Spelling suggestions: "subject:"onnistuminen""
1 |
Harmful agents (PCDD/Fs, PCBs, and PBDEs) in Finnish reindeer (<em>Rangifer tarandus tarandus</em>) and moose (<em>Alces alces</em>)Holma-Suutari, A. (Anniina) 18 November 2014 (has links)
Abstract
In Finland there is a food monitoring program which has found elevated dioxin and polychlorinated biphenyl concentrations in the muscle of semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus) calves. This led to further research on the concentrations of persistent organic pollutants in reindeer muscle, liver, and other internal organs. The research was further expanded on wild moose (Alces alces) muscle and liver.
The main objective of this thesis is to increase knowledge of polychlorinated dibenzo-p-dioxin (PCDD), polychlorinated dibenzofuran (PCDF), polychlorinated biphenyl (PCB), and polybrominated diphenyl ether (PBDE) pollution levels in the Finnish terrestrial environment, and in semi-domesticated reindeer and wild moose in particular. The research gives information of exposure conditions in the reindeer’s food chain, as well as species differences and individual variation in accumulation and distribution of pollutants in reindeer and moose. Local differences between the contaminant concentrations were explored. Toxic equivalencies (TEQs) set by the World Health Organization (WHO) of PCDD/Fs and PCBs were calculated in order to assess the validity of selling reindeer and moose tissue.
It was observed that there is a species-, individual-, and tissue-specific accumulation of dioxins, dioxin-like PCB, and PBDE compounds in reindeer and moose. Varying exposure conditions mainly explain the differences, although taking into account the age of an individual animal, its metabolic patterns have a role, too. Reindeer placenta and milk proved to be important factors in the transporting of compounds from hind to calf. The highest PCDD/F and PCB concentrations (as WHO-TEQs) were observed in reindeer calves in the study area in which animals are fed in natural pastures only. Despite the findings, it was concluded that it is safe to eat reindeer and moose meat since the concentrations of dioxins and dioxin-like PCBs in the muscle are relatively low, and because of the low fat content in these animals. Reindeer liver, for its part, had quite a lot of dioxin-like compounds that may compromise its safety as food, at least on a regular basis.
The study shows that Finnish semi-domesticated reindeer and wild moose are good indicator species of POP contamination in a terrestrial environment, reindeer describing the situation in northern parts of the country especially. / Tiivistelmä
Suomalaisessa ruokamonitorointitutkimuksessa löydettiin kohonneita dioksiinien ja polykloorattujen bifenyylien pitoisuuksia puolivillin poron vasojen lihaksista. Se johti lisätutkimuksiin pysyvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksista poron lihaksessa, maksassa ja muissa sisäelimissä. Tutkimus laajeni koskemaan myös hirven (Alces alces) lihasta ja maksaa.
Väitöskirjatyö lisää tietämystä polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien (PCDD), polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF), polykloorattujen bifenyylien (PCB) ja polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE) pitoisuuksista suomalaisessa maaympäristössä ja erityisesti porossa ja hirvessä. Tutkimus antaa tietoa yhdisteille altistumisesta sekä viitteitä lajien- ja yksilöiden välisistä eroavai¬suuksista yhdisteiden kertymisessä ja niiden jakaantumisessa eri kudosten välillä. Alueellista vaihtelua yhdisteiden pitoisuuksissa selvitettiin myös. Maailman terveysjärjestön (WHO) asettamia PCDD/F- ja PCB-yhdisteiden toksisuusekvivalenttiarvoja (TEQ) tarkasteltaessa pystyttiin arvioimaan kemiallista elintarvikekelpoisuutta suhteessa EU:n antamiin sallittuihin pitoisuuksiin.
Työssä havaittiin laji-, yksilö-, ikä- ja kudosspesifistä dioksiinien, dioksiinienkaltaisten PCB- ja PBDE-yhdisteiden kerääntymistä porossa ja hirvessä. Tämä on todennäköisimmin seurausta vaihtelevasta altistumisesta yhdisteille, mutta myös lajien metabolisissa toiminnoissa yksilön eri ikäkausina voi olla eroavaisuuksia. Poron istukan ja maidon havaittiin olevan tärkeitä yhdisteiden kulkeutumisessa emolta sikiölle ja vasalle. Korkeimmat dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden konsentraatiot (WHO-TEQ-pitoisuuksina) havaittiin poron vasoilla tutkimusalueella, jossa eläimet olivat laiduntaneet ainoastaan luonnonlaitumilla.
Huolimatta havaituista haitta-ainepitoisuuksista todettiin, että sekä luonnostaan vähärasvaisen poron että hirvenlihan syönti on turvallista suhteellisen alhaisten dioksiinien ja dioksiininkaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien perusteella. Poron maksa puolestaan sisälsi melko korkeita dioksiinien kaltaisten yhdisteiden pitoisuuksia, mikä voi vaikuttaa sen turvalliseen käyttöön elintarvikkeena ainakin usein syötynä.
Suomalainen puolivilli poro ja villi hirvi sopivat hyvin POP-kontaminoitumisen indikaattoreiksi maaympäristössä; poron erityisesti kuvaten tilannetta maan pohjoisosissa.
|
Page generated in 0.0654 seconds