Tutkin Queering Sápmi -teoksen antamaa kuvaa queer-saamelaisten pärjäämisen edellytyksistä. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia normeja Queering Sápmi -teoksen haastattelut tuovat esiin saamelaisista yhteisöistä. Tarkastelen myös niitä ratkaisuvaihtoehtoja, joita yksilöt toteuttavat normien rikkomista seuraavassa ristiriitatilanteessa. Tutkimusmenetelmäkseni valikoitui kerronnallinen analyysi, ja keskitin huomioni teoksen haastattelujen rakenteeseen. Jaoin työni kahteen osioon: ongelmiin ja ratkaisuihin. Haastatellut näkevät saamelaiset yhteisöt heteronormatiivisina ja tähän haastateltavat lähtevät etsimään syitä saamelaisista arvoista ja niihin liittyvistä normeista. Pääteemoja nousee esiin neljä: vaikeneminen, kristinusko, poronhoito macho-miesten kulttuurina sekä saamenpukuun liittyvät säännöt. Näiden lisäksi havaitsin normiksi myös yhdenmukaisen saamelaiskuvan ylläpitämisen. Vaikeneminen käyttäytymisnormina koetaan syyksi ahdistavaan ilmapiiriin, ja tarkastelen sitä henkisen yhteisöväkivallan tapana. Kristinusko merkitsee queer-saamelaisille tapaa kuulua sukuun, ja he kokevat ulkopuolisuutta siitä, etteivät toteuta uskoon liittyviä odotuksia hyvästä elämästä. Poronhoidon koetaan vaikuttavan erityisesti miesten ahtaaseen rooliin. Saamenpuku sisältää selkeän ajatuksen siitä, että sukupuolia on olemassa kaksi, eikä niiden merkkejä sovi sekoittaa keskenään. Queer-luonnetta pidetään lähes mahdottomana ilmaista saamenpuvussa, sillä arvostelun kohteeksi ei joudu vain puvun pitäjä, vaan myös sukulaiset ja puvun tekijä. Ristiriidan ratkaisutilanteessa neuvottelua käydään yhteisöön jäämisen, pois muuttamisen, kaapista ulos tulemisen, piiloon jäämisen sekä normien vastaisen kapinoinnin välillä. Lisäksi haastatellut välittävät tietoa siitä, kuinka saamelaiset queerit ovat pahimmissa tapauksissa ajautuneet jopa itsemurhiin. Ajatus itsemurhasta ei ole haastatelluillekaan vieras. Hälyttävän moni tunsi itsemurhaan päätyneitä, ja nämä huonosti päättyneet kertomukset tuntuivat olevan monelle ainoita esimerkkejä, suoranaisia mallikertomuksia queer-saamelaisena elämisestä. Tämän kertomusmallin muuttamiseksi haastatellut ovat itse päättäneet antaa toisenlaisen esimerkin ja olla avoimesti ja näyttävästi queereja. Tällä hetkellä gueer-saamelaisten hyvinvointi vaikuttaa heikolta. He kaipaavat apua ammattiauttajilta, kannustusta muilta saamelaisilta sekä vertaistukea queersaamelaisilta. Haastatelluille voimaa antaa ajatus queereista dekolonisaation välineenä. Vaikutteita on haettu esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansojen two spirited -ilmiöstä. Myös tieto kolonialismin historiasta näyttäytyy lohduttavana tietona: vaikea tilanne yhdistetään kansan historiallisiin traumoihin, eikä sitä nähdä vikana itsessä tai saamelaisessa yhteisössä. Ahdasmielisten ajatusten katsotaan olevan muutettavissa. Queer-saamelaisten esiinmarssi voi olla koko saamelaista yhteiskuntaa avaava, positiivinen voimavara. Heteronormatiivisuudelle olisi avattava silmät: queer-saamelaisia kahlitsevia normeja tulisi tarkastella kriittisesti ja tunnustaa muutoksen tarve. Koko saamelaista yhteiskuntaa koskettavan vaikenemisen normin on murruttava, jotta keskustelu vaikeista asioista voi alkaa.

Lean dutkan pro gradu -barggustan, mot lea davvisápmelažžan geavahišgoahtit davvisámegiela guhkes bottu maŋŋá dahje easkka rávesolmmožin. Mu bargu gullá giellasosiologiija suorgái ja giellaealáskahttin lea dan vuolggasadji. Dat lea kvalitatiiva dutkamuš, mii vuođđuduvvá beallestrukturerejuvvon temájearahallamiidda. Jearahallen dutkamuša várás gávcci davvisápmelačča, geat eai leat jámma sámástan olles eallima áigge. Lean čielggadan informánttaid gielalaš duogážiid gielalaš identitehta, gielalaš eallingearddi, gielahuvvama, guovttegielatvuođa, passiiva gielladáiddu ja eatnigiela doahpagiid vuođul. Dasa lassin čuoččuhan, ahte máŋgga jahkái massojuvvon eatnigiella — davvisámegiella — lea dagahan máŋgasiidda giellatrauma. Máŋga informántta atnet davvisámegiela iežaset eatnigiellan, moattis fas eai. Sámegiella lea buot informánttaide dehálaš ja unnimustá massojuvvon eatnigiella. Danin dasa laktásit nana dovddut. Massojuvvon eatnigiela giellatrauma sivat leat dán dutkamušas golmmaláganat: 1. ii leat hupman sámegiela vuosttas giellan, 2. ii leat ožžon sámástit ja/dahje 3. cuiggodeapmi. Čuovvumušat leat: 1. dievaslaš giela gáibádus, 2. sámásteami tabu, 3. olmmoš heaitá sámásteames ja/dahje 4. heahpana váilevaš sámegiela dáiddus. Dutkamušas buvttán ovdan, mot ovttaskas olbmot sáhttet doarjut ja nuppe dáfus caggat earáid sámásteami. Boađusin lea, ahte vaikko positiiva máhcahat dábálaččat roahkasmahttá sámástit eambbo, negatiiva máhcahat váikkuha eanet. Dutkamušas fikkan veahkehit sápmelaččaid geat leat váldime gielaset ruovttoluotta, fállat giellaservošii vejolašvuođa identifiseret dutkamuša čuozáhatjoavkku dillái ja addit rávvagiid, mot sin sáhtálii doarjut. Dat leat ovdamearkka dihte fuomášmeahttun divusteapmi, sensitiiva doaladuvvan ja soahpamuš sámásteamis. Dutkamuša ulbmilin lea, ahte ovttaskas olbmot sáhttet ealáskahttit sámegiela iežaset árgabeaivvis. / Olen tutkinut pro gradu -työssäni, millaista on aloittaa pohjoissaamen puhuminen pitkän tauon jälkeen tai vasta aikuisena. Tutkimukseni kuuluu kielisosiologian alaan ja lähtökohtana on kielenelvytys. Se on kvalitatiivinen tutkimus, joka perustuu puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin. Haastattelin tutkimusta varten kahdeksaa pohjoissaamelaista, joiden saamen kielen puhuminen on katkennut jossain elämänvaiheessa. Olen selvittänyt informanttien kielellistä taustaa termien kielellinen identiteetti, kielellinen elämäkerta, kielen menetys, kaksikielisyys, passiivisen kielitaito ja äidinkieli avulla. Lisäksi esitän, että vuosiksi menetetty äidinkieli — pohjoissaame — on aiheuttanut monille kielitrauman. Suurin osa informanteista pitää pohjoissaamea äidinkielenään, muutama taas ei. Saamen kieli on kaikille informanteille tärkeä ja vähintään menetetty äidinkieli. Siksi siihen liittyy vahvoja tunteita. Menetetyn äidinkielen kielitrauman syitä on tässä tutkimuksessa kolmenlaisia: 1. ei ole puhunut saamea ensimmäisenä kielenä, 2. ei ole saanut puhua saamea ja/tai 3. arvostelu. Seuraukset ovat: 1. vaatimus täydelliseen saamen taitoon, 2. saamen puhumisen tabu, 3. ihminen lopettaa puhumasta saamea ja/tai 4. häpeää vaillinnaista saamen kieltään. Tutkimukseni osoittaa, miten yksittäiset ihmiset voivat tukea ja toisaalta estää toisten saamen puhumista. Tuloksena on, että vaikka positiivinen palaute yleensä rohkaisee puhumaan saamea enemmän, negatiivinen palaute vaikuttaa enemmän. Tutkimuksessa pyrin auttamaan saamelaisia, jotka ovat ottamassa kieltään takaisin, tarjota kieliyhteisölle mahdollisuuden samaistua tutkimuksen kohderyhmän tilanteeseen ja antaa neuvoja, miten heitä voisi tukea. Se onnistuu esimerkiksi huomaamattomalla, pienellä korjauksella, sensitiivisellä suhtautumisella ja sopimalla saamen puhumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on, että yksittäiset ihmiset voivat elvyttää saamea arkipäivässään.

Pro gradu -työssäni tutkin saamenpukua omivia puhetapoja ja niiden vastadiskursseja epäaitoa saamenpukua käsittelevissä verkkokeskusteluissa. Tutkimusaineistooni kuuluu 559 verkkoon kirjoitettua kommenttia, jotka käsittelevät suomalaisen missin pilailupuodista ostettua saamenpukua muistuttavaa asua. Kommentit on kirjoitettu Ilta-Sanomien aihetta käsittelevän uutisen kommenttiosioon sekä viiteen julkiseen Facebook-tilapäivitykseen joulukuussa 2015. Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa saamenpuvun kulttuurisesta omimisesta. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ja metodina toimii diskurssianalyysi. Sen keskeisin ajatus on, että kieli on mukana rakentamassa todellisuuttamme. Oma työni edustaa diskurssianalyysin kriittistä näkökulmaa, jonka lähtökohtaoletuksena on valtasuhteiden olemassaolo. Lähestyn aineistoani kulttuurisen omimisen (cultural appropriation) näkökulmasta. Kulttuurista omimista määritellään älyllisen omaisuuden, tiedon, historian, kulttuuri-ilmausten ja kulttuuristen artefaktien ottamiseksi sellaisesta kulttuurista, joka ei ole oma. Pro gradussani tutkin, miten verkkokommentit rakentavat kulttuurisen omimisen diskurssia. Saamenpukua omivia puhetapoja ovat muun muassa omistajuusmäärittelyt, joissa saamenpuvun asema saamelaisena kulttuuriperintönä haastetaan. Alue- ja valtioperustaisessa puhetavassa saamenpuvun omistajuutta määritellään alueellisena, valtioon sidottuna kysymyksenä. Puku hahmotetaan lappilaiseksi kansallisasuksi ja osaksi suomalaista kulttuuria. Yksilönvapauden ja tasa-arvon puhetavan ydin on, että jokaisella tulee olla oikeus pukeutua haluamiinsa vaatteisiin — myös saamenpukuun. Puhetavassa vaikuttaa tasa-arvoideologia, jonka mukaan yksilöillä tulisi olla täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet. Vastadiskurssina toimiva saamelaisten erillisyyttä korostava puhetapa alleviivaa saamenpuvun etnisyyteen sidottua omistajuutta sekä saamelaisen kulttuurin erillisyyttä ja itsenäisyyttä. Aineistossani kulttuurista omimista tuetaan myös kansan- ja kansallispukujen normien kautta. Normeihin liittyvät pukuliberalismin ja pukukonservatismin puhetavat ottavat kantaa epäaidon saamenpuvun käytön puolesta ja sitä vastaan. Pukuliberalismin puhetapa puolustaa epäaidon saamenpuvun käyttöä. Kansan- ja kansallispukujen normien noudattamista ei pidetä tärkeänä eikä pukujen aitoutta välttämättä arvosteta. Saamenpukua tarkastellaan puhetavassa Suomen kansallispuvun kontekstista käsin. Pukukonservatismin puhetapa puolustaa kansan- ja kansallispukujen normien noudattamista. Normeja noudattaville puvuille annetaan aitousstatus, jonka puku voi menettää, jos sen normeja rikotaan. Käsitys saamenpuvusta saamelaisten kulttuuriperintönä haastetaan myös puhetavalla, joka mitätöi saamelaistoimijoiden mielipiteet ja haastaa heidän legitimiteettinsä. Mitätöinnin keinona käytetään saamelaisten ominaisuuksiin liittyvää kategorisointia. Saamelaiset määritellään mielensäpahoittajiksi, jolloin kyseisestä kategoriasta käsin esitetyt mielipiteet mitätöidään automaattisesti. Puhetavan parina on empatiaa hakeva vastadiskurssi, joka etsii ymmärrystä vetoamalla saamelaisten alistettuun yhteiskunnalliseen asemaan. Aineistoni valtarakenteet ovat melko selviä: saamelaisten ääntä ei keskustelussa juurikaan kuulla. Saamelaiset ja saamenpuku nähdään pääosin osana suomalaisuutta, Suomen valtiota ja suomalaista kulttuuripiiriä. Tästä kertoo muun muassa se, että epäaitoa saamenpukua määritellään Suomen kansallispukujen normeista käsin. Jopa niissä puhetavoissa, jotka vastustivat kulttuurista omimista, ei välttämättä suoraan tunnistettu tai tunnustettu saamelaisten erillisyyttä.

Pro gradu -pargostân mun lam tutkâm anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstâi jurgâlmijd. Anarâškielâsâš ráámmátteevstah iä lah ovdil tutkum. Tutkâmuš lii empiirisâš já kulá kielâtieđâlâš jurgâlemtutkâmuš pirrâsân. Tutkâmuš ulmen lii čielgiđ, maht kreikakielâsâš Uđđâ testament algâteevstâ teermah σῴζω (piäluštiđ), πνεῦμα (jieggâ) já πληρόω (tevdiđ) realistuvvojeh anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstâin. Tutkâmušamnâstâhhân láá teevstah, moh láá jurgâlum suomâkielâsâš ive 1992 kirkkoráámmát teevstâ vuáđuld. Nubben ulmen tutkâmušâst lii selvâttiđ siämmáá amnâstuv vuáđuld, magareh anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstah láá jurgâlussân. Ton selvâttem várás toh viärdádâllojeh vuolgâtekstâsis, ive 1992 suomâkielâsâš kirkkorámátân, já nube tááhust vuolgâteevstâ vuolgâteekstân ađai kreikakielâsâš algâteekstân. Viärdâdâllâm ulmen lii lamaš čielgiđ, monmit ráámmátteevstâid puáhtá jurgâliđ suomâkielâsâš teevstâin kreikâkielâsâš algâteevstâ saajeest. Tutkâmuš puátusijd puáhtá anneeđ ävkkin ive 2013 aalgâst álgám anarâškielâsâš ráámmátteevstâi jurgâlempargoost. Tutkâmuš analyysuásist árvuštâlâm anarâškielâsâš jurgálmij já toi vuolgâteevstâ västideijeevuotâ ađai ekvivalens. Analyysist anarâškielâsâš teevstah viärdádâllojeh sehe suomâkielâsâš vuolgâteekstân ete kreikâkielâsâš algâteekstân, vuosmustáá teermâi tááhust já ton maŋa ubâ tekstâpitá uáinust. Tutkâm vyelni lijjii kulmâ teermâ vuottumsajeh anarâškielâsâš teevstâin, ohtsis 107 verstâd já verstâuássid. Kuulmâ teermâ uásild láá oovdânpuohtum toi kreikâkielâsâš olgospyehtimij merhâšumeh já kiävttutäävih. Tutkâmuš analyys vuáđuduvá jurgâlemtiettuu teoriaid já prinsiipáid. Jurgâlmij analyys čáittá, et teermâi uásild anarâškielâsâš jurgâlusah nuávditteh iänááš sänitárkká vuolgâteevstâ olgospyehtimijd. Merhâšume peeleest teermâi jurgâlmeh västideh sehe suomâkielâsâš vuolgâteekstâ ete kreikâkielâsâš algâteekstâ. Veerbâ σῴζω já substantiiv πνεῦμα jurgâlusah láá morfeemtääsi räi sänitárkká jurgâlum pic oovtâ saajeest. Veerbâ πληρόω peht stuárráb uási teermâin láá jurgâlum puustâvlávt, tastko kyevtsáánág suomâkielâsâš olgospyehtim lii jurgâlum oovtsáánág anarâškielâsâš olgospyehtimáin. Tutkum veerstâi uásild anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstah láá viehâ sänitárkká jurgâlum. Tot lii máhđulâš tondiet, et anarâškielâ já suomâkielâ láá hyelkkikielah. 107 veerstâst já verstâuásist 27 % lijjii morfeemtääsi räi sänitárkká jurgâlum já 71 % lijjii puustâvlávt jurgâlum. Kyevti veerstâst kavnui merhâšume muttee feilâ; feeilah lijjii čielgâsávt tábáhtum editistemmuddoost. Puustâvlávt jurgâlum veerstâin vuáttojii spiekâstmeh vuolgâteevstâ morfeem- já sänitääsi ráhtusijn iänááš talle, ko tot lâi taarbâšlâš tâi velttidmettum puátukielâ idiomaatlâš- já luándulâšvuođâ tiet. Taan tutkâmuš puátusij vuáđuld puáhtá anneeđ čielgâsin, et anarâškielâsâš ráámmátteevstâid ij lah tárbu viggâđ jurgâliđ algâkielâst, Uđđâ testament uásild kreikâkielâst. Ráámmátteevstâid puáhtá jurgâliđ anarâškielân koskâkielâ ađai suomâkielâ peht, já kreikâkielâtáiđusâš äššitobdee vuod tarbâšuvvoo eskin tärhistemmuddoost. Taat lii merhâšittee, tastko uccâ kielâ uásild sehe olmoošresurseh ete ekonoomliih máhđulâšvuođah láá vääniht. / Olen tutkinut pro gradu -työssäni inarinsaamenkielisiä Uuden testamentin tekstien käännöksiä. Inarinsaamenkielisiä raamatuntekstejä ei ole tutkittu aiemmin. Tutkimus on empiirinen ja kuuluu kielitieteellisen käännöstutkimuksen piiriin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kreikankieliset Uuden testamentin alkutekstin termit σῴζω (pelastaa), πνεῦμα (henki) ja πληρόω (täyttää) reaalistuvat inarinsaamenkielisissä Uuden testamentin teksteissä. Tutkimusaineistona ovat raamatuntekstit, jotka on käännetty suomenkielisen vuoden 1992 raamatunkäännöksen pohjalta. Tutkimuksen toisena tavoitteena on selvittää saman aineiston osalta, millaisia inarinsaamenkieliset Uuden testamentin tekstit ovat käännöksenä. Sen selvittämiseksi niitä verrattiin lähtötekstiinsä, vuoden 1992 suomenkieliseen kirkkoraamattuun, ja toisaalta lähtötekstin lähtötekstiin eli kreikankieliseen alkutekstiin. Vertailun tarkoituksena on selvittää, missä määrin raamatuntekstejä voidaan kääntää inarinsaamen kielelle suomenkielisistä teksteistä kreikankielisen alkutekstin sijaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vuoden 2013 alussa alkaneessa inarinsaamenkielisten raamatuntekstien käännöstyössä. Tutkimukseni analyysiosiossa arvioin inarinsaamenkielisten käännösten ja niiden lähtötekstin vastaavuutta eli ekvivalenssia. Analyysissä inarinsaamenkielisiä tekstejä verrataan sekä suomenkieliseen lähtötekstiin että kreikankieliseen alkutekstiin, ensin termien osalta ja sen jälkeen koko tekstikappaleen kannalta. Tutkittavina olivat kolmen termin esiintymiskohdat inarinsaamenkielisissä teksteissä, yhteensä 107 jaetta ja jakeen osaa. Kolmen termin osalta on esitetty niiden kreikankielisten ilmaisujen merkitykset ja käyttötavat. Tutkimukseni analyysi perustuu käännöstieteen teorioihin ja periaatteisiin. Käännösten analyysi osoittaa, että termien osalta inarinsaamenkieliset käännökset noudattavat pääosin sanatarkasti lähtötekstin ilmaisuja. Merkityksen osalta termien käännökset vastaavat sekä suomenkielistä lähtötekstiä että kreikankielistä alkutekstiä. Verbin σῴζω ja substantiivin πνεῦμα käännökset on käännetty morfeemitasoa myöten sanatarkasti lähes kaikissa kohdissa. Verbin πληρόω kohdalla suuri osa termeistä on käännetty kirjaimellisesti, sillä kaksisanainen suomenkielinen ilmaisu on käännetty yksisanaisella inarinsaamenkielisellä ilmaisulla. Tutkittujen jakeiden osalta inarinsaamenkieliset Uuden testamentin tekstit on käännetty varsin sanatarkasti. Tämä on mahdollista, koska inarinsaamen kieli ja suomen kieli ovat sukulaiskieliä. 107 jakeesta ja jakeen osasta 27 % oli käännetty sanatarkasti morfeemitasoa myöten ja 71 % oli käännetty kirjaimellisesti. Kahdesta jakeesta löytyi merkityksen muuttava virhe; virheet olivat selvästikin tapahtuneet editointivaiheessa. Kirjaimellisesti käännetyissä jakeissa esiintyi poikkeamia lähtötekstin morfeemi- ja sanatason rakenteista lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa se oli tarpeellista tai välttämätöntä tulokielen idiomaattisuuden tai luontevuuden kannalta. Tämän tutkimuksen tuloksien pohjalta voidaan pitää selvänä, että inarinsaamenkielisiä raamatuntekstejä ei tarvitse pyrkiä kääntämään alkukielestä, Uuden testamentin osalta kreikan kielestä. Raamatuntekstit voidaan kääntää inarinsaamen kielelle välikielen eli suomen kielen kautta, jolloin alkukielentaitoinen asiantuntija on tarpeen vasta tarkistusvaiheessa. Tämä on merkittävää, sillä pienen kielen kohdalla sekä ihmisresurssit että taloudelliset mahdollisuudet ovat rajalliset.

Työni aihe on kolttasaamelainen yhteisö lehdistön kuvaamana vuosina 1964–1972. Pääasiallisena lähdeaineistonani minulla oli Lapin Kansan artikkelit ja uutiset vuosilta 1964–1972. Viimeisen pääluvun lähdeaineisto koostui Viikkosanomien vuosien 1967 ja 1970 julkaisuista. Viikkosanomia käytin koska vuoden 1970 aikana tämä koko Suomessa ilmestyvä aikakausilehti julkaisi lukuisia kolttasaamelaisia sekä heidän olojaan käsitteleviä artikkeleita ja raportteja. Työssäni tarkastelin vuosien 1964–1972 kolttasaamelaisia koskevaa kirjoittelua. Mitä kirjoitettiin, ketkä kirjoittivat ja ketkä pääsivät ääneen. Samalla halusin myös selvittää mitä kolttasaamelaisessa yhteisössä tapahtui tutkimusajanjaksolla. Tutkimuksessani noudatin kronologista etenemistapaa ja tarkastelin lehtikirjoittelua representaation käsitteiden ja käyttötapojen kautta. Tämä oli järkevää, sillä aina kun tutkitaan kirjoitettua tekstiä on huomioitava konteksti sekä kuka kirjoittaa ja mistä lähtökohdista. Lähdeaineistoni pohjalta kävi ilmeiseksi että pääasiallisesti kirjoittajat olivat suomalaisia toimittajia tai virkamiehiä. Poikkeustapauksissa muita saamelaisia, joilla oli esimerkiksi koulutuksen kautta hankittua tietotaitoa osallistua keskusteluun. Keskeisimmiksi tutkimustuloksiksi nousi muutamia. Ensinnäkin keskusteluun ja kirjoitteluun osallistuivat pääasiassa muut kuin kolttasaamelaiset. Kirjoittajat olivat suomalaisia miestoimittajia, tai pohjoissaamelaisia miehiä. Naisia kirjoittajissa tai haastateltavissa ei esiinny. Hyvin harvoissa tapauksissa kolttasaamelaisia itseään edes haastateltiin. Ainoa kolttasaamelainen joka pääsi ääneen oli tuolloinen luottamusmies. Hänen tapauksessaan kyse oli useimmiten lehtiin kirjoitetuista vastineista eikä häntä haastateltu tai lainattu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Toinen merkittävä tutkimustulos oli, että kolttakeskustelun pääasialliseksi teemaksi nousi kurjuuden korostaminen sekä toimittajien näkemys kolttasaamelaisten voimattomuudesta valtaväestön ja muiden saamelaisten toimien edessä. Valtion roolia kolttasaamelaisten kurjistajana korostettiin vaikka valtio ja metsähallitus pyrkivät monilla toimenpiteillä parantamaan elinoloja Sevettijärvellä. Näitä parannuksia olivat: kolttatalojen korjaukset sekä kasvavat määrärahat, porotilalain voimaantulo, oman paliskunnan perustaminen sekä koltansaamenkielisen aapisen ja opetuksen järjestäminen. Kolmantena tutkimustuloksena voidaan pitää, että pääasiassa kirjoiteltiin Suonikylästä muuttaneista kolttasaamelaisista. Muista Petsamosta muuttaneista kolttasaamelaisista ei artikkeleissa tai uutisissa puhuttu. Tutkimustuloksista selviää, että kolttasaamelaisten itsensä tuottamaa materiaali pitäisi päästä tutkimaan esim. kyläkokousten pöytäkirjoja. Tutkimuksen tulisi lähteä heistä itsestään. Tällä voitaisiin murtaa stereotypioita kansasta joka ei tuon ajan kirjoittajien mukaan kykene huolehtimaan itsestään.

Tutkâmuš fáddán láá anarâškielâ kuulmâstaavvâlsâš nominij sujâttemparadigmah, tai tubdâm já šlajâttâllâm. Šlajâttâllâm vuáđđun láá lekseemmaddust tábáhtuvvee nubástusah: täsimolsom, uánánem, kukkom já vookaalnubástusah. Tutkâmamnâstâh, anarâškielâ kuulmâstaavvâlsâš nomineh, lii nuurrum Marja-Liisa Olthuis almostithánnáá Anarâškielâ–suomâ–anarâškielâ-sänikirjeest. Tutkâmuš ulmen lii pyevtittiđ tiäđu Tromssa ollâopâttuv kielâteknologisâš haahân. Kielâteknologisâš haavâ ulmen lii rähtiđ maašinjurgâlemohjelm tavesämikielâst anarâškielân. Maašinjurgâlemohjelm várás anarâškielân tarbâšuvvoo analyysohjelm, já analyysohjelm várás tarbâšuvvoo tutkum tiätu lekseemij suujâtmist. Tutkâmuš várás lam vuoččin verdidâm amnâstuv anarâškielâ kielâoopâ (Morottaja — Olthuis 2015) sujâttemparadigmáid já nubben lam šlajâttâllâm amnâstuv lekseemijd suujâtmist tábáhtuvvee nubástusâi já lekseemráhtus mield. Tutkâmpuátuseh čäittih, et 1) anarâškielâ kuulmâstaavvâlsâš nominijn láá aainâs 9 sierâlágán sujâttemparadigma; 2) suujâtmist vookaal- já diftongnubástusah iä lah systematliih ain siämmáá pirrâsist; 3) uđđâ lovnâlekseemij sujâttemparadigmah láá motomin sierâlágán eres lekseemij iähtun; já 4) lekseemráhtusist lii máhđulâš uáiniđ, mii lii lekseem sujâttemparadigma, mutâ tast láá meid motomeh spiekâstuvah. Tutkâmuš vuáđuld avžuuttâm väldiđ vuotân čuávuvâš aašijd: 1) vookaal- já diftoŋnubástusâi systematlâšvuođâ selvâttem tiet kolgâččij amnâstuv tutkâđ suorgiittemoopâ já etymologia uáinust; 2) anarâškielâ lovnâlekseemij suujâtmist láá suomâkielâ vaikuttâsah — lovnâlekseemij kielânväldimist kolgâččij kiddiđ huámášume toos, maht lekseem suápá kielâ valmâš sujâttemparadigmáid; ja 3) anarâškielâ normimpargoost kolgâččij väldiđ vuotân lekseemráhtus, aainâs kuulmâstaavvâlsâš nominij uásild, ko meerrid lekseem sujâttemparadigma, ovdâmerkkân lii-uv lekseemist täsimolsom vâi ij. / Tutkimuksen aiheena ovat inarinsaamen kielen kolmitavuisten nominien taivutusparadigmat, niiden tunnistaminen ja lajitteleminen. Lajittelun perusteena ovat lekseemin vartalossa tapahtuvat muutokset: astevaihtelu, lyheneminen, pidentyminen ja vokaalimuutokset. Tutkimusaineisto, inarinsaamen kolmitavuiset lekseemit, on kerätty Marja-Liisa Olthuisin vielä julkaisemattomasta inarinsaame–suomi–inarinsaame-sanakirjasta. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa Tromssan yliopiston kieliteknologiahankkeelle. Kieliteknologiahankkeen tarkoitus on luoda konekäännösohjelma pohjoissaamesta inarinsaameen. Käännösohjelmaa varten inarinsaameen tarvitaan analyysiohjelma, ja analyysiohjelmaa varten tarvitaan tutkittua tietoa lekseemien taivutuksesta. Tutkimusta varten olen ensin vertaillut aineistoa inarinsaamen kieliopissa (Morottaja — Olthuis 2015) esitettyihin taivutusparadigmoihin, ja sen jälkeen lajitellut aineiston lekseemit taivutuksessa tapahtuvien muutosten ja lekseemirakenteen perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 1) inarinsaamen kolmitavuisilla nomineilla on ainakin yhdeksän erilaista taivutusparadigmaa; 2) taivutuksessa tapahtuvat vokaali- ja diftongi-muutokset eivät aina tapahdu systemaattisesti samassa kontekstissa; 3) uusien lainalekseemien taivutusparadigmat poikkeavat toisinaan muiden lekseemien taivutusparadigmoista; ja 4) lekseemin rakenteesta on tietyin varauksin mahdollista todeta, mihin taivutusparadigmaan lekseemi kuuluu. Toimenpidesuosituksina esitän seuraavaa: 1) vokaali- ja diftongimuutosten systematian selvittämiseksi aineistoa tulisi tutkia johto-opin ja etymologian näkökulmasta; 2) inarinsaamen lainalekseemien taivutuksessa näkyy suomen kielen vaikutus — lainalekseemien kieleen ottamisessa tulisi kiinnittää huomiota lekseemin sopivuuteen jo olemassa oleviin taivutus-paradigmoihin; ja 3) inarinsaamen normitustyössä tulisi kiinnittää huomiota lekseemin rakenteeseen, ainakin kolmitavuisten nominien osalta, kun määritetään lekseemin taivutusparadigmaa, esimerkiksi sitä, onko lekseemi astevaihtelunalainen vai ei.

Kandidaatintutkielmassani tutkin sitä, kuinka Beaivváš-teatterin ilmaisutavat, näytelmien aiheet ja näkökulma niihin ovat muuttuneet teatterin yli 30-vuotisen historian aikana. Käsittelen tarkemmin näytelmää Mávssaheapmi, joka tuli ensi-iltaan syksyllä 2016. Näytelmän aiheena on aina ajankohtainen luonnonvarojen käyttö ja saamelaisten suhde vallitsevaan yhteiskuntaan. Vertailen näytelmän teemoja ja aiheen käsittelytapaa saamelaisteattereiden alkuaikojen näytelmiin, ja pohdin, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia näytelmällä on Beaivváš-teatterin varhaisempaan tuotantoon.

Kandidaatintutkielmani tarkoitus on selvittää ja kuvata saamelaisnuorten sopeutumista suomalaiseen yliopistoyhteisöön ja siihen liittyviä tekijöitä. Minkälaiset ovat saamelaisnuorten kokemukset opiskelusta suomalaisessa yliopistoyhteisössä? Tutkimuksessani haluan saada saamelaisnuorten oman äänen kuuluviin ja tuoda esiin heille tärkeitä asioita sopeutumisprosessissa. Mitkä tekijät ja/tai asiat aiheuttavat vaikeuksia sopeutumisessa? Mitkä tekijät estävät sopeutumista? Mitkä tekijät taas helpottavat ja/tai edistävät sopeutumista suomalaiseen yliopistoyhteisöön? Vertailen tutkimuksessani keskenään myös Kanadan alkuperäiskansanuorten ja saamelaisten kokemuksia sopeutumisprosessista valtaväestön rakentamaan instituutioon. Miten Kanadan alkuperäiskansanuorten kokemukset sopeutumisesta poikkeavat saamelaisten kokemuksista? Entä löytyykö kokemuksista myös samankaltaisuuksia? Peilaan tutkimustuloksiani saamelaisten sopeutumisesta kanadalaisen Kerry A. Baileyn tutkimukseen Racism within the Canadian university: Indigenous students’ experiences. Onko saamelaisilla samankaltaisia kokemuksia yliopistoon sopeutumisesta kuin muilla alkuperäiskansoilla? Tutkimuksessani haluan myös selvittää, ovatko saamelaisnuoret kokeneet syrjintää tai rasismia yliopistossa? Entä mitkä ovat Oulun yliopiston toimintamenetelmät syrjimis- ja rasismitapauksissa? / Lea dutkan mu kandibarggus, mo sámenuorat leat sajáiduvvan suopmelas universitehtabirrasii. Makkár ássit lea veahkehan sajáiduvvaman, ja makkár ássit fas váttásmahttan sajáiduvvama? Hálidan mu kandibarggus maiddái váldit cielgasa, leatgo sámenuorat vásihan rasisma dahjege vealaheami? Makkar vuogit ja metodat Oulu universihtetas leat rasismadahpahusain? Veartidan maiddai mu dutkanbohtosiid kanadalas Kerry A. Bailey dutkanbohtosiidda. Bailey lea dutkan Kanada eamialbmotnuoraid sajaiduvvama ja maiddai rasisma, man eamialbmotnuorat leat vasihan Kanada McMaster universitehtas.

Tutkin suomalaisten kansantarinoiden representaatiota lappalaisista Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansantarinoissa. Lisäksi selvitin, millaisia arvoja ja asenteita kertoja heijasti yhteisöstään. Aineistooni valikoitui 112 lyhyttä tarinaa. Teemoiksi nousivat lappalaisen ulkoinen olemus ja tavat, noidat ja noitavoimat sekä konfliktit ja yhteistyö. Käytin analysointiin kertomuksen rakennemallia. Tutkin esitystä erityisesti tarinan arviointiosasta. Lappalaisen ulkoinen olemus ja tavat -teeman yhteydessä löytyi deskriptiivisiä ilmauksia. Oli myös halventavia lauseita. Erityisesti niitä oli lappalaisten alkuperää kuvaavissa tarinoissa. Kuvat ovat stereotypioita. Kertoja asettaa ihmisiä vastakkain ”meihin” ja ”heihin”. Representaatiossa lappalainen on kertojaan nähden erilainen. Noitaluvusta ilmeni, että kertojien mielestä lappalaisten parissa oli ihmeellisiä tietäjiä ja hyviä parantajia, mutta myös järvien kiroajia. Kuva noidista on yksipuolinen. Konfliktit ja yhteistyö -teeman tarinat kuvasivat lappalaiset väistyjinä, kun tulijat ottivat vallan. Epäluulot varjostavat suomalaisten ja lappalaisten välisiä suhteita. Kertojat heijastavat 1900-luvun alkupuolen kansallismielistä ajattelua ja maatalouden ihannointia pyyntikulttuuriin verrattuna. Tuon ajan saamelaiskuvassa ja myös suomalaiskuvassa oli essentiaalinen oletus kansan tai ryhmän ”olemuksesta”. Sen mukaan ihmisen identiteetti on valmis ja pysyvä olemus, joka säilyy ihmisen ja kansan tietoisuudessa. Yhteistä tutkituille tarinoille on, että representaatiossa lappalaisesta tulee ”toinen” — henkilö tai ryhmä, joka on itseen nähden erilainen. Lappalaisista jäivät muistoksi paikannimistö ja kansantarinat. Monet tutkimani tarinat ottivat kantaa paikannimiin, mutta saamelaisperäisen paikannimistön tulkinnat jäävät toiseen tutkimukseen.

A presente pesquisa visa ao estudo do sistema vocálico do saami skolt (língua da família fino-úgrica, falada na Finlândia e na Rússia) ao longo do século XX, com base em dados bibliográficos, mais especificamente transcrições fonéticas feitas nos períodos pré- e pós-realocações do povo saami skolt dos vilarejos originais para a Finlândia. Procuro fazer um estudo dialetal, traçando as particularidades dos dialetos originais quanto ao sistema vocálico, e analisar esses dois registros da língua à luz da perspectiva variacionista de Labov (Weinreich et al., 1968) e Guy (Guy, 2003), considerando também as relações de contato. O saami skolt é uma língua minoritária, falada por um povo indígena de mesmo nome, cujo número estimado de falantes varia entre 150 e 300 (Feist, 2015, 22). Impactos profundos na comunidade de fala ocorreram ao longo do século XX, em especial, a realocação do povo saami skolt de seus territórios originais na Rússia para a Finlândia, por volta da década de 40. O corpus da pesquisa foi organizado a partir do registro em transcrição fonética dos dialetos originais, feito no período pré-realocações, por Toivo Itkonen, no formato do dicionário Koltan- ja Kuolanlapin sanakirja (Itkonen, 2011 [1958]) e as transcrições fonéticas e fonológicas da língua feitas entre as décadas de 60 e 70 por Korhonen (1971); Korhonen et al. (1973). A Grammar of Skolt Saami (Feist, 2015), que aborda também a situação do saami skolt no século XXI, é uma das bases para a pesquisa e descrição da língua. Através da análise dos dados, foi possível observar e descrever a heterogeneidade da língua e de seus dialetos quanto ao inventário de vogais e ditongos. Um dos fatores observados foi, no dialeto de Paatsjoki, a ocorrência alofones anteriorizados, em comparação aos dialetos de Suonikylä e Nuortijärvi. / This research aims at the study of the vowel system of Skolt Saami (a Finnougric language spoken in Finland and Russia) over the 20th century, based on bibliographic data, more specifically phonetic transcriptions previous to and after the relocation of the Skolt people from their original villages to Finland. I intend to do a dialect study, describing the features of the original dialects regarding the vowel system and analyse these two records of the language guided by the variacionist approach of Labov (Weinreich et al., 1968) and Guy (Guy, 2003), also taking into account the languages contact relations. The Skolt Saami is a minority language spoken by a homonymous indigenous people, with an estimated number of speakers that varies between 150 and 300 (Feist, 2015, 22). The speech community went through deep impacts over the 20th century, in particular the relocation of the Skolt Saami people from their original territories in Russia to Finland, around the 1940s. The corpus was compiled using the records in phonetic transcriptions of the original dialects made by Toivo Itkonen, prior to the relocations, in the dictionary Koltan- ja Kuolanlapin sanakirja (Itkonen, 2011 [1958]), as well as the phonetic and phonemic transcriptions of the language made between the 1960s and 1970s by Korhonen (1971); Korhonen et al. (1973). A Grammar of Skolt Saami (Feist, 2015), which approaches the Skolt Saami situation also in the 21st century, is one of the basis for this project and description of the language. Through the analysis of data, it was possible to observe and describe the heterogeneity of the language regarding the vowel and diphthong inventory. One of the features found was, in the dialect of Paatsjoki, the occurrence of more fronted allophones, in comparison to the inventory of the dialects of Suonikylä and Nuortijärvi.