Abstract
Somatization is a widespread phenomenon causing subjective suffering and disability.
The aim of the study was to assess somatization disorder (SD) and somatization symptoms among young adult population and their associations with sociodemographic factors, alexithymia and temperament as well as psychiatric comorbidity.
Various suggestions have been presented to operationalize somatization but none of them has been shown to be superior to others. In this study two definitions were used: SD by DSM-III-R classification diagnostic criteria and "somatization" meaning four or more symptoms of the 35 symptoms of DSM-III-R SD criteria.
The study population was a subsample of the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC 1966), consisting of cohort members living in Oulu (N = 1,609) on January 1st 1997. The NFBC 1966 is a general population birth cohort of 12,058 live-born children covering 96.3% of all deliveries in the catchment area.
The best-estimated procedure was used for assessment of psychiatric morbidity including SD and somatization. Data were collected from the Finnish Hospital Discharge Register and from all available outpatient and inpatient records. Data on education were gathered from Statistics Finland. Other sociodemographic variables, alexithymia and temperament scores were drawn from questionnaires of the field study conducted in 1997 and from earlier follow-up studies.
The prevalence of SD was 1.1% (N = 18). Of the subjects 6.1% (N = 97) had somatization. The female-to-male ratio was 5:1 and 6:1, respectively. SD was not recognized by any of the treating physicians, at least not documented in case notes. The observed occurrences of SD and somatization were at a level comparable with earlier international population studies. Somatization did not associate with depression or alexithymia, and neither could a characteristic temperament profile be recognized. Somatization was associated with psychological distress.
These results indicate a need for training physicians to recognize SD and somatization and its comorbidity. This will have implications both for psychiatry and other medical specialties regarding collaboration and underlines the importance of liaison-psychiatry at general hospitals. The results suggest a need for more studies about the etiology and development of SD and somatization. / Tiivistelmä
Somatisaatio on yleinen ilmiö, josta aiheutuu subjektiivista kärsimystä ja toimintakyvyn laskua.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida somatisaatiohäiriön ja somatisaatio-oireilun yleisyyttä nuorilla aikuisilla sekä näiden ilmiöiden yhteyttä sosiodemografisiin tekijöihin, aleksitymiaan, temperamenttiin ja psykiatriseen sairastavuuteen.
Somatisaation käsitteellistämiseksi on esitetty useita vaihtoehtoja mutta mikään niistä ei ole osoittautunut muita paremmaksi. Tässä tutkimuksessa käytetiin kahta määritelmää: DSM-III-R -diagnoosiluokituksen mukaista somatisaatiohäiriön diagnoosia tai somatisaatio-oireilua, jossa esiintyy neljä tai useampia DSM-III-R:n 35 somatisaatiohäiriön oireesta.
Tutkimusaineiston muodostivat Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin ne jäsenet, jotka asuivat Oulussa 1. tammikuuta 1997 (N = 1,609). Alkuperäinen kohortti koostuu 12,058 elävänä syntyneestä tutkittavasta, mikä kattaa 96.3 % kaikista synnytyksistä Pohjois-Suomessa.
Niin kutsutun best-estimated -menettelyn avulla arvioitiin tutkittavien psykiatrista sairastavuutta mukaan lukien somatisaatiohäiriö ja -oireilu. Tietoa kerättiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä. Avohoidon sairauskertomustieto koottiin kattavasti. Koulutusasteesta saatiin tieto Tilastokeskukselta. Muita sosiodemografisia tekijöitä, aleksitymiaa ja temperamenttia arvioitiin vuoden 1997 kenttätutkimuksen ja aiempien seurantatutkimusten tietojen avulla.
Somatisaatiohäiriön esiintyvyys oli 1.1 % (N = 18). Somatisaatio-oireita todettiin 6.1 % (N = 97) tutkittavista. Naisten osuus oli somatisaatiohäiriössä 5:1 ja somatisaatio-oireilussa 6:1. Osoittautui, että lääkärit eivät tunnistaneet somatisaatiohäiriötä, ainakaan sitä ei oltu kirjattu sairauskertomuksiin. Havaitut somatisaatiohäiriön ja -oireilun esiintyvyydet ovat sopusoinnussa aiempien kansainvälisten tutkimusten kanssa. Somatisaatio-oireilu ei liittynyt masennukseen tai aleksitymiaan eikä somatisaatio-oireilusta kärsiville tutkittavilla todettu tyypillistä temperamenttiprofiilia. Somatisaatio liittyi psyykkiseen stressiin.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lääkäreille tulisi tarjota koulutusta somatisaatiohäiriön ja -oireilun tunnistamisessa. On tärkeää tunnistaa somatisaatio ja siihen liittyvä oheissairastavuus. Havainnot korostavat yleissairaaloiden yhteistyöpsykiatrian ja muiden erikoisalojen yhteistyön merkitystä somatisaatiosta kärsivien potilaiden tutkimuksessa ja hoidossa. Somatisaatiohäiriön ja -oireilun etiologian ja kehittymisen selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:isbn978-951-42-8554-7 |
| Date | 18 September 2007 |
| Creators | Karvonen, J. T. (Juha T.) |
| Publisher | University of Oulu |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | English |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/doctoralThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © University of Oulu, 2007 |
| Relation | info:eu-repo/semantics/altIdentifier/pissn/0355-3221, info:eu-repo/semantics/altIdentifier/eissn/1796-2234 |
Page generated in 0.0025 seconds