Abstract Monitoring regional variation in the survival of cancer patients is an important tool for assessing realisation of regional equity in cancer care. When regions are small or sparsely populated, the random component in the total variation across the regions becomes prominent. The broad aim of this doctoral thesis is to develop methods for assessing regional variation in the cause-specific and relative survival of cancer patients in a country and for quantifying the public health impact of the regional variation in the presence of competing hazards of death using summary measures that are interpretable also for policy-makers and other stakeholders. Methods for summarising the survival of a patient population with incomplete follow-up in terms of the mean and median survival times are proposed. A cure fraction model with two sets of random effects for regional variation is fitted to cause-specific survival data in a Bayesian framework using Markov chain Monte Carlo simulation. This hierarchical model is extended to the estimation of relative survival where the expected survival is estimated by region and considered as a random quantity. The public health impact of regional variation is quantified by the extra survival time and the number of avoidable deaths that would be gained if the patients achieved the most favourable level of relative survival. The methods proposed were applied to real data sets from the Finnish Cancer Registry. Estimates of the mean and the median survival times of colon and thyroid cancer patients, respectively, were corrected for the bias that was caused by the inherent selection of patients during the period of diagnosis with respect to their age at diagnosis. The cure fraction model allowed estimation of regional variation in cause-specific and relative survival of breast and colon cancer patients, respectively, with a parsimonious number of parameters yielding reasonable estimates also for sparsely populated hospital districts. / Tiivistelmä Syöpäpotilaiden elossaolon alueellisen vaihtelun seuraaminen on tärkeää arvioitaessa syövänhoidon oikeudenmukaista jakautumista alueittain. Kun alueet ovat pieniä tai harvaan asuttuja, alueellisen kokonaisvaihtelun satunnainen osa kasvaa merkittäväksi. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on kehittää menetelmiä, joilla pystytään arvioimaan maan sisäistä alueellista vaihtelua lisäkuolleisuudessa, jonka itse syöpä potilaille aiheuttaa, ja tiivistämään alueellisen vaihtelun kansanterveydellinen merkitys mittalukuihin, jotka ottavat kilpailevan kuolleisuuden huomioon ja ovat myös päättäjien tulkittavissa. Ehdotetuilla menetelmillä voidaan potilaiden ennustetta kuvailla käyttäen elossaolo-ajan keskiarvoa ja mediaania, vaikka potilaiden seuruu olisi keskeneräinen. Potilaiden syykohtaiselle kuolleisuudelle sovitetaan bayesiläisittäin MCMC-simulaatiota hyödyntäen malli, jossa parantuneiden potilaiden osuuden kuvaamisen lisäksi alueellinen vaihtelu esitetään kahden satunnaisefektijoukon avulla. Tämä hierarkkinen malli laajennetaan suhteellisen elossaolon estimointiin, jossa potilaiden odotettu elossaolo estimoidaan alueittain ja siihen liittyvä satunnaisvaihtelu otetaan huomioon. Alueellisen vaihtelun kansanterveydellistä merkitystä mitataan elossaoloajan keskimääräisellä pidentymällä sekä vältettävien kuolemien lukumäärällä, jotka voitaisiin saavuttaa, mikäli suotuisin suhteellisen elossaolon taso saavutettaisiin kaikilla alueilla. Kehitettyjä menetelmiä käytettiin Suomen Syöpärekisterin aineistojen analysointiin. Paksusuoli- ja kilpirauhassyöpäpotilaiden elinaikojen keskiarvojen ja mediaanien estimaatit oikaistiin harhasta, joka aiheutui potilaiden luontaisesta valikoitumisesta diagnosointijakson aikana iän suhteen. Parantuneiden osuuden satunnaisefektimalli mahdollisti rintasyöpäpotilaiden syykohtaisen kuolleisuuden ja paksusuolisyöpäpotilaiden suhteellisen elossaolon kuvaamisen vähäisellä määrällä parametreja ja antoi järkeenkäyvät estimaatit myös harvaan asutuille sairaanhoitopiireille.

Skogen är en förnyelsebar energikälla som möjliggör för ett minskat beroende av fossila bränslen. Ur ett politiskt perspektiv minskar såväl klimatpåverkan som beroendet av importerad energi från oroliga delar av världen genom att ta tillvara skogsbränsle lokalt. I Sverige är sågverkens biprodukter fullt utnyttjade och därför har skogsbränsle i from av grot (GRenar Och Toppar) en av de största potentialerna till ökat uttag. Barrträdens barr är en omstridd fråga i samband med tillvaratagandet av grot. Barren står för en liten del av biomassan, men för en stor del av näringen i ett bestånd. Därför är det önskvärt att så mycket som möjligt av barren lämnas på föryngringsytan. Om barrandel i färsk grot är känd kan den även användas för att beräkna hur mycket barr som egentligen lämnas kvar på hygget. Den energiomvandlande industrin vill inte heller ha för mycket barr i bränslet, då de anses skapa problem i förbränningen. Studien är ett fältexperiment genomförd på tio olika hyggen i södra Sverige under mars och april 2015. En grothög lastades på ett personbilssläp och transporterades till företaget Skogsbränsle Smålands flishugg för sönderdelning. Provmaterialet bearbetades sedan på Linnéuniversitetet där bl.a. fukthalt och barrandel bestämdes. Resultatet i denna studie genomförd i södra Sverige pekar på att medelvärdet för barrandelen i färsk grot från gran är 22,2 %, men där variationen mellan olika hygge kan variera stort (17,5–32,4 %). Medelvärdet ligger dock i nedre delen av det vedertagna intervallet motsvarande 20–30 %. Studien visade på ett medelvärde för fukthalt på 38,7 %, vilket är lägre än vad tidigare studier fastställt. Barrträd har lägst fukthalt under vårvintern, dvs. under genomförandet av denna studie vilket kan förklara en relativt låg fukthalt som annars generellt brukar vara 50–55 %. Denna studie har konstaterat att barrandelen för färsk grot från gran i södra Sverige är lägre än vedertaget intervall för hela Sverige. Det har även kunnat konstateras att det förekommer stora lokala avvikelser i barrandel, varför slutsatsen dras att det inte är rätt att anta ett generellt värde för barrandelen. Ett generellt antagande innebär t.ex. att bedömningen av hur mycket barr som lämnats kvar på föryngringsytan blir missvisade. Den ursprungliga barrandelen har en stor inverkan på hur mycket barr som lämnas kvar. Vidare har denna studie fastställt att fukthalten för grot från gran är lägre under vårvintern. / The forest is a renewable source of energy, enabling a reduction in dependence on fossil fuels. From a political point of view both climate impact as the dependence on imported energy from troubled parts of the world can be reduced by making use of forest fuel locally. In Sweden sawmill byproducts are fully exploited and therefore there is a potential to increase the proportion of forest fuels, particularly the removal of logging residues in form of branches and tops. Needles is a contentious issue in connection with the utilization of logging residues. The needles accounts for a small proportion of the biomass, but for a large part of the nutrients in a forest stand. Therefore, it is desirable that as much needles as possible is left in the harvesting area. If the needle proportion in fresh logging residues is known, it can also be used to calculate how much needles actually is left in the harvesting area. The energy converting industry does not want too much needles in the fuel, as it seems to create problems with combustion. The study is a field experiment conducted on 10 different harvesting areas in southern Sweden during March and April 2015. A pile of logging residues were loaded on a car trailer and then transported to Skogsbränsle Småland's chipper for decomposition. The test material was then processed at Linnaeus University, where needle and moisture content was determined. The results of this study conducted in the south of Sweden indicate that the average value of the needle content in fresh logging residues from spruce in southern Sweden is 22.2 %. The variation between different harvesting areas can vary greatly (17,5–32,4 %). This study showed a mean moisture content of fresh logging residues from spruce in southern Sweden of 38.7 %, which is lower than previous studies found. Softwood has the lowest moisture during early spring, during the implementation of this study, which may explain a relatively low moisture content which otherwise generally tend to be 50–55 %. This study found that the needle content in fresh logging residues from spruce in the south of Sweden is lower than the established range of 20–30 %. It has also been noted that there are large local variations in the needle content, therefore concluded that it is not right to adopt an overall value of the needle content. A general adoption of the needle content means e.g. that the assessment of how much needles left on the harvesting area becomes misleading. The needle content in fresh logging residues has a great impact on how much needles is left. Furthermore, this study found that the moisture content of logging residues from spruce is lower during early spring. / Metsä on uusiutuva energianlähde, jolla on mahdollista vähentää riippuvuutta fossiili polttoaineista. Poliittisesta näkökulmasta metsäpolttoaine vähentää sekä ilmastovaikutusta kuin tuontienergian riippuvaisuutta peräisin levottomista osista maailmaa. Ruotsissa sahan sivutuotteita hyödynnetään täysimääräisesti, siksi on iso mahdollisuus nostaa metsäpolttoaineiden osuutta, erityisesti hakkuutähteiden oksia ja latvoja. Havupuiden neulaset on kiistanalainen kysymys. Neulasten osuus on pieni osa metsän biomassasta, mutta suuri osa ravinteesta. On toivottavaa että niin paljon neulasia kuin mahdollista jätetään hakkuupaikalle. Energiateollisuus ei halua neulasia polttoaineeseen, koska se näyttää luovan ongelmia poltossa. Osuus neulasia tuoreissa hakkuutähteissä käytetään arvioimaan kuinka paljon neulasia todellisuudessa jää hakkuupaikalle. Tutkimus on kenttäkoe suoritettu kymmenellä eri hakkuupaikalla Etelä-Ruotsissa maalis-huhtikuun aikana 2015. Yksi kasa hakkuutähteitä lastattiin auton perävaunuun ja kuljetettiin Skogsbränsle Småland:in hakkurille hajottamista varten. Testimateriaali käsiteltiin sitten Linnaeus yliopistossa, jossa muun muassa osuus neulasia ja kosteuspitoisuus määritettiin. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että osuus neulasia tuoreissa hakkuutähteissä kuusesta Etelä-Ruotsissa on 22,2 %, mutta osuus eri hakkuupaikoilla vaihtelee suuresti (17,5–32,4 %). Yleinen arvo Ruotsissa on 20–30 %. Tämä tutkimus osoittaa myös, että kosteuspitoisuus tuoreissa hakkuutähteissä kuusesta Etelä-Ruotsissa on 38,7 %, joka on vähemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa todettu. Havupuilla on alhaisin kosteus kevättalvella, samaan aikaan kun tämän tutkimuksen kenttätyö. Tämä voi selittää suhteellisen alhaisen kosteuspitoisuuden, joka muutoin yleensä pyrkii olemaan 50–55 %. Tutkimuksessa todettiin, että osuus neulasia tuoreissa hakkuutähteissä kuusesta Etelä-Ruotsissa on alempi kuin koko Ruotsin yleinen arvo. On myös todettu, että on olemassa suuria paikallisia vaihteluja hakkutähteiden neulasten osuudessa. Siksi päätellään, ettei ole oikein käyttää yleistä arvoa. Alkuperäisellä neulasosuudella on suuri vaikutus siihen, miten paljon neulasia on jätetty. Lisäksi tässä tutkimuksessa todettiin, että kuusen hakkutähteiden kosteuspitoisuus on alhaisempi kevättalvella.