Abstract Dyspnoea associated with respiratory infection is a common symptom in infancy and early childhood. Inspiratory stridor is the main symptom in cases of croup and expiratory wheezing in cases of bronchiolitis, obstructive bronchitis and acute asthma exacerbations. Dyspnoea associated with respiratory infection is a common cause of emergency department visits and unplanned hospital admissions among infants and preschool children. The assessment of dyspnea associated with acute childhood respiratory infection is largely subjective, and evidence regarding the severity of acute dyspnoea is needed in order to target hospital admissions more accurately. Wheezing associated with respiratory infection in infancy has been recognized as an important predictor of recurrent wheezing and asthma at school age. The aims of this study were to determine the risk factors for croup, to evaluate factors that reliably predict the need for hospitalizing children with acute wheezing and to find out whether respiratory infection with wheezing during infancy has a positive association with the development of asthma during childhood. The work included two register-based surveys and one prospective cohort study. It is concluded that a family history of croup is an exceptionally strong risk factor for croup and its recurrence in childhood. The early phase of bronchiolitis is unstable in infants below 6 months of age. These infants are most likely to need medical interventions in the first 5 days after onset of the disease. A positive respiratory syncytial -virus test result, a fever of more than 38°C and low initial oxygen saturation are predictors of the need for hospitalization and medical interventions. An initial oxygen saturation >93% effectively identifies children aged more than 6 months with mild wheezing, and this limit can be used to avoid unplanned hospital admissions. There is an association between early respiratory syncytial -virus infections and subsequent wheezing and asthma, in that such infections select children who are prone to wheezing and asthma before school age, but the symptoms tend to decrease with time and an early respiratory syncytial -virus infection will not permanently alter bronchial reactivity. / Tiivistelmä Hengitysvaikeus on yleinen oire lapsilla virusten aiheuttamien hengitystieinfektioiden yhteydessä. Kurkunpäätulehdukseen liittyy sisäänhengitysvaikeus. Ilmatiehyttulehdukseen, ahtauttavaan keuhkoputkentulehdukseen ja akuuttiin astmakohtaukseen liittyy uloshengitysvaikeus. Hengitystieinfektioihin liittyvä hengitysvaikeus on yksi yleisimmistä syistä päivystyspoliklinikkakäynteihin ja äkillisiin sairaalahoitojaksoihin lapsipotilailla. Hengitystieinfektioiden taudinkulun tuntemisella ja hengitysvaikeuden vaikeusasteen arvioinnilla on tärkeä merkitys näiden potilaiden hoidon toteuttamisessa. Hengitystieinfektioon liittyvää hengitysvaikeutta on pidetty riskitekijänä astman kehittymiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kurkunpäätulehduksen riskitekijöitä ja sairaalahoitoon vaikuttavia tekijöitä hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa sekä varhaislapsuudessa sairastetun hengitystieinfektion yhteyttä myöhempään astma- ja allergiasairastavuuteen. Tutkimukseen sisältyi kaksi rekisteriaineistoa ja yksi seurantatutkimusaineisto. Tutkimuksessa todettiin, että kurkunpäätulehduksen uusiutuminen on erittäin tavallista ja sisarusten ja vanhempien sairastama kurkunpäätulehdus on merkittävin riskitekijä kurkunpäätulehdukselle ja sen uusiutumiselle. Alle 6 kuukauden ikäisillä lapsilla ilmatiehyttulehduksen taudinkuva on epävakaa ensimmäisen 5 oirepäivän aikana. Kuume, matala happisaturaatioarvo ja respiratory syncytial -virusinfektio ennustavat osastohoidon ja invasiivisten toimenpiteiden tarvetta ilmatiehyttulehduksen yhteydessä. Yli 6 kuukauden ikäisillä lapsilla happisaturaatioarvo > 93 % ennustaa lievää taudinkuvaa hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa. Käyttämällä tätä happisaturaatioarvoa raja-arvona, kun arvioidaan sairaalahoidon tarvetta, voidaan merkittävästi ja turvallisesti vähentää sairaalahoidon tarvetta lasten hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa. Alle 6 kuukauden iässä sairastettu respiratory syncytial -virusinfektio on riskitekijä varhaislapsuudessa ilmeneville astmaoireille, mutta tämä riski vähenee iän myötä ja 8 vuoden iässä ei ole havaittavissa eroja astma- ja allergiasairastavuudessa, kun verrataan näitä potilaita muun hengitystieinfektion sairastaneisiin potilaisiin ja terveisiin kontrollipotilaisiin.

Abstract Advances in perinatal treatment practices—such as antenatal corticosteroids, surfactant replacement therapy, and gentler ventilator modalities—have improved the survival of infants born preterm. Consequently, later morbidity and pulmonary outcome for survivors has attracted increasing interest. The incidence of bronchopulmonary dysplasia (BPD) remains high and the condition is manifesting in infants born at earlier gestational weeks than before. This so-called new BPD results from the arrest of alveolar development and is associated with less structural airway injury and interstitial fibrosis than previously. Long-term follow-up data on lung function, lung structure and respiratory morbidity of children treated with modern methods is insufficiently known. We performed a follow-up study of 88 preterm-born children and 88 matched term-born controls at school age. Children born preterm had lower values in lung function measurements than term-born peers. Reductions were most marked in those with a history of BPD. In accordance with the foetal origins hypothesis, children with intrauterine growth restriction (IUGR) had lower lung function than gestation-controls. This indicates that poor growth in utero is an additional burden on pulmonary health. Both IUGR and BPD predicted lower lung function independently. High-resolution computed tomography of the lung was obtained from 21 children with a history of BPD. Structural abnormalities were common, children with severe BPD being most affected. Preterm children were hospitalised more often than controls, mainly because of wheezing disorders. However, BPD did not influence the hospitalisations. According to the meta-analysis of the contemporary data available, the respiratory outcome of children who had only mild BPD may have improved in comparison to old follow-up data, whereas the results for those without BPD or moderate-to-severe BPD have remained remarkably stable despite progress in treatment practices during early life. In conclusion, preterm children had subtle impairments in lung function at school age. Although they were fairly asymptomatic, concern about the possible long-term effects of preterm birth on pulmonary health is justified. It has been proposed that BPD may predispose individuals to an early COPD-like disorder. Preterm children must be protected from any additional burden on respiratory health and should be monitored appropriately for early detection of lung disease. / Tiivistelmä Keskosten tehohoito on kehittynyt viime vuosikymmeninä merkittävästi, ja yhä epäkypsempänä syntyvät keskoset selviävät hengissä syntymän jälkeen. Keskosten pitkäaikainen keuhkosairaus, bronkopulmonaalinen dysplasia (BPD), on perinteisesti johtunut hengityskonehoidon ja happikaasun aiheuttamasta keuhkovauriosta ja johtanut keuhkokudoksen arpeutumiseen. Aiempaa ennenaikaisemmilla keskosilla esiintyy kuitenkin nykyään niin sanottua uutta BPD:tä, jonka ajatellaan johtuvan enemmän keuhkorakkuloiden kehityshäiriöstä kuin hoitojen aiheuttamasta keuhkovauriosta. Selvitimme, miten nykyaikaisilla menetelmillä hoidettujen keskosten keuhkojen rakenne ja toiminta kehittyvät kouluikään mennessä. Seurantatutkimukseemme osallistui 88 ennenaikaisena syntynyttä, kouluikään ehtinyttä lasta ja 88 täysiaikaisena syntynyttä, kaltaistettua verrokkia. Keskosena syntyneiden lasten keuhkofunktio oli kouluiässä huonompi kuin täysiaikaisena syntyneiden verrokkien. Alhaisin keuhkofunktio oli niillä keskosena syntyneillä lapsilla, jotka olivat sairastaneet vastasyntyneenä BPD:n. Myös kohdunsisäiseen kasvuhäiriöön (intrauterine growth restriction, IUGR) liittyi alentunut keuhkofunktio. BPD ja IUGR ennustivat alentunutta keuhkofunktiota toisistaan riippumatta. Tutkimuksessa tehtiin myös keuhkojen ohutleiketietokonekuvaus 21 keskoselle, jotka olivat sairastaneet BPD:n. Lähes kaikilla havaittiin poikkeavia löydöksiä – eniten niillä, joilla oli ollut vastasyntyneenä BPD:n vaikea tautimuoto. Keskosina syntyneet joutuivat kahden ensimmäisen vuoden aikana verrokkeja useammin sairaalahoitoon. Yleisimpiä syitä olivat hengityksen vinkumista aiheuttavat taudit kuten ilmatiehyttulehdus, ahtauttava keuhkoputkitulehdus tai akuutti astmakohtaus. Vastasyntyneenä sairastettu BPD ei kuitenkaan lisännyt todennäköisyyttä joutua sairaalahoitoon. Tutkimuksessa tehtiin myös meta-analyysi nykyaikaisilla menetelmillä hoidettujen keskosten keuhkofunktiosta: lievää BPD:tä sairastavien tulokset näyttävät parantuneen, kun taas keskivaikeaa tai vaikeaa tautimuotoa sairastavien ja ilman BPD:tä selvinneiden keuhkofunktio ei ole muuttunut uusien hoitojen myötä. Yhteenvetona voidaan todeta, että keskosten keuhkojen toimintakyky on jonkin verran alentunut täysiaikaisiin verrattuna. Lievästi alentunut keuhkofunktio ei kuitenkaan yleensä aiheuttanut koululaisille oireita. Keskosena syntyneiden lasten hengityselinten toimintaa on syytä seurata, sillä niin sanotun uuden BPD:n pitkäaikaisesta ennusteesta ei ole vielä tietoa.