This case study examines the personal experiences of IT engineers working in a multinational company. The aim of this study is to provide some insight into the experiences of non-native speakers of English, who are a part of the international business community. The data for this study was gathered from interviews and a written survey. A phenomenographic method was applied to the analysis of the data, based on the example of Loughland et al. (2002). This method of analysis allowed for the personal experiences of the participants of this study to be divided into four separate categories of description. The division suggests that more than half of the participants of this study have some issues with using English for work purposes. / Tämä case study tutkii kansainvälisessä yrityksessä työskentelevien tietotekniikan insinöörien henkilökohtaisia kokemuksia. Tutkimuksen tavoittena on muodostaa käsitys englantia ei-äidinkielenään puhuvien kokemuksista kansainvälisessä business yhteisössä. Tutkimuksen data on kerätty haastatteluista ja kirjallisesta kyselystä. Fenomenografista metodia käytettiin datan analyysissä, joka perustui Loughland et al. (2002) esimerkkiin. Tämä metodi salli tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kokemukset jaettavaksi neljään eri merkityskategoriaan. Tämä jako antaa ymmärtää, että yli puolella tutkimukseen osallistuneista on jonkinlaisia haasteita englanninkielen käytössä työtarkoitukseen.

The topic of the thesis is the Dutch translations of character names in Harry Potter and the Philosopher’s Stone, which is a story about how Harry Potter discovers the magical world after spending the first 11 years of his life in the ordinary, non-magical world. The book has been translated by Wiebe Buddingh’. There are altogether 112 characters in the novel, all of which have been included because effort has been made to create and translate each name. The purpose of the study was to investigate the translation of the names into the Dutch language: how they have been translated exactly and how they compare with translations into other languages. The analysis has been conducted through a careful reading of the names. The origin of the target text names was briefly examined and compared with the source text names to discover the method of translation, after which the names were categorised based on what method has been used to translate them. The categories used in this paper are the ones used by Davies (2003), who analysed culture-specific items in the Harry Potter novels. The categories are preservation, addition, omission, globalisation, localisation, transformation and creation. After analysing each name individually, an overview of the translation was formed and the results of the analysis were discussed in the context of each category. The overview also included discussion on the translation in the framework of relevant translation theories introduced in the theoretical background section. Even though I have studied Dutch for some years, I am not yet fluent in it, which is why any problems or difficulties deducting the meaning of the name were solved by consulting a native speaker of Dutch. It was found that preservation was used the most, which is probably due to the closeness of the Dutch and English cultures. Transformation was also quite common and the new names were often linked to the personality of the character or the spelling of the original name. The names were fairly descriptive and unambiguous. The analysis also revealed that there has been a shift towards the Dutch culture because of the way localisation was used: very strange names were changed into more familiar ones and some English names into Dutch ones. Overall, the level of associations in the names was less difficult than in the source text, which indicates that the target audience has been limited to children. This is probably so because it is an extremely challenging task to translate all aspects of names into another language. An unexpected finding was that the Dutch and German translations appear to be different regarding the names despite the similarities in the cultures. On the other hand, the Finnish names in the novel seemed to be translated in a relatively similar manner compared to the Dutch names. Further studies could investigate the names in the other novels of the series, and perhaps the studies could also include other culture-specific items in addition to character names. / Tutkielman aihe on hahmojen nimien hollanninkieliset käännökset teoksessa Harry Potter and the Philosopher’s Stone, joka on kertomus siitä, kuinka Harry Potter löytää taikamaailman vietettyään elämänsä tavallisessa maailmassa 11-vuotiaaksi asti. Hollanninkielisen käännöksen on tehnyt Wiebe Buddingh’. Romaanissa on kaiken yhteensä 112 hahmoa, ja tutkielmassa on tarkasteltu kaikkia, koska jokaisen nimen luomiseen ja kääntämiseen on nähty vaivaa. Tutkielman tarkoitus oli tutkia nimien käännöksiä hollannin kielelle: miten ne on käännetty tarkalleen ja mitä selviää, kun hollanninkielisiä nimiä verrataan muunkielisiin nimiin. Nimet on analysoitu tarkastelemalla nimiä huolellisesti. Kohdekielisten nimien alkuperät on selvitetty ja niitä on verrattu lähdekielen nimiin, jotta saadaan selville kääntämismetodi. Sen jälkeen nimet on jaettu kategorioihin kääntämismetodin perustella. Tässä tutkielmassa on käytetty samoja kategroioita kuin Davies (2003), joka tutki kulttuurisidonnaisia elementtejä Harry Potter -kirjoissa. Kategoriat ovat seuraavat: säilyttäminen, lisäys, poistaminen, globalisointi, lokalisointi, transformaatio ja luominen. Yksittäisten nimien analyysin jälkeen käännöksistä muodostettiin yleiskatsaus, jossa analyysin tulokset käydään läpi kategoria kerrallaan. Yleiskatsaus sisältää myös pohdintaa käännökseen liittyvistä käännösteorioista, jotka esitellään tutkielman teoriaosiossa. Vaikka olen opiskellut hollantia muutamia vuosia, en osaa sitä vielä sujuvasti, ja siksi tutkimuksessa on konsultoitu hollantia äidinkielenään puhuvaa henkilöä, jotta nimien tulkinnassa vastaantulevat epäselvyydet on saatu ratkaistua. Tutkimuksen tuloksista selviää, että säilyttämistä on käytetty kaikkein eniten, mikä johtunee siitä, että Hollannin ja Englannin kulttuurit ovat jokseenkin samanlaisia. Transfromaatio oli myös melko yleinen, ja sillä tavalla syntyneet uudet nimet liittyivät usein hahmon luonteeseen tai alkuperäisen nimen kirjoitusasuun. Nimet ovat kuvaavia ja yksiselitteisiä. Lokalisoinnin käyttö käännöksessä paljasti myös pienehkön muutoksen hollantilaiseen kulttuuriin päin: hyvin oudot nimet muutettiin tutummiksi ja jotkin englantilaiset nimet muutettiin hollantilaisiksi. Yleensä ottaen mielleyhtymät olivat kohdetekstissä yksinkertaisempia kuin lähdetekstissä, mistä voidaan päätellä, että käännöksen kohdeyleisöksi on rajattu lapsiin. Se johtuu nimien kääntämisen vaikeudesta, sillä on erittäin haastavaa kääntää nimen kaikki aspektit toiselle kielelle. Yllättävä havainto oli se, että hollanninkieliset ja saksankieliset nimien käännökset erosivat toisistaan, vaikka kulttuurit muistuttavat toisiaan läheisesti. Toisaalta selvisi myös, että suomenkieliset nimet on käännetty samalla tyylillä kuin hollanninkieliset. Jatkotutkimusta voitaisiin tehdä siitä, miten nimet on käännetty kirjasarjan muissa osissa, ja aineistoon voitaisiin myös sisällyttää nimien lisäksi muut kulttuurisidonnaiset elementit.

Utopian literature has been around for half a millennium, officially beginning with Sir Thomas More’s Utopia (1516). As a genre, it has survived several lulls in popularity, always to return with a new generation of authors imagining ideal societies. However, the current hiatus in the genre that started in early 20th century has caused several researchers to argue that the genre is either dead or dying. The argument goes that due to the failings of socialism and the horrors of two World Wars, people became pessimistic, lost their hope for the future and their heart for utopia. This same time period saw the birth and rise of dystopian literature. While this pessimism certainly plays a part in the current hiatus of utopian genre, it is unlikely to be the only reason. Another reason could be the lack of good narratives. It is difficult to tell a good story in a utopian setting, where everything is supposed to be perfect and any change would necessarily be for the worse, while a dystopian setting would not have this problem. The main argument of this paper, then, is that the decline in the popularity of utopian literature is not only related to general pessimism, but that a lack of proper narratives and exciting stories is a large part of it as well. Furthermore, this paper aims to show that utopian literature can provide good narratives, and that Iain M. Banks’ science fiction novels set in the fictional utopian society called the Culture are one possible solution for the current lull that utopian literature faces. The argument consists of three stages. The first stage aims to define utopia using several academic sources, to explore where the utopian tradition stems from and what its purpose was in a historical context. This is done to gain further insight into the reasons for the utopian decline. The second stage focuses on the characteristics of the Culture, Iain M. Banks’ fictional utopian society, partly to establish that it really is a utopia, but mainly to see how it differs from other utopias. The third and final stage focuses on the narrative problems that utopian literature faces, using examples of several classical utopian texts in relation to narrative theories, followed by an analysis of Banks’ novels Excession (1996) and Use of Weapons (1990) to establish how Banks creates narrative tension and exciting stories in a literary genre that has defied such tricks for centuries. While in the end it is impossible to say if Banks’ narratives would truly be a beginning of a new rise for the utopian, they certainly show that utopian literature is not dead. / Utopiakirjallisuus, joka lasketaan alkaneeksi Sir Thomas Moren teoksesta Utopia (1516), on ollut olemassa jo puoli vuosituhatta. Se on selvitytynyt omana tyylilajinaan useasta suosion romahtamisesta huolimatta nousten aina uuden sukupolven myötä tuomaan mielikuvitelmia täydellisistä yhteiskunnista. Kuitenkin tämänhetkinen, jo 1900-luvun alkupuolella alkanut suvantovaihe utopiakirjallisuuden suosiossa on johtanut siihen, että usea tutkija on julistanut tyylilajin kuolleeksi, tai vähintään kuolevaksi. Heidän perustelunaan on se, että sosialismin epäonnistuminen ja kaksi maailmansotaa veivät ihmisiltä uskon positiiviseen tulevaisuuteen ja sen myötä utopiaan. Vaikka tällä pessimismillä on epäilemättä oma roolinsa nykyisessä suvantovaiheessa, se tuskin voi olla sille ainoa syy. Toinen mahdollinen syy saattaa olla mielenkiintoisten tarinoiden puuttuminen. On vaikea kertoa tarinaa täydellisestä yhteiskunnasta, sillä jotta kyseessä olisi utopia ja kaikki täydellistä, kaikki muutos tilanteessa johtaisi väistämättä huonompaan lopputulokseen. Dystopiaan sijoittuvilla tarinoilla ei ole tätä ongelmaa. Tämän tutkielman päätavoite onkin näyttää, että utopiakirjallisuuden suosion hiipuminen ei liity pelkästään yleiseen pessimismiin, vaan että mielenkiintoisten tarinoiden puuttumisella on ollut tähän myös merkittävä vaikutus. Tämän lisäksi tarkoitus on osoittaa, että utopiakirjallisuuden alueella on mahdollista kertoa myös mielenkiintoisia tarinoita, ja että Iain M. Banksin tieteiskirjallisuuteen lukeutuvat teokset Kulttuuri-nimisestä (the Culture) fiktiivisestä utopistisesta yhteiskunnasta ovat yksi mahdollinen ratkaisu suvantovaiheesta nousuun. Tämän tutkimuksen argumentointi koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan useiden muiden tutkimusten avulla sitä, mitä utopia ja utopiakirjallisuus oikein tarkoittavat. Tämän vaiheen tarkoitus on selvittää syitä utopiakirjallisuuden suosion laskuun tutkimalla mistä utopian perinteet oikein tulevat ja mikä tarkoitus utopiakirjallisuudella on sen historian aikana ollut. Toisessa vaiheessa keskitytään Banksin kuvitteelliseen Kulttuuriin ja sen ominaisuuksiin. Tarkoitus on sekä selvittää onko Kulttuuri tosiaan utopia, että kuinka se eroaa muista, aikaisemmista utopioista. Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa keskitytään utopioiden kerronnallisiin ongelmiin tutkailemalla ensin tyylilajin historiallisia tekstejä eri tarinankerrontaan perustuvien teorioiden pohjalta, jonka jälkeen analysoidaan kaksi Banksin teosta, Excession (1996) ja Use of Weapons (1990). Analyysin tavoitteena on tarkastella kuinka Banks luo kerronnallisia jännitteitä ja kiinnostavia tarinoita utopiakirjallisuuden tyylilajissa, joka on onnistunut tekemään tarinankerronnasta vaikeaa jo vuosisatoja. Vaikka loppujen lopuksi ei ole mahdollista vetää johtopäätöstä siitä, onko Banksin teokset merkki uudenlaisen utopian noususta, niin ainakin ne luovat toivoa, että utopiakirjallisuus ei ole vielä kuolemassa.

This research examines the protagonist of the fantasy novel The Name of the Wind written by Patrick Rothfuss. The goal is to establish that the given protagonist is not an archetypal hero or villain character, but rather he transcends the simplistic binary definitions of hero and villain by acting on humane drives and understandable reasons, both of which can contribute towards good or evil. The paper draws upon multiple sources to determine a) the importance of character, b) the definition of archetypes and c) the traits exhibited by hero and villain characters. These are then used as a foundation for the analysis. The most significant sources used are the works of Joseph Campbell, Porter Abbott and Mike Alsford. The analysis revealed that the protagonist’s portrayal remains mostly heroic in the novel, but villainy is present throughout the novel, either apparent or heavily implied. Despite being only the first of three novels in the Kingkiller Chronicle, The Name of the Wind gives the reader a strong impression of a complex character that is not strictly good or evil, but rather humane. To conduct a deeper analysis of character in the future, the entire trilogy should be read and examined, and see if the conclusions drawn in this paper are based. / Tämä tutkimus tarkastelee Patrick Rothfussin kirjoittaman Tuulen nimi -fantasiaromaanin päähenkilöä. Tavoitteena on osoittaa, että kyseinen päähenkilö ei ole arkkityyppinen sankari- tai pahishahmo, vaan hän ylittää pelkistetyt binaariset määritelmät sankarin ja pahiksen välillä käyttäytymällä ymmärrettävistä syistä ja inhimillisiin pyrkimyksiin nojaten, joista molemmat voivat aiheuttaa sekä hyvää, että pahaa. Tutkielma käyttää useita lähteitä määritelläkseen a) hahmojen tärkeyden, b) arkkityypit ja c) sankareiden ja pahisten luonteenpiirteet. Näitä käytettiin analyysin pohjana. Merkittävimmät käytetyt lähteet ovat Joseph Campbellin, Porter Abbottin ja Mike Alsfordin teokset. Analyysissä paljastui, että päähenkilön kuvaus pysyy suurimmalta osin sankarillisena, mutta pahuus on näkyvillä koko romaanin ajan joko selvästi tai epäsuorasti. Vaikka Tuulen nimi onkin Kuninkaantappajan kronikan ensimmäinen osa, se antaa lukijalle vahvan mielikuvan monimutkaisesta hahmosta, joka ei ole tiukasti hyvä eikä paha, vaan ennemminkin inhimillinen. Tulevaisuudessa koko trilogia tulisi lukea ja tutkia, jotta syvempi analyysi voidaan tehdä ja tämän tutkimuksen johtopäätökset varmistaa perustelluiksi.

This study examines the portrayal of Northern Ireland’s Troubles in the 2008 docudrama film Five Minutes of Heaven by Oliver Hirschbiegel. The study’s goals were to determine if the film manifests any kind of bias against Northern Ireland’s Catholics/republicans or Protestants/loyalists, and how the film relates to earlier Troubles films and their conventions. The film was analysed on the levels of content and style, with focus being divided mainly between the film’s main characters and its use of documentary film techniques. Scholarly literature dealing with earlier Troubles cinema was consulted for the purpose of comparing the film to its predecessors. The study’s findings suggest that Five Minutes of Heaven portrays the Troubles with exceptional neutrality and authenticity. / Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka Pohjois-Irlannin konflikti on esitetty Oliver Hirschbiegelin vuoden 2008 dokudraamaelokuvassa Five Minutes of Heaven. Tutkielmassa selvitetään, onko elokuvassa nähtävissä puolueellisuutta Pohjois-Irlannin katolilaisia/republikaaneja tai protestantteja/lojalisteja vastaan, sekä lisäksi arvioidaan elokuvan suhdetta aiempiin konfliktista kertoviin elokuviin ja niiden konventioihin. Elokuvaa on tutkielmassa analysoitu sekä sisällön että tyylin kannalta keskittyen pääasiassa elokuvan päähenkilöihin ja dokumentaariseen toteutustapaan. Konfliktista kertovien elokuvien historiaa käsittelevää tieteellistä kirjallisuutta on hyödynnetty elokuvan vertaamisessa edeltäjiinsä. Tutkielmassa esitetään, että Five Minutes of Heaven käsittelee Pohjois-Irlannin konfliktia poikkeuksellisen puolueettomasti ja todenmukaisesti.

This study examines the 2012 video game Assassin’s Creed III by Ubisoft. The goal of the study was to determine whether the portrayal of different groups in the game, historical and fictional, was simple and biased or fair and complex. The game was analysed by studying the way the game constructs its protagonists and antagonists and how it creates allegiance with the player character and other characters. The study aimed to research both fictional factions, the Assassins and the Templars, as well as the historical factions, the British Empire and its Thirteen Colonies in North America, and determine whether the portrayal of the factions were connected. The findings of the study suggest that the game’s portrayal of protagonists and antagonists is remarkably complex and additionally, the historical portrayals are fair and even overly neutral. / Tässä tutkielmassa tarkastellaan Ubisoftin julkaisemaa videopeliä Assassin’s Creed III vuodelta 2012. Tutkielman päämäärä oli selvittää, esitettiinkö pelin eri ryhmittymät, niin historialliset kuin fiktiivisetkin, yksinkertaisesti ja vääristyneesti, vai reilusti ja monipuolisesti. Tutkielmassa peliä analysoidaan tarkastelemalla, kuinka peli luo protagonistinsa ja antagonistinsa, ja kuinka se luo pelaajan samaistumista pelihahmoon ja muihin hahmoihin. Tutkielma tarkastelee sekä pelin fiktiivisiä ryhmittymiä, eli Assassiineja ja Temppeliherroja, että historiallisia ryhmittymiä, eli Britti-imperiumia sekä heidän Kolmeatoista Siirtokuntaansa, ja pyrkii selvittämään mikäli niiden kuvaukset ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkielman tulokset antavat ymmärtää, että pelin protagonistien ja antagonistien kuvaus on merkittävän monipuolinen ja lisäksi sen historialliset kuvaukset ovat tasapuolisia ja jopa ylineutraaleja.

This master’s thesis examines the use of English as an additional linguistic resource in the language of Finnish young women’s magazines. The aim of the thesis is to study the amount of English in the magazines as well as the ways in which English is mixed with Finnish. Furthermore, one goal is to discuss the possible reasons for the use of English instead of Finnish with the help of previous research done on the role of English in Finland. The data of the study consists of the September 2016 issues of Demi, Trendi and the Finnish Cosmopolitan, and the research method is qualitative analysis. The study was conducted by gathering examples of the use of English in the magazines and categorizing and analyzing the findings. The findings of the study were also compared with the results of previous studies in the field. The study showed that the articles in the magazines include many examples of code-switching both inside and between clauses. The articles also include plenty of loanwords from English, and among the examples there are both older and newer loans. Some of the loan words have been adapted to the Finnish phonological, orthographical and grammatical system, but many of the newer words have also been loaned as citation loans. In addition, there are a lot of references to English company, product and people’s names in the articles. The magazines also include many advertisements, which were studied separately. The study showed that English is used in various degrees in the great majority of the advertisements published in Demi, Trendi and Cosmopolitan. Among the advertisements studied, only a few are fully English, but English is commonly used in addition to Finnish in the form of English product names, loan words, pictures with English texts and code-switching. Overall, the findings of the study show that English is used extensively and versatilely as an additional linguistic resource in the genre of Finnish young women’s magazines. The results also confirm the observations made in previous research on the increasing role of English in Finland. / Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee englannin käyttöä kielellisenä lisäresurssina suomenkielisissä nuorten naisten lehdissä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka paljon englantia lehdet sisältävät ja millä tavoin sitä käytetään suomen kielen rinnalla. Yksi tutkimuksen tavoitteista on myös pohtia aiempien tutkimusten avulla, miksi englantia käytetään näissä tapauksissa suomen sijasta. Tutkimuksen aineisto koostuu Demin, Trendin ja suomenkielisen Cosmopolitanin syyskuun 2016 numeroista, ja kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin keräämällä esimerkkejä englannin kielen käytöstä lehdissä, jaottelemalla esimerkit vastaaviin kategorioihin ja analysoimalla löydökset. Tuloksia verrattiin myös aiemmin alalla tehtyjen tutkimusten havaintoihin. Tutkimus osoitti, että lehdissä käytetään suhteellisen paljon koodinvaihtoa sekä saman lauseen sisällä että eri lauseiden välillä. Tekstit sisältävät myös runsaasti sekä uudempia että vanhempia lainasanoja. Osa lainoista on mukautettu paremmin sopiviksi suomen kielen fonologiseen, ortografiseen ja kieliopilliseen järjestelmään, mutta erityisesti uudempien lainasanojen joukossa on myös monia sitaattilainoja. Koodinvaihdon ja lainasanojen lisäksi artikkelit sisältävät myös runsaasti viittauksia englanninkielisiin yritysten, tuotteiden ja ihmisten nimiin. Lehtien omien artikkeleiden lisäksi lehdet sisältävät useita kaupallisia mainoksia, joiden englannin kielen käyttöä tutkittiin erikseen. Tulokset osoittivat, että suurin osa mainoksista sisältää englantia ainakin jonkin verran. Vain muutama lehdissä julkaistuista mainoksista on täysin englanninkielisiä, mutta englannin käyttö osoittautui erittäin yleiseksi suomen kielen seassa, esimerkiksi yritysten ja tuotteiden nimissä, lainasanoina, koodinvaihtona ja tuotekuvien sisältämissä teksteissä. Tämä tutkimus osoittaa, että englannin kielen käytöstä on tullut osa suomenkielisten nuorten naisten lehtien genreä ja sen käyttö kielellisenä lisäresurssina on sekä erittäin runsasta että monimuotoista. Tutkielman tulokset myös tukevat aiempien tutkimusten havaintoja englannin kielen kasvavasta roolista Suomessa.

No description available.

Scotland voted for independence in September 18th 2014. The referendum got a lot of media attention, and many aspects of the possible independence were discussed in virtually every media in the United Kingdom and all over the world. The independence was supported by the so-called Yes campaign, mainly organized by the leading party in the Scottish Parliament, the Scottish National Party. The opposing side of the argument was the Better Together campaign, which had the support of the other major parties in Scotland, as well as many other individuals. The study examines different ways of media persuasion and influence by discussing what ways the media can affect political discussion and people’s opinions. In addition, such themes as Scotland’s history, online news, language and power and the power of the media are discussed in relevance to the study. The data used in the study are from the websites of two Scottish newspapers: the Scotsman (scotsman.com) and Herald Scotland (heralaldscotland.com). The 17 articles chosen for the study are from before the 2014 referendum took place. The main methods used in the study are presupposition (i.e. assuming something is true without further explanation), agenda setting (e.g. what is emphasized and what is left out) and message framing (how an issue is characterized in a text and how it us understood). Three major themes stood out in the data used: the first was the theme of national identity and historical references, the second was uncertainty and fear, and the final theme was the SNP leader Alex Salmond as the face of independence. It is shown in the study Scottish national identity and historical references were more often used by the Yes side, whereas fear and uncertainty were often referred to by the Better Together side. Finally, Alex Salmond was presented as the face of the entire independence movement by the unionist, and he was often presented in a negative light. The final part of the study contemplates some of the possibilities for why the people of Scotland voted No in 2014, which could be said to be the uncertainties about the possible independence, as well as the untrustworthiness of Alex Salmond as a political leader. On the other hand, the people who voted Yes could be said to be the people who were unhappy with the political decisions made by Westminster, and wanted Scotland to be able to make its own decisions. / Skotlanti järjesti kansanäänestyksen itsenäisyydestään 18. syyskuuta vuonna 2014. Itsenäisyyden puolesta toimi Kyllä -kampanja, jota johti Skotlannin parlamentin johtava puolue, Skotlannin Kansallispuolue. Unionissa pysymistä kannatti Better Together (parempi yhdessä) -kampanja, joka sai tukea muilta Skotlannin pääpuolueilta sekä monilta muilta yksittäisiltä poliitikoilta esimerkiksi Englannissa. Äänestystä käsiteltiin laajasti kaikissa medioissa niin Yhdistyneessä Kuningakunnassa kuin muualla maailmassakin. Tutkielmassa käsitellään median vaikutuskeinoja poliittisessa keskustelussa. Sen tarkoituksena on osoittaa, mitä keinoja käyttäen esimerkiksi sanomalehdet voivat vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Tämän lisäksi käsitellään lyhyesti Skotlannin historiaa, internet uutisia sekä kielen ja median vallankäyttöä. Tutkimusmateriaalina on käytetty kahden Skotlantilaisen sanomalehden nettisivuja, jotka ovat the Scotsman (scotsman.com) ja Herald Scotland (heraldscotland.com). Valitut 17 artikkelia ovat ajalta ennen vuoden 2014 äänestystä. Keskeisinä metodeina tutkielmassa on käytetty niin sanottua presuppositio tai ennakko-otaksuma -teoriaa, jonka mukaan jonkin asian sanotaan tai vihjataan olevan totta ilman enempää selvennystä. Toisena metodina on agenda setting -teoria, jossa esimerkiksi pohditaan, mitä tekstissä korostetaan ja mitä jätetään pois. Viimeisenä tutkielmassa on hyödynnetty viestin kehystämis eli message framing -teoriaa, jonka mukaan viestin esitystapa vaikuttaa siihen, miten yleisö sen ymmärtää. Tutkimusmateriaalista nousi esiin kolme pääteemaa, joita olivat kansallisidentiteetti ja historialliset viittaukset, epävarmuus ja pelko sekä Skotlannin kansallispuolueen johtaja Alex Salmond itsenäisyysaatteen kasvoina. Tutkimuksesta selviää, että nettiartikkeleissa kansallisidentiteettiä ja historiallisia viittauksia käyttivät hyödykseen eniten itsenäisyyden kannattajat, kun taas epävarmuuden ja pelon teemat esiintyivät voimakkaasti unionia puolustavissa teksteissä. Lisäksi unionia kannattavissa lausunnoissa Alex Salmond esitettiin usein koko itsenäisyysaatteen kasvoina, ja usein negatiivisessa valossa. Tutkielman lopuksi pohditaan syitä sille, miksi skotlantilaiset äänestivät itsenäisyydelle Ei vuonna 2014. Tulosten perusteella mahdollisen itsenäisyyden epävarmat seuraukset sekä Alex Salmondin epäluotettavuus poliittisena johtajana olivat suuressa roolissa äänestyksen lopputuloksessa. Toisaalta Kyllä -äänen puoltajia voidaan sano olleen ne ihmiset, jotka kokivat olevansa tyytymöttämiä Iso-Britannian hallituksen tekemiin päätöksiin ja halusivat Skotlannin täyden päätäntävallan sitä koskevissa asioissa.

This study investigates how Finnish-speaking researchers at the University of Oulu cooperate with language editors in writing scientific articles in English. There is not enough awareness of the different aspects and benefits of this kind of cooperation, despite the fact that for researchers writing for scientific journals is an important part of their work. This thesis is a case study. There was no empirical research about the cooperation between researchers and language editors during the writing process of scientific articles before this study. In order to find out what the Finnish-speaking researchers at the University of Oulu think about their writing process and proofreading, they were asked to fill in an online questionnaire. The purpose of the questionnaire was to study how the researchers would like to cooperate with language editors at the beginning, middle and end of the writing process. After this, six researchers were asked for interviews. The interviewees were asked how they cooperate with language editors and what kind of feedback they find most useful for their writing. The answers were broken into themes for thematic analysis. More than a half of the informants reported in the questionnaire that they would benefit from more cooperation with a language editor. The interviewees estimated that cooperation would help to find ways to structure and present the content of their articles. This study revealed that there is a need to develop cooperation between the researchers and language editors at the University of Oulu. The cooperation should be based on the researchers’ field of research, experience, aims and language skills. / Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää, miten Oulun yliopiston suomenkieliset tutkijat ja editoijat tekevät yhteistyötä tieteellisten artikkeleiden kirjoittamisessa englanniksi. Yhteistyön mahdollisuuksista ja hyödyistä ei ole riittävästi tietoa, vaikka tutkijoille artikkeleiden kirjoittaminen kansainvälisiin julkaisuihin on tärkeä osa työtä. Tämä tutkimus on tapaustutkimus. Ennen tätä tutkimusta tutkijoiden ja editoijien yhteistyötä tieteellisten artikkeleiden kirjoittamisessa ei ollut tutkittu empiirisesti. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Verkkokyselyn avulla selvitettiin, miten tutkijat itse arvioivat kirjoitusprosessiaan ja sen kielentarkastusta. Tutkijoilta tiedusteltiin, miten he haluaisivat tehdä yhteistyötä editoijien kanssa kirjoitusprosessin alussa, keskivaiheessa ja lopussa. Tämän jälkeen kuusi tutkijaa kutsuttiin haastatteluihin. Haastatteluissa tutkijoilta kysyttiin, miten he tekevät yhteistyötä editoijien kanssa ja millaisesta palautteesta he arvioivat olevan eniten hyötyä kirjoittamiselleen. Vastaukset jaettiin teemoihin analyysia varten. Yli puolet kyselyyn vastanneista tutkijoista arvioi, että heille olisi hyötyä siitä, että he tekisivät enemmän yhteistyötä editoijien kanssa kirjoitusprosessin aikana. Tutkimuksessa haastatellut tutkijat arvioivat, että yhteistyö editoijan kanssa auttaisi löytämään keinoja artikkelin rakenteen muodostamiseen ja tutkimuksen sisällön esittämiseen. Tutkimuksen mukaan tutkijoiden ja editoijien välistä yhteistyötä tulee kehittää Oulun yliopistossa. Yhteistyön kehittämisessä pitää ottaa huomioon tutkijoiden tieteenala, kokemus, tavoitteet ja kielitaito.