Abstract The main research objective was to ascertain ageing persons’ life satisfaction and associated health factors in a cross-sectional setting and its permanence and changes in a longitudinal setting. A secondary objective was to clarify the link between self-evaluated life satisfaction and mortality. The invited cohort was 55-years old persons born in 1935, not in permanent care, living in Oulu on 1.10.1990. In the first phase of data collection, in 1990–92 780 of 1008 persons invited participated. In the follow-up in 1996–97 previous participants were invited and 593 took part. In a second follow-up in 2007–08, 538 persons participated. This number-based on resources oriented study, formed the material N=744(55-yrs), N=572(62-yrs), N=527(72-yrs) in the cross-section, and N=445 in the longitudinal studies. In the research life satisfaction, its permanence and linked positive subjective and health factors of ageing persons was studied. Data was collected with questionnaires on health and well-being. In the cross-section setting, 65% of the 55-years old were life satisfied or very satisfied, the corresponding figure for 62-years old was 76% and for 72-years old 79%. Life satisfaction was linked with physical condition, experienced and mental health and, in addition, for 72-years old social support. In the longitudinal setting the participants’ life satisfaction in the same class was 54% for the first period and 59% for the following. The experienced life satisfaction of the 72-years old reflected the health factors of the 55-years old with almost the same emphasis on physical condition, experienced health and social support and most strongly on previous life satisfaction. Life satisfaction was also reflected in mortality in that there was a statistically significant difference in the survival between healthy persons who were satisfied or dissatisfied with life in the initial phase. The research showed that life satisfaction in mid-life is strongly associated with physical well-being and a lack of depression symptoms and that mid-life life satisfaction forecasts satisfaction as age increases. In health studies investigations it is important to take note of life satisfaction in well-being questions. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli kuvata ikääntyvien henkilöiden elämäntyytyväisyyttä ja siihen liittyviä terveystekijöitä poikkileikkausasetelmissa sekä tyytyväisyyden muutoksia pitkittäisasetelmassa. Toisena tavoitteena oli selvittää elämäntyytyväisyyden yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkimuskohorttiin kutsuttiin vuonna 1935 syntyneet, Oulussa 1.10.1990 asuneet ja pysyvän laitoshoidon ulkopuolella olleet 55-vuotiaat henkilöt (N=1012). Aineiston keruuseen eli ensimmäiseen vaiheeseen 1990–92 osallistui 831 henkilöä 1008 kutsutusta. Ensimmäiseen seurantavaiheeseen 1996–97 kutsuttiin aiemmin osallistuneet. Heistä 593 noudatti kutsua. Toiseen seurantatutkimukseen 2007–08 osallistui 538 tutkittavaa. Tämän määrällisen, tarkastelutavaltaan voimavarasuuntautuneen tutkimuksen aineiston muodostivat poikkileikkausasetelmissa elämäntyytyväisyyskyselyyn kaikissa vaiheissa vastanneet henkilöt (N=774 55-vuotiasta, N=572 62-vuotiasta, N=527 72-vuotiasta) ja pitkittäisasetelmassa kaikkiin vaiheisiin osallistuneet 445 henkilöä. Aineisto kerättiin haastatteluin, strukturoiduin kysymyslomakkein ja kliinisin mittauksin. Elämään tyytyväisiä oli poikkileikkausasetelmissa 55-vuotiaina 65 %, 62-vuotiaina 76 % ja 72-vuotiaina 79 %. Elämäntyytyväisyys liittyi fyysiseen kuntoon, koettuun ja psyykkiseen terveyteen ja 72-vuotiaana lisäksi sosiaaliseen tukeen. Pitkittäisasetelmassa elämäntyytyväisyys pysyi samassa tyytyväisyyden luokassa ensimmäisessä seurantavaiheessa 54 %:lla ja toisessa seurantavaiheessa 59 %:lla. Fyysinen kunto, koettu terveys ja sosiaalinen tuki, psyykkinen terveys sekä aiempi elämäntyytyväisyys korreloivat elämäntyytyväisyyteen. Elämäntyytyväisyys heijastui myös kuolleisuuteen niin, että alkuvaiheen elämään tyytyväisten ja tyytymättömien ei-vakavasti sairaiksi luokiteltujen henkilöiden eloonjäämisero oli merkitsevä. Tutkimus osoitti myös, että elämäntyytyväisyys 55-vuotiaana on vahvasti yhteydessä fyysiseen kuntoon ja masennusoireiden puuttumiseen. Keski-iän elämäntyytyväisyys ennustaa elämäntyytyväisyyttä iän karttuessa.