Die vorliegende Arbeit unternimmt den Versuch, die Bedeutung und Funktionalität von solartechnischen Keywords als ein Teil der Suchmaschinenoptimierung zu untersuchen. Suchmaschinenoptimierung wiederum ist ein Gebiet des Marketing, dessen Bedeutung für Unternehmen immer wichtiger wird. Es geht bei der Suchmaschinenoptimierung darum, mehr Internetnutzer dazu zu bringen, die gewünschte Webseite eines Unternehmens zu besuchen. So befasst sich diese Arbeit mit a) den Möglichkeiten des Internets für Unternehmen, die neue Kunden finden wollen, b) mit der Anwendung von Solartechnik in der Erzeugung von erneuerbaren Energien und schließlich c) mit einer Untersuchung von sog. Suchwörtern keywords aus dem Bereich der Solartechnik. Suchwörter sind die Wörter, die ein Internetnutzer in eine Suchmaschine eintippt, wenn er nach Informationen im Internet sucht. Häufig benutzte Suchwörter in einem bestimmten Themenbereich zu kennen, bildet somit den Ausgangspunkt, eine erfolgreiche und einfach auffindbare Webseite zu gestalten und erfolgreiche Marketingaktivitäten im Internet durchzuführen. Aus finnisch- und deutschsprachigen Magazinen wurden insgesamt 1047 solche Wörter und Produktbezeichnungen der Solartechnik gesammelt, die möglicherweise gute Keywords wären. Erst wurden die am meisten vorgekommenen finnischen Wörter mit den passendsten deutschen Solartechnik-Begriffen gepaart, dann wurden die ausgewählten deutschen Termini genauer untersucht. Dazu wurden drei verschiedene Analyse-Softwares verwendet: der Keyword-Planer von Google, die Software Majesticseo und zuletzt eine kostenpflichtige Analyse-Software der Firma Moz. Es hat sich herausgestellt, dass in den schriftlichen Quellen viel benutzte, populäre solartechnische Bezeichnungen nicht unbedingt in der Rolle eines Keywords beim Onlinemarketing effektiv sind. Die Analyse von einer genau sortierten und begrenzten Anzahl an solartechnischen Keywords hat klare Hinweise darauf gegeben, dass Firmen ihre Kunden im Internet mit anderen Termini ansprechen müssen als in den herkömmlichen Medien, wie z.B. Magazinen. Unternehmen sollten vor allem auf die Fachsprachlichkeit vs. Gemeinsprachlichkeit von solartechnischen Keywords achten. Diese Studie hat auf einer Mikroebene einzelne Empfehlungen zum Gebrauch von solartechnischen Keywords gegeben; auch wurden solche Termini aus dem Korpus herausgefiltert, die als ungeeignet einzustufen waren, weil diese Wörter offensichtlich keine Kunden auf eine Webseite bringen können. Auf einer allgemeineren Ebene, oder Makroebene hat diese Arbeit die Gegenüberstellung von herkömmlichem Marketing und dem Onlinemarketing diskutiert. Anhand zeitgemäßen Quellen wurde festgestellt, dass Unternehmen die Möglichkeiten des Onlinemarketings nur begrenzt ausnutzen können. Es besteht offensichtlich ein Bedarf an zusätzlicher Forschung in den Bereichen Suchmaschinenoptimierung und Keywords, insbesondere wenn Firmen sich als Ziel setzen, internationale Kunden im Internet anzusprechen. / Pro gradussani tutkin erilaisten aurinkoteknisten laitteiden nimityksiä ja niiden käyttökelpoisuutta avainsanoina internetmarkkinoinnissa. Aurinkoteknisillä laitteilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia yksityisille kuluttajille tarkoitettuja laitteita, joiden avulla tuotetaan joko sähköä tai lämpöä. Työni taustalla on oman yksityisen rakennushankkeen toteuttaminen vuosina 2008–2010. Energiatehokkaaseen passiivitalo-konseptiin keskittyneen rakennushankkeen myötä minulle selvisi, että kuluttajille suunnatussa markkinointiviestinnässä esiintyy runsaasti epäjohdonmukaista ja harhaanjohtavaa terminologiaa aurinkoteknisiin laitteisiin liittyen. Avainsanat liittyvät olennaisella tavalla hakukoneoptimointiin. Internet tuo koko ajan uusia mahdollisuuksia yrityksille siinä, millä keinoilla tuotteita ja palveluja voidaan kuluttajille markkinoida. Hakukoneoptimoinnin menetelmin ja keinoin voidaan lisätä yrityksen sivuille löytävien potentiaalisten asiakkaiden määrää ja yhtenä keskeisenä osa-alueena laajassa hakukoneoptimoinnin keinovalikoimassa ovat juuri avainsanat. Ne ovat niitä sanoja ja termejä, joita kuluttajat käyttävät tietoa etsiessään. Kun yritykset tunnistavat ja tiedostavat oman toimialansa eniten käytetyt avainsanat, niin internetissä tapahtuva markkinointi, onlinemarkkinointi on tehokkaampaa ja osuvampaa. Työni käsittelee kaiken kaikkiaan kolmea eri laajempaa osa-aluetta, jotka yhdessä muodostavat sen kokonaisuuden, jota olen tutkinut: a) internetin tarjoamat mahdollisuudet yritysten markkinoinnille, b) aurinkoenergian merkitys uusiutuvien energiamuotojen yhä laajenevassa käytössä ja c) avainsanojen merkitys ja niiden valinta aurinkoteknisten laitteiden markkinoinnissa. Keräsin suomen- ja saksankielisten rakennusalan lehtien sisällöistä, yli 4300 sivun aineistosta yhteensä 1047 erilaista aurinkotekniikan termiä, joiden toimivuutta internetmarkkinoinnissa halusin tutkia. Erilaisten rajausten jälkeen päädyin analysoimaan tarkemmin pientä määrää avainsanoja. Tutkimuksessa hyödynsin Google AdWords-ohjelmaan kuuluvaa avainsanatyökalua ja kahta muuta internetmarkkinoinnissa käytettävää analysointityökalua: Majesticseo-ohjelmaa ja Moz Standard Pro-lisenssiä. Työssäni pystyin selkiyttämään aurinkoteknisistä laitteista käytettäviä nimityksiä itse laatimani taksonomian avulla. Kielitieteellisesti orientoituneen teoriataustan ja internetmarkkinoinnissa käytettävien analysointiohjelmistojen limittäisellä soveltamisella sain selville, mitkä aurinkotekniset avainsanat todennäköisimmin tuovat lisää kävijäliikennettä sellaisen yrityksen internetsivuille, joka haluaa markkinoida aurinkotekniikkaa kuluttajille saksankielisellä markkina-alueella. Nämä olivat mikrotason tuloksia. Työ nosti esille myös niitä ongelmia, joita yritykset kohtaavat laajemmalla ylätasolla, makrotasolla: nopeasti kehittyvä sähköinen viestintä ja markkinointi vaativat osaamista ja kouluttautumista, jotta liiketoiminnassa voidaan saavuttaa kilpailukykyä internetmarkkinoinnin keinoilla. Onlinemarkkinointi, sen osana hakukoneoptimointi ja sen osana avainsanat ovat selvästikin sellaisia aihepiirejä, joissa jatkotutkimukselle on tarvetta.

Ziel dieser Arbeit ist, das Grundwissen über die Welt der Videospiele zu erweitern. Es wird präsentiert, wie ein Videospiel entsteht und welche psychologischen und gesellschaftlichen Eigenschaften sie haben. Danach werden die Gemeinsamkeiten bzw. Verschiedenheiten von Buch und Videospiel im Sinne der Spanungsentstehung verglichen. Als Material bei der Betrachtung der Spannungsentstehung wird das Videospiel Halo: Combat Evolved und das Buch Halo: The Flood benutzt. In diesem Fall ist das Buch nach dem Videospiel erschienen. In dieser Arbeit wurden die wissenschaftlichen Methoden der Hermeneutischen Literaturtheorie, Rezeptionsästhetik und Spieltheorie benutzt. Die Videospielindustrie heute ist in ihrer Gröβe vergleichbar mit der Filmindustrie. In Videospielen können heute viele verschiedene psychologische und gesellschaftliche Wirkungen gefunden werden. Videospiele integrieren Systeme, die den Spieler an das Spielen fesseln sollen und ihn dafür auch belohnen. Spielen genieβt in unserer Zeit eine höhere Akzeptanz und es wird nicht mehr als eine einsame Tätigkeit gesehen. Das Spielen von Videospielen hat auch eine positive Wirkung auf die sozialen Fähigkeiten eines Menschen. Der Spieler kann durch das Spielen auch andere Fähigkeiten erlernen oder verbessern. Spannung in Videospielen ist zum Teil damit verbunden, dass der Spieler das ‚Ich‘ im Spiel ist. Er kann dadurch eine tiefere Bindung mit dem Protagonisten bilden. Das Buch verliert Spannungselemente, wenn die Handlung zu genau dem Original (Videospiel) folgt. Durch diese Arbeit kann die Welt der Videospiele und deren Bedeutung besser verstanden werden. Sie hilft auch ein tieferes Verstehen von Spannungsentstehung und deren Übertragung in Videospiel oder Buch zu entwickeln. / Työn tarkoituksena on laajentaa perustietämystä videopelien maailmasta. Työssä esitellään kuinka videopeli syntyy ja millaisia psykologisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia niillä on. Tämän jälkeen vertaillaan kirjan ja videopelin samankaltaisuuksia sekä eroavaisuuksia jännityksen syntymisen näkökulmasta. Esimerkkeinä jännityksen syntymisestä ja samalla tutkimusaineistona on käytetty videopeliä Halo: Combat Evolved sekä kirjaa Halo: The Flood. Tässä tapauksessa kirja on ilmestynyt videopelin jälkeen. Työn tieteellisinä metodeina on käytetty hermeneuttista kirjallisuusteoriaa, reseptioestetiikkaa sekä peliteoriaa. Nykyään peliteollisuus on kooltaan verrattavissa elokuvateollisuuteen. Videopeleistä voi löytää monia psykologisia sekä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Videopeleihin on integroitu järjestelmiä, joiden tarkoitus on pitää pelaajat pelaamassa. Samalla järjestelmät myös palkitsevat pelaajaa. Pelaaminen hyväksytään tänä päivänä yleisesti, eikä sitä enää nähdä yksinäisenä tekemisenä. Videopelien pelaamisella on myös positiivisia vaikutuksia ihmisen sosiaalisiin kykyihin. Pelaaja voi oppia ja parantaa pelaamisen kautta myös muita kykyjä. Videopeleissä syntyvä jännitys on osittain sidoksissa pelaajan esiintymiseen ”minä hahmona”. Tästä johtuen pelaaja voi saavuttaa tiiviimmän yhteyden päähenkilön kanssa. Kirja menettää jännityselementtejä, mikäli sen juoni seuraa liian tarkasti alkuperäistä (videopeliä). Tämän työn myötä on helpompi ymmärtää videopelien maailmaa, sekä niiden merkitystä. Työ syventää myös ymmärrystä jännityksen kehittymisestä ja sen soveltamisesta videopeleissä ja kirjoissa.

In dieser Bachelorarbeit sind die Frauenbilder in dem Grimm’schen Märchen Brüderchen und Schwesterchen analysiert worden. Das Ziel der Arbeit war, die Frauenbilder die mit den Frauengestalten des Märchens verbunden worden sind, die Entwicklung der Hauptfigur und die Beziehungen zwischen den Frauengestalten zu beschreiben und analysieren. Als Methoden sind werkimmanente Interpretation und Images of Women Readings verwendet worden, und die Arbeit konzentriert sich vorwiegend auf den Inhalt des Märchens. Die Analyse ist mit Hilfe der zwei Theorien durchgeführt worden. Die eine teilt verschiedene Frauentypen in vier stereotype Gruppen ein, und die andere teilt Frauen in Märchen in drei Gruppen aufgrund ihrer Aktivität ein.

In der vorliegenden Arbeit werden Ehebeschreibungen in drei deutschsprachigen Romane aus der Perspektive der Paar- und Familientherapie untersucht. Die Romane sind etwa um die gleiche Zeit publiziert worden (2009–2013), verfasst von Peter Stamm: Sieben Jahre, Martin Walser: Das dreizehnte Kapitel und Karin Nohr: Vier Paare und ein Ring. In jedem Roman wird mindestens eine oder mehrere Ehen geschildert, sowie auch andere Beziehungen, die auf die Ehen einen Einfluss haben. Als Untersuchungsmethode wurde die hermeneutische und narrative Textanalyse verwendet. Noch bis zu Beginn des 20. Jahrhunderts war die Ehe ein Abkommen zwischen den Familien. Als Aufgabe des Ehepaares sah man u.a. die Möglichkeit sich aus der Herkunftsfamilie zu lösen, eine neue Generation auf die Welt zu bringen und die finanzielle Lage der Partner zu sichern. Die Lohnarbeit und Bildungsmöglichkeiten, aber auch die Verhütungsmethoden, haben den Frauen eine Möglichkeit gegeben, selbstständiger über ihr Leben entscheiden zu können. Die Ehe gilt aber immer noch als eine der etabliertesten Einrichtungen für Liebende, denn etwa vier von fünf 1965 in Deutschland Geborenen heiraten mindestens einmal im Leben, und nur etwa 5% der Menschen gehen nie eine feste Bindung ein. Gefühle sind die bedeutendsten Heiratsmotive geworden: die Liebe oder das Verliebtsein. Ein von Platon stammender Mythos beschreibt die Urschuld der einstmals kugelgestaltigen Menschen, die zur Strafe halbiert wurden. Die zerschnittene Hälfte sehnt sich nach der verlorenen Ganzheit zurück, und muss nach den Richtigen suchen, um sich in Liebe vereinen zu können. Nach C.G. Jung ist das eine uralte kollektive Erscheinung, die er eine numinose Erfahrung nennt. Dies soll so lange unbewusst bleiben, bis der Mensch das Verlangen persönlich erspürt. In dieser Arbeit wurde untersucht, welcher Art der Liebe die Romanfiguren fühlen. Als Mittel dieser Gefühlsanalyse wurden die theoretischen Modelle der Soziologen Robert Sternberg (Triangular Theorie of Love) und John Lee (The Colours of Love) angewendet. Die Gefühle der fiktiven Romanfiguren wurden aus der Perspektive der Paar- und Familientherapie betrachtet. Die Aufgabe dieser Arbeit war auch zu klären, welche Probleme die fiktiven Personen in ihren Ehen begegnen und wie sie diese meistern. Der Psychologe John Gottman hat Faktoren untersucht, die das Ende einer Ehe prophezeien. Dazu gehören u.a. entwürdigendes Sprechen, demonstratives Schweigen und Rechtfertigung. Die Ehen der Romane scheinen unter gleichen Problemen zu leiden wie die Partnerschaften in der Wirklichkeit: Kommunikationsschwierigkeiten, die Unterschiede der Ehepartner fangen langsam an die Ehe zu zernagen, Seitensprünge, Kinderlosigkeit und Einsamkeit in der Ehe belasten die Beziehungen. Auch die Scheidungsquote der Romanehen entspricht der Realität. Nach dieser Arbeit sind solche Ehen von Dauer, in denen diskutiert wird. Auch jene Ehen halten, in denen die Partner sich gegenseitig respektieren und sich Raum geben und auf die Unterschiede wertlegen, sowie Ehen, in denen es physische Nähe gibt. / Tutkielmassa tarkastellaan kolmen saksankielisen romaanin avioliittokuvausta pari- ja perheterapian näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on kolme samoihin aikoihin (2009–2013) julkaistua romaania (Peter Stamm: Sieben Jahre, Martin Walser: Das dreizehte Kapitel ja Karin Nohr: Vier Paare und ein Ring), joissa kuvataan vähintään yhtä tai useampaa avioliittoa sekä niihin vaikuttavia muita ihmissuhteita. Menetelmänä on käytetty hermeneuttista ja narratiivista tekstianalyysiä. Vielä 1900-luvun alkuun asti avioliitto oli sukujen välinen sopimus. Liiton tarkoituksena oli mm. irtautuminen lapsuuden kodista, suvun jatkaminen ja puolisoiden taloudellinen turva. Palkkatyö, koulutus ja ehkäisymenetelmät muiden muassa ovat vapauttaneet naiset päättämään itsenäisemmin elämästään ja parisuhteistaan. Avioliitto on edelleen kuitenkin tärkeä osa pariskuntien elämää, sillä esimerkiksi Saksassa noin neljä viidestä 1965 syntyneistä avioituu elämässään ainakin kerran ja vain noin 5 % ihmisistä ei koskaan solmi kiinteää liittoa elämässään. Avioliiton solmimisen motiiviksi ovat nousseet tunteet: rakkaus tai paremminkin rakastuminen. Platonin myytin mukaan ihminen on ollut pallonmuotoinen, mutta halkaistiin rangaistukseksi kahtia. Niinpä jokainen ihminen joutuu myytin mukaan etsimään omaa kadonnutta puolikastaan, sitä oikeaa, löytääkseen rakkauden täyttymyksen elämässään. C.G. Jungin mukaan tämä on ikivanha kollektiivinen ilmiö, josta hän käyttää nimitystä numinoosi kokemus. Numinositeetti pysyy tiedostamattomana niin kauan, kunnes yksilö kokee kaipuun henkilökohtaisesti. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, minkälaista rakkautta romaanien henkilöt kokevat. Rakkauden kuvaukseksi valikoituivat sosiologien Robert Sternberg (Triangular Theorie of Love) ja John Lee (The Colours of Love) luomat teoreettiset mallit rakkauden luonteesta. Fiktiivisten romaanihenkilöiden tunteita tarkastellaan näiden mallien kautta pari- ja perheterapian näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, millaisia ongelmia romaanihenkilöillä on liitoissaan ja miten he niistä selviävät. Psykologi John Gottman on tutkinut avioliiton päättymistä ennustavia tekijöitä, joihin kuuluvat esimerkiksi toista halventava puhe, ns. mykkäkoulu ja puolustautuminen. Romaaneissa kuvattuja avioliittoja näyttävät uhkaavan samat ilmiöt kuin todellisia avioliittojakin: kommunikaatiovaikeudet ja toisen erilaisuus alkavat ajan myötä rasittaa avioliittoa, syrjähypyt aiheuttavat ongelmia, lapsettomuus kuormittaa, niin myös yksinäisyyden tunne avioliitossa. Myös romaanihenkilöiden avioeroprosentti vastaa reaalimaailman tilannetta. Tämän tutkimuksen mukaan liitot, joissa keskustellaan, jatkuvat todennäköisimmin. Myös sellaiset liitot kestävät paremmin, joissa puolisot oppivat arvostamaan ja kunnioittamaan toistensa erilaisuutta ja antavat tilaa toisen itsenäisyydelle, samoin kuin liitot, joissa on fyysistä läheisyyttä.

Das Zentralamt für Unterrichtswesen hat Ende 2014 den neuen Rahmenlehrplan für die Gemeinschaftsschule herausgegeben. Der öffentliche Schulträger hat die Pflicht, auf der Basis dieses nationalen Rahmenplans, ein kommunales Curriculum zu verfassen. Außerdem muss er entscheiden, ob dieses Curriculum für alle Schulen der Kommune gilt, oder ob alle oder einige der Schulen eigene Curricula verfassen. Das Ziel dieser Pro-Gradu-Arbeit ist, Erfahrungen und Meinungen der Lehrer über die Ausarbeitung und den Inhalt des neuen Curriculums herauszufinden, und zwar mit Fokus auf diese Teile, die den Deutschunterricht betreffen. Die Untersuchung ist eine qualitative Untersuchung, die mit der Methode der qualitativen Inhaltsanalyse durchgeführt wurde. Die qualitative Inhaltsanalyse versucht, eine konzentrierte und in allgemeiner Form gehaltene Beschreibung des zu untersuchenden Phänomens zu liefern. Die Phänomene, die in dieser Forschung betrachtet werden, sind das Verfassen und die Inhalte des Curriculums. Zu diesem Zweck werden die Erfahrungen der Deutschlehrer/innen und ihre Meinungen über diese Phänomene analysiert. Der theoretische Rahmen dieser Untersuchung besteht hauptsächlich aus der Präsentation und dem Vergleich des früheren und des neuen Rahmenlehrplans (2004 & 2014). Die Daten für den empirischen Teil wurden mithilfe eines Fragebogens zum Jahreswechsel 2016–2017 gesammelt. An der Umfrage nahmen insgesamt sechs Lehrer/innen teil. Aufgrund der unterschiedlichen Erfahrungen der Befragten sind sowohl das nationale und das kommunale Curriculum als auch das Curriculum einer einzelnen Schule im empirischen Teil repräsentiert. Aus den Untersuchungsergebnissen gehen unterschiedliche Aspekte hervor, die den theoretischen Rahmen dieser Untersuchung ergänzen. Die Lehrer/innen empfanden zum Beispiel, dass das Verfassen des Curriculums mitunter eine zeitaufwändige Pflicht war und wenig mit der alltäglichen Unterrichtsarbeit zu tun hatte. Im Großen und Ganzen fanden sie aber die Lehrplan-Arbeit interessant und lohnend, denn durch diese Arbeit lernten sie das neue Curriculum gut kennen. Die Meinungen über die Inhalte des neuen Curriculums sind teilweise widersprüchlich. Die größten Veränderungen im Curriculum sind laut den Lehrer/innen die schwächere Rolle der Lehrer und die aktivere Rolle der Schüler sowohl bei der Planung und Verwirklichung des Unterrichts als auch bei der Bewertung. Die Lehrer/innen versuchten aber in ihrem Unterricht bereits erfolgreich, die Rolle der Schüler mit Hilfe von unterschiedlichen Arbeitsweisen, authentischen Materialien und Aufgaben sowie dem Einsatz neuer Technologien stärker zu machen. Gleichzeitig hatten sie aber auch Probleme mit dieser neuen Rollenverteilung: Sie empfanden, dass die Unterrichtsplanung mühsamer als früher ist, weil das neue Curriculum nicht mehr so konkrete Anweisungen gibt. Aufgrund des qualitativen Charakters der Forschung können die Ergebnisse nicht generalisiert werden, aber sie geben einen guten Einblick in den Prozess der Ausarbeitung des neuen Curriculums aus der Perspektive der Lehrer/innen. Im Großen und Ganzen haben die Lehrer/innen, die an dieser Untersuchung teilgenommen haben, positive Meinungen und Erfahrungen über das neue Curriculum und obwohl die Teilnahme an der Lehrplan-Arbeit manchmal mühsam ist, wird es als Vorteil gesehen, dass sich dadurch die Kenntnisse über das Curriculum verbessern. / Opetushallitus julkaisi uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet loppuvuonna 2014. Valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta opetuksen järjestäjillä on velvollisuus laatia kunnallinen opetussuunnitelma sekä päättää, koskeeko kyseinen opetussuunnitelma kaikkia kouluja, vai laativatko koulut tai osa kouluista oman koulukohtaisen opetussuunnitelman. Tämä pro gradu -tutkielma selvittää opettajien kokemuksia uuden opetussuunnitelman laatimistyöstä sekä heidän mielipiteitään uudesta opetussuunnitelmasta, erityisesti saksan kieltä koskevista osioista. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Laadullinen sisällönanalyysi pyrkii muodostamaan tiivistetyn, yleisessä muodossa olevan kuvauksen tutkittavasta ilmiöstä. Tässä tutkimuksessa ilmiöinä ovat uuden opetussuunnitelman laatimistyö sekä opetussuunnitelman sisältö. Tutkimuksen kohteena puolestaan ovat saksanopettajien kokemukset ja mielipiteet kyseisistä ilmiöistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu pääosin edellisen ja uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004 & 2014) esittelystä ja vertailusta. Empiirinen osio toteutettiin kyselylomakkeen avulla vuodenvaihteen 2016–2017 aikana. Kysely toteutettiin internet-sivustolla, jonka linkki lähetettiin sähköpostitse opettajille. Kyselyyn osallistui yhteensä kuusi saksanopettajaa. Opettajien erilaisten kokemuksien vuoksi empiirisessä osiossa ovat edustettuina niin valtakunnallinen, kunnallinen kuin koulukohtainenkin opetussuunnitelma. Tutkimustuloksista nousee esiin erilaisia näkökulmia, jotka laajentavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen antia. Opettajat kokivat, että opetussuunnitelman laatimistyö oli toisinaan aikaa vievä velvollisuus, ja että työ oli kaukana arjen opetustyöstä. Pääosin he kuitenkin kokivat laatimistyön mielenkiintoisena ja palkitsevana, sillä sen kautta he oppivat tuntemaan hyvin uuden opetussuunnitelman. Mielipiteet uudesta opetussuunnitelmasta olivat osin ristiriitaiset. Suurimmat muutokset opetussuunnitelmassa tapahtuivat opettajien mielestä opettajan roolin heikentymisenä ja oppilaan roolin vahvistamisena niin opetuksen suunnittelussa, opetuksessa kuin arvioinnissakin. Opettajat olivat vahvistaneet menestyksekkäästi oppilaan roolia kokeilemalla erilaisia työtapoja, lisäämällä autenttisuutta sekä hyödyntämällä teknologiaa opetuksessa. Samanaikaisesti ilmeni haasteita kyseisten roolimuutosten toteuttamisessa: opettajat kokivat joutuvansa näkemään entistä enemmän vaivaa opetuksen suunnittelun eteen, sillä heidän mielestään uusi opetussuunnitelma ei anna enää niin konkreettisia ohjeita kuin aiemmin. Tämän tutkimuksen pienen otannan vuoksi tuloksia ei voida yleistää, mutta voidaan todeta, että opettajakunnassa löytyy erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä opetussuunnitelman uudistusprosessiin liittyen. On myös ilmeistä, että osallistuminen opetussuunnitelman laatimiseen edesauttaa opetussuunnitelman tuntemista.

In dieser Pro-Gradu-Arbeit wird untersucht, wie sich die kulturellen und landeskundlichen Ansichten finnischer Gymnasiasten im Deutsch als Fremdsprache-Unterricht von den kulturellen und landeskundlichen Inhalten der Lehrbücher unterscheiden bzw. mit diesen übereinstimmen. Das Ziel war also herauszufinden, wie das Deutschlandbild finnischer Schüler aussieht und wie gut es zu dem Bild in den Lehrbüchern, die im DaF-Unterricht verwendet werden, passt. Im Theorieteil werden u.a. die Begriffe Kultur, Landeskunde, Fremdbild und Stereotyp behandelt. Da alle diese Begriffe sehr breit und komplex sind, wurden sie hier vor allem unter dem Blickwinkel von Fremdsprachenunterricht betrachtet. Um das Ziel dieser empirischen Untersuchung zu erreichen, wurden drei Befragungen von finnischen Schülern der gymnasialen Oberstufe durchgeführt. Um möglichst vielseitige Informationen zu bekommen, wurden die Fragebögen von 27 Schülern des A2-Sprachniveaus ausgefüllt, d.h. sie haben schon 6–8 Jahre Deutsch gelernt und somit auch mehr Erfahrungen mit der deutschen Kultur gemacht. Der Fragbogen besteht aus sieben größtenteils offenen Fragen über Kultur, Landeskunde und Stereotype/Vorurteile. Mithilfe der Fragen wurde versucht, ein möglichst vielfältiges Bild von den Meinungen der Schüler über Deutschland, die deutsche Kultur und die Lehrbücher für Deutsch zu bekommen. Zusätzlich wurden noch die Lehrbücher, welche die Schüler im Moment nutzten, analysiert. Diese Lehrbücher sind Genau 1, Genau 2 und Genau 5 aus der Lehrwerkreihe Genau, wobei die zwei ersterwähnten den Fokus auf alltägliche Themen und das letzterwähnte mehr auf die Hochkultur legen. Die Ergebnisse der Befragungen und die Lehrbuchanalyse haben gezeigt, dass die kulturellen und landeskundlichen Ansichten der Schüler größtenteils mit den kulturellen und landeskundlichen Inhalten der Lehrbücher übereinstimmen. Die für die Schüler wichtigsten Themenbereiche wie Alltagskultur, Sehenswürdigkeiten und Geographie finden sich auch in den Lehrbüchern. Bei der Wichtigkeit des im Buch Genau 5 dargestellten Themas Hochkultur sind sich die Schüler allerdings uneinig. Sowohl die Schüler als auch die Lehrbücher haben im Allgemeinen ein sehr positives Deutschlandbild und es kamen nur wenige negative Vorurteile aus den Antworten hervor. Die Autostereotype bzw. Eigenbilder der Schüler waren teilweise sehr negativ, während die Heterostereotype bzw. Fremdbilder oft sehr positiv waren, was ein interessantes und auch überraschendes Resultat dieser Untersuchung ist. Es wurde auch festgestellt, dass die Schüler fast keine eigenen Erfahrungen mit Deutschland gemacht haben und die Kenntnisse somit größtenteils direkt aus den Lehrbüchern stammen. Andere wichtige Informationsquellen sind neben den Lehrbüchern die Lehrer, aber auch das Internet und das Fernsehen. Obwohl die Mehrzahl der Schüler die Lehrwerkreihe Genau schon veraltet findet, haben die Bücher es trotzdem geschafft, ein positives Bild von Deutschland zu vermitteln. Aufgrund des qualitativen Charakters der Untersuchung können die Ergebnisse natürlich nicht generalisiert werden, aber wie aus den Ergebnissen deutlich hervorgeht, sind die Lehrbücher und die Lehrer nach wie vor die wichtigsten Vermittler der kulturellen und landeskundlichen Informationen im Fremdsprachenunterricht. Daher ist es auch äußerst wichtig, dass die Lehrbücher vielfältige und aktuelle Informationen über die Kultur des Zielsprachenlandes enthalten. / Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, miten suomalaisten lukiolaisten kulttuuriset ja maantuntemukselliset näkemykset saksa vieraana kielenä -opetuksessa eroavat tai täsmäävät oppikirjojen kulttuuristen ja maantuntemuksellisten sisältöjen kanssa. Tavoitteena oli siis saada selville, millainen suomalaisten lukiolaisten Saksa-kuva on ja miten hyvin se sopii yhteen saksa vieraana kielenä -oppitunneilla käytettävien oppikirjojen Saksa-kuvan kanssa. Tutkimuksen teoriaosa sisältää muun muassa kulttuurin, maantuntemuksen, vieraskuvan ja stereotyypin käsiteet. Koska kaikki nämä käsitteet ovat hyvin laajoja ja moninaisia, tarkastellaan niitä tässä yhteydessä ennen kaikkea vieraankielen oppijoiden näkökulmasta. Tämän empiirisen tutkimuksen tavoitteen saavuttamiseksi laadittiin kolmelle lukion eri saksan ryhmälle kysely, joka suunnattiin 27:lle A2-kielitaidon saavuttaneelle lukiolaiselle. Näin saatiin mahdollisimman kattavasti tietoa lukiolaisten mielikuvista, koska kyselyyn vastanneet ovat opiskelleet saksaa jo 6–8 vuotta ja ovat näin ollen saaneet jo enemmän kokemusta saksalaisesta kulttuurista. Kyselylomake koostuu seitsemästä pääosin avoimesta kysymyksestä liittyen kulttuuriin, maantuntemukseen ja stereotypioihin/ennakkoluuloihin. Kysymysten avulla haluttiin saada mahdollisimman monipuolinen kuva opiskelijoiden käsityksistä Saksaa, saksalaista kulttuuria ja myös saksan oppikirjoja kohtaan. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin niitä oppikirjoja, joita opiskelijat sillä hetkellä käyttivät eli tässä tapauksessa Genau-nimisen oppikirjasarjan kirjoja Genau 1, Genau 2 ja Genau 5, joista kaksi ensimmäistä keskittyvät arkipäiväisiin teemoihin, kun taas jälkimmäinen sisältää enemmän korkeakulttuuria. Kyselyn tulokset sekä oppikirja-analyysi osoittavat, että lukiolaisten kulttuuriset ja maantuntemukselliset näkemykset vastaavat hyvin oppikirjojen kulttuurisia ja maantuntemuksellisia sisältöjä. Nuorille tärkeitä aihe-alueita kuten populaarikulttuuria, nähtävyyksiä ja maantiedettä löytyy myös oppikirjoista. Genau 5 kirjan sisältämän korkeakulttuuri-teeman kohdalla mielipiteet jakautuvat kuitenkin kahtia. Puolet lukiolaisista pitävät kyseistä teemaa tärkeänä ja puolet vähemmän tärkeänä. Sekä oppijoiden keskuudessa että oppikirjoissa on yleisesti ottaen erittäin positiivinen Saksa-kuva ja vastauksista nousikin esiin vain muutamia negatiivisia ennakkoluuloja. Oppilaiden autostereotyypit eli ns. omakuvat olivat osittain hyvinkin negatiivisia, kun taas heterostereotyypit eli ns. vieraskuvat olivat usein erittäin positiivisia. Tätä voidaankin pitää yhtenä tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena. Tutkimus osoitti myös, että oppilailla ei juurikaan ole omia kokemuksia Saksasta ja näin ollen tiedot kumpuavat suurimmaksi osaksi luultavasti suoraan oppikirjoista. Tärkeimmät tiedonlähteet oppikirjojen lisäksi ovat opettajat, mutta myös internet sekä televisio. Vaikka suurin osa opiskelijoista mieltää Genau-oppikirjasarjan kirjat jo vanhentuneiksi, ovat kirjat siitä huolimatta onnistuneet luomaan positiivisen kuvan Saksasta opiskelijoille. Tutkimuksen kvalitatiivisen luonteen vuoksi ei tuloksia tietenkään voida yleistää, mutta kuten tuloksista käy ilmi, ovat oppikirjat ja opettajat yhä edelleenkin yhdet tärkeimmistä kulttuurisen ja maantuntemuksellisen tiedon välittäjistä vieraan kielen opetuksessa. Näin ollen onkin äärimmäisen tärkeää, että oppikirjat sisältävät monipuolista ja ajankohtaista tietoa kohdekielisen maan kulttuurista.

Die Benennung von Marken birgt im chinesischen Schriftsystem, als einziges noch in Verwendung gebliebenes logographisches System, eine besondere Herausforderung. Da jedes Schriftzeichen nicht nur einen Laut, sondern auch ein Morphem darstellt, müssen die semantischen Konnotationen immer auch berücksichtigt werden. Drei häufige Strategien, ausländische Markennamen für den chinesischen Markt anzupassen, sind die möglichst phonetische Transformation, für die neutrale oder seltene Zeichen ausgewählt werden, um den Einfluss der Bedeutung gering zu halten, die wortwörtliche Übersetzung ohne Beachtung der Aussprache und die annähernd phonetische Übersetzung, für die jedoch die Schriftzeichen semantisch konform mit der Markenidentität ausgewählt werden. Letztere Art der Übersetzung wird in dieser Pro-Gradu-Arbeit genauer untersucht. In vergangenen Studien, die sich mit der Verwendung der Schriftzeichen in Markennamen im Chinesischen auseinandersetzen, wurde festgestellt, dass die semantischen Denotationen und Konnotationen der Schriftzeichen auch das Markenimage, also den Eindruck der Marke auf die Konsumenten, beeinflussen können. Deshalb werden besonders positive Konnotationen bevorzugt, während negativ konnotierte Schriftzeichen der Marke sogar schaden können. Diese Arbeit hat zum Ziel, mithilfe qualitativer Forschung Aufschluss darüber zu gewinnen, inwieweit die eigenen Bedeutungen der Schriftzeichen in einem Markennamen das Markenimage in China konkret beeinflussen können. Als Beispiel dient die Schokoladenmarke Kinder Schokolade, deren chinesische Übersetzung 健达 wortwörtlich auf ein gesundheitsförderndes Produkt hinweist. Durch eine Internetumfrage und Interviews wurden die Assoziationen von chinesischen Muttersprachlern ermittelt. Grounded Theory stellt die methodische Grundlage für die Analyse dar. In der Kodierung und Abstrahierung des Forschungsmaterials bildeten sich die vier Kategorien „erster Eindruck“, „eigene Erfahrung“, „Markenimage“ und „Vergleich mit anderen Marken“ heraus, welche die verschiedenen Assoziationen gliedern. Die Bedeutungen der Schriftzeichen hatten insbesondere auf die anfängliche Assoziation („erster Eindruck“) große Auswirkung, was wohl das Fehlen jeglicher anderer zur Markenidentität gehörender Faktoren und die Unbekanntheit der Marke in China erklären. Die Kategorie „eigene Erfahrung“ zeigt auf, dass die meisten Teilnehmenden die Marke tatsächlich erst im Ausland kennenlernten. Weitere wichtige Bestandteile des Markenimages und ihre Wechselwirkung mit dem Namen werden unter der Kategorie „Markenimage“ diskutiert. Hier wird deutlich, dass der Name oftmals als nebensächlich empfunden wird und die Bedeutungen der Schriftzeichen zumindest ohne klaren Bezug zu der Markenidentität untergehen. Dies widerspricht überraschenderweise der anfänglichen Annahme, zu viel Vorwissen könne die Assoziation zu sehr beeinflussen. Noch weiter rückt die Bedeutung des Namens im „Vergleich mit anderen Marken“ in den Hintergrund. Viele Befragte bemerkten, dass dieselben Schriftzeichen sehr oft in Markennamen zu sehen sind und somit wenig Beachtung gewinnen. Weiterführende Studien wären wichtig, um das Forschungsmaterial zu vergrößern und einen Vergleich zwischen unterschiedlichen Markennamen zu ermöglichen. Ebenso gibt der Einfluss des Kontextes auf die Bedeutung der Schriftzeichen im Markenimage ein interessantes Thema für weitere Forschungen. / Kiinan kielen kirjoitusjärjestelmässä on logograafisen luonteensa vuoksi omanlaisia haasteita brändien nimeämiseen. Koska joka merkki ei edusta pelkästään äännettä, vaan myös morfeemia, täytyy niiden semanttiset merkityksetkin huomioida. Ulkomaalaisia brändinimiä käännettäessä kiinaksi on vaihtoehtoina säilyttää alkuperäinen äänneasu ja häivyttää kirjoitusmerkkien merkitystä valitsemalla mahdollisimman neutraaleja tai harvinaisia merkkejä, kääntää nimi sananmukaisesti huomioimatta ääntämistä kokonaan, tai valita sellaiset merkit, jotka sekä äänneasuiltaan muistuttavat alkuperäistä nimeä, että merkityksiltään sopivat brändin identiteettiin. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee jälkimmäistä tapaa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kirjoitusmerkkien denotaatiot ja konnotaatiot vaikuttavat koko brändin imagoon, eli kuluttajien mielikuvaan brändistä. Sen takia brändinimissä suositaan merkkejä, joilla on positiivinen konnotaatio, kun taas negatiiviset konnotaatiot voivat haitata brändin menestystä Kiinassa. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia laadullisin tutkimusmenetelmin, kuinka vahvasti brändinimessä esiintyvien merkkien oikeat merkitykset voivat muokata koko brändi-imagoa Kiinassa. Esimerkkinä tarkastellaan suklaabrändiä Kinder, jonka kiinankielinen nimi 健达 viittaa sananmukaisesti terveyttä edistävään tuotteeseen. Tutkimusaineistoa kiinan natiivipuhujien mielleyhtymistä kartuttivat verkkokysely ja haastattelut. Analyysin menetelmänä toimi Grounded Theory. Aineiston koodauksen myötä osallistujien kertomuksista muodostui neljä kategoriaa: ”ensivaikutelma”, ”oma kokemus”, ”brändi-imago” ja ”vertailu muihin brändeihin”. Analyysissä kävi ilmi, että kirjoitusmerkkien omat merkitykset vaikuttivat varsinkin alkuvaiheessa, kun osallistujat kertoivat vapaasti ajatuksiaan brändistä pelkän nimen perusteella (”ensivaikutelma”). Tämän selittänevät sekä muiden brändiin kuuluvien seikkojen puute että brändin huono tunnettuus Kiinassa. Kategoria ”oma kokemus” osoittaakin, että suuri osa osallistujista oli tutustunut brändiin vasta ulkomailla. Kategoria ”brändi-imago” käsittelee muita seikkoja, joista brändi-imago osallistujien mielestä muodostuu, sekä niiden vuorovaikutusta nimen kanssa. Tässä ilmeni myös, että nimi ei välttämättä ole kovin tärkeä brändille, ja että nimen kirjoitusmerkkien merkitykset jäävät helposti ilman huomiota, varsinkin jos yhteys brändi-identiteettiin on epäselvä. Kirjoitusmerkkien vaikutusta näyttää vähentävän myös kategorian ”vertailu muihin brändeihin” keskeinen löytö: Moni osallistuja huomautti, että samat merkit esiintyvät usein brändinimissä, joten niihin kiinnitetään vähemmän huomiota. Syventävillä tutkimuksilla olisi tulevaisuudessa tärkeää kasvattaa tutkimusaineistoa ja mahdollistaa myös vertailu useampien brändien välillä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia, miten brändinimen ja koko identiteetin vuorovaikutus vaikuttaa kuluttajien mielikuviin ja kirjoitusmerkkien tärkeyteen.

Das Ziel dieser Arbeit ist, den Unterricht der Nicht-Umgebungssprache für zweisprachige Kinder mit Finnisch und Deutsch zu untersuchen. Für die Arbeit wurden zwei Beispielfälle gewählt: Finnischunterricht an der Suomi-koulu in München und muttersprachlicher Deutschunterricht in Oulu. Das Untersuchungsmaterial besteht aus 17 Interviews mit zweisprachigen Lernenden, ihren Eltern und den Lehrenden. Die Interviews wurden im Februar und März im Jahre 2015 entweder persönlich oder via Skype realisiert. Die Interviewfragen gründen sich auf den Theorien über die Zweisprachigkeit und den muttersprachlichen Unterricht der Nicht-Umgebungssprache. Den Lernenden, den Eltern und den Lehrenden wurden unterschiedliche Fragen gestellt, um z. B. herauszufinden, welche Sprachen in den Familien gesprochen werden, wie die Zweisprachigkeit zuhause unterstützt wird, wie die Einstellung der Lernenden zum Unterricht ist und ob die Befragten Entwicklungsideen zum Unterricht haben. Diese Arbeit zeigt, dass Zweisprachigkeit ein fundamentales, gesellschaftliches Phänomen ist und dass die Definition der Zweisprachigkeit komplex ist. Der Bedarf für Sprachbeherrschung in zwei oder mehreren Sprachen hat einen entscheidenden Einfluss auf die Entwicklung der Zweisprachigkeit des Kindes. Dabei ist die Rolle der Eltern bei der Entwicklung der Zweisprachigkeit ihres Kindes bedeutend: die Entscheidung den vielfältigen Input der Nicht-Umgebungssprache zu sichern, verlangt von den Eltern viel Engagement. Im Gegensatz zu Deutschland ist in Finnland der muttersprachliche Nicht-Umgebungsspracheunterricht landesweit gesetzlich geregelt und im nationalen Rahmencurriculum verankert, außerdem unterstützt der finnische Staat auch den Suomi-koulu–Unterricht im Ausland. Muttersprachlicher Nicht-Umgebungssprachunterricht unterstützt die sprachliche und kulturelle Entwicklung des zweisprachigen Kindes und er ermöglicht der Familie an einer Gemeinschaft mit ähnlichem Sprach- und Kulturhintergrund teilzuhaben. Der Unterricht bringt den zweisprachigen Lernenden Nutzen beim Lesen und Schreiben, weil die Nicht-Umgebungssprache außerhalb des Unterrichts oft nur durch Hören und Sprechen verwendet wird. Die vielfältigen Kenntnisse, die im Unterricht gelernt werden, machen es für den Lernenden leichter, die Nicht-Umgebungssprache zu verwenden. Viele von den befragten Lernenden sagen, dass sie Sicherheit bei der Verwendung der Nicht-Umgebungssprache durch den Unterricht bekommen haben. Der Unterricht unterstützt auch die Entwicklung der zweisprachigen und -kulturellen Identität der Lernenden. In Suomi-koulu München wird die finnische Kultur z. B. durch Traditionen und gemeinschaftlichen Feste aufrechterhalten. Laut der Interviews halten die Lernenden und ihre Eltern den Unterricht für wichtig und sie denken, dass es Nutzen von dem Unterricht in der Zukunft geben wird. Diese Arbeit nützt vor allem den Befragten und den von den Befragten vertretenen Organisationen. Die Untersuchung bietet den Veranstaltern des muttersprachlichen Nicht-Umgebungsspracheunterrichts Perspektiven zur Entwicklung an. Mithilfe dieser Arbeit können auch andere Zweisprachige und die Menschen in ihrer Umgebung Zweisprachigkeit und die Wichtigkeit der Unterstützung der Zweisprachigkeit tiefer verstehen. Zusammengefasst kann behauptet werden, dass Zweisprachigkeit aus den Sprachkenntnissen, aber auch aus einer sprachlichen und kulturellen Identität besteht. Muttersprachlicher Nicht-Umgebungsspracheunterricht spielt eine große Rolle bei der Unterstützung dieses Komplexes. / Opinnäytetyössä tutkitaan kaksikielisten lasten (suomi-saksa) toisen äidinkielen (ei-ympäristökielen) opetusta: Suomi-koulu–opetusta Münchenissä sekä saksanopetusta Oulussa. Tutkimusaineisto koostuu 17 kaksikielisten oppilaiden, heidän vanhempiensa sekä opettajien haastattelusta. Haastattelut toteutettiin joko kasvotusten tai Skypen välityksellä helmi- ja maaliskuussa 2015. Haastattelukysymykset perustuivat teoriaan kaksikielisyydestä sekä toisen äidinkielen opetuksesta. Oppilaille, vanhemmille ja opettajille oli laadittu keskenään erilaiset kysymysrungot, joiden avulla selvitettiin mm. perheiden kielitaustaa, kaksikielisyyden tukikeinoja kotona, oppilaiden asennoitumista opetukseen sekä haastateltavien kehitysehdotuksia opetusta varten. Tutkimus osoittaa, että kaksikielisyys on perustavanlaatuinen yhteiskunnallinen ilmiö ja sen määritelmä on monimuotoinen. Lapsen kaksikielisyyden kehitykseen vaikuttaa ratkaisevasti ympäristön synnyttämä tarve kahden tai useamman kielen hallintaan. Vanhempien rooli lapsensa kaksikielisyyden kehityksessä on merkittävä: ei-ympäristökielen tarjonnan monipuolisuuden turvaaminen on päätös, joka vaatii vanhemmilta vaivannäköä. Toisin kuin Saksassa, kaksikielisten toisen äidinkielen opetus on Suomessa lakisääteistä ja Suomen valtio tukee myös ulkosuomalaisten Suomi-koulu–opetusta. Toisen äidinkielen opetus tukee kaksikielisen lapsen kielellistä ja kulttuurista kehitystä sekä tarjoaa koko perheelle mahdollisuuden olla osa yhteisöä, jolla on samankaltainen kieli- ja kulttuuritausta. Toisen äidinkielen opetus hyödyttää kaksikielisen oppilaan luku- ja kirjoitustaitoa, sillä usein ei-ympäristökieltä käytetään opetuksen ulkopuolella ainoastaan suullisesti. Opetuksessa karttuvat monipuoliset tiedot ja taidot alentavat myös kynnystä käyttää toista äidinkieltä. Moni haastateltu oppilas kertoi saaneensa opetuksesta lisää itsevarmuutta käyttää toista äidinkieltään. Opetus tukee lisäksi oppilaan kaksikielisen ja -kulttuurisen identiteetin muodostumista. Esimerkiksi Münchenin Suomi-koulussa pidetään yllä suomalaista kulttuuria perinteiden ja yhteisten juhlien kautta. Haastatteluista käy ilmi, että oppilaat ja heidän vanhempansa kokevat opetuksen merkitykselliseksi ja ajattelevat, että toisen äidinkielen opetuksesta on hyötyä myös tulevaisuutta ajatellen. Opinnäytetyö hyödyttää ensisijaisesti haastateltuja henkilöitä ja heidän edustamiaan organisaatioita. Lisäksi tutkimus tarjoaa näkökulmia toisen äidinkielen opetuksen järjestäjille. Tutkimus voi auttaa myös muita kaksikielisiä ja heidän lähipiiriään ymmärtämään syvemmin kaksikielisyyttä ja kaksikielisyyden tukemisen merkitystä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaksikielisyys muodostuu paitsi tietotaidosta, myös kielellisestä ja kulttuurisesta identiteettistä. Toisen äidinkielen opetus on olennainen tekijä tämän kokonaisuuden tukemisessa.

Die vorliegende Arbeit setzt sich zum Ziel herauszufinden, ob Polarität als ein sich wiederholendes, dramatisches Prinzip in dem Werk „Der Ring des Nibelungen“ von Richard Wagner erscheint. Die Forschungsfrage basiert auf der Hypothese, dass Wagner, der selbst auch ein Philosoph war, an Polarität interessiert war. Er bewunderte die Vertreter des Deutschen Idealismus und machte sich mit ihren Gedanken vertraut. Er wollte eine Revolution der verschiedenen Kunstformen schaffen und eine Synthese der Musik, der Dichtung und des Dramas bilden. Diese Idee an sich weist schon auf Polarität hin. In der Arbeit setze ich mich mit dem Begriff Polarität, der romantischen Epoche und vor allem mit den philosophischen Strömungen dieser Zeit auseinander. Kurz vor dem Beginn der romantischen Epoche, die eine Blütezeit verschiedener Kunstformen war, entstand der Deutsche Idealismus, eine philosophische Strömung, die sich auch mit den Gedanken der romantischen Naturphilosophie auseinandersetzte. Die Hauptvertreter des Deutschen Idealismus waren Kant, Hegel und Schelling. Eines der zentralen Themen der romantischen Naturphilosophie war die Polarität, die zuerst als ein Begriff für die Erscheinungsweisen des Magnetismus in der Mitte des 17. Jahrhunderts verwendet wurde. Als ein philosophischer Begriff steht die Polarität dem Dualismus nahe. Der bedeutendste Unterschied zwischen dem Dualismus und der Polarität ist aber, dass die Polarität in einem monistischen System existiert, wohingegen der Dualismus sich in einem pluralistischen System befindet. Die Grundidee der Polarität ist die Kompensation, die innerhalb eines geschlossenen Systems zwischen den Polen, also zwei Gegensätzen läuft. Im Dualismus erscheint keine kompensatorische Bewegung. Eigentlich liegen die Wurzeln der Polarität schon weit zurück in der Geschichte, in der Yin-und-Yang-Lehre der chinesischen Philosophie. Auch Heraklit betrachtete schon um 500 v. Chr. die Idee der ständigen Bewegung zwischen zwei Gegensätzen. „Der Ring des Nibelungen“, der aus vier Musikdramen besteht, enthält viele Hinweise auf die Polarität, sowohl auf der musikalischen als auch auf der literarischen Ebene. Mit der Hypothese und den Theorien der Philosophen des Deutschen Idealismus gehe ich an die Figurenkonstellation, Charaktere, Motive und die Ganzheit des Werkes auf der Textebene heran. Auf der Musikebene analysiere ich mit Hilfe der vorher erwähnten Theorien die Leitmotive. Die Methode, die in dieser Arbeit verwendet wird, ist die hermeneutische Methode. Das Ziel dieser Arbeit ist sowohl die Perspektive der Wagner-Forschung zu erweitern als auch neue Aspekte für die Erscheinungsweisen der Polarität besonders in der Kunst hervorzubringen. / Tutkin pro gradu -työssäni polaarisuutta, joka esiintyy toistuvana draamallisena periaatteena Wagnerin teoksessa ”Nibelungin sormus” (”Der Ring des Nibelungen”). Tutkimuskysymyksen taustalla on hypoteesi, että Wagner, joka itsekin oli filosofi, oli kiinnostunut polaarisuudesta. Hän ihaili saksalaisen idealismin edustajia ja oli perehtynyt heidän ajatuksiinsa. Hän halusi saavuttaa eri taiteenmuotojen vallankumouksen ja muodostaa synteesin musiikin, kirjallisuuden ja näyttämötaiteen välille. Tämä ajatus jo itsessään viittaa polaarisuuteen. Selvitän pro gradu -työssäni polaarisuuden käsitettä, romantiikan aikakautta sekä ennen kaikkea tämän aikakauden filosofisia suuntauksia. Hieman ennen romantiikan aikakautta, jota pidetään yhtenä taiteiden kukoistusaikana, syntyi ”saksalainen idealismi”, filosofinen suuntaus, joka paneutui mm. romantiikan luonnonfilosofian keskeisiin ajatuksiin. Saksalaisen idealismin merkittävimmät edustajat olivat Kant, Hegel ja Schelling. Yksi romantiikan luonnonfilosofian keskeisimmistä aiheista oli polaarisuus, joka vakiintui terminä ilmaisemaan magnetismin ilmenemismuotoja noin 1600-luvun puolivälissä. Filosofisena terminä polaarisuus liittyy läheisesti dualismiin. Dualismin ja polaarisuuden merkittävin ero on, että polaarisuus voi olla olemassa vain monistisessa järjestelmässä, kun taas dualismi esiintyy pluralistisessa järjestelmässä. Polaarisuuden pääajatus on kompensaatio, joka kulkee yhden kokonaisuuden sisällä napojen, eli kahden vastakohdan välillä. Dualismissa ei esiinny kompensatorista liikettä. Polarisaation juuret ovat oikeastaan kaukana historiassa, kiinalaisen filosofian jin ja jang opissa. Myös Herakleitos tutki n. 500 eKr. jatkuvaa liikettä kahden vastakohdan välillä. ”Nibelungin sormus”, joka koostuu neljästä musiikkidraamasta, sisältää viittauksia polaarisuuteen sekä musiikin että tekstin tasolla. Lähestyn teosta hypoteesini ja saksalaisen idealismin edustamien filosofien teorioiden pohjalta, tutkimalla tekstin motiiveja, henkilöhahmoja, niiden keskinäistä suhdetta sekä kokonaisuutta. Lisäksi analysoin musiikissa esiintyviä johtoaiheita. Käytän työssäni hermeneuttista metodia. Pro gradu -työni päämäärä on sekä laajentaa Wagner-tutkimuksen näköaloja, että tuoda esiin polaarisuuden ilmenemismuotoja erityisesti taiteen saralla.

Diese Arbeit untersucht die Themen Liebe und Sexualität in den Liedern Amour, Ich tu Dir Weh, Mann gegen Mann, Ohne Dich und Rosenrot der deutschen Band Rammstein. Als Methode wird die werkimmanente Analyse von Emil Staiger auf der Grundlage der hermeneutischen Methode von Hans-Georg Gadamer verwendet. Der die hermeneutische Methode veranschaulichende hermeneutische Zirkel von Gadamer basiert darauf, dass wir Texte auf der Basis von unseren Erfahrungen und unserem Wissen verstehen. Nach der werkimmanenten Methode sollen die jeweiligen Werke immer in ihrem zeitlichen Kontext erforscht werden, damit wir möglichst richtig und authentisch das Werk verstehen würden. Der Theorieteil betrachtet zuerst die historische Dimension mithilfe eines Hinblicks über die Liebeslyrik und derer Entwicklung vom Spätmittelalter bis zum Postmodernismus. Das Spätmittelalter wurde als Anfangspunkt gewählt, weil die Liebeslyrik damals Züge ähnlich zur modernen Liebeslyrik bekam. Nach der Romantik werden der Modernismus und der Postmodernismus vorgestellt, weil die Lyrik Rammsteins in der Zeit des Postmodernismus produziert worden ist. Im Anschluss daran folgt die Behandlung der Begriffe Text und Lyrik im Kontext der hermeneutischen Tradition und danach werden die Grundlagen der lyrischen Formanalyse, der Satzstrukturen und der rhetorischen Figuren dargestellt. Diese enthalten zum Beispiel die Reimanalyse und die metrische Analyse, die wichtig bei der Analyse von Dichtung sind. Danach werden die unterschiedlichen und in der Liebesgattung zentralen Motive kurz vorgestellt. Motive sind die Faktoren, die die Geschehnisse in Bewegung setzen. Abschließend werden die für die Bildhaftigkeit wesentlichen Begriffe erklärt — nämlich die Metapher, das Symbol, die Allegorie und das Gleichnis. Am Ende der Arbeit findet sich außerdem eine vollständige metrische Analyse der Lieder, von der wesentliche Teile in der Analyse verwendet werden. Die Analyse jedes Liedes ist in die folgenden vier Teile gegliedert: Satzstrukturen und rhetorische Figuren, Form und Metrum, Bildhaftigkeit und abschließend Themen der Liebe und Sexualität, wo alles zusammengefasst wird. Die wichtigsten Ergebnisse der Analyse sind, dass die Lieder besonders von der deutschen Romantik und auch von gesellschaftlichen Fragen und verschiedenen Liebesmotiven inspiriert sind. Trotz der modernistischen Oberfläche, die Traditionen und Konventionen ablehnt, sind traditionelle Züge sowie direktes Ausleihen von z.B. Johann Wolfgang von Goethe, zu erkennen. Rammstein verknüpft also geschickt Neues und Altes in den Liedern. / Tässä työssä tutkitaan saksalaisen Rammstein-yhtyeen kappaleiden Amour, Ich tu Dir Weh, Mann gegen Mann, Ohne Dich ja Rosenrot rakkaus- ja seksuaalisuusteemoja. Metodina käytetään sveitsiläisen Emil Staigerin saksalaisen Hans-Georg Gadamerin hermeneuttiseen metodiin pohjautuvaa ’teosominaista’ (sa. werkimmanent) analyysia. Gadamerin metodia havainnollistava hermeneuttinen kehä perustuu siihen, että kulloinenkin teksti ymmärretään omiin kokemuksiin ja tietämykseen pohjautuen. ’Teosominaisen’ metodin mukaan teoksia on tutkittava niiden ajallisen kontekstin mukaan, jotta ne voidaan ymmärtää mahdollisimman oikein ja autenttisesti. Teoriaosassa havainnollistetaan ensimmäiseksi rakkauslyriikan ajallista ulottuvuutta tarkastelemalla sen kehitystä myöhäiskeskiajalta postmodernismiin. Myöhäiskeskiaika valittiin aloitusajankohdaksi, koska rakkauslyriikka sai silloin modernin kaltaisia ominaisuuksia. Romantiikan aikakauden jälkeen esitellään modernismi ja postmodernismi, koska Rammsteinin kappaleet on tuotettu postmodernismin aikakaudella. Tämän lisäksi tarkastellaan tekstin ja lyriikan käsitteitä hermeneuttisen perinteen kontekstissa, minkä jälkeen käsitellään lyyrisen muotoanalyysin, lauserakenteiden ja retoristen tyylikeinojen perusteet. Näihin sisältyy muun muassa runouden tutkimuksessa tärkeät riimianalyysi ja metrinen analyysi. Sen jälkeen esitellään lyhyesti erilaiset rakkauslyriikan tyylilajille keskeiset motiivit, koska motiivit ovat tekijöitä, jotka laittavat teoksien tapahtumat liikkeeseen. Lopuksi esitellään kielikuvallisuuden tässä työssä tärkeimmät käsitteet, kuten metafora, symboli, allegoria ja vertauskuva. Tutkimuksen lopussa on vielä tutkittavien kappaleiden täydellinen metrinen analyysi, josta käytetään analyysiosiossa merkittävimmät osuudet. Kappaleiden analyysi on jaettu seuraavaan neljään osioon: lauserakenteisiin ja retorisiin tyylikeinoihin, muodon ja runomitan analyysiin, kielikuvallisuuteen ja lopulta rakkauden ja seksuaalisuuden teemoihin, jossa havainnot vedetään yhteen. Työn tärkeimpiin tutkimustuloksiin sisältyy se, että kappaleet ovat vahvasti saksalaisen romantiikan suuntauksen sekä yhteiskunnallisten kysymysten ja erilaisten rakkausmotiivien inspiroimia. Huolimatta perinteitä ja konventioita hylkivästä modernistisesta ulkomuodostaan, voidaan kappaleissa havaita niin perinteisiä ominaisuuksia kuin myös suoraa lainausta esimerkiksi saksalaiselta runoilija Johann Wolfgang von Goethelta. Rammstein yhdistää siis taitavasti uutta ja vanhaa kappaleissaan.