Introduction: Approximately 3400 babies are born prematurely each year in Finland of which 1–2% will develop a permanent hearing impairment. Premature babies are prone to severe infections and sepsis, therefore antibiotics are often needed during the first few months of their lives. Mitochondrial DNA mutations in the gene coding for mitochondrial ribosomal RNA (MTRNR1), can cause maternally inherited non-syndromic hearing loss. Sometimes the use of a special group of antibiotics, aminoglycosides, can induce the hearing loss in an individual carrying the mutation in MTRNR1. Aminoglycosides are commonly used for treating severe infections in premature infants. Aminoglycosides target the bacterial ribosome and block the protein translation process, so that eventually the bacterial cell dies. It has been speculated that MTRNR1 mutations make the human mitochondrial ribosome more bacterial-like; thus enhancing the affinity of aminoglycosides to clamp on to the human ribosome as well. The sound-sensing cells in the inner ear have a high energy demand and have an abundance of mitochondria. The ribosomal RNA mutation and aminoglycosides together cause apoptosis and permanent damage in these sensitive cells. Materials and methods: In this study, 813 newborns (preterm and term-born babies) were screened for m.1555A>G, m.1095T>C and m.1495C>T mutations in the MTRNR1 gene using PCR, restriction fragment length polymorphism, Sanger sequencing and radioactive S-labeled heteroplasmy quantification techniques. Results and conclusions: The prevalence of m.1555A>G was determined to be 0.12% in the population of Northern Finland. This concurs with the findings from the rest of Europe. As a result, family carrying a heteroplasmic m.1555A>G mutation was identified for the first time from this geographical region. Previously a few large families with m.1555A>G had been identified from Northern Finland. This should be taken into account if non-syndromic hearing loss occurs in a premature baby’s family. In such a case, genetic testing for the m.1555A>G mutation is recommended before administering aminoglycosides. M.1494T>C and m.1095T>C mutations were absent from the study cohort. This result suggests that either the mutations are very rare and the sample size was too small to detect them, or that the mutations do not occur in our population. The results can be directly utilized for safety considerations of aminoglycoside use on preterm babies in Finland. The need for genetic testing of aminoglycoside sensitivity mutations in preterm babies is assessed.

This thesis studies novel outdoor and indoor positioning technologies enhanced with wearable or body worn motion sensors to recognize daily activities. In gerontology and geriatric medicine, it is fundamentally important to be able to detect changes in physical, psychosocial, and cognitive outcomes over time. In this thesis, intelligent systems for assessing aging changes were discussed. By utilizing novel technologies and methods, efficiency of home care services can be improved. The studied concept enables early detection of changes in functional ability and daily performance. As a research methods both interviews and literature studies were used. The technology study was conducted as a literature study, whereas the concept creation and selection of suitable technologies were based on interviews with experts belonging to 5GTN alliance. As a result, technologies for outdoor and indoor tracking were selected, and sensors for real time tracking of the daily activities and routines were proposed. Pilot project of indoor tracking of elderly people is starting in autumn 2017. Results of that are not covered in this thesis but those are covered in forthcoming theses. / Opinnäytetyössä tutkittiin ulko- ja sisäpaikannusteknologioita, sekä yhdessä niiden kanssa käytettäviä kannettavia ja/tai puettavia liikesensoreita, joilla voidaan havaita ja tunnistaa päivittäisiä aktiviteettejä. Ikääntyvien ihmisten hoidossa on erinomaisen tärkeää pystyä havaitsemaan muutoksia fyysisessä, psykososiaalisessa sekä kognitiivisessa toimintakyvyssä. Tässä työssä käsiteltiin älykkäitä järjestelmiä ikääntymisestä aiheutuneiden muutosten arvioimiseksi. Uusia teknologioita ja menetelmiä hyödyntämällä voidaan parantaa kotihoitopalvelujen tehokkuutta. Työssä tutkittu konsepti mahdollistaa toimintakyvyn muutosten, sekä päivittäisen suorituskyvyn muutosten varhaisen tunnistamisen. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä haastatteluja että kirjallisuustutkimuksia. Teknologiatutkimus suoritettiin kirjallisuustutkimuksena eri lähteistä, kun taas konseptointi ja teknologioiden valinta suoritettiin haastattelemalla 5GTN allianssiin kuuluvia moniammatillisia asiantuntijoita. Tutkimuksen tuloksena valittiin käytettävät teknologiat ulko- ja sisäpaikannusmenetelmiin, sekä valittiin sensorityypit päivittäisten toimintojen ja rutiinien reaaliaikaiseen seurantaan. Syksyllä 2017 on käynnistymässä pilottiprojekti, jossa sisätila-antureiden avulla seurataan ikäihmisten toimintaa omassa kodissaan. Tuloksia tuosta projektista ei käsitellä tässä opinnäytetyössä, vaan ne käsitellään tulevissa opinnäytteissä.

Tutkielma kartoittaa jaettua johtamista terveydenhuollon kontekstissa. Tarkoitus on kuvata, mitä vaikutuksia jaetulla johtamisella on hoitotyöntekijöihin. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena neljässä tietokannassa, jotka ovat Medline, CHINAHL, Medic ja ABI/INFORM Collection. Tulokset analysoidaan sisällön analyysia mukaillen. Haasteena tutkielman tekemiselle on myös jaetun johtamisen teoreettinen konteksti, koska aiheesta ei juuri löydy suomalaisia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhdeksän artikkelia vuosilta 2013–2017, jotka tuottivat neutraaleja tai positiivisia tuloksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että kahdessa artikkelissa jaettu johtaminen ei tuottanut merkittäviä positiivisia tuloksia. Muut tulokset olivat lupaavia; jaetun johtamisen vaikutuksista hoitotyöntekijöihin nousi kolme teemaa, jotka ovat hoitohenkilöstön kasvanut kyky suoriutua työstä, henkilöstön yhteistyö ja työhön sitoutuminen. Jaetulla johtamisella voi olla positiivisia vaikutuksia hoitotyöntekijöihin. Se voitaisiin valjastaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen käytäntöönpanon välineeksi terveydenhuollon organisaatioissa, koska valtioneuvoston selvitysryhmä nostaa henkilöstön osallisuuden avainasemaan muutosjohtamisessa. Jaetun johtamisen tutkimiseen ja käyttöönottoon pitäisi kohdentaa resursseja, jotta käytettävissä olisi suomalaiseen terveydenhuoltoon soveltuvaa aineistoa.

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata ohjausinterventioiden vaikutusta aikuisen astmapotilaan omahoitoon. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasohjauksen kehittämiseen. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena syksyllä 2017. Tiedonhaku tehtiin CINAHL, Scopus, Medic ja Medline -tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi (n=6) alkuperäistä kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia. Tutkielman tuloksista nousi esille potilasohjauksen merkittävä rooli astman omahoidossa, joka sisältää astman lääkehoidon sekä lääkkeettömän omahoidon. Tulokset osoittivat ohjausinterventioiden merkitsevän vaikutuksen aikuiselle astmapotilaalle parantamalla astmaoireiden tunnistamista ja astman lääkehoidon säätelyä. Ohjaus auttoi astmapotilasta tekemään myös terveyttä edistäviä elämäntapamuutoksia erityisesti tupakoinnin osalta. Tuloksista kävi ilmi, että ohjausinterventiot lisäsivät potilaan astmatietoa muun muassa sairauden luonteesta ja lääkehoidon merkityksestä sekä oikeasta lääkkeen inhalointitekniikasta. Tulokset osoittivat ohjauksen hyödyn akuuttia astmanhoitoa vaativien hoitokäyntien vähenemisessä, jota osaltaan selittää astman pahenemista ilmentävien oireiden varhainen tunnistaminen ja astman lääkehoidon tehostaminen. Hyvän omahoidon ohjauksen ansiota astmapotilaan sairauden hallinta -ja elämänlaatu paranivat. Aikuisen astmapotilaan omahoitoa tulisi jatkossa tutkia perusterveydenhuollossa käytössä olevan astman hoitopolun näkökulmasta. Jatkossa olisi tarpeellista selvittää astman hoitopolun vaikutuksia astmapotilaan omahoitoon ja verrata tuloksia ohjausinterventioiden vaikutuksista omahoitoon tehtyihin johtopäätöksiin.

Tutkielman tarkoitus oli kirjallisuuskatsauksen avulla kuvata synnytysvalmennuksen vaikutuksia ensisynnyttäjien synnytyspelkoon. Tavoitteena oli tuottaa tietoa synnytyspelkoasiakkaiden synnytysvalmennuksen kehittämiseen. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuushaku tehtiin lokakuussa 2017 kolmesta eri tietokannasta. Yhteensä 5 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia hyväksyttiin sisäänottokriteerien jälkeen tutkielmaan, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Kaksi artikkelia oli tehty Suomessa ja kolme Turkissa, vuosina 2012–2017. Melko tuoreet tutkimukset kertovat aiheen ajankohtaisuudesta. Keskeisimmiksi tuloksiksi nousi esille synnytyspelkojen hoitamisen vaikutukset synnytyspelkojen vähentymiseen ja jopa ennaltaehkäisemiseen. Synnytyspelon hoito raskausaikana auttoi raskaana olevia kokemaan parempaa minäpystyvyyttä, joka edesauttoi selviytymään synnytyksestä paremmin. Nämä vaikutukset näkyivät myös synnytyksen jälkeisenä parempana vointina, vähemmän PTSD oireita sekä parempana fyysisenä vointina. Hyvän alatiesynnytyskokemuksen jälkeen oli todennäköisempää uskaltaa synnyttää myös uudelleen alakautta. Tutkielman tulosten mukaan ensisynnyttäjät hyötyivät synnytyspelkoihin erikoistuvasta synnytysvalmennuksesta. Hyvä valmentautuminen auttoi jokapäiväisessä elämässä, vähentämällä stressiä ja valmistautumaan myönteiseen synnytyskokemukseen. Synnytyspelon asianmukaisella hoidolla pystyttiin vähentämään myös keisarinleikkausten määrää ja alatiesynnytyksiin oltiin interventioryhmissä tyytyväisempiä kuin tavallista synnytysvalmennusta tai ei valmennusta ollenkaan saavat kontrolliryhmissä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, miten liikkuvan hammashoitoyksikön avulla voidaan parantaa suun terveyttä. Tehtävänä on kuvailla liikkuvan hammashoitoyksikön toimintaa suunterveyden edistämisessä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin syksyllä 2017 seitsemään eri tietokantaan, joita olivat Cinahl, Scopus, Medic, Web Of Science, Cochrane, Pubmed sekä Rural and Remote Health. Hakulausekkeet muodostettiin aihealueeseen kuuluvien synonyymien avulla. Hakutuloksia rajattiin ennalta määrättyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Lopulliseksi tutkimusten määräksi tähän kirjallisuuskatsaukseen saatiin kuusi kansainvälistä alkuperäistutkimusta. Tutkimusten perusteella liikkuvan hammashoitoyksikön toimintaa suun terveyden paran-tamisessa voidaan kuvata ja jäsentää neljän tekijän avulla: hoitoon pääsyn esteet ja sen seuraukset, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja niiden vaikutukset suun terveyteen, liikkuvan hammashoitoyksikön edut sekä liikkuvan hammashoitopalvelun saatavuus ja käyttö. Liikkuvan hammashoitoyksikön etuina mainittiin muun muassa liikkuvan hammashoito-yksikön käytännöllisyys, kustannussäästöt, ajan säästäminen sekä oman itsenäisyyden lisääntyminen. Sen käyttö on korvaamatonta henkilöille, joilla on vaikeuksia saada hammashoitoa esimerkiksi vajaakykyisyytensä takia. Liikkuvan hammashoitoyksikön suun terveyttä edistävästä toiminnasta saatava tieto voi auttaa päättäjiä valitsemaan mielekkäämmän suunhoidon toimintamallin, joka edistäisi epätasa-arvoisessa asemassa olevien ikääntyvien suunterveyttä. Tutkimusten perusteella olisi mielekästä järjestää liikkuvan hammashoidon avulla siinä tarjottujen ehkäisevien hammashoitotoimenpiteiden lisäksi koulutusta, jolla vahvistettaisiin hoitohenkilöstön osaamista ehkäisevään suunterveyden päivittäiseen hoitoon ikääntyneiden, vajaakuntois-ten ihmisten auttamisessa. Liikkuvan hammashoitoyksikön antama hoitomalli edistää en-naltaehkäisevien palvelujen oikea-aikaista ja riittävää toteutumista vajaakuntoisten ikään-tyneiden kohdalla tarjoamalla vaihtoehtoisia hammashoitopalveluita.

Hoitoisuusluokitusmittareiden hyödyntämistä on tutkittu vähän, vaikka hoitotyön tehostamiseen on suuri tarve. Terveydenhuollossa resurssit eli voimavarat ovat rajalliset, mutta potilaiden tarpeet rajattomat, joten potilaiden tarpeeseen vastaamiseen tulisi olla luotettava optimaalisen resursoinnin keino. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvailla Tehohoitotyön Luokitusjärjestelmän (THLJ) ja Therapeutic Intervention Scoring System (TISS-76) hoitoisuusluokitusmittareiden hyödyntämistä sekä kuvailla näiden mittareiden hyödyntämisen mahdollisuuksia tehohoitotyön tehokkuuden (efficiency) arvioinnissa. Tutkielma toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin kansaisvälisiä tieteellisiä artikkeleita/tutkimuksia. Aineistoa haettiin Scopus-, Cinahl-, ja Medic-tietokannoista, vapaasanahaulla ja manuaalisella haulla. Haut tehtiin kesällä ja syksyllä 2017. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä. THLJ-pisteytysjärjestelmää hyödynnetään tulosten mukaan tehohoitotyön tarpeen arvioinnissa ja tarpeeseen vastaamisen määrittämisessä sekä sairaanhoitajien työn kuormituksen allokoinnissa, jolla vaikutetaan työssä jaksamiseen. TISS-76-pisteytysjärjestelmää hyödynnetään tulosten mukaan tehohoitotyön suunnittelun apuvälineenä ja tehohoidon potilasaineistojen keräämiseen. Molempia voisi käyttää myös tehohoitopotilaan sairaalakuolleisuuden ennustamiseen. Tuloksissa löytyi myös ristiriitaa, joista merkittävin oli TISS-76-pisteytysjärjestelmän sisällön luotettavuusongelmat. Tehohoitotyön tehokkuuden arviointiin tarvitaan tietoa hoitotyössä käytetyistä henkilöstöresursseista ja resurssien avulla saavutetuista hoidon vaikuttavuuksista. THLJ:n hyödyntäminen tehohoitotyön tehokkuuden arvioinnissa voisi tulosten mukaan onnistua. TISS-76:n hyödyntäminen tehohoitotyön tehokkuuden arvioinnissa on tulosten mukaan haastavampaa sen sisällön luotettavuusongelmien vuoksi. Hoitoisuusluokituksen luotettavuus on avainasemassa, jotta sen hyödyntäminen on kannattavaa. Tulosten mukaan TISS-76:ssä on sisällön luotettavuusongelmia samoin THLJ:ssä, mutta pienempiä. Molempia hyödynnetään käytännön hoitotyössä, mutta hyötyjen suhdetta mittarista aiheutuvaan työn ja kustannusten määrään ei ole tutkittu. Tutkimuksia hoitoisuusluokitusmittareiden hyödyntämisestä on yleisestikin vähän, joten lisää tutkimuksia tarvittaisiin.

Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilöstön työhyvinvointiin ja potilasturvallisuuteen kehitettyä interventioita ja niiden vaikutuksia työhyvinvointiin ja potilasturvallisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää terveydenhuollon organisaatioissa edistämään henkilöstön tietoisuutta työhyvinvoinnin ja potilasturvallisuuden välisestä yhteydestä. Hoitotyö on moniammatillista yhteistyötä, joten aihetta käsitellään koko hoitohenkilöstön näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin tietokannoissa Medic, CINAHL ja Scopus. Tutkimuskysymyksen ohjaamien hakusanojen avulla tietokannoista löytyi yhteensä 339 artikkelia, joista sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla valikoitui 5 tutkimuskysymykseen vastaavaa vertaisarvioitua alkuperäistutkimusta. Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Työhyvinvointia ja potilasturvallisuutta edistävien interventioiden vaikutukset moniammatilliseen yhteistyöhön ja työolosuhteisiin olivat seuraavanlaiset: työhyvinvointi edistyi koetun kohentuneen tiimistyön, parantuneen kommunikaation, ryhmän tehokkuuden ja kohentuneiden ammattitaitojen avulla. Yhteisten pelisääntöjen ja toimintatapojen kehittäminen edisti myös kokemuksia kohentuneesta työhyvinvoinnista. Interventioiden vaikutus kohentuneeseen tietoisuuteen potilasturvallisuuden ja työhyvinvoinnin välisestä suhteesta hoitotyössä sekä kommunikaation ja toimintatapojen parantumisen koettiin edistävän potilasturvallisuutta. Hoitohenkilöstön tietoisuutta potilasturvallisuuden ja työhyvinvoinnin välisestä merkityksestä hoitotyössä on edistettävä koko organisaation tasolla. Koko hoitohenkilöstö ja johto on valmennettava ja otettava mukaan muutokseen. Työhyvinvoinnin ja potilasturvallisuuden edistäminen on sidottava koko organisaation tavoitteeksi, yhteisten pelisääntöjen ja toimintatapojen kehittämisen avulla. Tarvitaan kuitenkin kokonaisvaltaisempaa tietoa potilasturvallisuuden ja työhyvinvoinnin välisestä yhteydestä organisaatiossa. Hoitohenkilöstön kokemusten analysoinnin lisäksi tarvitaan potilaiden kokemusten analysointia ja ilmiöiden seuranta erilaisten tietojärjestelmien avulla, joka luo paremmat edellytykset kehittää konkreettisia räätälöityjä toimia organisaatiossa.

Työssä tarkoituksena on tutkia prostatasyövän hoidossa prostataan asetettavien radiolähettimien antamaa paikannustietoa suhteessa kartiokeilakuviin sädehoidon lineaarikiihdyttimellä. Työ toteutetaan ottamalla ensin 3D-mallista, johon radiolähettimet asetetaan, referenssikuvat tietokonetomografialla, joihin sitten verrataan sekä Calypsolla saatavaa paikannustietoa että kartiokeilakuvien antamaa informaatiota paikasta. 3D-malliin eli fantomiin suunnitellaan kolme erilaista lähettimien asettelua ja kuvaustilanteita muunnellaan sekä ilman kallistusta että 2° ja 8° asteen kallistuksilla. Eri menetelmin saatavaa paikannustietoa vertailemalla pyritään saamaan parempi käsitys siitä, onko Calypsolla tapahtuva paikannus luotettavaa verrattuna kartiokeilakuviin. Mittauksien perusteella Calypson asettelutarkkuudeksi x,y,z -koordinaatistossa saatiin 1,1mm ± 0,9mm, jolloin suurin mahdollinen virhe on 2mm. Suurimmaksi mahdolliseksi poikkeamaksi osoittautui 1,5mm±0,9mm. Calypsolla saavutettiin vertailukelpoinen tulos kartiokeilatomografiaan nähden. Reaaliaikainen tuumorin paikannus ja sädehoidon kohdennus Calypson avulla lisää hoidon tehokkuutta ja turvallisuutta, sillä tuumorin liikettä kyetään seuraamaan hoidon aikana. / The aim of this study was to explore the association between endurance athletes’ heart rate measured during night sleep and in the morning at rest. Two techniques were used to measure heart rate. Night-time heart rate was measured from the wrist using optical photoplethysmography and resting heart rate was measured using a chest strap sensor and electrocardiography. Correlation coefficient and p-value were used to determine the association between heart rate measured during night sleep and in the morning at rest at the individual level. At the group level, paired samples t-test was used to compare the averages of heart rate values and Bland Altman -plot to visualize the difference between measuring methods. A positive correlation was found between the heart rate measured during night sleep and in the morning at rest, but five examinees did not have a significant correlation coefficient. The measures of 12 examinees indicated statistically significant correlation, and the correlation coefficients varied in the range 0.31–0.71. There were six weak correlations (0.2–0.4), four moderate correlations (0.4–0.6) and two high correlations (0.6–0.8) in the results. High correlations were significant. Statistically significant difference (p=0.001) between the measuring methods was found at the group level. Bland Altman -method indicates the variation between the heart rate values as the night-time heart rate was 3 bpm higher than the resting heart rate on average. Correlation coefficients calculated from heart rate measurements were very individual, and therefore the dependency between night-time heart rate and resting heart rate measured in the morning cannot be generalized to a population.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvailla mukautumiskeinoja, joita aikuiset käyttävät ADHD-oireidensa vuoksi. Tavoitteena oli syventää ymmärrystä ADHD:sta ja sitä kautta kehittää häiriön lääkkeetöntä hoitoa sekä mahdollisesti edistää kohderyhmään kuuluvien tunnistamista. Tutkimuskysymykseksi määriteltiin: Millaisia keinoja aikuiset käyttävät mukautuakseen erilaisten ympäristöjen ja tehtävien vaatimuksiin ADHD-oireistaan huolimatta? Aineiston haku toteutettiin keväällä 2018. Tiedonhaussa käytettäviä tietokantoja olivat Pubmed, CINAHL, Cochrane ja Medic. Aineistoon hyväksyttävien tutkimusartikkelien tuli olla julkaistu suomeksi tai englanniksi vuosina 2008–2018. Tutkittavien tuli olla 18-vuotiaita tai vanhempia sekä toimia itse tutkimusten tiedonantajina. Aineistosta pois suljettiin esimerkiksi muut kuin alkuperäiset tutkimusartikkelit sekä tutkimukset, joissa mukautumiskeinoja ei ollut selkeästi kehitetty nimenomaan ADHD-oireiden vuoksi. Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin induktiivisesti. Kuvailevan luokittelun tuloksena mukautumiskeinot jakautuivat neljään luokkaan: tarkkaavuutta tukevat valmistelut, tarkkaavuutta ylläpitävät keinot, sosiaaliset keinot ja väistelevät keinot. Katsauksen perusteella kohderyhmän käyttämät mukautumiskeinot ovat moninaisia. Ne ovat osittain hyödyllisiä, osittain epätarkoituksenmukaisia. Osa on tietoisia, osa tiedostamattomia. Erityisesti tuloksissa korostuvat tarkkaavuuden edistämiseen pyrkivät strategiat. Toinen merkityksellinen havainto on oman oirekuvan, tarpeiden ja kykyjen ymmärtämisen tärkeys. Ymmärtämisen myötä mahdollistuvat esimerkiksi oman paikan löytäminen sosiaalisessa ja ammatillisessa elämässä. Katsaus auttaa kohderyhmään kuuluvia, heidän läheisiään ja ammattilaisia hahmottamaan elämää aikuisiän ADHD:n kanssa ja ymmärtämään paremmin siihen yhteydessä olevaa käyttäytymistä.