Abstract The aim of the study was to describe and understand the self-care of home-dwelling elderly and to produce a model of the phenomenon. In the first phase of the study, a preliminary model for the self-care of home-dwelling elderly was developed inductively. The data were collected by interviewing 40 home-dwelling elderly persons aged 75 or more and analysed using the constant comparative method of the grounded theory approach. In the second phase, the aim was to gain information of individual self-care. The original data were analysed at an individual level using deductive data analysis. The classification frame consisted of the model developed in the first phase. In the third phase, the connections between the functional ability (ADL, IADL), life satisfaction, self-esteem and self-care behaviour styles of home-dwelling elderly persons were studied. In this phase, the deductive content analysis made in the second phase was utilised while elaborating the self-care behaviour styles. The relationships between the variables were analysed by using cross-tabulation. In the fourth phase of the study, the point of interest was to describe and understand the self-care of elderly persons from a life-history point of view. New data were collected. They consisted of the oral biographies of five elderly persons aged 75 years or more. The data were analysed by using the method of inductive content analysis. In the first phase of the study, four types of self-care were constructed. Each type consists of a specific combination self-care behaviour styles, life experiences and orientations towards the future. In the next phase, six new self-care types emerged, the self-care styles being the same as in the original types, but the past experiences and/or orientations towards the future differing from the original. Functional ability, life satisfaction and self-esteem vary between persons whose self-care behaviour styles are different. The best functional ability is connected to an individual self-care behaviour style and the worst to an abandoned style. Those with an abandoned self-care behaviour style have the lowest life satisfaction and self-esteem. The highest life satisfaction is connected with formally guided self-care and the highest self-esteem with responsible behaviour. The life history study showed that individual factors, such as the turning points of life, the habitual ways to react, the resources, the meanings of self-care and the experiences of getting old orient self-care into either an internal or an external direction. This study produces new knowledge of the self-care of home-dwelling elderly, the factors associated with it and the development of self-care. The results of the study can be used to plan and implement the care of home-dwelling elderly as well as to teach geriatric care. In the course of the study, many different approaches and methods have been used and partly developed for the study. These methodological solutions can also be applied in other kinds of nursing research.

Abstract The purpose of this longitudinal study is to describe how nursing students' conceptions of nursing are developed during their studies and to explore the related factors. Another purpose is to create a model to describe the formation of the students' conceptions of nursing. The data for the study were collected in the years 1993-1998 from two groups of students (n=35) at an early, mid and advanced stage of their studies. Data collection for the first group (n=18) was started in 1993, and for the second group (n=17) in 1994. At all three stages, the material consisted of essays, written by the students during a practical training period, and of the students' personal interviews. The material of the first stage was analysed by means of the continuous comparison method according to the grounded theory approach. The concept system produced by this analysis was used to form a framework for classification, involving the nursing interventions that described the students' conceptions of nursing. After this, the material of the first stage was classified by deductive content analysis with the help of the framework created. The data of the second and third stage were also classified with the help of the same framework, and analysed by deductive content analysis. Finally, at all three stages, the material was quantified as regards the nursing interventions describing the students' conceptions of nursing. On the basis of what guides the students and what their relationship to nursing is, it is possible to discern three different approaches; these were named as normative, independent, and collaborative. At the early stage of their education, the students' conception of nursing is holistic and starts from the patients' needs. Helping, guiding, supporting and collaborating are equally emphasised. The students are equally guided by the ward rules and norms, the knowledge foundation of nursing, their personal, internal conceptions and the mutual agreement on the nursing aims. With the progress of their education, the ward rules and norms became the most important guidelines and nursing actions are directed towards meeting the patients' basic physical needs. Hierarchical responsibilities and authoritarian decision-making are emphasised. The clinical nurse tutor is the student's role model in nursing. The polytechnic teacher is seen as one who reflects on the theory and practice. The results are useful in the development of nursing didactics and curricula. The knowledge gained helps support the students' learning process and develop co-cooperation between nursing students, educators and practice. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata pitkittäistutkimuksena sairaanhoidon opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sairaanhoitajakoulutuksen eri vaiheissa. Lisäksi tarkoituksena on tuottaa opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista kuvaileva malli. Tutkimusaineisto on kerätty kahdelta sairaanhoidon opiskelijaryhmältä (n=35) vuosina 1993-1998 koulutuksen alkuvaiheessa, koulutuksen puolessavälissä sekä koulutuksen loppuvaiheessa. Ensimmäisen ryhmän (n=18) aineistonkeruu aloitettiin vuonna 1993 ja toisen ryhmän (n=17) aineistonkeruu vuonna 1994. Aineisto koostui kaikissa kolmessa vaiheessa opiskelijoiden käytännön harjoittelujakson aikana kirjoittamista esseistä ja heidän henkilökohtaisista haastatteluistaan. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Aineiston ensimmäisen vaiheen analyysistä tuotetusta käsitejärjestelmästä muodostettiin luokittelurunko hoitotyön näkemystä kuvaavista auttamismenetelmistä. Tämän jälkeen ensimmäisen vaiheen aineisto luokiteltiin deduktiivisella sisällönanalyysillä käyttäen apuna jatkuvan vertailun analyysimenetelmällä muodostettua luokittelurunkoa. Samaa luokittelurunkoa apuna käyttäen luokiteltiin myös toisen ja kolmannen vaiheen aineisto ja analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Lisäksi kaikissa kolmessa vaiheessa aineisto kvantifioitiin hoitotyön näkemystä kuvaavien auttamismenetelmien osalta. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön näkemys muotoutui hoitotyön auttamismenetelmistä ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä.. Hoitotyössä oli tunnistettavissa kolme erilaista hoitotyön toimintamuotoa, sen mukaan, mikä ohjasi opiskelijan toimintaa ja mikä oli opiskelijan suhde hoitotyöhön. Nämä nimettiin normatiiviseksi, itsenäiseksi tai yhteistoiminnalliseksi hoitotyöksi. Koulutuksen alkuvaiheessa opiskelijoiden hoitotyön näkemys perustui potilaan tarpeista lähtevään hoitotyöhön. Auttamista, ohjausta ja tukemista sekä yhteistoimintaa kuvaavia auttamismenetelmiä esiintyi tasapuolisesti. Hoitotyötä ohjasivat tasapuolisesti osaston säännöt ja normit, hoitotyön tietoperusta ja oma sisäinen näkemys hoitotyöstä sekä yhteisymmärrys potilaan hoitotyön tavoitteista. Koulutuksen edetessä opiskelijoiden hoitotyötä ohjasivat pääosin osaston säännöt ja normit ja hoitotyö kohdistui potilaan päivittäisistä fyysisistä tarpeista huolehtimiseen. Hoitotyössä korostui hierarkkinen vastuu ja autoritäärinen päätöksenteko. Tuloksista saatua tietoa voidaan hyödyntää opetussuunnitelmien kehittämiseen, opiskelijoiden oppimisprosessin tukemiseen sekä kehitettäessä yhteistyötä opiskelijoiden, opettajien ja käytännön hoitotyön tekijöiden kanssa opiskelijoiden ohjauksessa ja tukemisessa.