Abstract This dissertation presents wideband and multi-element antennas for mobile applications. It is divided into the following main parts: modal theory, wideband antennas, multi-element antennas, and wideband multi-element antennas. The radiating fields are first studied in terms of spherical scalar and vector modes, and it is shown how these modes correlate with the characteristic current modes on a planar mobile ground plane. The theory part shows how it is possible to excite the same modes on a conventional sphere and a rectangular planar mobile ground plane. The theory refers to the novel wideband antenna structures presented in this dissertation, in terms of current and radiating modes. After studying the modes, the dissertation shows how to excite a radiating antenna mode within a wide frequency bandwidth. To gain this, two main approaches are taken. First, a quasi-complementary antenna (QCA) structure with an electric conductor and magnetic slot is presented, and its characteristics are studied. A QCA UWB antenna, and a QCA element excited with a monopole or a dipole, is presented. The QCA structure compensates for the imaginary part of the input impedance on wide frequency bandwidth, when, at the same time, the fundamental mode is excited to ensure good radiating properties. The second approach uses a symmetrical feeding with two antenna elements to gain a wide frequency bandwidth, the relative -6 dB impedance bandwidth between 37.5–80%. When a field is symmetrically coupled to the conducting ground plane, the excitation avoids the awakening of higher order modes which might disturb the performance of the antenna. It is also shown, by using multiple feeding elements, that the excitation of orthogonal higher order modes on a small radiating ground plane is possible. As the modes are orthogonal to each other, they present a very low correlation. By using this kind of approach, radiation pattern diversity can be obtained in mobile applications within a small volume. On the other hand, when combining two QCA elements to a one multi-element antenna structure, a wideband diversity antenna with an 87.5% relative -6 dB impedance bandwidth, and a wideband MIMO antenna with a 95.0% relative -6 dB impedance bandwidth, are presented with excellent radiation and correlation properties. Also mutual coupling is need to be counted when multi-element antennas are designed. When designing an efficient radiator, it is important to consider an antenna feeding in terms of wideband impedance matching and wideband baluns, not to spoil the antenna performance. The efficient antenna structures and feeding mechanisms are obtained by using commercial 3D electromagnetic simulators to find the desired wideband antenna characteristics. Prototype antennas are measured in most of the presented structures to show their functionality in real. In general, the dissertation presents wideband antenna structures with radiating antenna modes excited on a planar conducting ground plane. The idea is to find structures and feeding mechanisms to excite the fundamental mode, or a certain radiating antenna mode, at a wide frequency bandwidth, by avoiding the excitation of higher order modes which might disturb the antenna performance. It is also shown that, by using multiple feeding elements, it is possible to excite higher order modes on a small antenna. / Tiivistelmä Väitöskirjassa esitetään uusia laajakaistaisia ja monielementtiantenneja matkaviestimiin. Väitöskirja koostuu neljästä pääalueesta: pintavirtojen muototeoria, laajakaistaiset antennit, monielementtiantennit sekä laajakaistaiset monielementtiantennit. Teoriaosassa säteilykenttiä on aluksi tutkittu pallon pinnalla sekä skalaaripotentiaaleina että pintavirtavektoreina, jonka jälkeen niitä on verrattu mobiilin laitteen maatason ominaispintavirtojen synnyttämiin säteilykenttiin. Teoriaosassa osoitetaan, että pallon pinnalla sekä tasomaisella suorakaiteen muotoisella pinnalla on mahdollista herättää samat säteilykentät. Myöhemmin väitöskirjassa esitettävien uudenlaisten antennirakenteiden ominaisuuksia verrataan teoriaosassa esitettyihin pintavirtoihin ja säteilykenttiin. Teoriaosuuden jälkeen osoitetaan miten säteilevä sähkömagneettinen kenttä saadaan herätettyä laajalla taajuusalueella. Tähän on otettu kaksi eri lähestymistapaa, joista ensimmäisessä esitellään ja tutkitaan kvasikomplementaarista antennirakennetta (QCA). Kvasikomplementaarisessa antennirakenteessa sisääntuloimpedanssin imaginaariosa kompensoidaan yhdistämällä sähköinen johde ja magneettinen rako samaan antenniin. Samanaikaisesti perusmuoto herätetään laajalla taajuusalueella, jolla varmistetaan antennin hyvät säteilyominaisuudet koko toimintataajuusalueella. Toisessa lähestymistavassa käytetään kahta symmetrisesti asetettua antennielementtiä, joita syötetään symmetrisesti samalla amplitudilla ja vaiheella. Kun sähkömagneettinen kenttä herätetään symmetrisesti, korkeamman kertaluvun muotojen herättäminen voidaan välttää laajalla taajuusalueella. Symmetrisesti syötetyillä antennirakenteilla saavutettu -6 dB suhteellinen impedanssikaistanleveys on 37.5–80 %. Useita syöttöelementtejä käytettäessä voidaan mobiilin laitteen maatasossa herättää yhdellä pistetaajuudella monta toisistaan riippumatonta säteilykenttää. Koska herätetyt kentät ovat toisistaan riippumattomia, on niiden välinen korrelaatio myös pieni. Kyseisellä rakenteella on mahdollista toteuttaa säteilykuviodiversiteetti erittäin pienessä tilassa, kuten matkapuhelimessa. Toisaalta, kun yhdistetään kaksi QCA-elementtiä yhdeksi monielementtiratkaisuksi, voidaan toteuttaa laajakaistainen diversiteettiantenni, jonka suhteellinen -6 dB impedanssikaistanleveys on 87.5 %. Vastaavasti kahdella laajakaistaisella QCA-elementillä toteutetulla MIMO-ratkaisulla päästään 95 % suhteelliseen -6 dB impedanssikaistanleveyteen. Molemmilla ratkaisuilla on erittäin hyvät säteilyominaisuudet sekä alhainen korrelaatio ja pieni keskinäiskytkentä antennielementtien välillä. Suunniteltaessa toimivaa laajakaistaista antennirakennetta, on tärkeää ottaa huomioon antennisyötön impedanssisovitus, jotta antennin suorituskyky ei heikkenisi. Lisäksi balansoidussa rakenteissa tulee olla laajakaistainen baluni, jolla vältetään säteilykuvion vääristyminen. Väitöskirjan syöttöratkaisuissa on käytetty kaupallisia sähkömagneettisia simulaattoreita, joilla antennirakenne voidaan mallintaa kolmiulotteisesti, ja joilla laajakaistainen syöttö saadaan optimoitua haluttuun antenniin. Suurin osa esitellyistä antennirakenteista on simulointien lisäksi myös mitattu, jolloin niiden toimivuus käytännössä pystytään todentamaan rakentamalla prototyyppiantenni. Yleisesti väitöskirjassa esitellään tasomaisia antenniratkaisuja johtavassa maatasossa, joissa säteilevät pintavirrat herätetään mahdollisimman laajalla taajuusalueella. Ideana on löytää laajakaistaisia antenni- ja syöttörakenteita, joilla saadaan herätettyä perusmuoto tai jokin muu haluttu muoto. Ajatuksena on välttää korkeamman kertaluvun muotojen herättäminen, jotka voivat pilata antennin suorituskyvyn. Väitöskirjassa osoitetaan myös, että pienikokoisella antennilla on mahdollista herättää korkeamman kertaluvun muotoja pistetaajuudella käyttämällä useita heräte-elementtejä.