This thesis seeks to investigate how an online video game called ‘World of Warcraft’ facilitates learning English as a second language and provide a critical analysis of both advantages and disadvantages of this type of informal language learning. The relevance for this study stems from the fact that playing video games has risen in popularity since the beginning of 2000s, and approximately 35 percent of the playerbase in World of Warcraft, for example, are female players. This means that more and more people are learning English from video games. The data for this study has been gathered by conducting a survey for European World of Warcraft players, asking them to share their thoughts, opinions and experiences on learning English in World of Warcraft. The results of the survey are analysed from the perspective of formal English education in order to evaluate whether the language in video games pose a threat to the objectives of formal language education or if there is something that formal teaching could take from learning English in video games. The aims of formal language education have started to shift from native-like proficiency towards achieving communicational competency. Networked online video games are one of the most accessible ways to converse and interact with people from all over the world. Hampel (2006) and Furstenberg (1997) say that computer-assisted language learning provides the learners opportunities to actively participate and collaborate with their peers in language learning situations without the need for physical attendance. Sylvén and Sundqvist (2012) say that World of Warcraft provides its players authentic situations to hear and practice English. According to Gee (2003, 2007), video games inspire genuine motivation, which alongside authenticity is something that schools often have difficulties to reproduce. Gee (2007) also says that video games are an effective platform for learning because the learning in them becomes ‘situated’, meaning that the language in the game is constantly supported by the visual and auditory clues and actions from the player. Saarenkunnas (2006) notes that this is why children are quite adeptly able to play video games in English even at a young age. The results evoke mixed opinions. On one hand, playing World of Warcraft appears to be an immersive and effective way to learn new and even complex vocabulary. World of Warcraft also functions as a social platform for the players to collaborate, interact and communicate with each other. On the other hand, English is mostly spoken as an international language in the game, which means that a learner is exposed to various different Englishes that might not always conform to the basic rules of English spelling, syntax and grammar. Thus, World of Warcraft might not be the best place to learn to speak English correctly, and the level of social engagement and exposure to English language is rather dependent on the player’s own activity and preferences. Toxic language and behavior is often mentioned in the responses, which leads to the question if a game community like this can be considered to be socially encouraging. A question for future research would be how video games can be harnessed for the uses of formal language education while ensuring that only positive effects on learning English are transferred. / Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, millä tavoin verkossa pelattava moninpeli World of Warcraft edesauttaa englannin oppimista vieraana kielenä. Samalla tavoitteena on kriittisesti arvioida pelaamisen kautta tapahtuvan kielenoppimisen hyötyjä ja haittoja. Videopelien pelaaminen on yleistynyt 2000-luvulta lähtien, ja esimerkiksi World of Warcraftin pelaajakunnasta noin 35 prosenttia on naispuolisia pelaajia. Videopeleillä on alati laajeneva kohderyhmä, ja englantia opitaan yhä enemmän pelien kautta, joten on aiheellista tutkia kielenoppimista peleissä kouluopetuksen näkökulmasta. Tämä tutkimus perustuukin eurooppalaisilla World of Warcraftin pelaajilla teetettyyn kyselyyn, jossa heitä pyydettiin kertomaan ajatuksiaan, mielipiteitään ja kokemuksiaan liittyen englannin oppimiseen World of Warcraftin kautta. Tutkimuksen eräänä tavoitteena on myös selvittää, onko videopelien avulla tapahtuvaa englannin oppimista syytä pitää uhkana koulujärjestelmän asettamien kielenoppimisen tavoitteiden kannalta vai voitaisiinko videopeleistä ottaa jopa vaikutteita kouluopetukseen. Verkossa pelattavat moninpelit ovatkin yksi kätevimmistä keinoista päästä harjoittelemaan englantia kansainvälisessä kontekstissa. Hampel (2006) ja Furstenberg (1997) sanovat, että tietokonepohjaisissa kielenoppimistilanteissa oppija pääsee toimimaan aktiivisena osallistujana ja saa tehdä yhteistyötä muiden oppijoiden kanssa. Sylvén ja Sundqvist (2012) jatkavat, että World of Warcraft tarjoaa pelaajilleen mahdollisuuksia käyttää englantia aidonkaltaisissa vuorovaikutustilanteissa. Gee (2003, 2007) puolestaan sanoo, että videopelit herättävät pelaajassa aitoa motivaatiota oppimista kohtaan. Gee (2007) myös perustelee videopelien tehokkuutta kielenoppimisen välineenä sanomalla, että kieli on peleissä vahvasti kontekstualisoitua. Pelissä suoritetut toiminnot ja pelin tarjoamat kuvalliset ja äänelliset vihjeet siis tukevat kielen ymmärtämistä ja helpottavat oppimista. Saarenkunnas (2006) toteaakin, että tästä syystä myös nuoret lapset kykenevät pelaamaan englanninkielisiä pelejä. Tutkimuksesta saadut tulokset kuitenkin antavat ristiriitaisen kuvan kielenoppimisesta World of Warcraftissa. Toisaalta pelaaminen on helppo ja mielenkiintoinen tapa oppia uutta ja monimutkaista sanastoa. World of Warcraft myös tarjoaa pelaajilleen sosiaalisen ympäristön, jossa harjoitella englannin puhumista autenttisissa kielenkäyttötilanteissa. Toisaalta taas pelaajien puhuman englannin taso vaihtelee puhujakohtaisesti, eikä pelissä puhuttu kieli noudata aina kaikkia englannin kielioppi- tai oikeinkirjoitussääntöjä. Pelissä myös törmää usein epäsoveliaaseen kielenkäyttöön ja käytökseen, joten pelin kannustavuus kielenoppimisympäristönä voidaan kyseenalaistaa. Kouluopetuksessa voitaisiin kuitenkin ottaa mallia videopelien tavasta luoda motivoivia ja autenttisia kielenkäyttötilanteita. Jatkotutkimuksessa voitaisiinkin selvittää, miten videopeleistä saadut kielenoppimisen hyödyt voitaisiin valjastaa kouluopetuksen käyttöön siten, että vain kielenoppimisen kannalta myönteiset vaikutukset siirtyvät pelistä oppijaan.

There exists a large gap between the genders for educational attainment, with females outperforming males by a large margin. This gap is seen through almost all levels of secondary and tertiary education, and is present in all of EU-28 and PISA countries. This thesis is a systematic review of literature concerning this effect in Finland. Using a methodical step by step process with a specific Boolean search string to narrow down search results from two academic databases: Ebsco and Proquest’s ERIC. A group of eight studies were selected to be primary sources, and they were analysed as to their relation to the situation. Although it is outside the scope of this thesis to show any causation, the studies had directly relevant findings that show that the biggest issue is boys’ attitude towards reading in general, and school in particular. / Koulumenestyksessä on suuria eroja sukupuolten välillä. Naiset ja tytöt menestyvät koulussa ja koulutuksessa huomattavasti miehiä ja poikia paremmin. Tämä sukupuolten välinen ero on nähtävissä kaikissa EU-28 ja PISA maissa. Tämä opinnäyte käy läpi systemaattisesti tähän ilmiöön liittyviä tutkimuksia. Käyttäen tarkkaa askel kerrallaan järjestelmää ja hyödyntäen boolean-fraasia niin että mahdollisimman relevantit tutkimukset voitaisiin löytää kahdesta tieteellisestä tietokannasta: Ebsco ja Proquestin ERIC. Haun tuloksista valittiin kahdeksan tutkimusta analyysia varten. Vaikka tämä opinnäyte ei voi näyttää kausaalisuutta, kaikilla kahdeksalla tutkimuksella on merkitystä tämän ilmiön ymmärtämiseksi. Suurin yhteinen ongelma tekijä on poikien asenne yleisesti lukemista kohti ja erityisesti koulua kohti.

The globalisation of politics has resulted in a myriad of intergovernmental organizations (IGOs). While the primary reason for a sovereign state to join such an organization may be based on national cost-benefit calculations, the durability and functionality of an IGO require a sense of collectivity and solidarity to be formed among the member states. Therefore, this study examines how the discourse in the founding treaties of IGOs can be used to establish collectivity among member states. To this end, this study focuses on the founding treaties of five globally significant intergovernmental organizations, the UN, NATO, OPEC, EU and AU. By using discourse-analytic research methods, these treaties are comparatively examined to determine the frequently occurring discourses that create and promote collective identity and collective mentality among the member states of the examined IGOs. Consequently, in the analysis of the research material, it appears that such discourse of collectivity is consistently present throughout all treaties and that the relevant discourses are quite similar in nature as well, regardless of the organizational focus areas. Collaborating national and organizational ethos, balancing competing interests, and protecting sovereignty seem to encourage a state agent’s identification with the collective. A promise of organizational egalitarianism and general normalization of unavoidable inequalities within the organizational framework in turn eases the potential conflicts between the members of the collectives and thus supports the sense of collectivity. Furthermore, the organizational attitudes towards the wider world and the challenges it presents is consistently used as a unifying feature, as it creates an ingroup and outgroup setting that can benefit the sense of collectivity. Since these features of discourse of collectivity appear to be consistent in all of the examined treaties, it may be assumed that similar discourses could be detectable in the founding treaties of other IGOs as well or could be utilized in potential future treaties. Essentially, the conclusions drawn in this study reveal the foundation of the collective identity formed among the member states of IGOs. Therefore, while the collective identity is mainly established in the everyday interaction and practical discourse of an IGO, the founding treaty framework offers a relevant comparison point and an explanation as to how this organizational collective identity is formed. / Poliittisen globalisaation seurauksena hallitustenvälisten yhteistyöjärjestöjen määrä on kasvanut huomattavasti. Vaikka itsenäisen valtion päätös liittyä kyseisiin järjestöihin voi ensisijaisesti pohjautua kansallistasolla suoritettuihin hyöty- ja kustannuslaskelmiin, hallitustenvälisten järjestöjen kestävyys ja toimivuus vaativat jäsenmaiden osalta jonkin tasoista yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi tämä tutkimus pyrkii selvittämään, kuinka tällaisten järjestöjen perustussopimusten diskurssia voidaan käyttää edistämään kollektiivisuutta ja kollektiivisten asenteiden muodostumista jäsenmaiden keskuudessa. Tätä tavoitetta varten tutkimus keskittyy viiden järjestön perustussopimuksiin, jotka ovat kaikki kansainvälisesti merkittävässä asemassa. Nämä järjestöt ovat YK, NATO, OPEC, EU ja AU. Diskurssianalyyttisia tutkimusmetodeja hyväksikäyttäen näistä sopimuksista on pyritty löytämään sellaiset diskurssikeinot, jotka luovat ja tukevat kollektiivisuutta ja kollektiivisen identiteetin muodostusta tutkittujen järjestöjen jäsenmaiden keskuudessa. Tutkimusmateriaalia analysoidessa kyseisenkaltaisia kollektiivisuuden diskursseja näytti esiintyvän säännöllisesti ja yhtenäisesti kaikissa tutkituissa sopimuksissa riippumatta järjestöjen tavoitteista tai erikoisaloista. Kansallisten ja järjestöllisen eetoksen yhteneväisyys, kilpailevien intressien tasapainottaminen ja itsenäisyyden suojelu näyttävät rohkaisevan jäseniä kohti kollektiivista samaistumista. Lupaus järjestön sisäisestä tasa-arvoisuudesta ja väistämättömien epätasa-arvoisuuksien normalisointi puolestaan vaikuttavat vähentävän jäsenmaiden välisiä konflikteja ja täten tukevat järjestöllistä kollektiivisuuden tunnetta. Tämän lisäksi sitä, miten sopimukset esittelevät järjestön asenteet muuhun maailmaan ja sen luomiin haasteisiin, voidaan pitää järjestön yhdistävänä tekijänä sen luoman maailmankuvan vuoksi. Koska nämä ominaisuudet toistuvat diskurssissa jokaisen perustussopimuksen kohdalla, voidaan myös olettaa, että samankaltaisia diskursseja olisi löydettävissä myös muiden järjestöjen perustussopimuksista tai niitä voitaisiin yleisesti soveltaa tuleviin sopimuksiin. Näitä toistuvia diskurssikeinoja ja sopimusominaisuuksia voidaan siis pitää hallitustenvälisten järjestöjen kollektiivisen identiteetin perustana. Näin ollen, vaikka kollektiivinen identiteetti muodostuisikin pääasiallisesti järjestöjen sisäisen jokapäiväisen vuorovaikutuksen ja sen diskurssien kautta, perustussopimusten tarjoama viitekehys luo perustan järjestöjen sisäiselle identiteetille sekä teoreettisen vertailukohteen, johon jo muodostunutta kollektiivista identiteettiä voidaan verrata.

This bachelor’s thesis aims to explain why the love triangle that appears in the dystopian Hunger Games trilogy by Suzanne Collins has a function within the work and so does not take away any of the feminist power that the protagonist of the book, Katniss Everdeen, possesses. The love triangle works to explore the themes of adolescent love, games and is a metaphor for the various societies in the book. In the theme of adolescent love, the internal motivators and the external motivators as to whom Katniss should pick differ. Sexuality is also explored through these characters. The theme of games is looked at though the male leads competing for the love of the protagonist, as well as the governments exploitation of the protagonist’s emotions to play to their advantage. Lastly, the male leads become representations of both the rebellion and the Capitol as well as representations of different types of members of the rebellion. / Tämän työn tarkoitus on tutkia ja selittää Suzanne Collinssin Nälkäpeli (eng. The Hunger Games) trilogiassa kuvatun kolmiodraaman temaattista ja metaforista funktiota kirjailijan dystopisessa tekstissä. Narratiivi ei kyseenalaista päähenkilöä (Katniss Everdeen) feministisenä hahmona. Kuvattu kolmiodraama tukee tekstin temaattisia aspekteja, kuten nuoren henkilön rakkautta ja pelaamisen teemaa, sekä toimii metaforana yhteiskunnan eri osa-alueille. Katniss -hahmon sisäiset ja ulkoiset syyt parinvalintaan vaihtelevat ja kolmiodraamassa tutkitaan myös seksuaalisuutta. Peli -teema esiintyy mieshahmojen keskinäisessä kilpailussa, sekä siinä kuinka diktaattori hyväksikäyttää päähenkilön tunteita. Metaforana mieshahmot toimivat kapinoijien, heidän vaihtelevien identiteettiensä sekä diktatuurin kuvaajina.

During the 2011 England riots, numerous interpretative narratives appeared in the media, each of them offering a different view regarding the nature of the riots and their origins. Alongside these general narratives, a number of minor narratives that tended to focus on individual events and incidents surfaced as well. The primary goals of this work are to examine, analyse and categorise the narratives that appeared during and after the riots and explore an entirely different cultural narrative that the mainstream media has entirely ignored. This is accomplished through media analysis, which collects data from three focus newspapers: The Guardian, The Telegraph and Daily Mail. The overall research is both qualitative and quantitative. The exact number of articles that possess a certain narrative pattern or focus on an individual aspect of the riots is recorded and analysed, but the ultimate narrative analysis is highly qualitative. Most of the quantitative analysis is present in the media analysis section, where the goal is to establish the presence of certain narrative trends. The media analysis, though somewhat technical, is strongly influenced by Lule’s research on journalistic myths present in, for instance, Daily News, Eternal Stories: The Mythological Role of Journalism. The media analysis is split into two sections: one of them focuses on reporting that occurred during the riots and the other one focuses on the period after the riots and the narrative development that has occurred. These two sections are preceded by chapters that aim to explain both the background of rioting in Brixton, which holds a cultural legacy of social unrest and is the area that many journalists decided to focus on when the riots started. The specific background of the 2011 riots, which is the death of Mark Duggan, is also discussed before the media analysis sections. The work’s theoretical approach to rioting in general is based on Waddington’s flashpoint analysis and Upton’s Urban Riots in the 20th Century: A Social History. The conclusive sections have a very distinct focus on comparing and contrasting the narratives present in the media with the cultural narrative that is established in the latter sections of the thesis. Using Gilroy’s cultural analysis present in, for instance, There Ain’t No Black in the Union Jack as a basis and combining his approach with a more musicological assessment of cultural trends, such as local rap music and Linton Kwesi Johnson’s dub poetry, the thesis contrasts The Telegraph’s “culture of criminality” and The Guardian’s socioeconomic approach with the concept of a cultural vanguard. While the traditional narratives have their strengths, they completely fail to take Brixton’s unique cultural connection to rioting and social unrest into account. Additionally, they ignore the fact that the seeds of this cultural vanguard may have spread and morphed over the years, creating a cultural atmosphere that is particularly volatile to flashpoints that turn into large riots.

The purpose of this study is to examine the use of phonemic transcription as a teaching method and its role in today’s pronunciation teaching in Finnish EFL classrooms. It enquires the experiences of using phonemic transcription as a teaching method among recent upper secondary school graduates (2010–2015) via an electronic questionnaire, which also includes small exercises to determine the level of the respondents’ transcription skills. The findings of this study suggest that phonemic transcription is used very irregularly and insufficiently to teach pronunciation.

No description available.

The purpose of this thesis is to examine how Finnish ninth grade students and their teacher view the use of YouTube in English language learning and teaching and what kind of experiences they have in using it in school and outside the normative school context. The method of the study is ethnographic and it is based on sociocultural and ecological views on language learning. The materials used in the study were questionnaires to Finnish ninth grade students and their teacher and observation of one student’s use of YouTube in English in his free time. The analysis of the results revealed that all 18 out of 18 students watch YouTube videos in English at least occasionally and that YouTube video content is used in the classroom. The students experienced that watching English YouTube videos has provided learning outcomes, but it also appeared that their understanding of language learning is still quite limited and their answers reflected traditional and school-centred views on language learning. / Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka suomalaiset yhdeksäsluokkalaiset opiskelijat ja heidän opettajansa suhtautuvat YouTuben käyttöön englannin kielen opiskelussa ja opetuksessa, ja millaisia kokemuksia heillä on sen käytöstä koulussa ja koulun ulkopuolella. Tutkimus on etnografinen ja pohjautuu sosiokulttuuriseen ja ekologiseen teoriaan kielen oppimisesta. Tutkimuksessa käytetyt materiaalit olivat kyselyt suomalaisille yhdeksäsluokkalaisille opiskelijoille ja heidän opettajalleen sekä yhden oppilaan englanninkielisen YouTuben käytön observointi hänen vapaa-ajallaan. Tutkimustulokset paljastivat, että kaikki 18 kyselyyn vastaajaa katsovat YouTube-videoita englanniksi ainakin satunnaisesti, ja että YouTube-videosisältöä käytetään luokassa. Opiskelijat kokivat, että englanninkielisten YouTube-videoiden katselu on tuonut oppimistuloksia, mutta vastauksista ilmeni myös, että oppilaiden ymmärrys kielen oppimisesta on yhä melko rajallinen, ja heidän vastauksensa heijastelivat perinteisiä ja koulukeskeisiä näkemyksiä kielen oppimisesta.

During the 21st century, online communities that crowdsource audiovisual translations have been born alongside the professional translation agencies. These amateurs translate subtitles for their own favourite movies and TV series, and share them online for other fans free of charge. The aim of this study is to find out whether the use of translation techniques differ between commercial and crowdsourced translations, and if they do, why, and how that affects the comprehensibility of the translation. The data for the study consists of two translations, one crowdsourced and one commercial, of the same source material: the introductory act of one episode of the American situational comedy How I Met Your Mother. The analysis is based on nine translation techniques described by translation researchers Vinay, Darbelnet, Malone and Retsker: literal translation, borrowing, calque, transposition, modulation, equivalence, adaptation, omissions and compensations. The results of the study show that the translator of the commercial subtitles has aimed for more concise translation to follow the stricter technical limitations, such as the number of characters that can be visible in a screen text. This is done by favouring the use of adaptations and omissions and avoiding the use of literal translations. The crowdsourced subtitle, on the other hand, stayed more faithful to the source material where the broader limitations allow it. Because the data of the study is rather small, the results are not to be generalized into all commercial and crowdsourced subtitles. / Ammattimaisen audiovisuaalisen kääntämisen rinnalle on 2000-luvun aikana syntynyt Internetissä toimivia verkkoyhteisöjä, jotka talkoistavat käännöksiä: amatöörit kääntävät tekstityksiä omiin suosikkielokuviinsa ja -TV-sarjoihinsa ja jakavat niitä ilmaiseksi muille saman materiaalin faneille. Tämän tutkielman päämääränä on selvittää, eroavatko talkoistetut käännökset kaupallisista käännöksistä niissä käytetyiden käännösstrategioiden osalta, ja jos eroavat, miksi, ja miten se vaikuttaa käännöksen ymmärrettävyyteen. Tutkimuksen aineistona on samasta lähdemateriaalista, Ensisilmäyksellä-tv-sarjan erään jakson alkunäytöksestä, tehdyt kaksi eri käännöstä. Analyysi pohjautuu yhdeksään käännösstrategiaan, jotka käännöstieteen tutkijat Vinay, Darbelnet, Malone ja Retsker ovat kategorisoineet: sananmukaiset käännökset, sanalainat, käännöslainat, uudelleenmuotoilut, mukautukset, vastaavuudet, sopeutukset, poisjätöt ja täydennykset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaupallisessa käännöksessä kääntäjä on pyrkinyt pitämään ilmaisun suppeampana pysyäkseen tiukemmissa teknisissä vaatimuksissa, kuten yhteen ruututekstiin mahtuvien merkkien rajoituksessa. Tämä näkyy erityisesti mukautusten ja poisjättöjen suosimisena ja sananmukaisten käännösten välttämisenä. Talkoistetuissa tekstityksissä sen sijaan pitäydyttiin uskollisempana lähdetekstille väljempien rajoitusten sen mahdollistaessa. Koska tutkimuksen aineisto on suppea, tulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin kaupallisiin ja talkoistettuihin tekstityksiin.

Denna avhandling pro gradu har gjorts i samarbete med projektet Svenska nu som arrangerade en jippovecka tillsammans med Uleåborgs yrkesinstitut under våren 2012. Avsikten bakom Svenska nu-jippoveckan var att inspirera yrkesstuderande till svenskstudier. Syftet med denna avhandlig är att undersöka yrkesstuderandes attityder till och motivation för svenska språket samt Svenska nu-jippoveckans potentiella inverkan på dem. Delsyftet är att ta reda på yrkesstuderandes kunskaper i svenskspråkig kultur och vilka motiverande medel som användes vid Svenska nu-evenemangen. Materialet består av de yrkesstuderandes svar på två frågeformulär, intervjuer och observationer av tre Svenska nu-evenemang. Informanterna består av sammanlagt 28 yrkesstuderande och deras svensklärare. Undersökningen kan beskrivas som en etnografisk fallstudie där materialen granskas med hjälp av både kvalitativa och kvantitativa metoder. Analysresultaten jämförs även med varandra. Det framgick av forskningsresultaten att ett relativt stort antal yrkesstuderande ansåg att det inte är viktigt, roligt eller lätt att studera svenska och bara få studerande skulle studera svenska om det var ett frivilligt ämne. En stor del av dem var inte heller intresserade av svenskspråkig kultur vilket kunde delvis bero på brist på autentiska kontakter med svenska språket eller svenskspråkig kultur. De studerandes attityder återspeglades även i deras motivation för att lära sig svenska, och de verkade vara motiverade mer av yttre än inre motiv. De största motiven var svenskstudiernas obligatoriska karaktär, svenskans nyttighet i de studerandes egna liv, svensklärarna och inlärningserfarenheterna. Artisterna i de observerade Svenska nu-evenemangen använde flera olika motiverande medel framgångsrikt. Medlens syfte var att väcka de studerandes intresse för svenska. Ytterligare iakttog de väl de faktorer som kunde leda till attitydförändring. Evenemangen ansågs i regel vara roliga och intresseväckande och de lyckades förmedla ett positivt intryck av svenska språkets talare och kultur oberoende av de studerandes tidigare attityder och motivation för svenska språket. Det kom även fram att förståelsen av språket spelade en viktig roll i hur de studerande utvärderade evenemangen. Resultaten kan inte generaliseras på grund av det lilla antalet informanter. Resultaten ger ändå nyttig information om de faktorer som påverkar studerandes attityder och motivation. Denna information samt feedbacken på Svenska nu-evenemangen kan utnyttjas i utvecklingen av projektet Svenska nu:s verksamhet. Svenska språkets nyttighet borde betonas och studerande ska regelbundet erbjudas autentiska kontakter med svenska för att kunna påverka deras attityder och studiemotivation på ett positivt sätt. Ytterligare ska studerandes tilltro till sina egna språkkompetenser stödjas vid olika svenskspråkiga situationer. / Tämä pro gradu -tutkielma on tehty yhteistyössä Svenska nu -verkoston kanssa. Svenska nu järjesti Oulun seudun ammattiopiston kanssa keväällä 2012 Svenska nu -tempausviikon, jonka tarkoituksena oli innostaa ammattikoululaisia ruotsin kielen opiskeluun. Tutkielman päätavoitteena on tutkia ammattikoululaisten asenteita ja motivaatiota ruotsin kieltä kohtaan sekä Svenska nu -viikon mahdollisia vaikutuksia koululaisten asenteisiin ja motivaatioon. Tutkimuksessa selvitetään myös koululaisten kulttuurintuntemusta ruotsinkielisestä kulttuurista ja tutkia mitä motivoivia keinoja Svenska nu -tapahtumissa käytettiin. Tutkimuksen materiaali koostuu ammattikoululaisten vastauksista kahteen kyselylomakkeeseen, haastatteluista sekä kolmen Svenska nu -tapahtuman observoinneista. Tutkimuksen informantteja ovat 28 ammattikoululaista sekä heidän ruotsinopettajansa. Tätä tutkielmaa voidaan kuvailla etnografiseksi tapaustutkimukseksi, jossa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Materiaaleista saatuja tuloksia myös vertailtiin keskenään. Tutkimustulosten mukaan suhteellisen monen tutkimukseen osallistuneen ammattikoululaisen mielestä ruotsinkielen opiskelu ei ole tärkeää, hauskaa tai helppoa, ja vain muutama heistä olisi valmis lukemaan ruotsia vapaaehtoisesti. Moni heistä ei myöskään ollut kiinnostunut ruotsinkielisestä kulttuurista, mikä saattoi johtua siitä, ettei heillä ollut paljon autenttisia kokemuksia ruotsin kielestä tai kulttuurista. Tuloksista kävi myös ilmi, että opiskelijat olivat motivoituneita opiskelemaan ruotsia enemmän ulkoisista kuin sisäisistä syistä. Tärkeimmät motiivit opiskella ruotsia liittyivät ruotsin opiskelun pakollisuuteen, ruotsin kielen koettuun hyödyllisyyteen, ruotsinopettajaan sekä oppimiskokemuksiin. Observoiduissa Svenska nu -tapahtumissa käytettiin menestyksekkäästi erilaisia motivoivia keinoja, joilla pyrittiin herättämään opiskelijoissa kiinnostusta ruotsin kieltä kohtaan. Nämä keinot saattoivat johtaa myös asennemuutokseen. Tapahtumat arvioitiin pääsääntöisesti hauskoiksi ja mielenkiintoisiksi, ja ne onnistuivat välittämään positiivisen kuvan ruotsin kielen puhujista ja kulttuurista riippumatta opiskelijoiden aikaisemmista asenteista ja motivaatiosta ruotsin kieltä kohtaan. Tapahtumissa käytetyn kielen ymmärtäminen vaikutti huomattavasti tapahtumien arviointiin. Yksittäiset tapahtumat eivät kuitenkaan riittäneet parantamaan kaikkien opiskelijoiden asenteita tai motivaatiota. Tutkimustuloksia ei voida yleistää vähäisen informanttimäärän takia. Tutkimuksesta saadaan kuitenkin hyödyllistä tietoa opiskelijoiden asenteisiin ja motivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Tätä tietoa sekä tapahtumista saatua palautetta voidaan hyödyntää Svenska nu -verkoston toiminnan kehittämisessä. Ruotsinkielen hyödyllisyyttä tulisi painottaa ja opiskelijoille tulisi tarjota säännöllisesti autenttisia ruotsinkielisiä kokemuksia, jotta heidän asenteisiin ja motivaatioon voitaisiin vaikuttaa positiivisesti. Lisäksi opiskelijoiden uskoa omiin taitoihin kielenkäyttötilanteissa tulisi tukea.