Pro gradu -tutkielmani aiheeni on Suomen ensimmäisen lapsilisälain synty poliittisena kysymyksenä vuosina 1947–1948. Olen tutkinut perusteellisesti, millaisen poliittisen prosessin tuloksena lapsilisälaki syntyi vuonna 1948. Aluksi olen tutkinut, miksi lapsilisän edeltäjään perhepalkkaan siirryttiin ja kuinka se johdatti yleiseen lapsilisälakiin. Eduskuntaryhmien kannanmuodostus ja mielipiteet ovat keskeinen osa tutkimustani. Päälähteenäni ovat olleet valtiopäiväasiakirjat: täysistuntojen pöytäkirjat ja valiokuntien mietinnöt. Eduskunnan kolme suurinta puoluetta olivat SKDL, SDP ja Maalaisliitto, ja ne toimivat hallituksessa. Olen tutkinut kolmikon eduskuntaryhmien pöytäkirjat. Valtioneuvoston pöytäkirjat ja puolueiden eri toimielinten asiakirjat ovat olleet myös lähteinäni. Olen hyödyntänyt myös sanomalehti Maaseudun Tulevaisuuden kirjoittelua. Lehti toimi MTK:n pää-äänenkannattajana edustaen lapsilisäasiassa maatalousväestöä, joka jäi perhepalkan ulkopuolelle. Opposition näkökulmaa olen saanut tutkimalla kokoomuksen pää-äänenkannattajaa Uusi Suomi -lehteä. Tutkimusmetodini on ollut historiallis-kvalitatiivista päättelyä. Läpi työn olen tehnyt vertailevaa tutkimusta. Olen vertaillut eri eduskuntaryhmien kantoja ja toimia keskenään. Tämän lisäksi olen vertaillut kunkin eduskuntaryhmän omia kantoja ja niiden muuttumista tutkimusaikanani. Suuret ikäluokat syntyivät niukkoihin oloihin. Työmarkkinoilla oli alituista palkankorotuspainetta, joten hallitus pakotti työnantajat maksamaan perhepalkkaa perheellisille työntekijöille. Päätös tehtiin vasemmiston voimin palkansaajajärjestö SAK:n painostamana. Perhepalkka kohteli epäoikeudenmukaisesti työnantajia ja työntekijöitä, eikä se ulottunut Maalaisliiton kannattajiin, maaseutuväestöön. Kukaan ei ollut järjestelmään tyytyväinen. Ratkaisuna vaikeaan tilanteeseen Suomi päätti ottaa esimerkkiä Ruotsin lapsilisäjärjestelmästä. Keskeinen tutkimustulokseni on, että yleinen lapsilisä on hallituksen hätiköidyn perhepalkkapäätöksen seurausta. Lapsilisän suurimmat kiistat olivat järjestelmän rahoittaja ja se, tarvitsiko esikoiden etuuden. Maalaisliitto toimi käytännössä hallituksen oppositiona tehden yhteistyötä oppositiossa olleen oikeistopuolueiden kanssa. Sen sijaan SKDL:llä ja SDP:llä oli usein samat tavoitteet. Lopulta saatiin kaikkia jokseenkin miellyttävä ratkaisu. Lapsilisää päätettiin maksaa jokaisesta lapsesta suurimpana rahoittajana työnantajat. Lakia vauhdittivat lähestyvät eduskuntavaalit, riittävä poliittinen kannatus ja kaikkien halu edistää lapsien hyvinvointia. Tutkimukseni valottaa, kuinka suuri merkitys etujärjestöpolitiikalla voi olla eduskunnan päätöksenteossa. Tutkimukseni osoittaa, että eduskuntaryhmät pystyvät tekemään kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Omista periaatteista voidaan tinkiä yhteisen edun edessä.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee jääkiekkoilun alkuvaiheita ja vakiintumista Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 1946–1975. Tutkimukseni päälähteenä on Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin jääkiekkojaoston arkisto. Hyödyllistä aineistoa olen saanut myös Oulun Kärpät 46 ry:n, Oulun Luistinseuran ja Suomen Työväen Urheiluliiton Oulun piirijärjestön arkistoista ja Pohjois-Pohjanmaalla ilmestyneiden sanomalehtien jääkiekkoaiheisesta kirjoittelusta tutkimallani ajanjaksolla. Tutkimukseni keskeisenä motiivina on ollut se, että uudeksi kansallispeliksemmekin kutsutun jääkiekon historiaa on Suomessa tutkittu niukasti. Olemassa olevalle jääkiekon historiaan keskittyvälle kirjallisuudelle on leimallista popularisoiva kirjoitustyyli ja valitettavan usein myös objektiivisuudesta irtautuminen sekä mahtipontinen julistuksellisuus. Oman tutkimukseni lähtökohta on historiatieteellinen. Työssäni painottuvat historiallis-kvalitatiiviset menetelmät, kuten huolellinen lähdekriittinen asiakirjatarkastelu ja rationaalinen päättely. Numeraalista aineistoa analysoidessani olen hyödyntänyt myös kvantitatiivisia metodeja, joiden käyttäminen monissa tapauksissa lomittuu tiiviisti historiallis-kvalitatiivisiin menetelmiin. Jääkiekon alkaminen Pohjois-Pohjanmaalla 1940-luvun lopulla on nähtävissä osana Suomen urheilun uudelleen aktivoitumista ja palloilulajien esiinmarssia toisen maailmansodan päätyttyä. Pohjois-Pohjanmaan jääkiekkoharrastus käynnistyi Oulussa ja Raahessa, joihin ensimmäiset jääkiekkokaukalot pystytettiin loppuvuodesta 1948. Varsinkin Oulussa jo 1920-luvulla aloitettu jääpalloilu nautti suurta kansansuosiota, minkä vuoksi uuteen jääpeliin suhtauduttiin aluksi varautuneesti. Maaseudulla jääkiekkoa innostuttiin kokeilemaan 1950-luvun puolivälissä, ja siellä harrastus kehittyi pysyvämmäksi vasta seuraavan vuosikymmenen keskivaiheilla. Jääkiekkoilu organisoitui nopeasti osaksi Pohjois-Pohjanmaan urheiluelämää, ja säännöllinen ottelu- ja sarjatoiminta pääsi vauhtiin 1940-luvun päättyessä. Oulun Kärpät nousi Pohjois-Pohjanmaan jääkiekkoilun lippulaivaksi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, mikä huipentui seuran esiintymiseen Suomen korkeimmalla sarjatasolla kolmella pelikaudella 1960-luvulla. Kärppien mestaruussarjaottelut vauhdittivat osaltaan jääkiekkoilun läpimurtoa Pohjois-Pohjanmaalla 1960-luvun aikana. Pohjois-Pohjanmaan parhailla jääkiekkoseuroilla oli tutkimallani periodilla yllättävän vahvoja kansainvälisiä kontakteja. Kiinteimmät suhteet muodostuivat Pohjois-Ruotsiin, jonka kanssa yhteistoiminta kehittyi monipuoliseksi käsittäen niin seurajoukkueiden välisiä ystävyys- ja sarjakohtaamisia kuin pienoismaaotteluja. Länsinaapurimme edistykselliset harjoitteluolosuhteet puolestaan houkuttelivat varsinkin Oulun Kärppiä hakemaan jääkokemusta sarjakausien edellä Norrbottenin jäähalleista. Pohjois-Pohjanmaan jääkiekkoilun harrastusolosuhteiden jälkeenjääneisyys Etelä-Suomeen verrattuna olikin tunnusomaista koko tutkimusajanjaksollani. Se aiheutti maakunnan parhaiden jääkiekkoilijoiden siirtymisen varsinkin Helsingin ja Tampereen mestaruussarjajoukkueisiin. Olosuhteiden osalta merkittävimpiä kehitysaskelia olivat Ouluun syksyllä 1965 rakennettu tekojäärata ja elokuussa 1975 avattu jäähalli. Modernin jäähallin valmistuminen tarjosi lopulta edellytykset tasavertaiselle kilpailulle maamme eteläosien jääkiekkokeskusten kanssa.

Tutkimuksen aiheena on väkivalta, sota ja rauha julkisessa sanassa vuosina 1918–1939. Päälähteenä on käytetty naisasialiikkeen piirissä julkaistua Naisten Ääni -lehteä. Tarkoituksena on ollut laajentaa kuvaa suomalaisesta pasifismista maailmansotien välisenä aikana. Tutkimuksessa on yhdistetty rauhantutkimuksen ja sukupuolihistorian näkökulmia. Tutkimus on laadullista ja lähdekriittistä tekstien tarkastelua, joka pohjautuu menetelmällisesti diskurssianalyysiin. Diskurssin määritelmä on johdettu yhteiskuntatieteistä ja tutkimuskirjallisuudesta: diskurssit ovat tiedon ja sosiaalisen todellisuuden konstruktioita, jotka rakentuvat representaatioista ja merkityksistä. Työssä on huomioitu kolmen tason konteksti: 1920- ja 1930-luvun Suomi, ajan julkinen keskustelu sekä ajan yleiseurooppalainen pasifismi. Euroopassa pasifismi levisi ensimmäisen maailmansodan seurauksena, mutta Suomessa tilanne oli toisenlainen. Sisällissodan jakamassa maassa maanpuolustushenki ja oikeistoradikalismi olivat vahvasti esillä, ja kommunistien vaikuttamispyrkimykset kiristivät ilmapiiriä. Pasifismi oli marginaalissa, ja pasifistit miellettiin usein kommunisteiksi. Naisten Ääni toteutti silti kapeassa julkisen sanan tilassaan rauhanaktivismia. Lehti osoitti toistuvasti väkivallan ja sotien syitä sekä seurauksia, ja se suhtautui väkivaltaan hyvin kielteisesti. Lehti oli diskursseissaan kristillinen, feministinen ja pasifistinen. Lehden väkivallan ja sodan vastaisuus perustui kristinuskoon. Rauhan rakentamista lehti piti feminiinisenä tehtävänä, sillä naisella oli äidinrakkautta, jonka avulla hän saattoi yhteiskunnan äitinä edistää rauhaa. Naisten Ääni niveltyi näkemyksillään osaksi ylikansallisen rauhanliikkeen siipeä, jossa yhdistyivät feminismi ja pasifismi. Naisten Äänen diskurssit heijastelivat myös laajemmin ylikansallisen rauhanliikkeen tuntoja. Lehti kannatti pan-eurooppalaisuutta, aseidenriisuntaa ja antimilitarismia. Lehden mukaan rauha voitiin saavuttaa henkisellä ja todellisella aseidenriisunnalla. Kun oli kasvatettu rauhaan, voitiin luopua aseista ja armeijoista. Lehti myös vastusti fasismia. Se näki fasismin — ja myös kommunismin — väkivaltaan ja sotaan tähtäävinä ääriliikkeinä. Lehden diskursseille havaittiin kolme olennaista selittäjää. Sisällissodan vaikutuksesta lehdessä sitouduttiin ehdottomasti pasifismiin. Ylikansallisesta rauhanliikkeestä lehti sai sekä myös aktiivisesti haki vaikutteita, koska pasifismi oli marginaalissa kotimaassa. Päätoimittajista lehden linjaan vaikuttivat erityisesti Maikki Friberg ja Hilja Vilkemaa, joille rauhanaate oli tärkeä arvo. Tutkimustuloksia voidaan pitää tärkeinä, koska Naisten Ääni avasi marginaalissa olleiden pasifistien näkökulmaa 1920- ja 1930-luvun Suomeen. Erityisesti lehden kautta tavoitettiin keskiluokkaisen, porvarillisen ja sivistyneen naisen pasifismia, jota ei ole aiemmin juuri tutkittu. Naisasialiikkeen julkaisuna Naisten Ääni osoitti, että rauhankysymykset olivat keskeisiä 1920- ja 1930-luvulla vähintään osalle naisasianaisista. Jatkotutkimuksessa olisikin mahdollista selvittää suomalaisen naisasialiikkeen rauhanaatetta.

Tässä työssä tulen valottamaan sitä, minkälaista Japanikuvaa tutkimukseni kohteet välittävät, ja miten propagandan keinoja on käytetty tätä kuvaa rakentamaan. Valitsen kaksi historiallista ajanjaksoa (1940-luvun loppu ja 1980-luvun puoliväli), joiden ajalta poimittujen lehtiartikkeleiden tapauksissa tarkastelen Japanikuvan eri elementtejä ja mielipidevaikuttamisen keinojen vaikutusta niihin. Haluan tutkimuksellani osoittaa, kuinka kuvatutkimuksella ja propagandan keinojen analyyttisellä käsittelyllä on mahdollista (1) selvittää, millaisista elementeistä lähteen kohteestaan tarjoama kuva muodostuu, (2) miksi artikkelit välittävät juuri esittämäänsä kuvaa, ja (3) miten propagandan keinoilla on mahdollista vaikuttaa tarjottavaan kuvaan. Ensimmäisessä pääluvussa keskityn liittoutuneiden Japanin miehityksen historialliseen kontekstiin. Olen valinnut työhöni kaksi aikakauteen sijoittuvaa lehtiartikkelia, yhden Newsweekistä ja yhden Fortunesta. Tärkein metodini tutkimuksessa ovat lähteistä laadittavat mielikuva ja propaganda-analyysit, joiden teoreettinen rakenne tulee toimimaan kehikkona työni dispositiolle. Toisessa pääluvussa sovellan ensimmäisestä pääluvusta tuttuja analyysikeinoja 1980 luvulta löytyviin artikkeleihin, jotka käsittelevät Japanin taloudellisen vahvistumisen provosoimaa ”Japan Bashing” -ilmiötä. Lähteinä toimivat jälleen Fortune ja Newsweek -lehtien artikkelit. Tutkittavan historiallisen ajan, maantieteellisen sijainnin, käsiteltävän aiheen ja tekstien valinnassa olen pyrkinyt asetelmaan, jossa mahdollisimman pieni joukko tutkimuskohteiden ominaisuuksista muuttuu ensimmäisen ja toisen lukujen vertailujen välillä — huomattavaa ajallista vaihdosta lukuun ottamatta. Vaikka lähteet poikkeavat toisistaan merkittävästi, on niistä mahdollista poimia joukko elementtejä, joista niiden tarjoamat Japanikuvat muodostuvat. Osa näistä elementeistä on havaittavissa kaikissa teksteissä, osa vaihtelee artikkelien välillä. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että on usein edullista jakaa lähteen tarjoama kuva rajatumpiin osatekijöihin tarkastelun terävöittämiseksi. Newsweek ja Fortune kuvasivat Japania 1940-luvun lopulla hyvin positiivisessa valossa, mutta 1980-luvun puolivälissä hyvin kielteisesti. Voimakkaasti eroavien kuvien taustalta löytyvät kirjoitusajankohtien merkittävästi eroavat historialliset tilanteet ja niiden sanelemat tarpeet. Kaikissa tutkimissani artikkeleissa propagandan erinäisten työkalujen hyödyntämisellä oli merkittävä rooli tekstien tarjoaman Japanikuvan rakentajina. Vaikka kaikki lähteeni hyödynsivätkin pitkälti samoja mielipidevaikuttamisen keinoja, niiden käyttö oli joka tapauksessa erilaista. Tämä monipuolisuus, muokattavuus ja sovellettavuus kulloiseenkin historialliseen kontekstiin osoittaa, kuinka tehokkaita ja monikäyttöisiä mielipidevaikuttamisen keinot ovat mielikuvien rakentajina ja -levittäjinä.

The ascent and downfall of Napoleon had a major impact in Europe, but it also affected the new democracy across the Atlantic Ocean, the United States of America. From 1804-1815, the American republic was caught in a diplomatic dilemma, as it attempted to remain neutral in the face of enormous pressure from Europe. Both France and Great Britain, who were at war with each other, hoped to force the United States to become involved in their struggle and waged economic warfare against American trade and shipping. The American economic representatives in France, the consuls faced enormous obstacles as they tried to assist their fellow Americans engaged in commercial ventures across the Atlantic. Over the years, the consuls engaged in skirmishes with French officials over the atrocities committed against American shipping as well as diplomatic battles with American foreign ministers and even their fellow consuls. In "Dereliction of Diplomacy: The American Consulates in Paris and Bordeaux during the Napoleonic Era, 1804-1815," the role the consuls played in the care of American citizens abroad and the facilitation of their consular duties is examined. While the consuls remained low-level American officials, they did influence American foreign policy by keeping the leaders in Washington D.C. apprised of the economic realities of trading with Napoleonic France. / A Dissertation submitted to the Department of History in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctorate of Philosophy. / Spring Semester, 2008. / April 7, 2008. / Consulate, Paris, Bordeaux / Includes bibliographical references. / Rafe Blaufarb, Professor Directing Dissertation; Patrick O’Sullivan, Outside Committee Member; Jonathan Grant, Committee Member; Peter Garretson, Committee Member; Maxine Jones, Committee Member.

Neil Benjamin Edmonstone held many important positions in the East India Company's Indian service during a career spanning 34 years, from 1783 to 1818. He was at various times Persian Translator to Government, Chief Secretary to Government, Secretary of the Secret Foreign and Political Department, Vice President of the Supreme Council at Calcutta and acting governor-general on two occasions. He served as the Company's chief intelligence officer for more than twenty years, taking on espionage occasionally himself, but more frequently directing the activities of others. He was thereafter a member of the Company's chief governing body, the Court of Directors, from 1820 until his death in 1841. In addition to providing the first biographical study of Edmonstone, this work includes a discussion of the lives of important civil servants of his generation, many of which have never received scholarly attention. The essential thesis of the work is that Edmonstone, and the group of civil servants around him, formed the first deliberately expansionist government in the Company's history. They combined all of the requirements for imperial success--a passionately held ideology, a sound plan for achieving their aims, and more expertise on the sub-continent than any previous generation had attained. / A Dissertation submitted to the Department of History in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctor of Philosophy. / Fall Semester, 2003. / August 26, 2003. / Richard Wellesley, Neil Edmonstone, East India Company, India, Imperialism / Includes bibliographical references. / Bawa Satinder Singh, Professor Directing Dissertation; Patrick M. O'Sullivan, Outside Committee Member; Peter P. Garretson, Committee Member; Winston Lo, Committee Member; Richard L. Greaves, Committee Member.

In 1875, citizens throughout the recently formed German nation were for the first time allowed to intermarry without conversion. Over the course of the next fifty years, German Jews marriages to German non-Jews increased to such a level that German-Jewish intermarriage became one of the central issues in German-Jewish relations. This thesis places intermarriage within the larger frameworks of German-Jewish relations and German-Jewish history. It develops a new interpretation of the evolution and legalization of intermarriage. The legalization of intermarriage took place within the framework of the kulturkampf and civil marriage debates of the early 1870s. Though intermarriage between German Jews and German non-Jews would become far more frequent after the turn of the century, intermarriage during the late nineteenth century had far more important political, religious, and social implications than mere numbers would suggest. / A Thesis submitted to the Department of History in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Arts. / Summer Semester, 2005. / April 27, 2005. / Law of Personal Status, Kulturkampf / Includes bibliographical references. / Nathan Stoltzfus, Professor Directing Thesis; Michael Creswell, Committee Member; Suzanne Sinke, Committee Member.

Williamson County, Tennessee, moved from support of Andrew Jackson in the aftermath of the War of 1812, to become, by the Mexican War, the most pronounced Whig County in Middle Tennessee through a combination of personal, economic and political issues. Political leadership, economic nationalism and fears that Jackson's personality and policies undermined republicanism created a political culture that abjured sectionalism even after the Mexican War and increasing tensions over slavery. During this period, the county became one of the wealthiest in the state through a diversified agricultural export economy based on chattel slavery, which county spokesmen lamented, but accepted as the basis for their prosperity. The presence and proximity of a number of political leaders of state and national renown, including John Eaton, John Bell, James K. Polk, Sam Houston, Thomas Hart Benton, Felix Grundy and most of all Andrew Jackson, created a dynamic in which national political issues tended to dominate local concerns from an early period. Because so many of these individuals spent time in the county, citizens were used to viewing them on a human scale. Between 1812 and 1833, the county largely embraced Jackson and his policies, though veterans who had served with him in the War of 1812 had reservations about his character. Jackson's military achievements, the Panic of 1819 and reaction over the disputed election of John Quincy Adams overwhelmed those reservations in 1828 and 1832. Once Jackson became president, there was support for his handling of the Eaton Affair, and the nullification crisis, but disquiet at his veto of the bill to recharter the Bank of the United States. After Jackson removed federal deposits from the bank and supported Martin Van Buren as his successor, county support dissipated rapidly. Thereafter personal rivalry between several county leaders and James K. Polk, disputes over economic policy and a merging of market capitalist ideology with conceptions of republican virtue, ensured that voter sentiment remained opposed to the Democrats. State and local issues such as funding for internal improvements and a new state constitution added to the interparty disputes. Williamson County party politics mirrored state politics in that both Whigs and Democrats believed they were protecting fundamental republican values from assault by the opposition. Unlike the state which was evenly divided between the parties during this period, after 1833, Williamson County was overwhelmingly Whig, a position that held until secession. Since no interpretive county history of Middle Tennessee has been produced, this thesis places this crucial area in the context of both the South and the nation, building on the comprehensive work of Arthur Schlesinger Jr., Charles Sellers and Harry Watson, among others, the only statewide antebellum political study by Jonathan Atkins, and county histories from other states such as North Carolina, Virginia, Alabama, Mississippi and Florida by Watson, Edward Baptist, Charles Morris, Daniel Dupre, and Robert Kenzer. Most of these areas had neither the continuous nationalist outlook endemic to Williamson County throughout the antebellum period, the agricultural diversity that helped produce it, nor the proximity to markets and national political leaders that reinforced it. / A Thesis submitted to the Department of History in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Arts. / Spring Semester, 2007. / March 23, 2007. / Williamson County, Tennessee / Includes bibliographical references. / Albrect Koschnik, Professor Directing Thesis; James P. Jones, Committee Member; Matt Childs, Outside Committee Member.

This historical study will examine four lynchings that took place in Florida during the 1940s. The investigations include the lynching of A. C. Williams in Gadsden County in 1941; Cellos Harrison in Jackson County in 1943; Willie James Howard in Suwannee County in 1944; and Jesse James Payne in Madison County in 1945. In addition to describing the circumstances surrounding each incident, this study also discusses the reaction of local law enforcement, Florida state public officials, the federal government, and the press. To tell these stories, the study relied on records from local and state governments, investigative records of the U. S. Department of Justice and the Federal Bureau of Investigation and, oral history from family members and residents of the communities in which these lynchings occurred. The study gives these incidents further exploration, in attempting to fit them into the chronology of the lynching phenomenon in the United States by extracting similarities as well as changes in the practice of lynching itself. These lynchings also indicate an increasingly negative reaction but segments of the American public against such acts of violence. This was due in part to U. S. participation in World War II and the government's increasing concern about the nation's international reputation. / A Dissertation submitted to the Department of History in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctor of Philosophy. / Summer Semester, 2004. / June 24, 2004. / Willie James Howard, A.C. Williams, Jesse James Payne, African Americans in Florida, Lynching, Cellos Harrison / Includes bibliographical references. / Maxine D. Jones, Professor Directing Dissertation; Darryl Dickson-Carr, Outside Committee Member; Joe M. Richardson, Committee Member; James P. Jones, Committee Member; Matthew D. Childs, Committee Member.

On March 16, 1827, Samuel Cornish and John B. Russwurm of New York, established Freedom's Journal, the nation's first African-American newspaper. This study explores the history of the Black Press in America and particularly the Capital Outlook, Tallahassee's only African-American owned newspaper. The Capital Outlook was established in 1975 and has existed under five-periods of ownership, spanning from 1975 until the present. Additionally, the study compares the development and mission of the Capital Outlook to five founding principles for the Black Press as established by Cornish and Russwurm in 1827. The study uses newspapers and archival records as primary information sources. However, research is centered primarily around the oral history testimony of each of the Capital Outlook's owners, and subscribers who include long-time Tallahassee residents, as well as state, local and regional leaders. The results of this study are valuable because it 1) adds to the limited body of literature pertaining to the role, scope, and history of the Black Press in America, and especially Florida and other Southern states; 2) it encourages more empirical studies relating to the Black Press; 3) it gives credence to oral history testimonies as being a valid research and information gathering method; and 4) it encourages future studies regarding social histories, especially at the local and community level. / A Thesis submitted to the Department of History in partial fulfillment of the requirements for the degree of Master of Arts. / Summer Semester, 2005. / June 23, 2005. / Roosevelt Wilson, Black Newspapers, Tallahassee Newspapers, African American Newspapers, Florida Newspapers, Black Press / Includes bibliographical references. / Maxine D. Jones, Professor Directing Thesis; Matthew D. Childs, Committee Member; Joe M. Richardson, Committee Member.