Abstract The political principle concerning services for older people in Finland emphasises home care. The public authority set the national targets concerning service provisions and attempts to encourage the older population to remain in their own homes for as long as possible. In this regard, the national government employs a typical sociological or gerontological concept, known as ageing in place. Although the structure of social and health care services significantly shifted to domiciliary services in the 1990s, Finland is still considered to maintain relatively institutionalised welfare programmes. Due to continual ageing and pressures to reduce expenditure on social services, it still remains unexplored as to what extent encouraging ageing in place is realistic from the aspect of the living environment. This study is conducted as a single case study focusing on sixteen local districts in the city of Oulu. The forty-three projects researched, covering all categories, namely residential homes, sheltered housing and rental accommodation for older people, and ranging from central location to suburban districts, are systematically analysed using the building permits and the collected data in addition to the researcher’s neighbourhood surveys. The collected data are primarily analysed in quantitative manners and measured in multi-disciplinary ways. The outcomes of the analysis overall suggest that the living standards of all the housing projects studied here do not necessarily help older residents to cope with every possible environmental problem while real meanings of diversity among the projects studied are considered to be rather limited regarding the aspect of the possible lifestyles of residents. The degree of the realisation of ageing in place depends on the definition of the concept adopted by the various stakeholders (national and local authorities, developers, service providers, older people). The realisation of ageing in place seems to require wider and deeper discussions. Discussion of the ageing-in-place concept points to a lack of preventative objectives which aims at minimising services by providing appropriate living settings for older people instead of pursuing the best combination of care services and accommodation. There are special roles which only housing facilities can address. / Tiivistelmä Poliittisesti Suomessa painotetaan vanhusten palveluissa lähtökohtaisesti kotihoitoa. Viranomaiset ovat asettaneet valtakunnallisia tavoitteita palvelujen tarjoamisesta vanhuksille ja pyrkivät edistämään vanhusten kotiasumista niin pitkään kuin mahdollista. Tässä mielessä valtio toteuttaa ageing in place -toimintamallia, joka on laajalti vakiintunut sosiologian ja gerontologian konsepti. Vaikka sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden rakenteet siirtyivät 1990-luvulla merkittävästi kotipalveluiden suuntaan, Suomea pidetään edelleen maana, jossa hyvinvointipalvelut ovat suhteellisen laitoskeskeisiä. Johtuen väestön etenevästä ikääntymisestä ja paineista vähentää sosiaalipalvelujen kustannuksia, on vielä epäselvää missä määrin ageing in place -mallin edistäminen on realistista asuinympäristön näkökulmasta. Tämä tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, joka keskittyi kuuteentoista Oulun kaupunginosaan. Tutkittuja neljääkymmentäkolmea kohdetta, jotka edustivat erilaisia vanhusten asuinkategorioita, siis vanhainkoteja, tehostettua palveluasumista ja ikääntyneiden vuokra-asumista, ja olivat sijoittuneet niin keskustan alueelle kuin lähiöihin, analysoitiin systemaattisesti käyttäen avuksi rakennuslupia, kerättyä dataa ja tutkijan naapurustokyselyitä. Näin kerättyä dataa analysoitiin pääasiassa kvantitatiivisesti ja mitattiin monitieteellisin menetelmin. Analyysin lopputulokset viittaavat yleisesti ottaen siihen, että tässä tutkimuksessa tarkastelluissa asuinrakennuskohteissa asumisen taso ei välttämättä auttanut ikääntyneitä asukkaita selviytymään kaikista mahdollista asuinympäristöä koskevista ongelmista, ja toisaalta asukkaiden erilaisten elämäntyylien kannalta rakennusten välisten erojen nähdään olevan todelliselta merkitykseltään varsin rajoittuneita. Ageing in place -mallin toteutumisen aste riippuu siitä, miten eri tahot (valtion viranomaiset ja paikalliset viranomaiset, kehittäjät, palveluntarjoajat, vanhukset) kyseisen konseptin määrittelevät. Vaikuttaa siltä, että ageing in place -mallin toteuttaminen edellyttää jatkossa laajempaa ja perusteellisempaa keskustelua. Ageing in place -konseptia koskevassa keskustelussa ei ole nähtävissä sellaista ajattelutapaa, jossa pyrittäisi minimoimaan palveluiden määrä tarjoamalla vanhuksille sopivanlaiset asuinolosuhteet, vaan sen sijaan keskustelussa on keskitytty etsimään parasta hoitopalveluiden ja asumisen yhdistelmää. On kuitenkin tiettyjä ongelmia, joita voi ratkaista vain sopivilla asuinympäristöillä.