Abstract Working peace is a basic requirement for teaching and learning, yet it provides constant challenge for teachers. Although working peace and working peace disturbances at school are well known phenomena, there is little specific knowledge of working peace in home economics, despite home economics differing from the other subjects of comprehensive school upper classes. Furthermore, where knowledge does exist, it seldom appears to be fully exploited. The purpose of this study is to increase understanding of working peace disturbances within home economics. By examining home economics teachers’ perceptions of working peace, this doctoral dissertation aims to clarify how working peace disturbances are seen by those who are in the key position to solve them. The topic is approached by using phenomenography that enables clarification of variations in individual views. Consequently, the everyday thinking within the target group becomes visible. The data for this study were collected by interviewing 14 home economics teachers in Northern Finland. The interview themes followed three viewpoints derived from scientific literature: how to define working peace disturbances, what are seen as factors behind working peace disturbances, and how to intervene in these disturbances. Based on the findings of this study, home economics teachers’ perceptions of working peace can be condensed into four categories of perception representing an expanding awareness of working peace disturbances. Working peace disturbances can be seen either as an unavoidable nuisance, as a result of deficient resources, as a matter of atmosphere, or as a teaching task. Seeing working peace disturbances as unavoidable does not give constructive options to influence working peace. Focusing on deficiencies in physical learning environments gives useful knowledge for those allocating school resources but does not help with everyday working peace disturbances. On the other hand, seeing working peace disturbances as questions of atmosphere or as teaching tasks shifts the focus to issues that teachers can influence. The teacher can aim to improve classroom atmosphere or teach proper code of conduct, potentially resulting in better working peace. A teacher’s experience of their personal abilities to influence working peace disturbances is a crucial part of the teacher’s well-being and resilience at work. / Tiivistelmä Työrauha on opetuksen ja oppimisen perusedellytys, ja sen turvaaminen tuottaa jatkuvasti haasteita opettajille. Työrauha ja työrauhahäiriöt ovat ilmiöinä hyvin tunnettuja, mutta kotitaloustuntien työrauhasta on niukasti täsmätietoa, vaikka kotitalous oppiaineena poikkeaa muista yläkoulun oppiaineista. Toisaalta työrauhahäiriöistä olemassa olevakin tutkimustieto vaikuttaa puutteellisesti hyödynnetyltä. Tämän työn tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kotitaloustuntien työrauhahäiriöistä. Selvittämällä kotitalousopettajien omia käsityksiä työrauhahäiriöistä saadaan esiin se, millaisina työrauhahäiriöt näyttäytyvät häiriötilanteiden ratkaisujen avainhenkilöille. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenografinen. Fenomenografia tuo näkyviin laadullisesti erilaiset, määrällisesti pienetkin erot kohdejoukon arkiajattelussa. Tutkimusaineisto on koottu haastattelemalla 14 pohjoissuomalaista kotitalousopettajaa. Teemahaastattelujen teemoina olivat seuraavat kolme tieteellisestä kirjallisuudesta johdettua näkökulmaa työrauhahäiriöihin: mitä pidetään työrauhahäiriönä, mitä nähdään työrauhahäiriön taustalla selittävinä tekijöinä ja miten työrauhahäiriöön puututaan. Tämän tutkimuksen mukaan kotitalousopettajien käsitykset työrauhahäiriöistä kiteytyvät neljään laajuudeltaan erilaiseen käsitystapaan. Työrauhahäiriöt voidaan nähdä joko pakollisena riesana, ulkoisten puitteiden puutteina, ilmapiirikysymyksenä tai opetustehtävänä. Käsitystavat kuvastavat työrauhahäiriöitä koskevan tietoisuuden laajenemista pakollisesta riesasta ulkoisten puitteiden kautta ilmapiirikysymykseksi ja opetustehtäväksi. Kaksi viimeistä käsitystapaa ovat laajuudeltaan samantasoisia. Työrauhahäiriöiden näkeminen pakollisena riesana ei anna rakentavia mahdollisuuksia vaikuttaa työrauhaan. Opettajan keskittyminen ulkoisten puitteiden vajavaisuuksiin kertoo opetusjärjestelyjen ja fyysisen oppimisympäristön keskeisyydestä kotitalousopetuksessa. Tällainen tieto on tarpeellinen koulujen resursseista päättäville, mutta ei auta arjen työrauhahäiriötilanteissa. Työrauhahäiriöiden kokeminen ilmapiirikysymykseksi tai opetustehtäväksi suuntaa huomion sellaisiin tekijöihin, joihin opettaja voi itse vaikuttaa. Opettajan kokemus omasta kyvykkyydestä työrauhan ylläpitämisessä on keskeinen osa opettajan työhyvinvointia ja työssäjaksamista.