Abstract This research deals with the strengthening of work-life cooperation in secondary vocational music education leading to basic qualification. The starting point is to examine students' and professional musicians’ action processes in workshops based on a new kind of cooperation in on-the-job learning and to evaluate their suitability to arranging on-the-job learning. The original publications are joined by the framework of sociocultural learning. The purpose of this research is to add understanding about realizing work-life cooperation and learning produced in workshop action in the education of musicians. The pedagogical purpose is to open paths to planning and availing of problem-based learning in on-the-job method which adds to the learner´s involvement. The research is a qualitative case study comprising the total of 143 students and several teachers in the Conservatoire in Oulu and a few professional musicians. The research material (original publications I-III) consists of structured questionnaires, namely: a) students' workshop plans and learning objectives written before the workshops, and b) the written reflective reports after the workshop experiences. The research data was dealt with a theory-based contents analysis. The data was transcribed and tabulated according to a Finnish meta-study categories of learning obstacles and promoters. To widen his understanding of the workshop method the researcher acted as a participating observer in the workshops of Conservatory teachers and professional musicians (6 workshops) the results of which were reported in the original publication IV. The research results show that acting as a musician in a workshop supports learning professional skills and the key competences of lifelong learning. From the pedagogical viewpoint workshop action 1) emphasizes the learner's initiative and taking responsibility, 2) offers work environments typical of music field, 3) builds the action on problem solving and interaction, and 4) changes the role of a visiting professional musician from a source of information and the demonstrator of the “right” performances to a fellow musician. The challenge of vocational teachers is to develop their pedagogical competencies especially in the designing and coordinating learning environments that support students´ learning broadly. This research will bring a new, concrete viewpoint to the planning and implementation of work-life cooperation. / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee työelämäyhteistyön vahvistamista musiikkialan perustutkintoon johtavassa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Lähtökohtana on tarkastella opiskelijoiden ja ammattimuusikoiden uudenlaiseen yhteistyöhön perustuvien työssäoppimisen työpajojen toimintaprosesseja sekä arvioida niiden soveltuvuutta työssäoppimisen järjestämisessä. Empiiristä tutkimusta yhdistää sosiokulttuurisen oppimisen viitekehys. Tutkimuksen tavoite on lisätä ymmärrystä työelämäyhteistyön toteuttamisesta sekä työpajatoiminnan tuottamasta oppimisesta muusikoiden koulutuksessa. Pedagogisena tavoitteena on avata suuntia opiskelijan osallisuutta lisäävän, ongelmaperustaisen työssäoppimismenetelmän suunnittelulle ja hyödyntämiselle. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, johon osallistui vuosina 2003–2011 yhteensä 143 Oulun konservatorion opiskelijaa, lukuisia opettajia sekä ammattimuusikoita. Tutkimusaineisto koostuu (osajulkaisut I–III) strukturoiduista kyselyistä, joita ovat: a) opiskelijoiden ennen työpajaa kirjoittamat työpajasuunnitelmat ja oppimistavoitteet sekä b) työpajan jälkeen tehdyt kokemusten kirjalliset reflektoinnit. Aineiston analyysissä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto litteroitiin ja taulukoitiin suomalaisen työssäoppimisesta tehdyn metatutkimuksen oppimista edistävien ja estävien kategorioiden mukaan. Työpajamenetelmään liittyvän ymmärryksen laajentamiseksi tutkija teki osallistuvaa havainnointia konservatorion opettajien ja ammattimuusikoiden työpajoissa (6 kpl), joiden tuloksista raportoitiin osajulkaisussa IV. Tutkimustulokset osoittavat, että muusikkona toimiminen työpajassa tukee oppimista ammatillisen osaamisen sekä elinikäisen oppimisen avaintaitojen kehittymisen osalta. Pedagogisesta näkökulmasta työpajatyöskentelyssä korostuvat 1) oppijan aloitteellisuus ja vastuun ottaminen, 2) toimiminen musiikkialalle tyypillisissä työympäristöissä, 3) ongelmanratkaisukeskeisyys ja vuorovaikutus, 4) kanssamuusikkous – vierailevan ammattimuusikon muuttunut rooli tietoa jakavasta mestarista ja ”oikeiden” suoritusten demonstroijasta yhtyekumppaniksi. Ammatillisten opettajien haasteena on kehittää pedagogista osaamistaan erityisesti opiskelijoiden oppimista laaja-alaisesti tukevien oppimisympäristöjen suunnittelussa ja koordinoinnissa. Tämä tutkimus tuo uuden, konkreettisen näkökulman työelämäyhteistyön suunnitteluun ja toteutukseen.

Abstract This dissertation focuses on global education (GE) and on its implementation in lower level basic education in Finland. The aim of my research was to investigate the present position of GE in basic education schools; identify the practices and problem areas in the implementation of GE; find practical solutions to facilitate the implementation; and consequently, to contribute to subsequent decision making regarding successful integration of GE in national basic education in Finland. The research may best be described as a pragmatic, qualitative dominant mixed research study that also had at the beginning features of action research. GE has served as my theoretical foundation and social learning theory has been used for studying teaching and learning from GE perspective. The main research methods were content analysis of the National Core Curriculum for Basic Education (2004) and the GE 2010 programme and research questionnaires that were sent to basic education principals, teachers, and pupils to collect data from the field. A study on textbook research has also been conducted and representatives of the two main textbook publishers in Finland were interviewed for the research. The main findings of the research suggest that GE is not systematically implemented in basic education schools in Finland even though many of the areas of GE are considered important. The main problems in implementation were seen to be the lack of conceptual clarity and the fact that GE was perceived as an additional burden for the schools rather than as an integral part of all school activities. As GE was not an explicit part of the official curriculum, it was not considered mandatory and the schools were not sufficiently resourced for teaching it. All in all, the findings focus on discussing the operational culture of schools and the role of diverse transactions in realising the aims of GE. The role of educational policy documents and the relationship between national and local curricula is found to be complex on many levels. Efficient policy implementation needs attention. This dissertation also gives suggestions on how to improve the current situation. These include clarifying the GE concept, including GE explicitly in the curriculum, defining the short-term objectives and assessment policies, training teachers and principals, resourcing the schools and teachers appropriately to teach GE. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjatutkimuksen aiheena on globaalikasvatus ja sen täytäntöönpano suomalaisen perusopetuksen alakouluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartuttaa tietoa globaalikasvatuksen teoreettisesta perustasta ja nykyisistä käytännöistä erityisesti Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää perusopetuksen globaalikasvatuksen tila, tunnistaa ongelmakohdat globaalikasvatuksen täytäntöönpanossa, löytää käytännön ratkaisuja täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä täten myötävaikuttaa päätöksentekoon, jolla globaalikasvatus saadaan onnistuneesti yhdistettyä kansalliseen perusopetukseen Suomessa. Tutkimusta voi parhaiten kuvailla pragmaattisena, pääasiallisesti kvalitatiivisena ”mixed research” -tutkimuksena, jossa alussa oli myös toimintatutkimuksen piirteitä. Globaalikasvatus muodostaa työni teoreettisen perustan ja sosiaalisen oppimisen teoriaa on käytetty tutkittaessa opettamista ja oppimista globaalikasvatuksen näkökulmasta. Pääasiallisina tutkimusmetodeina on käytetty sisällönanalyysia, jolla on analysoitu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2004 ja Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelmaa sekä tutkimuskyselyitä, joilla kerättiin tietoa perusopetusta antavien koulujen rehtoreilta, opettajilta ja oppilailta. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu kahden suurimman oppikirjavalmistajan edustajia sekä analysoitu tutkimuksia, joita on tehty Suomen perusopetuksen oppikirjoista. Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että globaalikasvatusta ei ole systemaattisesti huomioitu Suomen perusopetusta antavissa kouluissa, vaikka monia globaalikasvatukseen kuuluvia aihealueita pidetäänkin perusopetukselle tärkeinä. Suurimmiksi ongelmiksi kentällä nähdään käsitteen tuntemattomuus ja epämääräisyys sekä se, että globaalikasvatusta ei liitetä kiinteästi kaikkeen koulun toimintaan. Sen sijaan se nähdään ylimääräisenä satunnaisena lisänä, jolla ei ole keskeistä roolia kouluissa. Koska globaalikasvatus ei eksplisiittisesti ole osa virallista opetussuunnitelmaa, sitä ei pidetty ensisijaisen velvoittavana eikä globaalikasvatuksen toteuttamiseen katsottu olevan riittävästi resursseja. Kaiken kaikkiaan tuloksissa pohditaan kouluyhteisön toimintakulttuuria ja moninaisten vuorovaikutusten roolia globaalikasvatuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeäksi muodostuu myös koulutuspoliittisten asiakirjojen asema sekä valtakunnallisen ja koulukohtaisesti toteutetun opetussuunnitelman suhde globaalikasvatuksen toteuttamisessa. Tässä väitöskirjassa esitetään tilanteeseen parannusehdotuksia. Ehdotuksiin sisältyy käsitteen avaaminen, kiinteän yhteyden rakentaminen opetussuunnitelman ja käytännön välille, globaalikasvatuskompetenssien ja niihin liittyvien arviointiperiaatteiden määritteleminen, opettajankoulutuksen ja koulun johtajien koulutuksen kehittäminen sekä koulujen ja opettajien varustaminen globaalikasvatusta varten.