In dieser Arbeit behandle ich die Finanzkrise, die Einstellungen dazu und die möglichen Schuldigen laut einigen finnischen und deutschen Zeitungen. Ich wählte dieses Thema, weil die Finanzkrise einen großen Einfluss auf die ganze Weltwirtschaft hat. Ich untersuche drei verschiedene Zeitungen, sowohl finnische als auch deutsche. In meiner Arbeit analysiere ich zuerst Leitartikel von Süddeutscher Zeitung und Helsingin Sanomat und dann vergleiche die Ergebnisse mit den Leitartikeln von Kauppalehti. Ich verwende als Material Leitartikel, weil sie ganz gut die Meinung und Einstellung der Zeitung darstellen. Als meine Methode benutze ich die DIMEAN-Analyse von Warnke (2008). In dieser Arbeit analysiere ich also die sprachlichen Eigenschaften der Texte und vergleiche sie miteinander. Die Eigenschaften sind unter anderem die Semantik, also die Wortwahl, die Verben, die Adverbien, die Substantive und die Adjektive. Die Untersuchung der Adjektive ist wichtig, weil sie oft die Stimmung des Zielinhalts aufdeckt. Bei Textanalysen muss man auch die impliziten Äuβerungen des Autors berücksichtigen. Zusätzlich verwende ich die Aussagenanalyse von Angermüller (2008). Im Fokus seines Textes stehen Aussagen und wie Diskurs gebildet wird. In den betreffenden Zeitungen werden am häufigsten in Kauppalehti die Banken beschuldigt. Nur in einem Leitartikel von Kauppalehti wird die amerikanische Verwaltung und der Staat angeklagt. Dagegen gibt es in den gesellschaftlichen Zeitungen mehrere Leitartikel, die die Staatsverwaltung beschuldigen. In Helsingin Sanomat schreibt Leena Meriläinen in ihrem Artikel Finanssikriisi ei laukea ennen kuin luottamus palaa, dass die amerikanische Verwaltung verantwortlich für die Finanzkrise ist und in ihrem anderen Artikel Kriisi opettaa arvostamaan vakautta ja varovaisuutta schreibt Meriläinen, dass die Gründe für die Krise der Vertrauensmangel und schlechte Bankenüberwachung waren. In Süddeutscher Zeitung gibt es acht Leitartikel, die irgendeine Einstellung beinhalten. Jedoch auch in Süddeutscher Zeitung gibt es keinen roten Faden, sondern die Artikel beschuldigen sowohl die Staatsverwaltung als auch die Banken.

No description available.

In dieser Pro-Gradu-Arbeit wird die Verwendung literarischer Texte im finnischen Fremdsprachenunterricht untersucht. Im Mittelpunkt der Arbeit stehen die Meinungen einiger Fremdsprachenlehrer zur Literatur als Lehrmaterial. Mit dem Begriff Literatur ist ausschließlich die schöne Literatur gemeint, während die Fachliteratur in dieser Arbeit nicht behandelt wird. Der Theorieteil der Arbeit ist dreiteilig: Zuerst werden der Begriff und der Bereich Literatur erörtert. Danach werden die finnischen Rahmenlehrpläne vorgestellt und in Hinsicht auf die Verwendung der Literatur analysiert. Hier zeigt sich, dass die Rahmenlehrpläne die Literaturverwendung nicht fordern und dass der Begriff Literatur in den Grundlagen für Fremdsprachen nicht erwähnt wird. Im dritten Teil werden die Vorteile der Literatur gezeigt, wobei sprachliche, kulturelle und weitere Aspekte berücksichtigt werden. Unter den weiteren Aspekten wird vor allem der motivierende Faktor der Literatur betrachtet. Auch die Auswahl der im Unterricht zu behandelnden Texte wird erörtert. Nach dem Theorieteil werden die Durchführung der Forschung, die Pilotforschung, das Forschungsmaterial und die früheren Forschungen zum Thema vorgestellt. Im Herbst 2017 wurde eine Pilotforschung über das Thema Literatur im Fremdsprachenunterricht durchgeführt. Das Forschungsmaterial wurde anhand eines schriftlichen Fragebogens gesammelt. Für die Pilotforschung wurden vier Fremd- und vier Muttersprachenlehrer befragt. Die Untersuchung zeigte, dass die Rolle der Literatur im finnischen Fremdsprachenunterricht gering ist. Die Pilotforschung hat aber nicht nur Antworten gegeben, sondern viele neue Fragen gestellt, die in dieser Pro-Gradu-Arbeit beantwortet werden. Das Forschungsmaterial dieser vorliegenden Arbeit besteht aus vier Einzelinterviews, die im Frühling 2018 geführt wurden. Die Interviewten sind Fremdsprachenlehrer, die Deutsch und weitere Fremdsprachen unterrichten. Sie arbeiten in verschiedenen Schulen und auf verschiedenen Schulstufen. Die Antworten der befragten Lehrer wurden mithilfe der qualitativen Inhaltsanalyse untersucht. Der Kern der Analyse lag am Vergleich: die Antworten wurden sowohl miteinander als auch mit den Ergebnissen der Pilotforschung verglichen. Die Ergebnisse der Forschung sind den Ergebnissen der Pilotforschung ähnlich. Die Lehrer halten die Literatur für nützlich, aber auch für so problematisch, dass die Literatur kaum verwendet wird. Als die größten Herausforderungen haben sie die ungenügenden Sprachkenntnisse der Lerner und den Zeitmangel genannt. Die Antworten zeigen auch, dass die Lehrer sich nicht völlig bewusst sind, was für Vorteile die Literatur in den Unterricht mitbringen kann. Um die Verwendung der Literatur zu fördern, sollte zuerst die Bewusstheit der Lehrer über das Potenzial der Literatur erweitert werden, indem die Literaturverwendung schon in der Lehrerausbildung und in den Rahmenlehrplänen behandelt werden würde. Literatur bietet viele Möglichkeiten für den Fremdsprachenunterricht. Wie die Forschung zeigt, werden trotz positiver Einstellungen gegenüber der Verwendung von Literatur im Fremdsprachenunterricht diese Möglichkeiten nicht vollständig ausgenutzt. Das Ziel dieser vorliegenden Arbeit ist, das Potenzial der Literatur aufzuzeigen und damit die Verwendung der Literatur im finnischen Fremdsprachenunterricht zu fördern. / Tarkastelen maisterintutkielmassani kaunokirjallisuuden käyttöä vieraiden kielten opetuksessa. Tutkielmassani viittaan kaunokirjallisuuteen lyhyesti termillä kirjallisuus. Vaikka tietokirjallisuudella on eittämättä paikkansa kieltenoppimisessa, ei tietokirjallisuus ole osa tämän työn tutkimusaihetta. Tutkielman teoriapohja on kolmiosainen. Ensimmäiseksi tarkastelun kohteena on kirjallisuuden kenttä: Mitä kirjallisuus tarkoittaa? Miten kirjallisuutta voidaan jaotella? Millainen suhde kirjallisuudella on kieleen ja kulttuuriin? Toisessa osassa tarkastelen nykyisten opetussuunnitelmien sisältöjä kirjallisuuden näkökulmasta. Kolmannessa osassa esittelen kirjallisuuden tarjoamia mahdollisuuksia kieltenopetuksen kannalta. Oppimisvaikutukset on jaettu kielellisiin, kulttuurisiin ja muihin aspekteihin, joista jälkimmäisessä kategoriassa etenkin kirjallisuus motivaattorina on keskeisessä asemassa. Teoriaosan jälkeen esittelen tutkimukseni lähtökohdat sekä toteutustavat. Syksyllä 2017 tein pilottitutkimuksen kirjallisuuden ja kieltenopetuksen suhteesta: keräsin tutkimusmateriaalia kirjallisella kyselylomakkeella, ja kyselyyn vastasi neljä vieraiden kielten ja neljä äidinkielenopettajaa. Tutkimus osoitti, että kirjallisuuden rooli suomalaisessa vieraiden kielten opetuksessa on vähäinen. Vaikka tuolloin tekemäni tutkimus antoi vastauksia moniin kysymyksiin, herätti se samalla liudan uusia kysymyksiä, joihin pyrin maisterintutkielmassani vastaamaan. Maisterintutkielmani aineisto koostuu neljästä yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2018. Haastattelujen informantit ovat vieraiden kielten opettajia. Heitä yhdistää saksanopettajuus, jonka lisäksi jokainen heistä opettaa myös ainakin yhtä muuta vierasta kieltä. Informantit työskentelevät eri kouluilla ja eri kouluasteilla, minkä seurauksena heidän kokemuksensa opettamisesta ovat erilaisia. Analysoin tutkimusaineistoni laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Analyysin lähtökohta on vertailu: vertaan informanttien vastauksia sekä toisiinsa että aiemmin pilottitutkimuksessa keräämääni aineistoon. Tutkimukseni osoittaa, ettei kirjallisuudella juuri ole sijaa suomalaisessa vieraiden kielten opetuksessa. Haastattelemani informantit ovat kaikki hyvin kiinnostuneita kirjallisuudesta. He myös pitävät kirjallisuutta hyödyllisenä kieltenoppimisen kannalta. Vastauksista paljastuu kuitenkin, että kirjallisuutta käytetään opetuksessa vähän. Suurimmiksi ongelmiksi opettajat kertoivat oppilaiden kielitaidon puutteellisuuden sekä ainaisen kiireen niin oppitunneilla kuin opetusta suunniteltaessa. Informanttien vastauksista käy ilmi, että kirjallisuus nähdään varsin yksiulotteisena: kirjallisuuden käyttö muuttuu ajankohtaiseksi vasta, kun oppijan kielitaito on riittävällä tasolla. Osa vastaajista oli lisäksi sitä mieltä, ettei tuota tasoa kouluaikana välttämättä ehditä saavuttaa kuin englannin opetuksessa. Tekemäni tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kirjallisuuden käytön tiellä on ennen kaikkea opettajien puutteellinen tietämys kirjallisuuden mahdollisuuksista. Informantit kertoivat, ettei kirjallisuutta käsitelty opettajankoulutuksessa. Myöskään opetussuunnitelmat eivät suoraan ota kantaa kirjallisuuden käyttöön. Jos kirjallisuuden hyötyjä tuotaisiin esiin jo opettajankoulutuksessa ja opetussuunnitelmissa, voitaisiin tilanteeseen vaikuttaa. Samalla myös käsitystä kirjallisuudesta voitaisiin laajentaa: kirjallisuus sopii jokaiselle, ikään ja kielitasoon katsomatta. Kirjallisuus ainoana lähteenä ei ole oikotie oppimistuloksiin. Sen sijaan kirjallisuus on loistava tapa täydentää muita, jo käytössä olevia oppimateriaaleja. Tutkimukseni tavoite on omalta osaltaan edistää kirjallisuuden käyttöä nostamalla esiin sitä valtavaa potentiaalia, joka on suomalaisessa kieltenopetuksessa jäänyt taka-alalle.

In dieser Kandidatenarbeit werden die Unterschiede und Gemeinsamkeiten der Comiclesegewohnheiten finnischsprachiger und deutschsprachiger Studentinnen geforscht. Es gibt deutliche Unterschiede, z. B. dass alle finnischsprachige StudentInnen Comics als Kind gelesen hatten, aber nur einige deutschsprachigen StudentInnen hatten Comics als Kind gelesen. Es gibt auch deutliche Gemeinsamkeiten, z. B. wie viel Zeit die Befragten mit Comics pro Woche verbracht hatten.

Das Ziel dieser Arbeit liegt darin, den Roman Der Vorleser durch die Archetypenlehre C. G. Jungs zu untersuchen. Die Beziehung der Protagonisten, Michael Berg und Hanna Schmitz, kann als eine Beziehung zwischen einem Mann und seiner Anima betrachtet werden. In dieser Arbeit wird untersucht, wie das Verhältnis zwischen den Protagonisten in dem Roman gestaltet ist. Es wird untersucht, welche Eigenschaften Hanna hat, die sie zu Michaels Anima werden lassen, und wie das Verhältnis Mann — Anima in dem Buch vorkommt. C. G. Jung hat auch selbst literarische Werke mithilfe seiner Archetypentheorie untersucht. In seinen Werken können wir z. B. Deutungen von Märchen finden. Die Werke Jungs bilden die theoretische Grundlage dieser Arbeit. Besonders seine Theorien über das kollektive Unbewusste und seine Archetypenlehre sind für diese Arbeit von großer Verfügbarkeit. In dem Analyseteil dieser Arbeit wird Der Vorleser in seinem Textverlauf überprüft, und die wichtigsten Stellen, an denen die Anima vorkommt, werden genauer erklärt und mit den Theorien Jungs verglichen. In dieser Arbeit gehe ich davon aus, dass es möglich ist, den Roman Der Vorleser als einen psychischen Prozess mithilfe Jungs Theorien zu untersuchen. Ich gehe auch von der Behauptung aus, dass Hanna als der Bild-Träger Michaels Anima gesehen werden kann. Ich versuche, mit verschiedenen Textstellen des Vorlesers zu zeigen, wie diese Behauptung zu belegen ist, indem ich das Werk mit den Theorien Jungs vergleiche. Die praktische Bedeutung dieser Arbeit liegt in der Untersuchung literarischer Werke als psychische Prozesse durch die Theorien Jungs. Diese Arbeit kann auch als Ausgangspunkt für weitere Untersuchungen benutzt werden. / Pro gradu -työssäni tulkitsen Bernhard Schlinkin vuonna 1995 ilmestynyttä romaania Der Vorleser (Lukija) C. G. Jungin teorioiden pohjalta. Työni pohjautuu erityisesti C. G. Jungin teorioihin arkkityypeistä sekä kollektiivisesta tiedostamattomasta. C. G. Jung on itsekin tulkinnut kirjallisia teoksia, esimerkiksi satuja, omien teorioidensa pohjalta. Työssäni lähdenkin liikkeelle siitä oletuksesta, että kirjallisia teoksia voidaan tulkita Jungin teorioiden pohjalta psyykkisinä prosesseina. Romaanissa Der Vorleser päähenkilöt, Michael Berg ja Hanna Schmitz, aloittavat suhteen keskenään. Yli 30-vuotias Hanna dominoi suhteessa teini-ikäistä Michaelia täysin; Michael joutuu kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja pyytelemään anteeksi turhaan. Hanna hallitsee Michaelia osittain myös seksuaalisuudellaan. Michael tapailee Hannaa salaa. Tapaamisten aikana Hanna velvoittaa pojan lukemaan hänelle ääneen. Kun Hanna sitten eräänä päivänä katoaa, Michael on lohduton, mutta jatkaa kuitenkin elämäänsä ja pääty lopulta opiskelemaan oikeustiedettä. Opiskeluissaan hän osallistuu seminaariin, jossa seurataan Natsi-Saksan keskitysleirivartijoiden oikeudenkäyntiä. Michaelin järkytykseksi myös Hanna istuu syytettyjen penkillä. Hanna tunkeutuu jälleen Michaelin ajatuksiin, ja vaikka hänet tuomitaankin lopulta vankilaan, jatkaa Michael yhteydenpitoa hänen kanssaan lukemalla hänelle kirjoja kaseteille. Hanna dominoi Michaelin koko elämää kuolemaansa asti, ja jopa senkin jälkeen. Väitän että Hanna voidaan nähdä Michaelin animaprojektiona. Työssäni tutkin sitä, miten päähenkilöiden välistä suhdetta on kirjassa kuvattu. Selvitän, mitä sellaisia ominaisuuksia Hannalla on, että hänet voidaan katsoa Michaelin anima-arkkityypiksi, ja miten miehen ja animan välinen suhde tulee kirjassa ilmi. Tulkitsen romaania kronologisessa järjestyksessä, ja selitän tarkemmin ne tekstikohdat, joissa anima-arkkityyppi esiintyy. Vertaan näitä tekstikohtia sitten Jungin teorioihin perustellakseni väitettäni.

Die vorliegende Arbeit setzt sich zum Ziel, durch eine Inhaltsanalyse der Reiseblogbeiträge deutscher Reiseblogger über den australischen Bundesstaat Victoria herauszufinden, welche Reiseerfahrungen die deutschen Reisenden in Victoria machen, d. h. welche Orte sie besuchen, welche Aktivitäten sie unternehmen, welche Transport- und Verkehrsmittel sie benutzen, in welchen Unterkünften sie übernachten und welche Meinungen sie über Victoria als ein Reiseziel haben. Das Ziel ist auch einzuschätzen, ob die Kernbotschaften der Tourismusmarke Australiens in den Blogbeiträgen auftauchen, z. B. durch die Erfahrungen und Erlebnisse der deutschen Reisenden vermittelt. In dem Theorieteil wird durch Beispiele anderer Reiseblogforschungen vorgestellt, welche Vorteile die Reisebloganalyse im Gegensatz zu anderen Marktforschungsmethoden in der Tourismusbranche bietet und was die Probleme der Reisebloganalyse als Marktforschungsmethode in der Tourismusbranche sind. Um zu begründen, warum Reiseblogs gutes Untersuchungsmaterial zu sein scheinen, werden die Themen Reiseblogs als elektronische Mundpropaganda, Mundpropaganda in Tourismus und Glaubwürdigkeit der Reiseblogs untersucht. Als Analysemethode wird in der vorliegenden Arbeit die inhaltlich strukturierende Inhaltsanalyse verwendet. Die Inhalte der Reiseblogbeiträge werden nach inhaltlichen Kategorien codiert. Die Äußerungen, die nicht in die Kategorien passen, werden nicht berücksichtigt, weil sie für die Fragestellung nicht relevant sind. In der vorliegenden Arbeit sind die inhaltlichen Kategorien: die besuchten Orte, die vorgenommenen Aktivitäten, Transport und Verkehr, Unterkunft, Natur und Abenteuer, Begegnungen mit Australiern und lebenslange Erinnerungen. Die Kategorienkriterien sind in einem Codebuch erklärt. Die Codes werden pro Kategorie zusammengefasst und interpretiert. Die Ergebnisse der vorliegenden Arbeit könnten für den offiziellen Reiseverband des Bundesstaates Victoria, Tourism Victoria, und für die Tourismusbranche in Victoria von Bedeutung sein. Sie könnten diese Informationen verwenden, um ihre Produkte, Dienstleistungen und Vermarktung zu entwickeln. Die vorliegende Arbeit ist auch ein Beispiel für eine Reiseblogforschung für andere Tourismusorganisationen und -Unternehmen. Nach meiner Meinung ist eine Reiseblogforschung eine gute Alternative für übliche Marktforschungsmethoden in der Tourismusbranche. Alle Reiseblogger und Reiseblogs sind natürlich unterschiedlich und es hängt von dem Reiseblogger und dem Reiseblog ab, wie viele und welche Marktinformationen die Inhalte der Reiseblogbeiträge anbieten. In der vorliegenden Arbeit haben die 39 Reiseblogbeiträge der 9 deutschen Reisenden über Victoria interessante und vielseitige Marktinformationen gegeben. / Pro Gradu -työssäni tutkin saksalaisten matkailijoiden matkailukokemuksia Australian Victoria-osavaltiossa analysoimalla saksalaisten matkabloggaajien Victoriasta kertovien matkablogikirjoitusten sisältöä. Työn tavoitteena on selvittää, missä kohteissa saksalaiset matkailijat vierailevat, mitä he matkallaan tekevät, mitä kulkuvälineitä he käyttävät, missä he yöpyvät ja mitä mieltä he ovat Victoriasta matkailukohteena. Tavoitteena on myös selvittää, miten Australian matkailubrändin tärkeimmät sanomat tulevat esille matkablogikirjoituksissa esimerkiksi saksalaisten matkailijoiden kokemusten ja elämysten kautta. Teoriaosuudessa esitellään matkablogianalyysin edut verrattuna muihin markkinointitutkimusmenetelmiin matkailun alalla sekä matkablogianalyysin ongelmia muiden matkablogitutkimusten esimerkkien kautta. Matkablogien toimivuutta tutkimusmateriaalina perustellaan käsittelemällä seuraavia teemoja: matkablogit sähköisenä word of mouth -markkinointina, word of mouth -markkinointi matkailussa ja matkablogien uskottavuus. Analyysimenetelmänä työssä käytetään sisällönanalyysia. Matkablogikirjoitusten sisällöt jäsennetään koodeiksi sisällöllisiin kategorioihin. Ilmauksia, jotka eivät sovi kategorioihin, ei huomioida, koska ne eivät ole kysymyksenasettelun kannalta olennaisia. Tässä työssä sisällölliset kategoriat ovat: vieraillut kohteet, aktiviteetit, kulkuvälineet ja liikenne, yöpyminen, luonto ja seikkailu, kohtaamiset australialaisten kanssa ja elinikäiset muistot. Kategorioiden koodauskriteerit selvitetään koodikirjassa. Koodit tiivistetään ja tulkitaan kategorioittain. Työn tulokset voivat olla hyödyllisiä Victorian osavaltion viralliselle matkailuorganisaatiolle, Tourism Victorialle ja Victorian matkailuelinkeinolle. He voisivat käyttää tietoja kehittääkseen matkailutuotteitaan, -palveluitaan ja -markkinointiaan. Muille matkailuorganisaatioille ja -yrityksille työ toimii esimerkkinä matkablogitutkimuksesta. Mielestäni matkablogitutkimus on hyvä vaihtoehto tavanomaisille markkinatutkimusmenetelmille matkailun alalla. Matkabloggaajat ja matkablogit ovat tietysti erilaisia, ja riippuu matkabloggaajasta ja matkablogista, kuinka paljon ja millaisia markkinatietoja matkablogikirjoituksista voi saada selville. Tässä työssä yhdeksän saksalaisen matkabloggaajan kirjoittamat 39 matkablogikirjoitusta antoivat mielenkiintoisia ja monipuolisia markkinointitietoja.

In dieser Pro-Gradu-Arbeit wird die Äquivalenz der deutschen und finnischen Terminologie im Fachbereich Hundesport untersucht. Es werden solche Hundesportarten untersucht, die sowohl in Deutschland als auch in Finnland bekannt sind und die mit allen Hunden betrieben werden können. Die untersuchten Hundesportarten sind Agility, Flyball, Flächensuche, Fährtenarbeit, Dog-Frisbee, Dog-Dancing, Treibball, Rally Obedience, Trümmersuche und Obedience. Die Terminologie wurde Fachbüchern (Witfeld 2012; Theby/Hares 2011), vier Heften der Fachzeitschrift vom Finnischen Kennel Klub (Koiramme 6/2013; 7–8/2013; 9/2013; 10/2013), Internetseiten von Hundesportverbänden (so wie agilityliitto.fi) und, wenn nötig, Blogs von privaten Hundesportlern (so wie tanjas-hundeblog.info) entnommen. Es ist wichtig, dass die Quellen neu sind, um die Aktualität der Terminologie zu sichern. Hundesport ist ein ziemlich neuer Fachbereich, und der Wortschatz entwickelt sich ständig. Die wichtigsten Begriffe sind Fachsprache, Gemeinsprache, Fachwort und Äquivalenz. Der Unterschied zwischen der Fachsprache und Gemeinsprache wird mit Verweis auf Stolze (2013), Reinart (2009) und das Handbuch der Terminologiearbeit (Sanastotyön käsikirja 1988) dargestellt. Das Fachwort wird nach Mansikka (2013) definiert, mit Hilfe der Definition des Wortes von Lutzeier (1995). Mansikka hat in ihrer Kandidatenarbeit Roelckes (1999) Definition so eingegrenzt, dass gemeinsprachliche Wörter ausgelassen werden. Bei der Definition der Äquivalenz werden die Definitionen von Stolze (2013), Arnzt/Picht/Mayer (2002), Koller (1992) und Filipec (1973) diskutiert. Die fünf Entsprechungstypen von Koller werden in der Darstellung der Untersuchungsergebnisse zur Anwendung gebracht. Die untersuchten Fachwörter werden in vier Kategorien eingeteilt. Die Kategorien wurden nach Roelckes (1999) Gliederung erarbeitet. Dem Handbuch der Terminologiearbeit (1988) werden die Grundlagen der Terminologiearbeit entnommen. Das Ziel ist, ein zweisprachiges Lexikon für Hundesport zu erstellen. Die Bauteile eines Wörterbuchs werden mit Verweis auf Hausmann (1985) vorgestellt. Das Hundesportlexikon besteht aus zehn Artikeln, in denen die finnischen und deutschen Fachwörter der jeweiligen Hundesportarten sowie deren Äquivalenz und Definitionen vorgestellt werden. Es wurden insgesamt 242 Fachwörter gesammelt. In der Menge der Fachwörter gibt es große Unterschiede zwischen den Hundesportarten. In Treibball gibt es nur zwei, in Rally Obedience aber 112 Fachwörter. Es wird festgestellt, dass der deutsche und der finnische Hundesportwortschatz einander ziemlich gut entsprechen, obwohl auch teilweise und keine Äquivalenz zu finden sind. Rally Obedience ist eine Ausnahme, denn nur wenige Fachwörter dieser Hundesportart sind in beiden Ländern zu finden. Fehlende Wörter werden mit Hilfe von Kollers (1992) Übersetzungsverfahren übersetzt. Dabei wird jedoch der existierende Fachwortschatz berücksichtigt. Alle gesammelten Fachwörter werden in der Anlage 2 in alphabetischer Reihenfolge aufgelistet. / Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kahden aktiivisen koiraharrastusmaan, Suomen ja Saksan, koiraharrastussanastot vastaavat toisiaan. Valittujen koiraharrastuslajien tuli olla tunnettuja molemmissa maissa ja niitä piti pystyä harrastamaan kaikkien koirien kanssa, koosta ja rodusta riippumatta. Tutkimuksessa käsitellään seuraavaa kymmentä koiraharrastuslajia: agility, flyball, haku, jälki, koirafrisbee, koiratanssi, pallopaimennus, rally-toko, raunioetsintä ja tottelevaisuus (toko). Aineisto kerättiin alan kirjallisuudesta (Witfeld 2012; Theby/Hares 2011), Suomen Kennelliiton julkaiseman Koiramme-lehden neljästä numerosta (Koiramme 6/2013; 7–8/2013; 9/2013; 10/2013) sekä koiraharrastusjärjestöjen internetsivuilta (esim. agilityliitto.fi) sekä tarvittaessa harrastajien blogeista (esim. tanjas-hundeblog.info). Materiaalin tuli olla uutta, jotta sanaston ajankohtaisuus pystyttiin varmistamaan. Koiraharrastuslajit ovat melko uusi ilmiö, joten sanasto kehittyy nopeasti. Tutkimuksen kannalta keskeisimmät käsitteet ovat yleiskieli, erikoiskieli, asiasana ja vastaavuus. Tärkeimmät lähteet yleiskielen ja erikoiskielen määrittämiseksi ovat Stolze (2013), Reinart (2009) ja Sanastotyön käsikirja (1988), jota käytetään lisäksi käytännön sanastotyön oppaana. Asiasanan määrittämiseksi esitellään Lutzeierin (1995) yleinen määritelmä sanalle ja otetaan käyttöön Mansikan (2013) määritelmä asiasanalle. Mansikka työsti kandidaatintyössään Roelcken (1999) määritelmää niin, että yleiskielen sanat jätettiin määritelmän ulkopuolelle. Vastaavuutta ovat sekä Stolze (2013), Arnzt/Picht/Mayer (2002), Koller (1992) että Filipec (1973) pyrkineet määrittämään. Kollerin tunnettua jakoa viiteen vastaavuusluokkaan käytetään tutkimuksessa tulosten esittelyyn. Kerätyt asiasanat jaetaan neljään kategoriaan niiden käyttöympäristön mukaan. Kategoriat luotiin tutkimuksen tarpeisiin sopiviksi, mutta pohjana käytettiin Roelcken (1999) jakoa. Sanastotyön käsikirjan (1988) ohjeiden mukaan myös keskeiset yleiskielen sanat otetaan mukaan tutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena on laatia kaksikielinen koiraharrastussanasto. Sanaston laatimisen apuna käytetään Sanastotyön käsikirjan lisäksi etenkin Hausmannin (1985) ohjeita. Sanasto käsittää kymmenen artikkelia, joista jokainen esittelee yhden koiraharrastuslajin sanaston suomeksi ja saksaksi, niiden vastaavuuden sekä määritelmät. Tutkimuksen aikana kerättiin yhteensä 242 sanaa. Sanaston laajuus vaihtelee koiraharrastuslajien välillä pallopaimennuksen kahdesta sanasta rally-tokon 112 sanaan. Saksan- ja suomenkieliset sanat vastaavat toisiaan pääsääntöisesti hyvin, mutta myös osittaista vastaavuutta ja vastaavuuden puuttumista esiintyy. Rally-toko on poikkeus, sillä vain harvat rally-tokossa käytetyt asiasanat vastaavat toisiaan täysin. Sekä Saksassa että Suomessa on käytössä paljon sanoja, joita ei toisen maan sanastosta löydy. Puuttuvien sanojen kääntämisessä käytetään Kollerin (1992) toimintatapoja. Lajin olemassa oleva sanasto otetaan kuitenkin käännösten sanavalinnoissa huomioon. Kerätyt asiasanat luetellaan liitteen 2 aakkosellisessa sanastossa.

In dieser Pro-Gradu Arbeit wird untersucht, wie Kultur und Kommunikation effektiv im Deutsch als Fremdsprache-Unterricht verknüpft werden können. Die Arbeit ist in zwei Teile geteilt: Im ersten Teil, dem Theorieteil, werden die zentralen Begriffe des Untersuchungsfelds dieser Arbeit durchgegangen und definiert. Unter anderem werden folgende Begriffe und Themen veranschaulicht: Kultur, Kommunikation, Landeskunde, Kulturkunde, Interkulturelle Kompetenz, Methoden des fremdsprachlichen Deutschunterrichts, Vorbereitung und Durchführung des Unterrichts samt Kommunikativität im Unterricht der Fremdsprachen. Im zweiten Teil der Arbeit werden vier selbsterstellte Aufgaben, die den oben genannten Theorien und Anschauungsweisen gemäß ausgearbeitet sind, präsentiert. Jede Aufgabe ist für Lernende verschiedenen Alters und Schulniveaus geeignet. Zum Beispiel machen die Lernenden in der ersten Aufgabe Poster über die vorhandenen Meinungen, die sie über Deutschland und die deutsche Sprache haben. Diese Aufgabe richtet sich an Lernende des Anfängerniveaus. Die letzte Aufgabe dagegen ist viel anspruchsvoller; die Klasse macht eine Studienreise in ein deutschsprachiges Land. Um an der Reise teilzunehmen, sollten die Lernenden mindestens schon 3–4 Jahre Deutsch gelernt haben. Die Absicht der Arbeit ist es also, zusätzlich zu den Materialien in den Lehrbüchern noch abwechslungsreichere Alternativen für die Vermittlung der kulturellen und kommunikativen Aspekte im Fremdsprachenunterricht zu finden. Als Forschungsmethoden in dieser eher empirischen Arbeit wurden folgende theoretischen Ansätze verwendet: Didaktische Analyse, PPP-Modell (present, produce, practise) und die Prinzipien des kommunikativen Unterrichts (von Huttunen). Die zentralen Untersuchungsergebnisse sind die Aufgaben, beziehungsweise Projekte selbst, die ich erstellt habe. Bei den Aufgaben wurde versucht, möglichst stark die Perspektive der Lernenden zu berücksichtigen. Das heißt, dass versucht wurde, die Interessen der Lernenden so gut wie möglich zu berücksichtigen und zu verwirklichen. Die vier präsentierten Aufgaben sind nur einige Beispiele dafür, wie ein Lehrer den Fremdsprachenunterricht kulturell und kommunikativ interessant gestalten kann. In diesem Themengebiet gibt es sicher auch in Zukunft Bedarf und viele Möglichkeiten für weitere Forschung und Entwicklung von Lehrmaterial. / Pro gradu -tutkielmassani tutkin miten kulttuuri ja kommunikaatio voidaan mahdollisimman tehokkaasti yhdistää saksa vieraana kielenä -opetukseen. Tutkielma on jaettu rakenteellisesti kahteen osa-alueeseen: Ensimmäinen osio on työn teoriaosio, jossa käydään läpi tutkittavaan aiheeseen liittyviä keskeisiä termejä ja aihepiirejä. Muun muassa seuraaviin käsitteisiin ja aihe-alueisiin perehdytään ja niitä tutkitaan: kulttuuri, kommunikaatio, maantieto, kulttuuritieto, kulttuurienvälinen kompetenssi, vieraankielisen saksanopetuksen metodit, opetuksen valmistelu ja toteutus, sekä kommunikatiivisuus vieraiden kielten opetuksessa. Tutkielman toisessa osassa esitellään neljä itse valmisteltua tehtävää, jotka on työstetty edellä mainittujen teoreettisten mallien mukaan. Tehtävät on suunniteltu sekä eri-ikäisille, että eritasoisille oppilaille. Esimerkiksi ensimmäisessä tehtävässä oppilaat tekevät julisteita sellaisista saksankielisistä, tai Saksaan liittyvistä aiheista, joista heillä on vain vähän tietoa, tai joista heillä on ennakko-oletuksia. Kyseinen tehtävä on suunnattu saksan alkeita oppiville. Viimeisenä esitelty tehtävä on sitä vastoin jo paljon vaativampi; siinä luokka tekee opintomatkan saksankieliseen maahan. Osallistuakseen matkaan, oppilaan tulee olla lukenut saksaa vähintään 3–4 vuotta. Tämän tutkielman tarkoitus on tarjota ― ja houkutella keksimään ― monipuolisempia vaihtoehtoja kulttuurin ja kommunikaation opetukseen vieraissa kielissä, oppikirjojen materiaalien ohella. Työ on luonteeltaan enimmäkseen empiirinen. Käytettyjä teoreettisia tutkimusmenetelmiä ovat muun muassa seuraavat: didaktinen analyysi (DA), PPP-malli (present, produce, practice) ja kommunikatiivisen opettamisen periaatteet (Huttunen). Keskeisiä tutkimustuloksia ovat itse työstämäni ja valmistelemani tehtävät. Tehtävissä on mahdollisimman hyvin yritetty ottaa huomioon oppilaslähtöisen opetuksen näkökulma. Tämä tarkoittaa sitä, että tehtävien valmistelussa ja toteutuksessa on kiinnitetty huomiota oppilaiden toiveisiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Neljä esittelemääni tehtävää ovat vain yksittäisiä esimerkkejä siitä, miten opettaja voi tehdä vieraan kielen opetuksesta kiinnostavaa, huomioiden siihen kuuluvat kulttuuriset ja kommunikatiiviset seikat. Näiden aihe-alueiden jatkotutkimukselle onkin varmasti tarvetta. Mahdollisuudet tutkia ja kehittää oppimateriaaleja entistä paremmiksi ovat lähes rajattomat.

Originally presented as the author's Habilitationsschrift, Giessen, 1933/34. / Includes bibliographical references (p. 83-119).

Originally presented as the author's Habilitationsschrift, Giessen, 1933/34. / Includes bibliographical references (p. 83-119).