Abstract This dissertation focuses on the information use in the bachelor’s theses at Finnish Universities of Applied Sciences (UASs, polytechnics). The study was carried out as a multiple case study based on qualitative data consisting of a sample of bachelor’s theses and research literature. The approach is oriented towards theory building. The study was motivated by earlier research findings about the complex and discursively controversial nature of the Finnish UASs. An approach based on structuralist semiotics and a typology of systems was employed to support the qualitative data-driven analyses. The following types were found: (i) structure-driven, (ii) those emphasizing students’ unique situations, and (iii) reflective combinations of the two. Several strategies related to each type were identified. A model including eight levels was formed proceeding from dichotomies in meaning and issues of agency, to the information use typical of the two main genres, research or practice based thesis, and finally, to the means of manifesting them in textual blocks. The model introduced in the dissertation can be applied in the guidance of thesis processes and in thesis-like project approaches. Writing a thesis appears as a unique episode. The insitutional processes appear as recurring loops in the life span of the UAS. The guiding of the thesis process is manifested as case-by-case interventions combining unique making and institutional routines. The problems encountered by the actors of the thesis processes form potential targets for interventions. The results indicate that the present views on the relevant actors related to the thesis process are too narrow, if they only comprise the student, the teacher and the representatives of project partners as recognized actors. The problematic issues in information seeking and use indicate that the personnel of the library should also be included in the actors of thesis processes. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee tiedonkäyttöä ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä ja esittää mallin tiedonkäytön ilmiöiden konteksteista. Tutkimus on toteutettu teoriaa luovana, aineistolähtöisenä laadullisena monitapaustutkimuksena. Kirjallisuutta luetaan tutkimuksessa yhtenä aineistoryhmänä. Tutkimuksessa käytetään aineistolähtöisen lähestymistavan tukena strukturalistisen semiotiikan klassisesta perinteestä täydennettyä generatiivisen kulun mallia. Opinnäytetyötoiminnan lähtökohtia jäsennetään myös kolmijakona objektivistisiin konemaisiin systeemeihin, yksilöllistä tilannetta painottavaan näkemykseen ja näitä yhdistäviin systeemirakenteisiin. Tutkimusta motivoivat osaltaan tulokset ammattikorkeakoulun kompleksisesta ja diskursiivisesti jännitteisestä luonteesta, joka heijastuu opinnäytetyötoimintaan. Tutkimus on yksittäisistä ammattikorkeakouluista ja niiden yhteenliittymistä riippumaton. Aiempi vastaava tutkimus ammattikorkeakoulun opinnäytetyötoiminnasta on ammattikorkeakoulun henkilökunnan tekemää. Aineistosta on tunnistettu tiedonkäytön ilmiöitä, jotka on jaoteltu tiukkarajaisia järjestelmiä tavoitteleviin, kunkin opinnäytetyötilanteen ainutkertaisuutta korostaviin sekä informaatiokäytäntöihin liittymisen dynamiikkaa hyödyntäviin. Tiedonkäytön ilmiöitä mallinnetaan 8-tasoisena rakenteena edeten merkityksen läsnä- tai poissaolon dikotomiasta toimijuuteen, tekstilajin tiedonkäytöllisiin ominaisuuksiin ja näiden tuottamiseen tekstijaksoissa. Mallia voidaan soveltaa opinnäytetöiden ohjauksessa ja hanketoiminnassa. Opinnäytetyön tekeminen ilmenee ainutkertaisena elämäntapahtumana. Teettäminen on ammattikorkeakoululle toistuva rutiini ja tilaajalle ainutkertaista tai rutiinia. Ohjaaminen on tapauskohtaisia interventioita, liittymisiä tekemis- ja teettämistoimintaan. Tiedonkäytön rakenteita ja ongelmia on syytä käsitellä mahdollisina interventiokohteina ammattikorkeakoulun opinnäytetyötoimintaan ja tietokäsityksiin. Tutkimuksessa tunnistetut ongelmat tiedonhankinnassa ja -käytössä osoittavat, että kirjaston henkilökuntakin tulee käsittää opinnäytetyön toimijaksi.

Abstract This study describes work-based learning in a Master’s Degree Programme in Rehabilitation at a University of Applied Sciences. The study describes students’ individual learning and the development tasks they implemented in their work communities. The first study focused on worklife-based learning on the level of the individual. The research data consisted of individual interviews with students. The second study explored worklife-based learning in the students’ work communities. The material consisted of individual interviews with supervisors and students, group interviews with workers, a group interview with teachers and joint development meetings at the students’ work communities. The different studies were analysed using the content analysis method. According to the survey the students’ learning resulted in the development of a service-oriented agency, which was founded on a customer-oriented work approach, a multi-layered development vision and a communal cooperative and research-oriented development approach. The service-oriented agency consisted of both the rules and tools of rehabilitation activity and of the factors defining the community and the distribution of work that the development of changing rehabilitation requires. The students felt that the multiprofessional student group played a significant role in the work-based learning. The students’ development tasks demonstrated that in the work communities both customer-oriented rehabilitation, a common frame of reference for rehabilitation work, multi-professional work and the cost-effectiveness of service were all developed. The results of the development effort could be seen in the improved work-related well-being of the workers. In the work communities the development approach to rehabilitation work was research-oriented. The learning was based on theoretical foundations and communality and resulted in finding both solutions for practical problems and new tools. The study produced new knowledge about work-based learning that takes place at the activity system level. It corroborated earlier studies on the need for developing both the cooperation between universities of applied sciences and worklife and customer-oriented rehabilitation activity. The results can be utilised both in the development of cooperation with working life and the development of curriculum in a Master’s Degree Level education at Universities of Applied Sciences. / Tiivistelmä Tämä tutkimus kuvailee työelämälähtöistä oppimista ylemmässä ammattikorkeakoulutuksessa kuntoutuksen koulutusohjelmassa. Tutkimuksessa kuvataan opiskelijoiden yksilöllistä oppimista ja kehittämistehtäviä, jotka he toteuttivat työyhteisöissään. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi työelämälähtöiseen oppimiseen yksilötasolla. Aineisto koostui opiskelijoiden yksilöhaastatteluista. Toinen osatutkimus tutki työelämälähtöistä oppimista opiskelijoiden työyhteisöissä. Aineisto koostui esimiesten ja opiskelijoiden yksilöhaastatteluista, työntekijöiden ryhmähaastatteluista, opettajien ryhmähaastattelusta ja opiskelijoiden työyhteisöjen yhteiskehittelypalavereista. Osatutkimukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastattelututkimuksen mukaan opiskelijoiden oppimisen tulokseksi kiteytyi palvelutoimijuus, joka rakentui asiakaslähtöisestä työotteesta, monitasoisesta kehittämisnäkemyksestä sekä yhteisöllisestä ja tutkimuksellisesta kehittämisotteesta. Palvelutoimijuus koostui kuntoutustoiminnan säännöistä ja välineistä sekä yhteisöä ja työnjakoa määrittävistä tekijöistä, joita muuttuvan kuntoutuksen kehittäminen edellyttää. Opiskelijat kokivat, että moniammatillisella opiskelijaryhmällä oli merkittävä rooli työelämälähtöisessä oppimisessa. Opiskelijoiden kehittämistehtävät osoittivat, että työyhteisöissä kehitettiin asiakaslähtöistä kuntoutustyötä, rakennettiin yhteistä kuntoutustyön viitekehystä ja edistettiin moniammatillista työskentelyä ja palvelun kustannustehokkuutta. Kehittämistyön tulos näkyi työntekijöiden työhyvinvoinnin lisääntymisenä. Työyhteisöissä kuntoutustyön kehittämisote oli tutkimuksellinen. Oppiminen pohjautui teoreettisiin lähtökohtiin ja yhteisöllisyyteen, ja johti käytännöllisten ongelmien ratkaisuun ja uusien välineiden löytämiseen. Tutkimus tuotti uutta tietoa toimintajärjestelmätasolla tapahtuvasta työelämälähtöisestä oppimisesta. Se vahvisti aikaisempia tutkimuksia ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyön ja asiakaslähtöisen kuntoutustoiminnan kehittämisen tarpeesta. Tuloksia voidaan hyödyntää ylemmän ammattikorkeakoulutuksen työelämäyhteistyön ja opetussuunnitelman kehittämisessä.