Tutkin pro gradu-tutkielmassani sanomalehdissä esiintyvää saamelaiskuvaa. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaista saamelaiskuvaa sanomalehdet lukijoilleen välittävät. Aineistonani on vuonna 2011 ilmestyneet saamelaisia koskevat sanomalehtitekstit Lapin Kansassa ja Helsingin Sanomissa. Käytän tutkimusmenetelmänäni diskurssianalyysiä, ja erityisesti representaatioiden tutkimista. Analyysin avulla selvitän miten saamelaisista kirjoitetaan, ja minkälainen representaatio heillä on sekä maakunnallisessa että valtakunnallisessa sanomalehdessä. Sanomalehtitekstit olen jakanut aiheen perusteella teemoihin, ja pyrin teemojen avulla selvittämään, minkälaisena toimijana saamelaiset esitetään eri teemoissa. Vuonna 2011 Lapin Kansassa julkaistiin yhteensä 151 saamelaisiin liittyviä sanomalehtitekstejä, Helsingin Sanomissa vuonna 2011 tekstejä oli yhteensä 18. Tekstien määrän lisäksi lehtien välillä oli eroavaisuuksia saamelaisten representaatiosta. Helsingin Sanomat ylläpiti teksteissään kuvaa aidosta alkuperäiskansasta ja korosti siihen liitettyjä kulttuurisia symboleja, kuten suomalaisuudesta poikkeavaa luontokuvaa. Lapin Kansa taas kuvasi saamelaiset arkisempana, eikä pelännyt ottaa esille myös saamelaisten sisällä olevia eroja. Aineistostani olen tarkastellut myös toimittajan vaikutusta lehden luomaan saamelaiskuvaan. Molemmissa lehdissä oli selvästi yksi toimittaja, jolla oli eniten saamelaisiin liittyviä tekstejä. Erityisesti Lapin Kansan toimittajan luoma saamelaiskuva vaikuttaa lehden yleiseen saamelaiskuvaan, sillä hänen kirjoittamiaan tekstejä oli selvästi enemmän kuin muilla ja niitä ilmestyi tasaisesti vuoden ympäri. Vuoden 2011 sanomalehtikeskustelua väritti ns. lappalaiskeskustelu, joka liittyi vahvasti YK:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioimiseen Suomessa. Saamelaisten ääni keskustelussa ei kuulunut, sillä sanomalehtitekstien haastateltuina olivat valtion virkamiehet, poliitikot tai ns. lappalaisliikkeen edustajat, eli itseään alkuperäiskansan jäseninä pitävät suomalaiset. Lappalaiskeskustelu oli erityisesti Pohjois-Suomeen liittyvä kiista, sillä Helsingin Sanomien teksteissä se ei tullut esille lainkaan. Lapin Kansassa aiheesta käytiin keskustelua niin lehden toimittajien kirjoittamissa teksteissä kuin mielipidepalstallakin. Teemojen perusteella saamelaisista kirjoitetaan paljon taiteiden ja tapahtumien yhteydessä, kun taas politiikkaan ja tieteeseen liittyviä tekstejä oli vuonna 2011 vähän. Saamelaisten kuvaaminen aktiivisena toimijana vaihtelee myös teemojen välillä. Aktiivisimpana saamelaiset esitetään taiteiden yhteydessä, kun taas Suomen valtion politiikan teksteissä saamelaiset representoidaan hiljaisena ja passiivisena osapuolena. Saamelaisten sisäisen politiikan uutisoinnissa korostui riitaisuus. Saamelaiset kuvataan aineistoni perusteella yksipuolisesti. Sanomalehdet eivät aktiivisesti nosta esille saamelaisten kohtaamia ongelmia, ainoastaan henkilökuviin haastatellut saamelaiset ottavat ne esille, mutta lehden toimesta niihin ei tartuta. Tavallisen saamelaisen ääni kuuluu sanomalehtiteksteissä hyvin vähän, sillä monessa saamelaisiin liittyvässä asiassa heitä ei ole haastateltu ollenkaan tai lehdet käyttää tiettyjä vakiokommentaattoreita.

Tromssa ollâopâttuv sämikielâi kielâteknologisâš kuávdáš Kielâtekno lii pyevtitmin anarâškielâ automatlii sänianalyys jieijâs maašinjurgâlemproojeekt uássin. Automatlii sänianalyysist láá ennuv heiviittemmáhđulâšvuođah nuuvt kielâmáttááttâsâst ko ton tutkâmist-uv: koŋkretlâžžân puátusin jo tääl lii anarâškielâ njuálguluuhâmohjelm testammuddoost. Sänianalyyspargo lii vala rähtimmuddoost já ton ovdedem lii eidu tääl äigikyevdil. Eromâšávt anarâškielâ morfologisij já morfofonologisij jiešvuođâi tivodem lii tehálâš, tondiet ko tot lii keđgijyelgi puoh maajeeldpuáttee heiviittâssáid. Taan tuđhâlmist mun adelâm iävtuttâs, maht anarâškielâ vookaalvuáháduv puávtáččij myensteristiđ morfologisii analysaattor várás tienuuvt, et suujâtmist já suorgitmist šaddee feeilah kiäppániččii. Myensteristem várás mun čielgiim, magareh vokalij kvalitetnubástusah anarâškielâst láá eromâšávt vuossâmuu já nube stavâlist. Vookaalvuáháduv tutkâmist kuávdáš vuolgâsaje láá lamaš Frans Äimä (1918) já Erkki Itkos (1939, 1971) tutkâmušah. Tááláá kielâ kuvvim vuáđđun lii muu jieččân kielâfiättu, mon mun lam testam jieččân máttááttempargoost tutkâmáin kirjálijd kälddeid, il. sänikiirjijd já sujâttemovdâmeerhâid toi ooleest. Tutkâmušâi vuáđuld mun puávtám oovdân vokalij tijppâjurduu, mii čielgee vuossâmuu staavvâl vokalij kvalitetnubástusâid vookaalharmonisávt talle ko nube staavvâl vookaal kvalitet muttoo, já arkkâvookaaljurduu, mon mield uási nube staavvâl vokalij kvalitetnubástusâin láá addiimist fonotaktilávt. Kielâtekno anarâškielâ morfologisâš analysaattor vuáđuduvá Kimmo Koskenniemi kyevti tääsi morfologisii myensterân, mon mield sänianalyys olášuttuvvoo leksikaallii jurgâleijee (lexc) já kyevti tääsi jurgâleijee (twolc) vievâst. Muu tutkâmušfáddá kuáská vuosâsaajeest twolc vokalij kvalitetnubástussáid, mut toi árvuštâllâm várás mun tuuđhâm almolávt ubâ leksikonvuáháduv. Muu tutkâmušah kietâdeleh Kielâtekno jieijâs käldeetiätuvuárháid, moh lijjii finniimist roovvâdmáánust 2016 (Kielâtekno 2016). Kuávdáš puátusin morfologisii analysaattor tutkâmušâin lii, et vokalij kvalitetnubástusah tuáimih viehâ pyereest mut episystematlávt säniluokai já sujâttemmaddui čoođâ, mii taha analysaattor tivodem, peividem já ovdedem muálkkán. Muu iävtuttâs kuávdáš čuávduseh vuossâmuu já nube staavvâl vokalij myensteristem várás láá: 1) vuossâmuu staavvâl vookaal merkkejuvvoo lemmast tijppâjurduu miäldásávt systematlávt säniluokain já maadâjuávhust peerusthánnáá já 2) nube staavvâl vookaal merkkejuvvoo arkkâvokalin eskin jotkâleksikonijn já arkkâvookaal jieškote-uv realisaatioh čuávdojeh twolc-njuolgâdusâiguin. / Tromssan yliopiston saamen kielten kieliteknologinen keskus Giellatekno on tuottamassa inarinsaamen kielen automaattista sana-analyysia oman konekäännösprojektinsa osana. Automaattisella sana-analyysilla on paljon soveltamismahdollisuuksia niin kielenopetuksessa kuin sen tutkimisessakin: konkreettisena tuloksena jo nyt on inarinsaamen kielen oikolukuohjelma testausvaiheessa. Sana-analyysityö on vielä kesken ja sen edistäminen on juuri nyt ajankohtaista. Erityisesti inarinsaamen kielen morfologisen ja morfofonologisen mallinnuksen korjaaminen on tärkeää, koska se on kivijalka kaikille myöhemmin tuleville sovellutuksille. Tässä tutkielmassa esitän, miten inarinsaamen kielen vokaaliston voisi mallintaa morfologisessa analysaattorissa siten, että taivuttamisessa ja johtamisessa syntyvät virheet vähenisivät. Mallintamista varten selvitän, minkälaisia vokaalien laatuvaihteluita inarinsaamen kielessä on erityisesti ensimmäisessä ja toisessa tavussa. Vokaaliston tutkimisessa keskeinenä lähtökohtana ovat olleet Frans Äimän (1918) ja Erkki Itkosen (1939,1971) tutkimukset. Nykykielen kuvauksen pohjana on oma kielitaitoni, jota olen testannut omassa opettajantyössäni tutkimalla kirjallisia lähteitä, mm. sanakirjoja ja niistä löytyviä taivutusesimerkkejä. Tutkimusten perusteella esittelen vokaalien tyyppiajatuksen, joka selittää ensimmäisen tavun vokaalien laatumuutokset vokaaliharmonisesti silloin kuin toisen tavun vokaalin laatu muuttuu, ja arkkivokaaliajatuksen, jonka mukaan osa toisen tavun vokaalien laatumuutoksista on ymmärrettävissä fonotaktiselta kannalta. Giellateknon inarinsaamen kielen morfologinen analysaattori perustuu Kimmo Koskenniemen kahden tason morfologiseen malliin, jonka mukaan sana-analyysi toteutetaan leksikaalisen kääntäjän (lexc) ja kahden tason kääntäjän (twolc) voimin. Tutkimusaiheeni koskee ensisijaisesti twolc:n vokaalien laatumuutoksia, mutta niiden arviointia varten tutkin yleisesti koko leksikkojärjestelmää. Tutkimukseni kohteena on Giellateknon oma lähdekoodi, joka oli saatavilla lokakuussa 2016 (Kielâtekno 2016). Keskeisenä tuloksena morfologisen analysaattorin tutkimuksissa on, että vokaalien laatumuutokset toimivat melko hyvin mutta epäsystemaattisesti sanaluokkien ja vartaloryhmien läpi, mikä tekee analysaattorin korjaamisesta, päivittämisestä ja kehittämisestä mutkikasta. Esitykseni keskeiset ratkaisut ensimmäisen ja toisen tavun vokaalien mallintamiseksi ovat: 1) ensimmäisen tavun vokaali merkitään lemmassa tyyppiajatuksen mukaisesti systemaattisesti sanaluokista ja vartaloryhmistä välittämättä ja 2) toisen tavun vokaali merkitään arkkivokaalilla vasta jatkoleksikoissa ja arkkivokaalin eri realisaatiot ratkaistaan twolc-säännöillä.

Tutkin pro gradu -työssäni saamelaisten alkoholistien henkilökohtaisia kokemuksia heidän alkoholismistaan. Halusin tutkimuksellani selvittää, millainen toipumisen prosessi on saamelaiselle alkoholistille, millaisin keinoin alkoholistit ovat saavuttaneet raittiuden ja mitkä tekijät nostetaan esiin toipumisen kannalta merkityksellisiksi. Tutkimusaineistoni keräsin haastattelemalla viittä saamelaista alkoholistia, jotka ovat olleet raittiina eri pituisia aikoja. Tutkimusmetodina oli puolistukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluiden auki purkamisessa käytin perinteistä laadullisen tutkimuksen menetelmää, sisällönanalyysia. Kyseisen analyysimenetelmän teoriaohjaava lähestyminen mahdollisti luontevan tavan liittää oma aineistoni tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen eli sairauden, toipumisen, avainkokemuksen ja moninkertainen onnellisuusmuurin käsitteisiin. Toipumisen käsitteen avulla hahmotin alkoholismista selviytymisen prosessinomaisuutta, sillä toipuminen on prosessi, johon vaikuttavat useat eri tekijät. Sairauden käsitteen kautta toin esiin alkoholismin kokonaisvaltaisia vaikutuksia ihmiseen ja hänen elämäänsä. Avainkokemuksen käsite auttoi nostamaan toipumisprosesseista esiin niitä muutoksia, jotka olivat merkityksellisiä toipumisen kannalta. Moninkertaisen onnellisuusmuurin käsitteen avulla tarkastelin sitä, millä tavoin saamelaiset alkoholistit suojelivat niin itseään, perhettään kuin yhteisöään häpeältä ja leimautumiselta. Alkoholismiin sairastuminen ja siitä toipuminen ovat kokonaisvaltaisia muutoksia alkoholistin elämässä. Jokaisella nämä reitit matkalla muutokseen ovat erilaisia. Silti alkoholistit jakavat polullaan joitain samankaltaisia avainkokemuksia, jotka ovat kokijalle itselleen merkityksellisiä ja jotka ovat jollain tapaa työntäneet häntä kohti muutosta. Kokemusten sisältö ja ne syyt, jotka ovat johtaneet avainkokemuksen syntyyn, vaihtelevat henkilöittäin. Tämän tutkimuksen informanttien merkittävimpiä avainkokemuksia ovat olleet oman tilanteen tiedostaminen, pohjakosketukset sekä raittiin elämän tuoma vapauden tunne ja elämän hallintakyvyn lisääntyminen. Tutkimus osoittaa, että etnisyydellä ei koeta olevan vaikutusta alkoholimiin. Alkoholismia ei nähdä saamelaisten ongelmana eikä saamelaisuuden tai saamen kielen huomioimisella koeta olevan merkitystä toipumisen kannalta. Sairaudesta toipuakseen saamelaisalkoholistit riisuvat oman etnisyytensä ja selittävät alkoholismiaan sairauden kautta. Etnisyyden riisumisessa voi kuitenkin olla kyse kieltämisen mekanismeista ja onnellisuusmuurien ylläpidosta. Toisaalta etnisyyden riisuminen voi tarkoittaa sitä, että alkoholistit ovat tulleet pois oman moninkertaisen onnellisuusmuurinsa takaa poistamalla kaikki ylimääräiset itseään määrittävät tekijät. Toisin sanoen he eivät enää ole selittäneet omaa alkoholismiaan esimerkiksi saamelaisuudesta tai kotioloista johtuvaksi. Alkoholismin syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, mutta kun sairaudesta halutaan parantua, täytyy saamelaisten alkoholistien mahdollisesti luopua lisämääritteistä ja rakentaa oma identiteettinsä uudelleen. Tutkimusaiheesta tarvitaan lisää eri näkökulmista tuotettua tutkimustietoa, koska siten saadaan paremmin kuvaa saamelaisten alkoholismin luonteesta. Sitä kautta voidaan myös kehittää sosiaali- ja terveyspalveluja. Tutkimustietoa lisäämällä ja yleisen keskustelun kautta voidaan myös edesauttaa sitä, että saamelaisyhteisö alkaa käsitellä ongelmiaan avoimemmin ja sitä, että he ymmärtävät alkoholismin olevan sairaus.

Lean dutkan iežan pro gradu -barggustan davvisámegiela aspektuála vearbasuorgásiid ja aspektuála veahkkevearbbaid máinnasteami konteavsttas. Guovddáš dutkangažaldagat ledje oktiibuot golbma: 1) Man dábálaččat ja produktiivvat sierra suorgásat leat dutkanmateriálas? 2) Makkár aspektuála suorgásat sáhttet čatnasit oktii dutkanmateriála vuođul? 3) Makkár molsašuddi mearkkašumit aspektuála vearbasuorgásiin leat? Dan lassin veardádallen aspektuálalaččat suorggiduvvon vearbbaid ja aspektuála veahkkevearbbaide atnima verbálas. Analysa vuođđun lean atnán Klaus Peter Nickela ja Pekka Sammallahti giellaoahpa (2011) meroštallama aspektuála vearbasuorgásiin ja Pekka Sammallahti cealkkaoahpas (2005) meroštallojuvvon aspektuála veahkkevearbbaid. Dán dutkamušas adnojit kvalitatiiva ja kvantitatiiva dutkanmetodat ja dát dutkamuš sajáiduvvá gielladiehtaga giettis morfologiija, semantihka ja aspektologiija surggiide. Dutkanmateriálan leat jagis 1956 Ohcejoga ja Anáris báddejuvvon jearahallamat. Jietnamateriála lea buohkanassii logi diimmu, muhto ráddjejin dán dutkamuššii dušše ovtta informánta jearahallamiid. Dattege jietnamateriála lei vihtta diimmu. Jearahallamat dollet sisttis muitalusaid ja máidnasiid earret eará gopmiid, stáluid ja jámežiid birra. Materiála leat čoaggán dutkit Jouko Hautala, Erkki Itkonen ja Toivo Vuorela ja dat lea seailluhuvvon Suoma Riikka Arkiivvas. Lean rehkenastán man gallii guđege suorggádus ilbmá dutkanmateriálas ja čohkken dan vuođul statistihkalaš dieđuid. Juohke suorggádusa ja aspektuála veahkkevearbba bokte lean guorahallan maid sáni mearkkašumi. Leksikaliserejuvvon suorggádusat ledje ovdamearkka dihte láhttestit vearbbas láhttet ja vuoiŋŋadit sánis vuoigŋat. Dutkanmateriálas gávdnojedje oktiibuot 210 aspektuála suorggiduvvon vearbba ja dat leat adnojuvvon materiálas oktiibuot 588 gearddi. Dehálamos bohtosat ledje dat ahte subitiiva-, diminutiiva ja momentánavearbbat ledje dábálaččamusat dutkanmateriálas. Suorggádusaid frekveanssaid ja produktivitehta analysa vuođul oinnii maiddái ahte produktivitehta dáfus subitiiva-, diminutiiva- ja frekventatiivavearbbain ii lean stuorra erohus. Konatiivavearbbat ledje buot smávimus joavku sihke albmandávjodaga ja produktivitehta dáfus. Aspektuála veahkkevearbbaid iešvuohtan lei dat ahte daiguin sáhttá almmuhit máŋgga ášši álgima dahje nohkama oktanaga ellipttalaš báldalaston oaivecealkagiin. Aspektuála veahkkevearbbain sáhttá maid cealkagis ovdanbuktit sullalas sisdoalu konatiivavearbbain. Materiála vuođul orru erohus dan guovtti gaskkas, ahte almmuhuvvogo geahččaleapmi veahkkevearbbain vai konatiivavearbbain. Orru nu ahte konatiivavearbbat ásahit duratiiva diliid, muhto dábálamos vuohki atnit veahkkevearbbaid leat dalle go geahččaleapmi lea punktuála. / Olen tutkinut pro gradu -työssäni pohjoissaamen aspektuaalisia verbijohdoksia ja aspektuaalisia apuverbejä tarinankerronnan kontekstissa. Keskeiset tutkimuskysymykset olivat: 1) Kuinka yleisiä ja produktiivisia eri verbijohtimet on tutkimusaineistossa? 2) Millä tavoin aspektuaaliset johdokset voivat olla rekursiivisia? 3) Minkälaisia merkityksiä aspektuaaliset verbijohdokset muodostavat? Sen lisäksi olen vertaillut aspektuaalisten johdosten ja aspektuaalisten apuverbien käyttöä tilanteissa, joissa ilmaistaan tapahtuman alkua tai teon yritystä. Analyysini pohjautuu Klaus Peter Nickelin ja Pekka Sammallahden kielioppiin Nordsamisk grammatik (2011) sekä Pekka Sammallahden lauseoppiin (2005). Käytin tutkimuksessa sekä laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimus sijoittuu kielitieteen kentällä morfologian, semantiikan ja aspektologian piiriin. Tutkittava aineisto on kerätty tutkijoiden Jouko Hautalan, Erkki Itkosen ja Toivo Vuorelan toimesta vuonna 1956. Tämä tutkimusmatka suuntautui Utsjoen ja Inarin alueille, ja he keräsivät kaikkiaan noin kymmenen tuntia haastatteluaineistoa. Samuli Aikio on litteroinut ja suomentanut haastattelut 1960-luvulla ja aineistoa on säilytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Arkistossa. Tätä tutkimusta varten rajasin aineiston käsittämään vain yhden haastateltavan. Tutkittavaa äänimateriaalia oli viisi tuntia. Aineisto sisälsi tarinoita muun muassa kummituksista, stállusta ja vainajista. Olen laskenut ja koonnut tilastoihin montako kertaa kutakin johdinta on käytetty. Olen käynyt läpi jokaisen johdoksen ja aspektuaalisen apuverbin merkityksen lausekontekstissa. Leksikalisoituja johdoksia löytyi aineistosta muutamia, kuten esimerkiksi láhttestit ’tokaista’ verbistä láhttet ’käyttäytyä’ ja vuoiŋŋadit ’levätä haudan rauhassa’ verbistä vuoigŋat ‘hengittää’. Aineistosta löytyi yhteensä 210 verbiä, jotka oli johdettu aspektuaalisella verbijohtimella ja ne esiintyivät yhteensä 588 kertaa. Tilastojen perusteella subitiiva-, diminutiivi- ja momentaanijohtimet olivat aineistossa lukumääräisesti eniten käytetty. Johdinten produktiivisyyttä mitattaessa subitiivi-, diminutiivi- ja frekventatiivijohtimilla ei ollut suurta eroa, vaikka lukumääräisesti subitiiviverbejä oli kolme kertaa enemmän kuin frekventatiivaverbejä. Konatiivijohtimet olivat vähiten käytettyjä. Aspektuaalisilla apuverbeillä voi ilmaista monen tapahtuman samanaikaisen alkamisen tai päättymisen elliptisillä rinnastetuilla päälauseilla. Aspektuaalisilla apuverbeillä voi ilmaista myös teon yritystä, kuten konatiivijohtimilla. Tämän aineiston pohjalta näiden kahden erona voi nähdä sen, että konatiivijohtimilla johdetut pääverbit ilmaisevat pitkittyvää yrittämistä, kun aspektuaalisilla apuverbeillä ilmaistuna yrittäminen on punktuaalinen tapahtuma.

Lean dutkan iežan pro gradu -barggustan guovtti 4;4-jahkásaš oappáža suoma- ja dárogiela kodaid ovttastumiid davvisámegiela cealkagiin. Dutkangažaldagat ledje guokte: 1) Makkár kodaid ovttastumit leat dábálaččat leksikála ja morfologalaš dásiin cealkagiid ja sániid siste? 2) Makkár cealkagiid gaskasaš kodaid ovttastumit materiálas gávdnojit? Kodaid ovttastuvvan mearkkaša gielaid dáhtokeahtes ovttastuvvama (gč. Hassinen 2002: 45) fonologiija, morfologiija, sátneráju ja syntávssa dáfus, muhto čielggadan dušše sátneráju ja morfologiija dásiin. Materiála lean bádden juovlabasiid 2013 áigge Guovdageainnus ja dat sisttisdoallá simultánalaččat davvisáme- ja suomagiela oččodeaddji máná guoktá spontána giela čohkkedettiin Duplo ealliidgárddi sudno vánhemiiguin. Materiála guhkkodat lea vehá badjel guokte diimmu. Dán dutkamušas geavahuvvojit deskriptiivalaš ja kvalitatiivalaš dutkanvuogit ja gielladiehtagis dát dutkamuš gullá giellasosiologiija, morfologiija, mánágiela, gielaid oččodeami, guovtte- ja máŋggagielatvuođa surggiide. Materiála lean juohkán cealkagiid siskkáldas, sániid siskkáldas ja cealkagiid gaskasaš kodaid ovttastumiide (gč. Gardner-Chloros 2008: 63–64). Lean govvidan kodaid ovttastumiid davvisámegiela (Nickel & Sammallahti 2011), dárogiela (Farlund ja earát 2002 & Strandskogen 1986) ja suomagiela giellaoahpaid (VISK 2014) mielde. Kodaid ovttastumit leat materiálas: 1) suomagiela sánit mat leat ovttastuvvan davvisámegiela cealkagiin. 2) Dárogiela sánit mat leat ovttastuvvan davvisámegiela cealkagiin. 3) Sániid siskkáldas morfologalaš ovttastumit, ovttastuvvantiippat leat: dárogiela vearba + davvisámegiela morfema, dárogiela substantiiva + davvisámegiel affiksa, davvisámegiela substantiiva + suomagiela affiksa, suomagiela substantiivvat ja vearbbat + davvisámegiela morfemat. 4) Guovttegielat goallosánit, ovttastuvvantiippat leat: dáro- ja davvisámegiela sátni, davvisáme- ja suomagiela sátni, dáro- ja suomagiela sátni. Dehálamos bohtosat leat ahte dávjjimusat leat ovttastuvvan suomagiela luovos morfemat, omd. ovi (‘uksa’), ja morfologalaččat dievaslaš sátnehámit dahje čadnon morfemat, omd. sinulle (‘dutnje’). Sániid siskkáldas kodaid ovttastumiin lei dábálaš ahte dárogiela vearba sámáiduvvá kontrakšuvdna vearban: dárogiela vearba + davvisámegiela infinitiiva t-dovddaldat, omd. hoppe + -t → hoppet ‘njuiket’. Maiddái davvisámegiela rekšuvdnavearbba geažil suomagiela substantiivii ovttastuvai dávjá davvisámegiela sojahangeažus, omd. Bussá liiko maitoi (‘mielkái’). Dán dutkamuša vuođul sáhttá lohkat, ahte kodaid ovttastumit leat dábálaččat máná guoktá gielas. Sivvan dása lea giellabirrasa girjáivuohta, bearraša giellageavaheapmi ja sudno giella lea ain ovdáneamen, de dat eai danin leat feaillat. Dutkamuša sáhtášii joatkit nu ahte čielggadivččii álggos dán materiála kodaid ovttastumiid fonologalaš, syntávssalaš ja semantihkalaš dásiin ja de veardidivčče dan seamma ahkásaš guovttegielat sámegielat mánáid gielaide. Sáhtášii maid dutkat máná guoktá dálá gielladili, de sáhtášii oaidnit leago kodaid ovttastuvvan ain dábálaš vai leatgo dat geahppánan dahje lassánan. / Olen tutkinut pro gradu -työssäni kahden 4;4-vuotiaan suomen- ja norjankielen koodien yhdistymisiä pohjoissaamen lauseissa. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Millaiset koodien yhdistymiset ovat tavallisia leksikaalisella ja morfologisella tasoilla lauseiden ja sanojen sisällä? 2) Millaisia lauseiden välisiä koodien yhdistymisiä materiaalissa löytyy? Koodien yhdistyminen tarkoittaa kielten tahatonta yhdistymistä (kts. Hassinen 2002: 45) fonologisella, morfologisella, sanaston ja syntaksin tasoilla, mutta selvitän vain sanaston ja morfologian tasoilla. Materiaalin olen nauhoittanut joulupyhien 2013 aikaan Koutokeinossa ja se sisältää kahden simultaanisesti pohjoissaamen- ja suomenkieltä omaksuvan lapsen spontaania kieltä heidän kootessa vanhempiensa kanssa Lego Duplo eläintarhaa. Materiaalin pituus on vähän yli kaksi tuntia. Tässä tutkimuksessa käytetään deskriptiivisiä ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja kielitieteessä tämä tutkimus kuuluu kielisosiologian, morfologian, lapsenkielen, kaksi- ja monikielisyyden aloille. Materiaalin olen luokitellut lauseiden sisäisiin, sanojen sisäisiin ja lauseiden välisiin koodien yhdistymisiin(kts. Gardner-Chloros 2008: 63–64). Olen tarkastellut koodien yhdistymisiä pohjoissaamenkielen (Nickel & Sammallahti 2011), norjan kielen (Farlund ja muut 2002 & Strandskogen 1986) ja suomenkielen kielioppien mukaan. Koodien ovat yhdistyneet materiaalissa: 1) suomen sanat yhdistyneet pohjoissaamen lauseisiin. 2) Norjan sanat yhdistyneet pohjoissaamen lauseisiin. 3) Sanojen sisäiset morfologiset yhdistymistyypit: norjan verbi + pohjoissaamen morfeemi, norjan substantiivi + pohjoissaamen affiksi, pohjoissaamen substantiivi + suomen affiksi, suomen substantiivit ja verbit + pohjoissaamen morfeemit. 4) kaksikieliset yhdyssanat, jotka koostuvat ovat norjan ja pohjoissaamen sanoista, pohjoissaamen ja suomen sanoista, sekä norjan ja suomen sanoista. Tärkeimmät tulokset ovat että useimmiten ovat yhdistyneet suomen vapaat morfeemit (ovi ’uksa’) ja sidotut morfeemit, esim. sinulle (’dutnje’). Sanojen sisäisissä yhdistymisisää oli tavallista norjan verbi muuttuu pohjoissaamen kontraktioverbiksi: norjan verbi + pohjoisaamen infinitiivin t-tunnus, esim hoppe + -t → hoppet ‘njuiket’. Myös pohjoissaamen rektioverbi aiheutti suomen substantiiviin pohjoissaamen taivutuspäätteen liittymisen: Bussá liiko maitoi (‘mielkái’); liikot + ill. maito + i. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koodien yhdistymisten ilmeneminen on tavallista lasten kielessä. Syynä on kieliympäristön moninaisuus, perheen kielenkäyttö ja lasten kieli on edelleen kehittymässä, joten yhdistymiset eivät ole virheitä. Tutkimusta voitaisiin jatkaa siten, että selvittäisi aluksi tämän materiaalin koodien yhdistymiset fonologisella, syntaktisella ja semanttisilla tasoilla ja vertaisi niitä muiden kaksikielisten pohjoissaamenkielisten lasten kieliin. Voisi myös selvittää sisarusten nykyistä kielitilannetta koodien yhdistymisen valossa, jotta selviäisi yhdistävätkö he vielä koodeja vai ovatko ne lisääntyneet tai vähentyneet.

Taan tutkâmušâst mun tuuđhâm anarâškiel šaddonoomâi etymologia. Ulmen lâi selvâttiđ, magarijn šadoin kávnojeh anarâškiel noomah, mii lii nomâttâsâi algâpuáttim já mon puáris säänih toh láá. Oovdânpuávtám šadoi ärbivuáválâš kevttim já selvâttâm, moh láá šadoi kevttimmáhđulâšvuođah purrâmâššân já tiervâsvuođâ naanoodmist tááláá ääigi. Tuuđhâm, uáinoo-uv tehálij šadoi merhâšume noomâin mahtnii. Taat lii vuosmuš häävi, ko anarâškiel šaddonoomâi etymologia lii tutkum. Väljejim tutkâmušân 54 táválijd muorâid já muorjijd sehe šaddoid, moid kavnui ärbivuáválâš kevttim sämmilij kooskâst já moh liččii ávháliih purrâmuššân já tiervâsvuođâ tiet. Šadoi lasseen valdim tutkâmušân fáárun kyevti čááná; tyevli já suáhikuobbâr. Tutkâmušâst kiävtám historjálâš-viärdádâllee metodijd. Árvuštâlâm nomâttâsâi ave já miäruštâlâm, mon ahekiärdán toh kuleh. Ave miäruštâllâm tábáhtuvá etymologlijn käldein finnejum tiäđu, nomâttâsâi levânem sämikielâin sehe nomâttâsâi olgohäämi analysistem vuáđuld. Iššeen kiävtám suomâkielâ etymologlijd käldeid. Kirjálijn käldein tuuđhâm magareh ahekeerdih puáris aalmugnoomâi siste kávnojeh. Nuorâ aalmugnoomâid já oppâráhtusijd noomâid iäruttâlâm kirjálij käldei vuáđuld. Nomâttâsâi algâpuáttim árvuštâlâm meiddei nomâttâsâi semantlij merhâšuumij vuáđuld talle, ko tot lii máhđulâš. Kuávdáš šadoh sämmilijd láá lamaš myerjih já muorah. Puárásuboh noomah láá muorjijn já muorâin, moi noomah láá távjá puáris kielâ jieijâs säänih. Semantlávt puáris šaddonoomâin ij čielgâs, maid noomah kovvejeh. Noomâi kuhes historjá muštâl šadoi merhâšuumeest. Nuorâ aalmugnoomah já oppâráhtusiih noomah kovvejeh šadoi jiešvuođâ, šoddâmsaje, kevttimvyevi, kevttee, levânem teikkâ algâpuáttim. Šoddâmsaje uáinoo noomâin täävjib ko eres ääših. Kevttimvyehi uáinoo motomijn šaddonoomâin. Sämikielâlii etymologlâš tutkâmuš lii rahtum uccáá ađai puohlágán taan syergi lasetutkâmuš ličij anolâš. Anarâškielâlij šaddonoomâi etymologia tutkâm kolgâččij juátkiđ viijđásub amnâstuvváin já šaddonomâttâsâin ličij tárbu selvâttiđ aainâs-uv aalmugnoomâi etymologia. Puárásumosij sämikielâlij saanij tutkâmuš tábáhtuvá hyelkkikielâi etymologlij käldei vuáđuld, tađe lii tárbu sämikielâi jieččân tutkâmušân. Uđđâ oppâráhtusijd noomâid puávtáččij tutkâđ Marja-Liisa Olthuis nomâttem meetood mield. Ličij pyeri selvâttiđ sämmilij šadoi kevttimärbivuovijd já kevttimvuovij iäruid sämmilij kooskâst sehe uáinojeh-uv máhđuliih iäruh noomâin. Purrâmâškevttim lasseen šadoi eres kevttimvuovij vaikuttâsâid puávtáččij selvâttiđ já tutkâđ maht toh uáinojeh noomâin. Tutkâmušâst selvânii, ete tááláá anarâškielâst láá suullân 850 šaddošlajânomâttâssâd. Noomâin 270 láá aalmugnoomah já vááijuv 600 nommâd láá oppâráhtusiih. Tutkâmuš ohtâvuođâst čielgâi, ete anarâškielâlijn šaddonomâttâsâin láá monnii verd nomâttemčuolmah. Toh láá eenâb oppâráhtusijn noomâin já nuorâ aalmugnoomâin ko puáris noomâin. Šaddonommâpargoid lii tárbu juátkiđ já tievâsmittiđ nomâttâsâid sehe njuolgiđ nomâttem epičielgâsvuođâid. / Tässä tutkimuksessa tutkin inarinsaamenkielisten kasvinnimien etymologiaa. Tavoitteena oli selvittää, millaisille kasveille löytyy inarinsaamenkielinen nimi, mikä on nimitysten alkuperä ja kuinka vanhoja sanoja ne ovat. Esittelen kasvien perinnekäyttöä ja selvitän, millaisia käyttömahdollisuuksia kasveilla on ravintona ja terveyden vahvistamisessa nykyaikana. Tutkin, näkyykö tärkeiden kasvien merkitys nimissä jollain tavalla. Valitsin tutkimukseen 54 keskeistä puuta, marjaa sekä kasveja, joille löytyi perinnekäyttöä saamelaisten keskuudessa ja jotka olisivat hyödyllisiä ravintona ja terveyden edistämisessä. Kasvien lisäksi otin tutkimukseen mukaan kaksi kääpää; pakurikäävän ja taulakäävän. Käytän tutkimuksessa historiallis-vertailevaa metodia. Arvioin nimitysten ikää ja määritän, mihin etymologiseen kerrostumaan ne kuuluvat. Iän määritys perustuu etymologisten lähteiden tietoihin, nimitysten esiintymiseen saamenkielissä (levikki) sekä nimitysten ulkoasun analysointiin. Apuna käytän suomenkielen etymologisia lähteitä. Kirjallisista lähteistä tutkin millaisia etymologisia kerrostumia vanhojen kansannimitysten kerrostumasta löytyy. Nuoret kansannimitykset ja opintekoiset nimet erottelen kirjallisten lähteiden perusteella. Nimitysten alkuperää arvioin myös semanttisen merkityksen perusteella, kun se on mahdollista. Keskeisiä kasveja saamelaisille ovat olleet marjat ja puut. Vanhimmat nimet ovat marjoilla ja puilla, joitten nimet ovat yleensä vanhoja kielen omaperäisiä sanoja. Vanhojen kasvinnimien semanttinen merkitys ei selviä. Nimien pitkä historia kuvaa kasvien merkitystä. Nuoret kansannimitykset ja opintekoiset nimet kuvaavat kasvien ominaisuuksia, kasvupaikkaa, käyttötapaa, käyttäjää, levikkiä tai alkuperää. Kasvupaikka näkyy nimissä useammin kuin muut asiat. Saamenkielten etymologista tutkimusta on tehty vähän eli kaikki alan lisätutkimus olisi hyödyllistä. Inarinsaamenkielisten kasvinnimien etymologista tutkimusta pitäisi jatkaa laajemmalla aineistolla ja kasvinnimistä ainakin vanhojen kansannimitysten etymologiaa olisi selvitettävä. Vanhimpien saamenkielisten sanojen tutkimus tapahtuu sukukielten etymologisten lähteiden perustella, joten tarvetta saamenkielten omalle tutkimukselle on. Uusien opintekoisten nimien tutkimuksessa voisi hyödyntää Marja-Liisa Olthuisin uudisnimien nimitysten metodia. Olisi hyvä selvittää saamelaisten kasvinkäyttöperinteitä ja käyttöperinteen eroja eri saamelaisryhmien välillä sekä sitä, näkyvätkö mahdolliset erot nimissä. Ravintokäytön lisäksi kasvien muitakin käyttötapoja ja niiden vaikutuksia nimissä tulisi selvittää. Tutkimuksessa selvisi, että inarinsaamen kielessä on noin 850 kasvinnimitystä. Nimistä 270 on kansannimityksiä ja vajaa 600 nimeä opintekoisia. Tutkimuksen yhteydessä selvisi, että inarinsaamenkielisissä kasvinnimityksissä on jonkin verran epäselvyyksiä. Niitä on enemmän opintekoisissa nimissä ja nuorissa kansannimityksissä kuin vanhoissa nimissä. Kasvinnimityötä olisi tarve jatkaa ja täydentää nimityksiä sekä oikaista nimitysepäselvyydet.

Tutkâmuš tárkuttâsân lâi selvâttiđ, magareh eromâš tubdâlduvvah lohtâseh matematiik oppâkirje jurgâlempaargon. Tutkâmuš čuosâi suomâkielâlii oppâkiirjij jurgâlmân anarâškielân. Tutkâmuš lâi oppâkirjetutkâmuš já ton siskáldâsanalyys. Jurgâlum oppâkirjeh láá Matikka-rááiđu nube luoka čoovčâ já kiiđâ uásih (Okkonen-Sotka, Sintonen já Uus-Leponiemi 2009 ja 2007) já toi anarâškielâliih vyestipaarah Lohosierâ 2 čohčâ já kiđđâ (Okkonen-Sotka, Sintonen já Uus-Leponiemi; Anarâškielân Mäenpää, 2012 já 2013). Taid tutkim siskáldâsanalyysáin. Tutkâmuškoččâmuššân lijjii: 1. Moh eromâš tubdâlduvvâid anarâškielâ matematiik oppâkirje jurgâlmist uáinojeh? já ton išekoččâmuššân a) Magareh čuolmah iteh jurgâlmist? já b) Magarij ovdâmeerhâi peht anarâškielâlâš oppâkirje jurgâlempargo koŋkreetlávt puátá uáinusân? Nubben tutkâmuškoččâmuššân lâi 2. Mon kulttuursensitiivliih jurgâlum oppâkirjeh láá? Tai lasseen halijdim selvâttiđ, maggar uási anarâškielâlâš oppâmateriaalist lii anarâškielâ revitalisaatiost ađai iäláskitmist. Tutkâmuš ovdánij nuuvt, ete lam siskáldâs sierriimáin uuccâm amnâstuv kiärdášuvvee almonijd já tast maŋa mun tutkim siskáldâsanalyysáin tärkkilubbooht amnâstuvvâst kiärášuvvee almonijd. Muu tutkâmušâst selvânij, ete nelji mielâkiddiiváá já enâmustáá kiärdášuvvee almoneh láá: 1) Lovo-noomin-paarâ hárjuttâsâi vástádâsâin, 2) suomâkielâ passiiv já ton jurgâlemmuulsâiävtuh, 3) ereslágáneh čiähusänihárjuttâsah, já 4) jurgâlus fáárust puátukielâ teevstâst. Lovo-noomin-paarâ merhâšume uáinoo eromâšávt hárjuttâsâin, mast uáppee rekinist koŋkreetlijd aašijd, já vástádâsân lii merkkejum kuárus saje maŋa noomin, mii lâi rekinistemnáál. Anarâškielâst loho 1 váátá paarrân nominatiiv, lovoh 2–6 oovtâlovo akkusatiiv já lovvoost 7 pajaskulij partitiiv. Nubbe tehálâš almoon amnâstuvvâst lâi tot, ete suomâkielâlii oppâkirjeest passiiv kiävttoo tävjibeht ko sämikielâst. Suomâkielâ passiiv jurgâlmân ij lah čielgâ čuávdus (Olthuis 2014). Vuolgâkielâ, täst suomâkielâ, passiiv jurgâlem kalga jyehi tábáhtusâst smiettâđ sierâ nuuvt, et tot heivee tárkuttâsân. Táválávt kuittâg suomâkielâ passiiv partisiip -ráhtus vaastân heivee anarâškielâ partisiip preesens. Tutkâmuš mield puáhtá ettâđ, ete oppâmateriaalist lii stuorrâ uási anarâškielâ iäláskitmist já iälááskmist. Oppâkirje várás kalga rähtiđ uđđâsaanijd, já oppâkirje ruotâsmit taid kielân. Koččâmuš tast, ete lii-uv jurgâlem šiev vyehi pyevtittiđ oppâmateriaal, páácá taan tutkâmuš maŋa-uv ávusin. Aainâs tot oro lemin häälbib já jotelub vyehi pyevtittiđ uđđâ oppâmateriaal, mut kulttuursensitiivlâšvuođâ uáinust jurgâlem ij máhđulávt lah olmâ vyehi (keejâ Keskitalo 2010). Oppâkirjeh kietâdeleh maaŋgâid ubâ Suomâ kyeskee fáádáid, mut iä sämikulttuur teikkâ sämikuávlun lohtâseijee aašijd. / Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia erityispiirteitä matematiikan oppikirjan käännöstyöhön liittyy. Tutkimus kohdentui suomenkielisen matematiikan oppikirjan kääntämiseen inarinsaameksi. Kyseessä on oppikirjatutkimus ja sen sisällönanalyysi. Käännettävät matematiikan oppikirjat olivat Matikka-kirjasarjan toisen luokan syksyn ja kevään osat (Okkonen-Sotka, Sintonen ja Uus-Leponiemi 2009 ja 2007) ja näiden inarinsaamenkieliset vastineet Lohosierâ 2 čohčâ ja kiđđâ (Okkonen-Sotka, Sintonen ja Uus-Leponiemi; inarinsaameksi Mäenpää, 2012 ja 2013). Näitä tarkastelin sisällönanalyysillä. Tutkimuskysymykseksi oli asetettu: 1. Mitä erityispiirteitä liittyy matematiikan oppikirjojen kääntämiseen? Alakohtana kysyn: a) Millaisia ongelmia käännöstyössä ilmenee? ja b) Millaisten esimerkkien kautta inarinsaamenkielisen oppikirjan käännöstyö konkretisoituu? Toisena tutkimuskysymyksenä on 2. Kuinka kulttuurisensitiivisiä käännetyt oppikirjat ovat? Näiden lisäksi halusin selvittää, millainen rooli inarinsaamenkielisellä oppimateriaalilla on inarinsaamen revitalisaatiossa eli kielenelvytyksessä. Tutkimus eteni siten, että sisällön erittelyllä etsin eniten toistuvat ilmiöt tutkimusaineistosta ja sen jälkeen sisällönanalyysillä analysoin tarkemmin aineistossa toistuvia ilmiöitä. Tutkimuksessa tuli esiin, että neljä mielenkiintoisinta ja eniten toistuvaa ilmiöitä matematiikan oppikirjan käännöstyön kannalta ovat: 1) luvun ja nominin parivaljakko tehtävien vastauksissa, 2) suomenkielisen passiivin esiintyminen ja sen käännösvaihtoehdot (ks. myös Olthuis 2014), 3) erilaiset piilosanatehtävät oppikirjoissa, ja 4) käännökset mukana tulokielisessä tekstissä. Luvun ja nominin parivaljakon merkitys näyttäytyy erityisesti tehtävissä, joissa vastaukseen on tyhjän aukon lisäksi valmiiksi kirjoitettu laskettavana ollut nomini. Inarinsaamen luku yksi saa parikseen nominin yksikön nominatiivin, luvut 2–6 yksikön akkusatiivin ja luvut seitsemästä ylöspäin partitiivin. Toisena suurena ilmiönä tutkimustuloksissa selvisi suomenkielisen oppikirjan tiuha passiivimuotojen käyttö. Inarinsaamessa passiivin käyttö ei ole yhtä yleistä kuin suomen kielessä, eikä sille ole standardisoitua käännöskäytäntöä (Olthuis 2014). Lähtökielen, suomen kielen, passiivin käännös täytyy jokaisessa tapauksessa erikseen harkita kontekstiin sopivaksi. Usein kuitenkin esimerkiksi suomenkielen passiivin partisiipin käännökseksi sopii saamenkielen partisiipin preesens. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että oppikirjalla on suuri rooli inarinsaamen elvyttämisessä ja elpymisessä. Oppikirja luo uudissanojen tarpeen, ja toimii niiden vakiinnuttajana kieleen. Kysymys, onko käännös hyvä tapa tuottaa inarinsaamenkielistä oppimateriaalia, jää tämän tutkimuksen jälkeenkin avoimeksi. Ainakin se on taloudellisempi ja nopeampi tapa tuottaa inarinsaamenkielistä oppimateriaalia, mutta kulttuurisensitiivisyyden kannalta käännös ei mahdollisesti ole oikea valinta (ks. Keskitalo 2010). Oppikirjoissa ja niiden kuvituksessa käsitellään monia koko Suomeen sopivia aiheita, mutta ei mitään saamelaiskulttuuriin tai saamelaisalueeseen viittaavaa.

Saamelaisen kulttuurin pro gradu -tutkielmani käsittelee saamelaisnuorten kokemuksia saamenkielisen perusopetuksen -saamenluokan, oppimisympäristöistä Suomen saamelaisalueella. Tutkin millaisia kokemuksia entisillä oppilailla on saamenluokassa opiskelusta. Näitä kokemuksia analysoin oppimisympäristön, toiseuden ja voimaantumisen käsitteiden kautta. Tutkielmani on laadullinen tutkimus. Aineistonani on kuusi vuosina 1987–1996 syntyneiden yliopistossa opiskelevan saamelaisen haastattelua. Haastateltavat ovat peruskouluaikanaan osallistuneet joko saamenkieliseen opetukseen tai ”saame äidinkieli ja kirjallisuus” -opetukseen. Haastattelut toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluina kevään ja syksyn 2016 aikana. Lisäksi tein yhden tarkentavan sähköpostihaastattelun talvella 2017. Aineistoani analysoin temaattisen analyysin keinoin. Tutkimukseni osoittaa, että toiseuden ja voimaantumisen kokemuksia ilmenee kaikilla oppimisympäristön alueilla. Toiseuden kokemukset syntyvät usein institutionaalisten valintojen seurauksena, esimerkiksi luokkien sijoittelun, opetuskäytänteiden ja koulun pääosin suomenkielisenä näyttäytyvän kielimaiseman kautta. Äidinkielenään saamea puhuville nuorille siirtyminen saamenkielisestä opetuksesta suomenkieliseen opetukseen on aiheuttanut erityisiä haasteita. Joidenkin oppiaineiden, kuten historian, biologian ja matematiikan suomenkieliset erityissanastot ovat olleet haastatelluille vieraita. Tämän vuoksi opetuksen seuraaminen on ollut vaikeaa, mikä on voinut vaikuttaa heikentävästi opiskelumotivaatioon ja opintomenestykseen yläkoulussa ja lukiossa. Sosiaalisten suhteiden solmimisen haasteet ovat myös aiheuttaneet toiseuden kokemuksia. Saamenluokkien sijaitessa usein erillään muista koululuokista, ovat saamen- ja suomenluokkien oppilaat voineet jäädä etäiseksi toisilleen. Pahimmillaan tilanne on saattanut johtaa koulukiusaamiseen. Tällaisissa tapauksissa kiusaamiseen voidaan nähdä linkittyvän etnistä kategorisointia, mikä on hyvin huolestuttavaa. Haasteista huolimatta koulussa on viihdytty. Merkittävimpiä voimaannuttavia elementtejä koulussa ovat olleet yhteistyö ympäröivän saamelaisyhteisön kanssa, kulttuurisensitiivinen opetus sekä saamelaisopettajan saamelaisuutta tukeva rooli. Eri oppiaineisiin on sidottu saamelaisen kulttuurin elementtejä ja saamenluokan retket erilaisiin saamelaistapahtumiin ovat rakentaneet kokemusta saamelaisyhteisöön kuulumisesta. Saamenluokka on muodostanut tiiviin yhteisön, joka on vahvistanut opiskelijoiden saamelaisidentiteettiä. Toiseutta eli ryhmien välisiä eroja on rakennettu myös saamenluokasta käsin, jolloin ne ovat toimineet voimaannuttavina kokemuksina. Tutkielmani osoittaa, että saamenluokkien oppimisympäristöjä tulisi tutkia enemmän myös oppilaan näkökulmasta. Korkean kaksikielisyyden tavoitetta ja opiskelijoiden mahdollisia haasteita suomenkieliseen opetukseen siirryttäessä tulisi ehdottomasti tutkia tarkemmin. Samoin koulujen sisäisiä sosiaalisia suhteita ja niiden muodostamista tulisi tarkastella etnografian keinoin.

Lean dutkan iežan pro gradu -barggustan davvisámegiela giellagovaid. Gieđahalan dutkamušas giellagovain idiomaid, metaforaid ja metonymiijaid, mat leat muhtinlágan erenomáš, dávjá veardádusa sisttisdoalli dajahusat. Mu dutkamuša ulbmilin lei čielggadit 1) giellagovaid dovdomearkkaid ja 2) giellagovaid funkšuvnna. Vaikko giellagovat guddet rikkis sátneráju ja árbedieđuid, ja dieđu dain dárbbašivččii ovdamearkka dihte jorgaleami várás, dat eai leat mu dieđu mielde ovdal dutkojuvvon dahje motge čilgejuvvon. Dutkamušas lei kvalitatiiva lahkonanvuohki. Geahčadin dán barggus giellagovaid nu semantihkalaš, pragmatihkalaš, leksikála go maiddái oanehaččat syntávssalaš dovdomearkkaid oaidninčiegas, muhto daningo dutkančuozáhahkan lea unnitlogugiela albmoneapmi, deattuhin giellagovaid metaforalaš mearkkašumi guorahallama. Čielggadin ovdamearkka dihte dan, ollašuvvágo dutkanmateriála dajahusain idiomaide mihtilmas semantihkalaš árvitmeahttunvuohta, ja mo dat boahtá ovdan. Dutkanmateriálan mus ledje Máret Sárá doaimmahan Sátnevádjasat-girjji (2007), sullii 250 dajahusa. Analysa vuođđun ledje teoriijaoasis čuolddašuvvon ja heivehuvvon kritearat, main dehálepmosat ledje Marja Nenosa (2002) kritearat idioma govvideapmái ja metafora guorahallamii fas veardidan- ja vuorrováikkuhusteoriija. Metonymiija várás atnen dábálaš govvádusaid doahpagis, daningo metonymiijai ii leat dássážii duddjojuvvon iežas teoriija. Dutkamuš čájeha ahte davvisámegiela idioma lea seamma áigge stáđásman, eahpeformála dahje muhtin ládje stiilla dáfus erenomáš dajahus, man metaforalaš mearkkašupmi ii leat seamma go dajahusa sániid vuođđomearkkašupmi, ja mii čohkiida unnimustá guovtti sánis. Nuppe dáfus dutkamušas badjánii erenomážit stáđásmuvvama doahpaga meroštallama váttisvuohta unnitlogu ja golmma riikkas hubmojuvvon giela dáfus. Dutkanmateriála metaforat čuvvot eanaš guovddáš metaforateoriijaid. Davvisámegiela metaforan sáhttá gohčodit nappo veardádusa, mas lea vuohttimis mearkkašupmenuppástus guovtti goabbatlágan refereantta gaskkas. Mearkkašupmenuppástusa vuođđun lea analogiija, mii mearkkaša dan ahte refereanttat leat muhtin muddui sullasaččat. Veardádus sáhttá leat eksplisihtalaččat oidnosis, ja dalle das lea dego-konjunkšuvdna; veardádus sáhttá leat ovdanbukton maid implisihtalaččat, ja dalle konjunkšuvdna váilu. Davvisámegiela metonymiija čuovvu maid doahpaga dábálaš dovdomearkkaid. Metonymiijan sáhttá dutkanbohtosiid mielde gohčodit leksema, mas ovtta referentii čujuhuvvo vuođđomearkkašumi dáfus nuppiin, seammasullasaš refereanttain. Nubbi dutkanboađus lea dat ahte davvisámegiela giellagovaide laktásit máŋggalágan funkšuvnnat, maid duohken orrot leame iešguđegelágan sosiála sivat, dego nuppi vuhtiiváldin. Giellagovaid guovddáš funkšuvdna lea garvvašeapmi, mii mearkkaša dan ahte giellagovain ášši ii čilgejuvvo njuolga, muhto baicce implisihtalaččat nu ahte guldaleaddji dahje lohkki ferte dan ieš suokkardit ja dulkot. Garvvašeami lassin giellagovaid sáhttá atnit maiddái rámpoma, láitima, kritiserema ja hervošeami funkšuvnnas. Dutkamuša oktavuođas lean fuomášan ahte davvisámegiela giellagovaid čielggadeami livččii dárbu joatkit stuorit materiálain. Erenomážit idiomaid joavku lea viiddis ja daid seađálii áinnas guorahallat dárkileappot. Lassedutkamušat huksele ain vuođu davvisámegiela sátneráju ja dadjanvugiid duddjomii ja gáhttemii. / Olen tutkinut pro gradu -työssäni pohjoissaamen kielikuvia. Käsittelen tutkimuksessani kielikuvista idiomeja, metaforia ja metonymioita, jotka ovat luonteeltaan omaperäisiä ja vertauskuvallisia ilmauksia. Työni keskeisenä tehtävänä oli selvitellä 1) kielikuvien tunnusmerkkejä ja 2) kielikuvien funktiota. Huolimatta siitä, että kielikuvat kantavat rikasta sanastoa ja perinnetietoa, ja että tietoa niistä tarvittaisiin esimerkiksi käännöstyössä, aiempaa tutkimusta tai tarkempia kuvauksia niistä ei ole tietääkseni tehty. Tutkimuksessani oli kvalitatiivinen ote. Tarkastelin tutkimuksessani kielikuvia niin semantiikan, leksikon, pragmatiikan kuin lyhyesti myös syntaksin kentällä, mutta koska tutkimuskohteenani oli vähän tutkitun ja uhanalaisen kielen kielenilmiö, painotin analyysissani kielikuvien metaforisen merkityksen tarkastelua. Selvittelin esimerkiksi sitä, esiintyykö tutkimusaineiston ilmauksissa idiomeille tyypillistä epäkompositionaalisuutta, ja millä tavoin. Tutkimusaineistoni koostui Máret Sárán toimittamasta Sátnevádjasat-kirjan (2007), noin 250 kielikuvaksi katsomastani ilmauksesta. Analyysin pohjana sovelsin tutkimukseni teoriaosuudessa esittelemääni aiempaa kielikuvatutkimusta. Tärkeimmät näistä olivat Marja Nenosen (2002) idiomikriteerit sekä metaforan vertaus- ja vuorovaikutusteoria. Metonymian analysointia varten käytin käsitteen yleisimpiä kuvauksia, sillä metonymiaa varten ei ole toistaiseksi olemassa omaa teoriaa. Tutkimuksesta selviää, että pohjoissaamen idiomi on yhtä aikaa konventionaalistunut, epämuodollinen tai muuten tyyliltään erikoinen ilmaus, jonka metaforinen merkitys ei ole sama kuin siitä koostuvien sanojen kirjaimellinen merkitys. Lisäksi pohjoissaamen idiomi koostuu vähintään kahdesta sanasta. Toisaalta tutkimuksessa nousi esille konventionaalisuuden käsitteen ongelmallisuus uhanalaisen ja kolmen valtion alueella puhuttavan kielen kohdalla. Aineistoni metaforat noudattelevat pääosin yleisimpiä metaforan määritelmiä. Metaforaksi voidaan kutsua siis ilmausta, jossa jokin referentti ymmärretään toisen, jollakin tavalla samankaltaisen referentin kautta. Pohjoissaamen metonymia noudattelee myös käsitteen yleisimpiä kuvauksia. Se on lyhyesti lekseemi, jossa merkitys siirtyy kahden, samankaltaisen referentin välillä. Toinen tulos on se, että pohjoissaamen kielikuviin liittyy monenlaisia funktioita, joiden taustalla voivat vaikuttaa erilaiset sosiaaliset syyt, kuten toisen huomioon ottaminen. Kielikuvien pääasiallinen funktio on toimia kiertoilmauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että kielikuvissa asiaa ei ilmaista suoraan vaan implisiittisesti niin, että kuuntelija tai lukija päättelee ja tulkitsee itse sen merkityksen. Kiertelyn lisäksi tutkimusaineistoni kielikuvia voidaan käyttää myös kehumisen, moittimisen, kritisoinnin ja viihdyttämisen funktiossa. Tutkimuksen yhteydessä on käynyt ilmi, että pohjoissaamen kielikuvien tarkastelua olisi tarpeen jatkaa laajemmalla aineistolla. Erityisesti idiomien joukko on monenkirjavaa, ja niiden erityispiirteiden selvittely vaatisi oman tutkimuksensa. Jatkotutkimukset loisivat edelleen kasvupohjaa pohjoissaameen niin sanaston kuin ilmaisutapojenkin vaalimiseen ja luomiseen.

Dán kandidáhtabarggus lean dutkan goallossátnegerunddaid. Materiálan lean dutkamušas geavahan UiT Norgga árktalaš universitehta teakstakorpusa. Lean álggos gieđahallan sierra gerundda ja goallossániid, mat de ovttas buvttadit goallossátnegerunddaid. Manan čađa materiála háhkama málle ja dan, mo lean ráddjen dutkanmateriála. Analysa oasis fas lean vuos hui oanehaččat mannan čađa goallossátnegerunddaid morfologiija. Dan maŋŋá lean dárkileappot dutkan goallossátnegerunddaid semantihka, ja juohkán materiála viđa jovkui: áigi, báiki, gaskaoapmi, temá ja patienta. Materiálas boahtá ovdan, ahte oassi goallossátnegerundahámiin leat sajáiduvvan gillii. Dákkár sajáiduvvan hámit gávdnojedje eanemus áiggi-, báikki- ja gaskaoami -kategoriijain. Temá- ja patientta -kategoriijain fas čielggai, ahte dán guovtte joavkku sáhtášii gieđahallat oktan ja ahte dát joavku lea buot produktiivvamus. Dán joavkkus ledje unnimusat sajáiduvvan hámit. Goallossátnegerunda funkšuvnna dáfus čielggai, ahte dat doaibmá seamma láhkai go dábálašge gerunda. Erohussan lea dušše dat, ahte goallossátnegerunda-ráhkadusa mearusoassi buktá lassedieđuid dáhpáhusa ektui. Fuomášanveara lea maiddái dat, ahte vearbasubstantiiva orru sulastahttimin goallossátnegerunda-ráhkadusa. / Tässä kandidaatin työssä tutkin yhdyssanagerundeja. Materiaalina olen tutkimuksessani käyttänyt Tromssan yliopistontekstikorpusta. Aluksi käsittelen gerundia ja yhdyssanoja erikseen, jotka yhdessä tuottavat yhdyssanagerundeja. Käyn läpi materiaalin hankkimisen mallia ja materiaalin rajaamista. Analyysiosiossa käyn aluksi lyhyesti läpi yhdyssanagerundien morfologiaa, jonka jälkeen käsittelen tarkemmin yhdyssanagerundien semantiikkaa. Olen jakanut tutkimusmateriaalin viiteen semanttiseen kategoriaan: aika, paikka, väline, teema ja patientti. Teoria osiossa huomasin, että gerundin määritelmässä oli pieniä eroja. Tutkimusmateriaalista kävi ilmi, että osa näistä yhdyssanagerundimuodoista on sopeutunut kieleen, tästä paras esimerkki on skuvlaváccedettiin. Tällaisia sopeutuneita muotoja löytyi eniten ajan, paikan ja välineen kategorioista. Teeman ja patientin kategoriat taas olivat hyvin produktiivisia. Yhdyssanagerundit toimivat lähes samalla tavalla kuin tavallinen gerundi ja ne ovat lähellä myös teonnimeä eli verbiaalisubstantiivia.