Tutkielmani aiheena on yhdysvaltalaisen psykologin Julian Jaynesin vuonna 1976 ilmestynyt tietoisuuden alkuperää käsittelevä kirja The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind. Kirjan sisältämän kaksikamarisen mielen teorian mukaan ihmiskunnan tietoisuus on kehittynyt vain noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua kielen kehittymiseen liittyvien prosessien välityksellä. Jaynesin mukaan ennen tietoisuuden kehittymistä ihmisaivot olivat järjestäytyneet kaksikamarisesti niin, että oikea aivopuolisko tuotti äänihallusinaatioita vasempaan aivopuoliskoon. Hallusinaatiot tulkittiin jumalten ja hallitsijoiden toimintakäskyiksi ja ne tuottivat kaiken ihmiskäyttäytymisen ennen subjektiivisen tietoisuuden kehittymistä. Jaynes käytti teoriansa tukena todistusaineistoa muun muassa arkeologian, biologian, kielitieteen, filosofian, historian, psykologian, neurotieteen ja antropologian aloilta. Tutkielmani selvittää millä tavalla Jaynesin kirja on otettu vastaan akateemisessa maailmassa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Tutkimusmenetelmäni on reseptiohistoriallinen ja tutkin vastaanottoa sekä ihmistieteiden että luonnontieteiden sisällä. Tarkastelun kohteena on erityisesti filosofien, psykologien ja neurotieteilijöiden tuottama keskustelu Jaynesin teoriasta. Lähdeaineistona työssä on käytetty pääasiassa teoriaa jollakin tavalla koskettavia tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja. Jaynesin kirja pitää sisällään useita spekulatiivisia ideoita ja se on kohdannut runsaasti kritiikkiä eri tieteenalojen piirissä. Osa kritiikistä on suoraa tulosta siitä, että jotkut Jaynesin kriitikot eivät ole täysin ymmärtäneet, mitä Jaynes tarkoitti kirjassaan tietoisuudella ja sen puuttumisella. Täten osa kirjaan liittyvästä keskustelusta on mennyt sen varsinaisten pääargumenttien ohi, koska kirjan kirjoittajalla ja sen vastaanottajilla ei ole ollut yksimielisyyttä siitä, mitä ”tietoisuus”-käsitteellä tarkalleen tarkoitetaan. Tutkielmani eräs keskeinen tutkimustulos kertoo, miten teknologinen kehitys on suoraan vaikuttanut tieteellisen diskurssin muodostumiseen. Neurotieteilijät suhtautuivat aluksi teoriaan hyvin kriittisesti, mutta 2000-luvulle tultaessa tehokkaammat aivokuvantamismenetelmät antoivat tukea sen joillekin hypoteeseille, jonka seurauksena keskustelu teoriasta lisääntyi ja muuttui positiivisemmaksi neurotieteilijöiden keskuudessa. Empiirisen tieteen tuloksista yleisesti ottaen vähemmän kiinnostuneiden filosofien piirissä keskustelu Jaynesin teoriasta on nykyisin kuihtunut lähes olemattomiin. Tällä hetkellä tietoisuuden tutkimus nauttii suurta suosiota monilla eri tieteenaloilla ja tähän liittyen koin hedelmälliseksi tutkia monitieteellistä teoriaa, joka tarjoaa poikkeavan näkemyksen tietoisuuden syntyongelman selvittämiseen. Jatkotutkimuksen osalta tulisi perehtyä tarkemmin ainakin kirjan vastaanottoon uskontotieteen, kielitieteen, historian ja biologian sisällä. Tätä kautta voisi ymmärtää vielä syvällisemmin, miksi Jaynesin teoria on koettu niin kiistanalaiseksi.

No description available.

Intellectual historians have been reluctant to include works of fiction into their field of concerns. Through a reading of Thomas Bernhard’s novel Korrektur (1975), this thesis traces how the philosophical theme of intersubjectivity is investigated in the context of fiction. Particular emphasis is placed on the formal elements of the prose, and on how these elements interact with philosophical themes in the text. Bernhard is seen to assert the destructive impact of interpersonal contact; to severely critique the human effort at understanding other people; and to elaborate a deeply skeptical attitude towards the capacity of language to capture reality.

No description available.

No description available.

Thesis (M.A.)--Boston University. Page 7 misnumbered. / From the year in which John Locke's volume, An Essay Concerning Human Understanding was published (1690), to the present time his theory of Innate Ideas has received both praise and criticism, some of which, in each case was justified and some unwarranted. It is the purpose of this thesis to defend Locke's theory of Innate Ideas against such extreme criticisms as "Locke's polemic is a straw man argument", "No man in his right mind ever claimed ideas to be innate in the sense which Locke attacks them", and "Locke destroyed innate intelligence with his polemic" [TRUNCATED]

No description available.

No description available.

No description available.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee taloustieteilijä John Kenneth Galbraithin talous- ja yhteiskunta-ajattelua 1950–1970-lukujen Yhdysvalloissa. Galbraith tuli tunnetuksi kansanomaisesta tyylistään tuottaa tieteellistä tekstiä. Hänen tunnetuimmat teoksensa The Affluent Society ja The New Industrial State nousivat kirjakauppojen myyntilistojen kärkipaikoille. Tuotannossaan Galbraith tutki muun muassa kuluttamista ja yritysten vaikutusta yhteiskunnallisiin asenteisiin. Ehkä tunnetuin hänen esille tuomistaan taloustieteen konsepteista oli teknostruktuuri. Modernissa suuryrityksessä valtaa piti korkeakoulutettujen asiantuntijoiden ryhmittymä, joka omilla yrityksen toimia koskevilla päätöksillä vaikutti yhteiskuntaan. Teknostruktuurin vaikutus ulottui Galbraithin ajattelussa muun muassa kuluttamiseen, kansalaiskuvaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Tutkielma rakentuu seuraavien kolmen päätutkimuskysymyksen ympärille: Mitä olivat sovinnaisen viisauden teoria ja teknostruktuuri? Mitä vaikutuksia teknostruktuurilla oli yhteiskuntaan ja politiikkaan? Mitä vaikutuksia teknostruktuurilla oli kansalaisuuteen ja kuluttajuuteen? Lisäksi pääkysymysten ohella tutkin, mistä Galbraith oli saanut vaikutteita teoksissa esiintyvälle ajattelulleen. Tutkielman päälähteinä ovat Galbraithin teokset The Affluent Society, The New Industrial State ja Economics and the Public Purpose, jotka mainitaan yleisesti trilogiana. Teokset ovat selkeä kokonaisuus, jossa uusi julkaisu laajentaa tai selventää edellisessä esitettyjä näkökulmia. Lähdeaineiston luonteen takia tutkielmassa käytetyiksi metodeiksi valikoituivat lähiluku ja kontekstianalyysi. Lisäksi syvyyttä Galbraithin ajattelun tulkitsemiseen on saatu vaikutemallin avulla. Tutkielmani osoittaa, että Galbraithin ajattelu sisälsi useita vaikutteita, joita hän peitteli muun muassa sen takia, että vaikutteiden lähteet eivät olleet yhdysvaltalaisten ajattelijoiden piirissä hyväksyttyjä tai muutoin ajan henkeen sopivia. Galbraithilla oli selkeä pyrkimys vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen omien töidensä kautta ja hän käytti vaikutteitaan aktiivisesti hyväkseen oman agendansa edistämiseksi.