This study deals with the translation of cultural references and proper-name allusions from English to Finnish in the DVD-subtitles of Gilmore Girls. Its most important aim is to examine what types of methods have been used to translate the culture-bound items found in the so-called Gilmore-isms or, what type of relationship does the target text have with the source text and whether the translations are more foreignising or domesticating. In addition to this, the study examines the type of influence the needs of the receiver and the audiovisual format and the relationship between the source and the target culture have on translation and in which ways translation is associated with cultural and social power structures in society. The research questions are approached with the help of Translation Studies. A methodological basis has been sought especially from the research on allusions by Leppihalme and the methods of foreignisation and domestication by Venuti. In addition to this, the analysis draws from Reception Theory and the Study of Audiovisual Translation. 9 episodes from the 4th season of Gilmore Girls were analysed. There were 62 Gilmore-isms and 80 cultural references to music, films, television programmes, fictional characters, politicians and famous people found in the study material. Based on this study and earlier research, it can be claimed that culture-bound items are usually translated with foreignising methods when translating from English to Finnish in television series. This is believed to have to do with the socio-economic power of Anglophone countries, especially the United States, over marginal ones. Finnish viewers are also used to English expressions and the culture of Anglophone countries and, therefore, the use of U.S. American cultural references does not form a problem for the receiver. The audiovisual format has not affected the chosen translation methods as much as had been anticipated, thus space has not been a particularly significant factor for the translators which can also be seen in the translation methods chosen. / Tässä tutkielmassa käsitellään kulttuuriviittausten sekä erisnimi-alluusioiden kääntämistä englannista suomeksi Gilmoren tyttöjen DVD-tekstityksissä. Sen perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, millaisin metodein niin kutsutuista Gilmore-ismeista löydetyt kulttuurisidonnaiset viittaukset on käännetty, eli millainen suhde lähdetekstillä on kohdetekstiin ja ovatko käännökset kotouttavia vai vieraannuttavia. Lisäksi tutkielmassa selvitetään vastaanottajan tarpeiden ja audiovisuaalisen formaatin sekä lähde- ja kohdekulttuurin välisen suhteen vaikutusta käännöksiin ja millä tavoin kääntäminen liittyy yhteiskunnassa vallitseviin kulttuurisiin ja sosiaalisiin valtarakenteisiin. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kääntämistutkimuksen keinoin. Metodista teoriapohjaa on haettu erityisesti Leppihalmeen alluusioiden tutkimuksesta, sekä Venutin kotouttamisen ja vieraannuttamisen strategioista. Tämän lisäksi analyysiosio ammentaa tietoa vastaanottotutkimuksesta, sekä audiovisuaalisen kääntämisen tutkimuksesta. Tutkimuksessa analysoitiin 9 Gilmoren tyttöjen jaksoa 4. tuotantokaudelta. Musiikkiin, elokuviin, televisio-ohjelmiin, fiktiivisiin hahmoihin, poliitikoihin sekä kuuluisuuksiin liittyviä Gilmore-ismeja löydettiin tutkimusmateriaalista 62 kappaletta ja niistä kulttuurisidonnaisia viittauksia 80 kappaletta. Tämän sekä aiempien tutkimusten perusteella voidaan väittää, että kulttuurisidonnaiset viittaukset käännetään useimmiten vieraannuttavasti silloin, kun käännetään englannista suomeksi televisiosarjoissa. Tämän uskotaan liittyvän englanninkielisten maiden, erityisesti Yhdysvaltojen omaamaan sosio-ekonomiseen valta-asemaan. Suomalaiset katsojat ovat myös tottuneet englanninkielisiin ilmaisuihin ja englanninkielisten maiden kulttuuriin, joten yhdysvaltalaisten kulttuuriviittausten käyttö sellaisenaan ei muodostu ongelmaksi katsojalle. Audiovisuaalinen formaatti ei ole vaikuttanut valittuihin käännösmetodeihin niin paljon kuin odotettiin, eli tila ei ole muodostunut merkittäväksi tekijäksi kääntäjille, mikä näkyy myös valituissa käännösmetodeissa.

Das Ziel dieser Arbeit ist, den Unterricht der Nicht-Umgebungssprache für zweisprachige Kinder mit Finnisch und Deutsch zu untersuchen. Für die Arbeit wurden zwei Beispielfälle gewählt: Finnischunterricht an der Suomi-koulu in München und muttersprachlicher Deutschunterricht in Oulu. Das Untersuchungsmaterial besteht aus 17 Interviews mit zweisprachigen Lernenden, ihren Eltern und den Lehrenden. Die Interviews wurden im Februar und März im Jahre 2015 entweder persönlich oder via Skype realisiert. Die Interviewfragen gründen sich auf den Theorien über die Zweisprachigkeit und den muttersprachlichen Unterricht der Nicht-Umgebungssprache. Den Lernenden, den Eltern und den Lehrenden wurden unterschiedliche Fragen gestellt, um z. B. herauszufinden, welche Sprachen in den Familien gesprochen werden, wie die Zweisprachigkeit zuhause unterstützt wird, wie die Einstellung der Lernenden zum Unterricht ist und ob die Befragten Entwicklungsideen zum Unterricht haben. Diese Arbeit zeigt, dass Zweisprachigkeit ein fundamentales, gesellschaftliches Phänomen ist und dass die Definition der Zweisprachigkeit komplex ist. Der Bedarf für Sprachbeherrschung in zwei oder mehreren Sprachen hat einen entscheidenden Einfluss auf die Entwicklung der Zweisprachigkeit des Kindes. Dabei ist die Rolle der Eltern bei der Entwicklung der Zweisprachigkeit ihres Kindes bedeutend: die Entscheidung den vielfältigen Input der Nicht-Umgebungssprache zu sichern, verlangt von den Eltern viel Engagement. Im Gegensatz zu Deutschland ist in Finnland der muttersprachliche Nicht-Umgebungsspracheunterricht landesweit gesetzlich geregelt und im nationalen Rahmencurriculum verankert, außerdem unterstützt der finnische Staat auch den Suomi-koulu–Unterricht im Ausland. Muttersprachlicher Nicht-Umgebungssprachunterricht unterstützt die sprachliche und kulturelle Entwicklung des zweisprachigen Kindes und er ermöglicht der Familie an einer Gemeinschaft mit ähnlichem Sprach- und Kulturhintergrund teilzuhaben. Der Unterricht bringt den zweisprachigen Lernenden Nutzen beim Lesen und Schreiben, weil die Nicht-Umgebungssprache außerhalb des Unterrichts oft nur durch Hören und Sprechen verwendet wird. Die vielfältigen Kenntnisse, die im Unterricht gelernt werden, machen es für den Lernenden leichter, die Nicht-Umgebungssprache zu verwenden. Viele von den befragten Lernenden sagen, dass sie Sicherheit bei der Verwendung der Nicht-Umgebungssprache durch den Unterricht bekommen haben. Der Unterricht unterstützt auch die Entwicklung der zweisprachigen und -kulturellen Identität der Lernenden. In Suomi-koulu München wird die finnische Kultur z. B. durch Traditionen und gemeinschaftlichen Feste aufrechterhalten. Laut der Interviews halten die Lernenden und ihre Eltern den Unterricht für wichtig und sie denken, dass es Nutzen von dem Unterricht in der Zukunft geben wird. Diese Arbeit nützt vor allem den Befragten und den von den Befragten vertretenen Organisationen. Die Untersuchung bietet den Veranstaltern des muttersprachlichen Nicht-Umgebungsspracheunterrichts Perspektiven zur Entwicklung an. Mithilfe dieser Arbeit können auch andere Zweisprachige und die Menschen in ihrer Umgebung Zweisprachigkeit und die Wichtigkeit der Unterstützung der Zweisprachigkeit tiefer verstehen. Zusammengefasst kann behauptet werden, dass Zweisprachigkeit aus den Sprachkenntnissen, aber auch aus einer sprachlichen und kulturellen Identität besteht. Muttersprachlicher Nicht-Umgebungsspracheunterricht spielt eine große Rolle bei der Unterstützung dieses Komplexes. / Opinnäytetyössä tutkitaan kaksikielisten lasten (suomi-saksa) toisen äidinkielen (ei-ympäristökielen) opetusta: Suomi-koulu–opetusta Münchenissä sekä saksanopetusta Oulussa. Tutkimusaineisto koostuu 17 kaksikielisten oppilaiden, heidän vanhempiensa sekä opettajien haastattelusta. Haastattelut toteutettiin joko kasvotusten tai Skypen välityksellä helmi- ja maaliskuussa 2015. Haastattelukysymykset perustuivat teoriaan kaksikielisyydestä sekä toisen äidinkielen opetuksesta. Oppilaille, vanhemmille ja opettajille oli laadittu keskenään erilaiset kysymysrungot, joiden avulla selvitettiin mm. perheiden kielitaustaa, kaksikielisyyden tukikeinoja kotona, oppilaiden asennoitumista opetukseen sekä haastateltavien kehitysehdotuksia opetusta varten. Tutkimus osoittaa, että kaksikielisyys on perustavanlaatuinen yhteiskunnallinen ilmiö ja sen määritelmä on monimuotoinen. Lapsen kaksikielisyyden kehitykseen vaikuttaa ratkaisevasti ympäristön synnyttämä tarve kahden tai useamman kielen hallintaan. Vanhempien rooli lapsensa kaksikielisyyden kehityksessä on merkittävä: ei-ympäristökielen tarjonnan monipuolisuuden turvaaminen on päätös, joka vaatii vanhemmilta vaivannäköä. Toisin kuin Saksassa, kaksikielisten toisen äidinkielen opetus on Suomessa lakisääteistä ja Suomen valtio tukee myös ulkosuomalaisten Suomi-koulu–opetusta. Toisen äidinkielen opetus tukee kaksikielisen lapsen kielellistä ja kulttuurista kehitystä sekä tarjoaa koko perheelle mahdollisuuden olla osa yhteisöä, jolla on samankaltainen kieli- ja kulttuuritausta. Toisen äidinkielen opetus hyödyttää kaksikielisen oppilaan luku- ja kirjoitustaitoa, sillä usein ei-ympäristökieltä käytetään opetuksen ulkopuolella ainoastaan suullisesti. Opetuksessa karttuvat monipuoliset tiedot ja taidot alentavat myös kynnystä käyttää toista äidinkieltä. Moni haastateltu oppilas kertoi saaneensa opetuksesta lisää itsevarmuutta käyttää toista äidinkieltään. Opetus tukee lisäksi oppilaan kaksikielisen ja -kulttuurisen identiteetin muodostumista. Esimerkiksi Münchenin Suomi-koulussa pidetään yllä suomalaista kulttuuria perinteiden ja yhteisten juhlien kautta. Haastatteluista käy ilmi, että oppilaat ja heidän vanhempansa kokevat opetuksen merkitykselliseksi ja ajattelevat, että toisen äidinkielen opetuksesta on hyötyä myös tulevaisuutta ajatellen. Opinnäytetyö hyödyttää ensisijaisesti haastateltuja henkilöitä ja heidän edustamiaan organisaatioita. Lisäksi tutkimus tarjoaa näkökulmia toisen äidinkielen opetuksen järjestäjille. Tutkimus voi auttaa myös muita kaksikielisiä ja heidän lähipiiriään ymmärtämään syvemmin kaksikielisyyttä ja kaksikielisyyden tukemisen merkitystä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaksikielisyys muodostuu paitsi tietotaidosta, myös kielellisestä ja kulttuurisesta identiteettistä. Toisen äidinkielen opetus on olennainen tekijä tämän kokonaisuuden tukemisessa.

This study focuses on how the video game BioShock: Infinite uses its environmental storytelling to create a world about racism that reflects the racism in the early 1900s United States. This is achieved by analyzing the in-game collectibles, environments and character interactions the game provides. In addition, the study introduces concepts of racism, its history in video games and the BioShock series itself and why it has earned its reputation as a popular video game series for academic studies. The data was gathered through an extensive playthrough amassing in over 2500 in-game screenshots which are used as examples of the racism in the game. They will be presented, analyzed in its in-game context and then compared to the real-life context that it was inspired by. / Tutkimus tutkii, miten videopeli BioShock Infinite käyttää sen ympärillöllistä tarinankerrontaa luomaan rasistisen maailman, joka heijastaa 1900-luvun alun Yhdysvaltojen rasismia. Tämä saavutetaan analysoimalla pelin keräilyesineitä, ympäristöjä ja hahmosten välisiä vuorovaikutuksia. Sen lisäksi tutkimus esittelee rasismin ja sen roolin videopelien historiassa, BioShock sarjan ja miksi se on ansainnut maineen suosittuna tutkimuskohteena. Datan keräämiseksi peli pelattiin laaja-alaisesti läpi, jonka aikana koottiin yli 2500 kuvakaappausta pelistä. Kuvat esittellään ja analysoidaan niiden pelinsisäisessä kontekstissa. Pelissä esiintyvälle rasismille myös etsitään historiallinen konteksti.

Die vorliegende Arbeit setzt sich zum Ziel herauszufinden, ob Polarität als ein sich wiederholendes, dramatisches Prinzip in dem Werk „Der Ring des Nibelungen“ von Richard Wagner erscheint. Die Forschungsfrage basiert auf der Hypothese, dass Wagner, der selbst auch ein Philosoph war, an Polarität interessiert war. Er bewunderte die Vertreter des Deutschen Idealismus und machte sich mit ihren Gedanken vertraut. Er wollte eine Revolution der verschiedenen Kunstformen schaffen und eine Synthese der Musik, der Dichtung und des Dramas bilden. Diese Idee an sich weist schon auf Polarität hin. In der Arbeit setze ich mich mit dem Begriff Polarität, der romantischen Epoche und vor allem mit den philosophischen Strömungen dieser Zeit auseinander. Kurz vor dem Beginn der romantischen Epoche, die eine Blütezeit verschiedener Kunstformen war, entstand der Deutsche Idealismus, eine philosophische Strömung, die sich auch mit den Gedanken der romantischen Naturphilosophie auseinandersetzte. Die Hauptvertreter des Deutschen Idealismus waren Kant, Hegel und Schelling. Eines der zentralen Themen der romantischen Naturphilosophie war die Polarität, die zuerst als ein Begriff für die Erscheinungsweisen des Magnetismus in der Mitte des 17. Jahrhunderts verwendet wurde. Als ein philosophischer Begriff steht die Polarität dem Dualismus nahe. Der bedeutendste Unterschied zwischen dem Dualismus und der Polarität ist aber, dass die Polarität in einem monistischen System existiert, wohingegen der Dualismus sich in einem pluralistischen System befindet. Die Grundidee der Polarität ist die Kompensation, die innerhalb eines geschlossenen Systems zwischen den Polen, also zwei Gegensätzen läuft. Im Dualismus erscheint keine kompensatorische Bewegung. Eigentlich liegen die Wurzeln der Polarität schon weit zurück in der Geschichte, in der Yin-und-Yang-Lehre der chinesischen Philosophie. Auch Heraklit betrachtete schon um 500 v. Chr. die Idee der ständigen Bewegung zwischen zwei Gegensätzen. „Der Ring des Nibelungen“, der aus vier Musikdramen besteht, enthält viele Hinweise auf die Polarität, sowohl auf der musikalischen als auch auf der literarischen Ebene. Mit der Hypothese und den Theorien der Philosophen des Deutschen Idealismus gehe ich an die Figurenkonstellation, Charaktere, Motive und die Ganzheit des Werkes auf der Textebene heran. Auf der Musikebene analysiere ich mit Hilfe der vorher erwähnten Theorien die Leitmotive. Die Methode, die in dieser Arbeit verwendet wird, ist die hermeneutische Methode. Das Ziel dieser Arbeit ist sowohl die Perspektive der Wagner-Forschung zu erweitern als auch neue Aspekte für die Erscheinungsweisen der Polarität besonders in der Kunst hervorzubringen. / Tutkin pro gradu -työssäni polaarisuutta, joka esiintyy toistuvana draamallisena periaatteena Wagnerin teoksessa ”Nibelungin sormus” (”Der Ring des Nibelungen”). Tutkimuskysymyksen taustalla on hypoteesi, että Wagner, joka itsekin oli filosofi, oli kiinnostunut polaarisuudesta. Hän ihaili saksalaisen idealismin edustajia ja oli perehtynyt heidän ajatuksiinsa. Hän halusi saavuttaa eri taiteenmuotojen vallankumouksen ja muodostaa synteesin musiikin, kirjallisuuden ja näyttämötaiteen välille. Tämä ajatus jo itsessään viittaa polaarisuuteen. Selvitän pro gradu -työssäni polaarisuuden käsitettä, romantiikan aikakautta sekä ennen kaikkea tämän aikakauden filosofisia suuntauksia. Hieman ennen romantiikan aikakautta, jota pidetään yhtenä taiteiden kukoistusaikana, syntyi ”saksalainen idealismi”, filosofinen suuntaus, joka paneutui mm. romantiikan luonnonfilosofian keskeisiin ajatuksiin. Saksalaisen idealismin merkittävimmät edustajat olivat Kant, Hegel ja Schelling. Yksi romantiikan luonnonfilosofian keskeisimmistä aiheista oli polaarisuus, joka vakiintui terminä ilmaisemaan magnetismin ilmenemismuotoja noin 1600-luvun puolivälissä. Filosofisena terminä polaarisuus liittyy läheisesti dualismiin. Dualismin ja polaarisuuden merkittävin ero on, että polaarisuus voi olla olemassa vain monistisessa järjestelmässä, kun taas dualismi esiintyy pluralistisessa järjestelmässä. Polaarisuuden pääajatus on kompensaatio, joka kulkee yhden kokonaisuuden sisällä napojen, eli kahden vastakohdan välillä. Dualismissa ei esiinny kompensatorista liikettä. Polarisaation juuret ovat oikeastaan kaukana historiassa, kiinalaisen filosofian jin ja jang opissa. Myös Herakleitos tutki n. 500 eKr. jatkuvaa liikettä kahden vastakohdan välillä. ”Nibelungin sormus”, joka koostuu neljästä musiikkidraamasta, sisältää viittauksia polaarisuuteen sekä musiikin että tekstin tasolla. Lähestyn teosta hypoteesini ja saksalaisen idealismin edustamien filosofien teorioiden pohjalta, tutkimalla tekstin motiiveja, henkilöhahmoja, niiden keskinäistä suhdetta sekä kokonaisuutta. Lisäksi analysoin musiikissa esiintyviä johtoaiheita. Käytän työssäni hermeneuttista metodia. Pro gradu -työni päämäärä on sekä laajentaa Wagner-tutkimuksen näköaloja, että tuoda esiin polaarisuuden ilmenemismuotoja erityisesti taiteen saralla.

This bachelor’s thesis explores the concept of ‘Saint Patrick’. A case study of Saint Patrick, the study approaches the figure from a holistic point of view. Accordingly, it is not the purpose of the study to discuss solely the historicity of the Patrician legend; both the historical and the unhistorical, and further, the past and the present are seen as essential to the figure. On a more general level, the thesis addresses the question of how to approach a figure that is inherently fictitious. Essential to this question is the concept of hagiography. The study shows that attitudinal problems remain in terms of saints. In accordance with more recent trends in the study of saints, this thesis adopts a wider view of what is historical. The present study argues for a dualistic understanding of the concept ‘Saint Patrick’: namely, the figure is a combination of the historical man who flourished in the fifth century and the posthumously developed image of a saint. Moreover, the study demonstrates that Saint Patrick is a construction. Emphasising the significance of the community behind a saint and his/her cult, the ‘clientele’ of a saint, the study discusses the dynamics involved in the construction of a saint. Importantly, understanding Saint Patrick requires a knowledge of the historical and religious context in which the figure has developed. Further, the study demonstrates the importance of appreciating the concept of sainthood in terms of Saint Patrick. Significantly, it is the memory of a person that forms the basis for the creation of a saint. More specifically, this thesis analyses the ‘problem’ of Saint Patrick. The analysis shows that the problematic nature may be understood on a variety of levels. The study concludes that, due to its long history, the concept of Saint Patrick is a complicated one, and the most useful approach is therefore to accept the complexity and focus on the history of the concept. The thesis argues, too, for an understanding of Saint Patrick as a product of Irish history. Considering his historical importance, the study of Saint Patrick is valuable in its own right, but may be seen, too, as instrumental in understanding the history of the Irish. / Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Irlannin suojeluspyhimystä Pyhää Patrikia, jota tutkitaan kokonaisvaltaisesti, käsitteenä. Tutkielman tarkoituksena ei ole siis tarkastella ainoastaan pyhimyksen historiallista paikkansapitävyyttä, vaan laajemmin sisältäen sekä pyhimyksen historiallisen että kuvitteellisen puolen, jotka kuuluvat molemmat olennaisena osana Pyhän Patrikin käsitteeseen. Yleisemmällä tasolla tutkielma pohtii, miten suhtautua historiallisesti merkittävään hahmoon, joka sisältää myös paljon kuvitteellisia piirteitä. Tähän kysymykseen liittyy olennaisesti hagiografian eli pyhimyselämäkerran käsite. Tutkielma osoittaa, että pyhimyksiin liittyy edelleen asenteellisia ongelmia. Pyhimysten tutkimuksen nykysuuntauksia heijastellen tutkielma omaksuu laajemman näkökulman historiaan. Tutkielma esittää Pyhän Patrikin käsitteen muodostuvan kahdesta osasta: 400-luvulla vaikuttanut piispa ja tämän kuoleman jälkeen kehittynyt pyhimys tulisi pitää erillään. On tärkeää huomata, että ’Pyhä Patrick’ on konstruktio. Tutkielma tarkasteleekin, mitä tekijöitä pyhimyksen rakentumiseen liittyy painottaen erityisesti yhteisön, pyhimyksen ”asiakaskunnan”, merkitystä. Jotta voisimme ymmärtää Pyhää Patrikia paremmin, meidän täytyy tuntea se historiallinen ja uskonnollinen konteksti, jossa tämä hahmo on kehittynyt. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, mitä pyhyyden käsite pitää sisällään. Huomautettakoon erityisesti, että pyhimys rakentuu aina henkilön muistolle. Tarkemmin sanottuna tämä tutkielma analysoi Pyhän Patrikin ongelmallisia piirteitä osoittaen, että näissä voidaan nähdä useita eri tasoja. Tutkimus tuleekin siihen lopputulokseen, että Pyhän Patrikin hahmo on monimutkainen johtuen sen pitkästä historiasta, minkä vuoksi on hyödyllisintä hyväksyä tämä monimutkaisuus ja keskittyä tarkastelemaan käsitteen historiaa. Tutkimus esittää myös, että Pyhä Patrik tulisi nähdä Irlannin historian tuloksena. Ottaen huomioon pyhimyshahmon historiallisen merkittävyyden Pyhä Patrik on jo itsessään tärkeä tutkimuskohde. Pyhän Patrikin tutkimus auttaa meitä kuitenkin myös ymmärtämään Irlannin ja irlantilaisten historiaa.

Tämä kandidaatin työ tutkii perinteisten sukupuoliroolien rikkomista ja sukupuoliroolien performatiivisuutta kontrastoituna heteroseksuaaliseen matriisiin Ubisoftin Assassin’s Creed: Syndicate videopelissä. Tutkimuksessa teoreettisena kehyksenä on käytetty Judith Butlerin teorisoimaa queer-teoriaa seksuaalisuudesta ja sukupuoliroolien performatiivisuudesta. Datankeruumenetelmänä tässä kandidaatintyössä käytettiin sisältöanalyysiä, lähteenä pelivideo kyseisestä videopelistä.

This thesis explores the way the human body is represented in the works of two English World War poets: Wilfred Owen (1893–1918) and Keith Douglas (1920–1944). In particular, the aim of this paper is to explore differences and similarities in the ways in which these poets approach this subject matter, and also how for instance the cultural and historical background, military technology etc. of each war are represented in connection with the subject of the human body. This analysis is carried out through a close reading of a selection of these poets’ works. It also draws from existing research into the poets and their works.

This master’s thesis examines three literary archetypes as they appear in the two novels of Patrick Rothfuss’ high fantasy series The Kingkiller Chronicle released thus far — The Name of the Wind and The Wise Man’s Fear. The thesis provides a brief outline of the history of archetypes, inspecting Carl Jung’s original psychoanalytical theories on the unconscious and the archetypes within, James Frazer’s anthropological examinations as well as the literary significance of archetypes as discussed by, for example, Joseph Campbell and Northrop Frye. Using this as a theoretical background, the paper proceeds to review the three primary archetypes used in the analysis: hero, shadow and trickster, as well as demonstrating how these archetypes have been employed in the analysis of literature and film in the past. The primary goals of the analysis are to examine if these three archetypes are present in the protagonist of the aforementioned novels, whether these archetypes are employed in a conventional or an original manner as well as if these three archetypes co-actualize in the protagonist to create a multi-dimensional, round character as opposed to a flat character. These goals are pursued by identifying and analysing archetypally significant sections and events from the two novels. The analysis reveals that the three archetypes do co-actualize in the protagonist, thus creating a complex, multi-dimensional character. Furthermore, the novels contain both conventional archetypal scenes and non-conventional ones, which shows the flexibility of literary archetypes as well as their potential to keep evolving and adding to their definitions the new, complex characteristics that the creative minds of authors have and will invent without compromising the fundamental idea of archetypes as recognizable patterns that permeate all of literature. / Tämä pro gradu -työ tarkastelee kolmen kirjallisuuden arkkityypin käyttöä Patrick Rothfussin fantasiankirjasarjassa Kuninkaansurmaajan kronikka, josta on tähän mennessä julkaistu kaksi romaania: Tuulen nimi ja Viisaan miehen pelko. Työ käsittelee lyhyesti arkkityyppien historiaa alkaen Carl Jungin psykoanalyyttisistä teorioista alitajunnasta ja sen sisältämistä arkkityypeistä, siirtyen James Frazerin antropologisiin havaintoihin ja lopulta esimerkiksi Joseph Campbellin ja Northrop Fryen väitteisiin kirjallisuuden arkkityyppien merkittävyydestä. Tämä toimii työn teoreettisena taustana, jonka jälkeen sen kolme keskeistä arkkityyppiä — sankari, kelmi ja kujeilija — rajataan. Tätä seuraa katsaus näiden kolmen arkkityypin aikaisempaan hyödyntämiseen niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa. Tutkielman päämääräisinä tavoitteina ovat selvittää ovatko nämä kolme arkkityyppiä löydettävissä edellä mainituissa romaaneissa, käytetäänkö niitä tavanomaisella vai poikkeavalla tavalla ja aktualisoituvatko nämä kolme arkkityyppiä yhdessä romaanin päähenkilössä luoden moniulotteisen, pyöreän hahmon verrattuna litteään hahmoon. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi molemmista teoksista tutkitaan katkelmia ja osioita, jotka ovat arkkityypillisesti merkittäviä. Analyysi paljastaa, että nämä kolme arkkityyppiä todella aktualisoituvat romaanin päähenkilössä luoden monitahoisen hahmon. Lisäksi molemmat novellit sisältävät sekä tavanomaisia arkkityypillisiä osioita että epätavallisia osioita. Tämä paljastaa kirjallisuuden arkkityyppien joustavuuden sekä niiden potentiaalin jatkaa muuttumista. Täten niiden määritelmiin lisätään uusia, kompleksisia tunnusmerkkejä, joita kirjailijat ovat luoneet ja tulevat luomaan kuitenkaan vaarantamatta arkkityyppien olennaista ideaa tunnistettavista malleista, jotka tulevat aina olemaan kirjallisuuden keskiössä.

Diese Arbeit untersucht die Themen Liebe und Sexualität in den Liedern Amour, Ich tu Dir Weh, Mann gegen Mann, Ohne Dich und Rosenrot der deutschen Band Rammstein. Als Methode wird die werkimmanente Analyse von Emil Staiger auf der Grundlage der hermeneutischen Methode von Hans-Georg Gadamer verwendet. Der die hermeneutische Methode veranschaulichende hermeneutische Zirkel von Gadamer basiert darauf, dass wir Texte auf der Basis von unseren Erfahrungen und unserem Wissen verstehen. Nach der werkimmanenten Methode sollen die jeweiligen Werke immer in ihrem zeitlichen Kontext erforscht werden, damit wir möglichst richtig und authentisch das Werk verstehen würden. Der Theorieteil betrachtet zuerst die historische Dimension mithilfe eines Hinblicks über die Liebeslyrik und derer Entwicklung vom Spätmittelalter bis zum Postmodernismus. Das Spätmittelalter wurde als Anfangspunkt gewählt, weil die Liebeslyrik damals Züge ähnlich zur modernen Liebeslyrik bekam. Nach der Romantik werden der Modernismus und der Postmodernismus vorgestellt, weil die Lyrik Rammsteins in der Zeit des Postmodernismus produziert worden ist. Im Anschluss daran folgt die Behandlung der Begriffe Text und Lyrik im Kontext der hermeneutischen Tradition und danach werden die Grundlagen der lyrischen Formanalyse, der Satzstrukturen und der rhetorischen Figuren dargestellt. Diese enthalten zum Beispiel die Reimanalyse und die metrische Analyse, die wichtig bei der Analyse von Dichtung sind. Danach werden die unterschiedlichen und in der Liebesgattung zentralen Motive kurz vorgestellt. Motive sind die Faktoren, die die Geschehnisse in Bewegung setzen. Abschließend werden die für die Bildhaftigkeit wesentlichen Begriffe erklärt — nämlich die Metapher, das Symbol, die Allegorie und das Gleichnis. Am Ende der Arbeit findet sich außerdem eine vollständige metrische Analyse der Lieder, von der wesentliche Teile in der Analyse verwendet werden. Die Analyse jedes Liedes ist in die folgenden vier Teile gegliedert: Satzstrukturen und rhetorische Figuren, Form und Metrum, Bildhaftigkeit und abschließend Themen der Liebe und Sexualität, wo alles zusammengefasst wird. Die wichtigsten Ergebnisse der Analyse sind, dass die Lieder besonders von der deutschen Romantik und auch von gesellschaftlichen Fragen und verschiedenen Liebesmotiven inspiriert sind. Trotz der modernistischen Oberfläche, die Traditionen und Konventionen ablehnt, sind traditionelle Züge sowie direktes Ausleihen von z.B. Johann Wolfgang von Goethe, zu erkennen. Rammstein verknüpft also geschickt Neues und Altes in den Liedern. / Tässä työssä tutkitaan saksalaisen Rammstein-yhtyeen kappaleiden Amour, Ich tu Dir Weh, Mann gegen Mann, Ohne Dich ja Rosenrot rakkaus- ja seksuaalisuusteemoja. Metodina käytetään sveitsiläisen Emil Staigerin saksalaisen Hans-Georg Gadamerin hermeneuttiseen metodiin pohjautuvaa ’teosominaista’ (sa. werkimmanent) analyysia. Gadamerin metodia havainnollistava hermeneuttinen kehä perustuu siihen, että kulloinenkin teksti ymmärretään omiin kokemuksiin ja tietämykseen pohjautuen. ’Teosominaisen’ metodin mukaan teoksia on tutkittava niiden ajallisen kontekstin mukaan, jotta ne voidaan ymmärtää mahdollisimman oikein ja autenttisesti. Teoriaosassa havainnollistetaan ensimmäiseksi rakkauslyriikan ajallista ulottuvuutta tarkastelemalla sen kehitystä myöhäiskeskiajalta postmodernismiin. Myöhäiskeskiaika valittiin aloitusajankohdaksi, koska rakkauslyriikka sai silloin modernin kaltaisia ominaisuuksia. Romantiikan aikakauden jälkeen esitellään modernismi ja postmodernismi, koska Rammsteinin kappaleet on tuotettu postmodernismin aikakaudella. Tämän lisäksi tarkastellaan tekstin ja lyriikan käsitteitä hermeneuttisen perinteen kontekstissa, minkä jälkeen käsitellään lyyrisen muotoanalyysin, lauserakenteiden ja retoristen tyylikeinojen perusteet. Näihin sisältyy muun muassa runouden tutkimuksessa tärkeät riimianalyysi ja metrinen analyysi. Sen jälkeen esitellään lyhyesti erilaiset rakkauslyriikan tyylilajille keskeiset motiivit, koska motiivit ovat tekijöitä, jotka laittavat teoksien tapahtumat liikkeeseen. Lopuksi esitellään kielikuvallisuuden tässä työssä tärkeimmät käsitteet, kuten metafora, symboli, allegoria ja vertauskuva. Tutkimuksen lopussa on vielä tutkittavien kappaleiden täydellinen metrinen analyysi, josta käytetään analyysiosiossa merkittävimmät osuudet. Kappaleiden analyysi on jaettu seuraavaan neljään osioon: lauserakenteisiin ja retorisiin tyylikeinoihin, muodon ja runomitan analyysiin, kielikuvallisuuteen ja lopulta rakkauden ja seksuaalisuuden teemoihin, jossa havainnot vedetään yhteen. Työn tärkeimpiin tutkimustuloksiin sisältyy se, että kappaleet ovat vahvasti saksalaisen romantiikan suuntauksen sekä yhteiskunnallisten kysymysten ja erilaisten rakkausmotiivien inspiroimia. Huolimatta perinteitä ja konventioita hylkivästä modernistisesta ulkomuodostaan, voidaan kappaleissa havaita niin perinteisiä ominaisuuksia kuin myös suoraa lainausta esimerkiksi saksalaiselta runoilija Johann Wolfgang von Goethelta. Rammstein yhdistää siis taitavasti uutta ja vanhaa kappaleissaan.

This thesis promotes the role of English as a global language and examines how it is taken into consideration in the teaching of English as a foreign language (EFL) in Finland. Languages are learned to be used. Therefore, the language user’s needs are the starting point of language learning. For this reason, the usability should become before language form. In addition to this, the Finnish National Core Curriculum 2014 for basic education emphasises cultural diversity and the role of English as a language of global communication, and it recognises the global position and varieties of the English language. Therefore, EFL teaching must take these aspects into consideration in Finnish EFL classrooms. Thus, theoretically this thesis builds on the examination of the Core Curriculum, the phenomenon of English as a global language, and post-method pedagogy. Post-method pedagogy can be seen useful in the implementation of the objectives and contents of the Core Curriculum, which relate to the status of English as a global language. Empirically, the research in this thesis builds on the observations collected with an online questionnaire directed at Finnish EFL teachers. The purpose of the questionnaire is to answer the following research questions: How do the EFL teachers implement the objectives and contents of the Core Curriculum as they concern English as a Lingua Franca? What affects the implementation? How important are the objectives and contents from the teachers’ point of view? The teachers’ responses are analysed with a qualitative data-based content analysis. The purpose of the analysis is to categorise the responses in order to find consensus and further to make conclusions. The main findings of the thesis are as follows: The global aspect of English is important to take into consideration in EFL teaching because it promotes diversity and equality among English users and is emphasised in the National Core Curriculum 2014, which is the basis of Finnish basic education. Finnish EFL teachers are generally aware of the phenomena of global English and understand the terminology connected to it. However, in practice their view on English is rather Anglo- and Americentric. When it comes to the above-mentioned objectives and contents of the Core Curriculum, the teachers find them important but often, due to lack of time, they must prioritise and omit them in teaching. For the same reason, they also rely much on teaching materials in the implementation of the objectives. Finally, the main conclusion is that due to the lack of resources — largely time constraints — the objectives and contents of the National Core Curriculum, which relate to the status of English as a global language, are not thoroughly implemented in Finnish EFL classrooms. / Tämä pro gradu esittelee Englannin asemaa globaalina kielenä ja sitä, kuinka se otetaan huomioon englannin opetuksessa Suomessa. Kieliä opetellaan, jotta niitä voisi käyttää ja tästä johtuen kielenkäyttäjän tarpeet ovat kielenopiskelun lähtökohta. Tämän takia myös käytettävyyden tulisi olla kielen muotoa tärkeämpää. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 korostuvat kulttuurinen monimuotoisuus ja englannin rooli maailman laajuisen viestinnän kielenä ja siinä tunnistetaan englannin maailman laajuinen asema ja erilaiset variantit. Nämä asiat täytyy siis ottaa myös englannin opetuksessa huomioon. Tämän pro gradun teoreettinen tausta käsittelee täten opetussuunnitelmaa 2014, englannin asemaa globaalina kielenä ja lisäksi postmetodia pedagogiikkaa, jonka voi nähdä hyödyllisenä välineenä opetussuunnitelman globaalia englantia koskevien tavoitteiden ja sisältöjen toteuttamisessa. Pro gradun tutkimusosio on toteutettu sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeeseen vastasi suomalaisia englannin opettajia. Kyselylomakkeen tarkoitus on vastata tutkimuskysymyksiin, joita ovat miten englannin opettajat toteuttavat edellä mainittuja opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä, mikä vaikuttaa niiden toteuttamiseen ja kuinka tärkeinä opettajat pitävät niitä? Vastaukset analysoidaan laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin tarkoitus on luokitella vastaukset, jotta niistä löydetään yhteneväisyyksiä, joiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat: on tärkeää ottaa englannin globaali asema huomioon englannin opetuksessa koska se edistää monimuotoisuutta ja tasa-arvoa ja koska se korostuu myös opetussuunnitelmassa, joka on suomalaisen perusopetuksen lähtökohta. Lisäksi, suomalaiset englannin opettajat ovat yleisellä tasolla tietoisia englannin globaalista asemasta ja he ymmärtävät siihen liittyvä terminologiaa mutta käytännössä heidän näkökulmansa on melko anglo- ja Pohjois-Amerikka keskinen. Edellä mainittuja opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä opettajat pitävät tärkeinä, mutta ajanpuutteesta johtuen he joutuvat usein priorisoimaan opetuksen sisältöjä ja jättämään ne pois opetuksesta. Ajan puutteen takia opettajat myös tukeutuvat paljon valmiisiin oppimateriaaleihin tavoitteita ja sisältöjä toteuttaessaan. Lopulta keskeisin tulos ja johtopäätös on, että resurssien, joista suurimpana aika, puutteesta johtuen opetussuunnitelman globaalia englantia koskevia tavoitteita ja sisältöjä ei toteuteta kattavasti suomalaisessa englannin opetuksessa.