preferred. Rounding or the use of a stop-hole was recommended to reduce the risk of fracture development especially without additional Prophylactic Internal Fixation. Fixation using a single reconstruction plate with three screws on either side in the four most common segmental defects was sufficient. Locking monocortical screw fixation was superior over non-locking systems. The suitability of CBCT in bone scanning was demonstrated, highlighting the positional dependent differences within the scanned volume. It should be noted that the relevance and validity of such simulations depends on the quality and the setup. In the future, biomechanically customized fixation can complement tissue engineering procedures and regenerative techniques by providing the precise physical dimensions and biomechanical requirements of the planned reconstructions. / Abstrakti Biomekaniikan ymmärtäminen on tärkeää kovakudoskirurgiassa. Periaatteet ovat erityisen tärkeitä, kun kyseessä on kasvojen alin kolmannes, joka muodostuu yhdestä kantavasta rakenteesta eli alaleuasta. Viime aikojen kehitys kuvankäsittelyssä, materiaalitieteessä ja tietokoneteknologiassa ovat mahdollistaneet näiden periaatteiden tarkistamisen käytännössä. Tämän opinnäytetyön osatöissä tutkittiin biomekaniikkaa erityyppisissä leikkauksissa. Tavoitteena on rakentaa tulevaisuudessa potilaille mittatilaustyönä erilaisista materiaaleista korjausosia käyttäen hyväksi uusinta tietoa ja tekniikkaa. Leikekuvantamista kuten Multi Detectoria ja viime aikoina kartiokeilatietokonetomografiaa (KKTT) käytettiin luumallien valmistamisessa. Eri-ikäisten alaleukoja, joihin tehtiin pieniä suukirurgisia toimenpiteitä, osaosteomioita vahvistuksen kanssa tai ilman vahvistusta ja täydellisiä alaleuan katkaisuja, simuloitiin kuormitusolosuhteissa. Teollisuudessa standardoitua vapaamuotoista mallinnusta ja käänteistä tekniikkaa sekä Finite Element Analysis-menetemää käytettiin. Mallinnuksessa käytettiin lisäksi sisäistä ja ulkoista validointia. Alaleuka koveni iän myötä. Leuan kestävyyden kannalta oli ratkaisevaa että tärkeisiin kantaviin rakenteisiin puututtiin mahdollisimman vähän. Oblique Ridge oli yksi tällainen rakenne. Osaosteotomioissa paras ratkaisu oli dynaaminen kompressiolevy. Jos jäljelle jäävän luun määrä tai laatu oli heikko niin sitten lukittuvat puristuskompressiolevyt toimivat parhaiten. Luun pyöristäminen tai pysäytysreiän käyttö oli suositeltavaa vähentämään murtumariskiä varsinkin ilman profylaktista kiskotusta. Neljän yleisimmän segmentaalisen defektin kiinnitys yhdellä levyllä ja kolmella ruuvilla levyn molemmin puolin oli riittävä. Lukittuva monokortikaalinen ruuvikiinnitys oli ylivoimainen verrattuna ei-lukittuvaan systeemiin. KKTT osoittautui parhaaksi menetelmäksi alaleuan kuvantamisessa. Kaikki havainnot voivat toimia yleisohjeena kun harjoitellaan edellä mainittuja toimenpiteitä. On huomattava, että tällaisen simulaation merkitys ja todenmukaisuus riippuu sen laadusta ja asennuksesta. Tulevaisuudessa biomekaanisesti tarkkojen mittausten perusteella suunniteltu luun kiinnitys voi palvella kudosteknologian avulla tehtäviä rekonstruktioita antamalla toimenpiteessä tarvittavat tarkat fysikaaliset mitat ja kuormitusarvot.

Abstract The retention of a complete denture and the patient’s adaptation varies considerably among different individuals. Resorption of the edentulous alveolar ridge differs greatly and some patients need implant-retained overdentures to enable adequate retention of their prostheses. In some extreme cases it is necessary to increase the volume of the alveolar ridge with bone grafts. The aim of this study was to examine the outcome of implant-supported overdenture treatment conducted in Oulu University Hospital. The aim was also to assess the impact of treatment on oral health-related quality of life and patient satisfaction. The study group was comprised of patients treated with a mandibular or maxillary implant overdenture and a group of patients with extreme mandibular bone resorption treated with extraoral bone grafts and implants. The treatments were performed in 1985–2013 thus also providing long-term results. The results of this study showed predictable and successful treatment outcomes also among elderly patients and in severe situations with bone deficiency. The most frequent complication in the clinical follow-up was loosening of the retention mechanism, commonly noted in other previous studies. Despite some minor mechanical defects in prosthetic structures or mild mucosal inflammation around the implants, they did not hinder everyday use of the prostheses. Neither the number of supporting implants nor the connection type seemed to have a great impact on patient satisfaction. Older patients with a mandibular overdenture seemed to be most satisfied. In conclusion, treatment with implant overdentures seems to be successful also in the long-term. / Tiivistelmä Kokoproteesin pysyvyys ja potilaan sopeutuminen proteesiin vaihtelee huomattavasti eri yksilöiden välillä. Hampaattoman luuharjanteen resorptiossa on eroja, ja osalle potilaista implanttikiinnitteinen peittoproteesi on välttämätön riittävän proteesin pysymisen mahdollistamiseksi. Hyvin pitkälle edenneissä luuharjanteen resorptioissa voi leukaluun lisääminen luusiirteillä olla tarpeellista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyjen implanttikiinnitteisten peittoproteesihoitojen tuloksia. Tavoitteena oli myös arvioida hoidon vaikutusta suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun ja potilastyytyväisyyteen. Tutkittava ryhmä koostui potilaista, joille oli valmistettu alaleukaan tai yläleukaan implanttikiinnitteinen peittoproteesi, ja potilasjoukosta, jolle hyvin pitkälle edenneen luuresorption vuoksi implanttihoito oli tehty luusiirteiden avulla. Hoidot tehtiin vuosina 1985–2013, ja tutkimuksissa voitiin arvioida myös peittoproteesihoidon pitkäaikaistuloksia. Tutkimus osoitti, että hoitotulokset olivat ennustettavia ja onnistuneita myös iäkkäillä potilailla sekä potilailla, joilla luupuutos oli kaikkein vaikein. Yleisin todettu komplikaatio kliinisessä tutkimuksessa oli proteesin kiinnitysmekanismin löystyminen. Pienet proteesirakenteiden rikkoutumiset tai lievät limakalvon tulehdusreaktiot implanttien ympärillä eivät kuitenkaan haitanneet proteesin toimintaa ja päivittäistä käyttöä. Peittoproteesia tukevien implanttien määrällä tai kiinnitystyypillä ei todettu olevan suurta vaikutusta potilastyytyväisyyteen. Kaikkein tyytyväisimpiä vaikuttivat olevan iäkkäät potilaat, joille oli tehty alaleuan peittoproteesi. Tutkimus osoittaa, että implanttikiinnitteinen peittoproteesihoito on menestyksellistä myös pitkällä aikavälillä.