Internationalisation is one of the important dynamic tendencies which influences the functioning and course of development of contemporary languages. It is the result of increase and intensification of language contacts on a global scale. Internationalisation influences language on all language levels. Substantial is manifest of borrowing lexical elements, their integration, adaptation and function in communication. Furthermore, activation of the use of international word forming morphemes and word forming processes belong among manifestation of internationalisation. The thesis presents manifestations of internationalisation in the lexis of Western Slavic languages in contrastive perspective. The introductory part outlines the current research status of presented phenomenon and defines fundamental terms. Third and fourth chapters, the central part of the thesis, deal with comparison of international lexis on individual language level. Besides the description of the orthographical and orthoepical, grammatical, lexical-semantic correspondences and differences, attention is also focused on positon and function of internationalisms in lexicon of Western Slavic languages and their relations to the other units of lexicon. The analysis is primarily base on material of frequency word lists of the Aranea...

AfrikaansIn die vroeë Transvaalse koerante se korrespondensiekolomme, sowel as in die eerste Afrikaanse Bybel en die spelreëls vanaf 1875, is ‘n verskynsel bemerk waarvoor daar in dié studie rekenskap gegee word, naamlik dat daar n tydstip was waarin daar ‘n tipe Afrikaans (ATA) bestaan het wat van sowel huidige AB-Afrikaans as AB-Nederlands van die begin van die eeu verskil het. Hiérdie Afrikaans bewys dus dat daar iewers in die ontwikkelingsgang van Afrikaans ‘n proses van vernederlandsing moes plaasgevind het, want ABA en ABN vertoon tans groot ooreenkomste, terwyl die vroeë Transvaalse Afrikaans ‘n karakteristieke eiesoortigheid weerspieel. Vernederlandsing impliseer taalverandering en taalverandering geskied op verskeie wyses: deur middel van natuurlike ontwikkeling, taalkontak, taalversteuring, ensovoorts. In hierdie studie word veral gelet op die produktiewe prosesse van taalverandering wat in Afrikaans werksaam was, te wete sosiale verandering en grammatikale verandering/reëluitbreiding. Laasgenoemde begin in die vorm van variante/wisselvorme - heel moontlik as gevolg van botsende lae, naamlik tussen ‘n standaardnorm en nie-standaardnorm. Die variante vertoon ‘n kenmerkende verspreiding wat in die formule Informele taalgebruik gaan formele taalgebruik voorafuitgedruk kan word. In die meertalige situasie aan die Kaap het daar verskeie nie-standaardvorme van die doelwittaal, Nederlands, bestaan. Omdat taalverandering vanuit die nie-standaardlaag (hierdie informele vlak) van ‘n taal plaasvind, het een van die nie-standaardvorme van Nederlands sekere veranderinge as gesproke taal begin vertoon en sodoende is die proses van die verafrikaansing van die nie-Standaardnederlands vol trek. Tydens die Engelse periode in Suid-Afrika moes Nederlands en Afrikaans hul kragte saamsnoer om teen die magtige kultuurtaal, Engels, te bly voortbestaan. Die aanslag is inderdaad afgeweer en hierna het Afrikaans Nederlands geleidelik as hoëfunksietaal begin vervang. Afrikaans is in 1925 as amptelike taal naas Engels erken – ‘n taal wat in daardie stadium nog nie volle wasdom bereik het nie, maar volgens Regeringsordonnansie sy plek as volwaardige taal as Engels moés inneem. Die eie Afrikaanshede wat diensbaar was aan die nuwe omstandighede van die bestaan is behou, maar verder is daar in hierdie wordingstryd na Nederlands teruggegryp ten opsigte van die woordeskat, spreekwoorde, sinsbou, woordorde, spelling en spelreëls, die wetenskaplike en tegnologiese terminologie, selfs in die daarstelling van ‘n eie Afrikaanse Bybel - die proses van vernederlandsing waaroor hierdie studie dit het. English In this study an account is given of a phenomenon which becomes apparent when studying correspondence columns of the earliest Transvaal papers, the first Afrikaans Bible as well as Afrikaans spelling rules (as from 1875), viz. that there is a distinguishable difference between early written Afrikaans as used in the Transvaal, and modern Afrikaans, and even between this early Afrikaans and Dutch. This clearly proves that there was a time when Afrikaans did not resemble presentday Afrikaans. Why the change? Change in a language is a natural phenomenon. If change takes place in a multilinguistic situation, it may result in the development of so-called non-standard varieties of the dominant language. From 1652 onwards there existed a multilinguistic speech community in South Africa in which different non-standard varieties of the dominant language, Dutch, were found. One of these non-standard varieties developed into Afrikaans (the process of change always originates at a stage of non-standard usage) . In this way the process of Afrikaansification ("verafrikaansing") became complete. When English became the dominant language in South Africa, Dutch as the formal "high" language and Afrikaans as the so-called "low" variety had to combine forces in order to survive the onslaught of Anglicising influences. Afrikaans eventually replaced Dutch as the "high" language and even became one of the official languages of South Africa in 1925. This meant that Afrikaans had to hold its own in opposition to English, but it was a question of whether Afrikaans was vigorous enough to do so. As it obviously was not, it had to borrow from the Dutch lexicon, spelling system, word order and syntactic patterns, as well as from Dutch scientific definition and technical terminology. It even took Dutch as a model for the translation of the first Bible in Afrikaans. Thus, the process of the Dutchification of Afrikaans became a reality. This process may be illustrated as follows: Dutch -----> Afrikaansification -----> Back to Dutch (Thus: Dutchification). staan(en) -----> staat ----> staan / Thesis (DLitt)--University of Pretoria, 2008. / Afrikaans / unrestricted

No description available.

Uutta ruotsinsuomalaista sanastoa kehittyy pääasiassa kahdella tavalla. Eniten uutta sanastoa syntyy epävirallisissa keskustelutilanteissa, mutta sanastoa luodaan myös tietoisesti, kun Kielenja kansanperinteen tutkimuslaitos antaa suosituksia esimerkiksi Ruotsin viranomaisten nimienkääntämisestä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia suomen yleiskielestä poikkeavia suomen sanoja Ruotsissa käytetään, ketkä niitä käyttävät sekä millaisia asenteitatällaisen sanaston käyttöön liittyy. Ruotsinsuomalaiselle vähemmistölle on tärkeää, että heidän kieltään tutkitaan, sillä siten voidaan kartuttaa tietoa vähemmistöstä, saada heidän käyttämästään kielestä tutkimukseen perustuvaa tietoa ja vahvistaa heidän ruotsinsuomalaista identiteettiään. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on toisaalta Ruotsin radion suomenkielisen toimituksenvuosina 2016–2023 järjestämissä Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestyksissä ehdotetut sanat ja toisaalta ruotsinsuomalaisten sanojen käyttöä ja sanoihin liittyviä asenteita kartoittava verkkokysely. Olen lajitellut äänestyksissä ehdotetut sanat lainasanatyypin, sanaluokan jaaihepiirin mukaan. Kyselytutkimuksessa olen analysoinut sekä määrällisen tiedon että vastauksia täydentävät vapaamuotoiset perustelut. Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestysten aineistosta tehty tutkimus osoittaa, että suurin osa aineistossa esiintyvistä ruotsinsuomen sanoista on niin kutsuttuja erityislainoja eli ruotsistasuomen kieliasuun mukautettuja lainasanoja. Sanojen aihepiirit kuvastavat etupäässä kielenkäyttäjien arkeen liittyviä teemoja. Ruotsissa asuvien suomen puhujien keskuudessa toteutettu kyselytutkimus osoittaa, että ruotsinsuomen sanoja käytetään eniten puheessa mutta melko paljon myös vapaamuotoisessa kirjoituksessa. Nuoremmat ikäryhmät käyttävät tämäntyyppisiä sanoja vanhempia ikäryhmiä enemmän ja myös suhtautuvat niiden käyttöön myönteisemmin. / Nya sverigefinska ord skapas i huvudsak på två olika sätt. De flesta av de nya orden bildas iinformella diskussionssituationer, men ord och termer skapas också medvetet när Institutet förspråk och folkminnen ger rekommendationer om till exempel översättning av svenska myndigheters namn till finska. Syftet med denna studie är att ta reda på vilken typ av finska ordsom inte ingår i standardfinska som används i Sverige, vilka som använder dessa ord samt vilka attityder som förknippas med användningen av sådana ord. För den sverigefinska minoriteten är det viktigt att deras språk studeras. På så sätt kan man öka kunskapen om minoriteten, få fram forskningsbaserad information om det språk minoriteten använder samt stärka dess sverigefinska identitet. Det empiriska materialet i undersökningen utgörs dels av de föreslagna orden i omröstningarna Årets sverigefinska ord som Sveriges Radios finskspråkiga redaktion har arrangerat under åren 2016–2023, och dels av en webbenkät som kartlägger användningen av sverigefinska ord samt attityder förknippade med användningen av dessa. Jag har kategoriserat de i omröstningarna föreslagna orden efter typ av lånord, ordklass och ämnesområde. I enkätundersökningen har jag analyserat både kvantitativa uppgifter och de fritt formulerade motiveringarna som kompletterar svaren. Undersökningen av de sverigefinska orden som förekommer i omröstningarna Årets sverigefinska ord visar att de flesta orden är så kallade främmande ord, det vill säga lånord från svenska till finska som är anpassade till finskans ortografi. Ordens ämnesområden speglar främst språkbrukarnas vardag. Enkätundersökningen bland talare av finska i Sverige visar att sverigefinska ord används mest i tal men relativt mycket även i informella texter. Yngre åldersgrupper använder denna typ av ord mer än äldre åldersgrupper och förhåller sig också mer positiva till användningen av dem. / Sweden Finnish vocabulary is developed mainly in two ways. Most of the new vocabulary is created in situations of informal communication, but vocabulary is also consciously created when Language Advisors of Finnish at the Institute for Language and Folklore make recommendations on, for example, translation of names of Swedish authorities into Finnish. The purpose of this study is to examine what types of Finnish words deviating from the Finnish standard language that are used in Sweden, who uses them, and what kind of attitudes are involved in the use of such vocabulary. For the Sweden Finnish minority, it is important that their language is studied, as this will contribute to a wider knowledge of the minority, further research-based knowledge about the language they use, and strengthen their Sweden Finnish identity. The empirical material used for the study is, on the one hand, the words proposed in the Sweden Finnish Word of the Year votes organised by the Swedish Radio in 2016 to 2023, and, on the other hand, an on-line survey on the use of Sweden Finnish words and attitudes related to these. I have analysed the words proposed in the votes by type of loan word, word class and subject matter. For the survey, I have analysed both the quantitative data and the respondents’ arguments supporting their answers. The study of the words proposed in the Sweden Finnish Word of the Year votes indicates that most of the words are so-called special loans, i.e. loan words adapted to the Finnish language structure. The topics of the words mainly reflect the everyday life of language users. A survey among Finnish speakers living in Sweden shows that Sweden Finnish words are used mostly in speech but quite often also in informal writing. Younger speakers use these types of words more than older speakers and also show more positive attitudes towards the use of these words.