<p>Denna uppsats studerar kultserien <em>Buffy the Vampire Slayer </em>(1997–2003) utifrån ett schizoanalytiskt perspektiv genom att applicera tre huvudsakliga begrepp inom Gilles Deleuzes och Félix Guattaris teorier på sju avsnitt, en från varje säsong; dessa begrepp är Anti-Oidipus, begärsmaskinen och krigsmaskinen. Syftet med uppsatsen är att undersöka huruvida vännerna i serien först och främst är en anti-oidipal familj. Den utgår från tre analysfrågor: Är de som en grupp en begärsmaskin? Är gruppen ”schizofren”? Utgör de tillsammans en krigsmaskin? Studien visar på karaktärernas samspel och sammanhållning som en grupp på ett sätt som visar att begreppet familj inte endast kan definieras av blodsrelationer utan av sammankopplingar vilka snarast är att beskriva som maskiner. Den finner emellertid att det också finns inslag av en oidipal ordning i skildringen av individers problem och lösningen av dem samt i en idealisering av det normala familjelivet. Den kommer därför till slutsatsen att serien i sig i en mening är ”schizofren”.</p>

Denna uppsats studerar kultserien Buffy the Vampire Slayer (1997–2003) utifrån ett schizoanalytiskt perspektiv genom att applicera tre huvudsakliga begrepp inom Gilles Deleuzes och Félix Guattaris teorier på sju avsnitt, en från varje säsong; dessa begrepp är Anti-Oidipus, begärsmaskinen och krigsmaskinen. Syftet med uppsatsen är att undersöka huruvida vännerna i serien först och främst är en anti-oidipal familj. Den utgår från tre analysfrågor: Är de som en grupp en begärsmaskin? Är gruppen ”schizofren”? Utgör de tillsammans en krigsmaskin? Studien visar på karaktärernas samspel och sammanhållning som en grupp på ett sätt som visar att begreppet familj inte endast kan definieras av blodsrelationer utan av sammankopplingar vilka snarast är att beskriva som maskiner. Den finner emellertid att det också finns inslag av en oidipal ordning i skildringen av individers problem och lösningen av dem samt i en idealisering av det normala familjelivet. Den kommer därför till slutsatsen att serien i sig i en mening är ”schizofren”.

Abstract This study focuses on a son's violence against his father. It consists of three substudies. The first substudy examines the incidence of patricide in Finland. The incidence was essentially the same in the beginning and in the end of 20th century: 0.07 and 0.06 cases of patricide per 100 000 per year respectively. At the same time the incidence of matricide increased from 0.01 to 0.07 per 100 000 respectively. The proportion of patricide and matricide of all homicides increased due to the decrease of all homicides in Finland during the study period. The incidences of parricides seem to be of the order of other western countries. In the second substudy, all the reports of 107 serious violent offences by a son against his father were extracted from among all the forensic psychiatric examination reports made in Finland in 1973-96. These index cases were compared to 107 control cases of homicide against other people. Various statistically significant differences were found between the groups. The controls had the following characteristics more commonly than the indexes: developmental problems (especially conduct disorders) in childhood, personality disorders, dependence on alcohol or drugs and criminal histories as adults. They were also married and left their childhood home before the crime more commonly than the indexes. The indexes had psychotic diseases and dependence on parents more commonly, but also better educational and professional success. The indexes were more commonly diagnosed as 'without legal responsibility' (33% vs. 12%) and the controls more commonly 'with diminished legal responsibility'. In the third substudy, five major predisposing factors for a son's violence against his father were identified (incidence in parenthesis): A son's dependence on his parents (70%), a son's tendency to violence (65%), psychotic disease of the son (31%), the fathers oppressive and violent behaviour against the son (36%), protection of the mother against the father's violence by the son (21%). One or more of these factors could be involved in any single case. It was found that oedipality could not explain the violence of a son against his father. Distant and aggressive fathering and close and caring mothering can be seen as predisposing factors both to violence against the father and to the claimed general high prevalence of oedipality in our culture. / Tiivistelmä Tämä työ koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkittiin pojan tekemän patrisidin eli isän surmaamisen esiintyvyyttä Suomessa. Patrisidin esiintyvyys pysyi suunnilleen samana, 0.07 ja 0.06 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa, 1900-luvun alussa ja lopussa. Sen sijaan matrisidin eli äidin surmaamisen esiintyvyys kasvoi 0.01:stä 0.07:ään tapaukseen 100 000 asukasta kohti vuodessa. Patrisidien ja matrisidien osuus kaikista henkirikoksista Suomessa kasvoi 1900-luvun aikana, koska yleinen henkirikoskuolleisuus aleni kyseisen jakson aikana. Patrisidin ja matrisidin esiintyvyys vastaa muissa länsimaissa havaittuja esiintyvyyslukuja. Työn toisessa osassa tutkittiin mielentutkimuksessa vuosina 1973-96 olleiden 107 isänsä surmanneen tai pahoinpidelleen pojan ja heidän 107 verrokkinsa teon taustalla olleita tekijöitä. Useita tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin: verrokit kärsivät indeksejä yleisemmin lapsuudessa kehitysongelmista, etenkin käytöshäiriöistä, ja aikuisena persoonallisuushäiriöistä ja päihderiippuvuudesta sekä tekivät yleisemmin rikoksia. He myös solmivat parisuhteen ja lähtivät kotoa ennen väkivallantekoaan yleisemmin kuin indeksit Indeksit olivat yleisemmin psykoottisia ja riippuvaisia vanhemmistaan, mutta menestyivät paremmin koulussa ja työelämässä kuin verrokit. Indeksit todettiin mielentilatutkimuksessa yleisemmin syyntakeettomiksi kuin verrokit ja verrokit taas yleisemmin alentuneesti syyntakeiseksi kuin indeksit. Tutkimuksen kolmannessa osassa isään kohdistuneelle väkivallalle todettiin viisi keskeistä altistavaa tekijää (tekijöiden esiintyvyys 107 indeksin joukossa suluissa prosentteina): Pojan riippuvuus vanhemmistaan (70%), pojan väkivaltataipumus (65%), pojan psykoottinen sairaus (31%), isän alistava ja väkivaltainen käytös poikaa kohtaan (36%), äidin suojelu isän väkivallalta (21%). Kuhunkin tapaukseen saattoi liittyä samanaikaisesti yksi tai useampia tekijöitä. Oidipaalisuuden ei havaittu olevan keskeinen altistava tekijä pojan väkivallalle isää kohtaan. Etäinen ja väkivaltainen isyys ja suojaava ja huolehtiva äitiys voivat olla altistavia tekijöitä paitsi isään kohdistuvalle väkivallalle myös aiemmissa tutkimuksissa havaitulle oidipaalisuuden yleisyydelle kulttuurissamme.

Classical mythology has been one of the main sources of inspiration for European artists for centuries. It also remained current during the 20th century. From the 1920s, one can see increasing interest in classical myths; it becomes a source of inspiration even for artists of avant-garde art movements. The 20th century artist approach themes from classical mythology from a position of newly acquired artistic freedom. Release of iconographic conventions and academic rules, emphasis on psychology and individuality of a modern man brings specific forms of reception and reinterpretation of classical myths. In many cases, classical mythology carries allegorical meanings in a relation to contemporary political and social events, often in a very critical tone. But it also represents a tool for one's personal coping with reality. The thirties and early forties of the 20th century with dark atmosphere affected by war conflicts represent the culmination period of classical myths in visual arts. The tendency can be observed both in the art of European and Czech origin. Antiquity and classical mythology become the symbols of a return to the roots of European culture and civilization, symbols of the common European humanistic heritage. The collection of nearly 180 works of modern Czech art inspired by classical...

214 Abstract Conceptualization of Mores in Seventeenth-Century French Tragedy This thesis is devoted to the study of interpretations of how tragic characters should be portrayed ("mores", "ethos", "mœurs") in French seventeenth-century theories on Tragedy. The theoretical writings of Jean Chapelain, La Mesnardière, Pierre Corneille, d'Aubignac, René Le Bossu, Rapin, Saint-Évremond, Jean Racine and André Dacier are examined in detail. Their findings are compared with the Latin and Italian commentaries on how the Aristotelian notion "character" ("éthé", "éthos") ought to be perceived and understood and what its impact is on dramatic action. The main focus is paid to the detailed analysis of very divergent and often incompatible interpretations of the four Aristotelian conditions outlined briefly in Chapter XV of Poetics and on how the French theorists and dramatists responded to Aristotle's requirements. The first condition requires dramatic character to be "good of its kind" ("chrestos", "ethos" "chreston", "ethe chresta"). The detailed study of contemporary criticism draws us to a conclusion that there are schematically two approaches on how the French theorists conceptualized this very elusive criterion. Whereas Chapelain in his Préface à l'Adone explicitely rejects the moral meaning of "chrestos" and thus...