Abstract Refining grain size is known to enhance mechanical properties also in austenitic stainless steels. To better understand the background of these properties, various reversion-treated structures were created in AISI 301LN (18Cr-7Ni-0.15N) steel and the microstructural features affecting flow behaviour and strength under monotonic and cyclic straining were investigated. Fully and partially reversed microstructures were produced using prior cold rolling thickness reductions in the range of 32–63% and both resistant and induction heating. Some selected reversed structures were also strengthening rolled to 20% reduction. The resultant microstructures were characterised using different research equipment and methods and their mechanical properties determined by microhardness, tensile and fatigue tests. The main interest was focused on the microstructural features of low-temperature reversed structures and the stability of austenite in them. Effective grain refinement was achieved after 56–63% rolling reduction. Depending on the reduction and annealing conditions, the reversed structures consisted of various amounts of submicron- and medium-sized austenite grains and retained phases. All the reversed structures showed non-homogenous, often bimodal grain size distribution. It was demonstrated that the stability of austenite was much reduced after annealing at temperatures ≤ 850 °C, which was attributed to precipitation occurring at these low temperatures. Fine grain size itself promoted higher stability, but the coarsest retained austenite was stable due to its special orientation. Therefore, medium-sized grains of 3–10 μm, formed mainly from slightly deformed strain-induced martensite, appeared to be most unstable, the fraction being highest after the lowest reduction. The yield and fatigue strengths of the low-temperature reversion-treated structures were significantly higher than those of commercial 301LN. Fatigue strength corresponded to that of a 20% cold-rolled sheet. Strength was highly enhanced even after the lowest cold rolling reduction of 32%, for the lower strength of the coarser reversed grain structure was balanced by the higher fractions of strong retained austenite and martensite phases. / Tiivistelmä Austeniitin raekoon hienontamisen tiedetään parantavan merkittävästi ruostumattomien terästen mekaanisia ominaisuuksia. Hienorakeisten reversiorakenteiden muokkauslujittumiseen ja lujuuteen vaikuttavien tekijöiden yksityiskohtaista tutkimista varten tuotettiin AISI 301LN (18Cr-7Ni-0.15N) teräkseen 32–63% kylmävalssausreduktiota ja sen jälkeistä vastus- tai induktiokuumennusta käyttäen täysin sekä osittain reversoituneita mikrorakenteita. Lisäksi osa reversiorakenteista vielä lujitusvalssattiin 10–20% reduktioon saakka. Mikrorakenteiden karakterisointiin käytettiin monipuolisesti eri tutkimuslaitteita ja menetelmiä sekä mekaanisten ominaisuuksien määrittämiseen mikrokovuus-, veto- ja väsytyskokeita. Ensisijaisena tarkoituksena oli tutkia yksityiskohtaisesti matalassa reversiolämpötilassa muodostuneita mikrorakenteita sekä hienorakeisen austeniitin stabiilisuutta monotonisessa ja syklisessä kuormituksessa. Reversiokäsitellyissä rakenteissa esiintyi vaihteleva määrä hienoja (raekoko alle 1 μm) ja keskisuuria (raekoko 3–10 μm) austeniittirakeita mahdollisien karkeiden jäännösfaasien lisäksi kylmämuokkaustilasta ja lämpökäsittely-parametreista riippuen. Suuri muokkausaste edesauttoi selvästi raerakenteen hienontumista, mutta kaikki rakenteet olivat raekokojakaumaltaan epähomogeenisia. Työssä demonstroitiin kuinka alle 900 °C:ssa hehkutetut reversiorakenteet ovat huomattavasti epästabiilimpia kuin korkeammassa syntyneet verrokkirakenteet, minkä osoitettiin johtuvan krominitridien erkautumisesta. Raekoon hienontuminen itsessään suosii suurempaa stabiilisuutta, mutta karkeimmat muokkautuneet jäännösausteniittirakeet olivat stabiileja niiden orientaation takia. Täten keskisuuret rakeet olivat epästabiileimpia. Keskisuurien rakeiden osoitettiin syntyvän pääasiassa vähän muokkaantuneesta martensiitista, ja niitä esiintyi eniten 32% reduktiolla valssatuissa rakenteissa. Matalassa lämpötilassa syntyneiden reversiorakenteiden lujuus oli merkittävästi korkeampi kuin kaupallisen teräksen. Väsymislujuus vastasi noin 20% lujitettuvalssattua tuotetta. Hehkutusta edeltänyt kylmämuokkausaste vaikutti vain vähän reversiorakenteiden lujuuteen, sillä vaikka pienin muokkausaste johti karkeimpaan keskimääräiseen raekokoon, siinä lujuutta lisäsivät kovat jäännösfaasit.

Abstract In this thesis we study the spatial throughput of interference-limited wireless networks from different perspectives, considering that the spatial distribution of nodes follows a 2-dimensional homogeneous Poisson point process and transmitters employ Gaussian point-to-point codes. To carry out this analysis, we model the interrelations between network elements using concepts from stochastic geometry, communication theory and information theory. We derive closed-form equations to compute/approximate the performance metric that is chosen to evaluate the system for each given specific scenario. Our first contribution is an investigation about whether it is preferable to have a large number of short single-hop links or a small number of long hops in multi-hop wireless networks, using a newly proposed metric denominated aggregate multi-hop information efficiency. For single-hop systems, we revisit the transmission capacity framework to study medium access protocols that use asynchronous transmissions and allow for packet retransmissions, showing when a carrier sensing capability is more suitable than synchronous transmissions, and vice-versa. We also cast the effective link throughput and the network spatial throughput optimization problems to find the combination of medium access probability, coding rate and maximum number of retransmissions that maximize each metric under packet loss and queue stability constraints, evincing when they do (and do not) have the same solution. Furthermore we analyze the expected maximum achievable sum rates over a given area – or spatial capacity – based on the capacity regions of Gaussian point-to-point codes for two decoding rules, namely (i) treating interference as noise (IAN) and (ii) jointly detecting the strongest interfering signals treating the others as noise (OPT), proving the advantages of the second. We additionally demonstrate that, when the same decoding rule and network density are considered, the spatial-capacity-achieving scheme always outperforms the spatial throughput obtained with the best predetermined fixed rate strategy. With those results in hand, we discuss general guidelines on the construction of ad hoc adaptive algorithms that would improve the information flow throughout the interference network, respecting the nodes’ internal and external constraints. / Tiivistelmä Tässä työssä tutkitaan häiriörajoitteisten langattomien verkkojen tila-alueen suorituskykyä, olettaen verkkosolmujen sijoittuvan 2-ulotteisen Poissonin pisteprosessin mukaisesti, sekä olettaen lähettimien hyödyntävän Gaussisia pisteestä-pisteeseen -koodeja. Suorituskykyanalyysi pohjautuu stokastiseen geometriaan, tietoliikenneteoriaan sekä informaatioteoriaan. Suljetun muodon suorituskyky-yhtälöitä hyödyntäen arvioidaan suorityskykymetriikoita eri skenaarioissa. Työn aluksi esitetään uusi monihyppyverkkojen informaatiotehokkuuteen perustuva metriikka. Sen avulla voidaan tutkia onko tehokkaampaa käyttää useita lyhyen hypyn linkkejä vai pienempää määrää pidempien hyppyjen linkkejä. Yhden hypyn verkoissa tutkitaan mediaanpääsyprotokollia asynkronisissa verkoissa pakettien uudelleenlähetykseen perustuen ja verrataan tätä synkroniseen lähetykseen ilman vapaan kanavan tunnistusmekanismia. Työssä tutkitaan myös linkin efektiivisen suorituskyvyn ja verkon tila-alueen suorituskyvyn optimointia, jotta sopiva yhdistelmä mediaan pääsyn todennäköisyydelle, koodausnopeudelle ja uudelleenlähetysten maksimilukumäärälle löytyisi ja samalla maksimoisi jokaisen käytetyn metriikan ehdollistettuna paketin menetyksille ja jonon stabiilisuudelle. Lisäksi arvioidaan maksimaalista odotettavaa nettosiirtonopeutta tietyllä alueella, eli tila-alueen kapasiteettia, Gaussimaisen pisteestä-pisteeseen koodien kapasiteettialueisiin perustuen kahta eri dekoodaussääntöä hyödyntäen: (i) olettaen häiriön olevan kohinaa tai (ii) ilmaisemalla voimakkaimmat häiriösignaalit ja olettaen muiden olevan kohinaa. Jälkimmäinen osoittautui tehokkaammaksi menetelmäksi. Työssä osoitetaan myös, että samalla dekoodaussäännöllä ja verkon tiheydellä tila-alueen kapasiteetin saavuttava menetelmä on aina tehokkaampi kuin tavanomainen tila-alueen suorituskykyyn perustuva kiinteän siirtonopeuden menetelmä. Saavutettujen tulosten valossa työssä esitetään yleisiä suunnittelumenetelmiä mukautuville ad hoc -algoritmeille, joiden avulla voidaan parantaa tiedonsiirtoa häiriörajoitteisissa verkoissa, ehdollistettuna verkon solmujen sisäisille ja ulkoisille rajoitteille.

Abstract The work in this thesis concentrates on finding more active and durable catalysts for the demanding environmental application of the oxidation of sulfur-containing volatile organic compounds (S-VOCs). This application is challenging due to the high purification levels required and the catalyst deactivating nature of sulfur. In this thesis, dimethyldisulfide (DMDS) was used as the model molecule to represent S-VOCs since it is often present in odorous emissions and it is more difficult to treat than most of the other S-VOCs. It was found that the addition of a very small amount of Pt (0.3%) especially improves the selectivity of copper oxide based catalysts towards complete oxidation products ((carbon dioixide (CO2), water (H2O) and sulfur dioxide (SO2)) in DMDS oxidation. Catalyst characterization by transmission electron microscopy, temperature programmed reduction and X-ray photoelectron spectroscopy analyses suggests that this promoting effect is most likely due to the close interaction between Cu and Pt species on the bimetallic PtCu/γ-Al2O3 catalyst. The drawback of using the Al2O3 support is that it is not resistant towards sulfur poisoning. The deactivation of the self-made catalysts was studied with the help of an accelerated ageing procedure that was developed based on the information from the industrially aged volatile organic compound (VOC) catalysts. Industrial deactivation was caused by the sintering of the support and active metals and by the formation of metal sulfates with the support. After accelerated ageing, the silica doped alumina (Al2O3)0.8(SiO2)0.2 supported catalyst, showed remarkably promising results in terms of stability towards sulfur poisoning and the activity in DMDS oxidation was very close to that of the most active PtCu/Al2O3. The addition of less than 20% of SiO2 on the Al2O3 support led to a catalyst that is more selective and resistant to sulfur poisoning. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tuotetaan uutta tietoa rikkipitoisten orgaanisten yhdisteiden (S-VOC) hapetukseen soveltuvien uusien katalyyttisten materiaalien synteesistä ja karakterisoinnista. S-VOC-yhdisteiden käsittely on vaativa katalyyttisen polton sovellus, koska näiden päästöjen käsittely edellyttää korkeaa puhdistustehoa, ja lisäksi yhdisteiden sisältämä rikki on katalyyttimyrkky. Tässä väitöskirjassa valittiin S-VOC-yhdisteitä edustavaksi malliaineeksi dimetyylisulfidi (DMDS), koska se on usein mukana käsiteltävissä S-VOC-päästöissä ja sen käsittely on vaativampaa kuin useiden muiden S-VOC-yhdisteiden käsittely. Tutkimustulosten mukaan hyvin pieni Pt-lisäys (0.3 %) parantaa erityisesti kuparioksidikatalyyttien selektiivisyyttä DMDS:n kokonaishapetustuotteiksi (CO2, H2O, SO2). Katalyyttien karakterisoinnin (läpäisyelektronimikroskopia, lämpötilaohjattu pelkistysreaktio, röntgensädefotoelektronispektroskopia) perusteella voidaan esittää parannuksen syyksi kuparin ja platinan läheinen kontakti bimetallisen PtCu/γ-Al2O3-katalyytin pinnalla. Al2O3-tukiaineen heikkoutena on sen deaktivoitumisherkkyys rikkiyhdisteiden läsnä ollessa. Väitöskirjatyössä valmistettujen katalyyttien deaktivitumista tutkittiin laboratoriomittakaavassa nopeutettujen ikäytyskokeiden avulla, jotka kehitettiin teollisessa käytössä deaktivoituneen katalyytin karakterisointien avulla saadun tiedon perusteella. Teollisessa käytössä olleen katalyytin deaktivoitumisen syyksi havaittiin tukiaineen ja aktiivisten metallien sintrautuminen sekä metallisulfidien muodostuminen tukiaineen kanssa. Nopeutettujen ikäytyskokeiden tulosten perusteella havaittiin, että piidioksidin lisäys alumiinioksiditukiaineeseen paransi tukiaineen rikin kestoa merkittävästi. Tutkimuksissa havaittiin myös, että piidioksidilla muokatun katalyytin aktiivisuus oli hyvin lähellä vastaavaa PtCu/γ-Al2O3-katalyytin aktiivisuutta. DMDS:n hapetuksessa selektiivisempi ja stabiilimpi katalyytti voidaan aikaansaada alle 20 %:n SiO2-lisäyksellä Al2O3-tukiaineeseen.