Abstract This thesis explores the sociocultural processes shaping the design, adoption and use of new urban technology in the city of Oulu in northern Finland. The exploration is conducted at experiential level focusing on people’s personal perspectives which allows uncovering underlying cultural meanings, social structures and historically formed practices and discourses. The unique case for the thesis is provided by the recent technological development in Oulu that has been shaped by agendas such as ubiquitous computing and smart cities. The thesis first investigates in-depth the design process of the new urban technology, and also compares the visions of the designers and decision-makers with the practices and perspectives of the city inhabitants. Then, the adoption process of public urban technologies is studied in detail by constructing a conceptual appropriation model. Finally, the effects of the northern location of Oulu on the design and use of the urban technology are scrutinized. The research is based on empirical, qualitative research materials comparing the experiences of young adult and elderly city inhabitants; in addition, quantitative use data of urban technologies is utilized to provide an overview on the use trends. The key findings indicate that the design and decisions concerning novel technologies and the outcome are shaped by complex sociomaterial practices based on experiences from previous similar projects, and on certain preconceptions about the city inhabitants and technology’s role in the cityscape. Different people have differing power positions in relation to the development of the urban public places, and technology implementation can marginalize some segments of city inhabitants. Further, the adoption of novel urban technologies is found to depend heavily on the norms of public places and people’s long-term experiences of technology use. Finally, climate, ICT use and sociocultural context are shown to be profoundly interconnected, and thus, urban computing design must reconsider the situatedness of technology. These findings call for further sociocultural studies on future smart cities. / Tiivistelmä Väitöskirja tarkastelee sosiokulttuurisia tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet uuden kaupunkiteknologian suunnitteluun, omaksumiseen ja käyttöön Pohjois-Suomessa Oulussa. Tutkimus keskittyy ihmisten kokemukselliseen tasoon, jonka kautta on mahdollista hahmottaa kulttuurisia merkityksiä, sosiaalisia rakenteita sekä historiallisesti muotoutuneita käytäntöjä ja diskursseja. Tutkimuksen taustalla on Oulun viime vuosien teknologinen kehitys, joka osaltaan perustuu visioihin älykaupungista ja kaupunkitilaan sulautetusta jokapaikan tietotekniikasta. Tutkimus tarkastelee aluksi uuden kaupunkiteknologian suunnitteluprosessia, ja peilaa lisäksi suunnittelijoiden ja päättäjien visioita kaupunkilaisten käytäntöihin ja näkökulmiin. Seuraavaksi julkisten kaupunkiteknologioiden käyttöönottoa jäljitetään rakentamalla malli, joka kuvaa omaksumisprosesseja. Lopuksi selvitetään Oulun pohjoisen sijainnin vaikutusta teknologian suunnitteluun ja käyttöön. Tutkimus perustuu empiirisiin, laadullisiin tutkimusaineistoihin, joiden avulla tutkitaan ja vertaillaan nuorten aikuisten ja ikääntyneiden kaupunkilaisten kokemuksia. Lisäksi käytetään määrällistä aineistoa kuvaamaan kaupunkiteknologioiden käytön kehityssuuntia. Väitöskirjan mukaan kaupunkiteknologioita koskevat päätökset ja lopputulos ovat monimutkaisten sosiaalis-materiaalisten käytäntöjen muovaavia. Käytäntöjen taustalla ovat kokemukset samankaltaisista projekteista sekä ennakkokäsitykset kaupunkilaisista ja teknologian roolista kaupunkitilassa. Tutkimus valottaa ihmisten erilaisia valta-asemia kaupunkien kehityksessä ja tuo esiin, miten teknologia voi marginalisoida joitakin ihmisryhmiä. Tutkimus osoittaa, miten julkisten paikkojen normit ja pitkän ajan kuluessa muovautuneet teknologiakokemukset vaikuttavat uusien kaupunkiteknologioiden omaksumiseen. Lisäksi todetaan ilmaston, tieto- ja viestintätekniikan käytön ja sosiokulttuurisen kontekstin vahva yhteys, jonka vuoksi alan tutkimuksen tulisi arvioida uudelleen teknologian paikkasidonnaisuutta. Tulokset osoittavat, että sosiokulttuurista tutkimusta älykaupungeista tarvitaan lisää.

Abstract The integration of digital technologies into urban life and environments has accelerated rapidly over the past few decades. It has been well established that this digital augmentation is changing the way we use and experience urban places; however, more studies, especially at the micro-level and from an architectural point of view, must be conducted in order to increase our understanding of the phenomenon. In this thesis, I examine the experience and evaluation of digitally augmented public urban places through four case studies, analysing participants’ experiences of adaptive lighting pilots and urban displays deployed in real world settings. Digital augmentations were found to be able to alter the genius loci significantly; furthermore, findings from these case studies demonstrate and explain how co-design, existing use patterns and user groups in urban places, climate and weather, and sense of place affect digital augmentations. The thesis makes a methodological contribution in the form of evaluation probes. This method was developed by modifying the cultural probes method for the purposes of evaluative research of design artefacts. The proposed method allows for the emic evaluation of design artefacts without direct researcher presence. In other case studies, I have used ethnographically inspired methods to gather research materials. In analysing research materials I make a theoretical contribution by introducing the concept of emplacement into architectural research. This concept highlights the importance of place in our experience as embodied individuals. Based on my empirical results, I argue for the design of meaningful emplaced experiences through digital augmentation. I also chart the design challenges that have emerged from my studies, utilising them to develop a holistic model that aims to describe experiences of digital augmentation in public urban places. Overall, the thesis proposes participatory design evaluation as a new approach in the field of architecture. It refers to the examination and utilisation of research participants’ intersubjective accounts in the evaluation of design artefacts from an experiential point of view. I argue for the benefits of this approach for the further inclusion of research knowledge in design and planning processes. / Tiivistelmä Viimeisten vuosikymmenten aikana digitaaliset teknologiat ovat asettuneet osaksi kaupunkielämää ja kaupunkipaikkoja. Tämä ilmiö, joka on helposti havaittavissa jokapäiväisessä elämässä, on tunnistettu myös tutkimuskirjallisuudessa, missä ilmiötä on kutsuttu nimellä kaupunkipaikkojen digitaalinen augmentointi. Tähän mennessä ilmiön on todettu muuttavan kokemuksiamme kaupunkipaikoista. Lisäksi on tunnistettu, että aihetta tulisi tarkastella myös erityisesti mikrotasolla sekä arkkitehtuurin alan näkökulmasta. Tässä väitöskirjassa tarkastelen julkisten kaupunkipaikkojen digitaalista augmentointia tapaustutkimusten avulla. Analysoin tätä varten osallistujien digitaalisen augmentaation kokemuksia, mitkä ovat tapahtuneet tutkimushankkeiden sisällä tuotettujen, aidoissa kaupunkiympäristöissä tehtyjen pilottien ja konstruktien yhteydessä. Lähestymistavaltaan työni on mikrotason evaluatiivista laadullista suunnittelututkimusta. Väitöstutkimukseni käsittää myös menetelmällistä kehitystyötä. Tämän kehitystyön tuloksena esittelen evaluaatioluotainmenetelmän. Menetelmä on kehitetty alkuperäisen kulttuuriluotainmenetelmän pohjalta. Esitän analyysin alkuperäisestä menetelmästä sekä tuloksia omista empiirisistä tutkimuksistani ehdotettua menetelmää tukevina perusteina. Muut tutkimuksessa käyttämäni menetelmät ovat alkuperältään etnografisia; olen kuitenkin soveltanut menetelmiä arkkitehtuuritutkimuksen käyttöön. Analysoidakseni näitä empiirisiä tuloksia olen myös tehnyt teoreettista kehitystyötä esittelemällä arkkitehtuurintutkimukseen emplacement-käsitteen (suom. paikantuneisuus). Olen käyttänyt tätä käsitettä analysoidakseni empiirisiä tutkimusmateriaaleja abduktiivisesti. Käsitteellä pyrin ymmärtämään ja teorisoimaan paikan roolia digitaalisten augmentointien ruumiillisessa kokemuksessa ja suunnittelussa. Kokonaisuudessaan kehitän väitöskirjassa osallistavaa suunnitteluevaluaatiota (engl. participatory design evaluation lähestymistapana. Tällä tarkoitan useiden intersubjektiivisten ja kokemuksellisten näkökulmien tuomista ja käyttämistä suunnittelutuotteiden evaluatiivisessa eli arvioivassa tutkimuksessa. Väitöksessäni puollan tämän lähestymistavan hyödyllisyyttä arkkitehtuurisuunnittelussa ja -tutkimuksessa.