Nesta tese analisam-se correntes da teoria política que fundamentam a condução das ações individuais na vida política e social na racionalidade. Nessa perspectiva, apresenta-se a disputa existente entre um conceito procedimental de justiça e um conceito de ética procedimental fundada na existência de uma comunidade cultural de valores. Discute-se a guinada teórica de Habermas que, ao passar do medium linguagem para o medium direito, traz um elemento novo a sua teoria, compreendendo que a judicialização nas sociedades pós-tradicionais forma um parâmetro dinâmico que orienta a ação individual em direção a laços solidários. Apresenta-se em seguida o debate liberalismo versus comunitarismo, apresentando os ganhos analíticos trazidos pelas reflexões hermenêuticas de Charles Taylor sobre a formação dos valores éticos que guiam a formação da modernidade. Mas de Taylor se distancia por tomá-lo como excessivamente culturalista em seu conceito antropológico sobre a natureza humana. Pela análise epistemológica da metodologia de estudo de caso normativo, investiga-se a interpretação de Jessé Souza sobre o processo de naturalização das desigualdades no Brasil. O objetivo é problematizar sua interpretação bourdieusiana das relações sociais por tomá-las demasiadamente presas a uma racionalidade instrumental. Como alternativa analítica, apresentam-se as contribuições de Axel Honneth e, como ele, sustenta-se que os fundamentos de interação e emancipação social se dão com relações de reconhecimento recíproco estruturadas sobre uma ética formal. / In this dissertation, I analyze political theory currents which claim that political and social individual actions rely on individuals rationality. From this perspective, I present the dispute between a proceduralist understanding of justice and a concept of proceduralist ethics which rests upon the existence of cultural community of values. Then, I discuss Habermas theoretical shift in his moving from taking language as a means of social interaction to taking law as such means, and show that the shift brings up a new aspect of his theory, since he understands that judicialization in post-traditional societies forms a dynamic parameter which orients individual actions towards solidary bonds. Next, I present the debate between liberalism and communitarianism, highlighting the analytical strengths of Charles Taylors hermeneutical thoughts on the formation of ethical values that guide the formation of modernity. I reject Taylors excessive culturalism when he builds his anthropological understanding of human nature. Through the epistemological analysis of the normative case study methodology I investigate Jessé Souzas interpretation on how inequalities have gone through a naturalization process in Brazil. My objective is to problematize his Bourdieuian interpretation of social relationships, considering that it remains too tied to an instrumental rationality. I claim that Axel Honneths work remains an analytical alternative to such Bourdieuian interpretation, and claim that the base for social interaction and emancipation rely on reciprocal recognition relations structured on formal ethics.

Tiivistelmä Tausta ja tavoitteet: Tarkastelun kohteena on modernisaatio yhteiskunnallis-historiallisena oppimisena. Tavoitteena on osoittaa kriittisen teorian kasvatustieteellinen merkitys yhteiskunnallisena kasvatus- ja sivistysdiskurssina. Teoreettiset lähtökohdat: Filosofista argumentaatiota ja dialektista sivistysteoriaa kehitellään kriittisen teorian käsittein, jotka ovat peräisin Theodor W. Adornon, Max Horkheimerin ja Herbert Marcusen filosofioista. Yhteiskunnallis-historiallisen oppimisen teoria perustuu Jürgen Habermasin, Klaus Ederin ja Axel Honnethin ajatteluun sekä Michel Foucault'n tiedon ja vallan sekä totuuden politiikan käsitteisiin. Vallan ja moraalin dialektiikka toimii sisällöllisenä jännitteenä. Pääongelmat: 1) Millä perusteilla modernisaatio käsitteellistyy yhteiskunnallis-historiallisena oppimisena, demokratisoitumisena ja tasa-arvoistumisena ja mikä on ollut koulutuksen ja kasvatuksen merkitys näissä prosesseissa? 2) Miten yhteiskunnallis-historiallinen oppiminen, demokratisoituminen ja tasa-arvoistuminen ovat toteutuneet kansallissosialistisen totuuden politiikan ja sitä seuranneiden, demokratisoimiseen tähdänneiden uudelleenkoulutusohjelmien valossa? 3) Miten tieteellisen tiedon ja vallan yhdistelmä ovat vaikuttaneet yhteiskunnallis-historialliseen oppimiseen, demokratisoitumiseen ja tasa-arvoistumiseen? Metodologia ja metodit: Tutkimuksessa kehitellään ja sovelletaan dialektista metodologiaa sekä filosofiseen että historialliseen tutkimukseen. Toteutus: Filosofinen osuus toteutettiin kriittisen teorian, habermasilaisen kommunikatiivisen toiminnan teorian ja foucault'laisen valtadiskurssin välisenä argumentaationa. Historiallinen osuus toteutettiin arkistotutkimuksena. Theodor W. Adornon, Max Horkheimerin ja Herbert Marcusen arkistojen materiaali on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kansallissosialistisen ajan ja sodan jälkeisen ajan (1930–1960) tutkimuksen kannalta. Tulokset: 1) Modernisaatio käsitteellistyy perustellusti yhteiskunnallis-historiallisena oppimisena ja yhteiskunnallisten patologioiden oppimisena. Modernisaatio ei yksiselitteisesti määrity demokratisoitumisena ja tasa-arvoistumisena. Kasvatus ja koulutus jäsentyvät kriittisessä teoriassa keskeisinä yhteiskunnallisen oppimisen, demokratian ja tasa-arvon edistäjinä. Historiallinen tutkimus todistaa kasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvoistavaa vaikutusta vastaan. Uudelleenkasvatuksella ja muodollisilla uudelleenkoulutusohjelmilla oli kuitenkin kiistatta demokratisoivaa vaikutusta. Poliittis-moraaliset oppimisprosessit asetettiin merkittäviksi tavoitteiksi toisen maailmansodan jälkeisessä kansainvälisessä koulutuspolitiikassa. Ihmisarvoon vetoava julkipolitiikka ei kuitenkaan onnistunut kitkemään Auschwitziin johtaneiden prosessien patologioita historian syvätasolta. Jälkikonventionaaliset, inhimillisyyteen ja ihmisten väliseen diskurssiin perustuvat moraaliset oppimisprosessit eivät ole toteutuneet, vaikka 1960-luvun sukupolvikonflikti saikin aikaan syvälle käyvän arvomurroksen. Taloudellis-teknologisilla oppimisprosesseilla on edelleen valta-asema. 2) Modernin tieteen itseymmärrys on perustunut välineelliseen ja laskelmoivaan järkiperäisyyteen. Moraaliset kysymykset on laiminlyöty. Tiedon ja vallan yhteenliittymä on kyennyt vain vähän edistämään demokratisoitumista ja tasa-arvoistumista. Kriittiseen intressiin perustuvat diskurssit ovat vaatineet demokratiaa ja emansipatorista kasvatusta. Siirtymä kansallissosialistisesta demokratisoivaan totuuden politiikkaan ei toteutunut tieteellis-diskursiivisen vastarinnan kautta, vaan se toteutui tiedeyhteisölle ulkopuolisen valtarégimen sotilaallisen vaihdoksen kautta. Tämä mahdollisti kriittisen argumentaation ja demokraattisen tiedeinstituution diskursiiviset valtakamppailut. 3) Tutkimuksen perusteella ei voida väittää, että välineellisen järkiperäisyyden suuntaamat oppimisprosessit olisivat korvautuneet kommunikatiivisen järjellisyyden suuntaamilla. Perusteltua on sen sijaan väittää, että kommunikatiivisen järjellisyyden suuntaiset oppimisprosessit asettuivat tavoittelemisenarvoisiksi toisen maailmansodan jälkeisessä kansainvälisessä politiikassa, jossa korostettiin kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä. Foucault'lainen valtadiskurssi ei kyennyt avaamaan moraalisesti kestäviä toiminnallisia näköaloja toisin kuin habermasilainen diskurssi. Tulosten hyödynnettävyys ja tutkimuksen merkitys: Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää koulutuspoliittisesti demokratia- ja tasa-arvokeskustelun kannalta sekä teoreettis-metodologisesti eurooppalaisen ajattelun tuntemuksen, kasvatustieteellisen teorianmuodostuksen, kasvatuksen historian sekä vertailevan tutkimuksen kannalta.

Nesta tese analisam-se correntes da teoria política que fundamentam a condução das ações individuais na vida política e social na racionalidade. Nessa perspectiva, apresenta-se a disputa existente entre um conceito procedimental de justiça e um conceito de ética procedimental fundada na existência de uma comunidade cultural de valores. Discute-se a guinada teórica de Habermas que, ao passar do medium linguagem para o medium direito, traz um elemento novo a sua teoria, compreendendo que a judicialização nas sociedades pós-tradicionais forma um parâmetro dinâmico que orienta a ação individual em direção a laços solidários. Apresenta-se em seguida o debate liberalismo versus comunitarismo, apresentando os ganhos analíticos trazidos pelas reflexões hermenêuticas de Charles Taylor sobre a formação dos valores éticos que guiam a formação da modernidade. Mas de Taylor se distancia por tomá-lo como excessivamente culturalista em seu conceito antropológico sobre a natureza humana. Pela análise epistemológica da metodologia de estudo de caso normativo, investiga-se a interpretação de Jessé Souza sobre o processo de naturalização das desigualdades no Brasil. O objetivo é problematizar sua interpretação bourdieusiana das relações sociais por tomá-las demasiadamente presas a uma racionalidade instrumental. Como alternativa analítica, apresentam-se as contribuições de Axel Honneth e, como ele, sustenta-se que os fundamentos de interação e emancipação social se dão com relações de reconhecimento recíproco estruturadas sobre uma ética formal. / In this dissertation, I analyze political theory currents which claim that political and social individual actions rely on individuals rationality. From this perspective, I present the dispute between a proceduralist understanding of justice and a concept of proceduralist ethics which rests upon the existence of cultural community of values. Then, I discuss Habermas theoretical shift in his moving from taking language as a means of social interaction to taking law as such means, and show that the shift brings up a new aspect of his theory, since he understands that judicialization in post-traditional societies forms a dynamic parameter which orients individual actions towards solidary bonds. Next, I present the debate between liberalism and communitarianism, highlighting the analytical strengths of Charles Taylors hermeneutical thoughts on the formation of ethical values that guide the formation of modernity. I reject Taylors excessive culturalism when he builds his anthropological understanding of human nature. Through the epistemological analysis of the normative case study methodology I investigate Jessé Souzas interpretation on how inequalities have gone through a naturalization process in Brazil. My objective is to problematize his Bourdieuian interpretation of social relationships, considering that it remains too tied to an instrumental rationality. I claim that Axel Honneths work remains an analytical alternative to such Bourdieuian interpretation, and claim that the base for social interaction and emancipation rely on reciprocal recognition relations structured on formal ethics.

This work deals with the indebtedness of consumers. It examines the causes of the debotrs themselves. Based on a secondary analysis of past research in the area of financial literacy, consumer behavior, statistical data, but also of qualitative research in the form of case study seeks to answer the question why the debtor becomes the debtor, the extent to which the indebtedness and indebtedness viewed as rational behavior but also if the debtor is accompanied by rational reasoning or irrational behavior. It concludes that the debtor can not be considered entirely rational. Applied policy then the issue of over-indebtedness problem takes into account the irrational assumptions by the debtor only marginally and does not reflect as one of its main causes.

This work deals with the indebtedness of consumers. It examines the causes of the debotrs themselves. Based on a secondary analysis of past research in the area of financial literacy, consumer behavior, statistical data, but also of qualitative research in the form of case study seeks to answer the question why the debtor becomes the debtor, the extent to which the indebtedness and indebtedness viewed as rational behavior but also if the debtor is accompanied by rational reasoning or irrational behavior. It concludes that the debtor can not be considered entirely rational. Applied policy then the issue of over-indebtedness problem takes into account the irrational assumptions by the debtor only marginally and does not reflect as one of its main causes.