Abstract This doctoral dissertation discusses constructive mythopoetics in J. R. R. Tolkien’s legendarium, the mythopoetic logics and elements on which Tolkien’s texts and his fantasy world are constructed. My aim in this research is to create a reading of Tolkien’s fiction that shows that it is possible to discern a mythopoetic code in Tolkien’s legendarium. My hypothesis is that Tolkien’s mythopoetic fiction aims to be coherent on the levels of languages, myths, and inter- and intratextual background. This coherence can be found throughout the various texts and fragments of Tolkien’s fiction. From the cosmogonical creation myth of The Silmarillion, to the fairy-story lightness of The Hobbit and the quest fantasy of The Lord of the Rings, Tolkien’s fiction has its roots in the mythopoetic logics of his theory of creative writing (or myth-making). Tolkien is the sub-creator; he is creating myths and building his own world. For Tolkien, God is the primary creator, but the author is the (sub-)creator of his own creation. This is consistent throughout Tolkien’s legendarium, despite the fact that whilst creating his fiction, Tolkien is “pretending” to be a translator of mythical pseudo-historical documents. In the main chapters, my research logics trace the inner timeline of Tolkien’s legendarium. Starting from the creation of the world, I move onto the long fall and struggle and to the end of the world. When discussing the theme of creation, I focus on the concept of creation on the intratextual level of Tolkien’s legendarium as well as on Tolkien’s aesthetics of creative work. In the end of the dissertation, I turn my attention also to the creative work of the reader. My theoretical approach is influenced by both Northrop Frye’s constructive theory of literature and Benjamin Harshav’s theory of constructive poetics. I discuss the creative methods of speculative historical epic and the dichotomies of beginning and end, good and evil, mortality and immortality, spiritual and physical, and visibility and invisibility, as well as how these elements are manifested in Tolkien’s mythopoetic vision. The structure of Tolkien’s constructive mythopoetics is illuminated through the grand concepts of the Creation, the Existence, the Fall and the Struggle. / Tiivistelmä Väitöskirjani käsittelee konstruktiivista mytopoetiikkaa J. R. R. Tolkienin legendaariossa. Työ keskittyy ennen kaikkea mytopoeettiseen logiikkaan ja elementteihin, joiden kautta Tolkienin tekstit ja hänen luomansa fantasiamaailma rakentuvat. Tutkimukseni muodostaa Tolkienin fiktion luennan, joka osoittaa, että Tolkienin legendaariolle voidaan löytää mytopoeettinen koodi. Tämä koodi havainnollistaa, että Tolkienin mytopoeettinen fiktio luo koherentin ja uskottavan kokonaisuuden kielen, myyttien sekä inter- ja intratekstuaalisten vaikutussuhteiden kautta. Tämä yhteenkuuluvuus ja koodi on nähtävissä, vaikka Tolkienin legendaarion osat ovat keskenään perin erilaisia, eri kirjallisuuslajeihin kuuluvia ja vaikka osa on julkaistu vain fragmentteina hänen kuolemansa jälkeen. Tolkienin mytopoeettinen logiikka ja luovan kirjoittamisen teoria näkyvät aina Silmarillion-teoksen kosmogonisesta luomismyytistä kevyen satumaiseen Hobittiin tai aina seikkailufantasiaan Taru Sormusten Herrasta. Tekijänä Tolkien näyttäytyy teoksissaan “alempana luojana” (sub-creator), joka kehittää myyttejä ja rakentaa fantasiamaailmaansa. Tolkienille Jumala on “ylempi luoja”, johon kirjailija vertautuu fiktion tasolla. Väitöskirjani tutkimuslogiikka seuraa Tolkienin legendaarion aikajärjestystä. Aloitan työni maailmanluomisesta, siirryn tämän jälkeen ns. pitkään tappioon ja haipumiseen sekä aina maailmanloppuun saakka. Luomisen teemaa käsitellessäni päähuomioni on sekä Tolkienin legendaarion teosten sisäisessä kertomuksessa että hänen kirjallisen luomisensa estetiikassa. Väitöskirjan loppupuolella käännän huomiotani myös lukijan “luomistyöhön” teoksia lukiessa. Käyttämääni teoreettiseen näkökulmaan ovat vaikuttaneet erityisesti Northrop Fryen konstruktiivinen kirjallisuusteoria sekä Benjamin Harshavin konstruktiivinen poetiikka. Käsittelyssäni ovat myös spekulatiivisen historiallisen epiikan metodit sekä hyvän ja pahan, kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden, henkisen ja fyysisen sekä näkyvän ja näkymättömän vastakkainasetteluparit, ja ennen kaikkea se, kuinka nämä vastakkainasetteluparit ja elementit näyttäytyvät Tolkienin mytopoeettisessa visiossa. Tolkienin fiktion konstruktiivinen mytopoetiikka havainnollistuu metafyysisten ja temaattisten käsitteiden Luominen (Creation), Olemassaolo (Existence), Lankeamus (Fall) ja Ponnistelu (Struggle) kautta.

Abstract This study aims at enhancing the understanding of outdoor adventure education and experience pedagogy as an alternative teaching method in schools. The purpose of the study is to develop outdoor adventure education, describe its practical implementation and report on the pupils' experiences. The sample is formed by the pupils of a single class in a fairly large town (N = 6, aged 10–12). The pupils had been classified as maladjusted for regular education. The research was carried out during one school year in the late 1990's. The research approach is an application of the ethnographic research tradition and action research. In this study the researcher has an active role shaping the research and trying to develop an alternative teaching method to make the pupils' action and experiences understandable by watching, listening and taking part in the activities. The study develops a method of outdoor adventure education and experience pedagogy, tests its functionality and describes the pupils' experiences of the method as it was applied into practice. The study is not about competition for the superiority or justification of the school's teaching, and the teaching culture is only discussed in terms of a single method. The study at hand consists of a theoretical and empirical part so that outdoor adventure education constitutes the theoretical frame of reference, while the research observations, analysis and interpretation form the empirical part of the study. The research background is described in Chapters 1 to 3, the research observations and their summaries in Chapter 4, conclusions of the analysis and interpretation of the observations in Chapter 5, consisting of discussions of reliability and repeatability. The last chapter of the study, Chapter 6, consists of discussions of the pedagogical conclusions. The observations would appear to show that outdoor adventure education and experience pedagogy is connected with the reform-pedagogical approach, constructivist interpretation of learning and reflective learning. Through these pedagogical approaches outdoor adventure education could be added in the comprehensive school curriculum as an alternative teaching and learning method. It could be implemented as a rehabilitative method of special education without any massive projects or resources. The pupils thought that their experiences of outdoor adventure education and experience pedagogy were positive from the viewpoint of their own development, social interaction and school satisfaction. We can maintain on the basis of the current study that the method implemented here provides one way to add to school motivation and thus to prevent exclusion from education. The observations would appear to show that the method could help to integrate the goals of growth and learning in the modern educational system so heavily focused on information and technology. "But the walking of which I speak has nothing in it akin to taking exercise, as it is called, as the sick take medicine at stated hours—as the swinging of dumb-bells or chairs; but is itself the enterprise and adventure of the day." (Henry Thoreau 1817—62) / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa kasvatus-, opetus- ja oppimisnäkemyksenä sekä peruskoulun yleiseen opetussuunnitelmaan sisältyvänä vaihtoehtoisena käytännön opetus- ja oppimismenetelmänä. Tehtävänä on kehitellä ja selkiyttää seikkailu- ja elämyspedagogiikan ilmiötä, kuvata sen käytännön toteutumista koulussa ja tuoda esille oppilaiden kokemuksia. Kohteena on suurehkon kaupungin erityiskoulun yhden luokan oppilaat (N = 6, ikä 10–12 v.). Oppilaat oli luokiteltu yleisopetukseen sopeutumattomiksi. Tutkimusajankohta oli yksi lukuvuosi 1990-luvun loppupuolella. Tutkimusotteena on etnografisen tutkimustradition, toimintatutkimuksen ja konstruktiivisen tutkimusotteen sovellus. Tutkimusessa tutkijalla on aktiivinen rooli. Hän koettaa kehitellä vaihtoehtoista opetusmenetelmää ja saada oppilaiden toimintaa ja kokemuksia ymmärrettäväksi katselemalla, kuuntelemalla ja ottamalla osaa toimintaan. Esitys on vain yksi esimerkki siitä, miten vaihtoehtoista opetusta voidaan tutkia ja kokeilla, eikä tarkoitus ole vertailla toisiinsa eri opetusmenetelmiä tai kulttuureita. Käsillä oleva tutkimus koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osiosta niin, että seikkailu- ja elämyspedagogiikkaan liittyvä traditio muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja tutkimushavainnot empiirisen osan, joista analyysin ja tulkinnan avulla laaditaan pedagogiset johtopäätökset. Seikkailu- ja elämyspedagogiikka kytkeytyy reformipedagogiseen suuntaukseen, konstruktivistiseen oppimisen tulkintaan ja reflektiiviseen oppimiseen. Näiden pedagogisten näkemysten avulla seikkailu- ja elämyspedagogiikka voitiin liittää peruskoulun opetussuunnitelman sisään kuuluvaksi vaihtoehtoiseksi opetus- ja oppimismenetelmäksi. Tutkimuksen perusteella näyttää, että seikkailu- ja elämyspedagogiikan avulla oli mahdollista tukea kouluoppiaineiden ulkopuolelle jääviä persoonallisen kasvun ja sosiaalisen toiminnan tavoitteita. Kokemukset seikkailu- ja elämyspedagogiikasta olivat oppilaiden mukaan myönteisiä oman kehittymisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kouluviihtyvyyden ja kannalta. Voidaan todeta, että seikkailu- ja elämyspedagogiikka on yksi vaihtoehtoinen menetelmä haastavien oppilaiden kuntouttavassa kasvatuksessa, koulumotivaation lisäämisessä ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Havaintojen perusteella näyttäisi, että menetelmän avulla voidaan eheyttää kasvu- ja oppimistavoitteita tämän päivän tieto- ja teknologiapainotteisessa koulujärjestelmässä. "Mutta se kävely, josta minä puhun, ei muistuta lainkaan niin kutsuttua liikunnan harjoitusta, ei lääkkeiden nauttimista määrätunnein eikä käsipainojen tai tuolien nostelua, vaan on päivän tehtävä tai seikkailu" (Henry Thoreau 1817–62)