Abstract The associations between home ergonomics and falls among the elderly were studied with the aid of an event theory system model. The subjects comprised 76 persons receiving home nursing services and their 71 homes. The study consisted of observation and measurements of the homes, interviews and charting mobility and functional ability. Ergonomic shortcomings were commonly observed both in home structures, fixed furnishing and loose furniture. In over half of the cases lighting capacity fell short of recommended levels. There were fewer ergonomic shortcomings in sheltered housing than in privately owned homes. In private homes, more ergonomic shortcomings were classified in houses than in link houses or flats. The association between individual factors predisposing to falls and ergonomic features of the home was shown to be minor, although ergonomic shortcomings of furnishing and equipment did occur less often in the homes of elderly persons with both significant proneness to falls and significantly impaired mobility and balance. During the one-year follow-up, 30% of the subjects reported a fall at home. However, no significant differences in ergonomic shortcomings were observed between the homes of fallers and non-fallers. When the fall events were studied within the system, it was shown that ergonomic features were closely associated with the falls. In general, ergonomic factors had a positive impact on falls. The study failed to show a connection between classification of ergonomic factors and falls. Significant propensity to falls as well as significantly impaired mobility and balance increased the risk for falls and the occurrence of repeated falls. Significantly impaired vision did not, however, increase the occurrence of falls. A more individual approach towards evaluation of ergonomics is called for. Looking at the fall event systems indicated that the underlying reasons behind falls among the elderly were more often intrinsic, apparent failures in risk recognition, rather than ergonomic shortcomings. The study provides a good starting point for further work, because by looking at the fall event systems it is already easier than before to spot things that need improvement in home ergonomics, and to recognise persons in need of safety solutions, improved risk recognition or other measures promoting functional ability. / Tiivistelmä Kodin ergonomian yhteyksiä ikääntyneiden kaatumisiin tarkasteltiin tutkimuksessa tapaturmateoreettisen systeemimallin avulla. Tutkimusjoukoksi valittiin 76 kotisairaanhoidonpiiriin kuuluvaa itsenäisesti asuvaa ja liikkuvaa ikääntynyttä ja heidän 71 kotiaan. Tutkimus koostui kotien havainnoinneista ja mittauksista, ikääntyneiden haastatteluista, liikunta- ja toimintakyvyn kartoituksista sekä kahdesta puhelimitse puolen vuoden välein toteutetusta seurantahaastattelusta. Ikääntyneiden kodeissa todettiin yleisesti ergonomiapuutteita niin rakenteissa, kiintokalustuksessa kuin irtokalustamisessakin. Tilojen valaistus luokiteltiin usein riittämättömäksi, ja yli puolet valaistusvoimakkuuksista jäi valaistussuositusten tasosta. Palveluasunnoissa ergonomiapuutteita oli vähemmän kuin omistus- ja vuokra-asunnoissa. Yksityisasunnoista omakotien ergonomiatekijöissä luokiteltiin enemmän puutteita kuin rivi- ja kerrostaloissa. Yksilöllisten kaatumiseen altistavien vaarojen yhteydet kodin ergonomisiin olosuhteisiin todettiin vähäisiksi. Kalustuksen ja varustuksen ergonomiapuutteita oli kylläkin vähemmän sellaisten ikääntyneiden asunnoissa, joilla oli sekä merkittävä kaatumisalttius että merkittävästi heikentynyt liikuntakyky ja tasapaino. Seurantavuoden aikana 30 % ikääntyneistä ilmoitti kaatuneensa kotona. Kaatuneiden ja kaatumattomien kodeissa ei kuitenkaan todettu merkitseviä eroja ergonomiapuutteissa. Kaatumistapahtumien tarkastelu systeemissä tosin osoitti, että ergonomiatekijät olivat kiinteästi läsnä kaatumisissa, vaikkakin niiden vaikutukset kaatumistapahtumissa vaihtelivat huomattavasti. Yleensä ergonomiatekijä kuitenkin myötävaikutti kaatumiseen. Yksittäisten ergonomiatekijöiden ergonomialuokitusten yhteys kaatumisiin jäi tutkimuksessa osoittamatta. Yksilöllisistä kaatumiseen altistavista vaaroista merkittävä kaatumisalttius sekä merkittävästi heikentynyt liikuntakyky ja tasapaino lisäsivät kaatumisriskiä ja toistuvien kaatumisten ilmaantumista. Merkittävästi alentunut näkökyky ei kuitenkaan lisännyt kaatumisten ilmaantuvuutta, eikä kyseisen vaaraluokituksen käyttö nykymuodossaan ole perusteltua. Kodin ergonomian tarkastelu tiloittain tilankäytön ja järjestyksen, kulkualustojen, kalustuksen ja varustuksen sekä valaistuksen suhteen selkeytti ja laajensi ergonomiatietämystä ikääntyneen kodista. Silti ergonomiaa olisi kyettävä jatkossa arvioimaan yksilöllisemmin. Kaatumistapahtumien systeemien tarkastelu viittasi myös siihen, että ikääntyneen kaatumisen perussyinä olivatkin ergonomiapuutteita useammin ikääntyneen ns. sisäiset syyt ja ilmeiset riskintunnistuksen häiriöt. Kehitetty arviointimenetelmä ei kuitenkaan sovi tällaisenaan laajempaan käyttöön, vaikkakin jo nyt kaatumistapahtuman systeemin tarkastelulla on aiempaa helpompi havaita kodin ergonomian korjauskohteita sekä löytää ikääntyneet, joille ergonomiset ja geronteknologiset turvaratkaisut, riskintunnistuksen kohentaminen tai toimintakykyä muutoin tukevat toimenpiteet ovat tarpeen.

Abstract The purpose of this study was to produce a hypothetical model for the organization of services in accordance with a shared-responsibility mode of living. The model was constructed step by step. At the first stage, the current possibilities of home care clients aged over 75 to live at home and the modes of organizing home help services were analyzed. The key factors affecting the elderly clients' ability to manage at home were the mode of living (alone or with a family member), their ability to move, the adequacy of home care services, the family caregiver's resources and the elderly person's own preferences. At the next stage, the research data were searched for alternative ways of organizing the support services supplied by family members, municipalities (home help services and home nursing), the third sector and private service providers, i.e. different service structure models were outlined. Finally, the costs and functional contents of the service structure models were evaluated. The empirical date were collected by arranging questionnaire survey among the home care clients aged over 75 (N=150) and the caregivers who knew them best (N=145) in Hämeenkyrö, Lohja, Oulu and Tampere. In addition to this, the functions during the working hours of one week were recorded (N=146) with the aim of finding out, by functions, the time spent to help each client and the number of actors needed. The data were analyzed using the SPSS for Windows 10.0 statistical software by calculating absolute and percentage distributions and cross-tabulating the results. The statistical differences between the localities, for example, were compared using box plots and correlation diagrams. The results were illustrated with tables and graphs. The responses to the open-ended questions were analyzed with methods of content analysis. The possibilities of home care clients to choose between different modes of living were still small. No adequate intermediate modes of living have been developed. For a person unable to manage the daily activities at home, the main alternative is a group home or an assisted-living unit, both of which can be considered institutional care in view of their contents and organization. Home care clients are mostly helped by municipal home helpers. Hardly any private services are used, and additional help, when necessary, is provided by the municipal staff. The services provided by the third sector mainly consist of discussion and listening. In the participating municipalities, social services available in the private sector were scant or not utilized. Compared to the other service structure models, the shared-responsibility model of living is cost-effective and competitive, and it will be needed as an alternative to the other models. Further development of the shared-responsibility model will provide more alternatives to the family members or caregivers who want to assume responsibility for the care of their elderly relative. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa hypoteettinen palvelujen organisointimalli vastuunjaolla toimivassa asumismuodossa. Mallin rakentaminen etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa analysoidaan yli 75-vuotiaiden kotihoidon asiakkaiden nykyisiä kotona asumisen mahdollisuuksia ja kotipalvelujen järjestämistapoja. Kotona suoriutumisen kannalta avaintekijöitä ovat vanhuksen asumismuoto (yksin tai läheisen kanssa), liikuntakyky, kotihoidon palvelujen riittävyys, läheishoitajan jaksaminen ja iäkkään oma tahto. Seuraavassa vaiheessa määritellään ja muotoillaan tutkimusaineistosta nousseita erityyppisiä tukipalvelujen toimintavaihtoehtoja eli palvelurakennemalleja, joiden tuottajina ovat omaiset, kunnat (kotipalvelut ja kotisairaanhoito), kolmas sektori sekä yksityiset palvelujen tuottajat. Lopuksi arvioidaan palvelurakennemallien kustannuksia ja toiminnallista sisältöä. Empiirinen aineisto kerättiin Hämeenkyrössä, Lohjalla, Oulussa ja Tampereella survey-kyselyllä yli 75-vuotiailta kotihoidon asiakkailta (N=150) ja heidät parhaiten tuntevilta hoitajilta (N=145). Lisäksi tehtiin viikon ajalta työajan seuranta (N=146), jonka tarkoituksena oli saada selville toiminnoittain asiakkaan auttamiseen käytetty aika ja toimijoiden määrä. Tutkimusaineistot analysoitiin SPSS for Windows 10.0 -tilasto-ohjelmalla laskemalla suorat ja prosenttijakaumat sekä ristiintaulukoimalla tuloksia. Tilastollisia eroja mm. paikkakunnittain vertailtiin boxplot-kuvioilla ja korrelaatiodiagrammeilla. Tulokset on havainnollistettu taulukoilla ja graafisilla kuvioilla. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysillä. Kotihoidon asiakkaiden valinnan mahdollisuudet erilaisten asumismuotojen välillä ovat edelleen vähäiset. Välimuotoisia asumismuotoja ei ole riittävästi kehitetty. Mikäli kotona ei enää suoriuduta päivittäisissä toiminnoissa, vaihtoehtona on lähinnä ryhmä-/ pienkoti ja palveluasunto, jotka toiminnalliselta sisällöltään ja järjestelyiltään voidaan rinnastaa laitoshoitoon. Kotihoidon asiakkaiden pääasiallisina auttajina toimivat kodinhoitajat. Yksityisiä palveluja ei juuri käytetä, ja lisäapua tarvittaessa palveluja halutaan kunnan työntekijöiltä. Kolmannen sektorin tarjoamat palvelut ovat lähinnä keskustelua ja kuunteluapua. Yksityissektorin sosiaalista palvelutarjontaa on tutkituissa kunnissa joko vähän tai niitä ei käytetä. Palvelurakennemallien kustannuksia arvioitaessa vastuunjaolla toimiva asumismuoto on kilpailukykyinen ja sitä tarvitaan yhtenä vaihtoehtona nykyisten rinnalla. Vastuunjaon mallin kehittäminen lisää valinnan mahdollisuuksia niille omaisille tai omaishoitajille, jotka haluavat ottaa hoitovastuuta läheisistään.