Les dispositifs de médiation équine dans le champ du soin, suscitent de plus en plus l’intérêt des professionnels du secteur médical, paramédical et social, bien que ces pratiques ne soient pas réglementées, et que peu de recherches rigoureuses aient été menées sur leurs applications et leur efficacité. L’objectif de ce travail de Thèse est dans un premier temps de dresser un panorama des indications, des pratiques et des perspectives de la médiation équine en se basant sur une enquête diffusée auprès de 600 établissements de psychiatrie infanto juvénile français. Une centaine d’établissements proposant ce type d’activité (N=103), ont renseigné un questionnaire permettant de déterminer d'une part, la place accordée à la médiation équine dans les prises en charge des enfants et des adolescents, d'autre part, de décrire leur conception et pratique de cette approche spécifique. Dans un second temps, nous avons observé 23 enfants présentant des troubles psychiques divers (troubles envahissants du développement, troubles des conduites et troubles émotionnels, déficience intellectuelle), lors de séances de médiation équine, sur une période de un à trois ans. Nous avons réalisé une évaluation des compétences adaptatives de chacun des enfants à l’aide de deux questionnaires spécialement conçus pour leurs parents et pour l’équipe éducative et soignante, inspirés de l’Echelle de Comportement adaptatif (ECA) de Magerotte (1978). La mise en évidence de profils d’évolutions nous permet de dégager des progrès significatifs chez la plupart des enfants dans tous les domaines et d’approfondir la réflexion sur les indications à privilégier et les spécificités du cadre d’intervention. En considérant la quantité non négligeable d’établissements proposant ce type de prise en charge et les bénéfices rapportés par les professionnels, ce travail questionne le statut de ces pratiques, leur cadre d’intervention et leur développement. / Equitherapy, or quite other activity referring to introduction of the horse in a device of care, seems to arouse more and more the interest of the professionals in medical, paramedical and social sectors, although these practices are not regulated, and although few rigorous researches are led on their efficiency. In a one step, the aim of this research is to draw-up the first overview of the indications, practices and perspectives of the equitherapy. It’s based on an investigation sent to 600 French children’s mental healthcare institutions. Institutions proposing this type of activity (N=103) were invited to inform a questionnaire to determine the emphasis on the equine mediation in the psychiatric care and to describe their conception of this specific approach. In a second step, we observed 23 children with multiple mental disorders (pervasive developmental disorders, conduct and emotional disorders, mental retardation) in sessions of equine mediation, over a period of one to three years. They was the subject of an evaluation of their adaptive skills, using two questionnaires especially designed for the parents and the educational team, inspired by the Adaptive Behavior Scale (ABS), adapted by Magerotte in 1978. The identification of patterns of change allows us to note significant progress in almost of children, in most areas. These results help us to increase our understanding of the indications and the specific focus of the frame of intervention. By considering the appreciable amount of establishments proposing this type of care, and profits reported by the professionals, this research attempts to highlight the status of these practices, and their development.

Abstract The purpose of the study was to describe and analyze the process of developing community employment of psychically disabled people and its significance for the participants' quality of life. The following research tasks were addressed: 1) What is the process of developing community employment of psychically disabled people like? 2) What is the significance of community employment for the quality of life of psychically disabled people? The study was carried out as action research with recruited participants, and it was part of the Community Employment project of Keski-Pohjanmaa Association for Social Psychiatry in 1998-2000. A qualitative approach was used. The study was carried out in two stages. The purpose at stage I was to elicit information about the baseline situation before the implementation of community employment. Representatives (N=49) of the collaborators in the Community Employment project (N=23) were recruited to participate in an unstructured interview and psychically disabled workshop clients (N=14) to participate in a thematic interview. The data were analyzed with method of content analysis. The stage I results showed that community employment should be developed as a new type of occupational rehabilitation, and that work was a significant and important aspect of quality of life for psychically disabled workshop clients. At stage II, the aim was to obtain information about the implementation of community employment and its significance for psychically disabled workers. The following persons were recruited to participate: the coordinator of the Community Employment project was recruited to keep a diary during 30.3.1998-31.12.2000 and workers who had moved from workshop into community employment (N=4) to participate in repeated (2) unstructured interviews. The data were analyzed with content analysis, and the QRS NVivo computer software was used to analyze the contents of the diary. Based on the results, participation in community employment helped psychically disabled persons to have meaningful employment, to construct his/her self and everyday life by means of this employment, to become established as a member of the working community and to be able to cope with the tasks at work. Community employment involved factors that both promoted and impaired the persons' capacity to cope with their tasks. The most important conclusion was the empowering significance of employment for psychically disabled persons if the occupational rehabilitation services, such as workshops and community employment, are arranged with a focus on the client. The community employment model developed here did not suit all candidates willing to try it. It is therefore necessary to have a sufficiently large range of different occupational rehabilitation services available, from among which each client can choose one suitable for him/herself. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida psyykkisesti vajaakuntoisten avotyötoiminnan kehittämisprosessia ja merkitystä osallistujien elämänlaadulle. Tutkimustehtävänä oli vastata kysymyksiin 1) Millainen on psyykkisesti vajaakuntoisten avotyötoiminnan kehittämisprosessi? 2) Mikä on avotyötoimintaan osallistumisen merkitys psyykkisesti vajaakuntoisen elämänlaadulle? Osallistavana toimintatutkimuksena toteutettu tutkimus oli osa Keski-Pohjanmaan sosiaalispsykiatrisen yhdistyksen Avotyöprojektia vuosina 1998-2000. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena. Vaiheessa I tavoitteena oli saada tietoa lähtötilanteesta ennen avotyötoiminnan toteutusta. Tällöin tutkimustehtäviksi määriteltiin: Millaisia näkemyksiä on Avotyöprojektin yhteistyötahojen edustajilla psyykkisesti vajaakuntoisten työkuntoutuspalvelujen järjestämisestä? Millainen on psyykkisesti vajaakuntoisen työsalin asiakkaan elämänlaatu? Tutkimukseen osallistettiin Avotyöprojektin yhteistyötahojen (N=23) edustajat (N=49) avoimella haastattelulla sekä psyykkisesti vajaakuntoiset työsalin asiakkaat (N=14) teemahaastattelulla. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla. Vaiheen I tuloksista todettiin, että avotyötoiminnan kehittäminen oli perusteltua yhtenä puuttuvana työkuntoutuspalvelumuotona, ja työ oli merkittävä ja keskeinen elämänlaadun osatekijä psyykkisesti vajaakuntoiselle työsalin asiakkaalle. Vaiheessa II tavoitteena oli saada tietoa avotyötoiminnan toteutuksesta sekä avotyötoimintaan osallistumisen merkityksestä psyykkisesti vajaakuntoiselle osallistujalle. Tutkimustehtäviksi määriteltiin: Millainen on avotyötoiminnan kehittämisprosessi yhden kehittämiseen osallistuneen näkökulmasta? Mikä on avotyötoimintaan osallistumisen merkitys psyykkisesti vajaakuntoiselle? Tutkimukseen osallistettiin Avotyöprojektin projektivastaava päiväkirjan kirjoittamisella 30.3.1998-31.12.2000 sekä työsalilta avotyötoimintaan siirtyneet avotyöntekijät (N=4) toistetuilla (2) avoimilla haastatteluilla. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla, jossa päiväkirja-aineiston osalta käytettiin apuvälineenä QSR NVivo-tietokoneohjelmaa. Tulosten perusteella avotyötoimintamallin kehittämisessä oli keskeistä asiakkaan aktiivinen osallistuminen arviointi- ja valmennusjaksolle valintaan, yhteistoiminta arviointi- ja valmennusjakson toteutuksessa, avotyökyvyn selvittäminen arviointi- ja valmennusjakson ytimenä, avotyötoimintaan siirtyminen yhteistoiminnassa asiakkaan kanssa sekä avotyöntekijän ja työyhteisön tarpeenmukainen tukeminen. Tulosten perusteella avotyöhön osallistuminen merkitsi psyykkisesti vajaakuntoiselle osallistujalle mielekästä työtä, itsen ja arjen rakentumista työn avulla, työyhteisöön ankkuroitumista ja työssä jaksamista. Työ rakensi avotyöntekijää ja hänen arkeaan rytmittämällä arkea, lisäämällä työtehtävien hallintaa ja vastuun-kantoa sekä vahvistamalla itsetuntoa ja aikuisen roolia. Avotyöhön kuului työssä jaksamista edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Tutkimuksen tärkein johtopäätös on työn voimaannuttava merkitys psyykkisesti vajaakutoiselle, kun työkuntoutuspalvelut kuten työsali- ja avotyötoiminta toteutetaan kuntoutujalähtöisesti. Kehitetty avotyötoiminta ei soveltunut kaikille siihen hakeutuneille. Siksi tarvitaan riittävän kattava valikoima erilaisia työkuntoutuspalveluja, joista kuntoutujaa tuetaan valitsemaan itselleen sopivin.