Abstract
The aim of this thesis was to explore the associations between the use of nervous system medications and suicidal ideation and behaviour in various different diagnostic groups in a large population-based cohort.
Information on prescribed antipsychotic, antidepressant, benzodiazepine and antiepileptic medications within the Northern Finland Birth Cohort 1966 was collected from the register of the Social Insurance Institution of Finland and from a postal questionnaire sent to all cohort members in 1997. The presence of suicidal ideation and depression and anxiety symptoms was assessed via the Hopkins Symptom Checklist-25 questionnaire in 1997. Data on suicides were collected from the cause-of-death statistics and on suicide attempts from the Finnish Care Register for Health Care in a 15-year follow up.
The use of antipsychotic, antidepressant, or benzodiazepine medication was associated with increased suicidal ideation, suicide attempts, and suicides. Antiepileptic medication was not associated with increased suicidality. The polypharmacy of nervous system medications was associated with increased suicidality. All nervous system medications were associated with increased severity of depression and anxiety symptoms. When depression and anxiety symptoms were taken into account, most of the associations between medication and suicidal ideation were statistically non-significant.
Regarding specific groups, among those who did not have psychosis, high doses of antipsychotic medication correlated particularly with increased suicidal ideation even when other symptoms of depression and anxiety were taken into account. Among those with insomnia, the use of antidepressant medication associated with increased suicidal ideation also when other symptoms were taken into account.
Although nervous system medication is associated with increased suicidal ideation, the association with other symptoms is also strong, and therefore it could not be stated that medication associates specifically with suicidal ideation. However, certain groups, i.e., non-psychotic subjects with high doses of antipsychotic medication, or subjects with insomnia and using antidepressant medication, should be closely monitored as they could be more vulnerable to suicidal ideation. / Tiivistelmä
Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli tutkia hermostoon vaikuttavien lääkkeiden, lähinnä psykoosilääkkeiden, masennuslääkkeiden, bentsodiatsepiinien sekä epilepsialääkkeiden, yhteyttä itsetuhoisiin ajatuksiin, itsemurhayrityksiin ja itsemurhiin. Aihetta tutkittiin eri diagnoosiluokissa suuressa väestöaineistossa, Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa.
Tieto tutkimushenkilöiden lääkkeenkäytöstä vuodelta 1997 kerättiin Kelan lääkeostorekisteristä sekä postikyselyn avulla. Itsetuhoisten ajatusten ja muiden masennus- ja ahdistusoireiden vakavuutta mitattiin Hopkins Symptom Checklist-25 -kyselyn avulla vuonna 1997. Tieto itsemurhista kerättiin 15 vuoden seurannassa kuolinsyyrekisteristä ja tieto itsemurhayrityksistä hoitoilmoitusrekisteristä.
Psykoosilääkkeiden, masennuslääkkeiden ja bentsodiatsepiinien käyttö oli yhteydessä lisääntyneisiin itsetuhoisiin ajatuksiin, itsemurhayrityksiin ja itsemurhiin. Epilepsialääkkeet eivät liittyneet itsetuhoisuuteen. Usean hermostoon vaikuttavan lääkkeen yhtäaikainen käyttö oli yhteydessä lisääntyneeseen itsetuhoisuuteen. Kaikki hermostoon vaikuttavat lääkkeet liittyivät lisääntyneisiin masennus- ja ahdistusoireisiin. Kun lääkityksen yhteys masennus- ja ahdistusoireisiin otettiin huomioon, lääkkeet eivät olleet erityisesti yhteydessä itsetuhoisiin ajatuksiin.
Diagnostisten ryhmien välillä ei ollut eroa hermostoon vaikuttavien lääkkeiden ja itsemurhayritysten tai itsemurhien välisessä yhteydessä. Henkilöillä, joilla ei ole psykoosia, suuremmat psykoosilääkeannokset olivat yhteydessä itsetuhoisten ajatusten vakavuuteen kun muiden masennus- ja ahdistusoireiden vakavuus otettiin huomioon. Unettomuudesta kärsivillä henkilöillä masennuslääkkeen käyttö oli liittyi lisääntyneisiin itsetuhoisiin ajatuksiin kun muut oireet huomioitiin.
Hermostoon vaikuttavat lääkkeet ovat yhteydessä lisääntyneisiin itsetuhoisiin ajatuksiin, mutta ne ovat myös vahvasti yhteydessä muihin masennus- ja ahdistusoireisiin. Tietyt henkilöt voivat kuitenkin olla erityisen herkkiä nimenomaan itsetuhoisille ajatuksille, ja heitä tulisi seurata erityisen tiiviisti. Tällaisia ovat henkilöt, joilla ei ole psykoosia, mutta jotka käyttävät suuria psykoosilääkeannoksia, sekä vakavasta unettomuudesta kärsivät henkilöt, jotka käyttävät masennuslääkettä.
| Identifer | oai:union.ndltd.org:oulo.fi/oai:oulu.fi:isbn978-952-62-0807-7 |
| Date | 12 May 2015 |
| Creators | Rissanen, I. (Ina) |
| Contributors | Miettunen, J. (Jouko), Jääskeläinen, E. (Erika) |
| Publisher | Oulun yliopisto |
| Source Sets | University of Oulu |
| Language | English |
| Detected Language | Finnish |
| Type | info:eu-repo/semantics/doctoralThesis, info:eu-repo/semantics/publishedVersion |
| Format | application/pdf |
| Rights | info:eu-repo/semantics/openAccess, © University of Oulu, 2015 |
| Relation | info:eu-repo/semantics/altIdentifier/pissn/0355-3221, info:eu-repo/semantics/altIdentifier/eissn/1796-2234 |
Page generated in 0.0027 seconds