Abstract The theoretical basis for this research is alcoholism as a disease. The methodological choices are based on a critical emancipatory perspective. The data consists of individual interviews, group interviews, and written accounts collected from an Alcoholics Anonymous (AA) group, and is analysed through different narrative methods. The principle research question of this doctoral thesis asks, ‘What sort of process of change is the process of recovery from alcoholism as described by eight alcoholic mothers belonging to two generations?’ The secondary research questions are as follows: 1) How do denial of alcoholism in society and societal attitudes towards alcoholic mothers become apparent in dialogue between mothers from two generations? 2) How do mothers in their narration portray the experience of losing control of their drinking? 3) How does the mother-child relationship appear in the narratives of alcoholic mothers? 4) In their narratives, how do mothers describe recovery from alcoholism as a transformative process of change? The results challenge us to examine the expectations placed on motherhood and to scrutinise everything a mother must overcome in order to be a ‘good enough’ mother. Those expectations also set a threshold for applying for and receiving support. This study highlights the stability and stigma of the problems and attitudes faced by alcoholic mothers in our society, strengthening our understanding of the mechanisms of social denial related to alcoholism as a disease. The mothers’ subjective descriptions of losing control of their drinking bring out the nature of alcoholism as a comprehensive, progressive disease associated with a harsh experience as well as negative emotional states. Alcoholism is a disease that traumatises mothers and their children. Issues relating to alcoholism often remain unaddressed in the world of experience of mothers and children for years after a mother becomes sober. This research also highlights the consequences of alcoholism as a disease inherited from one generation to another. The mothers describe their recovery as a liberating, empowering process. The meaningful relationship created with alcohol turns in to meaningful relationship with an abstinent way of life. The significance of telling one’s story and receiving peer support is emphasised. Recovery from alcoholism is, in the longer term, a process leading to transformative change. This research shows that alcoholism is a disease that can be recovered from and that investments should be made to develop support systems for alcoholics with children. / Tiivistelmä Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on alkoholismi sairautena. Metodologiset valinnat pohjautuvat kriittis-emansipatoriseen näkökulmaan. Aineisto muodostuu Nimettömien Alkoholistien (AA) piiristä kerätyistä yksilö- ja ryhmähaastatteluista sekä kirjoitetuista kertomuksista, ja se analysoidaan erilaisilla kerronnallisilla menetelmillä. Väitöskirjan päätutkimuskysymys tarkastelee sitä, millainen muutosprosessi alkoholismista toipumisen prosessi on kahdeksan kahteen sukupolveen kuuluvan alkoholistiäidin kertomana. Alakysymyksissä kysytään, miten alkoholismiin yhteiskunnassa kohdistuva kielto ja alkoholistiäiteihin kohdistuvat asenteet tulevat esille kahden sukupolven äitien dialogissa, miten äitien kerronnassa tulee esiin juomisen hallinnan menetyksen kokemus, millä tavoin alkoholistiäitien kerronnassa näyttäytyy äidin ja lapsen välinen suhde ja millä tavoin äidit kerronnassaan kuvaavat alkoholismista toipumisen prosessiaan transformatiivisena muutosprosessina? Tulokset haastavat tarkastelemaan äitiydelle asetettuja odotuksia ja sitä, mistä kaikesta äitien tulee selviytyä ollakseen riittävän hyviä äitejä. Odotukset asettavat omat kynnyksensä myös avun hakemiselle ja saamiselle. Äitien kerronta nostaa esiin alkoholistiäitien kohtaamien ongelmien ja asenteiden pysyvyyden ja leimaavuuden vahvistaen käsitystä alkoholismiin sairautena liittyvistä yhteiskunnallisista kiellon mekanismeista. Äitien subjektiivinen kuvaus juomisen hallinnan menetyksestä tuo esiin alkoholismin luonteen kokonaisvaltaisena ja etenevänä sairautena, johon liittyvät rankat pohjakokemukset sekä negatiiviset tunnetilat. Alkoholismi on äitejä ja heidän lapsiaan traumatisoiva sairaus. Asiat ovat käsittelemättöminä äitien ja lasten kokemusmaailmassa usein vielä vuosia äidin raitistumisen jälkeen. Tutkimus nostaa esiin alkoholismin seurauksia myös sukupolvesta toiseen periytyvänä sairautena. Toipumistaan äidit kuvaavat vapauttavana ja voimaannuttavana prosessina. Alkoholiin syntynyt merkityksellinen suhde kääntyy merkitykselliseksi suhteeksi raitista elämäntapaa kohtaan. Kertomisen ja vertaistuen merkitys korostuvat. Alkoholismista toipuminen on pidemmällä aikavälillä transformatiiviseen muutokseen johtava prosessi. Tutkimus osoittaa alkoholismin sairaudeksi, josta voi toipua ja alkoholistit lapsineen asiakasryhmäksi, jonka auttamisjärjestelmien kehittämiseen tulisi panostaa.

Abstract This dissertation investigates the treatment of alcoholism and its related codependences using the Minnesota model, which defines alcoholism as a disease. This study seeks to recognize the stages of alcoholism, from the rise and deepening of alcoholism and its codependences through recovery, and to determine the keys to this recovery as viewed by patients and their family members. Based on experiential and transformative learning theories, a new learning model for explaining this recovery is suggested. A content analysis of empirical survey data obtained from a Minnesota-model-based treatment home over 10 years is carried out. The survey respondents are 173 patients and 125 of their family members. In this survey, the respondents describe their problems with substance dependence and codependence, explain their attempts to resolve these problems, characterize their recovery (or lack thereof) and provide their views on the treatment’s success factors. The results suggest that it is essential for patients and family members to obtain knowledge and adopt a new perception of substance dependence and codependences. The starting point, to consider alcoholism as a disease, opens up a new avenue of thinking, which liberates an alcoholic from agony and enables them to utilize previous life experiences as a bridge to move from only knowing the phenomenon to the active path of recovery. A key prerequisite for recovery is an analytical walkthrough of one’s own experiences from the drinking period based on this new understanding. Peer support provided by therapists and other patients who have been freed from alcohol dependence is also found to be essential for patients. The treatment’s special characteristics, which are close encounters with family members and a carefully planned one-year follow-up treatment, are also found to be very important. A new conceptual model is suggested to explain the results. The model is an experiential and transformative learning process model with theoretical roots in learning theories from Mezirow and Kolb. The birth and deepening of substance dependence and codependences is known as ‘capturing learning’ and, correspondingly, the recovery is known as ‘liberating learning’. This explanatory model emphasizes simultaneous collaboration- and peer-support-based recovery for family members and patients. Building upon the work of Jellinek, a new recovery curve, which is characteristically spiral and non-symmetric, is presented for both groups as an integral part of the model. This research has significant practical implications. The results of this study suggest that in addition to traditional approaches to treat alcoholism, which emphasize psychiatry, psychology and other mental health aspects, it is feasible to adopt the new learning-based treatment paradigm suggested here. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee alkoholismin ja siihen liittyvän läheisriippuvuuden hoitoa Minnesota-mallin sairauskäsitteen pohjalta. Tavoitteena on kuvata kehityskulku alkoholismin ja läheisriippuvuuden synnystä ja syvenemisestä toipumiseen asti etsimällä alkoholistien ja heidän läheistensä itse määrittelemiä toipumiseen vaikuttavia tekijöitä. Molempien ryhmien toipumisprosesseja tulkitaan oppimisteoreettisesti ja tältä pohjalta kuvataan kokemukselliseen ja uudistavaan oppimiseen perustuva alkoholismista ja läheisriippuvuudesta toipumista selittävä malli. Empiirinen aineisto kerättiin survey-tutkimuksella Lapualla toimivaan Minnesota-hoitoon osallistuneilta 173 potilaalta ja näiden 125 läheiseltä. Aineisto on ajanjaksolta 1993–2003 ja se käsittää kyseisen hoidon potilaat ja näiden läheiset sen 10 ensimmäisen toimintavuoden ajalta. Vastaajat kuvasivat tätä tutkimusta varten suunnitelluilla kyselylomakkeilla juomisajan ongelmia, niiden ratkaisuyrityksiä, toipumisprosessin luonnetta ja omia näkemyksiään hoidon keskeisimmistä onnistumistekijöistä. Aineisto analysoitiin ja kuvattiin sisällönanalyysimenetelmällä. Saatujen tulosten perusteella toipuminen edellyttää aiemman päihteiden käyttöajan kokemusten analysoivaa läpikäymistä. Toipumisen ytimen niin potilaille kuin läheisillekin muodostavat päihde- ja läheisriippuvuuteen liittyvä uusi tieto ja oivallukset. Alkoholismin tarkastelu lähtökohtaisesti sairautena antoi juovan ajan kokemuksille uuden tuskaisuudesta vapauttavan tulkinnan ja omat kokemukset toimivat siltana tietämisestä toipumiseen. Tärkeänä osana potilaiden toipumisprosessia oli omasta riippuvuudestaan toipuneiden terapeuttien ja toisten potilaiden tarjoama vertaistuki. Keskeisiksi nousivat myös hoidon sisältämä läheiskohtaaminen ja hyvin suunniteltu vuoden pituinen jatkohoito. Tutkimuksen empiirisiä tuloksia selittävässä osuudessa potilaiden ja läheisten toipumisprosesseja tarkasteltiin Mezirowin uudistavan oppimisen ja Kolbin kokemuksellisen oppimisen teorioiden pohjalta. Toipuminen kuvataan erityisesti kokemuksellisena ja uudistavana oppimisprosessina, joka on luonteeltaan vertaistuellista ja yhteistoiminnallista. Päihde- ja läheisriippuvuuden synnystä ja syvenemisestä käytetään nimitystä vangitseva oppiminen ja toipumista kutsutaan vastaavasti vapauttavaksi oppimiseksi. Tutkimuksessa esitetään uusi toipumista kuvaava selitysmalli, joka korostaa läheisen ja potilaan samanaikaisen yhteistoiminnallisen ja vertaistuellisen toipumisen merkitystä. Tärkeä osa selitysmallia on uusi toipumiskäyrä, joka on ns. Jellinekin käyrää muistuttava, mutta kuitenkin epäsymmetrinen ja spiraalimainen. Uutta on myös se, että vastaava käyrä kuvataan samalla tavalla läheisille. Tutkimuksen kontribuutio myös käytännölle on merkittävä. Tutkimuksen perusteella näyttää jopa siltä, että perinteisten alkoholismin hoitoon liittyvien psykiatrian, psykologian ja mielenterveystyön lähestymistapojen rinnalle on mahdollista ottaa käyttöön uusi oppimiseen pohjautuva hoitoparadigma.