This predominantly empirical dissertation deals with how socio-economic living conditions and immigrant-specific factors can be linked to immigrants’ mental ill health. It is also explored how cultural representations can affect stress and whether mental ill health is expressed differently among immigrants from Iraq and Iran than among individuals of Nordic origin. Moreover, a conceptual analysis is conducted, where a phenomenological conceptualisation of stress is outlined with a special focus on how this stress approach can be related to culture and migration. The empirical material consists of eleven in-depth interviews with Iraqi and Iranian immigrant women and two population-based surveys. The main findings of this thesis suggest as follows: 1) Mental ill health is more common among foreign-born than among native-born Swedes and can to a great extent be attributed to their poorer socio-economic living conditions. 2) Immigrants’ mental health is independently associated with different types of factors, such as traumatic episodes, socio-cultural adaptation level and socioeconomic living conditions. 3) The self-reporting mental health instruments, HSCL-25 and WHO (ten) Wellbeing Index, produce scores that are comparable between Scandinavians and immigrants of Middle Eastern descent. 4) Nonuniversal representations that can be found in Iraq and Iran can amplify, or even be necessary ingredients in certain types of stressful experiences among immigrant women from these countries. 5) The distinctions between universal and non-universal stress, and between immigrant/minority and non-immigrant/nonminority stress appear to be crucial for an adequate comprehension of immigrants’ stressful experiences. / Denna huvudsakligen empiriska avhandling behandlar hur socioekonomiska levnadsvillkor och invandrarspecifika faktorer kan kopplas till invandrares mentala hälsa. I avhandlingen undersöks även hur kulturella representationer kan påverka stressfulla upplevelser och huruvida mental ohälsa uttrycks annorlunda bland invandrare från Irak och Iran än bland nordbor. Vidare genomförs en begreppsanalys av stress skisserad utifrån ett fenomenologiskt perspektiv. Fokus ligger här på hur ett sådant perspektiv på stress kan relateras till kultur och migration. Det empiriska materialet består av elva djupintervjuer med invandrarkvinnor från Irak och Iran, samt två populationsbaserade enkätundersökningar. De huvudsakliga fynden i denna avhandling är följande: 1) Mental ohälsa bland utrikesfödda är vanligare än bland svenskfödda och detta kan till stor del ”förklaras” av ogynnsammare socioekonomiska levnadsvillkor. 2) Invandrares mentala ohälsa har ett direkt samband med olika typer av faktorer som traumatiska episoder, sociokulturell anpassningsnivå och socioekonomiska levnadsvillkor. 3) Självskattningsinstrumenten för mental hälsa, HSCL-25 och WHO (ten) Wellbeing Index, producerar värden som är jämförbara mellan nordbor och invandrare från Mellanöstern. 4) Icke-universella representationer som kan påvisas i Irak och Iran kan förstärka, eller till och med vara nödvändiga komponenter för vissa typer av stressfulla upplevelser bland invandrarkvinnor från dessa länder. 5) Distinktionerna mellan universell och icke-universell stress, och mellan invandrar/minoritets och icke-invandrar/icke-minoritets stress, tycks vara centrala för en adekvat förståelse av invandrares stressfulla upplevelser.

Abstract Depression is a common mental disorder in the Finnish population. There are several biological, psychological and social factors in the background of depression. The aim of this study was to investigate depression in association with birth weight, age at menarche, obesity and metabolic syndrome using data from the Northern Finland 1966 Birth Cohort. A large, prospectively collected general population-based birth cohort of originally 12058 liveborn children was used as study population. The database provided information on birth characteristics and features of the primary family. The follow-up studies were performed at the age of 14 years by postal inquiry, and at the age of 31 years by postal inquiry and clinical examination. Information on age at menarche and weight and height was obtained from the postal questionnaire at 14 and 31 years and clinical examination at 31 years. Data on abdominal obesity and metabolic syndrome were gathered from the clinical examination. Data on depressive symptoms measured by the Hopkins Symptom Checklist-25 (HSCL-25), self-reported physician-diagnosed lifetime depression and the use of antidepressants were gathered from the postal questionnaire at 31 years. Females with high birth weight and high ponderal index (index of the birth measures, kg/m3) had a higher risk of depressive symptoms at 31 years measured by the HSCL-25 compared with females with normal birth weight and ponderal index. Males with ponderal index belonging to the lowest 5 percentile had an increased risk for physician-diagnosed depression at 31 years. Females with late menarche (≥ 16 years) had an elevated risk of depression measured by the HSCL-25, the use of antidepressants and self-reported physician-diagnosed depression compared with females with menarche at 12–15 years. Obesity measured by BMI at 14 years increased the risk of depressive symptoms measured by the HSCL-25 at 31 years among both males and females. Females who were obese both at baseline and at follow-up had an increased risk of depressive symptoms, and the proportion of those who used antidepressants was higher among females who had gained weight compared to females who had stayed normal-weighted. Males with abdominal obesity measured by waist-to-hip ratio had an increased risk of depressive symptoms and physician-diagnosed depression, and the proportion of those who used antidepressants was higher compared with subjects without abdominal obesity. Abdominal obesity did not associate with depression in females. Metabolic syndrome did not associate with depression. The results indicate an increased risk of depression at 31 years in females with high birth weight, late menarche, adolescent obesity and weight gain and in males with adolescent obesity and abdominal obesity. / Tiivistelmä Depressio on yleinen mielenterveyden häiriö suomalaisväestössä. Depression taustalla on monia biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia depressiota selvittäen, onko syntymäpainolla, menarkeiällä, lihavuudella ja metabolisella oireyhtymällä yhteyttä depressioon Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiaineistossa. Tutkimusaineistoon kuului alun perin 12058 elävänä syntynyttä lasta. Tietokantaan oli jo aiemmin kerätty aineistoa syntymään ja primaariperheeseen liittyen. Kohortin jäsenten ollessa 14-vuotiaita tehtiin seurantatutkimus postikyselynä ja 31-vuotiaana tehtiin sekä postikysely että kliininen tutkimus. Tiedot menarkeiästä kerättiin 31-vuotispostikyselystä, paino- ja pituustiedot sekä 14- ja 31-vuotispostikyselyistä että kliinisen tutkimuksen tiedoista. Kliininen tutkimus sisälsi tiedot myös keskivartalolihavuuden ja metabolisen oireyhtymän määrittämiseksi. 31-vuotispostikyselyssä depressio-oireita kysyttiin HSCL-25 -oirekyselyllä; lisäksi kysyttiin, oliko lääkäri todennut aiemmin masennusta sekä oliko tutkittavilla käytössä masennuslääkkeitä. Naisilla, joiden syntymäpaino ja ponderaali-indeksi (syntymäpainon ja pituuden suhdetta kuvaava indeksi, kg/m3) oli korkea, depressio-oireiden riski 31-vuotiaana mitattuna HSCL-25:lla oli suurentunut verrattuna naisiin, joilla oli normaali syntymäpaino ja ponderaali-indeksi. Miehillä, joilla oli hyvin alhainen ponderaali-indeksi kuuluen alimpaan 5 % ryhmään, riski lääkärin toteamaan masennukseen oli suurentunut. Naisilla, joiden menarkeikä oli 16-vuotta tai myöhemmin, riski depressio-oireiden esiintyvyyteen, depressiolääkkeiden käyttöön ja lääkärin toteaman depression esiintyvyyteen oli suurentunut verrattuna naisiin, joiden menarkeikä oli 12–15-vuotta. Lihavuus 14-vuotiaana lisäsi masennusoireiden riskiä mitattuna HSCL-25:lla sekä 31-vuotiailla miehillä että naisilla. Naisilla, jotka olivat lihavia sekä 14- että 31-vuotiaana, masennusoireiden riski oli suurentunut. Naisilla, joiden paino oli noussut, masennuslääkkeitten käyttö oli yleisempää verrattuna naisiin, joilla paino oli pysynyt normaalina. Keskivartalolihavuus oli miehillä yhteydessä suurentuneeseen depressio-oireiden ja lääkärin toteaman masennuksen riskiin, ja he käyttivät yleisemmin masennuslääkkeitä verrattuna miehiin ilman keskivartalolihavuutta. Naisilla keskivartalolihavuus ei ollut yhteydessä masennukseen. Metabolinen oireyhtymä ei ollut yhteydessä masennukseen. Tulokset osoittavat korkean syntymäpainon, myöhäisen menarkeiän ja nuoruusiän lihavuuden sekä painon nousun lisäävän masennusriskiä 31-vuotiailla naisilla, 31-vuotiailla miehillä nuoruusiän lihavuus sekä keskivartalolihavuus olivat yhteydessä suurentuneeseen masennusriskiin.